 |
| Evanescence |
Rockfestin toinen päivä tarjosi jälleen monta mainiota keikkaa. Yleisöä oli nyt alueella huomattavasti perjantaita vähemmän, joten liikkuminen lavojen välillä oli helppoa.
Saapuessani paikalle oli Michael Monroe jo täydessä touhussa päälavalla. Vauhtia ei tälläkään kerralla esityksestä puuttunut ja Monroella tuntuukin riittävän virtaa loputtomiin. Hyvä best of -kimara.
Heti perään kakkoslavalla nähtiin mielenkiintoinen veto. 1990-luvun lopulla kovaa suosiota nauttinut, mutta sittemmin vaihtelevasti aktiivisena ollut saksalainen Guano Apes oli itselläni vielä livenä näkemättä, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus tämän puutteen paikkaamiseen. Bändiltä nähtiinkin hyvä keikka ja vanhat hitit, kuten Open Your Eyes, Lords of The Boards tai Big In Japan -coveri nostivat teltan tunnelman erinomaiseksi. Laulaja Sandra Nasić omaa sopivan rouhean äänen, mikä toimi livetilanteessa hyvin.
Vanhan liiton rockjyrä Peer Günt oli seuraava tarkastelun kohteeni. Olen nähnyt bändin vuosikymmenten varrella lukemattomia kertoja, mutta bändin viehätys on säilynyt vuodesta ja keikasta toiseen. Timo Nikki bändeineen on vaalinut perinteisen rockin ilosanomaa jo kiitettävän kauan, mikä on hatunnoston arvoinen suoritus. Illan keikalla lisäväriä esitykseen saatiin huuliharpistin (Ilkka Koivula) ja saksofonistin (Pekka Koivisto) vierailuista.
Sitten loppuillaksi päälavan tuntumaan ja ensin katseluun suurta suosiota nauttiva Stamina. Bändin musiikki ei ole itselleni oikein koskaan auennut, mutta Evanescencea odotellessa tuli tämäkin nyt nähtyä. Bändi yllätti positiivisesti ja kuulosti livetilanteessa varsin hyvälle. Genressään mainio keikka!
Evanescence oli itselleni illan odotetuin bändi. Laulaja/pianisti Amy Lee bändeineen tarjosikin takuuvarman ja viihdyttävän hittikimaran ilman suvantovaiheita. Lavan valaistus oli täydellinen vastakohta edellisillan Rammsteinille. Lava oli nyt läpi keikan todella hämärä ja pääosin sinisävyinen valo loi toki tunnelmaa, mutta piilotti myös bändin melko tehokkaasti. Pokkarilla ei nyt bändistä montakaan kuvaa saanut napattua. Amy Leen upea ääni ja hyvä bändi takasivat kuitenkin maukkaan 75-minuuttisen melodisen raskaan rockin parissa. Hyvä päätös tapahtumalle!
Rockfest 2017 oli onnistunut tapahtuma ja seuraavaksi rockrintamalla suuntaan katseeni parin viikon päässä häämöttävän TUSKA-festivaalin suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti