Unshine Metalliluolan haastattelussa

Viski- ja konserttijuttujen vastapainoksi tuli pyöräytettyä nyt myös bändihaastattelu. Piinapenkkiin joutui druidimetalliyhtye Unshine ja tuoreet kuulumiset voi käydä lukemassa alla olevasta linkistä:

http://metalliluola.fi/unshine-kadotettua-romantiikkaa-ja-druidimetallia/

Unshine  ©Jari Hautala

Elements of Islay Bw2

Tarkastelussa Elements of Islay -sarjan Bowmore.

Elements of Islay Bw2, 55,9%. (Dist. 1994, bott. 2012)

Tuoksu on pehmeän salmiakkinen ja sopivan makea. Hennon tervainen turvesavu ja maltillinen tammi. Vaniljaa ja raikasta hedelmää. Taustalla yskänlääkemäistä katkeruutta. Hyvä!

Maku on voimakas ja runsaan tammen sävyttämä. Turvesavuisuus pyörii pehmeänä ympärillä. Kuivaa tuhkaisuutta, raikasta yrttisyyttä ja lääkemäistä katkeruutta.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti ja tammi voimistuu edelleen. Turpeisuus tuntuu kuivana ja tuhkaisena. Sitrusten kirpeyttä ja happamuutta.

Hyvän tuoksun omaava Bowmore, mutta maussa tammi tuntuu omaan makuuni liian hallitsevalle.

UISGE 2018: Top 5 viskit

Järjestyksessään kahdeksas UISGE-viskifestivaali järjestettiin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 9.-10.2.2018. Vierailin paikalla näistä ensimmäisenä päivänä, mutta tällä kerralla olin liikenteessä ilman kameraa ja muistiinpanovälineitä. Messusalin standejä kierrellessä lasiin osui mukava määrä erilaista maisteltavaa, mutta annoskoon ollessa yleensä vain 1cl oli messujen hälinässä turha lähteä mitään tarkempia arvioita kirjoittamaan. Muutama kiva tärppi kuitenkin kohdalle osui, joten tässä omalta osaltani tapahtuman top 5 viskit lyhyiden kommenttien kera.


1. Springbank 1968 38 yo, 54%. Bottled 2006. Single Sherry Hogshead, The Whisky Fair

Maukas ja puhdaspiirteinen, kauniisti ikääntynyt ja sopivan voimakkaan makuprofiilin omaava Springbank. Huumaavan aromikas trooppisten hedelmien hallitsema tuoksu. Sherry ei ole tämän viskin "se juttu".


2. Glenfarclas 1968, 43%. Distilled 17.1.1968, bottled 28.7.2000. (Dumpy Bottle Vintage Collection)

Suussa sulavan pehmeä ja maukas sherrykypsytys. Huikean intensiivinen ja syvä makumaailma.


3. Glenfarclas 1972, 43%. Distilled 30.5.1972, bottled 5.6.2001. (Dumpy Bottle Vintage Collection)

Samat sanat kuin edellisessä.


4. Laphroaig 1991 Highgrove, 43%

Tämä kymmenvuotiaana pullotettu viski on puhdaspiirteinen ja raikas, ikäluokkansa Laphroaigia parhaimmillaan. Nykyisen peruskympin likaisen savuisesta ja tympeän tunkkaisesta makumaailmasta ei ole tietoakaan.


5. Laphroaig 27 yo, 41,7%. Bottled 2017.

Tyylikäs ja hienostunut, herkän kaunis Laphroaig. Vivahteikkuudessa jää kuitenkin hieman jälkeen upeasta 30-vuotiaasta.

Ord 1996 15 yo, Cadenhead's Authentic Collection

Nyt vuorossa viski, jonka olen ehkä arvioinut jo aiemminkin. Nimittäin nyt kyseessä olevan Ordin ikä ja alkoholiprosentti täsmäävät tähän miniatyyriin. Näin ollen kyseessä saattaa olla sama viski, mutta kun Cadenhead’s ei mineissään tarkkoja tynnyritietoja ilmoita, niin arvailujen varassa tämän suhteen ollaan. Tässä kuitenkin tuoreet mietteet, joita voi sitten vertailla tuon minin kanssa.

Ord 1996 15 yo, 57,3%. Distilled1996, bottled June 2011. Bourbon Hogshead, 270 bottles. Cadenhead's Authentic Collection.

Tuoksu on vahvan tamminen ja kuivahko. Pihlajanmarjaa, hentoa turpeisuutta ja kosteaa sammalta. Viinikumimakeisten makeutta. Mielenkiintoinen ja vivahteikas.

Maku on makeampi kuin mitä tuoksu antoi olettaa. Kevyt maltaisuus, runsaahko tammi ja viehkeä hedelmäisyys. Vaniljaa, päärynää, kinuskia ja viinikumimakeisia.

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti. Tammi on edelleen runsasta. Marjaista happamuutta (jo tuoksusta tuttu pihlajanmarja). Vaniljaa ja raikasta yrttisyyttä.

Hyvä ja vivahteikas single cask, joskin omaan makuuni tammi on hieman liian vahvana esillä.

Glen Garioch 10 yo, (+-2002)

Seuraavaksi taas mallasviskiä lasissa.

Glen Garioch 10 yo, 40%, (+-2002)

Tuoksu on hedelmäinen, kostean turpeinen ja pehmeän maltainen. Hunajaa, vaahterasiirappia ja tammen tuomaa kuivempaa vivahdetta.

Maku on pehmeä, maltainen ja tasapainoinen. Hunaja, hedelmäisyys ja tammi ovat hyvin sopusoinnussa keskenään.

Jälkimaku jatkuu erittäin pehmeänä. Maltaisuus ja kypsä trooppinen hedelmäisyys hallitsevat. Tammi tuo kuivuutta.

Pehmeä ja tasapainoinen perusmallasviski, josta sen suurempaa vivahteikkuutta on kuitenkaan turha etsiä. Ikäluokassaan kuitenkin kypsä ja ”harmiton” tapaus.

Ballantine’s 12 yo Gold Seal (1990-luvun alku)

Sitten lasissa Ballantine’s 12 yo Gold Seal 1990-luvun alun pullotuksena.

Ballantine’s 12 yo Gold Seal, 40%, (1990-luvun alku)

Tuoksu on hedelmäinen, vaniljainen ja kevyesti tamminen. Aprikoosia, hunajaa ja kevyt sherryinen makeus.

Maku on erittäin pehmeä ja suutuntumaltaan silkkinen. Trooppinen hedelmäisyys on runsasta. Vaniljaa ja toffeeta. Kypsien luumujen vivahde tuo sopivasti vahvempaa sävyä muuten kevyeen kokonaisuuteen. Taustalla hento turpeinen vivahde.

Jälkimaku kuivuu ja tammi pääsee nyt enemmän esiin. Makea sitrus, hunaja, aprikoosi ja kostea turpeisuus.

Maukas, mutta hieman sekavan makuprofiilin omaava Ballantine’s. Ikäistensä blendien joukossa kuitenkin mainio viski.

Label 5 ”Classic Black”

Sitten parin viskin myötä blendien maailmaan. Ensin tarkastelussa suosittu ja maailmalla skottisekoiteviskien myyntilistoilla kärkikymmenikössä keikkuva Label 5.

Label 5 ”Classic Black”, 40%

Tuoksu on kuivahkon viljainen, päärynäinen ja kevyen maltainen. Suolaisuutta ja voita. Yleisilme on raa’ahko.

Maku jatkuu tuoksun linjoilla ollen kevyt, raa’ahko ja kirpeän hedelmäinen. Maltaisuus on täysin taka-alalla.

Jälkimaku on lyhyt ja tympeä. Rasvaisuutta, kuivaa viljaa ja pistävän kirpeää raakaa hedelmää.

Paljon myyty ja kehuttukin blendi, mutta ei tämä kyllä mikään nautinto ole. Surkea esitys.