Kesän suurin konsertti koettiin Hämeenlinnan Kantolan upouudessa tapahtumapuistossa. AC/DC houkutteli paikalle peräti 55 000 raskaan rockin ystävää ja tapahtuma olikin sitä myötä loppuunmyyty. Omalla kohdallani Kantola toimi megakonsertin paikkana hienosti ja kaikki sujui suuresta väkimäärästä huolimatta ongelmitta. Olimme ajoissa liikkeellä ja hyville katselupaikoilla sijoittautumisen jälkeen oli aikaa nurmikolla loikoiluun ja pienimuotoiseen picnic-evästelyyn. Tunnelma ja väkijoukko alkoi pikkuhiljaa tiivistyä, kun lavalle saatiin illan ensimmäinen esiintyjä
Santa Cruz.
Aiemmin pari kertaa näkemäni yhtye ei ole oikein säväyttänyt, eikä tehnyt sitä Kantolassakaan. Bändin kappalemateriaali jää jotenkin valjuksi, vaikka soitto ja esiintyminen ovatkin tällä ryhmällä hyvin hallussa.
Sitten lavalle bluesrockia Los Angelesista –
Vintage Trouble. Nyt sitten homma lähti toden teolla käyntiin ja olipa maukas setti. Huikea meno imaisi mukaansa ja tanssijalka alkoi kummasti vipattamaan. Bändin henkeen hyvin sopiva mustavalkoinen livescreeni oli oiva veto ja korosti vintage-tunnelmaa. Laulaja Ty Taylor oli showmies vailla vertaa ja nähtiinpä mieheltä myös sukellus yleisön sekaan. Pitkähkö ”crowd surfing” katsojien käsien päällä kesken kappaleen herätti viimeistään ainakin lavan edustan yleisön! Vintage Trouble tarjoili sellaista herkkua, mitä harvoin lämppäribändeiltä nähdään. Tämä ryhmä klubikeikalle Suomeen, kiitos!
Vintage Troublen setissä kuultiin ainakin seuraavat:
High Times (They Are Coming)
Blues Hand Me Down
Total Strangers
If you loved me
Angel City, California
Run Like the River
Strike Your Light (Right on Me)
Illan odotettu
AC/DC-koitos käynnistyi upealla introvideolla, missä bändin nimeä kantava meteoriitti aloittaa matkansa avaruudesta ja päätyy lopulta Hämeenlinnaan. ”Törmäys” lavalle aiheuttaa näyttävän räjähdyksen ja savun seasta esiin astuu yksi maailman kovimmista rockyhtyeistä. Avausbiisi Rock or Bust on käynnissä.
AC/DC koki miehistönvaihdoksia ennen tätä kiertuetta. Kitaristi Angus Youngin, laulaja Brian Johnsonin ja basisti Cliff Williamsin kera lavalla häärivät nyt Malcolm Youngin sairauden myötä kokoonpanoon suvusta nostettu kitaristi Stevie Young sekä rumpaliksi Phill Ruddin tilalle otettu Chris Slade. Slade on tuttu mies jo The Razors Edge -kiertueelta ja hienoahan miehen työskentely on edelleen. Kokonaisuutena täytyykin todeta, että koko bändi suoriutui parin tunnin setistä todella hyvin. Toki ikä jo esiintymisessä näkyy, eli Angus on rauhoittanut edestakaisin juoksenteluaan ja Brian Johnsonin karhea ääni tuntui olevan välillä jo murtumisen rajoilla.
Parhaimmillaan AC/DC on kuitenkin niin tehokas rockkone, että oksat pois. Setin hittikimarasta esiin nousivat vahvat Rock’n’Roll Train, Sin City, T.N.T. ja Whole Lotta Rosie . Hieno kaaren muotoinen lavarakennelma täydensi pakettia ja showelementtejä käytettiin maltillisesti. Toki kaikki AC/DC-keikkojen perusjutut nähtiin, kuten ”hells bell” ja valtava Rosie-nukke.
Taustalla pyörineet videot olivat koko keikan ajan upeaa katseltavaa. Let There Be Rockin aikana nähtiin Anguksen pitkä kitarasoolo pyöreällä nostolavalla. Ilta päättyi odotetusti yhteen maailman parhaista konsertin lopetuskappaleista: For Those About To Rock niittasi tykinlaukausten ja ilotulituksen kera iltamat päättyneeksi.
AC/DC on ja pysyy vahvana vuodesta toiseen. Vuodet kuitenkin vääjäämättä vähenevät ja jos tämä jäi yhtyeen viimeiseksi Suomessa nähdyksi keikaksi, niin lopetus oli ainakin tämän legendaarisen Aussipumpun arvolle sopiva. We Salute You!
Rock or Bust
Shoot to Thrill
Hell Ain't a Bad Place to Be
Back in Black
Play Ball
Dirty Deeds Done Dirt Cheap
Thunderstruck
High Voltage
Rock 'n' Roll Train
Hells Bells
Baptism by Fire
You Shook Me All Night Long
Sin City
Shot Down in Flames
Have a Drink on Me
T.N.T.
Whole Lotta Rosie
Let There Be Rock
-----------
Highway to Hell
For Those About to Rock (We Salute You)
