Auchentoshan 12 yo

Maistelussa Alkonkin hyllystä näppärässä kahden desin pullossa löytyvä Auchentoshan 12 yo.

Auchentoshan 12 yo, 40%.

Tuoksu on kevyehkö. Kypsää aprikoosia ja ananasta. Raikas sitrus. Kevyt sherryinen vivahde, Marie-keksejä, kukkaniittyä.

Maku on kevyt ja miellyttävä. Makea hedelmäisyys (ananas, papaija). Kermatoffeeta, keksejä, hapahkoa sitrusta. Tasapainoinen.

Jälkimaussa sitrus voimistuu (lime, greippi). Voikeksejä, toffeeta, hapanta omenaa. Maku jää melko lyhyeksi.

Ihan kiva perusmalt. Ei mikään wow-elämys, mutta kuitenkin lajissaan ihan onnistunut tuote.

Glenfiddich Select Cask

Testissä Glenfiddichin travel retail-sarjaan kuuluva Select Cask. Tämäkin viski on nykytrendin mukaisesti pullotettu ilman ikämerkintää.

Glenfiddich Select Cask, 40%. Bourbon, European oak and red wine casks.

Tuoksu on makea ja täyteläisen maltainen. Runsaasti maitosuklaata, appelsiinia. Hapahko hedelmäisyys ja kevyt viinimäinen vivahde. Hieman raa’ahko yleisilme.

Maku on pehmeä ja makea. Suklaa tuntuu vahvana. Melko runsas maltaisuus ja kevyen öljyinen suutuntuma. Raikas sitruksisuus ja kevyt viinimäinen vivahde.

Jälkimaku on tasapainoinen, mutta jää lyhyeksi. Sherryistä hedelmäisyyttä, punaviinin happamuutta. Suklaa tuntuu edelleen vahvana. Maku jää lopulta hieman liian ohueksi ja loppuu kesken.

Glenfiddich Select Cask sisältää ihan hyviä aineksia, mutta kokonaisuus jää jotenkin keskeneräiseksi. Ikää ja täyteläisyyttä saisi olla enemmän, nyt nuoruus ja kypsymättömyys paistaa ikävästi läpi.

Brothers in Arms Rock Tour - Verkatehtaan Vanaja-sali, Hämeenlinna 26.8.2014

Puolustusvoimien varusmiessoittokunta solistinaan Timo Kotipelto

Varusmiessoittokunnan Brothers in Arms – rockin klassikot -konsertti

”Ohjelmisto koostuu klassisen rockin helmistä kuten Rainbow’n, Deep Purplen, Procol Harumin, Gary Mooren ja Stratovariuksen tuotannosta. Kiertueen valovoimaisena solistina toimii Stratovariuksesta tuttu Timo Kotipelto. Konserttien kapellimestareina toimivat musiikkiyliluutnantti Tero Haikala ja yliluutnantti Tommi Suutarinen”.

Tässä lähtökohdat illan esitykseen Verkatehtaan loppuunmyydyssä Vanaja-salissa. Varusmiessoittokunnan ja raskaan rockin yhdistäminen tuntui alkuun varsin erikoiselle ajatukselle, joten mielenkiintoa ei tästä tapahtumasta puuttunut. Yli 70-henkinen orkesteri oli kuitenkin ottanut homman innolla vastaan ja Hämeenlinnassa (sekä kolmella muulla paikkakunnalla) koettiin ikimuistoiset illat.

Rocky IV -leffasta tuttu War avasi illan mahtipontisena, jonka jälkeen illan pääsolisti Timo Kotipelto päästettiin tositoimiin Gary Mooren Over The Hills And Far Away -hitin parissa. Illan teema oli todellakin rock ja orkesterin tarjoama äänimaailma varsin muhkea. Perinteisten rocksoitinten taustalla suuri orkesteri toimi hyvin ja illan aikana kuullut sovitukset olivat varsin hienosti tehtyjä.  Komeat pyrot ja valot tehostivat esitystä ja konsertti oli näyttävää seurattavaa.
Ensimmäisen osion huipennuksena kuultiin jykevä versio Deep Purple -klassikosta Burn ja sehän lämmitti Purplefanin mieltä.

Väliajan jälkeen liikkeelle lähdettiin jälleen instrumentaalikappaleella ja vuorossa oli tätä kiertuetta varten sävelletty Brothers in Arms. Huikea ilta jatkui - Dion Holy Diver, Heartin Alone Ja Deep Purplen Perfect Strangers olivat yhtä juhlaa.
Rainbow’n jylhä Stargazer sopi tälle orkesterille kuin nenä päähän ja kappale oli yksi illan upeimmista. Varsinaisen ohjelman viimeisenä kuultu Stratovarius-pala Deep Unknown oli hyvä, mutta eihän tämä rockin makuun päässeelle yleisölle vielä riittänyt, lisää oli saatava.

Odottavissa tunnelmissa kuultiin vitsailua siitä, että soittokunnan peruskonserttien encorena kuullaan yleensä ”Muistoja Pohjolasta”, mutta se ei taida kyllä nyt sopia tämän illan teemaan. ”Mitäs jos soitettaisiin teille Iron Maidenia?” Yleisö vastasi hyväksyvällä huutomyrskyllä ja The Trooper käynnisti huikean medleyn. Aces High jyräsi vastustamattomasti ja konsertti saateltiin loppuun Two Minutes To Midnightin tahtiin. Tunnelma salissa oli huikean hieno.

Tämä konsertti osoitti, että nykyään myös sotilasmusiikki voi rikkoa rajoja ja tarjota upeita ja monipuolisia elämyksiä. Erityisen upeaa on se, että näin pystytään tarjoamaan nuorille muusikoille aivan ainutlaatuisia esiintymismahdollisuuksia. Brothers in Arms oli hienosti onnistunut ilta klassikoiden parissa.

Loch Lomond 18 yo (2014)

Loch Lomond on Skottitislaamoiden joukossa melko tuntematon outolintu, joten sen pullotteita on myynnissä varsin edulliseen hintaan. Tislaamon 18-vuotias maksoi Saksassa hieman päälle 30€, joten nappasin sen heräteostona kyytiin. Ostaessani en edes muistanut, että pari vuotta sitten olin tästä samplen maistellut ja heikoksi todennut (arvio täällä). No, tuosta on kuitenkin jo aikaa kulunut, joten annetaan tälle viskille uusi mahdollisuus tuoreen pullotteen ja useamman maistokerran voimin.

Loch Lomond 18 yo, 43% (2014)

Tuoksu on pehmeän maltainen ja raikkaan yrttinen. Raakaa appelsiinia, omenaa ja suklaata. Taustalla kypsää hedelmäisyyttä ja jotain hieman tunkkaista (märkiä lehtiä).

Maku on pehmeä ja makeahkon maltainen. Suklaata, kypsää hedelmäisyyttä, hapahkoa sitrusta. Taustalla hieman katkeraa yrttisyyttä. Kevyt märän pahvin vivahde.

Jälkimaussa kirpeys ja happamuus lisääntyvät. Maku hiipuu melko laimeaksi ja jää lyhyeksi.

Kokonaisuutena tämä Loch Lomond on halpa ja helposti juotava perusmallasviski, mutta eipä juuri muuta. Ikäluokassaan varsinkin jälkimaun osalta viski on varsin vaatimaton. Ei tämä kuitenkaan ole niin kelvoton tapaus, kuin parin vuoden takainen arvioni antoi olettaa.

Bowmore 17 yo White Sands

Suorastaan surkean Black Rockin jälkeen tarkasteluun Bowmoren uuden travel retail -sarjan ainoa ikämerkitty viski.

Bowmore 17 yo White Sands, 43%. Matured in ex Bourbon casks. (2014)

Tuoksua hallitsee trooppinen hedelmäisyys (ananas, mango). Vaniljaa, kuivaa turpeisuutta. Puhdaspiirteinen, mutta jotenkin tiukahko ja raa’an oloinen.

Maku tarjoaa vaniljaa, sekä raakoja trooppisia hedelmiä. Turvesavuisuus on kuivaa. Ananasta, omenaa, pippuria.

Jälkimaku on oudon pistävä. Vaniljaa, tammea, sekä kevyt turpeisuus. Hento herukan vivahde taustalla.

Yllättävän raa’ahkon oloinen ja pistävän terävä Bowmore. Kokonaisuus ei säväytä, eikä tämä viski yllä millään tislaamon aiempien 17-vuotiaiden tasolle. Suuri pettymys.

Bowmore Black Rock

Rockrientojen jälkeen takaisin viskien maailmaan. Lasissa Bowmoren travel retail -uutuksiin kuuluva Black Rock.

Bowmore Black Rock, 40%. Matured in sherry and bourbon casks. (2014)

Tuoksu on kevyt ja ”päälleliimatun” sherryinen. Vetistä turvesavua, raikasta omenaa ja päärynää. Vaatimaton ja jotenkin outo.

Maku on tunkkainen ja märän pahvinen. Tympeä hapahko sherryisyys, kevyt turpeisuus. Märkää villaa. Omenaa ja luumua. Ohut ja vetinen.

Jälkimaku ei lohtua tuo, ollen tylsä ja mitäänsanomaton. Märkää pahvia ja kypsää omenaa. Ohut sherryisyys on jotenkin irrallaan kokonaisuudesta. Turpeisuus tuntuu melko kevyenä.

Todella vaatimaton Bowmore. Mainospuheet runsaasta sherrytynnyreiden käytöstä tuntuvat vitsiltä. Toki tämän viskin suhteen sen varsin edullinen hinta laittoi hälytyskellot soimaan jo heti alkujaan.  Sääli, että Bowmore on julkaissut tällaisen flopin.

Wacken Open Air 2014 (osa 5): Lauantai 2.8.

Arch Enemy, Sodom, Devin Townsend Project, Emperor, Amon Amarth, Megadeth, Tobias Sammet's Avantasia, Van Canto

Lauantai ja viimeinen festaripäivä. Tähän päivään pitikin ottaa aikainen startti, sillä katsomislistassamme ensimmäisenä ollut Arch Enemy aloitti oman settinsä päälavoilla jo klo 12.00.

Yleisö oli hyvin hereillä ja Black Stagen edusta täyttyi heti ääriään myöten. Bändi veti valtavan yleisön edessä todella energisen shown ja uusi laulajatar Alissa White-Gluz oli aivan huikea. Tuoreen War Eternal -albumin mahtiveisut War Eternal, You Will Know My Name ja As The Pages Burn osoittivat toimivuutensa myös livenä. Huippu alku pitkälle päivälle.

Khaos Overture 

1.Yesterday Is Dead and Gone 

2.War Eternal 

3.Ravenous 

4.My Apocalypse 

5.You Will Know My Name 

6.Bloodstained Cross 

7.As the Pages Burn 

8.Dead Eyes See No Future 

9.No Gods, No Masters 

10.We Will Rise 

11.Nemesis 

12.Fields of Desolation 

(Outro)

Heti perään viereisellä True Metal Stagella julistettiin perinteisen trashmetallin ilosanomaa. Legendaarinen Sodom on hyvässä vedossa edelleen. Viimeksi olinkin nähnyt bändin vuonna 1990 Hämeenlinnan Giants Of Rockissa. Keikan alkupuolella kuultu Surfin Bird -coveri oli riemastuttava.

1.Agent Orange 

2.In War and Pieces 

3.Outbreak of Evil 

4.Surfin' Bird 

(The Trashmen cover) 

5.The Saw Is the Law 

6.Sodomy and Lust 

7.Stigmatized 

8.City of God 

9.Der Wachturm 

10.I Am the War 

11.Blasphemer 

12.Remember the Fallen 

13.Ausgebombt 

Iltapäivän herkkupalasta vastasi Devin Townsend Project. Kuultiin tyylikäs keikka melodisen ja progesävytteisen metallin parissa. Kappaleista etenkin War, Deadhead, Numbered! ja Grace olivat upeaa kuultavaa.

1. Seventh Wave 

2. War 

3. By Your Command 

4. Deadhead 

5. Planet of the Apes 

6. Numbered! 

7. Supercrush! 

8. Kingdom 

9. Juular 

10. Grace 

11. Bad Devil 

Pitkä festaripäivä vaatii myös lepotaukoja ja oli ruoka- ja juomatauon aika. Picnic-musiikkia saatiin, kun Black Stagella oman osuutensa aloitti norjalainen black metal -legenda Emperor. Lajissaan kai ihan klassikkokamaa, mutta itselleni tämä on aivan vieraaksi jäänyt ryhmä. Näyttävät pyrot toivat väriä synkkään mättöön.

”Bläkkis-picnicin” jälkeen suunnaksi True Metal Stage ja viikinkimetallia Ruotsista: Amon Amarth. Bändi paiskasi ilmoille vahvan ja todella näyttävän setin, joka nousi aivan koko festarin parhaimmistoon. Hienoja melodioita, vahvaa laulua, upea lava ja varma esiintyminen upposivat yleisöön kuin veitsi voihin. Twilight of the Thunder God on kyllä hiton kova livebiisi! Heja Sverige!

1.Father of the Wolf 

2.Deceiver of the Gods 

3.As Loke Falls 

4.Varyags of Miklagaard 

5.For Victory or Death 

6.Guardians of Asgaard 

7.Cry of the Black Birds 

8.We Shall Destroy 

9.Asator 

10.War of the Gods 

11.Victorious March  

12.Twilight of the Thunder God 

13.The Pursuit of Vikings

Seuraavana esiintynyt Megadeth vastasi festarin suurimmasta flopista. Alun pienten teknisten vaikeuksien jälkeen keikka ei lähtenyt missään vaiheessa oikein liikkeelle ja soitto kuulosti käsittämättömän veltolta läpi setin. Dave Mustainen laulu ja välispiikit olivat yhtä mutinaa, mies vaikutti muutenkin jotenkin poissaolevalle. Thin Lizzy-cover Cold Sweat oli yllättävä valinta. Hyvä kappale, mutta hieman outo veto Megadethin setissä. Kokonaisuutena kamala keikka.

1.Hangar 18 

2.Wake Up Dead 

3.In My Darkest Hour 

4.Skin o' My Teeth 

5.Sweating Bullets 

6.Tornado of Souls 

7.Poison Was the Cure 

8.She-Wolf 

9.Trust 

10.Kingmaker 

11.Cold Sweat 

(Thin Lizzy cover) 

12.Symphony of Destruction 

13.Peace Sells 

14.Holy Wars... The Punishment Due 

Tobias Sammetin johtama Avantasia oli lauantain pääesiintyjä ja itselleni yksi koko festivaalin odotetuimmista keikoista.

Yhtyeelle oli annettu koko festivaalin pisin soittoaika, täydet kaksi tuntia. Avantasian levyillä ja keikoilla on aina nähty runsas joukko vierailijoita, niin myös tällä kertaa. Sammetin ohella mikrofonin varteen tarttuivat Michael Kiske (Unisonic, ex-Helloween), Eric Martin (Mr Big), Bob Catley (Magnum), Ronnie Atkins (Pretty Maids), sekä taustalaulusta vastanneet Amanda Somerville ja Thomas Rettke.

Mahtipontinen ja näyttävä setti oli saksalaista powermetallia parhaimmillaan. Hienot valot, taustakuvitus ja maltilla käytetyt pyrot tukivat esitystä hienosti. Usean laulajan käyttö toi kappaleisiin monipuolisuutta ja vaihtelevuutta, settilistan tarjotessa varsin hyvän läpileikkauksen Avantasian tuotantoon. Tobias Sammet vieraineen tarjosi juuri sellaisen elämyksen, kuin olimme odottaneetkin. Harvinaista herkkua!

1.Spectres 

2.Invoke the Machine 

3.The Scarecrow 

4.The Story Ain't Over 

5.Prelude 

6.Reach Out for the Light 

7.Avantasia 

8.What's Left of Me 

9.Dying for an Angel 

10.Farewell 

11.Shelter from the Rain 

12.The Great Mystery 

13.Twisted Mind 

14.Promised Land 

15.Lost in Space 

16.Sign of the Cross / The Seven Angels

Festarit alkoivat olla osaltamme loppusuoralla, mutta kun bussin lähtöön oli vielä reilu tunti, niin aikaa oli vilkaista vielä yhtä esitystä. Päälavoilla iltaa olisi jatkanut Kreator, mutta me valitsimme jotain muuta. Suunnaksi Party Stage ja siellä esiintyvä Van Canto.

A cappella-lauluyhtye Van Canto on onnistunut luomaan metallimusiikkiin jotain uutta ja erilaista sovittamalla kappaleet vain laululle ja rummuille. Wackenin myöhäisillassa nähtiin yhtyeen kanssa liuta vierailijoita: Laulajat Andre Matos, Chris Boltendahl, Tarja Turunen, kitaristi Victor Smolski, sekä rumpali Jörg Michael.
Keikan alkupuoli tarjosi hienoja tulkintoja. Kappaleet To Sing A Metal Song ja Rage-yhtyeen Victor Smolskin kitarointia sisältänyt One To Ten olivat aivan huippuja. Keskellä settiä nähtiin rumpaleiden kaksintaisto kun Bastian Emig ja Jörg Michael päästettiin irti. Tässä vaiheessa jouduimme kuitenkin jättämään tämän hienon setin ja suuntaamaan kohti bussipysäkkiä. Tarja Turusen osuus jäi harmittavasti näkemättä, mutta bussiin ehtiminen oli nyt tärkeämpää. Väsymyskin alkoi jo painaa.

1. Dawn of the Brave 

2. Fight for Your Life 

3. Badaboom 

4. Carry On 

(Angra cover with Andre Matos)

5. To Sing a Metal Song 

6. Rebellion (The Clans Are Marching) 

(Grave Digger cover with Chris Boltendahl)

7. One to Ten 

(with Victor Smolski of Rage)

8. Steel Breaker 

9. Drum Solo 

(Bastian Emig and Jörg Michael)

10. To the Mountains 

11. Anteroom of Death 

(Tarja cover with Tarja Turunen)

12. Wishmaster 

(Nightwish cover with Tarja Turunen)

13. If I Die in Battle 

14. The Mission / Master of Puppets 

15. Fear of the Dark 

Hyvillä ja hieman haikeinkin mielin kävelimme portista ulos. Wacken 2014 oli tarjonnut hienoja hetkiä. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi toki näkemättäkin. Festivaalin aikana W:O:A:ssa esiintyy pitkälti yli 100 yhtyettä, joten päällekkäisyyksien tai muuten hankalien aikataulujen vuoksi monta mielenkiintoista esitystä meni väkisin sivu suun. Oma bändisuunnitelmamme piti kuitenkin alusta loppuun ja ne itselle tärkeimmät keikat tuli nähtyä.

Kokonaisuutena Wacken Open Air 2014 tarjosi juuri sitä mitä täältä tultiin hakemaankin – maailman parasta metallimusiikkia!



Osa 1, osa 2 keskiviikko, osa 3 torstai, osa 4 lauantai