Wacken Open Air 2014 (osa 3): Torstai 31.7.

Accept, Saxon, Steel Panther, Hammerfall, Skyline

Torstain iltapäivästä W:O:A 2014 saatiin käyntiin myös päälavoilla. Avauksesta vastasi (kuten aina) Skyline, jonka reipasta cover-settiä tuli tällä kerralla kuunneltua hieman sivummalta. Infield (päälava-alue) alkoi täyttyä mukavasti ja väki viihtyi auringossa. Skylinen jälkeen lavalla käväisi ”Metal Queen” Doro Pesch esittämässä Warlock-ajan hittinsä All We Are.

Sitten olikin aika vakiinnuttaa hyvät asemapaikat päälavojen läheisyydestä ja keskittyä illan kovaan kattaukseen: Hammerfall, Steel Panther, Saxon ja Accept.

Hammerfall oli kovassa vedossa ja juhlavuoden kunniaksi kuulimme Glory To The Brave-spesiaalikeikan. Kyseinen albumi soitettiin kokonaisuudessaan ja lavalla nähtiin vierailijoina bändin entisiä jäseniä. Tiukka powermetal-setti upposi hyvin yleisöön, jota oli paikalla tässä vaiheessa jo todella paljon. Ahdasta oli ja tunnelmaa riitti.

1.Child of the Damned

2.The Metal Age 

3.Steel Meets Steel 

4.Stone Cold (with Stefan Elmgren) 

5.I Believe 

6.Unchained (with Patrik Räfling) 

7.The Dragon Lies Bleeding (with Jesper Strömblad) 

8.Glory to the Brave 

9.HammerFall  

10.Any Means Necessary 

11.Blood Bound 

12.Bushido (Live premiere) 

13.Hearts on Fire

Steel Panther tarjosi alapäähuumorin pitkän oppimäärän. Glamrockia härskeillä sanoituksilla, mauttomia välispiikkejä ja screenillä naisyleisön esittelemiä paljaita rintoja. Kappaleiden nimet kuten ”Asian Hooker”, ”Gold Digging Whore” tai ”17 Girls In A Row” kiteyttävät yhtyeen sanoman. Kertakäyttövitsinä ajoittain ihan hauska, toiste en jaksaisi.

1.Pussywhipped 

2.Party Like Tomorrow Is the End of the World 

3.Asian Hooker 

4.Just Like Tiger Woods 

5.Gold Digging Whore 

6.Girl From Oklahoma 

7.Community Property 

8.Eyes of a Panther 

9.17 Girls in a Row 

10.Gloryhole 

11.Death to All but Metal 

12.It Won't Suck Itself 

13.Party All Day (Fuck All Night)

Auringon laskettua ja hämärän saapuessa alueelle sai oman vuoronsa pitkän linjan brittijyrä Saxon.

Tällä keikalla kaikki palaset napsahtivat paikoilleen ja keikasta muodostui aivan huikea elämys. Alkupuoli rokattiin pelkistetyissä lavasteissa ja bändi paiskasi ilmoille klassikkoa toisen perään. Vajaan puolen tunnin jälkeen koettiin kuitenkin yllätys. Taustakangas vedettiin sivuun ja takaa paljastui upea lavarakennelma, sekä lisää soittajia. Tästä eteenpäin konsertti vedettiin loppuun vahvistettuna jousikvartetilla, patarummuilla ja kosketinsoittimilla. ”Orkesteriosuuden” aloittanut Crusader oli upea! Tämä jylhä kappale ei ole kuulostanut näin hyvältä koskaan aiemmin. The Eagle Has Landedin aikana katosta laskeutui yhtyeen legendaarinen kotkan muotoinen valoteline ja kappaleen sovitus oli merkillepantavan hieno. Power & The Glory ja Princess Of The Night olivat yhtä juhlaa ja perinteisen heavyrockin vahva tunnussävelmä Denim & Leather päätti täydellisen shown. Saxon tarjosi keikan, joka oli yksi parhaista koskaan näkemistäni!

1.Motorcycle Man 

2.Sacrifice 

3.Heavy Metal Thunder 

4.Solid Ball of Rock 

5.Wheels of Steel 

6.747 (Strangers in the Night) 

with Orchestra Section (4 violions & Orchestral Percussion): 

7.Crusader 

8.Battalions of Steel 

9.The Eagle Has Landed 

10.Power & The Glory 

11.Dallas 1 PM 

12.Princess of the Night 

13.Denim & Leather

Vartin hengähdystauko ja taas mentiin. Accept oli luvannut esittää omalla keikallaan Restless And Wild -klassikkoalbumin kokonaisuudessaan. No, aivan koko levyä ei sitten soitettukaan ja varsinkin Neon Nightsin puuttuminen jäi hieman harmittamaan.
Keikka starttasi juuri julkaistavan Blind Rage-albumin sinkkubiisillä Stampede, joka toimikin hyvänä aloituksena. Puolentoista tunnin settiin oli mahdutettu niin uutta kuin hieman harvemmin soitettua vanhaa tuotantoa ja kyllähän se kelpasi. London Leather Boys, Shadow Soldier ja keikan päättänyt reipas Burning säväyttivät. Lava oli pelkistetty, eikä mitään suurta showta nähty. Musiikki puhui puolestaan. Hyvä ja perusvarma Accept-keikka, josta se viimeinen silaus jäi kuitenkin uupumaan. Tai sitten olin vaan vielä niin fiiliksissä edellä soittaneesta Saxonista.

1.Stampede (Live Premiere) 

2.Stalingrad 

3.Losers and Winners 

4.Monsterman 

5.London Leatherboys 

6.Breaker 

7.Shadow Soldiers 

8.Restless and Wild 

9.Ahead of the Pack 

10.Flash Rockin' Man 

11.Princess of the Dawn 

12.Fast as a Shark 

13.Starlight 

14.Pandemic 

15.Metal Heart 

16.Teutonic Terror 

17.Balls to the Wall 

18.Burning

Loistava torstai oli näin paketissa.

Osa 1, osa 2 keskiviikko, Osa 4 perjantai, osa 5 lauantai

Wacken Open Air 2014 (osa 2): Keskiviikko 30.7.

Dunkelschön, Dio 2004, Faun

Virallisten festivaalipäivien aattona Wacken Open Air alkoi täyttyä ympäri maailmaa saapuvista festivaalivieraista. Päälava-alue pysyi vielä suljettuna, mutta pienemmillä lavoilla oli jo täysi tohina päällä heti aamupäivästä lähtien.  Muutama mielenkiintoinen esitys oli illasta luvassa, joten ei muuta kuin rannekkeen vaihdon ja paitakauppojen kautta nauttimaan Wackenin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja odottelemaan tulevia esityksiä.

Ensimmäinen kohteemme oli Wackinger Stagella esiintynyt Dunkelschön.

Tämä saksalainen, keskiaikavaikutteista folkrockia soittava ryhmä oli itselleni melko uusi tuttavuus ja kokemukset rajoittuivat vain muutamaan Youtube-videoon. Bändi kuitenkin valloitti upealla esiintymisellä ja tätä kuunteli enemmän kuin mielellään. Tyylillisesti musiikki toi mieleen Blackmore’s Nightin, mutta astetta raskaampana ja monipuolisempana. Sähkökitaraa kuultiin varmasti enemmän kuin kaikilla näkemilläni BN-keikoilla yhteensä. Laulajatar Vanessa Istvan oli säteilevä ja vahvaääninen. Esiintymiskielenä bändillä on saksa, joten kappaleiden sanoitukset ja välispiikit menivät ohi ymmärryksen. Hieno ja lämminhenkinen avaus Wacken-viikonlopulle!

Heti Dunkelschönin jälkeen olikin kiiruhdettava ”elokuviin”, sillä festivaalialueen ulkoilmateatterissa oli alkamassa konserttitallenne DIO live @ Wacken 2004.

Tämä kymmenen vuoden takainen konsertti olikin aivan maaginen. Mahtava äänentoisto ja hyvä yleisön mukanaolo lisäsivät tallenteen voimaa. Vahvan tunnelatauksen siivittämä keikka suorastaan pysäytti kuuntelemaan ja katsomaan. Rainbow In The Dark, Gates Of Babylon, Stargazer, Holy Diver, Heaven And Hell ja muut klassikot soivat mahtipontisina Wackenin tummuvassa illassa. Tämän lähemmäs oikeaa Dio-livekokemusta on enää mahdotonta päästä.

Illan päätteksi suunnaksi vielä Wackinger Stage ja folkrockia esittävä Faun. Yhtye on varsin suosittu kotimaassaan Saksassa ja yleisöä olikin valtavasti. Tekniset ongelmat puuttuivat kuitenkin peliin, eikä ääntä saatu kuulumaan tarpeeksi kovaa keikan alussa. Tungosta ja olematonta äänentoistoa hetken ihmeteltyämme päätimme poistua tutkimaan alueen muuta tarjontaa. Festarialueen näyttelyhallista löytyikin upea näyttely W.O.A:n  25-vuotisesta historiasta. Täällä vierähtikin aikaa tutkaillen menneiden vuosien esiintyjälistoja, julisteita ja muuta mielenkiintoista materiaalia.

Pian myös vuorokausi vaihtui torstaiksi, joten hyvin nukutun yön jälkeen Wacken Open Air 2014 alkoi olla valmiina starttaamaan myös päälavojen osalta...

Osa 1, Osa 3 torstai, Osa 4 perjantai, osa 5 lauantai

Wacken Open Air 2014 (osa 1): Festaritunnelmia

Metallimusiikin ystävien pyhiinvaelluskohde Wacken Open Air järjestettiin Saksassa nyt jo 25. kerran.  Heinä-elokuun vaiheessa järjestetyn festivaalin kaikki 75 000 lippua oli myyty loppuun jo liki vuosi ennen tapahtumaa.

Sää suosi festivaalia ja kuuma, puolipilvinen sää tarjosi hyvät puitteet tapahtumalle. Kuuluisaa Wackenin mutashowta ei siis tänä vuonna nähty. Ainoana kiusana oli festivaalialueena toimineelta pellolta noussut kuiva pöly, joka tunkeutui joka paikkaan.

Tunnelma oli huipussaan koko tapahtuman ajan. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja itse festivaalialuetta oli myös paranneltu vielä toimivammaksi viime vuodesta. Valtavasta väkimäärästä huolimatta jonoja ei juurikaan alueelle syntynyt missään kohtaa, tai ne vetivät nopeasti.  Vessaan pääsi helposti ja ruokaa & juomaa sai aina kun halusi.

Tässä alkuun kuvatunnelmia festareilta ja seuraavissa postauksissa päästään sitten laajan bänditarjonnan pariin.

Jatkuu... Osa 2 keskiviikko, osa 3 torstai, osa 4 perjantai, osa 5 lauantai

Bowmore 2001 13 yo, Cadenhead Small Batch

Ennen pian koittavaa kesälomaa lasiin yksi Bowmore...

Bowmore 2001 13 yo, 46%. Bottled 2014. Bourbon Hogsheads, 678 bottles. Cadenhead Small Batch.

Tuoksu on suolainen, raikas ja kevyehkö. Salmiakkia ja vaniljaa. Pehmeä turvesavuisuus. Kypsää trooppista hedelmää. Ihan kiva.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Runsas makea vanilja ja pehmeä turvesavuisuus tuntuvat hallitsevimpina. Merellistä raikkautta. Suutuntuma on melko ohut.

Jälkimaku jatkuu kevyen raikkaana. Turvesavuisuus on kohtalaisen hentoa ja "märkää". Pieni tammen vivahde. Hapokasta sitrusta, suolaisuutta.

Tämä Bowmore oli toisaalta ihan kiva ja tislaamolleen tyypillinen, mutta toisaalta kuitenkin melko mitäänsanomaton. ”Keskitien kulkija”.

Amaranthe - Pakkahuone, Tampere 18.7.2014

Tampereen Pakkahuoneella ja Klubilla järjestetyn kaksipäiväisen raskaan rockin festivaalin perjantain pääesiintyjänä oli ruotsalainen Amaranthe. Illan aikana soittivat myös Whispered, Omnium Gatherum ja Thaurorod, mutta näiden seuraamiseen en tällä kerralla keskittynyt.

Amaranthe on tullut nähtyä viimeisten muutaman vuoden aikana ties kuinka monta kertaa, mutta aina tämä yhtye onnistuu valloittamaan raikkaalla ja reippaalla esiintymisellään. Pakkahuoneen lavalla nähtiin varsin viihdyttävä ryhmä, jota oli jälleen kerran ilo seurata. Tunnin ja vartin settiin oli mahdutettu mukavat 17 kappaletta valikoituina tasaisesti yhtyeen molemmilta albumeilta. Uutta Amaranthea on luvassa syksyksi, sillä kolmoslevyn äänitykset on juuri saatu valmiiksi ja albumin julkaisua on lupailtu loppuvuodelle. Tässä kuvakoostetta illan keikalta:

TNT, Vicky Lovecat - On The Rocks, Helsinki 17.7.2014

Norjan tunnetuin hardrock -ryhmä TNT on ollut Suomen keikkapaikoissa varsin harvinainen vieras. Aiemmin yhtye on soittanut vain kerran maassamme, mutta nyt, hieman yllättäenkin yhtyeellä on kasassa 1980-luvulta tuttu ”klassikkokokoonpano” lähes kokonaisuudessaan laulaja Tony Harnellin palattua mikrofonin varteen. (Vuoden 2011 Oulun keikalla laulajana oli Tony Mills).

On The Rocksin illasta oli odotettavissa siis nostalgiantäyteinen setti. Kukapa kasarivuosina heviä kuunnellut ei muistaisi joskus kuunnelleensa jotain TNT:n levyä vinyylisoittimessaan. Vuodet ovat vierineet, mutta bändiä ei ole unohdettu. Rocks täyttyi ääriään myöten.


Illan avasi trio nimeltä Vicky Lovecat. Melodinen poprock soljui liki taustamusiikinomaisena, eikä esitys tarjonnut kappaleita tuntemattomalle kuulijalle oikein mitään tarttumapintaa. Setti päättyi ihan mukavasti vedettyyn Ganes-klassikkoon I Will Stay. Tämä bändi oli hieman väärässä paikassa kasariheviä odottavan yleisön edessä.

Vicky Lovecat

TNT palkitsi yleisön odotuksen vahvalla vedolla. Tony Harnellin ääni on edelleen kunnossa, joskin pientä vuosien mukanaan tuomaa rosoisuutta alkaa olla havaittavissa. Pieni sali ja intiimi ilmapiiri takasivat hyvän tunnelman säilymisen läpi keikan. Keikka oli kyllä kasarifaneille juhlaa ja hittikimaraa riitti koko tunnin ja vartin kestäneen setin ajan. Omalla kohdallani kohokohdiksi nousivat upeat Intuition ja Seven Seas. Yleisö lauloi ja eli hyvin mukana esityksissä.

TNT:n meneillään oleva kiertue juhlistaa 25 vuotta sitten julkaistua Intuition-albumia ja keikan aikana levyltä kuultiinkin viisi kappaletta. Hyvä niin, sillä kyllä tätä mainiota levyä kelpaa kuunnella edelleen, niin levyltä kuin livenäkin!

Lisää tällaisia klubi-iltoja, kiitos!