Smoke On The Water

Amaranthe & Amoral, Klubi Tampere 26.1.2012

2012-01-29T11:30:00.000+02:00

Liki pari vuotta sitten Amaranthe esiintyi Tampereella yhdessä Kamelotin kanssa (juttu) ja tuolloin vasta ensisinglen julkaissut yhtye vakuutti lavalla energisellä esiintymisellään.
Tuon keikan jälkeen bändin pirteä ensialbumi Amaranthe näki päivänvalon ja nyt tammikuussa 2012 oli vuorossa ensimmäinen Suomenkiertue pääesiintyjän roolissa.

Suunnaksi siis Tampereen klubi, jossa luvassa oli hyvää melodista heavyviihdetta.
Klubin illan avasi kotimainen Amoral, jonka tasapaksu ja kliseinen esitys ei sytyttänyt ainakaan minua. Keikka, mistä ei jäänyt oikein mitään mieleen.

Amaranthe sitä vastoin onnistui omassa tunnin setissään mainiosti. Hyvät melodiat, kolme toisistaan poikeavaa laulajaa ja hyvä fiilis. Laulajatar Elize Ryd on lavalla säteilevä ja hauskasti popahtavia / raskaita sävyjä yhdistelevät kappaleet toimivat livenä mainiosti.

Kun bändillä on takana vain yksi julkaistu albumi, riittää kappalemateriaali vain tunnin settiin, mikä on toisaalta sääli, sillä tätä iloista musisointia olisi kuunnellut kauemminkin.

Viihdyttävä ilta!

Port Ellen 1982/2007 DL OMC for Vinoble Finland

2012-01-26T19:00:00.000+02:00

Aikoinaan kohua ja suurta innostusta Suomen viskiharrastajien keskuudessa herättänyt "Suomi-Ellen" nyt vihdoin myös täällä blogissa.

Port Ellen 1982 24 yo, 50%. Sherry Butt. Distilled Nov 1982, bottled Aug 2007. Douglas Laing Old Malt Cask for Vinoble Finland. DL ref 3652. 228 bottles.

Tuoksu on "paksu", runsaan sherryinen ja tervaisen savuinen. Märkää nuotiota, kypsiä hedelmiä. Runsas, mutta hieman "tunkkainen".

Maku on pehmeä, runsaan turvesavuinen ja kuivan sherryinen. Kuivattuja sekahedelmiä, hiiltynyttä puuta, heinää. Maku ei ole aivan niin täyteläinen kuin tuoksu antoi olettaa. Taustalla raikasta makeahkoa sitrusta (appelsiini).

Jälkimaku on kuivan savuinen, vahvapiirteinen ja pitkä. Leirinuotiota, tammea, vahvaa suklaata.

"Perushyvä" sherryinen Port Ellen. Erityisen hienoa on se, että tämä pullote saatiin aikoinaan Suomeen. Voidaankin sanoa, että tämä viski oli aikansa suuri kulttuuriteko kun ajatellaan koko ajan nousevaa ja kehittyvää viskiharrastusta maassamme.

Bowmore 1989 Malts of Scotland Cask 11004

2012-01-25T18:00:00.000+02:00

Maistelussa vaihteeksi Bowmorea.

Bowmore 1989, 51.2%. Distilled 10/1989, bottled 10/2011. Malts of Scotland, Bourbon Hogshead MoS11004, 238 Bottles.

Tuoksu on kevyt ja "puhdas". Hentoa trooppisten hedelmien makeutta, vaniljaa, sitrusta. Ei juurikaan turpeisuutta.

Maku on pehmeä ja "tasainen". Keltaisia hedelmiä, vaniljaa, hyvin hentoa turpeisuutta, tammea. Ei suuria vivahteita.

Jälkimaku on maukkaan trooppisen hedelmäinen ja raikkaan marjainen. Taustalla kevyt kuivahko turpeisuus.

Ihan maukas ja "helppo" Bowmore. Kokonaisuus on kuitenkin ehkä liian tasainen, eli jotain särmää/vivahteikkuutta kaipaisin tähän reippasti lisää. Nyt tämä viski putoaa liian helposti "maista ja unohda"-osastoon.

Cardiant & Battle Beast, Sirkus Hämeenlinna 20.1.2012

2012-01-23T19:00:00.000+02:00

Pitkästä aikaa saatiin Hämeenlinnassakin nauttia raskaasta rockista livenä, kun Sirkuksen lavalle astelivat paikallinen Cardiant sekä ryminällä heavykansan tietoisuuteen noussut Battle Beast. Vaikka lavalla nähtiin kaksi kiinnostavaa kokoonpanoa, niin Sirkukseen oli vaivautunut perjantai-iltana vain kourallinen kuulijoita. Taitaapa olla niin, että paikallinen heviväki on talviunilla...

Cardiant avasi illan - ja hyvin avasikin. Melodinen power metal soi mallikkaasti ja setti oli varsin viihdyttävä. Taustalaulajattarella vahvistettu kokoonpano näytti viihtyvän lavalla ja esiintymisen iloisuus välittyi hyvin myös katsomoon. Erittäin hyvä setti.

Battle Beast ei myöskään antanut vähäisen yleisön haitata, vaan runsaasti kehuja lavaesiintymisestään kerännyt yhtye pystyi täysipainoiseen suoritukseen myös pienen yleisön edessä.

Battle Beast tarjosi kuulijajoukolle energistä, vahvaa ja häpeilemättömän kliseistä 1980-lukuvaikutteista heavya, jossa yhtyeen kappalemateriaaliin ja soundimaailmaan on ammennettu vahvoja vaikutteita legendaarisilta yhtyeiltä kuten Manowar, Accept tai Judas Priest. Miinusta tosin täytyy antaa oman materiaalin tasapaksuudesta ja yhtye kaipaisikin pikaisesti monipuolisempia kappaleita tuomaan lisäväriä ja tehoa esityksiin. En ole mikään suuri BB-fani, enkä tunne bändin kappaleita paria "radiohittiä" lukuunottamatta, mutta tunnin keikkasetti oli kuitenkin hyvä ja viihdyttävä. Ei minusta vieläkään fania tullut, mutta ihan kelpo kuvan kuitenkin tämä yhtye itsestään jätti.

Tomatin Decades

2012-01-21T21:00:00.000+02:00

Tomatin Decades sisältää viskejä, jotka on tislattu Tomatinin tislaamomestari Douglas Campbellin alaisuudessa viidellä eri vuosikymmenellä. Sekoitus sisältää Tomatin-viskejä vuosilta 1967, 1976, 1984 (Refill Sherry Casks), sekä 1990 ja 2005 (First Fill Bourbon Casks.
Samaa ideaa eri vuosien / vuosikymmenten viskien sekoittamisesta ovat käyttäneet myös mm. Ardbeg (Rollercoaster) sekä Glenfarclas (175th. Anniversary).

Tomatin Decades, 46%. 9000 bottles, (2011)

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja voimakkaan salmiakkinen. Omenaa, kirpeää yrttisyyttä, kuivaa mallasta.

Maku on melko terävä ja kuivahko. Kirpeää hedelmää, kuivaa mallasta sekä hivenen turvetta. Kevyt ja hieman suolainen.

Jälkimaku jatkuu kirpeänä. Taustalta nousee esiin makeaa trooppista hedelmää sekä lakritsisalmiakkia. Maku loppuu kuitenkin melko lyhyeen.

Eipä tämä Tomatin-versio oikein säväyttänyt, mutta tulipahan maistettua. Tämänkaltainen hieman kirpeä ja kuivahko makuprofiili ei ole minua varten..

Caperdonich 1972 39 yo, The Whisky Agency

2012-01-19T07:00:00.000+02:00

Tällä kerralla lasiin eksyi todella loistavaksi pullotukseksi osoittautunut Caperdonich.

Caperdonich 1972, 39 yo, 52,8%. Bottled 2011. Ex-Sherry Hogshead. The Whisky Agency Private Stock, 57 bottles.

Tuoksussa kaakaota, runsaasti hedelmää, sekä makeaa kukkaisuutta. Vaniljajäätelöä, kypsiä trooppisia hedelmiä, kaunis sherryisyys. Taustalla miellyttävänä vivahteena mäntymetsän raikkautta sekä herukkaa. Upea!

Tämä viski on kuivahkon sherryinen ja hienon monivivahteinen "hedelmäpommi", jonka suun täyttävä maku avautuu harvinaisen upeaksi. Hedelmää - Mango, kirsikka, luumu, kypsä omena. Taustalla oliivien suolaisuutta, hento tammen vivahde sekä makeaa viinimäisyyttä.

Jälkimaku jatkuu herkullisissa merkeissä. Hedelmät, tammi, vahva kaakao sekä mukava suolaisuus muodostavat upean tasapainoisen ja vahvan kokonaisuuden. Ja tätä makunautintoa riittää todella pitkään!

Yksinkertaisesti loistava Caperdonich. Upea upea viski ja paras maistamani versio tältä tislaamolta. Viskivuoden 2011 ehdotonta kärkeä!!

Purple Night 2012 - Rainbow All Night Long, Tavastia Helsinki 14.1.2012

2012-01-16T18:40:00.000+02:00

PSOF:n jo vuotuiseksi perinteeksi muodostuneessa Purple Night-tapahtumassa Helsingin Tavastialla oli pääosassa tällä kerralla Rainbown musiikki.
Kolmetuntiseen tapahtumaan oli saatu jälleen mukaan nimekäs kotimainen "house band", sekä nippu vierailevia artisteja.

Illan aikana musisoinnista vastasivat:

Jukka Lewis

House Band:

Lacu Lahtinen: Rummut
Klaus Wirzenius:Basso
Okke Komulainen:Koskettimet
Mika Lamminsivu: Kitara

Toinen Rumpali:

Hannu Auvinen

Vierailevat kitaristit:

Anssi Kela
Nikolo Kotzev

Tommy O

Juha Tikka

Laulusolistit:

Tommy O
Jukka Lewis (myös basso muutamassa kappaleessa)
Jukka Nummi
Peter James Goodman

Taustalaulu:

Päivi Petäjämäki
Riitta Myllymäki

Riitta Myllymäen laulaman herkän "Somewhere Over The Rainbow"-intron jälkeen homma pyörähti bändin osalta liikkeelle Stranger In Us All-albumin reippaalla "Wolf To The Moon"-kappaleella ja jatkoa seurasi lähes taukoamatta luvatut täydet kolme tuntia.
Illan settilista ei juuri toivomisen varaa jättänyt, sillä Rainbown hittimateriaalia kuultiin tasaisesti vuosien 1975 - 1995 väliltä ja ohjelmistoon oli mahdutettu peräti 29 kappaletta.

Tapahtumaan koottu yhtye kuulosti erittäin hyvälle ja tasaisin väliajoin vaihtuvat laulajat hoitivat jokainen omat tonttinsa esimerkillisesti. Laulusolistien lisäksi myös vierailevat kitaristit toivat soppaan omat mausteensa, jossa esim. Anssi Kelan tyylikäs tulkinta poikkesi täysin vaikkapa "Bulgarialais-Ahvenanmaalaisen" Nikolo Kotzevin loihtimasta astetta "rujommasta" äänimaailmasta. Kotzev osoitti olevansa erikoinen ja hyvä kitaristi, joka on tehnyt aiemminkin yhteistyötä Purple-sukupuun musiikin parissa, esimerkiksi Joe Lynn Turnerin ja Glenn Hughesin kanssa. Hienoa, että Nikolo saatiin vihdoin myös Helsinkiin esiintymään.

Nikolo Kotzev

Anssi Kela

Taustalaulajat toivat kappaleisiin mukavaa lisäväriä ja elävyyttä, joskin ajoittain ainakin osaan salia taustalaulu hukkui melko pimentoon. Muutenkin soundit tuntuivat vaihtelevan loistavasta toisinaan hieman "puuroutuvaan" äänimaailmaan. Pääosin esityksissä pysyttiin vahvasti plussan puolella, vaikka esim. "I Surrender" meni syystä tai toisesta jotakuinkin täysin penkin alle.

Huippuhetkiä sitten illan aikana riittikin ja tässä niistä yksi, upeasti kulkenut "Stone Cold":

Mukava ilta hyvän musiikin parissa oli ohi jopa liiankin nopeasti. Kiitokset illan esiintyjille ja PSOF:lle, upeaa työtä jälleen kerran!

Helsingissä 1998 perustettu Perfect Strangers of Finland PSOF ry on Deep Purplen ja heidän managementinsa Thames Talent Ltd:n hyväksymä virallinen Deep Purple -yhdistys Suomessa.

Tullibardine 1488 Whisky Beer

2012-01-15T22:12:00.000+02:00

Vaihteeksi hyppäys oluen maailmaan, viskiä kuitenkaan täysin unohtamatta.

Tullibardine 1488 Whisky Beer, 7%. (Brewed with Scottish water and malted barley used in the distillation process. Then gently conditioned in oak casks used to mature Scotch Whisky)

Väri on tummahkon kullankeltainen ja vaahto ohut ja todella nopeasti haihtuva.

Pehmeä ja tasapainoinen tuoksu on hedelmäinen, maltainen, makeahko ja hieman paahtunut.

Maku on pehmeä ja kohtalaisen täyteläinen. Makeaa maltaisuutta ja herkullista hedelmäisyyttä. Taustalla "Tullibardine-viskin sitruksista raikkautta (mielikuvitusta?).

Jälkimaku tarjoaa runsaasti hedelmää ja makeus säilyy yllättävän hyvin. Hento kuivempi "puraisu" taustalla, sekä ripaus sitrusta.

Pehmeä ja mukavan hedelmäinen, joskaan ei lopulta kovinkaan persoonallinen Ale. Alkoholi pysyy kauniisti piilossa, mikä tekee oluesta varsin helposti nautittavan. Viskin osuus jää lopulta malko vaimeaksi. Menee sarjaan "ihan kiva".

Rainbow All Night Long

2012-01-14T10:44:00.000+02:00

Muistutellaan vielä, että tänään lauantaina Helsingin Tavastialla on luvassa kolmen tunnin annos upeaa Rainbow-herkkua otsikolla Purple Night 2012 - Rainbow All Night Long! Jos melodinen hard rock on lähellä sydäntä, niin tätä ei kannattane missata.. Showtime klo 20. See you there!

Glenfarclas 25 yo

2012-01-12T08:00:00.000+02:00

Glenfarclas 25 yo, 43%, (50ml)

Tuoksu on monimuotoinen ja vivahteikas. Trooppista hedelmää, makeaa sherryä, marjojen raikkautta. Runsaasti hunajaa sekä hyvin kevyesti turpeisuutta. Hieno.

Maku on makean hedelmäinen. Tuoksun tavoin trooppista hedelmää, toffeeta sekä hunajaa. Kevyt maltaisuus, tyylikäs sherryisyys.

Jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja nyt myös kevyt tammen vivahde nousee esiin. Sitruksista kirpeyttä, kuivaa sherryä, vahvaa tummaa suklaata. Todella pitkään kestävä.

Tyylikäs ja maukkaan hedelmäinen viski. Hyvä Glenfarclas, mutta jotain jäin kuitenkin vielä kaipaamaan.. Ehkä täyteläisyyttä ja makujen "syvyyttä"olisi saanut olla enemmän.

Glenfarclas 21 yo

2012-01-11T08:00:00.000+02:00

Glenfarclas 21 yo, 43%, (50ml)

Tuoksu on täyteläinen ja runsas. Pehmeää toffeeta, hennosti turvesavua. Raikasta sitrusta, kuivahkoa sherryisyyttä. Kuitenkin melko suoraviivainen.

Maku on kevyehkö, maltainen ja "puhdas". Kevyt sherryisyys, kuiva hyvin hento turpeisuus. Taustalla tuoreiden yrttien raikkautta.

Jälkimaku on kuivahko. Kuivatut hedelmät, runsas maltaisuus sekä hento turpeisuus tuntuvat edelleen päällimmäisinä. Raikas, mutta hieman ohut.

Kevyehkö Glenfarclas, josta on alkuun hieman hankala saada otetta. "Avauduttuaan" kuitenkin tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus. Hienostuneempi kuin 15 yo.

Glenfarclas 15 yo

2012-01-10T08:00:00.000+02:00

Joulunpyhinä maistelussa pyörähti kolme Glenfarclas-tislaamon miniatyyriä, 15 yo, 21 yo ja 25 yo. Tässä mietteitä maistetuista yksi kerrallaan alkaen setin nuorimmasta.

Glenfarclas 15 yo, 46%. (50ml)

Tuoksu on pehmeä ja maltainen. Raikasta hedelmää, kevyesti turpeisuutta, toffeeta. Täyteläinen sherryisyys nousee taustalta hiljalleen voimistuen esiin.

Maku on melko täyteläinen ja mukavan voimakaspiirteinen. Tummaa suklaata, kypsiä hedelmiä, maltaisuutta sekä taustalla kevyen turpeinen vivahde.

Jälkimaku on sopivasti hennon turpeinen ja kuivan sherryinen. Sitruksista kirpeyttä. Mukavasti lämmittävä.

Hyvä "perussarjan" Glenfarclas. Ei suuri elämys, mutta ei toisaalta pettymyskään.

Springbank 13 yo, Bourbon Cask No.189

2012-01-08T22:00:00.000+02:00

Testissä Belgian markkinoille pullotettu Springbank.

Springbank 13yo, 56.9%, OB for Belgium, Bourbon Cask No.189, 186 bottles.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen - omena, mandariini. Kirpeää marjaa, vaniljaa, suolaisuutta.

Maku on pehmeän hedelmäinen - Aprikoosia, persikkaa, sekä reilusti sitruksista raikkautta. Kuivahko maltaisuus. Suolainen vivahde nousee takaa selvästi esiin. Suutuntuma on öljyinen.

Jälkimaku on kuivahko ja maukkaan vaniljainen. Hento tammisuus ja suolaisuus. Raikkaus säilyy mukavasti. Trooppista hedelmää, hedelmäkarkkeja.

Kauniin puhdaspiirteinen ja tasapainoinen Springbank. Hyvä ja raikas, tyylipuhdas viski Campbeltownista. Pieni laimennus vedellä on paikallaan, minkä jälkeen viski herää mukavasti eloon ja maun vivahteikkuus pääsee oikeuksiinsa.

Tämänkaltaisia Single Cask-pullotuksia näkisin mielelläni myös kotoisen Alkon valikoimassa. Valitettavasti täytyy tosin todeta, että kuulemani mukaan Springbankin viskejä ei tulla näkemään ainuttakaan ensi kuussa järjestettävässä Suomen suurimmassa viskitapahtumassa UISGE 2012:ssa. Sääli, sillä tällä tislaamolla on kuitenkin paljon ystäviä maassamme.

Bowmore 1998 13 yo, Asta Morris

2012-01-06T08:00:00.000+02:00

Bowmore 1998, 13 yo, 49,7%. Bottled 2011. Cask No. AM003. Asta Morris.

Tuoksu on hieman tunkkainen ja sekava. Kevyttä turvesavua, kypsää hedelmää, suolaisuutta. Taustalla myös näin nuorehkolle viskille yllättävän selkeä puun vivahde (lahoa kantoa). Hieman sitruksista raikkautta.

Maku on vahvapiirteinen, melko runsaan savuinen ja hieman kuminen. Hedelmäisyys avautuu taustalla kauniisti ja monipuolisesti - sitrusta, ananasta, tuoretta litsiä. Herukkaa, hedelmäkarkkeja.

Jälkimaku on lyhyehkö, kuivan savuinen ja turpeinen. Hedelmäisyys jää täysin taka-alalle.

Kauniin hedelmäinen ja vivahteikaskin Bowmore, mutta valitettavasti liian vahva ja hieman tympeä turvesavu hallitsee ja rikkoo kokonaisuutta liikaa. Tämä sama makuprofiili ilman vahvaa savua, niin oltaisiin huipputuotteen äärellä. Nyt tuloksena oli pettymys.

(kuva: whiskysamples.eu)

The Glenlivet 18 yo

2012-01-04T08:00:00.000+02:00

The Glenlivet 18 yo, 43%

Tuoksu on tyylikäs. Kypsää hedelmää, toffeeta, sekä ripaus tammea. Selkeä, seesteinen ja tasapainoinen.

Maku on mukavan makeahko. Kypsiä hedelmiä - maukasta sherryisyyttä. maitosuklaata, pähkinää, "pyöreää" maltaisuutta. Erittäin pehmeä suutuntuma. Makujen tasapaino on ihailtavaa.

Jälkimaku kuivahtaa hieman, tarjoten tummaa suklaata sekä kevyesti esiin nousevaa turvetta. Kypsää hedelmäisyyttä, makean appelsiinin raikkautta.

Tyylikäs ja erittäin hyvä Glenlivet. Mainio nautiskeluviski ja vieläpä varsin kohtuulliseen hintaan saatavissa oleva.

Glen Grant 1967 (G&M)

2012-01-02T08:00:00.000+02:00

Uuden vuoden ensimmäisenä viskiarviona sherrykypsytetty Glen Grant.

Glen Grant 1967, 40%. Bottled 2006. First fill sherry casks. Gordon & MacPhail.

Tuoksussa raikasta kypsää hedelmää sekä runsaasti sherryä. Suklaatoffeeta, raikasta marjaisuutta, sopivasti kirpeyttä. Tyylikäs tammisuus pysyttelee kevyenä taka-alalla.

Maku on maukas ja täyteläinen. Sherryä, rusinaa, sekä hieman rommimaisia piirteitä. Poltetettua sokeria. Taustalla korkeasta iästä kertovaa tammea, sekä hento turpeinen vivahde.

Jälkimaku jatkuu herkullisena ja pehmeänä. Rusinaa ja kuivattua luumua,sekä myös raikkaampaa trooppista hedelmää. Tammea ja kuivahkoa yrttisyyttä kauniisti taustalla.

Tyylikkäästi ikääntynyt sherrykypsytetty Glen Grant, joskaan vahvan sherryisyyden hallitessa makuprofiili ei muodostu kovinkaan monimuotoiseksi. 40% pullotusvahvuus tuntuu juuri sopivalle - hyvää ja helposti juotavaa!

Caperdonich 1972 16 yo, Signatory Sailing Ships No.1

2011-12-31T08:00:00.000+02:00

Vuoden viimeisenä viskiarvosteluna vanha Signatoryn pullotus. Sen myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Caperdonich 1972 16 yo, 40%. Distilled 24.10.1972, bottled Nov. 1988. Sherry Casks #7130, #7131 & #7132. Signatory Sailing Ships Series No.1 (Benan 1875). 1200 bottles.

Tuoksu on tyylikkään sherryinen. Runsas kypsä hedelmäisyys - rusinaa, kuivattua luumua, viikunaa. Taustalla nahkaa sekä tummaa suklaata. Raikkaan mentholinen vivahde. Hyvä!

Maku on pehmeä ja runsaan sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, jouluista mausteisuutta (hedelmäkakku). Hennosti tammea, nahkaa, sekä raikasta yrttisyyttä.

Viskin makukaari on mukavasti nouseva ja jälkimaussa maku voimistuu upeasti loppua kohden. Kuivaa sherryä, kanelia, sekä hieman sitrusta. Melko vahva, mutta tasapainoinen tammi nousee myös esiin. Maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Kaunis ja mukavan vahvapiirteiseksi nouseva viski. Herkullinen sherrykypsytys toimii tässä hienosti. 40% vahvuudessa pullotettu viski on varsin helposti nautittava ja miellyttävän pehmeä. Erittäin hyvää!

Blogi kolme vuotta

2011-12-29T18:46:00.000+02:00

Blogin kolmevuotispäivänä muutama tilastotieto:

Kuluneen vuoden aikana blogini lukijamäärät ovat olleet edelleen kasvussa, kiitos siitä teille! Yli 35 500 käyntiä tällä sivustolla viimeisen vuoden aikana on mukava luku.

Viskien osalta yksittäisten sivujen katselutilaston mukaan vuoden luetuimmat viskiarvostelut olivat:

1. Ardbeg Uigeadail
2. Bunnahabhain Darach Ur
3. Ardbeg Supernova
4. GlenDronach 1994 15yo #1498
5. Ardbeg Corryvreckan
6. Teerenpeli 8 yo
7. Bowmore 15 yo Mariner

Konserttiarvioissa eniten osumia ovat keränneet

1. Rush
2. Thin Lizzy
3. Blackmore's Night

Suosituimmat sivuille johtaneet hakusanat olivat:

1. smoke on the water
2. bowmore mariner 15 yo maku
3. ardbeg uigeadail
4. smoke on the water finland
5. smoke on the water whisky
6. bunnahabhain darach ur
7. glen grant 1990 berry bros & rudd (Tätä en ole edes maistanut :D)

Liikenteen lähteissä Google on selkeä ykkönen, Viskikaappi-foorumin seuratessa hyvänä kakkosena.

Sotwblogin neljäs vuosi käynnistyy piakkoin - ja jonkun hyvän viskin merkeissä :). Pysykää mukana.

Royal Lochnagar 12 yo

2011-12-28T12:05:00.000+02:00

Maistelussa Skotlannin viskimarkkinoita vahvasti hallitsevan Diageon pienimmän tislaamon perustuote.

Royal Lochnagar 12yo, 40%

Tuoksu on pehmeän maltainen ja kypsän hedelmäinen. Kahvia, hennosti turvetta. Appelsiinimarmeladia, suolaista merenrantakivikkoa.

Maku on mukavan pehmeä ja täyteläisen maltainen. Aprikoosia, kahvia sekä kevyt turpeisuus. Hunajaista makeutta, sitrusten kirpeyttä.

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti. Mallasta, hennosti turvetta. Suolaisuutta, hieman tammea sekä greipin kirpeyttä.

Yleisesti hieman aliarvostettu pullote, mutta hyvä ja "perinteinen" mallasviski. Kokonaisuus on selkeä ja tasapainoinen. Royal Lochnagar 12 yo on viski, joka vie ajatukset Skotlannin ylämaille. Tätä voisi ottaa pullon reppuun ja lähteä patikoimaan jokien varsille ja kukkuloille. Kokonaisuutena mukavan kiehtova, mutta samalla sopivan "simppeli" tuote.

Big Peat Christmas Edition

2011-12-26T17:00:00.000+02:00

Testissä Douglas Laingin Big Peat jouluversio. Big Peat on sekoitus Islayn mallasviskeistä ja perusversiosta (46%) poiketen tämä "limited edition" on pullotettu tynnyrivahvuudessaan (57,8%).

Big Peat Christmas Edition, 57,8% (Islay Blended Malt Whisky, 2011).

Tuoksu on raikas, sitruksinen sekä kuivan savuinen. Hieman poltettua kumia, joskaan ei niin voimakkaana kuin perusversiossa. Nuori ja vähän raa'ahko.

Suutuntumaltaan kevyehkön viskin maku on "puhdas". Vaniljaa, sitrusta, "liimaa" sekä voimakkaaksi nouseva turvesavuisuus. Savu tuntuu palaneelle ja lyö turhan vahvasti läpi muuten keveässä makuprofiilissa.

Jälkimaku on vahva ja liian hallitsevan savuinen. Märkää nuotiota, palanutta makkaraa. Kuivahko, taustalla sitruksista kirpeyttä.

Big Peat Christmas Edition on kaksijakoinen tuote: 1. Pohjalla hyvin kevyt ja "puhdas" runko (kuten hyvissä Lowlandviskeissä). 2. Todella vahva turvesavu.
Maut eivät oikein asetu tasapainoon ja ihan mielenkiintoisista aineksista huolimatta lopputulos jää jotenkin vajaaksi ja tylsäksi. Perusversio miellyttää ainakin itseäni enemmän makuprofiilin paremman tasapainonsa ansiosta.

Joulu on taas

2011-12-23T18:00:00.000+02:00

Rauhallista ja nautinnollista

joulua kaikille!

- Hannu

BenRiach 1971 40 yo, Cask No. 1947

2011-12-22T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1971 40 yo, 49,8%. Bottled July 2011. Hogshead #1947. 229 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen ja hieman lakritsinen. Taustalla tyylikäs tammisuus. Makeahkoa yrttisyyttä, mintun raikkautta. Pohjalla täyteläinen maltaisuus.

Maku on täyteläinen, voimakaspiirteinen ja maukas. Raikkaita tuoreita hedelmiä, viinikumimakeisia, puhdasta tammea, vaniljaa, valkosuklaata, kukkaisöljyä. Runsaasti herukkaa, kuivaa mineraalisuutta - kalkkikiveä.

Jälkimaku on pitkä. Kypsät keltaiset hedelmät, raikas herukka sekä hyvin kuiva tammi hallitsevat ja maku säilyy vahvana todella kauan. Taustalla kevyen turpeinen ja suolainen vivahde.

Todella hyvä BenRiach, joka on huomattavasti säväyttävämpi kuin eilinen vuoden 1972-versio. Upea, mutta valitettavan kallis (~400€) viski.

Takana on nyt yhdeksän BenRiachin maraton, joka osoitti eroja löytyvän eri pullotusten väleillä huomattavasti. Jos jotain haluaa nostaa tästä yhdeksiköstä esiin, niin kärkikolmikon muodostivat yllä olevan 1971:n kanssa Belgiaan pullotettu 1975, sekä hyvän hinta-laatusuhteen omaava todella maukas 1980. Mielenkiintoisia viskejä kuitenkin koko joukko!

BenRiach 1972 39 yo, Cask No. 802

2011-12-21T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1972 39 yo, 40,1%. Bottled July 2011. Hogshead #802. 169 bottles.

Tuoksu on kaunis ja seesteinen. Tammi, raikas marjaisuus, kirpakka herukka, nokkonen. Kukkaisuutta, hennosti turvetta. Puhdaspiirteinen ja kevyt.

Maku on alkuun hyvin hento, mutta avautuu nopeasti oikein herkulliseksi. Trooppista hedelmäisyyttä, raa'ahkojen marjojen kirpeyttä. Kuivaa tammea, tanniinisuutta, kukkaisuutta.

Jälkimaku on kirpeän herukkainen ja kuivan puinen. Maku hiipuu hieman liian ohueksi. Hento suolaisuus, yrttisyys. Aivan loppu katkeroituu vähän liikaa.

Maukas ja tyylikäs viski, mutta makuprofiili jää hieman liian ohueksi. Tässä hintaluokassa (+300€) odottaisi enemmän.
Yllättäen pieni vesilisä avaa makua ja parantaa kokonaisuutta, vaikka prosentit ovat jo valmiiksi alhaiset.

(Kuva: whiskysamples.eu)

BenRiach 1975 35 yo, Cask No. 7227

2011-12-20T12:00:00.000+02:00

Kuva: whiskysamples.eu

BenRiach 1975 35 yo, 51%. Bottled May 2011. Sherry Hogshead #7227. Bottled for Asta Morris Belgium. 236 bottles.

Tuoksu on raikas, mutta ei kovinkaan tyypillinen sherryiseksi viskiksi. Raikasta, hedelmää, kookosta, fariinisokeria, kukkaisuutta, valkosuklaata. Kevyesti tammea. Fino Sherry?

Maku on pehmeä, mukavan makea ja hedelmäinen. Makeaa sitrusta. Siirapia, raikasta hapokkuutta. Kuivahkoa sherryä, tammea. Tuoksun tavoin monista sherrykypsytetyistä viskeistä poiketen erilainen ja mielenkiintoinen makuprofiili.

Jälkimaku on maukkaan hedelmäinen ja sitruksinen. Tammea, lakritsia, kuivaa turvetta, herukkaa.

Hyvä ja mielenkiintoinen BenRiach. Erikoinen sherrykypsytys - välillä hyvinkin kuiva, välillä taas varsin makealta tuntuva. Erikoinen ja maukas yksilö, joka nousee tässä vaiheessa tämän "Benriach-maratonin" kärkijoukkoon yhdessä vuoden 1980 Cask 2531:n kanssa.

BenRiach 1976 34 yo, Cask No. 6942

2011-12-19T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1976 34 yo, 57,8%. Bottled July 2011. Butt #6942. 469 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja kuivahkon sherryinen. Voimakas. Suklaata, tammea, nahkaa.

Maku on todella vahva. Sherryisyys hallitsee, mutta myös tammi tuntuu runsaana. Kypsää hedelmää, raikasta marjaa, lakritsia.

Jälkimaku on hieman kireä. Kuivaa sherryä, tammea. "Maanläheinen", mausteinen.

Voimakas ja jälleen melko haastava BenRiach. Ajan ja pienen laimennuksen kanssa avautuu oikein maukkaaksi, mutta onko kuitenkaan tämän "kikkailun" arvoinen? Mielestäni ei. BenRiachin kehuttu 1976 vuosikerta ei ole näköjään automaattisesti tae loistavasta pullotteesta.

(Kuva: whiskysamples.eu)

BenRiach 1978 32 yo, Cask No. 4387

2011-12-18T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1978 32 yo, 50,9%. Bottled July 2011. Virgin American Oak Finish, Hogshead #4387. 354 bottles.

Tuoksu on reippaan tamminen ja raikkaan marjainen. Hento savun vivahde. Minttua, täyteläistä hedelmäisyyttä, mustaa teetä.

Maku on täyteläinen ja kuivahkon tamminen. Kypsiä hedelmiä, kevyesti turpeisuutta. Maitosuklaata, yrttejä. Hieman hapokas.

Jälkimaku on kuivahko ja melko kova. Tammi, kuivatut hedelmät, hento turve. Loppuu hieman kesken.

Ihan hyvä, mutta tasapaksu kokonaisuus. Ei yllä vuoden vuoden 1980-version tasolle.

BenRiach 1979 31 yo, Cask No. 11195

2011-12-17T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1979 31 yo, 50,3 %, Bottled July 2011. Bourbon Barrel #11195, 148 bottles.

Tuoksu on kevyt ja pehmeä. Tyylikkäästi tammea, vaniljaa sekä keltaisia hedelmiä. Kyvyt maltaisuus. Varsin hento. Aivan kevyesti turpeisuutta.

Maku on maltainen, kuivahko ja raikkaan hedelmäinen. Yllättävän kevyt ja nuorekas - yli 30 vuoden ikä ei kyllä tunnu. Kirpeää omenaa, vaniljaa, suolaisuutta, salmiakkilakritsia, viinikumia, Taustalla hyvin kevyt turvesavun aavistus.

Jälkimaku makeutuu yllättäen. Kukkaisuutta, öljyinen suutuntuma ja vahva maltaisuus. Pituutta riittää kohtalaisesti. Kuivattava tammisuus ja turpeisuus nousee esiin vasta aivan lopussa.

Keveydestään huolimatta hieman vaikeasti avautuva, tietyllä lailla kovahko BenRiach vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, että tämän makuproifiilista saa kaiken irti. Haastava yksilö.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Benriach 1980 31 yo, Cask No. 2531

2011-12-16T12:00:00.000+02:00

BenRiach 1980 31 yo, bottled July 2011. 49.8%. Virgin American Oak Finish. Barrel #2531, 171 Bts.

Tuoksu on raikas ja hieman kirpeä. Kypsää marjaisuutta, koivunlehtiä, tuoretta tammea. Taustalla hennosti turpeisuutta ja kypsää hedelmää. Maitosuklaata, vaniljaa. Nuorekas ja "puhdas".

Maku on todella pehmeä. Makea hedelmäisyys, kaunis tammisuus. Täyteläinen ja herkullinen. Kukkaisuutta, vaniljaa, maitosuklaata, kirsikkaa. Hyvin hento turpeinen vivahde.

Jälkimaku on pitkä ja maukas. Tasapainoinen makean hedelmäisyyden ja kuivemman tammen yhdistelmä toimii hienosti. Kukkaisöljyä, viinikumia, herukkaa. Hyvää!

Nyt on jo tekemisen meininki. Herkullinen ja vivahteikas viski. Todella hyvää - vieläköhän ehtisi kirjoitaa joulupukille yhden lahjatoiveen...

(kuva: whiskysamples.eu)

BenRiach 1984, 26 yo, Cask No. 7193

2011-12-15T12:30:00.000+02:00

BenRiach 1984 26 yo 54,1%. Bottled July 2011, cask #7193, Peated, Virgin American Oak Finish.

Tuoksu on tervaisen savuinen ja mukavan tamminen. Havumetsää, pihkaa, makeita hedelmiä, vahvaa lakritsia, suklaata. Tasapainoinen ja miellyttävä.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Runsaan tervainen savuisuus on miellyttävää - vahvaa, mutta pehmeää. Kypsää hedelmäisyyttä, tammea.

Jälkimaku on lämmittävä, mukavan pehmeä ja pitkään jatkuva. Öljyinen rakenne tuntuu miellyttävänä. Turvesavua ja tervaista makeutta, mutta myös kuivempia vivahteita, (puu). Lopussa hieman kokonaisuuteen sopimaton suolaisuus yrittää nousta pintaan.

Varsinkin alkuun erittäin hyvältä tuntuva BenRiach, mutta ajan kanssa maisteltuna loppujen lopuksi makuprofiili on hieman yllätyksetön ja tylsä.

(Kuva: whiskysamples.eu)

BenRiach 1989 22 yo, Cask No. 5620

2011-12-14T12:30:00.000+02:00

Vilkkaan rockviikon jälkeen ja flunssan helpottaessa on taas aika palata viskien pariin. Maistelussa nippu BenRiach-tislaamon Single Cask-pullotuksia, joista olisi tarkoitus arvioita tänne niputtaa yksi per päivä-tahdilla nuorimmasta vanhimpaan edeten. Ja eikun menoksi..

BenRiach 1989 22 yo, bottled July 2011. 50.6%, Virgin American Oak Finish, Hogshead # 5620, 240 Bts.

Tuoksu on raikas, vaniljaisen makea sekä tyylikkään tamminen. Kirpeähköä marjaisuutta, kypsiä keltaisia hedelmiä. Taustalla "liimamainen" vivahde.

Maku on mukavan pehmeä, kuivan hedelmäinen ja tasapainoisen tamminen. Suuntuntuma jää hieman ohueksi ja alkoholi tuntuu melko vahvana. Ei kovinkaan vivahteikas yksilö.

Jälkimaku on tämän viskin heikoin osa. Suutuntuma muuttuu öljyiseksi ja kuiva puu sekä hedelmäisyys hallitsevat. Tuoksussakin tuntunutta "liimaa" taustalla. Pistävä.

Ihan ok, muttei kuitenkaan sen suuremmin säväyttävä BenRiach

(kuva: whiskysamples.eu)

Within Temptation - The Circus, Helsinki 10.12.2011

2011-12-12T14:35:00.000+02:00

Hollantilainen Within Temptation kiertää parhaillaan maailmaa uusimman The Unforgiving-albuminsa myötä. Tämä yhtyeen uusin levy on erittäin hyvä kokonaisuus, jossa yhdistyvät niin raskas rock, hyvät melodiat kuin laulajatar Sharon den Adelin kaunis äänikin. Kun vielä levyn kappaleisiin tehdyt pienoiselokuvat täydentävät pakettia, voidaan sanoa WT:n tehneen yhden parhaista albumeistaan.

Helsingissä keikkapaikkana toimi The Circus, joka oli loppuunmyyty jo aikoja sitten.

Keikan alku tuotti pienen pettymyksen. Aiemmilla kiertueen keikoilla (tai ainakin osalla niistä) oli lavan takana nähty näyttävä videoseinä, aiemmin mainittuja pienoiselokuvia ja muuta visuaalista sisältöä varten. Circuksessa tätä elementtiä ei kuitenkaan ollut, joten näyttävistä lavasteista tunnetulla yhtyeellä puitteet esiintymiseen olivat tällä kerralla vaatimattomat. Harmi.

Pääasia, eli musiikillinen osuus ei sitä vastoin jäänyt vaatimattomaksi. Keikan avannut The Unforgiving-levyn aloituskolmikko Shot in the Dark, In the Middle of the Night ja Faster toimivat hyvin myös livenä. Bändi oli hyvässä vireessä ja Sharonin laulu, sekä välitön esiintyminen olivat kaunista kuultavaa ja katsottavaa.

Settilistassa pääpaino oli uuden levyn materiaalissa ja levy kuultiinkin illan aikana lähes kokonaan.

Pikkujouluaikaan sopiva, 1980-luvun discohitteihin pohjautuva Sinead toimi livetilanteessa mainiosti ja hyppyytti niin bändiä kuin yleisöäkin. Vanhemmasta tuotannosta napatut poiminnat, kuten Ice Queen ja Mother Earth muistuttivat, että WT on tehnyt hyvää musiikkia jo vuosia.

Kestoa keikalla oli n.1t.40min, joka kului nopeasti viihdyttävän, joskin paikoin ehkä hieman rutiininomaisen esityksen parissa. Viikon sisään kolmas näkemäni rock-keikka oli taas erilainen ja antoisa kokemus, poiketen tyylitään täysin vaikkapa keskiviikkoisesta Deep Purplen esityksestä.

Deep Purple & Orchestra - Hartwall Areena, Helsinki 7.12.2011

2011-12-09T13:41:00.001+02:00

Raskaan rockin pioneeriyhtye Deep Purple saapui konsertoimaan maahamme ties monennettako kertaa ja ilahduttamaan täkäläisiä faneja syksyn pimeydessä. Tällä kerralla bändi on kiertueella hieman totuttua suuremmalla joukolla, sillä yhtyeen mukana lavalla nähdään lähes 40-päinen sinfoniaorkesteri. Itselleni illan Purple-keikka oli jo kolmastoista, joten tuttua musisointia oli luvassa, toki orkesterin tuomin lisämaustein.

Lyhyen orkesteri-intron jälkeen tuttu rummutus avasi keikan ja Highway Star käynnisti liki kahden tunnin klassikkoputken.
Jatkoa seurasi painopisteen ollessa 1970-luvun materiaalissa. Tuhti Hard Lovin' Man, Maybe I'm a Leo, Strange Kind of Woman.
Tuoreemmasta tuotannosta saatiin näyte viimeisimmän studioalbumin Rapture of the Deep (2005) nimikappaleen muodossa. Itämaishenkinen ja vahva kappale saikin mukavasti lisäväriä orkesterisovituksesta.
Woman from Tokyo-klassikon jälkeen oli vuorossa kitaristi Steve Morsen herkkä Contact Lost soolonumero, joka sai peräänsä hitaan When a Blindman Cries bluesin. Tyylikästä tulkintaa ja yksi illan helmistä.
Reippaampaan ilmaisuun palattiin Steve Morsen toisessa sooloiluhetkessä Well Dressed Guitar, jonka jälkeen oli illan yllärin vuoro. Fireball-albumilta löytyvä The Mule oli nostettu keikkasettiin vain paria keikkaa ennen tätä iltaa ja se kuultiin kokonaisuudessaan ensimmäisiä kertoja liki 40-vuoteen. Kappaleen keskelle Ian Paice takoi napakan rumpusoolon.
Lazy ja No One Came jatkoivat 70-lukuteemaa ja Don Aireyn kosketinsoolossa kuultujen Finlandia- yms. sävelten jälkeen oli vuorossa setin ainoa 1980-luvulta peräisin oleva kappale. Perfect Strangers soi orkesterisovituksena upeasti; tässä yhtyeen ja suuren orkesterin yhdistäminen onnistui aivan nappiin.
Loppu alkoi häämöttämään Space Truckin'n ja "blogin nimibiisi" Smoke on the Waterin kaikuessa Areenalla.
Encoreina tutut Hush Ja Black Night, joista kuultiin orkesterista huolimatta hieman tasapaksut versiot.

Jälleen hyvä ilta Deep Purplen musiikin parissa, lievästä tasapaksuudesta ja kokonaisuuden yllätyksettömyydestä huolimatta. Suuri orkesteri toi mukavasti lisäväriä esitykseen, joskin kevyemmät sävyt hukkuivat välillä liiaksi bändin alle. Paikoin kuitenkin yleisölle tarjottiin upeita sovituksia ja yhteistyötä.
Kokonaisuutena ei aivan parhaita näkemiäni Purple-keikkoja, mutta taas hieman erilainen ja itselleni sinfoniaorkesterin kanssa ennennäkemätön yhdistelmä.
Jään odottamaan tämän veteraanibändin seuraavaa askelta, vielä ei ole aika jäädä eläkkeelle.

Ian Gillan, laulu
Steve Morse, kitara
Roger Glover, basso
Don Airey, koskettimet
Ian Paice, rummut

Deep Purple Overture
Highway Star
Hard Lovin' Man
Maybe I'm a Leo
Strange Kind of Woman
Rapture of the Deep
Woman From Tokyo
Contact Lost
Guitar Solo
When a Blind Man Cries
The Well Dressed Guitar
The Mule (with Drum Solo)
Lazy
No One Came
Keyboard Solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water
------------------------
Hush
Bass Solo
Black Night

Saxon, Anvil, Crimes of Passion - Nosturi, Helsinki 4.12.2011

2011-12-07T12:30:00.000+02:00

Saxon

Pitkän linjan brittiyhtye Saxon heitti kesällä vakuuttavan keikan Tampereen Sauna Open Airissa, joten odotukset tähän joulukuiseen Nosturin keikkaan olivat korkealla. Yleisöä oli pimeänä sunnuntai-iltana paikalla täysi sali, konsertti oli loppuunmyyty jo ennakkoon.

Ennen Saxonia lavalla nähtiin kuitenkin muutakin mielenkiintoista, kuten pitkän työn heavymusiikin parissa tehnyt kanadalainen Anvil, sekä illan aloittanut uusi brittituttavuus Crimes of Passion.

Crimes of Passion

Crimes of Passion avasikin illan hyvin ja bändin melodinen heavy toimi livetilanteessa mallikkaasti. Tällä yhtyeellä on kasassa paljon hyviä elementtejä, mutta tie menestykseen tullee olemaan kovan työn takana, sillä tällä kappalemateriaalilla ei valitettavasti vielä erotuta tarpeeksi muista vastaavista yhtyeistä.

Anvil

Anvil oli Saxonin ohella odotettu tapaus, sillä hieman "surullisenkuuluisan" maineen omaava bändi on saanut mukavasti näkyvyttä ja mainetta vuonna 2008 julkaistun dokumenttielokuvan muodossa, joka on nähty myös Suomen tv:ssa ainakin pariinkin otteeseen. "Spinal Tap"-klassikon henkinen leffa onkin valloittanut hevikansaa ympäri maailman.

Anvilin keikka Nosturissa olikin erittäin hyvä ja viihdyttävä. Laulaja-kitaristi Steve "Lips" Kudlow valloitti vilpittömän oloisella ja iloisella esiintymisellä, rytmiryhmän (Glenn Five, basso ja Robb Reiner, rummut) säestäessä mallikkaasti taustalla.
Vajaan tunnin setissä kuultiin niin uutta kuin vanhaakin Anvilia ja yleisö oli koko keikan ajan varsin hyvin mukana. Kappalemateriaalin laadukkuus ei ole ikänä ollut Anvilin suurimpia vahvuuksia, mutta livetilantessa hyvällä asenteella ja esiintymisellä paketti toimi enemmän kuin hyvin. Yhtyeen suurin "hitti" Metal on Metal ei kuulu heavyrockin suuriin kulmakiviin, mutta Nosturissa tämä Anvilklassikko nosti tunnelman kattoon.

March of the Crabs
666
Juggernaut of Justice
Winged Assassins
Mothra
Thumb Hang
Swing Thing
Fuken Eh!
Metal on Metal

Pienen tauon jälkeen lavalle asteli Saxon, todella tylsän ja pitkän intronauhan saattelemana. Tylsyys jäikin tuohon introon ja avausbiisistä Hammer of the Gods aina pari tuntia myöhemmin viimeisenä kuultuun Princess of the Nightiin ei kyllästymisestä ollut tietoakaan.

Yhtye on vakuuttavan kovassa vireessa ja laulaja Biff Byford joukkoineen pystyi säilyttämään hengästyttävän energiatason koko parituntisen ajan. Setissä oli mukana paljon uusimman Call to Arms levyn materiaalia ja hyvä niin, sillä levyltä löytyy varsin edustuskelpoista soitettavaa. Upea nimibiisi Call to Arms soi jylhänä ja upeana. Soundit keikalla olivat erittäin hyvät ja kirkkaat, huolimatta kovasta äänenvoimakkuudesta. Soitettuja kappaleita tukivat Biff Byfordin selkeät välispiikit ja kappaleiden esittelyt. Kuvasipa mies yleisöä omalla videokamerallaankin, (lopputulos nähtäneen netissä lähiaikoina). Keikan loppupuolisko oli varattu 1980-luvun materiaalille, jossa Saxonklassikot seurasivat toistaan henkeäsalpavan tehokkaasti ja keikka onnistui täyttämään kaikki odotukset. Saxon mallia 2011 on todella kova!

Hammer of the Gods
Heavy Metal Thunder
When Doomsday Comes (Hybrid Theory)
Never Surrender
Chasing the Bullet
Motorcycle Man
Back in '79
Solid Ball of Rock
To Hell and Back Again
I've Got to Rock (To Stay Alive)
Call to Arms
Rock the Nations
Demon Sweeney Todd
The Eagle Has Landed (Yleisön valinta, vaihtoehtona oli "Broken Heroes")
Mists of Avalon
Power and the Glory
Denim and Leather
And the Bands Played On
Wheels of Steel
Encore:
Crusader
747 (Strangers in the Night)
Encore 2:
Strong Arm of the Law
Princess of the Night

• Biff Byford -- Vocals
• Doug Scarratt -- Rhythm guitar
• Paul Quinn -- Lead guitar
• Nigel Glockler -- Drums
• Nibbs Carter -- Bass

Nosturin ilta tarjosi siis kolme hyvää bändiä ja neljä tuntia heavyn juhlaa, joten 25 euron pääsylipulle sai todella vastinetta ja vähän enemmänkin.

Bunnahabhain 9 yo 2001 ( DL OMC Advance Sample)

2011-12-04T20:00:00.000+02:00

Testissä Alkon valikoimasta löytyvä nuori Bunnahabhain.

Bunnahabhain 9 yo, 50%. Distilled Oct 2001, bottled July 2011. Sherry Butt #7503. Douglas Laing Old Malt Cask Advence Sample, 200ml.

Väri on sherrykypsytetyksi viskiksi melko vaalea.

Tuoksu on Bunnahabhaineille tyypilliseen tapaan pehmeä ja "lempeä". Makea maltaisuus yhdistyy sherryiseen hedelmäisyyteen. Taustalla suolaisuutta, (lakritsi), kypsiä aprikooseja, sekä hieman yrttisyyttä. Ei savua.

Maku on maukkaan hedelmäinen ja kermainen, joskin ehkä hieman liian makea. Pehmeä maltaisuus, kypsät keltaiset hedelmät, toffee. Taustalla hieman katkeruutta (vahva yrttitee) sekä suolaisuutta.

Jälkimaku on runsaan hedelmäinen, mutta kääntyy hieman liian kitkeräksi. Maltaisuus tuntuu sherryn alla. Vahvaa teetä. Loppu on melko lyhyt, mutta mukavasti lämmittävä ja makea.

Ikäisekseen ihan kiva sherryinen Bunna. Sherry ei ole liian hallitseva, mutta jää hieman irralleen kokonaisuudesta. Hieman hajanaisen makuprofiilin omaava viski kaipaisikin lisää tasapainoisuutta. Nyt pyöritään vähän "sitä sun tätä" osastolla. Liian nuori?

Uisgea!

2011-12-03T11:43:00.001+02:00

Eilen täällä blogissakin julkaisemassani SMWS:n lehdistötiedotteessa oli aiheena vuoden 2011 suomalainen viskiteko. Tämä kunnianosoitus meni varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä Uisge-viskifestivaalin järjestäminen oli todella suuri askel suomalaisessa viskikulttuurissa ja sen kehittämisessä. Palkittu Thomas Aschan tarjosi festivaalille tilat Gallows Bird-ravintolastaan ja kuulemani mukaan uskoi lähes ainoana yrityksenä tapahtuman onnistumiseen.
Thomas ei ollut asialla kuitenkaan yksin, joten tässä yhteydessä ei sovi unohtaa myöskään Suomen Mallaswhiskyseuran ja maahantuojien ensiarvoisen tärkeää panosta, mikä lopulta mahdollisti tapahtuman toteutumisen. Mukana festivaalin toteutuksessa olivat kaikki merkittävät viskien maahantuojat!
Parin aktiivisen viskiharrastajan aloitteesta lähtenyt festivaali-idea jalostui todeksi eri sidosryhmien yhteistyönä ja huipentui helmikuussa kireästä pakkasesta huolimatta viskintäyteiseen tapahtumaan, joka keräsi Gallows Birdin pullolleen viskistä kiinnostunutta yleisöä.

Tämän ensimmäisen Uisgen hyvä menestys oli pohjana myös sille, että tapahtuma saa jatkoa helmikuun 9. ja 10. päivä järjestettävän Uisge 2012 tapahtuman muodossa. Tästä ensi vuoden tapahtumasta on tulossa edellistä mittavampi ja se siirtyy myös uusiin ja suurempiin tiloihin. Uisge 2012-tapahtuman paikkana toimii Vanha Ylioppilastalo aivan Helsingin ydinkeskustassa ja paikalle ovat jälleen lupautuneet käsittääkseni lähes kaikki viskien maahantuojat. Eri viskilaatuja on festivaaliin tulossa maisteltavaksi ainakin 150! Festivaalivieraiden palvelemiseksi myös ruokaa pitäisi olla tapahtumassa tarjolla aiempaa enemmän ja tilojen kasvamisen myötä kaikki halukkaat mahtunevat tällä kerralla myös sisään.
Eiköhän suunnata joukolla kohti "Vanhaa" ja tehdään tapahtumasta jälleen unohtumaton hetki suomalaisessa viskihistoriassa.

Vanha Ylioppilastalo, Mannerheimintie 3

Vuoden viskiteko 2011

2011-12-02T10:37:00.001+02:00

Suomen Mallaswhiskyseura ry. valitsi vuoden suomalaisen viskiteon

2.12. – Suomen Mallaswhiskyseura ry. valitsi ensimmäistä kertaa vuoden suomalaisen viskiteon. Tunnustuksen tarkoituksena on nostaa esiin suomalaiseen viskikulttuuriin positiivisesti vaikuttaneita henkilöitä ja toimijoita.

Vuoden 2011 suomalaiseksi viskiteon tekijäksi on valittu ravintoloitsija Thomas Aschan ja ravintola Gallows Bird. Tunnustus annettiin ”Uisge 2011” -viskifestivaalien järjestämisestä.

Kuluvan vuoden helmikuussa järjestetty ”Uisge 2011” oli Suomen ensimmäinen oikea viskitapahtuma, jossa maahantuojat, harrastajat ja muut viskistä kiinnostuneet kokoontuivat tavalla, jota ei Suomessa ollut aikaisemmin nähty. Sellaisenaan se oli suuri virstanpylväs suomalaisessa viskikulttuurissa ja nosti viskitietoisuuden- ja kiinnostuksen Suomessa uudelle tasolle.

Thomas Aschan uskoi siihen, että tämänkaltaiselle tapahtumalle on myös Suomessa kysyntää ja uskalsi panostaa tapahtuman toteuttamiseen. Uisge 2011 osoittautuikin suureksi yleisömenestykseksi kun yli tuhat viskin ystävää kokoontui kaksipäiväisen tapahtuman aikana tutustumaan viskikulttuuriin.

Kunniakirja vuoden 2011 suomalaisesta viskiteosta luovutetaan sen saajalle 15.12.2011 järjestettävässä Suomen Mallaswhiskyseuran tilaisuudessa.
---
Suomen Mallashiskyseura ry. on vuonna 1998 perustettu edistämään skotlantilaista viskikulttuuria suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa. Seura kerää tietoa viskien valmistuksesta, käyttötavoista, historiasta, tislaamoista, raaka-aineista sekä henkilöistä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet whiskykulttuurin kehittymiseen.

Valtakunnallisesti toimivaan seuraan kuuluu n. 350 jäsentä ja sillä on paikallisklubeja useilla paikkakunnilla.

Lisätietoja internetissä: www.mallaswhiskyseura.fi

Lisätietoja antavat:

Antti Tuurala
Presidentti
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 516 9541
antti@mallaswhiskyseura.fi

Mika Jansson
Pääsihteeri
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 7072 472
mail@mallaswhiskyseura.fi

Bunnahabhain 1997 13 yo (Bottled for Finland)

2011-12-01T11:50:00.000+02:00

Testissä Suomeen pullotettu turpeinen Bunnahabhain.

Bunnahabhain 1997 13 yo, 54,1%. Heavily Peated. Distilled 11/12/1997, bottled 11/3/2011. Cask No. 5507. Signatory Cask Strength Collection, Exclusively bottled for Finland. 301 bottles.

Tuoksussa kuivaa savua, hiiltä, vaniljaa, sekä kumia. Taustalla merellisyyttä - raikkaus, suolaisuus.

Viskin suutuntuma on hyvin ohut. Maku on vahvan savuinen. Kuivahko makuprofiili on todella kapea-alainen eikä avaudu toivotulla tavalla. Kuivaa savua, palanutta puuta, sitrusta, suolaisuutta.

Jälkimaku on lyhyt. Kuiva savu, raikkaat hedelmät, salmiakki. Vaikka maussa on vahvuutta, niin se katoaa ihmeen nopeasti.

Todella yksioikoinen ja vaatimaton Bunna. Turhan ohut, "kapea" ja lyhyt maku. Täyteläisyyttä ja vivahteikkuutta kaivattaisiin savun seuraksi rutkasti lisää.
Aiemmin varsin heikoksi arvioimani Bunnahabhain Cruach Mhonakin oli rinakkainmaistelussa maukkaampi kuin tämä Signatoryn pullote.

Kilchoman 3 yo 100% Islay

2011-11-27T20:52:00.000+02:00

Testissä turpeista Islay-saaren viskiä. Tämä Kilchoman-tislaamon tuote on valmistettu Islaylla kasvaneesta ja mallastetusta ohrasta, sekä myös tislattu, kypsytetty ja pullotettu siellä. Tästä nimitys "100% Islay".

Kilchoman 3 yo Inaugural 100% Islay, 50%. (Released 2011)

Tuoksu on runsaan savuinen - palanutta puuta, nokea, tuhkaa. Raikas sitruksisuus tuo kirpeyttä ja runsas vaniljaisuus makeutta. Aavistus kumimaisuutta taustalla. Vihreää teetä.

Maku on makean vaniljainen ja palaneen savuinen. Runsas nuotiosavu suorastaan hyökkää päälle peittäen alleen lähes kaiken muun. Hennon hedelmäinen (sitrus) tausta tuo kirpeyttä. Lakritsia, suolaisuutta, kumia.

Jälkimaku on edelleen erittäin vahvan turvesavun hallitsema. Kuiva, hieman pistävä ja raskas. Palanutta kumia. Melko lyhyt.

Liian vahvan savuisuuden hallitsema nuori Kilchoman ei säväytä. Viskin sävykkyys on kadotettu täysin tässä melko tympeän makuisessa tuotoksessa. Parempaakin on tältä tislaamolta julkaistu, joten 100% Islay on selkeä pettymys. Esimerkiksi rinnalla maistelussa ollut Belgiaan pullotettu Single Cask oli huikean paljon maukkaampi.

Rival Sons - Klubi, Tampere 21.11.2011

2011-11-23T14:22:00.000+02:00

Amerikkalainen Rival Sons on noussut kohinalla Euroopan rockpiirien tietoisuuteen ja monet povaavatkin yhtyeelle suurta läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa "Before the Fire" "omakustanteena" lähinnä digitaalisessa muodossa vuonna 2009 ja jatkoa seurasi tänä vuonna EP:n, sekä ensimmäisen levy-yhtiön kautta julkaistun CD:n "Pressure and Time" muodossa. Tyylisuuntana levyillä on bluespohjainen raskas rock, joka on 70-lukulaisuudessaan mukavan retroa, mutta toisaalta sopivan modernilla otteella. Musiikillisia yhtymäkohtia voi löytää vaikkapa legendaariseen Led Zeppelin-bändiin.

Britanniassa ja Keski-Euroopassa kiertäessään Rival Sons on vetänyt katsomot täyteen ja mukavaa olikin huomata, että yhtyeen ensimmäinen minikiertue Suomessa (Turku-Helsinki-Tampere) kiinnosti myös täkäläistä yleisöä. Rival Sonsin maine hyvänä livebändinä oli siis kiirinyt jo tännekin asti ja synkästä maanantai-illasta huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.

Ennen illan keikan alkua Klubilla soi vain vaimea, seesteisen rauhallinen musiikki ja tunnelma oli lähes harras. Hiljaisuuden katkaisi AC/DC-klassikko Shoot to Thrill, joka rävähti kaiuttimista yllättäen - ja kovaa. Tämän mukaansatempaavan intron jälkeen bändi lavalle ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Rival Sons oli lavalla erittäin hyvä ja soundit Klubilla erinomaiset. Settilista oli koottu tasaisesti kattamaan yhtyeen (vielä pienen) tuotannon ja paketti pidettiin kasassa keskittymällä vain olennaiseen ilman pitkiä soolo-osuuksia. Kappaleiden tulkinnoissa oli mukavaa vivahteikkuutta, raskaampien sointujen saadessa ajoittain rinnalleen hyvinkin keveitä ja seesteisiä osuuksia. Ainakin itselle yhtyeestä välittyi spontaani ja muuntautumiskykyinen kuva, eli homma ei ollut niin kaavoihin kangistuneen oloista kuin mitä turhan usein keikoilla kuulee.
70-lukulainen rock toimi loistavasti eikä juuri muuta olisi voinut toivoa. No, keikka olisi voinut olla pidempikin (nyt 1t.10min.), mutta toisaalta se jätti sopivan odottavan tunteen bädin seuraavaa kiertuetta/ levyä ajatellen. Keikkapaikkakin saattaa olla ensi kerralla jo huomattavasti suurempi..

Rival Sons:

Jay Buchanan - Laulu
Scott Holiday - Kitara
Robin Everhart - Basso
Mike Miley - Rummut

Setlist

"Bottled for Finland"

2011-11-21T14:23:00.000+02:00

Vajaa viikko sitten Mallaswhiskyseuralaisille tarjoutui tilaisuus maistella vain Suomen markkinoita varten pullotettuja viskejä. Illan kulusta löytyy kattava raportti Viskisiepon blogissa, joten itse totean tässä vain lyhyesti, että ilta oli mukava ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Kiitos omasta puolestani kaikille paikalla olleille!

GlenDronach 1991 18 yo, Cask #3182

2011-11-20T21:06:00.000+02:00

Maukkaan sherryistä Glendronachia..

GlenDronach 1991 18 yo, 51,7%. PX Sherry Puncheon #3182. Distilled 15.11.1991, bottled 06.2010. 633 bottles.

Tuoksu on runsaan sherryinen, raikas, kirpakan yrttinen ja hieman pistävä. Aavistus tammea, sekä makeaa sitrusta.

Maussa mukava sherryisyys valloittaa sopivalla makeudellaan. Kuivattuja hedelmiä, taatelia, rusinaa. Taustalla nahkaa, kevyesti tammea, sekä paahdettua pähkinää. Lempeä. Sherry jättää tilaa muillekin makuvivahteille.

Jälkimaku maukas ja tyylikkään pehmeä. Makea sherry ei lyö liiaksi läpi kuten monissa muissa PX-kypsytetyissä viskeissä. Tammi tuo kuivuutta ja taittaa makeutta kauniisti. Pehmeä ja miellyttävä.

Hyvä PX-tynnyrissä kypsynyt GlenDronach. Tasapainoinen ja mukavan pehmeä kokonaisuus. Astetta parempi kuin vuotta myöhemmin pullotettu sisartynnyri #3181.

Purple Night 2012

2011-11-18T18:36:00.000+02:00

Hieno avaus rockvuodelle 2012 .Tätä ei kannata missata!

Tapahtuman virallinen tiedote:

Perfect Strangers of Finland - PSOF ry järjestää Purple Night -tapahtuman jo neljättä kertaa. Illan kaksimerkityksinen nimi ”All Night Long” viittaa Rainbow´n albumiin "Down to Earth" vuodelta 1979 ja siihen, että illan aikana tullaan kuulemaan ainoastaan Rainbow´n musiikkia aikakaudelta 1975 – 1995.

All Night Long -illan aikana Rainbow'n musiikkia ovat tulkitsemassa Suomesta koottua "Rainbow-eliittiä" sekä laulun että kitaroinnin muodossa. Solisteina toimivat Peter James Goodman (Conquest, Purple Society), Jukka Jay Lewis (Yö, OZ), Jukka Nummi (Myon, Rainbow Shakers, Angry Machine) ja jenkkivahvistus Tom Oh (Red Car Driver, Rock Rooster). Solistit tulkitsevat jokaisen Rainbow-solistin (Dio, Bonnet, Turner ja White) aikakaudelta olevia kappaleita.

Vierailevina kitaristeina esiintyvät Nikolo Kotzev (Brazen Abbot, Glenn Hughes, Joe Lynn Turner), Anssi Kela ja Juha Tikka (Shades of Purple). Jokainen valittu kitaristi edustaa omalla persoonallisella tavalla Rainbow-kitaristin Ritchie Blackmoren tyyliä.
Ja eihän melodista hardrockia esittävä ilta olisi mitään ilman taustalaulajia. Riitta ”Ritchie Millhill” Myllymäellä ja Päivi ”Daisy Pinehill” Petäjämäellä on molemmilla klassisen musiikin tausta mm. oopperakuoroista ja he laulavat myös rockia ja kansanmusiikkia.

All Night Long –konsertin housebändi on tuttu jo viime vuodelta ja bändillä on erittäin läheinen yhteys Rainbow'ssa vaikuttaneisiin laulajiin. Housebändin jäsenet ovat soittaneet mm. Joe Lynn Turnerin, Graham Bonnetin ja Doogie Whiten Suomen kiertuebändeissä. Housebändin rummuissa "Lacu" Lahtinen (Popeda, Michael Monroe), kitarassa Mika "Lamppari" Lamminsivu, bassossa Klaus Wirzenius (Manzana, Pate Mustajärvi N.Y.T.-kiertue) ja koskettimissa Okke Komulainen (Leningrad Cowboys, Sleepy Sleepers, Bomfunk MC). Myös illan solistina toimiva Jukka ”Jay” Lewis on soittanut Graham Bonnetin Suomen kiertuebändissä.

Showtime jo klo 20:00, joten tule mukaan heti alusta kokemaan, mitä sateenkaaren päässä voi löytyä. Aarrearkusta pompahtaa illan aikana esiin satunnaisessa järjestyksessä enemmän ja vähemmän tunnettuja melodisia aarteita.

Bunnahabhain 1967 43 yo, (The Whisky Agency)

2011-11-16T11:00:00.000+02:00

Ja sitten käsittelyyn tällä erää viimeinen 1960-luvun Bunna, joka olikin varsin maukas tapaus.

Bunnahabhain 1967 43 yo. 40,5%, bottled 2010. Ex-Sherry Hogshead. The Whisky Agency Private Stock, 139 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen, makean sherryinen ja kukkainen. Herukanlehtiä, lakritsia, kahvipapuja. Miellyttävä ja "syvä".

Maku on todella pehmeä ja suutuntumaltaan varsin miellyttävä. Keskimakeaa sherryä (Oloroso?), karamellisoitua sitrusta, kuivaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata. Kauniina lisänä taustalta nousevaa tyylikästä tammea.

Jälkimaku on kuivahko. Runsaasti kuivattuja luumuja, vahvaa kahvia, kaakaopapuja, sitrusta, sekä hyvin kuivaa tammea. Erittäin runsaasti kuivuvasta lopusta huolimatta makujen tasapaino säilyy hienosti.

Nätti sherrykypsytetty hienosti ikääntynyt Bunna. Todella hyvä ja tyylikäs kokonaisuus. Vivahteikkuutta kun olisi ollut vielä hieman enemmän.. Hyvä näinkin ja viimeisen viikon aikana maistamistani Bunnahabhaineista tämä kiilasi kyllä aivan kärkisijoille. Hieno viski.

Bunnahabhain 1967 Cask #3315, (Malts of Scotland)

2011-11-15T11:00:00.000+02:00

Bunnahabhain 1967, 43 yo, 41,1%. Bourbon Hogshead #3315. Distilled 27.3.1967, bottled 06.2010. Malts of Scotland, 147 bottles.

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja toffeinen. "Maanläheisyyttä" - puunlehtiä, ruohikkoa. Raikkaita mausteyrttejä, vaniljaa, tammea.

Maku on makea ja miellyttävä. Maukas trooppinen hedelmäisyys, sekä runsaasti vaniljaa. Taustalla kirpeää marjaa sekä kuivahkoa puuta. Suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkuu raikkaan hedelmäisyyden hallitessa ja on samalla hapokas, hieman suolainen ja mineraalinen. Edelleen hieman ohut, mutta todella pitkään jatkuva.

Maukas ja tasapainoinen, mutta hieman yllätyksetön ja kevyeksi jäävä yksilö. Ei niin hyvä kuin saman pullottajan vuoden 1968 cask 12291.

Kuva: whisky-doris.de

Bunnahabhain 1967 36 yo, (Duncan Taylor)

2011-11-14T11:00:00.000+02:00

Jatketaan edelleen 1960-luvun Bunnahabhainien parissa ja nyt vuodella 1967.

Bunnahabhain 1967 36 yo, 40,7%. Bottled 2004. Duncan Taylor, 50ml.

Tuoksu on raikkaan marjainen ja hieman kirpeä. Trooppista hedelmää (raaka mango). Taustalla vaniljaa, makeahkoa kukkaisuutta, sekä kuivaa tammea. Nätti.

Maku on pehmeä, kevyen turpeinen ja kypsän hedelmäinen (mango, banaani, aprikoosi, makea sitrus). Kuiva maltaisuus, vahva suolainen vivahde, "laastaria", mantelia.

Jälkimaku on kirpeähkö, raikkaan hedelmäinen ja sopivasti tamminen. Lääkemäinen vivahde häiritsee kokonaisuutta.

Hyvä Bunna tämäkin, muttei kuitenkaan mikään suuri elämys. Ajoittain liian vahvana tuntuvat suolaiset ja lääkemäiset vivahteet heikentävät kokonaisuutta.

Bunnahabhain 1965 45 yo, (The Whisky Agency)

2011-11-13T10:30:00.000+02:00

Bunnahabhain 1965 45 yo, 40% (natural cask strength). Bottled 2010, Refill Hogshed, 195 bottles. The Whisky Agency Private Stock.

Tuoksu on kevyt ja miellyttävä. Minttua, raa'ahkoja trooppisia hedelmiä, herukkaa, kuivaa maltaisuutta.

Maku on maukas ja täyteläinen. Suuntuntuma on mukavan öljyinen. Tyylikäs makupaletti, jossa keltaisia hedelmiä, (keltainen luumu), hennosti turvesavua, pehmeää maltaisuutta sekä kesäistä kukkaisuutta.

Jälkimaku hiipuu varsin kevyeksi, mutta säilyy miellyttävänä. Hedelmäisyys saa rinnalleen korkeasta iästä kertovaa tammea, sekä kuivaa turpeisuutta.

Nätti ja kevytpiirteinen iäkäs Bunna. Kaunis trooppisten hedelmien ja tammen liitto. Todella hyvää! "Herkkä ja tyylikäs".

Kuva: thebondingdram.eu

Bunnahabhain 1968 41 yo Cask 12291,(Malts of Scotland)

2011-11-12T11:00:00.000+02:00

Sherryisten Bunnien jälkeen kontarastia tarjoaa ex-Bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö.

Bunnahabhain 1968 41 yo, 40%. Bourbon Hogshead #12291. Distilled 27.12.1968, bottled 06.2010. 164 bottles.

Tuoksu on kypsän (trooppisen) hedelmäinen ja toffeinen. Pehmeä maltaisuus, lakritsi, merellinen suolaisuus, makea kukkaisuus sekä vahva kookos muodostavat tähän viskiin monivivahteisen ja kauniin tuoksun.

Maku on "vain" 40-prosenttiseksi viskiksi yllättävän vahva. Maukas, täyteläinen hedelmäisyys, hento turvesavu. Taustalla raikasta piparminttua, sekä vaniljaa. Suuntuntuma on hieman ohuehko.

Jälkimaku on raikas, tyylikäs ja runsaan kookoksinen. Minttu, hedelmät ja taustalta esiin nouseva tammi sulautuvat kauniisti yhteen.

Maukas ja tyylikäs esimerkki hyvästä 1960-luvun lopun Bunnasta. Selkeä ja tasapainoinen makuprofiili. Bourbontynnyrikypsytys antaa hienosti tilaa viskin herkille ja kevyemmille piirteille, jotka sherrykypsytys varmastikin peittäisi.

(Kuva: maltsandmore.de)

Bunnahabhain 1968 41 yo, (Adelphi)

2011-11-11T10:30:00.000+02:00

Sitten käsittelyyn Adelphin pullottama vahvan sherryinen yksilö.

Bunnahabhain 1968 41 yo, 41,2%. Cask #12401/3. 719 bottles. (Vatting of two casks)

Tuoksu on runsaan sherryinen. Tummaa suklaata, kahvia, raikasta yrttisyyttä. Pehmeä turpeisuus.

Maku on maukkaan sherryinen ja makea. Runsaasti kypsiä hedelmiä (luumu, rusina, aurinkokuivattu tomaatti). Vahvaa tummaa suklaata, kuivaa turvetta ja tammea.

Jälkimaku on kuiva, hapokkaan hedelmäinen ja raippaan tamminen. Tyylikäs maku, joka jatkuu vahvana todella pitkään.

Hyvä ja vahva sherrykyspytyksen hallitsema Bunna. Ikä tuntuu sopivan kuivana tammisuutena luoden sopivan kontrastin tuhdille sherryisyydelle. Vaikka sherry peittää paljon tislaamon omaa keveää profiilia, säilyy makujen tasapaino varsin hyvänä. Vivahteikkuutta kaipaisin kuitenkin lisää.

Bunnahabhain 34 yo

2011-11-10T11:51:00.000+02:00

Seuraavien päivien aikana olisi tarkoitus käydä läpi muutamia iäkkäitä Islayn saaren Bunnahabhain-tislaamon viskejä. Mielenkiintoa ainakin itsellä näihin riittää, sillä puhuttaessa vaikkapa 1960-luvulla tislatuista viskeistä, niin yleensä Bunnahabhain-pullotteet ovat tarjonneet varsin hyvää hinta-laatusuhdetta. Varsinkin IB-pullotteissa hinnat ovat pysytelleet varsin maltillisina, mikä on ollut varsin ilahduttavaa huomata. Aloitetaan kuitenkin OB-pullotteella..

Bunnahabhain 34 yo, 43,5%. One of 1620 bottles.

Tuoksu on runsaan kypsän hedelmäinen ja tavallaan jopa "raskas". Hedelmäisyyden takana tammea, pehmeää mallasta, suolaisuutta, sekä raikasta eukalyptusta.

Maku on erittäin pehmeä, täyteläinen ja maukas. Kaunis sherryisyys - kypsiä punaisia hedelmiä. Runsas maltaisuus ja maltillinen turpeisuus. Kuivaa tammea nousee taustalta esiin. Suuntuntumassa jotain vahamaista.

Jälkimaku kuivahtaa ja hedelmäisyys muuttuu hieman kirpeäksi ja marjaisemmaksi. Tammi nousee jälleen sopivasti esiin. Lopussa happamuutta ja suolaisuutta.

Erittäin hyvä, mutta jos oikein kriittisesti arvioidaan, niin hieman tasapaksuhkon makuprofiilin omaava iäkäs Bunna. Hyvä aloitus.

GlenDronach 1993, Cask 574, Distillery Exclusive

2011-11-08T13:31:00.000+02:00

Tarkastelussa omin käsin tislaamolla pullotettu GlenDronach-viski, joka kiilaa aivan terävimpään kärkeen tislaamon lukuisten Single Cask-pullotteiden joukosta.

GlenDronach 1993, 58,4%. Sherry Butt #574. Distilled 5.3.1993, bottled 13.5.2011. "Hand filled", Distillery Exclusive.

Tuoksu on voimakas ja tasapainoinen. Runsaasti kypsää hedelmää, suklaata, kahvia, minttuista raikkautta.

Maku on täyteläinen, todella voimakas ja tuhti! Maun voimakkuudesta huolimatta suutuntuma on mukavan pehmeä. Runsaasti keskimakeaa sherryä (Oloroso?), kuivattuja sekahedelmiä, tummaa suklaata, vahvaa kahvia. "Suun täyttävä makujen runsaudensarvi".

Jälkimaku on huikean vahva ja miellyttävä. Maukas sherryisyys suorastaan räjähtää auki tuoden mukanaa hennon tammisen vivahteen, sekä pehmeän maltaisuuden. Wow!

Mahtavan voimakas, todella tasapainoinen ja täyteläisen herkullinen GlenDronach, joka erottuu selkeästi edukseen tislaamon runsaasta Single Cask-pullotteiden joukosta. Huikean hyvä viski ja ikäluokassaan aivan täysosuma!

Vahvuudestaan huolimatta tämä viski maistuu hyvin laimentamattomanakin, mutta kestää myös reippaankin veden lisäyksen maun latistumatta.

GlenDronach 1991 19 yo PX Cask 3181

2011-11-06T12:04:00.000+02:00

GlenDronach 1991/2011, 19 yo, 50,4%, PX Sherry Puncheon #3181. Bottled for the Nectar, Belgium & LMdW, France. 624 bottles.

Tuoksu on yllättävän kuiva. Runsasta sherryisyyttä, tammea, alkoholin terävyyttä, lakritsia.

Maku on täyteläinen ja makean sherryinen. Kypsiä punaisia hedelmiä, fariinisokeria, makeaa sitrusta, hieman puuta sekä pehmeää maltaisuutta.

Jälkimaku kuivuu ja latistuu hieman. Makea sherry ja tammi eivät aivan pysy tasapainossa. Hieman yrttistä katkeruutta.

Vesilisä tasapainottaa makua, mutta kokonaisuus on hieman hajanainen ja sherryisyys ehkä hieman liian makeaa ja erottuvaa muusta kokonaisuudesta. Kuitenkin kokonaisuutena selvästi parempi kuin 2010 Suomeen pullotettu PX Cask 1498.

The Macallan 1974 25 yo Anniversary Malt

2011-11-04T11:19:00.000+02:00

Jatketaan Macallanin parissa ja lasissa tällä kerralla hieman iäkkäämpää tuotantoa.

The Macallan 1974 25 yo Anniversary Malt, 43%.

Tuoksussa tuntuu kuivahkoa runsasta sherryisyyttä ja tyylikkään vahvaa tammisuutta. Kuivattuja hedelmiä - rusina, aprikoosi. Tuoreita rypäleitä, pähkinää. Raikasta ja hieman kirpeää marjaisuutta - puolukka. Lakritsia, sekä hyvin hento turvesavuinen aavistus.

Maku on täyteläinen ja suussasulava. Maukas kuivahko sherryisyys (Fino?) hallitsee. Hento turvesavun pöllähdys, jouluisia kuivattuja hedelmiä, hienoinen suolaisuus -lakritsi. Taustalla tammi tuntuu melko voimakkaana mutta miellyttävänä.

Jälkimaku tarjoaa tammea, makean kukkaisia sävyjä, sekä luonnollisesti tuhtina jatkuvaa sherryä. Sherry on edelleen huomattavasti kuivempaa kuin monissa muissa maistelemissani Macallaneissa,. Pehmeä sopivan suolainen vivahde (suolapähkinät).

Tyylikäs ja yllättävänkin kuivan makuprofiilin omaava Macallan. Kuivasta sherryisyydestä ja tammen vahvasta vaikutuksesta johtuen makuprofiili poikkeaa selvästi vaikkapa tislaamon 18-vuotiaista pullotteista.
Kokonaisuus on tasapainoinen, luonteikas ja erittäin hyvä.

2 x Macallan 1990, (Fino & Oloroso)

2011-11-02T14:56:00.001+02:00

Testissä kaksi samanikäistä Macallania, jotka poikkevat toisistaan kypsytystynnyrityypillä. Toinen on kypsytetty ex-Fino Sherrytynnyrissä ja toinen ex-Oloroso Sherrytynnyrissä. Mitä eroa erilainen Sherry tuo viskin lopputulokseen? Katsotaan..

Macallan 1990/2011, 51.5%, Malts of Scotland, Fino Sherry Hogshead #1135, 254 Bts. Distilled 24.1.1990, bottled 27.5.2011.

Tuoksu on tyylikäs ja kuivahko. Kuivattuja hedelmiä, valkosuklaata, kermaa. Raikas ja hieman sitruksinen (appelsiininkuori). Kuivaa sherryä, sekä hieman alkoholin terävyyttä. Kaipaa ehkä pientä laimennusta?

Maku on miellyttävän mausteinen. Kuivahko sherryisyys on tyylikästä. Viski on mukavan pehmeä ja maultaan runsas. Kuivattuja aprikooseja, neilikkaa, kanelia, sekä sopivasti viinimäistä happamuutta. Hento turpeisuus taustalla.

Jälkimaku on pitkä ja tasapainoinen. Kermaista suklaata, hedelmiä, sekä kevyesti esiin nousevaa tammea ja turvetta.

Hyvä, kevyehkö ja hieman totutusta vahvemmasta sherrylinjasta poikkeava Macallan. Mielenkiintoinen ja maukas, mutta jotain jää kuitenkin puuttumaan, että tämä viski nousisi aivan huipputasolle.

Macallan 1990/2011, 49.1%, Malts of Scotland, Oloroso Sherry Hogshead #1134, 184 Bts. Distilled 24.1.1990, bottled 27.5.2011.

Tuoksu on täyteläisempi kuin Fino-versiossa. Runsas kypsä hedelmäisyys - rusina, viikuna.Raikasta minttuista vivahdetta taustalla. Hyvä tasapaino.

Maku on makea ja runsaan sherryinen. Kypsää hedelmäisyyttä, tummaa suklaata, karamellisoitua appelsiinia sekä pehmeä, runsas maltaisuus. Suuntuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku tarjoaa tämän viskin parhaan osan. Upeasti kasvava makukaari suorastaan räjähtää täyteen voimaansa vasta jälkimaussa. Maukasta sherryä, tammea, tummaa suklaata. Vahva ja pitkään kestävä.

Hyvä ja se "perinteisempi" Macallan, joskaan ei kuitenkaan aivan pärjää saman ikäluokan tislaamopullotteille.

Keskenään selkeästi erilaiset Macallanit olivat hyviä, mutta parempiakin yksilöitä tältä tislaamolta on tarjolla. Suurin anti olikin tuo alussa mainittu eri sherrytyyppien vaikutuksen vertailu. Fino tarjosi odotetusti kuivemman ja tavallaan mielenkiintoisemman profiilin, mutta Oloroson sopiva makeus ja huikea loppumaku nostivat sen tästä kaksikosta suosikikseni.

Jorn - Klubi, Tampere 27.10.2011

2011-10-31T19:32:00.000+02:00

Norjalaislaulaja Jorn Lande saapui yhtyeensä kanssa vihdoinkin konsertoimaan myös Suomeen. Tätä oli selkeästi odotettu, sillä sateisesta ja synkästä säästä huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.

Mutta kuka Jorn Lande?

Useissa heavy/hardrock-kokoonpanoissa vaikuttanutta Landea on kuultu muunmuassa yhtyeissä Masterplan ja Vagabond, sekä lukuisissa muissa projekteissa, joissa yhteistyökumppaneita ovat olleet esim. Yngwie Malmsteen, Uriah Heep-mies Ken Hensley, Symphony X:n Russell Allen (Allen-Lande), yms.. Jornin lauluääni on vahva ja häntä pidetäänkin yhtenä tämän hetken parhaimmista heavylaulajista. Miehen julkaiseman Dio-tribuuttialbumin myötä norjalaiselle onkin sovitettu jopa edesmenneen Ronnie James Dion jättämiä suuria saappaita. Lisää aiheesta Wikipediassa.

Illan keikka alkoi vahvalla Road of the Cross-kappaleella ja settilista myötäili pitkälti tuoreen Live in Black CD/DVD-julkaisun materiaalia. Bändi oli hyvässä vireessä ja soundit Klubilla hyvät - kovaa mutta selkeästi. Jorn Landen ääni oli myös livetilanteessa odotetun vankka. Puolitoista tuntia kului nopeasti raskaan poljennon tärisyttäessä Klubia, eikä balladeille ollut tässä setissä tilaa.

Miinuspuolelle menee kappalemateriaalin tasapaksuus. Pieni vaihtelevuus /vivahteikkuus (pari kevyempää kappaletta) olisi varmasti piristänyt ja vielä parantanut keikkaa. Coverversioina kuultiin Thin Lizzyn reipas Are You Ready, sekä DIO:n tuotannosta poimittu, raskaasti ilman koskettimia sovitettu Rainbow in the Dark. Hieno biisi, mutta ehkä hieman outo valinta tälle kokoonpanolle.

Kokonaisuutena kuitenkin laadukas keikka, eikä sen jättämää hyvää fiilistä hälventänyt edes kotimatkan pilkkopimeä Tre - HML moottoritie ja koko ajan näkyvyyttä haitannut tihkusade.

The Local Whisky Club 1 v.

2011-10-29T21:21:00.000+03:00

Suomen Mallaswhiskyseuran Hämeenlinnan paikallisklubimme "The Local Whisky Club" vietti taannoin 1-vuotissyntymäpäivää ja 7.10.2011 pidettyyn juhlatastingiin oli haalitty mielenkiintoinen kattaus maisteltavaa. Mallaswhiskyseuran sivuilta löytyy nyt raporttia tilaisuudesta, joten käykääpä alla olevasta linkistä lukemassa mitä synttäreillä tapahtui.

http://www.mallaswhiskyseura.fi/kertomukset/2011_2.php

The Local Whisky Club palaa varmuudella tastingpöytään taas vuonna 2012 ja suunnitelmissa on ainakin kahden mielenkiintoisen maistelutilaisuuden järjestäminen. Mitä, missä ja milloin, on vielä työn alla...

Isle of Islay 20 yo (First Cask)

2011-10-27T14:30:00.000+03:00

Sherryistä Islay-viskiä lasissa..

Isle of Islay 20yo 1990, 54.2%, First Fill Sherry Butt #12. Distilled 24/12/1990, bottled 27.6.2011. First Cask. 300 bottles.

Tuoksu on voimakas, runsaan sherryinen ja raikas. Rusinaa, tammea, minttua, kahvia..

Maku on kuivahkon sherryinen ja raikas. Kuivattuja hedelmiä, eukalyptusta, sekä runsaasti kokonaisuutta kuivattavaa tammea. Taustalla kitkerähköä yrttisyyttä ja lakritsia.

Jälkimaku on kuiva, hieman yskänlääkemäinen, voimkas ja melko pitkä. Tammi tuntuu edelleen vahvana runsaasta sherryisyydestä huolimatta. Turpeisuus on Islay-viskiksi hyvin kevyttä.

Vesilisä tuo viskiin makeutta ja tasapainottaa makuprofiilia. Silti kokonaisuus jää hieman yksioikoiseksi ja tylsäksi. Menee sarjaan "maista ja unohda". Turvesavuisuuden keveydestä päätellen viski saattaisi olla peräisin Bunnahabhainilta tai Bruichladdichilta?

Kuva: Whiskysamples.eu

Dallas Dhu 1979/1999 G&M

2011-10-26T14:58:00.000+03:00

Tarkastelussa vuonna 1983 suljetun Dallas Dhu-tislaamon viskiä.

Dallas Dhu 1979, 40%, bottled 1999. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on runsaan maltainen ja maanläheisen turpeinen. Raikkaita hedelmiä, suolaisuutta, raikasta minttua, puuta. Monipuolinen, mutta hieman sekava.

Maku on pehmeä ja suutuntuma öljyinen. Kaunis maltaisuus, kypsiä keltaisia hedelmiä, kevyt turpeisuus. Taustalla makean kukkaisia vivahteita, sekä lakritsin suolaisuutta.

Jälkimaku on suolainen. Pehmeä mallas & turve. Hedelmäisyys kääntyy hieman happamaksi. Pituutta riittää mukavasti.

Ihan hyvää. Perinteistä selkeää mallasviskiä ilman turhia kikkailuja. Vivahteikkuutta olisi voinut olla enemmän. Tyylikkäästi "Iäkkään viskin" makuinen viski.

Kuva: Whiskysamples.eu

Glenrothes 1979/1994

2011-10-24T23:54:00.000+03:00

Maistelussa mielenkiintoinen, Glenrothes-tislaamon ensimmäinen vuosikertapullotus.

Glenrothes 1979, 43%. Distilled 3.8.1979, bottled 1994.

Tuoksu on täyteläinen ja voimakkaan suklainen. Toffeeta, kaakaota, kahvia, sekä pehmeää, paahtunutta maltaisuutta. Intensiivinen ja "syvä". Taustalla hento hiiltyneen puun vivahde. Hyvä!

Maku on tasapainoinen ja maukas. Runsaasti kypsiä hedelmiä, "jouluinen sekahedelmäkiisseli". Suklaata, maitokahvia, runsas turpeisuus sekä kevyt, mutta Glenrothesiksi yllättävänkin tuntuva turpeisuus.

Jälkimaku jatkuu maukkaana. Kahvipapuja, toffeeta, tammea, sekä kevyt turvesavun häivähdys.

Vahvapiirteinen, tasapainoinen ja maukas viski. Alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta varsin täyteläinen ja tuhti esitys, johon kevyt turvesavuisuus tuo mukavan ja omaleimaisen vivahteen. Glenrothesista puhuttaesssa ei liene vääryys käyttää sanaa klassikko.

Kuva: whiskysamples.eu

Glenfarclas 1968 Family Cask #697

2011-10-22T14:07:00.000+03:00

Tarkastelussa loistava Glenfarclas.

Glenfarclas 1968 43 yo, Family Cask selected by Luc Timmermans, 47,5%, bottled 9.5.2011. Pedro Domecq Manzanilla Sherry Cask #697. 133 bottles.

Tuoksu on upea! Huikea aromaattisuus tulvahtaa sieraimiin ja hämmästyttää monipuolisuudellaan. Hento kuivahko sherryisyys toimii pohjana ja päälle levittäytyy raikasta herukkaisuutta, aprikoosia, kypsää viikunaa, viinikumimakeisia sekä makeaa kukkaisuutta. Runsas, pehmeä maltaisuus ja nätti tammen vivahde.

Maku on makea ja maukas. Kypsiä trooppisia hedelmiä - aprikoosi, persikka, mango. Hedelmäkarkkeja, hieno kuiva sherryinen aromi. Taustan kuiva tammisuus on juuri sopivaa ja sulautuu saumattomasti makeaan hedelmäisyyteen. Pehmeä, täyteläinen ja tasapainoinen.

Jälkimaku on pitkä. Makea hedelmäisyys siirtyy taka-alalle antaen kauniin tammen nousta arvokkaasti esiin. Juuri näin kuuluu korkean iän tuntua.

Todella upea ja vivahteikas Glenfarclas. Tältä tislaamolta yksi parhaista koskaan maistamistani, ellei jopa paras!

Duncan Tayloria Helsingissä 18.10.2011

2011-10-19T13:30:00.000+03:00

Helsinkiin, oluttupa Viiteen Penniin oli kirkkaana, mutta tuulisena lokakuisena tiistai-iltana kokoontunut suuri joukko viskin ystäviä maistelemaan skotlantilaisen yksityisen pullottajan Duncan Taylorin viskejä. DT:n viskejä maahantuoman Lignell & Piispasen isännöimän tilaisuuden oli saapunut vetämään Duncan Taylorin edustajana Jacque Sutherland ja illan viskisetti vaikutti ainakin ennakkoon ihan mukavalta.
Duncan Taylor on tullut tunnetuksi etenkin hyvin iäkkäistä pullotteista ja niinpä illan kattauksessakin oli mukana hieman harvinaisempaa viskihistoriaa.

Maistelussa olivat esimerkit Duncan Taylorin neljästä eri sarjasta, jotka ovat:

"NC2" - sisältää viskejä ikäluokassa 8-16 vuotta, pullotusvahvuus 46%.
"The Rare Auld Collection" - ikäluokka 17-39 vuotta, aina yhden tynnyrin pullotteita.
"The Rarest of the Rare" - Suljettujen tislaamoiden pullotteita, aina yhdestä tynnyristä.
"The Peerless Collection" - Vähintään 40-vuotiaita viskejä sisältävä sarja.

Maisteltavat viskit olivat NC2 Benrinnes 1997, Rare Auld Aultmore 1982, Rarest of the Rare Banff 1975, sekä Peerless Bunnahabhain 1968.

Tilaisuus oli varsin lämminhenkinen ja sujuva, viskien esittelyiden ollessa sopivan ytimekkäät ja viihdyttävät. Viskikattaus oli mukavan tasapainoinen, jossa oikeastaan jokainen viski puolusti hyvin paikkaansa. Iäkkäimmät yksilöt toki erottuivat odotetusti edukseen. Kokonaisuutena viihdyttävä ilta hyvien ja tislaamoilleen tyypillisten viskien parissa.

Ja tältä ne maistuivat:

Benrinnes 14 yo, distilled 1997, bottled 2011 46%.

Tuoksu on pehmeä ja runsaan maltainen. Raikas hedelmäisyys, kevyt.

Maku on kuiva, maltainen, raa'an hedelmäinen (vihreä omena). Öljyinen suutuntuma taittaa kirpeyttä. Taustalla kermatoffeeta, vadelmaa.

Jälkimaku on raikas, hieman terävä ja lyhyehkö, mallas ja vihreä omena tuntuvat vahvoina.

"Perustuote", ei suuri elämys, mutta ei pettymyskään.

Aultmore 28 yo, 55,2%. Distilled 05.1982, bottled 05.2011.Cask No. 2232. Bottle No. 58/207

Tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Kirpeää tummaa suklaata, tammea.

Maku on voimakas ja tumman suklainen. Kypsää hedelmää, rusina, luumu. Taustalla karamellisoitua sitrusta.

Jälkimaku on pitkähkö jatkuen voimakkaana. Runsaasti makeaa sitrusta, kahvia ja makeaa maltaisuutta.

Hyvää. Vahvapiirteinen maukas Aultmore. Ei tarvitse laimennusta, mutta kestää hyvin pari vesitippaakin.

Banff 25 yo, 42,5%. Distilled 11.1975, bottled 04.2011. Cask No. 3352. Bottle No. 158/260

Tuoksu on pehmeä ja kevyen toffeinen. Kypsää keltaista hedelmää, maanläheistä turpeisuutta, kevyt savun häivähdys. Viinikumimaista makeutta.

Maku on pehmeä, makean maltainen ja kukkainen. Tuoretta ruohoa, hunajaa, ripaus turvesavua.

Jälkimaku on miellyttävän seesteinen. Mallas, kypsä hedelmäisyys, pehmeä turve, raikasta minttua, hyvin ohut savu.

Oikein hyvä ja tislaamolleen tyypillinen viski. Herkullista ja puhdaspiirteistä mallasviskiä.

Bunnahabhain 1968 40 yo, 40,8%. Distilled 05.07.1968, bottled 8.7.2008. Cask No. 7013. Bottle No. 60/423.

Tuoksu on täyteläinen, pehmeän turpeinen, runsaas kukkainen (orvokki). Kypsää trooppista hedelmää, raikasta marjaa.

Maku on kaunis ja kypsän trooppisen hedelmäinen ja raikkaan marjainen. Öljyinen suutuntuma ja täyteläinen maku. Vaniljajäätelöä. Erittäin pehmeä ja tyylikäs.

Jälkimaku on pitkä, öljyinen ja kirpakan marjainen. Hyvin kevyt turpeisuus. Raikas ja suussasulava.

Kauniisti ikääntynyt ja "nuorekas" Bunna. Yksinkertaisesti hyvää, joskin vielä tätäkin parempia 1960-luvun lopun Bunnia on kohdalle joskus osunut.

Suuri viskiatlas

2011-10-17T12:23:00.000+03:00

Paljonkaivattua suomenkielistä viskikirjallisuutta on alkanut olemaan viime vuosina jo hyvin saatavilla ja myös kirjojen laatuun on nyt alettu panostamaan. Enää käännettäväksi ei kelpaa mikä hyvänsä opus, vaan kirjojen tarjoama informatiivisuus, ajankohtaisuus ja näyttävä ulkoasu ovat avaintekijöitä. Uusimmassa suomennoksessa nämä asiat on otettu hyvin huomioon.

Dave Broom & Jarkko Nikkanen: Suuri viskiatlas, (Readme.fi, 2011)

Alkuperäisteos "The World Atlas of Whisky" ilmestyi vuonna 2010 ja nyt suomennettu, sekä oman suomalaisen osion sisältävä teos saatiin mukavan nopeasti markkinoille.
Kirjan suomalaiselle kustantajalle tämä on jo kolmas viskiaiheinen teos ja ilahduttavaa on ollut nähdä, että edellisten kirjojen tultua käytännössä loppuunmyydyiksi, ei niistä ole ole lähdetty tekemään uusintapainoksia, vaan on rohkeasti suunnattu uuden tuoreen tiedon ja materiaalin pariin.

Viskiatlas on ulkoasultaan näyttävä kirja, joka suorastaan houkuttelee lukemaan. Suuri koko, upeat värikuvat, havainnolliset kartat, sekä selkeästi ryhmitelty teksti tekevät lukukokemuksesta miellyttävän. Viskiasiantuntija ja kirjailija Dave Broomin vankka ammattitaito ja vuosikymmenten kokemus näkyvät laadukkaassa lopputuloksessa. Broomin edellisestä suomennetusta kirjasta "Viskiä, Viskiä", (Handbook of Whisky") onkin vierähtänyt aikaa jo kymmenen vuotta, joten ainakin itse otin tämän huomattavasti laajemman Viskiatlas-uutuuden ilolla vastaan.

Kirjan suomalainen tekijä Jarkko Nikkanen on myös tehnyt hyvää työtä. Suomen Ardbeg Ambassadorina toimiva Nikkanen on laatinut kirjaan hyvän osion, missä esitellään Suomessa toimivat viskitislaamot, (Lahden Teerenpeli ja Porin Beer Hunter's), sekä valikoituja ja hyväksi havaittuja viskiravintoloita. Kirjassa myös annetaan suosituksia Alkon valikoimasta omia viskiostoksia helpottamaan. Nikkasen mukaan moni viskiharrastaja vähättelee Alkon tarjontaa, mutta tosiasiassa varsinkin aloittelevalle harrastajalle valikoimasta riittää iloa pitkäksi aikaa. Itse olen tästä samaa mieltä, sillä Alkon valikoima on kehittynyt huikeasti ja tarjoaa tänä päivänä perusviskien osalta alueellisesti todella kattavan ja laadukkaankin valikoiman.

Viskikirjan käännöstyö ei ole helppoa. Erikoista sanastoa on paljon ja työhön vaaditaankin viskialan asiantuntemusta, jotta tekstistä saadaan sujuvaa ja virheetöntä. Viskin kuin omat taskunsa tuntevat Jarkko Nikkanen ja Mikko Honkanen paneutuivat aiheeseen ja tarkastivat/korjasivat kirjan käännöksen, mikä olikin Nikkasen mukaan valtava ja aikaa vienyt urakka. Työ kannatti, sillä lopputulos on hyvä ja selvästi parempi kuin monessa muussa suomennetusssa teoksessa.

Itse kirjassa viskin valmistus esitellään ytimekkäästi kaavioita apuna käyttäen ja viskin maisteluun annetaan vinkkejä esimerkiksi havainnolisen makukartan avulla. Suurin osa kirjasta on luonnollisesti varattu tislaamoille ja niiden viskien esittelyille. Mukana ovat tärkeimmät merkit koko maailmasta ja makukuvauksia eri tuotteista löytyy runsaasti. Miinuspuolelle täytyy kirjata se, että ainakaan aiemmin viskikirjoja vähänkään lukeneelle ei tekstiosuuksista löydy mitään uutta.
Viskien makukuvauksissa on sen sijaan mukana erikoisuuksia, joka on lukijasta riippuen joko mielenkiintoista tai sitten merkityksetöntä. Siinä missä aloitteleva harrastaja hyötyy enemmän perustuotteiden makukuvauksista, keskittää pidemmälle ehtinyt harrastaja mielenkiintonsa vaikkapa raakatisleisiin, harvinaisempiin pullotuksiin tai suoraan tynnyreistä otettuihin näytteisiin. Makukuvausten yhteydessä Broom antaa suosituksia muihin samankaltaisiin viskeihin, mikä helpottaneekin löytämään uusia merkkejä vaikkapa oman lempiviskin jatkoksi. Broomin ja Diageo Scotland Limited'in yhteistyönä syntynyt makukartta tarjoaa myös hyvän työkalun hahmottamaan eri merkkien makumaailmaa.
Kirjan suuri koko on myös joko etu tai haitta, sillä iso kirja on näyttävä, mutta toisaalta se rajoittaa käytön vain kotisohvalle. "Matkalukemisto" on siten hankittava erikseen. Kirjan nettilinkkiosioon olisin kaivannut myös edes muutaman suomenkielisen sivuston - niitäkin kun kuitenkin jokunen löytyy.

Viskikirjallisuus on viskiharrastuksen kasvun myötä kasvattanut jalansijaa maassamme ja Nikkasen mukaan tämän kirjan kohdalla puhutaankin jo merkittävästä painosmäärästä suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Ilahduttavasti kirjaa on päätynyt myyntiin myös suurten automarkettien hyllyille, ja vieläpä edulliseen hintaan, eli enää hyvän viskikirjan ostaminen ei vaadi reissua kirjakauppaan, vaan kirjan voi napata mukaansa vaikkapa päivittäisten ruokaostosten yhteydessä.

Suuri viskiatlas on kattava ja selkeä perusteos kaikille viskistä kiinnostuneille ja jälleen hyvä askel eteenpäin suomenkielisessä viskikirjallisuudessa.

Benromach 10 yo

2011-10-15T15:38:00.000+03:00

Testissä Alkon uutuuksista löytyvä kätevän pieneen pulloon pakattu Benromach.

Benromach 10 yo, 43%. (20cl, 2011)

Tuoksu on kevyt ja hunajainen. Pehmeä ja makeahko maltaisuus on runsasta, taustalla hento turpeisuus, sekä ehkä hyvin hento aavistus savuisuutta. Koivunlehtiä, raikasta omenaa, vadelmaa.

Maku on kevyt, hieman pistävä ja raikkaan hedelmäinen. Kuivaa turvetta, viljaa, marjoja. Runsaasti "puhdasta" maltaisuutta. Yksioikoinen.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy kirpeämmäksi, (sitrus). Maltaisuus on kuivaa, alkoholi pistelee. Hento savun häivähdys. Lyhyt ja mitäänsanomaton.

Perinteistä kevyehköä "Speyside-tyyliä" edustava Benromach ei onnistu vakuuttamaan eikä erottumaan edukseen muista kaltaisistaan. Vastaavia tuotteita löytyy 13 tusinassa. "Maista ja unohda"-viski. 20cl:n pakkauskoko on ideana loistava ja edulliselta kuulostava hinta (himpun alle 20€ ) houkuttelee ostamaan. Valitettavasti hinta ei kestä tarkempaa tarkastelua, eli suhteutettuna normaaliin isoon pulloon hinnaksi saadaan liki 70€/0,7l. mikä on tästä viskistä järkyttävän paljon.

Grendel (FI), Subscribe (HUN) - Suisto-klubi 12.10.2011

2011-10-13T14:30:00.000+03:00

Metallia Perkele! Tour 2011 aloitti tämänvuotisen kierroksensa Hämeenlinnasta ja Suisto-klubilta. Suisto näyttäytyi hieman ankeana, sillä yleisöä oli paikalle kertynyt vain kourallinen. Todella koleana, pimeänä ja sateisena keskiviikkoiltana oli ilmeisesti mukavampi jäädä kotisohvalle kuin lähteä kuuntelemaan paria mielenkiintoista yhtyettä.

Ensiksi lavalle kiivennyttä Grendeliä ei yleisön vähyys haitannut. Bändi takoi ilmoille tiukan setin ja homma toimi. Suistolle oli loihdittu todella hyvät soundit ja esitystä oli ilo kuunnella. Mukavaa mättöä, jossa tiivistyvät hyvä soitanta, sekä sopivasti "örinästä puhtaaseen" vaihteleva laulu. Tämä bändi olisi ansainnut suuremman yleisön!

Erittäin hyvän Grendelin jälkeen oli vuorossa todella hämmentävä esitys, josta vastasi Unkarilainen Subscribe. Maassaan suurta suosiota nauttiva ja muualla Euroopassa jonkinasteisessa kulttimaineessa oleva kokoonpano vieraili maassamme nyt ensimmäistä kertaa.

Grendelin jälkeisen pienen roudaustauon jälkeen yhtye alkoi tekemään soundcheckiä, jota kesti noin kymmenisen minuuttia. Jossain vaiheessa täysin yllättäen saliin kuulostikin sitten siltä, että bändihän soittaa kokonaista kappaletta. Soundcheck oli huomaamatta vaihtunut keikaksi. Musiikki oli hyvää ja vaihtelevaa, väliin raskasta, väliin progemaisesti polveilevaa, joka ajoittain toi mieleen alkuaikojen Faith No Moren. Suurin hämmennys koettiin puolen tunnin kohdalla, kun yhtye kiitti yleisöä ja homma oli tältä illalta paketissa. Mitä hemmettiä - eipä ole ennen tullut vastaan keikkaa, jossa "pääesiintyjä" soittaa vain puoli tuntia. Ehkä kotimaaassaan suuriin saleihin tottuneella ja Euroopan festivaalejakin kiertäneelle yhtyeelle ei pieni yleisömäärä kelvannut? No, eipä tarvitse tämän jälkeen ihmetellä, miksi Unkarilainen heavy ei ole täällä jalansijaa saanut kun täyden keikan vetäminen ei edes onnistunut.

Grendel vei tänä iltana työmoraalissa Subscribea kuin litran mittaa, kiitos siitä heille!
Grendel - Down:

Bowmore-arvostelu numero 100: Bowmore Bicentenary

2011-10-10T23:47:00.000+03:00

Blogin Bowmore-arvosteluissa on nyt edetty tasalukuun 100. Tämän pienen juhlan kunniaksi lasiin kaatui yksi varsin arvostettu klassikko.

Bowmore Bicentenary, 75° proof, (43%). Distilled 1960's, (1964?), released 1979.

Tuoksu on .. Wow, tästä ei voi erehtyä - tyypillistä ja upeaa 1960-luvun Bowmorea!
Mahtava trooppisten hedelmien ja raikkaan herukan ilotulitus. Kirpakka mustaherukkaisuus, (mustaherukanlehti) tuntuu voimakkaana ja hieman ammoniakkisena. Keltaisia hedelmiä - ananas, banaani, raa'ahko mango. Savua ei löydy hakemallakaan, vain aavistus pehmeää turpeisuutta. Huikea aromaattisuus.

Maku on pehmeä ja melko kevyt. Raikkaat hedelmät hallitsevat, (mango). Herukkaisuus ei nouse niin vahvasti esiin kuin tuoksussa, mutta tuntuu taustalla mukavana vivahteena. Pehmeä, tyylikäs maltaisuus ja kauniin tasapainoinen makujen yhdistelmä. Välillä esiin nousee hyvin ohut sherryinen? vivahde. Silkinpehmeä ja upean hento kokonaisuus.

Jälkimaku on mukavan pitkä keveydestään huolimatta. Herukka nousee jälleen enemmän esiin tuoden mukavaa kirpeyttä kevyen hedelmäisyyden päälle. Hyvin hento turpeisuuden häivähdys sekä puhdas kuiva maltaisuus.

Upean tuoksun omaava "trooppinen hedelmäcocktail". Varsin tyypillinen ja hyvä esimerkki 1960-luvun loistavasta Bowmoretuotannosta. Makuprofiilin keveys yllätti hieman, mutta misään nimessä mauton viski ei kyseessä ole. Tyylikäs ja herkullinen nautiskelutuote. Harmi, että nykyään nämä pullot ovat "keräilyarvonsa" vuoksi järkyttävän kalliita.

Tähän mennessä tehdyt kaikki sata arvostelua löytyvät tästä, tai sivun oikean reunan valikosta.

GlenDronach 1971 40 yo

2011-10-09T13:08:00.002+03:00

Maistelussa iäkäs GlenDronach..

GlenDronach 1971 40 yo, 48,5%. Bottled 2011. PX Sherry Puncheon No. 1436. 583 bottles.

Tuoksu on raikas ja makean sherryinen. Voimakas. Luumua, rusinaa, taatelia, tummaa suklaata, kahvia. Taustalla raikkaita hapahkoja marjoja - herukka, karpalo. Kaunis tammisuus, antiikkinahkaa.

Maku on erittäinen pehmeä ja täyteläinen, suorastaan suussasulava. Makea sherryisyys - ylikypsiä punaisia hedelmiä, fariinisokeria. Kirpeitä marjoja, karpalo, puolukka, karviainen. Tammi tuo taustalle sopivasti kuivempaa vivahdetta. Makea maltaisuus.

Jälkimaku kuivuu huomattavasti. Hapahkoa hedelmäisyyttä, tammea, nahkaa. Miellyttävä ja pehmeä.

Hyvää Glendronach-laatua, mutta aiemmin maistamieni vuoden 1971-vuosikertojen tavoin vivahteikkuutta kaipaisin vielä enemmän. Hintaluokassaan yli 400€ ei hintansa arvoinen.

Kolme viskiä Japanista

2011-10-06T23:13:00.002+03:00

Vaihteeksi muutama Japanilainen viski maistelussa..

Hibiki 12 yo, 43%, Japanese Blended Whisky

Tuoksu on runsas ja raikkaan hedelmäinen. Tuoreita hedelmiä, raikasta minttua. Tasapainoinen kuivahko maltaisuus. Ei hullumpi.

Maku on kypsän hedelmäinen ja ihan maukas. Kevyehköstä rungosta huolimatta makua riittää mukavasti. Pehmeä maltaisuus. Tuoreita raikkaita yrttejä, runsaasti vaniljaa, fariinisokeria.

Jälkimaku tarjoaa tummaa suklaata, sekä kirpeää hedelmää, (sitrusta). maku säilyy yllättävän pitkään. Miellyttävä maltaisuus pehmentää makua.

Maukas ja helposti lähestyttävä viski. Ilman hieman liian kitkerää jälkimakua tämä 12-vuotias blendi saisi jopa erinomaisen arvosanan.

Yamazaki 18 yo, 43%, Japanese Single Malt Whisky

Tuoksussa tuntuu huumaavan aromikas sherryisyys, kuin hyvissä Macallaneissa konsanaan. Runsaasti kypsää hedelmää - luumua, viikunaa. Tummaa vahvaa suklaata, ripaus eukalyptusta. Raikkaita kirpeitä marjoja, tammea kauniina vivahteena. Todella miellyttävä.

Maku on pehmeä ja maukkaan hedelmäinen. Suutuntuma on kuitenkin ehkä hieman ohut. Kuivattuja sekahedelmiä, suklaata. Erittäin pehmeä turpeisuus ja kuivahko maltaisuus.

Jälkimaku kuivuu reippaasti ja on hieman hapahko. Kuivahko hedelmäisyys säilyy hallitsevana, saaden kuitenkin hieman kitkeriä sävyjä. Tammi nousee myös kuivana esiin.

Upea tuoksu, johon maku ei aivan pystynyt vastaamaan. Jokatapauksessa hyvä ja kauniin tasapainoinen Japanilainen.

Hakushu 1989, 62%. Sherry Cask No. 9050021. Bottled 2009. The Whisky Exchange 10th Anniversary

Väriltään tumman vihertävä viski tuo ulkonäöltään mieleen lähinnä moottoriöljyn.

Tuoksu on todella voimakas! Runsaasti sherryä, tummaa vahvaa suklaata, tammea ja jopa sitä ulkonäöstä mieleen tullutta moottoriöljyä. Tässä on kaikkea paljon ja niin vahvana, ettei ihan heti muistissa ole vastaavaa.

Maku on suklainen ja voimakas. Tammi tuntuu vahvana. Kypsää "raskasta" hedelmäisyyttä, poltettua sokeria, sekä jälleen tammea. Vahva kuin härkä.

Jälkimaku on kuivahko, vahvan sherryinen ja runsaan tammisuuden sävyttämä.

Pieni vesilisä tuo viskiin enemmän makeutta ja puu väistyy taka-alalle. Tähän viskiin jos mihin kannattaa laittaa muutama vesitippa makujen tasapainottamiseksi.

Täydessä vahvuudessaan melkoinen extremekokemus, mutta pienen laimennuksen jälkeen maukas ja tasapainoinen, tuhti sherrymonsteri.

Nämä hyvät ja keskenään sopivan erilaiset viskit olivat jälleen oiva osoitus siitä, että myös Japanista tulee todella mielenkiintoisia, maukkaita ja monipuolisia viskejä. Hieno kolmikko.

U.D.O., Sister Sin, Sevenfield - DOM Helsinki 30.9.2011

2011-10-03T16:06:00.000+03:00

Vain viikko loistavan Y&T-keikan jälkeen Helsingin Domissa tapahtui jälleen, kun U.D.O:n Rev-Rapture kiertue saapui paikalle mukanaan pari lämppäribändiä.

Illan avasi Norjalainen Sevenfield, mutta eipä tämä bändi saanut yleisöä lämpenemään. Tyyliltään hieman Avenged Sevenfoldia muistuttava musiikki oli tasapaksua ja melko mitäänsanomatonta "peruskauraa", josta ei mieleen jäänyt ainakaan minulle yhtään mitään.

Seuraavana lavalle saapunut Ruotsalainen Sister Sin oli ainakin itselleni oikeastaan illan odotetuin bändi. Göteborgista tulevan nelikon varsin pätevät levyt nimittäin lupasivat hyvää keikkaa. Ja hieno keikka saatiinkin. Laulajatar Liv joukkoineen oli kovassa vedossa ja energinen esiintyminen, sekä hyvät kappalevalinnat takasivat viihtyvyyden. Hienosti soitettua kasarityyppistä heavya, jossa voi kuulla vaikutteita vaikkapa Acceptilta, Judas Priestilta tai Mötley Cruelta. Aika kului kuin siivillä ja keikka tuntuikin loppuvan liian lyhyeen. Todella onnistunut veto lämppäribändin vaikeassa roolissa!

U.D.O. on tullut nähdyksi vuosien varrella useaan otteeseen ja tuttua perusvarmaa työskentelyä nähtiin tänäkin iltana. Musiikillisesti yhtye on polkenut melko paikallaan jo parikymmentä vuotta ja keikoillakin kappalemateriaalin tasapaksuus on selkeästi ongelma ainakin useaan kertaan bändin nähneelle kuulijalle. Uusinta Rev-Raptor albumia esiteltiin muutaman kappaleen verran ja toki setissä oli tilaa myös "pakollisille" Accept-ajan hiteille. Pari tuntia perustyöskentelyä ja keikkana ihan kiva, mutta ei tästä nyt enää niin jaksanut innostua. Settilista oli ehkä hivenen tylsempi kuin edellisellä visiitillä tammikuussa 2010.

U.D.O setlist:

        Rev-Raptor
        Dominator
        Thunderball
        Leatherhead
        Independence Day
        Break the Rules
        Screamin' For A Love-Bite
        Heart of Gold
        Vendetta
        Princess of the Dawn
        I Give As Good As I Get
        Neon Nights
        Man and Machine
        Living on a Frontline
        Up to the Limit
        Two Faced Woman
        Encore:
        The Bogeyman
        Metal Heart
        Balls To The Wall

Bowmore Dawn

2011-09-30T13:43:00.000+03:00

Maistelussa maukas Portviinitynnyreissä viimeistelty Bowmore.

Bowmore Dawn, 51,5%. Port Casked, ( Finished in Ruby Port Casks).

Tuoksu on makean hedelmäinen, hieman happamaan viinimäisyyteen vivahtava ja raikkaan marjainen. Runsaasti makeaa kukkaisuutta. Turvesavuisuus on pehmeää ja kevyttä. Erittäin miellyttävä, makea ja tasapainoinen.

Maku on makea ja täyteläisen hedelmäinen. Runsaasti makeaa leventelia, hedelmäkarkkeja sekä tuoreita luumuja. Mukavan pehmeä ja lempeä turpeisuus.

Jälkimaku jatkuu herkullisena makean hedelmäisyyden hallitessa. Taustalta nousee esiin varsinkin ajan kansa voimistuvaa portviinin happamuutta. Kukkaiset aromit tuovat "keveyttä".

Makea ja maukas, onnistuneesti viinikypsytetty Bowmore. Mukavasti vivahteikkuutta ja monille (hyville) Bowmoreille ominaisia piirteitä. Hieno makujen tasapaino. Herkullinen viski, joskaan ei yllä aivan edeltäjänsä Bowmore Voyagen tasolle. Rinnakkainmaistettuna Voyage on kuin vahvempi painos tästä Dawnista: Täyteläisempi, intensiivisempi ja kaikin puolin vahvempi.

Glenfarclas 8 yo (1960's) & Glendronach 8 yo (1970's)

2011-09-28T21:10:00.000+03:00

Kaksintaistelussa vuosikymmeniä sitten nuorina pullotetut Glenfarclas & Glendronach

Glenfarclas 8 yo, 40%, 75cl, 1960's. Glenfarclas Glenlivet Distillery.

Tuoksu on mukavan kevyt ja makea. Trooppista hedelmää, viinikumimakeisia, valkosuklaata, sekä tuoretta minttua. Kuivahkoa sherryisyyttä, (fino), karamellisoitua sokeria. Todella pehmeä ja miellyttävä.

Maku on pehmeä, täyteläinen ja runsaan suklainen. Kuiva sherryisyys hallitsee. Runsas maltaisuus, kohtuullisen voimakas suolainen vivahde sekä kypsä hedelmäisyys muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Taustalla raikkaita yrttejä ja kukkaisuutta.

Jälkimaku on hieman kitkerän yrttinen ja runsaan maltainen. Huomattavan kuiva sherryisyys jatkuu selkeänä. Tummaa suklaata.

Hyvä ja maukas nuori Glenfarclas, joskin ehkä hieman "raakile". Varsinkin jälkimaku kitkeröityy aavistuksen liikaa.

Glendronach 8yo, 43%, OB by W.M. Teacher & Sons, 75cl, bottled mid 1970's.

Tuoksu on runsas, pehmeän aromikas ja kypsän hedelmäinen. Tummaa suklaata, makeita hedelmiä - luumu, rusina, taateli. Taustalla "puhdas" kuivahko maltaisuus. Alkoholiprosenttiin nähden voimakas ja täyteläinen.

Maku on erittäin pehmeä ja todella täyteläinen. Maukas sherryisyys on suussasulavaa ja yhdistyy kauniisti suklaan, sekä maltaisuuden kanssa. Fariinisokeria, pihkaa, hennosti turvetta, kinuskia.

Jälkimaussa sherryisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan ja maltaisuus nousee vahvemmin esiin. Taustalla sitruksista kirpeyttä. Nuori ikä tuntuu terävyytenä.

Hyvä ja maukkaan sherryinen viski tämäkin. Tasapainoinen makuprofiili, lukuunottamatta hieman liian teräväksi kääntyvää loppumakua.

Mukava ja historiallinen parivaljakko, jotka kuitenkin nykypäivän hintojensa puolesta sopivat paremmin keräilijöiden hyllyyn kuin juotavaksi. Molemmissa huomionarvoista olivat alhaisista alkoholiprosenteista huolimatta varsin voimakkaat ja täyteläiset makuprofiiilit. Glendronach oli tästä hyvin samankaltaisesta kaksikosta se täyteläisempi ja tasapainoisempi esitys, joten sille kirjataan kaksintaistelun voitto.

Y&T, Baton Rogue Morgue - DOM, Helsinki 23.9.2011

2011-09-25T23:27:00.001+03:00

Jenkkibändi Y&T on perustettu jo vuonna 1974, mutta jostain käsittämättömästä syystä yhtyeen ensimmäistä Suomen keikkaa saatiin odottaa aina vuoden 2011 syyskuuhun saakka. Tihkusateisena ja pimeänä perjantai-iltana yleisön tunnelma ennen keikkaa oli odottava ja innostunut, tätä näkemistä oli odotettu. "Tänään päättyy yli 25 vuoden odotus.." eräs musiikkialan ammattilainen kiteytti asian facebookissa.

Mutta ennen kauan odotettua hetkeä lavelle asteli Baton Rogue Morgue. Yhtyeen "prätkärock" soi ihan mallikkaasti, mutta kuten usein, lämppärin osa on vaikea, eikä esitys suuria tunteita ainakaan allekirjoittaneessa herättänyt. Sen sijaan bändin "Hellride" kappaleesta tehty video on katsomisen arvoinen. Videoon tästä.

Sitten odotettu hetki ja Y&T lavalle. Tuoreimman "Facemelter"-albumin Prelude/On With the Show toimi hienona avauksena ja jatkoa seurasi.. ja seurasikin taukoamatta lähes kahden ja puolen tunnin ja 23:n kappaleen ajan. Laulaja-kitaristi Dave Meniketti yhtyeineen oli kovassa vedossa ja keikka kulki eteenpäin vahvana ja viihdyttävänä.

Settilistassa pääpaino oli 1980-luvun alun tuotannossa. Albumeilta "Earthshaker" (1981), "Black Tiger" (1982) ja "Mean Streak" (1983) kuultiin yhteensä 15 kappaletta! Mahtava "nostalgiapaketti", mutta tuoreesti ja innostuneella otteella esitettynä. Oman mukavan sävynsä toivat myös hyvin valitut raidat uudesta materiaalista, jotka toimivat livetilanteessakin hienosti. Vuonna 2010 julkaistu Facemelter-albumi onkin hyvä osoitus siitä, ettei Y&T mallia 2011 ole pelkästään keikkalavoja koluava "kehäraakki", vaan bändillä on tarjota myös uutta hyvää materiaalia, joka kestää hyvin vertailun vanhojen klassikoiden rinnalla.

Y&T:n musiikin yksi vahvuus on siinä, että sen levyjen kappalemateriaali on äärettömän tasaista ja laadukasta. Ennen keikkaa kavereiden kanssa juteltiinkin, että on oikeastaan ihan sama mitä kappaleita vaikkapa tuolta 1980-luvun alun levyiltä soitetaan, sillä "vikaan" ei voi mennä oikeastaan millään valinnoilla.

Keikka oli siis hieno ja täytti kaikki sille asetetut odotukset. Mahtava ilta loistavan hard rockin parissa ja 20 euron hintaiselle lipulle sai nyt kyllä mielettömästi vastinetta. Vastaavaa hinta-laatusuhdetta ei ole aivan äskettäin koettu.

Settilistasta kuvan otti Tony L. Kiitos!

Tästä painetusta listasta puuttuu kappale Don't Stop Runnin', joka kuultiin Summertime Girlsin ja Squeezen välissä.

"Open Fire":

Lisää videoita tältä ja muiltakin keikoilta löytyy You Tube-kanavaltani.

Blackmore's Night - Finlandia-talo, Helsinki 20.9.2011

2011-09-22T12:35:00.000+03:00

Deep Purple- ja Rainbow-yhtyeistään parhaiten tunnettu kitaristi Ritchie Blackmore saapui jälleen Suomeen ja konsertoi syksyisenä tiistai-iltana Helsingin Finlandia-talon tyylikkäissä puitteissa vuonna 1997 perustetun Blackmore's Night kokoonpanonsa kanssa. Blackmoren ja puolisonsa Candice Nightin luotsaaman yhtyeen musiikki poikkeaa selvästi perinteisestä heavysta tai hard rockista ja tätä vahvasti akustissävytteisesti soitettua musiikkia voisikin kuvailla renesanssihenkiseksi folk rockiksi. Tyyliin on haettu selkeitä vaikutteita keskiaikaisesta kultuurista, joka kuuluu musiikissa ja myös näkyy esiintymisasuissa. Myös konsettipaikat on valittu tyyliin sopivasti, eikä tätä kokoonpanoa nähdä perinteisillä rock-klubeilla, vaan esiintymisille haetaan sopivampia puitteita esim. vanhoista linnoista tai perinteisimmistä konsettisaleista kuten nyt Helsingissä.

Finlandia-talolla tarkasti aikataulun mukaan "God Save The Keg"-introlla alkaneen konsertin lavastuksen eteen oli yhtyelle tyypillisesti nähty vaivaa. Lava oli somistettu puiden ja muun kasvillisuuden reunustamaksi metsäaukioksi ja yhdessä taitavasti käytettyjen valojen, taustakuvien ja videoiden kanssa onnistuttiin luomaan tunnelma, jossa ainakin ajoittain saattoi kuvitella yhtyeen soittavan oikeasti metsässä. Valoilla luodun tunnelman mukaan välillä oltiin aurinkoisessa vehreydessä, välillä tähtitaivaan alla kuutamon loisteessa ja välillä punahehkuisessa "Liisa Ihmemaassa"-tyylisessä fantasiamaailmassa.

Konsertin aikana kuultiin kappaleita yhtyeen koko uran varrelta, sekä muutamia hyvin valittuja cover-versioita. "Lainatavarasta" kirkkaimpina loistivat värisyttävän upea Deep Purplen "Soldier Of Fortune", sekä Joan Baezin hieno, Heavy-yhtye Judas Priestinkin keikkasettiin vakiintunut ja komeasti kulkeva "Diamond And Rust".

Hyvä taustabändi, upeaakin upeampi kitarointi, Candicen heleä lauluääni, välispiikien lämminhenkinen huumori, Ritchien yleisölle tarjoilemat olutmukilliset, sekä vaikkapa kosketinsoittajan hersyvä Lady Gaga-imitaatio takasivat viihdyttävän illan. Miinuspuolelle täytyy tosin kirjata settilistan yllätyksettämyys, sekä kappalemateriaalin hienoinen tasapaksuus. Jotain räväkkyyttä olisi ajoittain kaivannut.

"The Clock Ticks On" kappaleen alussa kuultiin upeaa historiallista soitinta, kun Ritcie soitti kappaleen alun kampiliiralla, (hurdy gurdy).

Kaipaamaani räväkkyyttä on BN:n keikoilla saatu usein konserttien lopuksi encoreosuudessa, mutta tällä kerralla Blackmoren kuuluisa valkoinen Strotocaster pysyi piilossa, lukuunottamatta keskellä keikkaa kuultuja "Highland"- ja "Journeyman"-kappaleita. Mutta jotain allekirjoittanutta yllättänyttäkin koettiin: Lopussa kuultu "Dandelion Wine" on kuulunut kaikessa imelyydessään syvästi inhoamieni kappaleiden listalle, mutta nyt tuo "inhokki" sopi illan tunnelmaan enemmän kuin hyvin ja kuullosti jopa hyvälle. "We'll raise a glass, maybe two and we'll thinking of you, until our paths cross again..." Juuri näin. Loppuun vielä herkkä "The Village Lanterne" ja ilta alkoi olla paketissa. Loppunauhana kuullun Royal Guardsmen-yhtyeen "Snoopy Vs. The Red Baron'in" aikana Ritcie ja Candice intoutuivat pistämään tanssiksi ja mukaan lavalle ilonpitoon pääsi myös muutama onnekas eturivin katsoja. Hauska lopetus hyvälle illalle, vaikka kokonaisuutena illan esitys ei ollut kuitenkaan paras näkemäni Blackmore's Night-keikka, mutta ei toisaalta huonoinkaan.

Kuvat: Jari Kaikkonen / Perfect Strangers of Finland. Kiitos!

Illan settilista:

- Intro: God Save The Keg
- Locked Within the Crystal Ball
- Queen For a Day, Part I
- Queen For a Day, Part II
- Under a Violet Moon
- Soldier of Fortune
- Durch den Wald zum Bach Haus
- World of Stone
- All the Fun of the Fayre
- Diamonds and Rust
- Highland
- Journeyman
- Barbara Allen
- Fires at Midnight
- Home Again
- The Clock Ticks On
- Toast to Tomorrow
- Wind in the Willows

-----

- Darkness
- Dance of the Darkness
- Midwinters Night/Dandelion Wine
- The Village Lanterne
- Outro: Snoopy Vs. The Red Baron

Blackmore's Night'in tuoreimmalta "Autumn Sky"-albumilta lohkaistu "Highland" video katsottavissa täällä.

Bowmore De Luxe

2011-09-20T13:52:00.001+03:00

Tarkastelussa 1980-luvulla pullotettu ikämerkitsemätön Bowmore:

Bowmore De Luxe, 43%, (1980's), 5cl

Tuoksu on tyypillinen aikansa Bowmoreille. Trooppista hedelmäisyyttä, raikasta herukkaa, sekä pehmeän keveä turpeisuus. Maltaisuus on myös hyvin esillä. Saman aikakauden 12-vuotiaaseen verrattuna todella kevyt ja hentoprofiilinen. "Helppo ja miellyttävä".

Viskin suutuntuma vaihtelee jossain kevyen ja täyteläisen välimaastossa. Makua hallitsee hedelmäinen makeus, sametinpehmeän turpeisuuden ja maltaisuuden muodostaessa taustalle tasapainoisen rungon. Raikas kirpakka marjaisuus tuo vivahteikkuutta. "yksinkertainen ja nuorekas".

Jälkimaku on kirpeän marjainen, hieman pistävä ja melko lyhyt. Nuori ikä tulee nyt selvästi esiin, eikä viskin makuprofiili enää kehity. Puhdas maltaisuus, raa'ahko hedelmäisyys.

Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa "perusmalt". Ihan maukas ja tislaamolle tyypillinen maku, mutta ehkä hieman turhan kevyenä. Ylempänä mainittu 12 yo tarjoaa huomattavasti täyteläisemmän ja monipuolisemman makumaailman. Toisaalta De Luxe on kuitenkin taas selvästi maukkaampi kuin tislaamon 2000-luvun nuorukaiset, kuten 8 yo, Legend ja Surf.

Bowmore 8 yo

2011-09-18T10:13:00.001+03:00

Tarkastelussa Italian markkinoilla suunnattu nuori Bowmore.

Bowmore 8 yo, 40%. (+-2005)

Tuoksu on hieman kitkerä, aavistuksen yskänlääkemäinen ja kuivahkon savuinen. Pehmeää kypsää hedelmää, sekä "märkää turvetta"

Maku on pehmeä, kypsän hedelmäinen ja runsaan turpeinen. Profiili on "maanläheinen" - märkiä puunlehtiä, hieman katkeruutta, kuivia yrttejä, sekä hentoa tervaisuutta.

Jälkimaku kevenee ja makuprofiili raikastuu hieman. Makeahkoa tervaisuutta. Turvesavuisuus on hyvin kuivaa ja se tuntuu Bowmoreksi yllättävän voimakkaana. Makukaari ei jaksa kantaa kovinkaan pitkälle.

Yllätyksetön ja melko vaatimaton nuori Bowmore. Makuprofiili kuvaa hyvin tislaamon tämän aikakauden pullotteita. Maun "tympeys" pudottaa pisteitä eikä asiaa omalle suosikkilistalle ole. Usein tätä 8-vuotiasta verrataan Bowmore Legendiin, mutta rinnakkainmaistelu kertoikin sen olevan hyvin lähellä toista nuorukaista, eli Surfia. Näiden kahden makuprofiilit olivat todella samankaltaiset, kun taas Legend erottuu edekseen selvästi "puhtaampana", keveyemmän turpeisena ja hedelmäisempänä.

W&M House Malt - Born on Islay, 1994/2002

2011-09-16T10:07:00.001+03:00

Wilson & Morganin pullottaman House Malt-sarjan tuotteet ovat saaneet ihan kohtuullisen hyviä arvosteluja, joten otetaan tarkasteluun niistä yksi.

Wilson & Morgan House Malt - Born on Islay. Single Islay Malt. Distilled February 1994, bottled February 2002. 43%. Room Sample, Cask No. 794-801.

Tuoksu on runsaan savuinen - hiiltynyttä puuta, poltettua kumia. Tervainen makeus ja kypsä hedelmäisyys, sekä hieman "yskänlääkettä". Voimakas "turvejyrä".

Maku on suuntuntumaltaan pehmeä. Viski on voimakasarominen, jota varsin tuhti nuotiosavu hallitsee. Poltettua puuta, hieman kumia, sekä kirpakkaa hedelmää. Sopivasti tervaista makeutta. Nuoruus nousee esiin tiettynä maun "raakuutena", mutta makujen tasapaino säilyy yllättävänkin hyvänä.

Jälkimaku on kirpeähkö ja turvesavuinen. Taustalla tervaa, kypsää hedelmää ja hieman kumia. Makukaari on lyhyt, joskin savu jää pyörimään aisteihin huomattavan pitkäksi aikaa.

Vahvoja makuja omaava nuori Islay-viski. Nuoruudestaan huolimatta ei nyt ihan toivoton tapaus, vaan kyllä tämä jopa pärjää vartailussa monille tislaamoiden "virallisille" pullotteille vastaavassa ikäluokassa.

Bowmore 1982 29 yo

2011-09-12T18:29:00.000+03:00

Bowmore Vintage 1982, 29 yo, 47,3%. Distilled February 1982, bottled 2011. Ex-Bourbon Casks, 501 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja runsaan vaniljainen. Kypsää trooppista hedelmää sekä sopiva ripaus kirpakkaa herukkaa. Toffeeta, sekä hyvin hento aavistus turpeisuutta. Seesteinen, tasapainoinen ja miellyttävä.

Maku on maukas, mukavan vahvapiirteinen ja raikas. Runsas hedelmäisyys - persikka, ananas, aprikoosi. Reilusti vaniljaa, vaniljajäätelöä sekä sopivasti herukan kirpeyttä. Öljyinen suutuntuma - kukkaisuutta, kevysti laventelia.

Jälkimaku kuivahtaa keveämpään suuntaan. Tammi nousee kauniisti esiin hedelmäisyyden ja herukan takaa. Sitrusta. Kukkaisuus ja leventeli säilyvät tuomassa vivahteikkuutta.

Herkullinen, pehmeä ja tasapainoinen Bowmore. 1981 Vintageen verrattuna tämä 1982 tarjoaa enemmän vaniljaa ja hennommin laventelisuutta, sekä hieman "hiotumman" makuprofiilin. Erittäin hyviä viskejä kumpikin.

Bowmore 1981 28 yo

2011-09-11T22:51:00.000+03:00

Maistelussa Bowmoren uuden Vintage-sarjan ensimmäinen osa.

Bowmore Vintage 1981, 28 yo, 49,6%. Bottled 2010. Ex-Bourbon Casks, 402 bottles.

Tuoksu on raikkaan kukkainen ja mehukkaan marjainen. Reilusti makeita kypsiä keltaisia hedelmiä, sekä vahvan aromaattista laventelia. taustalla hento kuivahko turpeisuus, mutta ei juurikaan savua.

Maku on erittäin pehmeä ja mukavan makea. Kypsää, (miltei ylikypsää) trooppista hedelmäisyyttä - ananas, papaija, aprikoosi, appelsiini. Aromikasta kirpakkaa marjaisuutta - mustaherukanlehti, sekä "parfyymimaista" laventelia. Taustalla mukavana kontrastina kuiva turpeisuus, mutta tuoksun tavoin savuisuutta vain hyvin hento aavistus, jos sitäkään. Kermatoffeisen täyteläinen "runko".

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti turpeisempaan suuntaan ja hieman savuisuuttakin nousee nyt esiin. Trooppinen hedelmäisyys jatkuu vahvana, mutta nyt kypsä makeus on muuttunut sopivasti kirpeäksi ja kuivemmaksi. Maku jatkuu pitkään ja aromirikas kukkais-hedelmä-turvesekoitus säilyy aistittavana todella kauan.

Kukkainen, makea ja täyteläinen Bowmore. Nautittava ja herkullinen viski, joka edustaa hyvin tislaamon 1980-luvun alun tuotantoa.
Aika lasissa (happi) avaa makua ja vasta pienellä odotuksella viski puhkeaa todella kukkaansa ja kaikki sen sisältävät vivahteet pääsevät valloilleen. Tämän viskin nauttimisessa ei siis kannata kiirehtiä. Alkoholiprosentti tuntui sopivalle, eikä veden lisäys tähän viskiin ollut tarpeellista.

Bunnahabhain 1997 11 yo, Adelphi Selection

2011-09-09T13:52:00.000+03:00

Bunnahabhain 11 yo, Distilled 1997, bottled 2009, 58,6%. Sherry Cask, peated. Cask no 5368, 610 bottles. Adelphi Selection.

Tuoksu on voimakas, runsasarominen ja "palanut". Tuhti savuisuus, puuhiili, kypsien hedelmien makeus, hento tervaisuus, sekä salmiakki tuntuvat vahvoina.

Maku on tuoksuun nähden yllättävän kuiva, sekä todella voimakas ja hieman pistävä. Kuivaa sherryä, runsaasti turvesavua. "Savukuoren" alla viski jää valitettavan ohueksi.

Jälkimaku on edelleen vahvan ja kuivan savun hallitsema. Salmiakki, kuivatut hedelmät. Hieman kitkerä.

Yksioikoinen ja todella vahva Bunna. Itse nautin edelleen tämän tislaamon tuotteet mieluummin vähemmän turvesavuisessa muodossa.

Longmorn 30 yo, Gordon & MacPhail

2011-09-08T13:22:00.000+03:00

Longmorn 30 yo, 43%, Gordon & MacPhail

Tuoksu on raikas ja makean sherryinen. Kypsää hedelmää - luumua, rusinaa, sitrusta. Maitosuklaata, lakritsia. Pehmeä ja miellyttävä aromaattisuus tuo mieleen jotkut iäkkäät Macallanit.

Maku on pehmeä ja makea. Runsas hedelmäisyys, hyvin kevyt maltaisuus sekä hento turpeisuus. Raikkaan minttuinen vivahde tuntuu vahvana. Maukas ja helposti juotava, joskin "runko" on hieman ohuenlainen.

Jälkimaku kuivuu odotetusti maltaisuuden, kevyen turpeisuuden sekä puun noustessa lähes sherryn yläpuolelle. Lopussa hieman pistäviä ja kitkeriä sävyjä.

Hyvä tuoksu ja maukkaan makea maun alkuosa. Miinuksena hieman ohut ja jotenkin ponnettomaksi jäänyt runko ja loppumaun kitkeryys. Ihan hyvä ja hinta-laatusuhteeltaan mainio viski kuitenkin.

Bowmore 17 yo 1994, Signatory for The Nectar

2011-09-06T11:35:00.000+03:00

Bowmore 17yo 1994, 48.8%. Distilled 19.4.1994, bottled 16.6.2011. Signatory for The Nectar Belgium, Hogshead 570, 227 bottles.

Tuoksu on raikas ja hieman kirpeä. Puolikypsiä hedelmiä - omena, banaani. Hieman toffeeta, kukkaisuutta, sekä kevyesti kuivahkoa savua. Taustalla minttua, sekä hennosti laventelia.

Maku on mukavan pehmeä ja täyteläinen, sekä ehkä hieman yllättäenkin mahtavan voimakas. Hedelmien raikkautta, viinikumimakeisia, kukkaisuutta, makeaa leventelia, lakritsia. Kevyt, mutta tuntuva turvesavuisuus. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on mukavan pitkä, jatkuen todella vahvapiirteisenä. Kevyt turvesavu, makea kukkaisuus sekä taustalta nouseva tammi luovat tähän viskiin varsin herkullisen lopun. Suolaisuus (salmiakkilakritsi) tuntuu voimakkaana vivahteena.

Hyvä ja vahvan makuprofiilin omaava Bowmore. Makujen tasapaino säilyy vahvasta "makea laventeli" - "suolainen lakritsi"-kontrastista huolimatta hyvänä. Paljon vaisumpiakin tämän ajan IB-pullotteita on kohdalle osunut, joten ihan miellyttävä tuttavuus oli tämä.

Kuva: whiskysamples.eu

Bowmore Cask Strength, (+-2005)

2011-09-04T10:56:00.001+03:00

Bowmore Cask Strength, 56%, (bottled +-2005)

Tuoksu on pehmeä ja hedelmäinen, sekä kuivan savuinen. Aavistus toffeisuutta. Latistuu melko hennoksi ja on hieman yksioikoinen.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Kypsää hedelmäisyyttä ja kohtalaisen voimakas savuisuus. Alkoholi tuo terävyyttä. Tasapaksu.

Jälkimaku kuivuu ja savuisuus sekä puu? nousevat enemmän esiin. Vahva, mutta lyhyt. Ripaus raakaa herukkaa tuo kirpeyttä.

Lähellä nykyistä versiota, eli "ihan juotava", mutta jotain jää selkeästi puuttumaan. Vanha "Screen Printed Label"-versio on edelleen oma suosikkini näistä Bowmoren CS-pullotteista.

Caperdonich 38 yo 1972, The Whisky Agency

2011-09-02T12:12:00.000+03:00

Viime helmikuun UISGE 2011-tapahtumassa Duncan Taylorin pullottama vuoden 1972 Caperdonich valittiin tapahtuman parhaaksi Highlandviskiksi. Suuria kehuja harrastajien keskuudessa on kerännyt myös nyt tarkastelussa oleva The Whisky Agencyn pullotus.

Caperdonich 38 yo 1972, 58,4%. Bottled 2011, Refill Sherry Hogshead. The Whisky Agency - The Perfect Dram, 145 bottles.

Tuoksu on monimuotoinen: Kevyttä ja raikasta, mutta toisaalta täyteläistä ja kypsän hedelmäistä. Toffeeta, mustaherukkaa, reilusti tammea, trooppista hedelmää, kukkaisuutta.

Maku on upea ja huikean voimakaspiirteinen. Vahvasta alkoholiprosentista huolimatta viski tuntuu mukavan pehmeälle ja suussa sulavalle. Makukirjo on huikea, - kaakaota, kypsää mehukasta hedelmää, sitruunateetä, kirpakkaa herukkaa, vaniljaa, toffeeta, makeaa kukkaisöljyä, sekä tammea.

Jälkimaku on pitkä ja kaunis. Tyylikäs tammi tuntuu miellyttävänä, hedelmäkaramellimaisen makeuden tuodessa vivahteikkuutta. Suutuntuma säilyy pitkään öljyisenä. Hieman katkera yrttisyys nousee lopussa ehkä turhan vahvana esiin.

Voimakaspiirteinen, maukkaan hedelmäinen ja herkullinen viski. Muistikuvien (ja muistiinpanojen) mukaan "UISGEN" Duncan Taylor-pullotus oli kuitenkin vielä aavistuksen tätä parempi.

Fuller's Brewer's Reserve No. 2

2011-09-01T14:56:00.000+03:00

Fuller's-olutpanimon ensimmäinen, viskitynnyreissä kypsytetty Brewer's Reserve No. 1 ei suuremmin säväyttänyt. Nyt testissä No. 2, joka on kypsynyt entisissä konjakkitynnyreissä.

Fuller's Brewer's Reserve No. 2, Oak Aged Ale. 8,2%. Matured for a year in Fine Cognac Casks, ( 20 casks).

Väri: kaunis Pronssi.

Tuoksu: Runsaasti humaloitu, maltainen. Siirappista makeutta. Tynnyrikypsytyksestä ei tunnu merkittäviä viitteitä, no ehkä hieman tynnyrin tuomaa kuivuutta, (puuta).

Maku: Mukavan raikas ja yllättävän pehmeä. Humalointi tuntuu reippaana, mutta ei liian hallitsevana. Kevyesti paahtunutta mallasta, poltettua sokeria. Hyvällä mielikuvituksella voi aistia jotain konjakkimaisuutta. Makujen tasapaino on hyvä, mutta täyteläisyyttä voisi olle enemmänkin.

Jälkimaku on sopivan humalainen ja kuivan maltainen, sekää aavistuksen tamminen. Taas konjakin ssaa esiin vain "kuvittelemalla". Loppu tuntuu hieman vetiselle.

Ihan hyvä olut, joka miellytti kokonaisuutena enemmän kuin viskitynnyreissä kypsynyt ensimmäinen julkaisu. Konjakin osuus on lopputuloksessa varsin vähäinen, mutta vuoden tynnyrikypsytys on varmasti hionut olutta ja muodostanut tälle mukavan tasapainoisen makumaailman.

Tullibardine Vintage 1992

2011-08-31T10:41:00.004+03:00

Välillä on hauska kaataa lasiin jotain uutta ja erilaista. Tullibardine oli ennen tätä itselleni vielä maistamaton merkki ja nyt ensikosketuksen tarjosi tislaamon vuoden 1992 vuosikerta.

Tullibardine Vintage 1992, 46%. Distilled 1992, bottled 2006. (Specially selected bourbon and sherry casks).

Tuoksu on pehmeä ja melko täyteläinen. Havua, pihkaa, sekä tasapainoinen maltaisuus. Makeahkoa kukkaisuutta, toffeeta, hunajaa. Havuisuus tuo hieman ginimäisiä piirteitä. Erikoinen, mutta miellyttävä.

Maku on toffeinen, pihkainen, kukkainen ja myös havu tuntuu maussakin erikoisena vivahteena. Pehmeä ja kevyt maltaisuus. Kuiva heinä, makea pihka, "jännä". Suutuntuma on melko ohut.

Jälkimaku on raikas, hieman kirpeähkö ja keskipitkä. Edelleen "havumetsää", kuivaa mallasta sekä hapokasta marjaisuutta. Taustalla täyteläistä valkosuklaata.

Erikoinen ja "ovelia" makuvivahteita sisältävä viski. Ei nyt ehkä suoraa omalle suosikkilistalle, mutta ei missään nimessä huonokaan, Pisteet "valtavirrasta" poikkeavalle makuprofiilille.

Ben Nevis 14 yo 1992, Cask 2623

2011-08-28T21:53:00.003+03:00

Testissä Sherryinen Ben Nevis-pullotus.

Ben Nevis 14 yo, 46%. Distilled Sept. 1992, bottled Jan 2007. Sherry Cask no 2623. 815 bottles.

Tuoksu on hieman kovahko ja maukkaan vahvan sherryisyyden hallitsema. Tummaa suklaata, raikasta mineraalisuutta, pehmeää mallasta, salmiakkilakritsia, sekä pähkinää. Vaatii hieman aikaa lasissa avautuakseen.

Maku on pehmeä ja miellyttävä, suutuntuman ollessa täyteläinen. Sherryisyys on vahvaa ja makeahkoa, mutta taustalla tuntuu reippaasti hapahkoa marjaisuutta, (karpalo). Pehmeä maltaisuus, sekä märkää puuta. Ei juurikaan turpeisuutta.

Jälkimaku tarjoaa sherryä, männynneulasia, pihkaa, sekä taustalta esiin nousevaa hentoa kuivaa turpeisuutta. Suolainen vivahde nousee myös vahvana esiin.

Ihan miellyttävä sherrykypsytetty Ben Nevis, jossa makujen tasapaino säilyy mukavasti. Sherryisyyden taustalla paljon erikoisia makuvivahteita, joista on välillä hieman vaikea "saada kiinni".

BrewDog Abstrakt AB:06

2011-08-25T13:46:00.005+03:00

Helsingissä Oluttupa Viiden Pennin hanasta osui eilen lasiin tuhdinpuoleinen Skottiolut.

BrewDog Abstrakt AB:06, 11,2%, Triple Try Hopped Imperial Black IPA

Väriltään mustan oluen tuoksu on paahteinen ja katkeran humalainen. Lakritsaa, yrttejä. Tuhti, mutta miellyttävä.

Maku on alkuun makea ja jopa siirappinen, Runsaan katkera humalointi ja paahteinen maltaisuus tuovat kuitenkin pian tarvittavaa kuivuutta ja särmää. Hyvä tasapaino, eikä alun makeus pääse lyömään "yli".

Jälkimaussa runsas humalointi jyrää ja katkerot nousevat pintaan runsaina, mutta kokonaisuuteen hyvin sointuvina. Kuiva, vahvan paahtunut maltaisuus kantaa makua pitkään.

Vahvojen IPA-oluiden ystäville kokeilemisen arvoinen tuote. Todella vahvasta humaloinnista ja korkeasta alkoholiprosentista huolimatta yllättävänkin helposti nautittava olut. Mukava erikoisuus.

4 x Port Charlotte

2011-08-23T14:32:00.007+03:00

Testissä neljä Bruichladdich-tislaamon pullottamaa vahvan turpeista Port Charlottea.

Port Charlotte PC 5 Evolution, 63,5%. Distilled 2001, bottled 2006. Cask type: Bourbon. 6038 bottles.

Tuoksu on voimakas, savuinen ja raikas. Alkoholi tuntuu liikaa.

Maku on makeahko, mutta "raaka". Runsas savuisuus. Puu, pahvi tms. nousee esiin turhan voimakkaana ja luo tympeän "sivumaun".

Jälkimaku kuivuu ja puu korostuu entisestään. Tympeä, kuivan savuinen, terävä ja alkoholinen.

"Keskeneräinen" ja tasapainoton "raakile".

Port Charlotte PC 6 Cuairt-Beatha, 61,6%. Distilled 2001, bottled 2007. Cask type: Bourbon/Madeira. 18000 bottles.

Tuoksu on vahvan savuinen, mentholinen, suolainen ja täyteläisempi kuin PC 5.

Maku on "raaka" ja alkuun ällömakea. Savuisuus nousee vahvana esiin ja taittaa makeutta hieman. Kuitenkin kokonaisuus on tympeä, sekava ja hajanainen runsaan turvesavun ja makean hedelmäisyyden hallitsema viritys.

Jälkimaku on tunkkaisen savuinen, "kuvottava" ja turhan rajusti kuivuva.

Sekava ja outo. Alun ällömakeus ja lopun hyvin kuiva turve sotivat pahasti toisiaan vastaan.

Port Charlotte PC 7 Sin An Doigh Ileach, 61,0%. Distilled 2001, bottled 2008. 24000 bottles.

Tuoksu on vahva, hedelmäinen & savuinen. Makeahko.

Maku on runsaan hedelmäinen, makea. Savua, kuivaa turvetta sekä runsaasti kypsää hedelmäisyyttä melko hyvässä tasapainossa. Suolaisuutta, raikasta merellisyyttä.

Jälkimaku on terävä, suolainen ja savuinen. Hedelmäisyys kuivuu hurjasti, (liikaa). Loppu on hieman hapan ja tanniininen.

Parempi kuin edelliset, mutta edelleen hieman sekava kokonaisuus.

Port Charlotte An Turas Mor, 46%. Bottled 2010. Cask type: American Oak Cask.

Tuoksu on vahva ja kuivahko savuisuus hallitsee. Hiiltä, vaniljaa, sekä kevyt hedelmäisyys. Taustalla mukava raikkaus. "Perus".

Maku on pehmeä ja melko täyteläinen. Maukas, makeahko savuisuus, (makkaranpaistoa nuotiolla). Raikas hedelmäisyys, sekä vaniljainen puu, (jäätelötikku). Öljyinen suutuntuma. Hieman kuminen. "Perus".

Jälkimaku on makeahko, kuminen ja savuinen. "Perus".

Ihan ok ja taas askel eteenpäin näissä PC-julkaisuissa. Jotain omaa luonnetta ja vivahteikkuutta tosin kaipaisi rutkasti lisää. Erikoista kyllä, että parhaat Port Charlotte-pullotukset ovat toistaiseksi löytyneet yksityisiltä pullottajilta.

Glen Keith 40 yo 1970, The Whisky Agency

2011-08-21T10:56:00.003+03:00

Iäkästä viskiä lasissa..

Glen Keith 40 yo, Distilled 1970, Bottled 2010, 45,1%, The Whisky Agency ‘Landscapes’, Ex-Bourbon Hogshead, 215 bottles.

Tuoksu on "kaunis" ja tasapainoinen. Pehmeää maltaisuutta, tammea, raikasta marjaisuuta sekä hedelmää, (ananas). Taustalla vahva vaniljaisuus. Seesteinen ja tyylikäs.

Maku on pehmeä, makeahkon hunajainen ja melko kevytpiirteinen. Runsas kuivahko maltaisuus, tammi, sekä makeutta tuova hedelmäisyys ovat sulautuneet kauniisti yhteen. Taustalla raikas, marjainen vivahde. Tyylikäs, mutta hivenen yksioikoinen.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja mukavan makeahkona. Kuivahko tammisuus tuntuu kuivattavana taustalla.

Glen Keith 40 yo on viski, jossa ei ole oikeastaan mitään vikaa, mutta ei tästä kuitenkaan suurta elämystäkään muodostunut. Tämän ikäiseltä tuotteelta odottaisi jotain "erityistä", mutta tässä joutuu tyytymään "vain" kultaiseen keskitiehen. Tämä sinänsä hyvä viski kaipaisi enemmän omaa luonnetta, nyt kokonaisuus on liian persoonaton.

kuva: Whiskysamples

Strathisla 30 yo, Gordon & MacPhail

2011-08-18T14:33:00.003+03:00

Tarkastelun alla Gordon & MacPhailin pullottama iäkäs Strathisla.

Strathisla 30 yo, 43%. Gordon & MacPhail.

Tuoksu on kuivan sherryinen ja hieman kitkerään vivahtava. Sherry hallitsee ja taustalla tuntuu hieman tammea sekä raikkaita yrttejä. Ihan ok, mutta hieman tasapaksu ja yllätyksetön.

Maku on pehmeä ja tyylikkään sherryinen, mutta ei kovinkaan täyteläinen. Sherry tuntuu kevyehkönä, jonka takana kuiva maltaisuus ja tammisuus muodostavat vahvan rungon. Alun hedelmäinen makeus kuivahtaa nopeasti melko happamaksi.

Jälkimaku on jo hyvin kuiva, sherryisyyden ollessa edelleen hallitsevassa roolissa, mutta erikoisen hapahkona. Kuiva tammi nousee loppua kohden koko ajan enemmän pintaan.

Ihan hyviä piirteitä, maukasta sherryisyyttä ja pehmeä suutuntuma. Valitettavasti kokonaisuus jää turhan yksiulotteiseksi ja jälkimaku kuivuu omaan makuuni liikaa. Tämä maistelukerta vahvisti selkeästi kevään Skotlannin matkalla Dufftownin viskikaupassa tekemäni havainnot.

Ardbeg Alligator

2011-08-15T18:19:00.003+03:00

Testissä uusin Ardbeg-julkaisu.

Ardbeg Alligator, 51,2%. Committee Release, 2011.

Tuoksu lupailee hyvää, ollen mukavan pehmeä ja täyteläisen tuntuinen. Runsas turvesavuisuus hallitsee - kuten olettaa saattaakin. Pehmeä hedelmäisyys on "kypsää", eli ei niin raa'ahkoa ja pistävää kuin esim. Ardbegin edellisessä julkaisussa Rollercoasterissa. Maitosuklaata, lakritsia, sekä taustalla ripaus raikasta minttua.

Maku on kuivahko, todella voimakaspiirteinen, (silti suutuntumaltaan yllättävän pehmeä) ja savuinen. Runsaasti toffeeta, palanutta puuta sekä vaniljaa. Taustalla mausteisuutta - muskotti, pomeranssi, inkivääri. Mentholin vivahde tuo raikkautta. Hyvä makujen tasapaino.

Jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja edelleen tuhdin turvesavun kyllästämä. Tervaisuutta nousee kauniisti esiin. Aivan lopussa maku kuivahtaa tanniiniseksi ja "tiukahkoksi".

Alligator on askel parempaan suuntaan, kun ajatellaan näitä viimevuosien uusia nuoria Ardbegeja. Ero esimerkiksi jo ylläkin mainittuun Rollercoasteriin on huomattava. "Gator" on täyteläisempi, pehmeämpi, maukkaampi ja oikeastaan joka osa-alueella miellyttävämpi. Toki "nuoruus" ja tietty yksioikoisuus vaivaa tätäkin pullotetta, mutta kun iäkkäämpää tavaraa ei tislaamolla tällä hetkellä juurikaan ole, niin "näillä mennään".

The Famous Grouse Cola

2011-08-13T18:03:00.003+03:00

Viikonloppukevennyksenä arvioinnissa jotain erilaista..

The Famous Grouse Cola, 6%, (Scotch Whisky Mixed Drink)

Tuoksu tarjoaa colaa, colaa ja colaa:) Vain hyvällä mielikuvituksella saattaa löytää jotain viskiin viittaavaa.

Maku on "yllätys": Runsaasti colaa! Nyt kuitenkin myös viski nostaa päätään esiin ja oikeastaa aika mukavalla tavalla. Hento savuisuus sointuu colaan yllättävän hyvin ja paketin täydentää makea maltaisuus.

Jälkimaku tarjoaa lisää colaa, jota maukas kevyt turvesavun häivähdys maustaa.

Hmm.. Viskistä ollaan todella kaukana, mutta ihan maukas maustettu cola-juomahan tämä on. Sitä jäin vain miettimään, että mikähän mahtaa olla tämänkaltaisen tuotteen ns. kohderyhmä? "Perinteisten limuviinojen" käyttäjäkuntaa tämä tuskin viehättää ja eipä viskinystävänkään makuhermoille tästä "viskimielessä" nautintoa synny. Jään odottamaan, että koskahan kaupan hyllyltä löytyy vaikkapa tuhdimpaa Ardbeg Colaa :)

Glenlivet 33 yo 1969, Douglas Laing

2011-08-12T23:11:00.005+03:00

"Perus" Glenlivetin jälkeen käsittelyyn hieman iäkkäämpi Douglas Laing-pullotus samalta tislaamolta.

Glenlivet 33 yo 1969. 57,4%. Bottled 2002. Douglas Laing Platinum Selection, 199 bottles.

Tuoksu on voimakas. Kypsää hedelmäisyyttä, (Sherryä?). Suklaata, toffeeta. Raikas kukkaisuus.

Maku on täyteläinen, "mehukas" ja maukas. kaunis kypsä hedelmäisyys, (sherryisyys?) ei ole liian hallitsevaa, vaan Glenlivetin kevyehköt ominaispiirteet erottuvat mukavasti. Hunajaa, heinää, kuivaa viljaa, makeita hedelmiä, sekä taustalla hapahko kevyt turpeisuus.

Jälkimaussa hedelmäisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan, tammi nousee nätisti esiin ja maku hiipuu hiljalleen tyylikkäänä.

Hieno, varsin tyypillinen iäkäs Glenlivet. Ei kovin vivahteikas, mutta "yksinkertaisuudessaan" varsin toimiva ja selkeä viski. Pidin paljon.

kuva: whiskysamples.eu

The Glenlivet 12 yo

2011-08-10T22:26:00.003+03:00

Lasissa klassista Speysiden alueen viskiä, eli The Glenlivetin "perusversio".

The Glenlivet 12 yo, 40%. (2011)

Tuoksu on kevyt ja kauniin hedelmäinen. Kaneliomenaa, sitrusta, kypsää banaania, vaniljaa. Taustalla tasapainoinen maltaisuus. "Raikas hedelmäsalaatti".

Maku on pehmeän maltainen ja makean hunajainen. Raikas hedelmäisyys - omena, sitrus, kuivattu aprikoosi.. Vaniljaa, toffeeta. Virkistävää kukkaisuutta. Kevyt, mutta raikas ja "tuore".

Jälkimaku jatkuu trooppisten hedelmien hallitessa. Kukkaisöljyä. Loppu muuttuu hieman pistäväksi ja maku jää lyhyeksi.

Ihan miellyttävä ja kevyt "perusviski". Plussaa mukavan hedelmäisestä tuoksusta ja puhtaan raikkaasta mausta, miinusta lyhyestä ja hieman kitkerästä lopusta.

Bowmore 15 yo Laimrig (2011 Release)

2011-08-06T16:03:00.007+03:00

Maistelussa uusi Bowmore Laimrig. Edeltäjänsä tavoin myös tämä pullotus on tehty Ruotsin markkinoille. Arviossani vertailukohtana on vuonna 2009 julkaistu ensimmäinen Laimrig.

Bowmore 15 yo Laimrig, 54,4%. Sherry Cask Finished. Released 2011. 15000 bottles.

Tuoksu on täyteläinen ja pehmeämpi kuin 2009 versio. Kevyt tervaisuus, runsas kuivahko sherryisyys, sekä hento turvesavu hallitsevat. Taustalla suolainen lakritsaisuus sekä raikas kukkainen vivahde. Parempi kuin 2009.

Maku on pehmeä, täyteläinen ja kuivan sherryinen. Hedelmäisyys on kypsää, "pyöreää" ja hapahkoa, johon taustan tervaisuus tuo juuri riittävästi makeutta. Savuisuus on hennompaa kuin 2009-versiossa. Raikas kukkaisuus ja yrttisyys tuovat vivahdetta taustalle. Todella helposti juotava viski.

Jälkimaku jatkuu runsaan sherryisenä, mutta myös jännän suolaisena, (salmiakki, lakritsi). Tammisuus nousee hieman esiin ja loppu kuivahtaa reilusti mutta tyylikkäästi.

Pehmeämpi, täyteläisempi ja maukkaampi kuin 2009-versio. Oikein hyvä tuhdin sherryinen Bowmore.

4 x Glen Grant, osa 4

2011-07-31T12:16:00.003+03:00

Ja vielä yksi iäkäs Glen Grant..

Glen Grant 39 yo 1970, 49,1%. Distilled 5.1970, bottled 9.2009. Duncan Taylor Rare Auld, cask no 3492, 141 bottles.

Tuoksu on runsas ja täyteläinen. Raikasta marjaisuutta, (herukka), tuoreita hedelmiä, (appelsiini, raikas omena). Pehmeä maltaisuus ja hyvin kevyt puun vivahde. Hyvä!

Maku on pehmeä ja makea. Vaniljaa, trooppista hedelmää. Tyylikäs tammisuus. Miellyttävä mausteöljyinen vivahteikkuus. Runsaasti kookosta, sekä sitrusta. 1972 BBR-pullotteeseen verrattuna hieman "ohut".

Jälkimaussa makeus jatkuu miellyttävänä. Ananas, banaani, vanilja kookos, hedelmäkarkit, runsas kukkaisuus. Öljyinen ja pitkä, tyylikäs.

Pehmeä ja miellyttävä, joskaan ei aivan niin säväyttävä kuin eilinen 1972. Kuitenkin todella hyvä ja hienostununeen vivahteikas viski.

4 x Glen Grant, osa 3

2011-07-30T14:15:00.004+03:00

Tänään vuorossa Glen Grant vuodelta 1972.

Glen Grant 1972, 51,8%. Bottled 2009. Berry Bros & Rudd, Cask no 744/9.

Tuoksu on runsaan vaniljainen ja herukkainen. Raikas ja miellyttävä. Trooppista hedelmää - aprikoosi, ananas. Toffeeta, taustalla kuivahko tyylikäs tammi. Hieno!

Maku on makean vaniljainen ja runsaan trooppisen hedelmäinen. Öljyinen suutuntuma, hieno vivahteikkuus ja herkullinen "body". Upea! Tuoreita hedelmiä, mm. makeaa sitrusta. Kookosta, nokkosta, kermatoffeeta.. Taustalla kauniisti tammea.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Herukkaa, herukkaa ja herukkaa. Tylikäs tammisuus. Makeus säilyy yllättävän hyvin. Hunajaa, sekä runsaasti vaniljaa.

Hieno esimerkki onnistuneesta pitkästä kypsytyksestä. Upea, voimakaspiirteinen, selkeä ja vivahteikas viski. Todella hyvää! Makukirjo on selvästi monipuolisempi kuin edellispäivinä arvioiduissa vahvan sherryisissä versioissa ja tämä kokonaisuus miellytti ainakin tällä kerralla selvästi enemmän.

4 x Glen Grant, osa 2

2011-07-29T14:00:00.003+03:00

Vuoroon toinen tuhdin sherryinen Glen Grant:

Glen Grant 32 yo 1976, 50%. Distilled December 1976, bottled March 2009. Sherry Butt. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 5034, 266 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja hieman hennompi kuin eilinen 1978. Kaunis sherryisyys, kevyt puu, rusina, suklaa, "yskänlääke". Ei kovin vivahteikas, mutta hyvin tasapainossa.

Maku on kuivan sherryinen ja hieman kitkerä. Puu nousee hedelmäisyyden takaa runsaana esiin. Täyteläinen suutuntuma. Vahva!

Jälkimaku on edelleen kuivan sherryn hallitsema. Tammi on vahvana mukana. Pituutta ja voimaa riittää hyvin.

Todella vahvapiirteinen, sherryn ja tammen hallitsema Glen Grant. Vivahteikkuutta olisin tosin kaivannut hieman lisää. Eilen arvioidun 1978:n rinnalla tämä tuntui hieman "yli-ikäiselle", (tuoreus ja mehukkuus puuttuivat). Hyvä sherrykypsytetty viski kuitenkin.

4 x Glen Grant, osa 1

2011-07-28T17:24:00.005+03:00

Maistelussa neljä mielenkiintoista 1970-luvulla tislattua Glen Grant-tislaamon viskiä yksityisiltä pullottajilta. Aloitetaan sherrykypsytetyistä:

Glen Grant 30 yo 1978, 45,9%. Distilled May 1978, Bottled May 2008. Sherry Butt. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 4295, 341 bottles.

Tuoksussa on mukavasti voimaa. Päällimmäisenä tuntuu kuivahkoa tuhtia sherryisyyttä ja mintun raikkautta. Taustalla tyylikäs tammisuus. Tummaa vahvaa suklaata, lakritsia, kirpeitä marjoja.

Maku on maukas ja "mehukas". Pehmeä "tuore" hedelmäisyys, mukava makeus. Raikasta marjaisuutta, hyvin hennosti tammea. Kevyt turvesavun häivähdys.

Jälkimaku jatkuu maukkaan hedelmäisenä. Sherryä, makeaa appelsiinia, herukkaa. Nyt myös tammi nousee selvemmin, mutta kauniisti esiin.

"Mehukas" ja maukas viski. Herkullinen ja varsin hienosti onnistunut Sherrykypsytys.

Springbank 12 yo Claret Wood

2011-07-25T22:59:00.004+03:00

Testissä vahvan viinimäisiä piirteitä omaava Springbank.

Springbank 12 yo Claret Wood, 54.4%. Distilled May 1997, bottled February 2010, 9360 bottles. (7 years refill bourbon, 3 years fresh claret, 2 years re-charred casks).

Väriltään kauniin oranssisen viskin tuoksu on makeahkon viinimäinen, hieman pistävä ja hyvin hennon savuinen. Taustalla kevyen suolainen vivahde.

Mukavan voimakas maku alkaa hieman hapahkon viinin hallitsemana. Hedelmäisyyttä, joka tuo mieleen happaman omenan, tai jopa käyneen omenamehun. Kuivaa maltaisuutta ja hieman sitruksista kitkeryyttä. Taustalla reipas suolaisuus, sekä tammea. Tuoksussa tuntunut savuisuus on häipynyt lähes olemattomiin.

Jälkimaku on hapan, (edelleen se käynyt omenamehu), kitkerän sitruksinen sekä kuivan vaniljainen. Suolaisuus nousee takaa jälleen esiin ja kuiva savu muistuttaa taas olemassaolostaan. "Tiukka" ja lopussa aivan liian kuiva.

Hapan, viinikypsytyksen hallitsema ja liikaa epämiellyttäviä makuvivahteita omaava Springbank. Tältä tislaamolta on on tullut vuosien varrella todella hyviäkin pullotteita, mutta tämä ei ole yksi niistä - ainakaan omaan makuuni. Paljon kehujakin tämä viski on kerännyt, joten vahvasti mielipiteitä jakavasta pullotteesta on kyse.

Lochside 18 yo 1991, Douglas Laing OMC

2011-07-24T21:56:00.003+03:00

Lasissa vuonna 1992 suljetun Lochside-tislaamon tuotantoa Douglas Laingin pullottamana.

Lochside 18 yo 1991, 50%. Bottled 2010. Douglas Laing Old Malt Cask, 289 bottles. DL Ref 6303.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, (kaneliomena), sopivan mausteinen, (inkivääri, kaneli, maustepippuri, vanilja). Taustalla kevyt maltaisuus, sekä sitrusta. Alkoholi puskee läpi hieman liian terävänä.

Maku on kevyt ja sitruksisen raikas. Alkoholi puraisee alussa kirpakasti, mutta pehmenee pian sopivasti "lämmittäväksi". Vaniljaa ja omenaa. Kevyt maltaisuus on kuivahkoa, jonka päälle avautuu hento mausteisuus, kuten tuoksussakin.

Jälkimaku on ohuehko, raikas ja tasapainoinen. Vivahteikkuutta kaipaisi lisää.

Raikas ja puhdaspiirteinen Lochside, mutta kokonaisuus jää turhan ohueksi. Ei hintansa arvoinen ja huomattavasti parempaakin on tältä tislaamolta tarjolla.

Glen Avon 1958

2011-07-22T14:02:00.003+03:00

Glen Avon-kolmikon päätteeksi pullotus, jolle ikää on kertynyt kunnioitettavasti liki 50 vuotta.

Glen Avon 1958, 40%. Bottled 2007. Single Highland Malt. Avonside Whisky Ltd. (Gordon & MacPhail). Tislaamo ei tiedossa.

Tuoksu on miellyttävä, tyylikkäästi ikääntynyt ja runsas. Antiikkinahkaa, pehmeää sherryä, raikasta yrttisyyttä, kaunis tammisuus. Taustalla suklaata, sekä herukkaa. Kaunis ja tasapainoinen.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Herkullinen sherryisyys hallitsee. Taustalla sopivasti tuntuva pitkän kypsytyksen tuoma tammi. Makeita, mehukkaita hedelmiä, raikkaita marjoja. Hyvin kevyt kuiva turvesavuisuus. Raikas mintun vivahde nousee taustalta esiin. Suussa sulavaa..

Jälkimaku kääntyy kuivempaan suuntaan ja tammi nousee sherryisyyden takaa selvemmin esiin. Liiasta puumaisuudesta ei ole kuitenkaan tietoakaan. Hentoa turvesavua, tummaa suklaata, kypsiä hedelmiä.

Hienostunut ja tyylikäs viski, joka jätti nuoremmat versiot odotetustikin täysin varjoonsa. Korkea ikä tulee esiin juuri oikealla tavalla makua muuten hallitsevan sherryisyyden alta. Iän tuoma "kuivuus" ja makea sherryisyys ovat hienosti tasapainossa. Upea nautiskeluviski.