torstai 28. helmikuuta 2019

Auchentoshan 10 yo (1990’s)

Loistavan Auchentoshan 21 yo:n jälkeen paluu arkeen on karu.

Auchentoshan 10 yo, 40% (1990’s, 5cl)


Tuoksu on maltainen ja hieman tunkkainen. Märkää pahvia, salmiakkia ja kypsää hedelmäisyyttä.

Maku on kevyen maltainen ja hunajainen. Kypsää persikkaa/aprikoosia. Kevyesti tammea, sekä suklaisia sävyjä. Tuoksun tavoin pahvisuus rikkoo tasapainoa.

Jälkimaku jatkuu yksioikoisena ja on lyhyehkö. Hapahkoa sitrusta nousee mukaan.

Auchentoshanilla mentiin nyt laidasta toiseen, sillä kaksykkösen lumous on tipotiessään.  Kuten jo lyhytsanaisesta arviosta huomaa, niin eipä tästä juurikaan kerrottavaa ole. Todella vaatimaton esitys.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Auchentoshan 1970 21 yo

Lasiin osui aivan upea viskiherkku Auchentoshanilta.

Auchentoshan 1970 21 yo, 43% (5cl)


Tuoksu on huumaavan aromikkaan sherryinen. Kuivattuja sekahedelmiä, jouluista maustekakkua ja nahkaa. Mehukas marjaisuus ja hento lääkemäinen katkeruus. Tyylikäs tammi voimistuu hiljalleen. Lakritsin suolaisuutta. Huippu!

Maku on täyteläinen ja runsas. Pehmeä sherryisyys hallitsee. Kuivattua luumua, tummaa suklaata, nahkaa, tammea ja makeahko maltaisuus. Suussasulavan pehmeä ja tasapainoinen kokonaisuus.

Jälkimaku jatkuu herkullisen sherryn hallinnassa. Tammi taittaa makeutta juuri sopivasti. Herukkaista happamuutta nousee mukaan. Hennosti yskänlääkettä ja suolaisuutta. Edelleen upea.

Kokonaisuutena samettisen pehmeä, täyteläinen ja upeasti ikääntynyt sherryherkku. Lajissaan aivan loistava ja sherrykypsytettyjen viskien ehdotonta eliittiä. Tästä viskistä löytyy samaa hohdokkuutta kuin 1970-luvulla tislatuista Macallanin 18-vuotiaista.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Beast in Black, Shiraz Lane - The Circus, Helsinki 23.2.2019


Lauantai-ilta loppuunmyydyssä Circuksessa tarjosi viihdettä koko rahalla Beast in Blackin tulittaessa ilmoille vakuuttavan hittikimaran. Illan "pakollinen" lämppäripesti hoitui sujuvasti Shiraz Lanen toimesta. Metalliluolan raportti ja kuvat linkistä. (Ville kirjotti ja minä  kuvasin)

http://metalliluola.fi/beast-in-black-shiraz-lane-the-circus-helsinki-23-2-2019/


torstai 21. helmikuuta 2019

Balvenie 15 yo Single Barrel, 50,4% (5cl mini)

Lasissa miniatyyrin verran Balvenien Single Barrel -sarjaa.

Balvenie 15 yo Single Barrel, 50,4% (5cl mini)


Tuoksu on pehmeän hunajainen ja raikkaan yrttinen. Makeahko maltaisuus. Kuivaa tammea ja tuoretta sahanpurua. Kiva sitruksisuus tuo terävyyttä. Suolaista voita.

Maku on kuivahkon hedelmäinen ja terävä. Tammi ja maltaisuus nousevat vahvoina esiin. Vaniljaa, hapanta sitrusta, hunajaa ja yrttisyyttä.

Jälkimaku kuivuu edelleen ja sitrus voimistuu. Tammi tuntuu runsaana. Maku säilyy vahvana, mutta suutuntuma jää hieman ohueksi. Maltaisuus makeutuu lopussa.

Nämä Balvenien Single Barrelit eivät ole koskaan iskeneet omaan makuhermooni, eikä tämä mini tehnyt poikkeusta. Teknisesti laadukasta, mutta joku tässä vaan itsellä tökkii.


tiistai 19. helmikuuta 2019

Amaranthe, Follow The Cipher, Blind Channel - Black Box (Jäähalli), Helsinki 16.2.2019

Elize Ryd, Amaranthe

Vaihteeksi keikkaraporttia. Amaranthe valloitti lauantai-iltana Helsingin jäähallin Black Boxin ja illan lämppäreinä nähtiin Follow The Cipher sekä Blind Channel. Illan tunnelmiin pääsee alla olevasta linkistä:

http://metalliluola.fi/amaranthe-the-helix-world-tour-black-box-helsingin-jaahalli-16-2-2019/



maanantai 18. helmikuuta 2019

Port Charlotte 1917 Independence Day 15 yo

Kahdesta Port Charlotten Suomi 100 -pullotteesta olen aiemmin arvioinut toisen (6.12. Independence Day 15y) ja nyt arviovuoronsa saa se toinen, eli 1917.

Port Charlotte 1917 Independence Day 15 yo, 50%. Distilled 6.12.2001, bottled 8.6.2017. Single Cask no 836. Matured in Sherry/Château d'Yquem Cask . 329 bottles.


Tuoksua hallitsevat runsas palanut tammi, paahtunut maltaisuus ja hieman kitkerä turvesavu. Kuivattua luumua, nahkaa ja kahvia. Yleisilmeeltään kuivempi kuin 6.12.

Maku on vahvapiirteinen ja lääkemäinen. Runsas tervainen turvesavu. Rikki ja suolaisuus tuntuvat vahvoina. Ylikypsää hedelmäisyyttä ja poltettua sokeria. Tasapaino?

Kypsä hedelmäisyys ja tervainen turvesavu hallitsevat myös jälkimakua. Kuivahko tammi nousee vahvana esiin. Suolaisuus rikkoo edelleen tasapainoa. Makua ja vahvuutta riittää pitkään.

Tervaisen savuinen, tamminen ja suolainen PC. Paljon hyvää, mutta makujen tasapaino on hieman hukassa. 6.12. miellytti tästä kaksikosta itseäni enemmän.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Teerenpeli LÄNKI ja SAVU Cask Strength

Maistelussa Teerenpelin uutuusviskit Länki ja Savu Cask Strength.

Teerenpeli Single Cask Länki, 12 yo, 58,5%.  Ex-Bourbon Cask Matured. 97 bottles.



Tuoksu tarjoaa hunajaa ja maltaisuutta. Raa’ahko hedelmäisyys, kookos ja kevyt liimamainen vivahde. Valkosuklaa tuo makeutta. Hento havun kirpeys ja pihkaisuus.

Maku on makeahko ja raikkaan yrttinen.  Tammi nousee runsaana esiin. Vaniljaa, banaania, katkeraa lääkemäisyyttä ja kuivaa maltaisuutta.

Jälkimaku kuivuu ja sitruksinen happamuus nousee esiin. Tammi säilyy vahvana. Yrttisyyttä, havua. lääkemäisyyttä ja suolaisuutta. Lopussa vahva greippi nousee hallitsevaksi. Finaali on ikeniä kuivattavan kireä.

Kokonaisuutena vahvasti tammen hallitsema ja haastava Teerenpeli. Voimaa riittää, mutta kokonaisuus jää turhan yksioikoiseksi ja loppu kuivuu liikaa.


Teerenpeli Savu Cask Strength, 58,5%. 212 bottles.


Tuoksu on pehmeä ja makean turvesavuinen. Märkää turvetta ja lakritsia. Ylikypsää hedelmäisyyttä ja ”new maken” raakuutta. Puuliimaa ja tuoretta tammea.

Maku on makean turvesavuinen, vaniljainen ja kypsän hedelmäinen. Nuoren viskin raakuus puskee esiin. Tammi tuntuu tuoreena ja kuivahkona.

Jälkimaussa tammi nousee vahvemmin savun rinnalle. Hapanta aprikoosia, appelsiinia ja vaniljaa. Greipin pistävyyttä.

Kokonaisuutena kivoja piirteitä ja viehättävä savuisuus, mutta nuori ikä korostuu liikaa eikä kokonaisuus jaksa kantaa.

torstai 14. helmikuuta 2019

Rosebank 1989/2002. Mackillop’s Choice, Cask #908

Edellisestä Rosebank-arviosta on kulunut jo hävettävän kauan, joten paikataan nyt tilannetta.

Rosebank 1989, 59,1%. Distilled 20.4.1989, bottled 10.2002. Cask #908. Mackillop’s Choice.


Tuoksu on pehmeä, raikkaan yrttinen ja vaniljainen. Makea maltaisuus ja tuore tammi. Kypsää banaania ja voikukkaa. Taustalta nousee salmiakkista suolaisuutta.

Maku on pehmeä ja tyylikäs. Runsas hunaja, vanilja ja trooppinen hedelmäisyys. Tammi tuntuu vahvana ja tyylikkäänä. Makeaa maltaisuutta, viinikumimakeisia ja suolaista lakritsia.

Jälkimaku on todella pitkä ja voimakaspiirteinen. Suutuntuma säilyy runsaana ja öljyisenä. Tammi, maltaisuus ja hapahko sitrus hallitsevat. Kypsää banaania, omenaa ja aprikoosia. Sopivan katkera yrttisyys tuo särmää.

Puhdaspiirteinen ja tyylikäs kokonaisuus. Erittäin hyvä Rosebank!

maanantai 11. helmikuuta 2019

Glentauchers 2007 11 yo, North Star

Jälleen viskilasillisen äärellä.

Glentauchers 2007 11 yo, 58,9%. Distilled 4.2007, bottled 5.2018. Refill Bourbon, PX Finish. Cask Series 005. North Star. 288 bottles.


Tuoksu on aprikoosinen, tuoreen tamminen ja makean vaniljainen. Makea sherry tuntuu hieman irrallisena.

Maku on raikkaan trooppisen hedelmäinen. Mentholia, tuoretta tammea, vaniljaa ja sherryn tuomaa makeutta.

Jälkimaussa sherryiset aromit nousevat nyt selkeämmin esiin. Luumua ja tummaa suklaata. Tammi säilyy verrattain vahvana. Raikas menthol pyörii ympärillä.

Ihan kiva ja monipuolisen makumaailman omaava viski, mutta jotain jää kuitenkin uupumaan. Hyvistä elementeistä huolimatta viski ei onnistu sen suuremmin säväyttämään.

torstai 7. helmikuuta 2019

Maltaisia hetkiä Puotilassa - Haastattelussa Pikkulinnun Atte Erkkilä


Helsingin Puotilassa sijaitseva Olutravintola Pikkulintu on vanhan ostarin uumenista löytyvä keidas maltaisten juomien ystäville. Ravintolan valikoimasta voi bongata lukemattoman määrän oluita sekä satoja skottiviskejä. Jo 18 vuotta toimineen Pikkulinnun toiminta siirtyi vuonna 2017 uudelle yrittäjälle, kun Atte Erkkilä otti vetovastuun monien viskiharrastajien tuntemalta Markku Ristevirralta.

Mutta mitä kuuluu Pikkulinnulle vuoden 2019 alkajaisiksi? Lähdin ottamaan asiasta selvää ja kyselin viskilasillisen äärellä Aten kuulumiset.






Moi Atte! Esittele alkuun lyhyesti itsesi ja urasi viskien ja oluiden maailmassa.

Pienenä minusta piti tulla kokki tai pappi. Uskontoasiat unohdin siinä vaiheessa, kun lopetin satuihin uskomisen. Yläasteen jälkeen lähdin kotoani Haapavedeltä Jyväskylään opiskelemaan kokiksi. Melko nopeasti ymmärsin kokin ammatin todellisen laadun. Todella kuumaa ja raskasta työtä ilman kiitosta. Lopetin koulun ja ajauduin töihin Vakiopaine-nimiseen baariin vuonna 2004. Tarjoilijan työ tuntui heti oikealle. Pääsin olemaan sosiaalinen ja joka päivä oli bileet. Mikä voisi olla parempaa juuri 18 vuotta täyttäneelle? Muutamia vuosia meni Vakiopaineessa ja sen jälkeen päädyin Public Corneriin. Se oli hyvä hotellin aulabaari, jossa oli jonkin verran premium-tuotteita ja muutamia single maltteja. Balvenien 21 PortWood oli ensimmäinen todellinen viskirakkauteni. Sen jälkeen haalin kaiken viskin mitä sain käsiini Jyväskylästä jumalan selän takaa. Vuonna 2010 muutin Helsinkiin ja ensimmäinen kunnollinen viskiravintola, johon päädyin täällä töihin oli Punavuoren Ahven. Siellä tutustuin ihmisiin ja Helsingin viskipiireihin. Sitten monien ravintoloiden kautta päädyin vahingossa kesätöihin Pikkulintuun. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin voin todeta, että hyvinhän tämä meni ja tajusin, että kokin ja papin yhdistämällä saadaan aikaan tarjoilija.

Tiesi vei Pikkulinnun ravintoloitsijaksi vuonna 2017. Oliko tämä sattumaa, pitkäaikainen unelma vai jotain muuta? 

Sattumaa oli se, että päädyin töihin Lintuun. Varmasti kaikilla kyyppareilla on joskus unelma baarista. Itselläni oikeastaan mahdollisuus nousta urallani oli vain ja ainoastaan ravintoloitsijan toiminta. Katselin kauas ja ihmettelin ravintolatiloja ja suunnittelin ravintoloita eri paikkaan. Sitten erään keskustelun yhteydessä kysyin Markulta, että miten ois jos möisit mulle Linnun? Meni vuosia ja asia nostettiin silloin tällöin esille. Lopulta päädyimme siihen, että ostin Linnun ja päädyin ravintoloitsijaksi. Eipä tämä elämä ole yrittäjyyden takia millään tavalla muuttunut, mutta virheet, joita teet ovat nykyään omia.


Pikkulinnun vuonna 2000 perustanut Markku Ristevirta rakensi ravintolaan ainutlaatuisen viski- ja olutvalikoiman. Kuinka suuri haaste oli hypätä mukaan? 

Vuonna 2011 kun tulin töihin Lintuun, jouduin miettimään omaa ammattitaitoani ja oikeasti opettelemaan tuotteista paljon. Toki palveluestetiikka oli jo kehittynyt siihen mennessä, mutta viskivalikoiman ylitsevuotavuus oli todella mykistävää. Näin 8 vuoden kuluttuakin joudun välillä ihmettelemään tuotehyllyä, jonka 550 viskiä on sellainen määrä, että osan pääsee unohtamaan ja sitten voi löytää ne taas uudestaan. Varsinkin kun listauksemme seilaa aina perässä, koska mielestäni se on osa seikkailua ja olen niin saatanan laiska.


Kerro hieman Pikkulinnun tuotevalikoimasta. 

Olemme keskittyneet skotlantilaiseen single maltiin ja niitä tosiaan on 550. Melko runsaasti vanhoja vintagepulloja, mutta yritän toki ottaa myös uusia mielenkiintoisia tuotteita valikoimaan. Oikeastaan muun maailman viskeille ei ole tilaa tai kiinnostusta, siksi niitä ei ole. Osaamme tehdä yhden asian hyvin, joten miksi meidän pitäisi tehdä jotain muuta? Olutpuolella meillä on 24 hanaa, jotka ovat täysin vapaita, eli minulla ei ole mihinkään tuotteeseen tai tukkuriin sidottuja hanoja. Uusia hanatuotteita tulee noin 5-10 viikossa. Pullopuolella pyrin pitämään kypsyviä oluita, kuten esim. Lambikkeja ja Imperial Stoutteja. Pullo-oluita on noin 80-100 erilaista, riippuen vähän kaudesta. Kirjo on laaja ja jos niitä joku haluaa, niin minun ei välttämättä tarvitse ymmärtää miksi. Ne ovat asiakkaille tarkoitettuja ja pyrimme täyttämään mahdollisimman monien toiveet. Joissakin ravintoloissa vastaan tulee sellaista tuotesuosittelua, että kaikkien pitäisi ymmärtää esim. moderneja ”maksalaatikolla ja Nokia 3310 maustettuja soureja”. Ja jos sanoo ei, niin katsotaan nenää pitkin, että mikä sussa on vikana. Jos sen jälkeen vielä pyytää vaikka britti bitteriä, katsotaan pitkin nenää. Jos joku saa jostakin oluesta kiksit ja rupeaa vähän jöpöttämään, niin laajalla valikoimalla voimme tämän mahdollistaa ja minulle jää vain rahastajan rooli.



Oma suhteesi viskiin, eli mitä viski sinulle merkitsee? 

Se on osa elantoani. Olen tarkoituksellisesti kehittänyt itselleni viskiin sellaisen suhteen, että en rakasta myynnissä olevaa viskiä, vaan se on tuote, joka myydään. Koska jos jokin myyty viski jää harmittamaan, kun asiakas sen juo, on jotain vinossa. Rakastan kuitenkin viskiä, joka on lasissani ja jota maistelen! Viski on kuitenkin minulle enemmän työkalu, josta pidän myös vapaa-ajalla. Toki sen varjolla on päässyt kiertämään hienoja paikkoja ja tavannut mahtavia ihmisiä. Ehkä se on kuitenkin tärkeintä. Viskistä voi keskustella vaikka kolme tuntia, jos molemmilla puolilla tiskiä on ihminen, jonka sydän sykkii viskiä.

Entäpä omat viskisuosikkisi? Onko esim. joku tietty alue, jonka viskit vetoavat tai onko joku yksittäinen viski jäänyt erityisesti mieleesi vuosien varrelta?

Balvenien 21 PortWood on edelleen sellainen tuote, johon palaan. Glenfarclas on tislaamo, johon palaan usein. Arvostan tätä tislaamoa, jonka perustuotesarjan muodostavat 12, 15, 21, 25, 30 ja 40-vuotiaat viskit. Toki myös vanhat paperietikettiset Bowmoret ovat kovia ja pidän niistä paljon. En haluaisi sanoa vain yhtä aluetta tai tislaamoa tarkasti, mutta jos maailmasta puuttuisi Skotlanti niin maailma olisi paljon tylsempi paikka ja talvella vituttaisi vielä enemmän.


Millaisena näet viskien nykytilanteen ja tulevaisuuden? Paljon keskustelua on herättänyt esim. mallasviskien jatkuva hintojen nousu. 

Välillä jokin pieni marginaalituote tulee suosioon. Sitten nousevat hinnat ja suosion huumassa saattaa tulla joku keskinkertainenkin tuote. Uskon, että viskin suosio pysyy nykyisellä tasolla, mutta jos Aasiassa kuplia puhkeaa, niin voi tapahtua paljonkin. Siinä vaiheessa uskoisin, että viskien hinnat laskevat, vaan toisaalta sitä en toivo. Ajattelen toisaalta myös niin, että jos se viski tuntuu kalliille, niin tee itse ja odota esim. 25 vuotta valmista tuotetta ja katso paljollako sitten hinnoittelet sen.

Turpeiset Islayn mallasviskit tuntuvat olevan vuodesta toiseen suomalaisten suosiossa. Hallitseeko savuisuus edelleen myyntitilastoja vai onko jotain uusia trendejä näkyvillä? 

Oikeastaan näkisin, että se suurin savu, terva, turve ja vittusaatanaperkeleen hakeminen pullosta on hiipunut. Octomoreja esim. kysellään meillä baarilla todella vähän. Yleisesti ihmiset ovat oppineet, että on muutakin kuin Lapparin 10. Näkisin, että nyt maamme viskikulttuurissa vietetään sellaista itsensä etsimisen aikaa. Kaikilla saa olla oma mielipide ja sinä et ole naurunalainen, jos sanot, että savu ei maistu. On myös opittu juomaan pieniä kattauksia viskiä. Asiakkaat voivat ottaa esim. 3-5 pientä lasia rinnakkain ja ihmetellä niiden eroja.


Millaisena näet Pikkulinnun tulevaisuuden? Otsikoihin on taas nostettu kaavailut Puotilan ostoskeskuksen purkamisesta, mutta ainakaan ihan lähivuosina tämä ei kuitenkaan ole toteutumassa? 

Puotilassa pysyy varmasti Pikkulintu tulevaisuudessakin. Ostarin kohtalosta en sano mitään, koska siitä ei ole mitään varmaa. Saattaa olla, että tulevaisuudessa Lintuja on useampikin ja kerromme kyllä sitten, jos tällaista tapahtuu.

Olette mukana 8.-9.2. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestettävillä Uisge-viskifestivaaleilla. Mitäs kivaa Pikkulinnun tiskiltä tänä vuonna löytyy? 

Vanhoja vintagepulloja! Ja voi pojat, kyllä onkin sellaisia tuotteita taas että. Jos tällaisia haluaa löytää muilta festivaaleilta tai ravintoloista, niin pitää matkustaa kauas.

Tässä blogissa liikutaan myös musiikin maailmassa, mutta Pikkulintu taitaa edelleenkin olla paikka, jossa ei edes taustamusiikkia soiteta?

Totta, Pikkulinnussa ei soi musiikki. Musiikki on aina väärää, liian kovalla tai hiljaisella. Siitä syystä siellä ei soi mikään. Olen itse ollut niin pitkään musiikittomissa ravintoloissa töissä, että en kaipaa sitä ja käydessäni musiikillisessa ravintolassa musiikki lähinnä ärsyttää.


Minkälainen on oma suhteesi musiikkiin? 

Joskus olen jotain soittanut ja yrittänyt sitä tehdä itsekin. Raskaammassa päässähän se minun musiikillinen maku on, ja sellaisessa, jossa on jokin koukku. Tätä kirjoittaessani kuuntelen Meshuggahin Alive -levyä kahdesta syystä. Se peittää kaiken muun hälinän alleen ja on todella kova livelevy. Musiikki pelasti minut joskus urheilulta ja melko monelta muultakin, aikoinaan pienenä poikana Pohjanmaalla touhutessa. Kiitos siis musiikille siitä ja viskille siitä, että on voidellut monet musiikilliset ajatukset ulos ihmisistä.

Lopuksi vielä sana on vapaa, eli terveisesi blogin lukijoille. 

Kiitos kaikille, jotka jaksavat vielä lukea teksteistä muutakin kuin otsikon. Ja nähkäämme viskin ja oluen merkeissä! "Vaadi viskimaljasi aina täytenä."




Olutravintola Pikkulintu

Klaavuntie 11
00910 Helsinki
p. 09 321 5040

Avoinna
ma-to 15-24
pe-la 12-02
su 12-24



tiistai 5. helmikuuta 2019

Ballechin 2005 12 yo, Signatory Vintage for The Whisky Barrel


Vaihteeksi lasissa jotain muuta kuin Islay-viskiä. Turpeisella linjalla kuitenkin jatketaan.

Ballechin 2005 12 yo, 61,5%. Refill Sherry Hogshead, Cask #160. Distilled 15.8.2005, bottled 19.7.2018. Signatory Vintage - Selected for The Whisky Barrel. 291 bottles.


Tuoksu on lihaisa ja tervaisen savuinen. Sisu-pastillia, palvikinkkua, märkää hiillosta ja kuivahkoa tammea. Pehmeä kypsä hedelmäisyys pyrkii taustalta esiin.

Maku on voimakas ja tervainen. Makea turvesavu, salmiakki ja kypsä hedelmäisyys hallitsevat. Tammi tuo kuivuutta ja mentholinen tuulahdus raikkautta.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja tuhdin turpeisena. Tammi on kuivaa ja tanniinista. Terva, suolaisuus ja sherry pysyvät hyvin balanssissa.

Tuhti ja hyvä Ballechin, jossa etenkin makea tervaisuus viehätti. Reilusti yli 60% vahvuuden vuoksi pieni laimennus on paikallaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Bunnahabhain XXV (2005)

Bunnahabhain XXV julkaistiin vuonna 2005 ja ainakin ensimmäinen erä pullotettiin vahvuudessa 43%. Myöhemmin pullotusvahvuutta korotettiin ja nykyään XXV on markkinoilla 46,3% vahvuisena. Nyt maistelussa tuo vuoden 2005 ensijulkaisu.

Bunnahabhain XXV, 25 yo, 43% (2005)


Tuoksu on trooppisen hedelmäinen ja aromikas. Ananasta, persikkaa ja aprikoosia. Tyylikäs tammi nousee upeasti mukaan. Pehmeä maltaisuus, suklaa, nahka ja hento salmiakkinen suolaisuus. Herukoiden kirpeyttä ja happamuutta.

Maku on kuivahkon tamminen, trooppisen hedelmäinen ja tyylikäs. Suutuntuma on samettisen pehmeä ja mukavan täyteläinen. Aprikoosia, kookosta, vaniljaa ja salmiakkia.

Jälkimaku jatkuu seesteisenä ja pitkänä. Tammi, maltaisuus ja hedelmäisyys pysyvät kauniisti tasapainossa. Mustaherukanlehteä ja hyvin hento turpeinen häivähdys.

Tyylikäs ja suussa sulava herkku. Hieno Bunna!

perjantai 1. helmikuuta 2019

Port Charlotte 2007 9 yo Cask Exploration 12

Jatketaan Islay-osastolla ja vahvan turvesavuisissa merkeissä.

Port Charlotte 2007 9 yo Cask Exploration 12. 59,9%. Distilled 7.9.2007. Barolo Cask #1739


Tuoksu on erittäin runsaan turvesavuinen. Ylikypsää hedelmää, palanutta kumia ja hapahkoa marjaisuutta. Taustalta esiin nousee grillimakkaraa ja hiiltynyttä tammea. Hyvä.

Maku on tervaisen savuinen ja makea. Runsas hedelmäisyys, lakritsi ja suolaisuus toimivat hyvin yhdessä. Tumman suklaan katkeruutta. Mehukas ja maukas.

Jälkimaku jatkuu vahvan turvesavun hallinnassa. Tervaa, luumua, rusinaa, suklaata ja taustalta nouseva tammi. Suolaisuus taittaa hedelmäistä makeutta. Vahva ja pitkä.

Makean hedelmäinen ja tervaisen savuinen, herkullinen PC. Nyt oltiin hyvän äärellä! Maku kestää runsaankin laimennuksen latistumatta.