perjantai 29. kesäkuuta 2018

Bruichladdich Blacker Still

Sitten taas viskien pariin. Arkistojen kätköistä löytyi pari mielenkiintoista Bruichladdichia ja niistä ensin tarkasteluun vuonna 1986 tislattu vahvan sherryinen Blacker Still.

Bruichladdich Blacker Still, 50,7%. Distilled 1986, bottled 2006. Fresh Oloroso Sherry Casks.


Tuoksu on voimakas ja maukkaan salmiakkinen. Herkullinen Sherry tuntuu tuhtina ja kuivana. Kahvia, kuivattuja sekahedelmiä ja runsas maltaisuus.

Maku on pehmeä, täyteläinen ja todella runsaan sherryinen. Mehukas hedelmäisyys (kypsää luumua, persikkaa). Myös tammi nousee kauniisti esiin. Lakritsia ja tummaa suklaata.

Jälkimaussa tammi nousee enemmän pintaan. Sherry säilyy vahvana ja miellyttävän kuivapiirteisenä. Vahvan kahvin katkeruutta, suolaisuutta ja sitrusten happamuutta. Hedelmäinen makeus pyörii ympärillä tuoden vivahteikkuutta.

Tuhti ja nätti Sherry-Bruikka. Kokonaisuutena oikein onnistunut ja laadukas pullote.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Nummirock Metal Festival 22.6.2018: Saxon, Vixen, Sodom, Beast in Black, Barbe-Q-Barbies



Juhannuksen raskain musiikkijuhla, Nummirock Metal Festival järjestettiin jälleen Kauhajoen Nummijärvellä. Itselläni oli mahdollisuus osallistua tähän nelipäiväiseen tapahtumaan vain juhannusaattona, mutta kun esiintyjälistalla olivat mm. harvoin Suomessa nähdyt Saxon ja Vixen, ei tätä festarimatkaa kauan tarvinnut miettiä.

Saapuessamme festarialueelle näytti pohjanmaan sää häränpyllyä niin Suomen juhannukselle kuin Nummirockin festariväelle. Vettä vihmoi taivaan täydeltä ja tuulenpuuskat pieksivät aluetta, lämpötilan pysytellessä 10 asteen alapuolella. Viima ja kosteus olivat sitä kuuluisaa luihin ja ytimiin menevää sorttia. Kaikeksi onneksi säätiedotus oli luettu lähtiessä ja autosta löytyi asianmukainen varustus, joten ei muuta kuin tuulta päin ja seuraamaan päivän bändien otteita.

Ehtiessämme alueen rantalavan tuntumaan (Inferno Stage) oli Barbe-Q-Barbiesit jo täydessä vauhdissa. Viimeksi keväällä Virgin Oilissa nähty tyttöbändi oli jälleen energinen ja viihdyttävä, eli hyvä startti päivälle.






Heti seuraavana oli päälavalla (Radio Rock Stage) tarjolla todellista herkkua kasarirockin ystäville. Vixenin uusi tuleminen on nyt tosiasia ja yhtyeen alkuperäisestä kokoonpanosta mukana ovat Janet Gardner (laulu, kitara), Roxy Petrucci (rummut) ja Share Pedersen (basso). Vuonna 2013 sairauteen menehtyneen kitaristi Jan Kuehnemundin korvaajana nähtiin nyt erinomaisesti paikkansa täyttänyt Britt Lightning. Vixenin alkuperäisen kokoonpanon näin keikalla kahdesti, vuosina 1989 ja 1991, joten pitkäksi venyneen tauon jälkeen nostalgiaa oli sadepisaroiden lisäksi ilmassa. Bändi oli erittäin hyvä ja heille olisi kyllä suonut hieman myöhäisemmän esiintymisajan ja paremman sään. Nyt yleisöä kerääntyi lavan edustalle vain kourallinen, muiden ilmeisesti etsiessä suojaa sateelta ja tuulelta. Olosuhteista huolimatta loistava keikka ja sääli niille, jotka tämän missasivat.







Seuraavana todistin Beast in Blackin hyväksi havaitun livekunnon kolmannen kerran parin viikon sisään ja kyllähän tämä taas toimi. Nyt yhtyeen esiintymisaika oli pidempi kuin Hyvinkään Rockfestissä ja Tampereen South Parkissa, joten settiin oli nostettu makupaloja myös Battle Beastin tuotannosta. Keikka olikin paras näistä kolmesta vastikään näkemästäni.









Saksalainen pitkän linjan Sodom tärisytti tannerta seuraavana Inferno Stagella ja järveltä puhaltanut tuuli ei ollut herkkua yleisölle eikä varmasti bändillekään. Basisti-laulaja Tom Angelripperin johtama Sodom on kokenut vuosien saatossa melkoisesti miehistönvaihdoksia, mutta nyt Nummirockin yleisö pääsi todistamaan kitaristi Frank "Blackfire" Gosdzikin paluuta liki 30 vuoden tauon jälkeen.






Myös perinteisen hevin brittijyrä Saxon kärsi Radio Rock Stagella melkoisesta yleisökadosta ja olosuhteet eivät olleet nyt bändeille suosiolliset, ei sitten millään. Sade tuntui vaan yltyvän, mutta se ei bändiä ja harvalukuista yleisöä haitannut. Kuultiin uusimman Thunderbolt-albumin kappaleiden ympärille rakennettu 16 kappaleen setti, missä vahva osansa oli toki myös vanhoilla klassikoilla. Saxon on ollut karismaattisen laulajansa Biff Byfordin johdolla aina vahva livebändi ja niin myös tänään Nummirockin sateessa!







Loppuillasta alueella olisi vielä bändejä (mm. Abbath) riittänyt, mutta tässä kohtaa maha oli jo täynnä makeaa, joten oli aika siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. Nummirock 2018 oli juhannusaaton osalta karmeasta säästä huolimatta hieno tapahtuma!

Lisää Nummirock-kuvia löytyy nyt myös blogin facebook-sivun albumeista:






Kuvat (©) Hannu Juutilainen

torstai 21. kesäkuuta 2018

Jenkkiviskien perussarjalaiset: Four Roses, Jim Beam ja Jack Daniel's


Näin juhannuksen alla tuli kokeiltua jotain erilaista, eli nappasin maisteluun kolme jenkkiviskiä, jotka edustavat lajinsa tunnetuinta osastoa. Laseissa olivat Four Roses, Jim Beam ja Jack Daniel's. Koskaan en ole ollut jenkkiviskien suuri ystävä, joten suurella mielenkiinnolla lähdin näitä perustuotteita tutkimaan.

”Neljä Ruusua” sai aloitusvuoron.

Four Roses, 40%. Kentucky Straight Bourbon Whiskey.


Tuoksu on makean vaniljainen, mausteinen ja paahtuneen tamminen. Hedelmäisyys on ällömakeaa ja esanssista.

Maku on pehmeä, vahvan tamminen ja ylikypsän hedelmäinen. Suolaisuutta ja yrttistä katkeruutta. Suoraan sanottuna outo erilaisten makujen sekasotku.

Jälkimaku ei tuo parannusta tilanteeseen. Siirappinen makeus, kuiva tammi ja katkera yrttisyys sotivat toisiaan vastaan.

Suuret eivät olleet odotukset, mutta kyllä tämä oli kaikessa sekavuudessaan melkoisen kehno viski.



Toisena lasiin Jim Beam.

Jim Beam, 40%. Kentucky Straight Bourbon Whiskey.


Tuoksu on Four Rosesiin verrattuna kuivahko ja seesteisen pehmeä. Tammi, vanilja ja paahteisuus hallitsevat. Kuivattuja aprikooseja, lakritsia ja yrttisyyttä.

Maku on pehmeä ja hunajaisen makea. Kuiva tammi nousee pian mukaan. Raikasta yrttisyyttä, persikkaa, lakritsia ja suolaisuutta.

Jälkimaku jatkaa tasaista linjaa makupaletin säilyessä yllättävänkin tasapainoisena. Tammi, puuhiili, persikka, yrttisyys, hunaja ja suolaisuus ovat vahvoina läsnä.

Huomattavasti tasapainoisempi ja miellyttävämpi kokonaisuus kuin Four Rosesissa, mutta eipä tälläkään omia suosikkilistoja hätyytellä.



Viimeisenä mm. Motörheadin Lemmyn suosikki Jack Daniel's.

Jack Daniel's Old No. 7, 40%. Tennessee Whiskey.


Tuoksu on kuivahko ja paahtuneen tammen hallitsema. Puuhiiltä ja kypsää hedelmäisyyttä (tuore luumu ja banaani). Vaniljaa ja lakritsia nousee esiin.

Maku on tasapainoinen ja ryhdikäs. Palanut tammi, runsas vanilja ja kypsä hedelmäisyys. Salmiakkia ja kevyesti yskänlääkemäistä katkeruutta.

Jälkimaussa suolaiset ja sopivan katkerat aromit voimistuvat. Puuhiiltä, tuoretta tammea, kuivaa vaniljaa ja vahvaa lakritsia/salmiakkia. Hedelmäisyys kääntyy kivan happamaksi.

Tasapainoinen kokonaisuus. Ei nyt omaan makuuni tämäkään mikään suuri nautinto ole, mutta tässä arvioidusta kolmikosta selkeästi paras.

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Coven, Blue Eyed Sons - Tavastia, Helsinki 10.6.2018



Helsingin Tavastiaklubilla nähtiin harvinaista herkkua, kun lavalle saatiin psykedeelisen ja okkultistisen raskaan rockin pioneeri Coven. Illan alkutahdit kuultiin Blue Eyed Sonsin toimesta. 

Konsertin kuvat ja tunnelmat jälleen Metalliluolassa:



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

South Park -festival @ Eteläpuisto, Tampere 8.-9.6.2018

ACCEPT @ South Park 9.6.2018

Tampereella järjestetty South Park -festivaali tarjosi kahden päivän aikana maukkaan kattauksen raskaan rockin ystäville. Esiintyjälistalta löytyivät esimerkiksi Ghost, Helloween ja Accept. Olin kameroineni paikalla molemmat päivät ja tämän hyvin sujuneen tapahtuman tunnelmiin pääsee nyt alla olevista linkeistä.

Perjantai 8.6.2018

Lauantai 9.6.2018

Yleisögalleria + bändien nimmarointisessiot

Ghost @ South Park 8.6.2018


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Rockfest 2018 - Hyvinkään lentokenttä 6.-9.6.2018

Rob Halford - Judas Priest Hyvinkäällä 7.6.2018


Metalliluolan massiivinen Hyvinkään Rockfest -raportti kuvineen on nyt julkaistu. Itse olin kameran kanssa paikalla keskiviikon ja torstain, jolloin esiintyjälistalla olivat mm. Ozzy Osbourne ja Judas Priest.

Raporttiin ja kuviin tästä:




keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Linkwood 1989 26 yo, Cadenhead's

Iäkästä Linkwoodia lasissa.

Linkwood 1989 26 yo, 50,2%. Bottled 2015. Sherry Butt. Cadenhead’s. 324 bottles.


Tuoksu on kauniin hedelmäinen ja vivahteikas. Herukanlehtiä, kypsää ananasta, tuoretta luumua ja viinikumimakeisia. Kaakaota, tammea ja kevyt rusinaisuus. Hieno!

Maku on erittäin pehmeä ja maukkaan hedelmäinen. Kypsiä trooppisia hedelmiä, tuoretta tammea. Kiva suolaisuus. Sherryisyys tuntuu kevyenä vivahteena. Suutuntuma on täyteläinen.

Jälkimaku säilyy verrattain makeana. Tammi voimistuu tyylikkäästi. Hedelmäisyys muuttuu loppua kohden sopivan happamaksi. Herukkaa, suolaisuutta ja englanninlakritsia. Maku säilyy vahvana pitkään.

Maukas ja vivahteikas Linkwood. Nätti viski!

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Port Askaig 15 yo Sherry Cask

Kiireisen Rockviikon jälkeen (tästä lisää myöhemmin) taas viskilasillisen äärelle. Maistelussa ex-Sherrytynnyreissä kypsynyt 15-vuotias Port Askaig.

Port Askaig 15 yo Sherry Cask, 45,8%. (Islay Single Malt Whisky)

This release of Port Askaig is a blend of peated whisky from 1997 (20%) and fruitier spirit from 2001 (80%). Matured in first-fill oloroso-sherry casks.


Tuoksu on pehmeä ja maltillisen sherryinen. Kuivahko rusinaisuus, maitosuklaa ja tammi hallitsevat. Makeaa hedelmäisyyttä ja sitrusten happamuutta. Aavistus kumia.

Maku on erittäin pehmeä, runsaan hedelmäinen ja hyvin kevyesti turvesavuinen. Tammi nousee vahvana esiin, mutta sherry on vain hentona taustalla.

Jälkimaussa hapahkoa viinimäisyyttä nousee esiin. Tammi on edelleen runsasta. Tuoksusta tuttu kuiva rusinaisuus, suklaa ja hapokas sitrus ovat selkeinä mukana. Maku jää kuitenkin hieman latteaksi.

Kokonaisuutena pehmeä ja ihan miellyttävä viski, mutta kokonaisuus ei oikein herää eloon ja maku jää turhan ponnettomaksi ja lopulta valitettavan mitäänsanomattomaksi.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

The Macallan 12 yo (+-2000)

Vanhat Macallanit ovat tarjonneet aina hienoja makuelämyksiä, joten otetaan käsittelyyn taas yksi.

The Macallan 12 yo, 43%. Sherry Oak Casks,  (+-2000)


Tuoksu on täyteläisen sherryinen ja mehukkaan hedelmäinen. Kypsää luumua, rusinaa ja viikunaa. Vahvan kahvin katkeruutta ja ripaus lakritsia. Tammi tuo sopivasti kuivuutta taustalle. Makea sitruksinen tuulahdus.

Maku on pehmeä ja mukavan täyteläinen. Sherry on sopivan voimakasta ja makeahkoa. Rusinaa, luumua ja kypsää appelsiinia. Tammi, nahka ja kahvi tuovat kuivempaa ilmettä. Suussa sulava kokonaisuus.

Jälkimaku jatkuu mehevän sherryn hallitessa. Kahvin katkeruus tuo särmää. Tammi ja nahka jatkuvat tyylikkäinä. Lopussa lakritsin suolaisuutta ja makeaa sitrusta. Hieno tasapaino.

Herkullinen vanhan ajan Macallan. Ikäluokassaan sherrykypsytettyjen viskien ehdotonta eliittiä!

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Lagavulin 1990 Distillers Edition

Taas viskilasillisen äärelle. Tarkastelussa mielenkiintoinen Lagavulin Distillers Edition.

Lagavulin 1990 Distillers Edition, 43%. Bottled 2006. Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood


Tuoksu on pehmeän hedelmäinen, suklainen ja makean turvesavuinen. Palvikinkkua, makeaa appelsiinia ja paahtunutta tammea. Hienon seesteinen ja tasapainoinen.

Maku tarjoaa upean sekoituksen maukasta hedelmäisyyttä ja herkullista turvesavua. Tämä vie kielen mennessään ja nostaa syvän hymyn suupieliin. Nahkaa, kahvia, palanutta tammea, lakritsia ja makeaa yrttisyyttä.

Jälkimaku jatkaa maun kaarta tyylikkäästi. Lääkemäinen suolaisuus voimistuu, samoin lakritsi. Turvesavu on pehmeän tuhtia. Tammi tuntuu kuivana ja tanniinisena.

Tyylikäs ja herkullinen ”vanhan ajan Laga”. Todella hyvä viski!

Vartailuksi tässä myös Viskikonttorin arvio:
https://viskikonttori.com/2017/12/26/lagavulin-1990-2006-distillers-edition-43/

lauantai 2. kesäkuuta 2018