sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Bunnahabhain Ceobanach


Jatketaan Bunnahabhainilla, mutta nyt parilla vahvan turvesavuisella versiolla. Ensin lasissa Ceobanach (”smoky mist”).

Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%. Peated, ex-bourbon casks.


Tuoksu on voimakaspiirteinen, mutta profiililtaan mukavan pehmeä. Turvesavu hallitsee. Ylikypsää trooppista hedelmäisyyttä (banaani, ananas), lakritsia ja tuoretta tammea.

Maku on pehmeä, raikas ja mukavan turvesavuinen. Tuoretta tammea, makeaa sitrusta, vaniljaa ja suolaisuutta.

Jälkimaku jatkuu kuivan turvesavuisena ja raa’ahkon hedelmäisenä. Tammi tuntuu kuivana. Hapan sitrus ja kevyt yrttisyys.

Makuprofiililtaan tasapainoinen Bunna, mutta kokonaisuus on jotenkin ponneton ja turhan simppeli. Ei nyt ihan heikko tapaus, mutta parantamisen varaakin olisi.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Bunnahabhain Stiùireadair

Sitten lasiin sherrytynnyreissä kypsytetty Bunnahabhain Stiùireadair (”Helmsman”).

Bunnahabhain Stiùireadair, 46,3%. First and second fill sherry casks.


Tuoksu on pehmeän sherryinen. Hapan marjaisuus, ylikypsä hedelmäisyys ja raikas sitrus. Luumua, rusinaa, appelsiinia, suolaisuutta ja kevyesti tammea.

Maku on runsaan sherryinen ja melko täyteläinen. Luumua, lakritsia, suolaisuutta ja kirpeää marjaisuutta. Taustalla kumia ja rikkiä.

Tammi nousee esiin ja sitrusten happamuus voimistuu. Sherry tuntuu kuivana. Vahvaa kahvia ja suolaisuutta.

Hieman sekava, mutta kuitenkin ihan kivoja piirteitä omaava Bunna. Kokonaisuus ei vaan jaksa kantaa ihan maaliin asti.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Bunnahabhain Eirigh Na Greine

Islayn viskeillä jatketaan ja otetaan käsittelyyn muutama Bunnahabhain. Ensimmäisenä lasissa travel retail -markkinoille suunnattu Eirigh Na Greine (”morning sky”).

Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 46,3%. Matured in French Red Wine Casks, travel retail exclusive


Tuoksu tarjoaa sekoituksen makeaa ja hapanta. Makea hedelmäisyys, hapan viinimäisyys ja kuivahko pähkinäisyys ovat hallitsevia. Tammea, maltaisuutta ja suolaisuutta.

Maku on happaman hedelmäinen ja kuivahko. maltaisuutta, tammea, raa’ahkoa marjaisuutta (herukat), suolaisuutta ja kirpeää sitrusta.

Jälkimaku kääntyy entistä enemmän happamaan ja kirpeään suuntaan. Tammea ja tanniineja, hapan viinimäisyys.

Tämä happaman hedelmäinen ja erikoinen Bunna ei oikein vakuuta, joten suosikkilistalle ei tällä päästä.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Doogie White, Wishing Well - Bar Bulldog, Riihimäki 20.4.2018


Riihimäellä Bar Bulldogissa koettiin mainio ilta perinteisen raskaan rockin parissa. Lavalla Doogie White ja Wishing Well. Illan tunnelmiin linkistä:

http://metalliluola.fi/white-noise-the-finnish-chapter-doogie-white-wishing-well-bar-bulldog-riihimaki-20-4-2018/


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Bowmore No.1

Testissä uudehko edullisen hintaluokan (n. 40€) Bowmore.

Bowmore No.1, 40%. First fill bourbon casks. (+-2017)


Tuoksu on pehmeä, makeahkon maltainen ja kohtalaisen turvesavuinen. Vaniljaa, tammea, suolaisuutta ja sitrusta. Hennompi, mutta puhdaspiirteisempi kuin verrokkina vierellä ollut Bowmore Small Batch.

Maku on tasapainoinen ja miellyttävä. Runsas vanilja, toffee ja turvesavu hallitsevat. Hienoinen märän pahvin vivahde. Kiva trooppinen hedelmäisyys voimistuu ajan kanssa.

Jälkimaku latistuu melko ohueksi eikä maku jaksa kantaa kovinkaan pitkään. Turpeisuus, hapan sitrus ja tammi hallitsevat.

Ihan ok simppeli Bowmore edullisessa hintaluokassa. Kokonaisuus on tasapainoisempi ja kypsempi kuin mitä Small Batch tarjosi, eli siihen verrattuna parannusta on tapahtunut.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Ritchie Blackmore's Rainbow - Hartwall Arena, Helsinki 13.4.2018


Kitaristilegenda Ritchie Blackmoren johtama Rainbow saatiin pitkän tauon jälkeen Suomeen, sillä edellinen Rainbow-keikka koettiin maassamme vuonna 1995. Nyt Hartwall Arenan lavalla nähdyn uusitun kokoonpanon keikka on herättänyt vilkasta keskustelua ja kovaa kritiikkiäkin on ollut ilmassa. Itselleni tämä oli laskujeni mukaan yhdeksäs kerta, kun näin Blackmoren livenä. Illan keikalta en odottanut mitään menneiden vuosien tasoista energisyyttä, vaan jälleen yhtä ja erilaista keikkakokemusta. Katsotaanpa biisi biisiltä mitä areenan illassa tapahtui.

Over The Rainbown (yksi parhaita keikkaintroja ikinä) kautta Spotlight Kid lähti liikkeelle hieman löysästi, mutta kyllähän Blackmoren kitarointi maukasta ja tunnistettavaa edelleen oli.
Pakollinen Russ Ballardin kynäilemä I Surrender kelattiin alta pois jo toisena, mutta seuraavana kuultu Mistreated tekikin jo suuren vaikutuksen. Ritchien kitarointi ja Ronnie Romeron vahva laulu olivat herkkua korville.
Toinen Russ Ballard -hitti Since You Been Gone oli setin itsestäänselvyys.
Man On The Silver Mountain osoitti, että Romeron laulu on vahvimmillaan juurikin näissä Dion aikaisissa kappaleissa.
Purple-osaston Perfect Strangers vetäisiin hieman hätäisen oloisesti, mutta Blackmoren kitarointi oli jälleen erittäin maukasta.
Seuraavana kuultu Sixteenth Century Greensleeves räjäytti itselläni pankin ja veto oli yksi illan kohokohdista!
Herkkua saatiin lisää heti perään Soldier Of Fortunen muodossa. Akustinen sopii Blackmoren käteen kuin nahkahansikas ja myös Romero tulkitsi kappaleen vakuuttavasti.
Stratovariuksesta ”lainattu” ja monessa mukana ollut kosketinsoittaja Jens Johansson pääsi omassa soolo-osuudessaan Jon Lordin ja Don Aireyn viitoittamalle tielle Finlandian soidessa upeasti.
Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta napattu Rainbow-keikkojen vakioinstrumentaali Difficult To Cure oli mallikas tunnelman nostattaja.
Perusrock All Night Long oli vähän pakkopullaa, mutta Child in Time kulki taas säväyttävästi. Eeppinen ja vahva veto.
Rainbow Rising -albumin helmi Stargazer oli vakuuttava myös livenä ja sitä fiilistellessä Long Live Rock’n’Roll vilahti puolihuomaamatta ohi.
Burn oli alun Spotlight Kidin tavoin hieman laiskahko ja myös biisin klassinen kitarariffi oli saanut uuden ilmeen.
Bändi poistui lavalta ilman kiitoksia ja kaikkien yllätykseksi keikka myös päättyi tähän. Encoreita ei siis syystä tai toisesta kuultu, mutta keikan kokonaiskeston (noin 2 tuntia) huomioiden eipä aiemmilla keikoilla kuultujen Black Nightin ja Smoke On The Waterin poisjäänti mikään suuri katastrofi ollut.

Rainbow mallia 2018 oli odotusteni mukainen, eli jälleen omanlaisensa ja erilainen lisä koettujen Purpleperheen keikkojen joukkoon. Viihdyin kyllä.

Illan lämppärinä nähtiin kotimainen National Nightmare. Lähinnä haukotuttavan tylsä hardrock ei säväyttänyt.

Kuvat ©Hannu Juutilainen



















National Nightmare




sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

The Four - Isle Solera (Bowmore) 16 yo

Lasissa vielä toinen sherryinen Bowmore.

The Four - Isle Solera (Bowmore) 16 yo, 58,1%. Bottled 2016. Sherry Cask. WoodWinters


Tuoksu on terävä ja sitruksinen. makeaa kukkaisuutta, hentoa turpeisuutta ja tammea. Taustalla raikasta herukkaisuutta. Kuivaa sherryä pyörii ympärillä. Vesilisä ja aika tekevät tälle hyvää.

Maku on voimakas, mausteinen ja kuivan sherryinen. Turpeisuutta ja yskänlääkemäistä siirappisuutta. Katkera yrttisyys.

Jälkimaku jatkuu katkeran yrttisenä ja yskänlääkemäisenä. Tammi, kevyt turpeisuus ja hapan herukan vivahde.

Vahva ja lääkemäinen Bowmore. Vaatii aikaa ja tilkan vettä, mutta on avautuessaan varsin palkitseva kokemus. Myös Viskikonttori oli arviossaan pannut merkille tuon hieman poikkeuksellisenkin lääkemäisyyden.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Elements of Islay Bw7

Jatketaan Elements of Islay -sarjan sherryisellä Bowmorella.

Elements of Islay Bw7, 53,2%. Distilled 2001, bottled 2017. Sherry butts. Elixir Distillers.


Tuoksu on täyteläisen sherryinen ja vahvapiirteinen. Runsas pehmeä maltaisuus. Hento makeahko turvesavu tuntuu Bowmoreille tyypillisenä. Suklaata ja maitokahvia.

Maku on pehmeän täyteläinen. Sherry hallitsee sopivan makeana. Lakritsia, tammea ja tummaa luumua. Kevyesti tervaisuutta ja pehmeä turpeisuus.

Jälkimaku kuivahtaa ja hedelmäisyys tuntuu nyt happamana. Tammea ja tanniineja. Kirpakka sitrus nousee lopussa esiin.

Vahvan sherryinen Bowmore, joka hyvistä piirteistä huolimatta ei kuitenkaan ihan täysin vakuuta. Vertailun vuoksi tässä Viskikonttorin näkemys samasta tuotteesta.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Bowmore 1989 24 yo, Mackillop’s Choice

Sitten lasissa varsin mainio Bowmore Mackillopsilta.

Bowmore 1989 24 yo, 53,5%. Cask no. 4290. Distilled 8.5.1989, bottled 1.9.2013. 
Mackillop’s Choice, 244 bottles


Tuoksu tarjoaa hyvän sekoituksen hedelmäisyyttä, palvikinkkua ja sweet&sour-kastiketta. Hento tervaisuus ja tyylikäs tammi. Vaniljaa, kookosta ja toffeeta.

Maku on kypsän aprikoosinen, pehmeän maltainen ja tyylikkään tamminen. Vaniljaa, ananasta ja appelsiinia. Hento herukkainen happamuus nousee taustalta.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä, vaniljaisena ja tyylikkään tammisena. Trooppinen hedelmäisyys säilyy runsaana ja herää nyt kivasti eloon. Lopussa kiva happaman herukan puraisu.

Laadukas ja tasapainoinen Bowmore! Todella positiivinen yllätys. Herkullinen viski!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy French Oak Barrique

Lisää Bowmorea.

Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy French Oak Barrique, 48,7%.
 Matured in ex-bourbon barrels and wine barriques. (2017)


Tuoksua hallitsevat runsas tammi ja kuiva maltaisuus. mustaherukkaa, lakritsia, raikasta trooppista hedelmäisyyttä ja hento turvesavun aavistus. Hyvä.

Maku on mukavan pehmeä. Maukas hedelmäisyys, tuhti tammi ja runsas maltaisuus hallitsevat. Marjaista happamuutta (viiniä) nousee esiin. Rusinaa ja tummaa suklaata.

Jälkimaku kuivuu ja tammi sekä hedelmäinen happamuus hallitsevat. Pituutta riittää, mutta makujen tasapainoa ei meinaa löytyä.

Kokonaisuutena tämä Bowmore on maukas, mutta jotenkin sekavapiirteinen. Odotuksiin  nähden pieni pettymys.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy Manzanilla Cask

Muutaman keikkakuvaussession jälkeen taas viskien pariin. Aloitellaan Bowmorella.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy Manzanilla Cask, 52,5%. 
Matured in ex-bourbon barrels and ex-manzanilla sherry barrels. (2017)


Tuoksu on mausteinen ja yllättävän suolainen. Herukanlehtiä, aprikoosia, lakritsisalmiakkia ja tervaisuutta. Turvesavu on hentoa. Happamuutta nousee taustalta mukaan.

Maku on täyteläinen, maukkaan suklainen ja kivan sitruksinen. Tervainen turpeisuus pyörii ympärillä. Pehmeää maltaisuutta,  mustaherukkaa sekä aavistus pahvia.

Jälkimaku on voimakaspiirteinen ja hapahkon herukkainen. Tammi nousee selkeänä esiin. Suolaisuutta ja lääkemäisyyttä.

Kokonaisuutena tämä viski on tyypillinen nykytuotannon Bowmore. Hyvää siis, vaikkakaan ei nyt kuitenkaan mikään wow-elämys. Vesilisä parantaa makujen tasapainoa.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Electric Wizard, Tombstoned, Hooded Menace - The Circus, Helsinki 30.3.2018

Electric Wizard

Helsingin The Circuksessa tarjoiltiin pitkäperjantaina tuhti annos doomia ja illan psykedeeliset tunnelmat löytyvät nyt Metalliluolasta:

http://metalliluola.fi/doom-fever-electric-wizard-hooded-menace-tombstoned-the-circus-helsinki-30-3-2018/

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Perfect Blue Sky, Purple Rising - Suistoklubi, Hämeenlinna 28.3.2018


Suistolla nähtiin pitkästä aikaa mielenkiintoista katsottavaa. Perfect Blue Sky (SWE/AUS) on ruotsalaisen folk/metallikitaristin Pna Anderssonin ja australialaisen rocklaulaja/kitaristi/lauluntekijän Jane Kitton kokoonpano ja heidän tuotannostaan voi löytää vaikutteita vaikkapa Fleetwood Macin, Wishbone Ashin, Led Zeppelinin ja Pink Floydin musiikista. Illan kokoonpanon täydensivät Marco Ahonen - rummut ja Salomon Kosunen - koskettimet.

Illan konsertti oli mielenkiintoinen sekoitus rockmusiikin eri tyylilajeja ja esitys piti tiiviisti otteessaan. Tyylikäs setti.

Illan päätteeksi kotimainen Rainbow Rising tarjosi vakuuttavan Deep Purple/Rainbow - tribuutin ja viihtyvyys oli taattu. Purple-klassikot ja Dion aikainen Rainbow soivat tämän ryhmän käsittelyssä mallikkaasti!

Alla kuvagalleriaa illan tapahtumista.

Perfect Blue Sky:













Purple Rising:





Kuvat ©Hannu Juutilainen