keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Ardbeg Young Uigeadail

Maistelussa nuorta Ardbegia kymmenen vuoden takaa.

Ardbeg Young Uigeadail, 59,9%. Committee Reserve, bottled 2006.


Three ex-bourbon hogsheads of Very Young Ardbeg married with one sherry butt of 2002 Ardbeg.

Tuoksu on raikas ja kirpakan marjainen. Lakritsia, trooppista hedelmää, minttusuklaata ja kiva sherryinen puraisu. Vahva turvesavu pyörii kaiken ympärillä.

Maku on maukas ja puhdaspiirteinen. Tuhti turvesavuisuus on hallitsevaa. Vaniljaa, tuoretta tammea, kypsää trooppista hedelmäisyyttä ja mukava rusinainen vivahde.

Jälkimaussa esiin nousee suolaisuutta, joka taittaa hedelmäistä ja vaniljaista makeutta kivasti. Turvesavu on edelleen runsasta ja tuhkaista. Viskin raikas ilme säilyy hienosti loppuun saakka.

Erittäin hyvä ja puhdaspiirteinen nuori Ardbeg! Hieno viski, jonka hinta tislaamokaupassa oli vain £30. Nykyään erittäin hankala löytää, ainakaan järkevään hintaan.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Ardbeg Dark Cove

Testissä Ardbegin uutuusviski.

Ardbeg Dark Cove, 46,5% (2016)


Tuoksua hallitsevat tuhti turvesavu, salmiakki ja ylikypsä hedelmäisyys. Palanutta kumia, raakaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku on erittäin voimakkaan turvesavun hallitsema. Suuntuntuma on pehmeä, mutta viskin runko tuntuu kovin ohuelle. Kypsä hedelmäisyys, tumma suklaa, lakritsi. Palanutta puuta ja kumia.

Jälkimaku ei oikein jaksa kantaa ja viskin ilmeisen nuori ikä tuntuu nyt häiritsevänä. Maku latistuu ja hedelmäisyys kääntyy nyt enemmän kirpeään ja happamaan suuntaan. Tympeä palaneen kumin vivahde rikkoo makua.

Mitäs tästä nyt sitten sanoisi? Nuori ja hieman raa’ahko yleisilme ja täyteläisyyttäkin saisi olla enemmän. Maussa on ihan hyviä Ardgeg-piirteitä ja kyllähän tätä kuitenkin ihan mielellään maistelee. Hintaluokassa 30-40€ tämä olisi ihan hyvä tapaus, mutta pullon liki 110€ hinta on kyllä ehdottomasti liikaa.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Battle Beast - Suistoklubi, Hämeenlinna 17.6.2016


Battle Beastilta on totuttu näkemään energisiä ja viihdyttäviä keikkoja. Sellainen saatiin koettavaksi jälleen myös Suistolla ja klubi olikin ilahduttavan täynnä. Yhtyeen uutta albumia saadaan odotella ilmeisesti ensi vuoden alkupuolelle, joten settilistassa ei juuri muutoksia edellisiin näkemiini ollut.

Tuttua ja turvallista Battle Beast -viihdettä siis saatiin ja Far Far Away -rallilla startannut setti kulki ennakko-odotusten mukaisesti. Soundit Suistolla olivat jälleen kerran loistavat (kuten aina!) ja bändi käänsi pienet tekniset ongelmatkin huumorilla voitoksi. Kosketinsoittimen hajottua laulaja Noora Louhimo kuittasi tilanteen ”mihin nyt rockin soittamisessa koskettimia tarvitaan” -kommentilla. No, hetki mentiin ilman, mutta laitteet saatiin kuitenkin pian toimimaan ja homma taas normaaliraiteille.

Yhtyeen esiintyminen oli jälleen mukavaa seurattavaa, kun asenne ja energiatasot ovat kohdallaan. Settilistassa oli oikeastaan vain yksi yllätys, sillä reipas Fight, Kill, Die oli nostettu soittoon Madness’n tilalle ja hyvä niin. Toimiva veto.

Battle Beast tarjoaa tällä hetkellä takuuvarmaa heviviihdettä ja innolla odotan uuden levyn valmistumista, sillä sen myötä keikkojen settilistakin tulee saamaan uutta verta.








torstai 16. kesäkuuta 2016

Tulossa: Tuskaa ja viskiä Suvilahdessa

Festarikesä on täydessä vauhdissa ja tapahtumia riittää varmasti jokaiselle viikonlopulle ja jokaiseen makuun. Helsingin Suvilahdessa 1.-3.7. järjestettävä Tuska 2016 tarjoaa kuitenkin tänä vuonna sellaisen kattauksen metallimusiikin ja nyt myös viskin ystäville, että aiheeseen on pakko tarttua jo ennakkoon.

Tuskan musiikkikattauksen vuoden uroteko on Avantasian saaminen festivaalin perjantain pääesiintyjäksi. Tämä Tobias Sammetin johtama heviooppera saapuu nimitäin maahamme hurjan vierailijajoukon kera. Sammetin ohella spektaakkelin laulajina kuullaan Eric Martin (Mr. Big ), Michael Kiske (ex-Helloween), Bob Catley (Magnum), Jorn Lande ja Ronnie Atkins (Pretty Maids).

Avantasian show oli upea Wacken Open Air -festivaaleilla 2014

Avantasian ohella perjantaina mielenkiintoni kohdistuu myös ensimmäiselle keikalleen maahamme saapuvaan Delainiin ja kun listaan lisätään vielä vaikkapa Testament ja Lordi, alkaa juhlamieli olla enemmän kuin kohdallaan. Toki kolmepäiväisen festarin muinakin päivinä tapahtuu ja mm. Anthrax, Ghost ja Children Of Bodom sekä monet muut pitävät huolta viihtyvyydestä.

Tuska on myös pyrkinyt parantamaan ja monipuolistamaan festivaalin oheispalveluja hyvän ruuan ja juomien saralla. Vuosi sitten esiteltiin Black Dining -ruokakonsepti ja tummanpuhuvat herkut keräsivätkin paljon huomiota ja kiitosta.

Tämän vuoden uutena juttuna on kuulemani mukaan viski, eli festariväelle halutaan tarjota laadukkaita viskikokemuksia! Se, mitä tämä tarkoittaa käytännössä jää nähtäväksi, mutta ainakin oma mielenkiinto heräsi välittömästi. Sisätiloihin rakentuva teemabaari tulee tarjoamaan niin laadukkaita mallasviskejä kuin blendejäkin, viskidrinkkejä unohtamatta. Jotain ylläriäkin on kuulemma luvassa, mutta vielä pieni salamyhkäisyyden verho tuntui olevan edessä, kun asiasta keskustelin. Tarjolle tulevista juomista kuulin sen verran, että kokonaisuus rakentunee Highland Park, Laphroaig ja Famous Grouse -tuoteperheiden ympärille.

Tämä Tuskan uusi aluevaltaus täytyy kyllä käydä bändien ohella kokemassa ja fiiliksiä on varmasti luvassa tänne blogiin tapahtuman jälkeen. Nähdään Suvilahdessa!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

King Diamond (Abigail In Concert 2016), Amaranthe - Metro Areena, Espoo 11.6.2016


Espoon Metro Areenalla koettiin vahva ilta heavyrockin parissa, kun King Diamond otti lavan haltuun upealla showllaan.

Ennen tuota huikeaa spektaakkelia lavalla nähtiin aina pirteä ja tästäkin blogista usean jutun myötä tuttu Amaranthe. Tässä vaiheessa yleisöä oli paikalla vasta varsin vähän ja myös pienet tekniset ongelmat kiusasivat bändiä. Amaranthe käänsi kuitenkin vaikeudet voitoksi ja kuultiin viihdyttävä tunnin hittikimara. Hyviä melodioita, vahvaa laulua ja näyttävää esiintymistä oli taas ilo katsella ja kuunnella. Yhtye on valmistelemassa neljännen levynsä julkaisua ja tuon vielä tänä vuonna ilmestyvän kiekon myötä livesettiinkin saadaan taas uutta väriä.

Digital World
Trinity
Hunger
Invincible
1.000.000 Lightyears
Massive Addictive
True
Afterlife
Electroheart
Amaranthine
Call Out My Name
The Nexus
Dynamite
Drop Dead Cynical







King Diamondin show alkoi täsmälleen ajallaan klo 20.30 ja lava oli upea. Illan teemana oli vuoden 1987 Abigail-albumi ja tuo klassikkolevy kuultiin illan aikana kokonaisuudessaan.




Bändi kuulosti läpi illan erittäin hyvälle ja soundit olivat jyhkeät ja selkeät. Paketin kruunasi maestro King Diamond uniikilla äänellään. Illan show oli kuin teatteriesitys ja lavan linnalavasteissa nähtiin katkelmia Abigail-teemalevyn synkistä tapahtumista.
Ylösalaisin olevat ristit, pentagram sekä muut pimeyden symbolit loistivat lavarakenteissa tuoden mystistä ja jopa aavemaista tunnelmaa, vaikka eihän tällaiseen rekvisiittaan kovin vakavasti osaakaan suhtautua. Musiikillisestikin ilta oli liki täydellinen ja vahvaan King-kattaukseen oli poimittu myös Mercyful Fate-klassikot ”Melissa” sekä ”Come to the Sabbath”. Illan metallijuhlaa kesti reilut 80min ja Abigailin tarinan päätyttyä kappaleeseen Black Horsemen yhtye kiitteli yleisön ja poistui lavalta ilman encoreita. Vaikuttava elämys oli ohi, mutta tätä kelpaa kyllä muistella vielä aikojenkin päästä. Vuoden kovin keikka oli tässä, ainakin tähän mennessä nähdyistä.

Out from the Asylum
Welcome Home
Sleepless Nights
Halloween
Eye of the Witch
Melissa
Come to the Sabbath
"Them"
Funeral
Arrival
A Mansion in Darkness
The Family Ghost
The 7th Day of July 1777
Omens
The Possession
Abigail
Black Horsemen
Insanity










maanantai 13. kesäkuuta 2016

Rockin' Hellsinki 2016: Deep Purple, Uriah Heep, Peer Günt - Kaisaniemen puisto, Helsinki 10.6.2016


Kari Peitsamo teki vuoden 2005 No Mercy -albumilleen kappaleen Peer Günt ei saa lopettaa. Ja toden totta, Peer Günt ei ole lopettanut, vaan rock soi edelleen. Lopettaneet eivät ole myöskään vielä Peer Güntiäkin pidemmän uran tehneet illan pääesiintyjät Deep Purple ja Uriah Heep.  Niinpä Kaisaniemen kylmässä kesäillassa nähtiin ja kuultiin illan täydeltä kuolemattomia rockklassikoita.


Peer Günt aloitti bileet ja edellisestä näkemisestä olikin jo aikaa. Kokoonpano on vaihtunut 1980-luvun hittivuosista ja tuolta ajalta mukana on enää kitaristi-laulaja Timo Nikki. Trion täydentävät basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sauli ”Sakke” Koivula. Güntin rockjuna jyskyttää edelleen varsin mukavasti, joskin bändi kyllä toimii paremmin pienillä klubeilla kuin isolla ulkolavalla auringonpaisteessa. Oikeastaan vasta setin lopuksi kuullut I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star ja Backseat alkoivat saada yleisöä hereille.




Bad Boys Are Here
Let the Fools Do the Running
When Hell Breaks Loose
I Play It Cool
?
Street 69
Hole in the Door
Train,Train
Years On The Road
No Guts, No Glory
Let Her In
I Don't Wanna Be A Rock'N'Roll Star
Backseat


Uriah Heep latasi omaan tuntiinsa tehokkaan klassikkoannoksen. Soitto kulki ja yhtye on edelleen jopa äärimmäisen kovassa vedossa. Soundit olivat jyhkeät ja basso tärisytti tannerta mukavalla voimalla. Laulaja Bernie Shaw lauloi vakuuttavasti ja kitaristi Mick Box jaksaa aina vaan hymyillä läpi keikan. Tuntiin oli ahdettu ne yhtyeen uran tärkeimmät hitit, mutta myös pari näytettä bändin tuoreesta tuotannosta osoituksena siitä, että hyvää musiikkia näiltä herroilta syntyy edelleen. Heep on tullut nähtyä viime vuosinakin useasti, mutta aina vaan tämä klassikkobändi jaksaa viihdyttää. Kova veto!





Gypsy
Look at Yourself
The Law
Sunrise
Stealin'
One Minute
July Morning
Lady in Black
Easy Livin'


Illan Deep Purplen keikka oli itselleni jo kuudestoista, joten varsin tuttua juttua oli odotettavissa. Tuttu ja mainio setti bändiltä jälleen saatiinkin ja kun myös soundipuoli oli kunnossa, ei pettyä tarvinnut. Settiin oli nostettu ”vakiokappaleiden” lisäksi pari vanhaa helmeä: Bloodsucker ja Demon’s Eye, jotka nousivatkin illan kohokohtien joukkoon. Pitkiä sooloja kuultiin Purplelle tyypillisesti paljon ja varsinkin kosketinsoittaja Don Aireyn soolonsa osana tulkitsema Finlandia oli vaikuttava kokemus. Koko yhtye huokuu tällä hetkellä sellaista taitoa ja esiintymisen iloa, ettei paremmasta väliä. Setin runko oli siis odotetun tuttua ja vanhat klassikot saivat seurakseen muutaman tuoreemman kappaleen. Tuoreesta materiaalista Vincent Price ja Uncommon Man soivatkin upeasti.
Bändi voisi kyllä nostaa settiin enemmänkin Steve Morsen aikana levytettyä materiaalia, mikä toisi kyllä lisää raikkautta ja tuoreutta settiin. No, toki sieltä 1970-luvun alkupuolen tuotannosta löytyvät ne yleisesti tunnetuimmat kappaleet ja vaikea niitä on varmaankaan sivuuttaa ainakaan kovin rankalla kädellä. Illan keikka oli siis jälleen erittäin tasokas, mutta ainakin nyt kylmässä illassa olisin toivonut hieman enemmän suoraviivaisuutta esitykseen. Ainakin kun kiertueesta toiseen lähes samanlaisina säilyneet pitkät sooloilut on tullut kuultua jo ihan riittävän usein. Laadukasta tekemistä joka tapauksessa ja mielenkiinnolla jään odottamaan yhtyeen tekeillä olevan uuden albumin valmistumista, sekä sen myötä seuraavaa kiertuetta. Deep Purple ei saa lopettaa.










Highway Star
Bloodsucker
Hard Lovin' Man
Strange Kind of Woman
Vincent Price
Contact Lost
Uncommon Man
The Well-Dressed Guitar
The Mule
Drum Solo
Lazy
Demon's Eye
Hell to Pay
Keyboard Solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water
-------
Hush
Bass Solo
Black Night


torstai 9. kesäkuuta 2016

Ledaig 2005 7yo, Vom Fass

Sitten arvoituksellisen viskin kimppuun. Arvoituksellisen sikäli, että blogistikollega Mushimalt antoi taannoin käteeni nimettömän pikkupullon. Seuraava arvio on siis kirjoitettu niin, etten tiennyt mitä lasissa oli. Vasta jälkeenpäin sain kuulla, että kyseessä oli espanjalaisen juomaliikeen pullottama nuori Ledaig.

Ledaig  2005 7yo, 43%. Bottled 2012. Vom Fass

Kuva: http://mushimalt.blogspot.fi/

Tuoksu on aromikas, makean sitruksinen ja raikkaan herukkainen. Pehmeä turvesavuisuus, tuoreen tammen vivahde. Kukkaisuutta ja lakritsia. Hyvä tasapaino.

Maku on todella pehmeä (alkoholiprosentti lienee välillä 40-43%). Runsas hedelmäisyys, voimakas kukkaisuus ja hapan sitrus. Turvesavu sulautuu kokonaisuuteen kivasti.

Jälkimaku jää hieman ohueksi. Hedelmäisyys säilyttää makeutensa ja keveät kukkaiset sävyt tuntuvat edelleen runsaina. Minttua ja eukalyptusta.

Lopuksi yritin hieman hahmotella mistä voisi olla kyse, mutta eihän se oikein auennut: ”Savuisuus ja kukkaisuus menee Bowmoren suuntaan, makeus on jotain Speysidetyylistä (Balvenie) , tuore tammi taas japsityylistä ja latistuvassa jälkimaussa on blendimäisiä piirteitä”. Eli ei hajuakaan. No, Ledaig se sitten oli. Kiva viski!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

L.A. Guns, Deadforger - Night Hugo, Hotelli Aulanko Hämeenlinna 2.6.2016


Amerikanrokkia Hämeenlinnan Aulangolla. L.A. Guns nousi esiin 1980-luvun ”tukkahevin” kultaisina vuosina, mutta ei koskaan yltänyt niin suureen suosioon kuin vaikkapa saman genren Guns N’ Roses tai Mötley Crüe. Bändi on kuitenkin pysynyt yllättävän aktiivisena ja ura jatkuu edelleen. Alkuaikojen klassisesta kokoonpanosta mukana ovat edelleen laulaja Phil Lewis ja W.A.S.P.:n riveistäkin tuttu rumpali Steve Riley. Nelikon täydentävät kitaristi Michael Grant ja basisti Kenny Kweens.

Hotelli Aulangon Night Hugo -yökerho oli melko erikoinen valinta keikkapaikaksi, sillä ruotsinlaivojen baarit mieleen tuovaa klubia on hieman vaikea mieltää rockpaikaksi. Mutta hyvä, että jossain keikkoja järjestetään ja kaupungissa tapahtuu!

Illan avasi paikallinen Deadforger ja kyllähän yhtyeen raskas ja hieman progevivahteitakin sisältänyt setti ihan hyvin toimi. Kappalemateriaali on kuitenkin melko tasapaksua, eikä tästä nyt hirveästi mieleen jäänyt. Hyvä lämppärisetti kuitenkin.



L.A. Guns veti oman noin 70min. settinsä hyvällä asenteella. Yleisön vähyyskään ei tuntunut Amerikan vieraita haittaavan ja kyllähän täällä viihtyi. En ole oikein koskaan ollut bändin suuri fani ja tuotannon tuntemuksessakin löytyy aukkoja vaikka kuinka. Ilokseni kuitenkin huomasin, että tunnistin suurimman osan illan annista. Never Enough, Sex Action, One More Reason ja Rip And Tear ovat hienoja rockralleja, mutta vastaavasti iso osan bändin kappaleista on turhan tasapaksua ja mitäänsanomatonta. Setin cover-yllärinä kuultiin äskettäin edesmenneen Princen Purple Rain ja tämä klassikko toimikin L.A. Gunsin käsittelyssä ja Michael Grantin laulamana erinomaisesti. Reilu tunti oli keikalle ihan passeli mitta, kun yhtye keskittyi olennaiseen, eikä ylipitkiä sooloja kuultu ja välispiikitkin olivat harvassa ja lyhyet.





Kiva ilta, josta kokonaisuutena mieleen jäi positiivisen mukava fiilis. Lisää vastaavaa toimintaa nyt vaan Aulangolle, niin paikalla kyllä ollaan! Ei näitä kansainvälisiä rocktapahtumia kaupungissamme liikaa ole.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Benromach 10 yo (2016)

Benromach 10 yo, 43% (2016)


Tuoksusta löytyy pehmeää maltaisuutta, kivaa mausteisuutta, hedelmäkarkkeja ja hento turvesavun häivähdys. Tuoreen lakritsin suolaisuutta ja kypsää luumua.

Maku on miellyttävän makea ja runsaan hedelmäinen. Kiva sherryinen vivahde. Maltaisuus on pehmeää ja suutuntuma öljyinen.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy happamaksi. Tammea nousee esiin. Suolaisuutta (lakritsi), sekä runsas mausteisuus. Hyvin kevyesti turvesavua.

Maukas ja ”kypsä” 10-vuotias. Kivan vivahteikas tuoksu ja tasapainoinen maku. Hyvä tuote.

Valtava harppaus parempaan verrattuna vuonna 2011 maistettuun versioon.