maanantai 30. toukokuuta 2016

Bowmore Mizunara Cask Finish

Maistelussa Bowmoren viime vuonna julkaisema varsin mielenkiintoinen Mizunara Cask Finish. Pullote on ikämerkitsemätön, mutta sen sisältämä viski on tislattu 1990-luvulla. Kypsytys on tapahtunut pääosin ex-bourbontynnyreissä , mutta mukana kerrotaan olleen myös pieni osa ex-sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Näiden tynnyreiden sisällöt on yhdistetty ja laitettu kypsymään kolmeksi vuodeksi harvinaisiin japanilaisiin Mizunara-tammitynnyreihin.

Bowmore Mizunara Cask Finish, 53,9%. 2000 bottles, (2015)


Tuoksu on tyylikäs ja sitä hallitsevat tuore puu, raikas trooppinen hedelmäisyys, vanilja ja toffee. Turvesavu on vain hentoinen aavistus. Yleisilme on puhdaspiirteinen ja hienostunut.

Maku on pehmeä ja suuntuntumaltaa kermaisen täyteläinen. Tuore tammi tuntuu sopivan vahvana. Makeaa trooppista hedelmää, johon sekoittuu kuivempina sävyinä voimakasta herukkaa ja hapahkoa sitrusta. Turvesavu nousee taustalta hiljalleen esiin.

Jälkimaussa herukkaisuus voimistuu edelleen ja tammi tuntuu nyt kuivana ja tanniinisena. Sitrusta, vaniljaa ja mustaherukanlehteä. Maku säilyttää vahvuutensa pitkään.

Pieni vesilisä tuo viskiin makeutta ja turpeisuus korostuu hieman. Tammi tuntuu edelleen tuoreena ja selkeänä.

Kokonaisuutena tämä Mizunara Cask Finish on puhdaspiirteinen ja odotukset täyttävä Bowmore. Hyvä ja mielenkiintoinen viski, johon Mizunaran käyttö tuo tyylikkään ja toimivan vivahteen.  Valitettavasti pullon hinta on karmivan kova (+-1000€), joten ainakaan omassa hyllyssäni tätä pulloa ei tulla näkemään.

torstai 26. toukokuuta 2016

Suomalaisen Viskin Päivä - Kiltakellari, Helsinki 21.5.2016


Suomalaisen Viskin Päivää vietettiin Helsingin Kiltakellarissa 21.5.2016. Vuosittaisen tapahtuman ajatuksena on tarjota alan kotimaisille toimijoille mahdollisuus esitellä tuotantoaan. Samaan aikaan pelatusta MM-jääkiekon Suomen välierästä huolimatta tapahtuma oli houkutellut paikalle toistasataa maistelijaa. No, mobiililaitteet ovat tulleet jäädäkseen ja niinpä pelin livelähetys näkyi puhelinten näytöillä useissa pöydissä.

Maamme viskituotanto on vielä varsin nuorta ja tämä fakta kävi selville myös illan tastingissa. Tarjolla olleista tuotteista osa oli vielä kypsytykseltään selkeästi keskeneräisiä tai muuten testituotteita. Valmistajista mukana olivat:

Beer Hunter’s
Kyrö Distillery Company
Teerenpeli Distillery
The Helsinki Distilling Company
Valamo Monastery Distillery

Jokaisen tislaamon edustaja sai vuorollaan puheenvuoron, missä esiteltiin niin tislaamo kuin maisteltava tuotekin. Monen näytteen nuoruuden ja jopa keskeneräisyyden tiedostaen suuria ennakko-odotuksia ei itselläni näihin ollut.

Sitten arvioiden pariin, eli fiilikset tuotteista maistelujärjestyksessä. Tässä vaiheessa pieni varoitus, sillä liian vähän aikaa kypsytetyt tisleet eivät kuulu suosikkeihini ja arviot ovat näiltä osin varsin negatiivista luettavaa.


Beer Hunter’s Old Buck 6 yo, bottled 2013. First Fill Bourbon Cask (65litr.)

Tuoksu on lääkemäinen, siirappinen ja liköörimäinen. Makeaa hedelmää ja tuoretta puuta. Ei huono, mutta jotenkin viskimaailmassa outoja piirteitä sisältävä.

Maku on makea ja tuoksun tavoin lääkemäinen. Viskin runko on kevyehkö. Kypsää aprikoosia ja appelsiinia. ”Mehumainen” ja ihan kiva.

Kokonaisuutena maukkaan hedelmäinen ilottelu. ”Karkkiviski”.
Beer Hunter’s tekee viskiä vähän ja se on kallista, mutta yleensä näistä löytyy aina joku kiva juttu joka herättää mielenkiinnon ja tarjoaa hyviä elämyksiä.


Kyrö Distillery Company RD #008


Tuoksu on paahtunut ja maanläheinen. Suklaata, tammea, havupuuta ja suolattuja perunalastuja. Raa’ahko.

Maku on kypsymätön (raaka), viljainen (ruis) ja tympeä. Mämmiä, puuta ja ylikypsää hedelmää.

Huh, en ole mämmin ystävä, joten se siitä. 2cl oli omalla kohdalla liian iso annos.
Jään odottamaan, kunnes Kyrön viski ehtii kypsyä rauhassa valmiiksi asti.


Valamo IX, 4yo, 54,7%. Tislattu 2011-2012. Kypsytys toisen täytön ex-bourbontynnyreissä + 1kk viimeistely uudessa tammitynnyrissä.

Tuoksu on makea ja bourbonmaisen vaniljainen. Hedelmäkarkkinen ja ”esanssinen” yleisilme. Jotain liimamaista/liuotinta. Raaka.

Maku on makea, liuotinmainen ja ällön hedelmäinen. Runko on ohut ja mitäänsanomaton. Ennemmin liköörimäinen kuin viski.

Tulihan maistettua. Toivottavasti nykyisessä tuotannossa saadaan aikaiseksi parempia esityksiä.


HDCO Cask #159, 63%. Kypsynyt muutaman kuukauden ex-bourbontynnyrissä. Raaka-aineina suomalainen mallastettu ohra ja belgialainen savumallas.

Tuoksu on erikoinen. Poltettua kumia ja puuta. Ylikypsää hedelmää, suklaata ja maakellaria. Yrttisyyttä ja jotain pistävää. Raju ”new make”, huh.

Maku on… makean raaka ja tympeä viina.

Eipä tällä vielä ole mitään tekemistä viskin kanssa. Kuten parilla edellisellä, jään odottamaan kypsymistä ja ”oikeaa viskiä”.


Teerenpeli Distillers Choice VYS


Tuoksu on pehmeän maltainen ja makean hedemäinen. Tuoretta tammea ja sen tuomaa liimamaista aromia. Nuoren oloinen.

Maku on pehmeän maltainen, hunajainen ja trooppisen hedelmäinen. Yleisilme on tasapainoinen ja kiva. Jälkimaku latistuu hieman ja hedelmäisyys kääntyy enemmän happaman sitruksen suuntaan.

Ihan jees tyypillinen Teerenpeli, joskin täyteläisyyttä ja intensiivisenpää otetta jäin kaipaamaan.


Olipas maistelu. Ideana siis varsin mukava, mutta jos usealla tislaamolla on tarjota vain kypsyttämättömiä tai keskeneräisiä kokeilutuotteita, mennään kyllä metsään rajusti. Itse en ainakaan ymmärrä, kenen etua tällaisten tuotteiden tarjoaminen palvelee. Tämä ilta oli ensikosketukseni Kyrön ja HDCO:n tuotteisiin ja jos/kun näitä myöhemmin eteen tulee, ovet lähtöasetelmat tältä pohjalta valitettavan negatiiviset. Lähes samoin on asianlaita myös Valamolla, joskin heiltä on jo parempaakin ehtinyt osua lasiin. Vain jo kauemmin toimineet Beer Hunter’s ja Teerenpeli tarjosivat sentään tislaamoilleen tyypilliset viskit, joiden 2cl annokset pystyin ainoina nauttimaan loppuun asti.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Bowmorea Birgerissä 19.5.2016


Hämeenlinnalaisessa olutravintola Birgerissä maisteltiin Bowmorea. Itse en ollutkaan hetkeen käynyt läpi tislaamon perusvalikoimaa, joten nyt olikin hyvä paikka katsastaa tilanne. Perustuotteiden lisäksi settiin oli saatu mukaan myös The Devil’s Casks -sarjan toinen ja kolmas pullote, joista nyt saadaan samalla ensiarviot tänne blogiin. Sarjan 2013 julkaistu ykkösosa löytyy tästä. Tislaamon 18-vuotias oli kokenut maussaan selkeän muutoksen, joten aiemmin maistettuun versioon saadaan nyt myös tuore päivitys.

Maahantuojan edustajana paikalla ollut Jarkko Nikkanen veti tilaisuuden läpi varmaotteisesti ja asiantuntevasti. Tässä illan kattaus maistelujärjestyksessä.

Bowmore Small Batch, 40%

Tuoksu on nuori, raa’ahko, kivan hedelmäinen ja hennon turpeinen.

Maku tuntuu hieman pistävälle. Makeaa vaniljaa, toffeeta, tammea ja raa’ahkoa trooppista hedelmää. Makea turvesavu.

Edullinen nuorukainen. Ei suuri elämys, mutta kyllä tämä ihan kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin on.  Edellinen arvioni löytyy tästä.


Bowmore 12 yo, 40%

Tuoksu on pehmeän maltainen ja hennosti turpeinen. Tervaa ja kypsää hedelmäisyyttä.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Runsas kypsä ja mehukas hedelmäisyys. Tervaskantoa, hillitysti tammea. Lopussa esiin nousee suolaisuutta.

Bowmoren perustuote on hyvällä mallilla. Ei edelleenkään suuria vivahteita, mutta maukas viski tämä ikäluokassaan on. Edellinen arvioni täällä.


Bowmore 15 yo Darkest, 43%, Sherry Cask Finished (+-2015)

Tuoksu on runsaan kypsän hedelmäinen ja sherryinen. Pehmeän makea turvesavu. Kukkaisuutta ja tyylikästä tammea.

Maku on maukkaan hedelmäinen. Herkullinen kuivahko sherryisyys ja taustan makeahko turvesavu toimivat hyvin yhdessä. Kevyt tammi, toffee, kahvi, maitosuklaa. Loppu kuivuu reippaasti.

Tasapainoinen viski, joskin vivahteikkuutta ja jotain omaa luonnetta jäin kaipaamaan. ”Keskitien kulkija”. Tässä edellinen arvio muutamien vuosien takaa.


Bowmore 18 yo, 43% (+-2015)

Tuoksu on tuhti ja täyteläinen, mutta samalla tyylikkään hienostunut. Tuntuva sherryisyys, tammi ja suklaatoffee hallitsevat. Kevyesti turvesavua.

Maku on makeahko ja aromaattinen. Pehmeä turvesavuisuus ja makea mustaherukka tuntuvat päällimmäisinä. Suutuntuma on miellyttävän silkkinen. Tervaleijonaa ja tuoretta lakritsia. Tammi tuo sopivasti kuivempaa ilmettä taustalle.

Tyylikäs ja maukas viski, joka oli illan ylläri. Viskin makuprofiili on muuttunut kuivemmaksi, eikä toffeisuus ole enää niin läpitunkevaa kuin muutamia vuosia sitten. Myöskään aiemmin vahvana tuntunut makea kukkaisuus (laventeli) on nyt häipynyt lähes huomaamattomaksi.  Aiempi arvio.


 Bowmore 10 yo The Devil’s Casks II, 56,3%, 2014. First fill sherry casks.

Tuoksu on tuhti ja voimakkaan sherryinen. Tammea, lakritsisalmiakkia, tervaa ja tummaa suklaata. Vahvuutta on hienosti.

Maku on voimakas, todella vahvan sherryinen ja herkullinen. Kypsää tummaa luumua, rusinaa ja viikunaa. Turvesavu pyörii selkeänä ympärillä. Raa’an mustaherukan kirpeyttä. Lopussa Viski kuivuu reippaasti ja tanniinisuus nousee mukaan.

Vesilisä korostaa savuisuutta ja nostaa esiin makeaa tervaisuutta.

Hyvä ja vahvan sherryinen viski. Ykkösosan tavoin maukasta tavaraa.


Bowmore The Devil's Casks III,  56.7%. 2015. First fill Oloroso and Pedro Ximenez sherry casks.


Tämä sarjan kolmas ja viimeinen osa on pullotettu ilman ikämerkintää.

Tuoksu on kevyempi kuin edellisessä. Runsas toffee ja makea hedelmäisyys. Kevyt kukkaisuus. Tammi tuntuu hentona taustalla. Kevyehkö turvesavu.

Maku on pehmeä ja makea. Poltettua sokeria ja makeaa sherryä. Suuntuntuma jää ohueksi. Savuisuus on hentoa. Makean kukkaista vivahdetta.

Lopussa maku latistuu yllättävästi. Hedelmäisyys kuivuu ja pistävää sitrusta nousee (liian) vahvana esiin. Maku ei oikein jaksa kantaa loppuun asti.

Tämä kolmas Devil’s Casks -pullote ei oikein säväyttänyt, eikä se valitettavasti yllä kahden aiemman version tasolle. Pettymys.


Kokonaisuutena mielenkiintoinen kattaus, joka tarjosi niin positiivisia kuin negatiivisiakin yllätyksiä. Maistellusta setistä kolme viskiä nousi itselleni ylitse muiden, joten tässä lopuksi illan oma top3:

1. 18 yo
2. Devil’s Casks II
3. 12 yo

maanantai 16. toukokuuta 2016

An Evening With Anneke Van Giersbergen, Acoustic Tour 2016 - Semifinal, Helsinki 13.5.2016


Hollannin heleä-äänisen Anneke van Giersbergenin akustinen kiertue pysähtyi ilahduttavasti myös Suomeen parille keikalle. Konserttipaikkoina olivat Turku ja Helsinki. Olin paikalla Helsingissä, missä pieni ja intiimi Semifinal-klubi oli loppuunmyyty jo ennakkoon.

Edellisen kerran Anneke nähtiin Helsingissä The Sirens -projektin kanssa viime kesän Tuskassa ja sitä ennen akustisesti Arjen Lucassenin kanssa Nosturissa. Nyt Semifinalissa Anneke esiintyi siis kokonaan yksin ja oikeastaan jatkoi siitä, mihin hänen soolosettinsä Nosturissa jäi.


The Gathering -tuotannosta napatulla My Electricity -kappaleella alkanut setti oli jälleen valloittava ja lämminhenkinen. Illan konsertissa kuultiin paljon Annekelle henkilökohtaisesti tärkeitä covereita ja laulajattaren soolotuotantoa esiteltiin nyt vain yhden kappaleen verran. Tämä Drive-albumin herkkä My Mother Said olikin yksi illan hienoimpia.

Näillä Annekan soolokeikoilla on kuulemma toivottu eniten kahta asiaa: Devin Townsend -kappaleita, sekä Slayeria. Slayer on noussut lämminhenkiseksi vitsiksi, sillä jollain keikalla Anneke oli tapaillut kitarallaan South Of Heavenin introa. No, Slayeria ei kuultu, mutta Deviniä kyllä. Addicted-levyn Ih-Ah! olikin aivan loistava veto.


Illan aikana kultiin hienojen musiikkiesitysten lisäksi myös paljon jutustelua, kun Anneke tuttuun ja humoristiseen tyyliinsä kertoili tarinoita ja taustoja esitettäviin kappaleisiin liittyen. Ilta päätettiin maukkaalla kolmen coverin putkella. Queenin Who Wants to Live Forever oli koskettavan kaunis, Pink Floydin Wish You Were Here soi vahvana ja Dolly Partonin Jolene sai lopuksi hymyn varmasti jokaisen paikalla olleen huulille.

Hieno keikka!

1. My Electricity (The Gathering)
2. Songbird (Fleetwood Mac)
3. My Mother Said
4. Saturnine (The Gathering)
5. I’m on Fire (Bruce Springsteen)
6. Locked Away (The Gathering)
7. Sex on Fire (Kings of Leon)
8. Ih-Ah! (Devin Townsend Project)
9. Broken Wings (Mister Mister)
10. Drowning Man (U2)
-------
11. Who Wants to Live Forever (Queen)
12. Wish You Were Here (Pink Floyd)
13. Jolene (Dolly Parton)






torstai 12. toukokuuta 2016

Royal Mile Whiskies Young Peaty Islay (Bowmore)

Lasissa reilut kymmenen vuotta sitten pullotettua nuorta Bowmorea.

Royal Mile Whiskies Young Peaty Islay, 61,5%. Distilled at Bowmore distillery 17.2.1999, Bottled 3/2005. 322 bottles.


Tuoksu on mukavan turpeinen ja raikkaan hedelmäinen. Runsas vanilja, paistettu banaani, vihreä rypäle, meloni. Bowmoren viskeille  tyypillinen herukkaisuus kummittelee taustalla.

Maussa turvesavuisuus tuntuu runsaana, mutta pehmeänä. Öljyisyyttä, kermaisuutta ja tuore trooppinen hedelmäisyys. Makeaa vaniljaa. Sopiva hapokkuus.

Jälkimaku jatkuu voimallisena ja maukkaana. Hapahko raikas hedelmäisyys, tyylikäs turvesavuisuus. Tammea, mausteisuutta ja herukanlehteä.

Tämä vahva viski kestää myös hyvin laimentamista ja kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja tasapainoinen. Yhtymäkohtia Bowmoren Tempest-sarjaan on paljon.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Viikate - Suistoklubi, Hämeenlinna 5.5.2016


Musiikkimedioissa on ollut paljon juttuja siitä, kuinka rockkeikkojen yleisömäärät ovat kaiken aikaa pienenemään päin. Varsinkin pienempien ja tuntemattomampien yhtyeiden on vaikea saada katsojia liikkeelle. Helatorstai-illan Viikatteen keikka ei tästä ongelmasta kärsinyt, vaan bändin noustessa Suiston lavalle klubi oli ääriään myöten täynnä.


Viikatteen musiikissa yhdistyvät niin rock, iskelmä kuin hevikin ja mollivoittoiset (mutta toisaalta iloiset) laulut ovat keränneet laajan ystäväpiirin laajalta kuluttajakunnalta. Pari vuotta sitten julkaistu Panosvyö-albumi teki kunniaa Motörheadille ja tuo coverlevy on lajissaan erittäin onnistunut ja hyvä.

Tänään ei kuitenkaan Moottoripäitä kuultu, vaan illan anti keskittyi Viikatteen omaan tuotantoon. Pääosassa paistatteli bändin uusin albumi XII - Kouvostomolli, jonka mainiot kappaleet taittuivat toimivasti myös liveversioiksi. Ilta oli viihdyttävä ja varsinkin vanhemmat hitit nostivat tunnelman varsin hyvälle tasolle. Illan ainoa cover oli kotimaista alkuperää, eli 1980-luvun lopun Mana Mana -yhtyeen tuotannosta poimittu Maria Magdalena. Tämä olikin Viikatteen käsittelyssä toimiva veto.


Viikate on aina ollut tyylikäs yhtye ja Suistollakin homma hoidettiin esimerkillisesti. Tarttuvat melodiat, lämminhenkinen tunnelma, hyvä äänentoisto ja näyttävät valot takasivat viihtyvyyden.





Tämä käsin kirjoitettu settilista on hieman kryptinen, mutta ainakin Viikatteen musiikista perillä olevat ymmärtänevät sisällön :) 


maanantai 2. toukokuuta 2016

Lagavulin 8 yo

Testissä uusi Lagavulin.

Lagavulin 8 yo, 48%. Lagavulin 200th Anniversary, limited edition (2016)



Tuoksussa hieman kuminen savuisuus hyökkää vahvana. Palanutta puuta, salmiakkia ja jotain lääkemäistä vivahdetta. Kirpakka hedelmäisyys tuo raikkautta taustalla. Melko yksioikoinen ja vähän tympeä.

Maku on tuoksun  tavoin ”palanut”. Tuhti turvesavuisuus, poltettu kumi, hiiltynyt grillimakkara. Sitrus tuo kirpeyttä ja pistävyyttä taustalle. Tuoretta tammea ja vaniljaa.

Jälkimaku ei tuo kokonaisuuteen mitään uutta ja tympeähkö turvesavua alkaa jo tökkiä. Hedelmäinen raikkaus yrittää nousta esiin. Suolaisuutta (lakritsi).

Tällainen tympeän savuinen ja pistävän sitruksinen nuorukainen ei kuulu suosikkityyleihini, joten eipä tästä kehuja irtoa, ei sitten millään.