maanantai 29. helmikuuta 2016

The Ileach Peaty Islay Single Malt "Cask Strength"

Lasissa turvepommi Islayn saarelta. Tislaamo ei tiedossa.

The Ileach Peaty Islay Single Malt. Cask Strength 58%. 


Tuoksua hallitsee makea ja tervainen turvesavu. Hiiltynyttä puuta, poltettua kumia. Vaniljaa, maitosuklaata, kukkaisuutta.

Maussa hiiltynyt puu ja tervainen savu jyräävät vahvalla otteella. Kypsä trooppinen hedelmäisyys tuo makeutta ja täyteläisyyttä. Nuorta raakuutta, jota korkea alkoholiprosentti korostaa. Palaneen kumin vivahde pyrkii taustalta esiin.

Jälkimaku jatkaa brutaalia turvesavutulitusta. Savuisuus jyrää nyt kuivempana, tammen säestäessä taustalla. Muille vivahteille ei juuri tilaa jää.

Tuhti ja yksioikoinen, yleisilmeeltään hieman tympeä Islay Malt. Turvesavuisuudessaan todellinen ”peat monster”. Vesilisä pehmentää kokonaisuutta ja korostaa makeutta, mutta suuria vivahteita tästä on turha etsiä.

torstai 25. helmikuuta 2016

The Macallan Rare Cask

Testissä uutta Macallania. Vaikka kyseessä on jälleen kerran pullote ilman ikämerkintää, niin hintalappuun on piirretty sen verran numeroita, että ainakin voisi olettaa ikävuosia kertyneen tälle pullotteelle ”perusnasseja” enemmän. Alkossa pullosta joutuu köyhtymään 259€.



The Macallan Rare Cask, 43%. 

Macallan Rare Cask is comprised of 16 different sherry-cask styles, the majority of which are first fill.

Tuoksu on makeahko ja voimakkaan viinimäinen. Ylikypsää luumua, rusinaa ja suklaata. Joku vahvan rommimainen vivahde. Tammi tuntuu paahteisena ja tyylikkäänä. Kokonaisuus on kuitenkin melko levoton.

Maku on makea ja tuoksun tavoin runsaan viinin hallitsema. Kypsää hedelmäisyyttä (ylikypsät luumu ja persikka). Kahvia, tummaa rommia ja kitkerää suklaata. Mausteisuutta.

Jälkimaku muuttuu happamaksi. Tammi nousee vahvana esiin. Sherryisten sävyjen takaa nousee esiin kirpeän sitruksisia sävyjä. Outo rommimaisuus kummittelee edelleen taustalla.

Hmm… Ei tämä nyt oikein säväytä ja entisaikojen upean sherryisiä Macallaneita tulee kyllä ikävä. Viskin runko jää turhan ohueksi, eikä sherryisyys ole riittävän täyteläistä ja ”lihaisaa”. Pieni vesilisä parantaa tasapainoa, mutta ei kuitenkaan pysty nostamaan viskiä odotusten tasolle. Pettymys.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Halestorm, Shiraz Lane - The Circus, Helsinki 18.2. & Klubi, Tampere 19.2.2016


Jenkkibändi Halestorm nähtiin viimeksi Suomessa ja Helsingin Nosturissa liki kolme vuotta sitten, joten nyt olikin jo korkea aika uusinnalle. Tuoreimman Into The Wild Life -albumin myötä kiertävä ryhmä saatiin maahamme nyt kahdelle keikalle. Alkujaan olin ostanut lipun Tampereelle ja Klubi olikin loppuunmyyty jo ennakkoon. Oma aikataulu sopi mukavasti myös edellisen illan Helsingin keikalle ja kun lippujakin oli saatavilla, olihan myös sinne lähdettävä. Hyvä niin, sillä bändiltä nähtiin peräkkäisinä iltoina kaksi varsin viihdyttävää keikkaa!

Molemmilla keikoilla illan avasi huhtikuussa debyyttialbuminsa julkaiseva Shiraz Lane. Suuria odotuksia ei tähän ryhmään ollut, mutta hyvältähän tämä kuulosti. Vastaavia kasarirockbändejä putkahtelee nyt esiin kuin sieniä sateella ja massasta erottuminen on vaikeaa. Shiraz Lanella oli kuitenkin kappaleissaan jotain kivaa ideaa ja hyviä melodioita, joten täytyypä pistää tuo tuleva levyjulkaisu muistiin.






Reipasta hardrockia soittava Halestorm avasi Helsingin The Circuksen illan rauhallisesti maukkaalla Bad Girl’s Worldilla. Erikoinen ja rohkea avaus. Salin tunnelma nostettiin kuitenkin kattoon heti perään kuullulla Love Bites (So Do I) hitillä. Bändi kuulosti erittäin hyvälle ja soundit olivat erinomaiset läpi keikan. Laulajatar/kitaristi Lzzy Hale häärii energisenä bändin keskipisteenä ja mikä ääni tästä neitosesta lähteekään. Lzzyn laulussa on Ronnie James Dion tyylistä vahvuutta ja voimaa, joka pysäyttää kuuntelemaan. Rumpali Arejay Hale vetää omaa vauhdikasta showtaan kannujensa takana, eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita jää puuttumaan. Keikan pakollinen rumpusoolokin oli poikkeuksellisen viihdyttävä. Kitaristi Joe Hottinger ja basisti Josh Smith antavat suosiolla tilaa ja hoitavat omat tonttinsa vähäeleisesti mutta varmasti.



Settiin oli koottu tuoreen materiaalin lisäksi hyvä best of -kattaus parilta aiemmalta levyltä ja ainakin itselleni nämä vanhemmat vedot toimivat uusia biisejä paremmin. Keikan lopun hittiputki Freak Like Me, hienoksi livebiisiksi kasvanut Here’s To Us ja vahva I Miss The Misery olivat yhtä juhlaa.






Tampereen täpötäydellä Klubilla jatkettiin vahvoissa merkeissä. Nyt liikkeelle lähdettiin heti raskaammissa merkeissä, kun avauksena kuultiin tuoreen albumin parhaimmistoon kuuluva Sick Individual.  Tunnelma Klubilla oli intiimimpi kuin Circuksessa ja pienempi lava tuntui sopivan bändille mainiosti. Setin runko noudatteli Helsingissä kuultua, vaikka kappalejärjestystä olikin hieman muokattu ja parit biisivaihdoksetkin tehty. Viimeisenä kuultuun I Miss The Miseryyn oli nyt yhdistetty mukaan maukas pätkä Black Sabbathin Heaven And Helliä ja Lzzyn vahva ääni sopikin tähän klassikkoon upeasti!

Halestorm tarjosi Helsingissä ja Tampereella kaksi erittäin hyvää iltaa, mutta Tampereella tiiviimpi tunnelma siivitti bändin vielä Helsinkiäkin kovempaan suoritukseen.









+ I Miss The Miseryyn oli yhdistetty pätkä Black Sabbathin Heaven And Helliä.


tiistai 16. helmikuuta 2016

Eagle of Spey 10 yo

Lasissa viskiä, mikä oletettavasti on peräisin Glenfarclasin tislaamolta ja ex-Bourbontynnyreistä.

Eagle of Spey 10 yo, 40%. Highland Single Malt. J&G Grant


Tuoksu on ihan miellyttävä ja täyteläinen. Runsas marjaisuus (karviaishillo ja lakka). Suklaata, vanhaa puuta, syksyisiä lehtiä ja tammitynnyriä. Joku happaman viinimäinen vivahde. Hieman sekava yleisfiilis.

Maku on makea, kevyehkö ja runsaan vaniljainen. Toffeeta, ylikypsää trooppista hedelmäisyyttä (papaija). Sitruksista happamuutta.

Jälkimaussa happamuus lisääntyy ja tammi nousee esiin. Siirappista makeutta kumpuaa taustalta. Maku ei kanna pitkälle.

Ihan ok edullinen käyttöviski, mutta tasapainoton olemus ja runsas puu kielivät vanhoista, liki loppuun käytetyistä tynnyreistä.

torstai 11. helmikuuta 2016

Glenfarclas 17 yo

Tarkastelussa ikäluokassaan mukavan herkulliseksi osoittautunut Glenfarclas.


Glenfarclas 17 yo, 43%


Tuoksu on pehmeä ja kevytpiirteinen. Hento sherryisyys. Kuivattuja sekahedelmiä, raikasta marjaisuutta ja ripaus tammea tuomassa kuivempaa ilmettä.

Maku on maukas ja kivan mehukas. Sherryisyys tuntuu makeana hedelmäisyytenä ja tammi tuo taustalle oman kuivemman vivahteensa. Mukavaa paahteisuutta.

Jälkimaku kuivahtaa ja tammi nousee enemmän pintaan. Hedelmäisyys säilyy runsaana, mutta tuntuu nyt hieman happamana. Mausteisuutta (inkivääri, lakritsi).

Nätti ja helposti juotava viski, kuten Glenfarclasit yleensäkin. Tasapainoinen kokonaisuus, missä sherry ei ole niin hallitsevassa roolissa kuin monissa muissa tislaamon pullotteissa.  Erittäin hyvä tuote.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Laphroaig 16 yo, Travel Retail Exclusive

Laphroaigin viime vuoden uutuudet olivat varsin mainioita, joten napataan käsittelyyn vielä yksi, joka on travel retail -markkinoille suunnattu 16 yo.

Laphroaig 16 yo, 43%. Travel Retail Exclusive (2015). 35cl.


Tuoksu on vahvapiirteinen, mutta pehmeä. Hieman tervainen turvesavuisuus hallitsee. Kypsää hedelmää ja tammea. Raikas merellinen tuulahdus nousee taustalta. Jotain lääkemäistä.

Maku on pehmeä, mutta viskin suutuntuma jää valitettavan vetiseksi. Makea tervainen savuisuus tuntuu päällimmäisenä. Raikasta hedelmäisyyttä. Rungon ohuus kyllä häiritsee.

Jälkimaku tarjoaa tervaa, sisu-pastillia ja kevyttä hedelmäisyyttä. Kaunis tammen vivahde yrittää tuoda hieman tyylikkyyttä.

Tässä on viski, missä turvesavuisuus jää jotenkin kovin irralleen muuten kevyessä ja ohuessa kokonaisuudessa. Ei nyt huono viski, mutta täyteläisyyttä ja sen myötä tasapainoa kaipaisi rutkasti enemmän. Ei yllä hienon ja monipuolisemman 15 yo:n tasolle millään osa-alueella.

maanantai 1. helmikuuta 2016

80's Rocks Party: BadCase + guests, Leather Rebels plays Judas Priest, Luca & Erkka duo - On The Rocks, Helsinki 30.1.2016

Viime marraskuussa On The Rocksissa koettiin mainio 80’s Rocks Party, joten nyt oli uusinnan paikka. Matkalla Helsinkiin saatiin kuitenkin jobinpostia, sillä itselleni illan odotetuin artistivieras Nitte Valo (Burning Point, ex-Battle Beast) oli joutunut perumaan esiintymisensä BadCasen kanssa sairastumisen vuoksi. Tästä takaiskusta huolimatta kasarirockia kuultiin kuitenkin tuhti paketti.

Illan avasivat duo Luca Gargano & Erkka Korhonen akustisella setillään. Maukasta musisointia, johon pientä lisävirettä toi kuultujen biisien tunnistuskilpailu. Haastetta oli riittämiin, mutta oma pieni tiimimme tunnisti kuitenkin muutaman kappaleen ja niiden alkuperäisesittäjät. Setistä löytyi mm. Extremeä, Vinnie Vincentiä, Warrantia, Ritchie Samboraa ja David Lee Rothia.



Leather Rebels tarjosi omassa Judas Priest -setissään hyvän klassikkokimaran. Monien vastaavien tribuuttibändien ongelmana on se, että yritetään matkia liiaksi alkuperäistä niin soitannollisesti kuin ulkonäöllisestikin, jolloin homma kääntyy helposti (tahattoman) komiikan puolelle. Leather Rebels tekee hommaa kuitenkin omalla tyylillään, eikä yritä liiaksi matkia suurta esikuvaansa. Tunnin settiin oli mahdutettu takuuvarmojen hittien lisäksi myös jotain vähemmän kuultua, kuten vaikkapa erittäin kova Turbo-albumin päätösraita Reckless. Kansainvälistä väriäkin saatiin mukaan, kun Intialainen Priest-tributoija Ranjit Menon liittyi joukkoon laulamaan Painkilleriä ja Turbo Loveria.



+ Metal Gods

BadCasella oli omaan esitykseensä vaikea lähtökohta, kun odotettu erikoisvieras siis puuttui kokoonpanosta. Bändi kuitenkin suoriutui hankalasta paikasta hyvin ja laulaja Kari Saukko sai apua nopealla aikataululla lavalle haalituilta tuuraajilta. Juliaksi esitelty neitonen lauloi Heart-yhtyeen Alone-klassikon hienosti, eikä yhtään jälkeen jäänyt Manowarin Heart of Steelin tulkinnut, yleisöstä lavalle nostettu herra. Muitakin vieraita nähtiin ja osa kappaleista kulki paremmin, osa taas vähän hapuillen. Bändi oli kuitenkin jälleen hyvä ja settilista mainio, joskin soundipuolella olisin kaivannut kitaroihin lisää tehoa. Vaikeuksien kautta voittoon kuitenkin edettiin ja uusintaa lupailtiin vielä tälle keväälle niin, että myös nyt puuttumaan jäänyt Nittekin on mukana.



+ Heart of Steel