lauantai 28. marraskuuta 2015

Vintage Trouble, Slydigs - The Circus, Helsinki 24.11.2015


Kesällä Hämeenlinnan Kantolassa AC/DC:n lämppärinä nähtiin huikean hyvä Vintage Trouble ja keikka-arviossani toivoin bändiä omalle klubikeikalle. Nyt on helppo todeta, että joskus toiveet toteutuvat ja vieläpä melko nopeasti. Näemmä moni muukin tätä yhtyettä odotti, sillä synkästä marraskuun tiistai-illasta huolimatta Circuksessa oli runsaasti väkeä.

Illan avasi brittiläinen Slydigs, joka oli ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus. Yhtye esitti rytmikästä bluesrockia ja mikäs siinä, ihan hyvinhän homma toimi. Ihan kelpo lämppäri!



Vintage Trouble aloitti oman settinsä tyylikkäästi kappaleella Soul Serenity. Illan aikana saatiin hyvä osoitus yhtyeen monipuolisuudesta, sillä konsertissa kuultiin niin kevyempää soulia, jämäkkää bluesia kuin vahvaa jytärockiakin. Neljäntenä kappaleena kuultu Angel City, California tärähti tajuntaan kuin miljoona volttia ja viimeistään tässä koko yleisö ravistettiin hereille.




Tyylikkään bändin voima ja sielu on laulaja Ty Taylor, jonka esiintymien hakee vertaistaan. Miehellä on kyky kietoa yleisö tiukasti otteeseensa ja Circuksessakin hän sai luotua sellaisen tunnelman, ettei paremmasta väliä. Illasta muodostui suuri juhla, johon yleisö sai osallistua kuin yhtyeen ylimääräisenä jäsenenä. Taylor seikkaili useasti yleisön seassa ja nähtiinpä mieheltä jälleen myös näyttävä ”surffaus” yleisön käsien päällä.



Tunti ja vartti kului nopeasti ja keikka tanssittiin loppuun Total Strangers -kappaleen tahdissa. Lavalta poistuminen oli myös oma lukunsa, sillä koko bändi kapusi alas yleisön joukkoon ja matka jatkui hyvin varustetun myyntipisteen luo, missä bändi jutusteli fanien kanssa kiireettömästi ja leppoisasti. Kauppakin taisi tällä taktiikalla käydä ihan mukavasti.

Vintage Trouble on yhtye, jolla on potentiaalia nousta vaikka mihin, sillä kahdella mainiolla albumilla ja huikealla live-esiintymisellä on jo luotu hyvä pohja menestykseen!




keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Operation Mindcrime, Fire & Water, Stråle - Nosturi, Helsinki 23.11.2015


Syksyn keikkaruuhka sai jatkoa Helsingin Nosturissa, kun paikalle saapui ex-Queensrÿche vokalisti Geoff Taten Operation Mindcrime -kokoonpano. Tarjolla oli harvinaista herkkua, sillä Queesrÿchen klassikkoalbumi Operation: Mindcrime esitettiin konsertissa alusta loppuun. Yleisökato oli valitettavasti melkoinen ja Nosturissa oli todella väljää. Tällä hetkellä hyviä keikkoja on niin paljon, että kaikille ei vaan riitä kävijöitä.
Vanha sanonta ”väki vähenee, pidot paranee” oli kuitenkin nyt ihan kohdallaan ja illasta muodostui loistava ja yllätyksellinenkin.

Illan avasi Irkkuduo Fire & Water ja hyvin avasikin. Akustisella kitaralla, saksofonilla, huuliharpulla ja laululla saatiin aikaiseksi toimiva ja monipuolinen setti. Duon mukavia kelttimelodioita ja bluesia olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta tilaa piti antaa seuraaville.



Helsinkiläinen Stråle oli entuudestaan aivan tuntematon tapaus. Bändi soitti tylsähköä perusrockia ja eipä tästä jaksanut innostua. Billy Idol -cover Rebell Yellin sentään setistä tunnistin. Laulajan välispiikki ”kestättekö vielä pari biisiä?” kiteytti keikan vaatimattoman annin osuvasti.



Operation Mindcrime tarjoili liki kahden tunnin kattauksen ja heti alkuun saatiin kirsikat kakun päältä, kun yhtye soitti kokonaisuutena Queensrÿchen Operation: Mindcrimen alusta loppuun. Huikea albumi ja juuri näin se kuuluukin esittää. Tämä levy on parhaimmillaan juurikin kokonaisuutena.  Fire & Waterin Clodagh Kearney vieraili lavalla Sister Maryn roolissa ja duetointi Geoff Taten kanssa kymmenminuuttisessa Suite Sister Maryssa oli yksi illan kohokohdista.


Geoff Taten lisäksi yhtyeessä vaikuttavat Simon Wright Drums (AC/DC, DIO), John Moyer Bass (Disturbed), Kelly Gray Guitar (Queensryche), Randy Gane Keyboard (Queensryche Rage for Order), Scott Moughton Guitar (Geoff Tate solo band). Bändi kuulosti hyvälle läpi illan ja Taten laulu oli iskussa. Alkuun laulu oli tosin miksattu aika alas, mutta sekin parani illan edetessä.

Mindcrime-setin jälkeen kuultiin parit näytteet yhtyeen tuoreelta The Key-albumilta ja lisää Queensrÿchen hittejä. Setin loppupuolella Kearney vieraili lavalla toistamiseen, nyt saksofonin kanssa.


Herkkä Silent Lucidity aloitti encoret. Tate kertoi, että kappaleesta on tullut vuosien varrella erikoisella tavalla monikäyttöinen. Se on soinut lukuisissa hautajaisissa, häissä, ristiäisissä ja toki myös lapsia tehdessä. Hieno balladi!

Kokonaisuutena illan setti tarjosi tyylikästä musisointia ja hienoja kappaleita jopa odotukset ylittäen. Ja niin, keikan jälkeen koettiin vielä yllätys, kun odottamatta tarjoutui mahdollisuus osallistua bändin meet & greet -tilaisuuteen. Mukava juttutuokio yhtyeen jäsenten kanssa, jonka jälkeen olikin kiva lähteä hymyssä suin kotimatkalle.






sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Pelle Miljoona Oy, Rikoslaki - Suistoklubi, Hämeenlinna 20.11.2015


Suistolla koettiin nostalgiantäyteinen ilta Pelle Miljoona Oy:n parissa. Ensin lavalla oman vuoronsa sai kuitenkin paikallinen Rikoslaki.

Rikoslaki tarjoili reippaan annoksen perinteistä punkkia ja ihan hyvältähän tuo kuulosti. Energisestä esiintymisestä olisi malliksi monille ja asenne oli kyllä tällä miehistöllä kohdallaan.



Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie On Kuuma on yksi suomirockin klassikkolevyistä. Levy julkaistiin vuonna 1980 ja nyt 35 vuotta myöhemmin yhtye saapui Suistolle liki tuossa klassisessa kokoonpanossaan. Mukana olivat Pelle Miljoona (laulu ja rummut), Tumppi Varonen (laulu ja rummut), Andy McCoy (kitarat ja laulu), Ari Taskinen (koskettimet), Mela (basso).



Moottoritie On Kuuma oli luonnollisesti vahvassa roolissa myös illan keikalla ja albumi kuultiinkin lähes kokonaan. Bändi oli hyvässä vedossa ja kaikki soittimet erottuivat selkeinä. Andy McCoyn kitarasoudi oli kohdallaan ja Ari Taskisen koskettimet loivat omaa vivahdettaan kappaleiden taustalle. Rummuissa ja laulussa vuorottelivat Pelle ja Tumppi varsin toimivasti.

Reippaampien punkrallien vastapainoksi hitaampi Gabriel soi karun tyylikkäänä, Pellen tarttuessa myös huuliharppuun. Suurimmat hitit toki kuultiin - Moottoritie On Kuuma ei ole menettänyt tehoaa vuosien varrella ja Tahdon Rakastella Sinua on bilebiisi vailla vertaa.

Illan päätös ei olisi voinut olla parempi, sillä Hyvää Yötä Maailma niputti illan maukkaan annin herkkään päätökseen.

”Kaikki on niin kaunista
Pehmeää ja rauhallista
Yön syli on turvallinen
Suojaansa tuhlaillen

Hyvää yötä maailma
Hyvää yötä maailma
Aamulla aurinko nousee taas”.







perjantai 20. marraskuuta 2015

Mötley Crüe, Alice Cooper, Saint Asonia - Hartwall Areena, Helsinki 18.11.2015


Helsingin Hartwall Areenalla vietettiin Mötley Crüen jäähyväisiä yhtyeen The Final Tour -kiertueen Euroopan osuuden päätöskeikalla.

Illan aikataulu Areenalla oli laadittu todella tiukaksi ja niinpä ensimmäisenä esiintynyt Saint Asonia aloitti jo puoli tuntia hallin ovien avautumisen jälkeen. Täyttä hallillista ihmisiä on jotakuinkin mahdoton saada tuossa ajassa sisään, joten itsekin olin yhtyeen aloittaessa vielä turvatarkastusjonossa.

Saint Asonian keikasta tuli nähtyä siis vain loppuosa, minkä perusteella alun missaamisessa ei suurta vahinkoa tapahtunut. Bändi esitti melodista tusinarockia, eikä tästä jäänyt kyllä mitään mieleen.



Seuraavaksi lavalla oli Alice Cooperin vuoro. Kesällä Tuskassa Alice bändeineen oli vakuuttava, eikä pettyä tarvinnut nytkään. Vajaaseen tuntiin tiivistetty setti oli herkkua alusta loppuun. Yhtye kuulosti Areenalla todella hyvälle! Teatraalisuutta ei esityksestä unohdettu, vaan Alicen ”kauhuteatteri” oli jälleen näyttävässä osassa. Huikean kova setti!







Alice Cooper Setlist Hartwall Areena, Helsinki, Finland 2015, Raise the Dead


Mötley Crüe avasi oman keikkansa Girls, Girls, Girls -kappaleella ja hyvältähän yhtye kuulosti, vaikkakaan Cooperin bändin monipuolisempaan äänimaailmaan ei illan aikana ylletty. Setti oli mallia ”best of” ja uran varrelta mukaan oli poimittu takuuvarmat hitit ilman suuria yllätyksiä.


Laulaja Vince Neilin äänen kestävyys on herättänyt keskustelua kiertueen varrella ja kuuleman mukaan jotkut keikat ovat menneet laulun osalta kovinkin heikosti. Nyt Vincen ääni kesti suhteellisen hyvin, vaikkakin keikan loppupuolella rasitus alkoi jo laulussa kuulua. Bändi oli varmaotteinen, mutta soitto tuntui jotenkin rutiininomaiselle ilman sitä viimeistä terävyyttä. Kitaristi Mick Marsin soolo-osuus oli kamala. Enpä muista, milloin olisin yhtä tylsää kitarasooloa kuullut. Viihdyttävämpi soolo kuultiin ja nähtiin rumpali Tommy Leeltä, jonka uskomaton vuoristorata oli kyllä melkoinen viritys. Näyttävä rakennelma!




Lava oli yllättävän pelkistetty ja showpuolella tunnelmaa luotiin ”rollercoasterin” lisäksi oikeastaan vain erilaisilla pyroefekteillä. Pari taustalaulaja/tanssijaa tarjosivat toki hieman silmäniloa. Valot olivat melko hämärät läpi keikan.

Keikka saateltiin päätökseen salin keskelle rakennetulla pikkulavalla, jossa yhtye viimeisenä Euroopassa kuultuna kappaleena esitti Home Sweet Homen. Mötley Crüen kiertue ja samalla yhtyeen taru päättyy Los Angelesiin uudenvuodenaattona. Aika sitten näyttää, kuinka pysyvä tuo lopetuspäätös on.






So Long, Farewell

Girls, Girls, Girls
Wild Side
Primal Scream
Same Ol' Situation (S.O.S.)
Don't Go Away Mad (Just Go Away)
Smokin' in the Boys' Room
Looks That Kill
Mutherfucker of the Year
Louder Than Hell

In the Beginning

Shout at the Devil

O Fortuna

Drum Solo
Guitar Solo
Saints of Los Angeles
Live Wire

T.N.T. (Terror 'N Tinseltown)

Dr. Feelgood

Kickstart My Heart
--------
Home Sweet Home

My Way

Kokonaisuutena tämän viihdyttävän illan parasta antia tarjosi Alice Cooper, Mötleyn tyytyessä rutiinisuoritukseen. Luulenpa, että ajatuksissa pyörii jo tuo reilun kuukauden päässä häämöttävä suuri finaali yhtyeen kotikaupungissa ja sinne energiaa vähän säästellään.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Nightwish, Beast in Black - Metro Areena, Espoo 13.11.2015


Loppuvuoden keikkatahti jatkuu vilkkaana. Nyt vuorossa oli matka Espoon Metro Areenalle katsastamaan viimeksi kesällä Tampereen Ratinassa hurmanneen Nightwishin Euroopan kiertueen avaus.

Ennen Nightwishia lavalla nähtiin kuitenkin maailman ensi-ilta. Battle Beastista erotetun kitaristi/biisintekijä Anton Kabasen uusi yhtye kantaa nimeä Beast in Black ja nyt oli aika ensimmäisen keikan.


Beast in Blackin setti nojasi vahvasti Battle Beast -materiaaliin, mutta myös kaksi aivan uutta kappaletta kuultiin. Seurasin keikkaa hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Varsinkin alkuun uusi laulaja Yannis Papadopoulos vaati totuttelua, enkä meinannut oikein saada otetta Battle Beast -tulkintoihin. Keikan loppua kohden homma alkoi kuitenkin jo tuntua luontevammalle ja pari kuultua uutta kappaletta lupaavat hyvää jatkoa ajatellen. Nämä biisit säväyttivät heti ensikuulemalla! Keikalla kosketinsoittimet olivat kappaleissa vahvasti läsnä ja olisinkin mieluusti nähnyt lavalla ihan livesoittajan taustanauhojen sijaan. Viihdyttävä setti kuitenkin, joka lupaa kyllä ihan hyvää yhtyeen jatkoa ajatellen.



Beast In Black Setlist Metro Areena, Espoo, Finland 2015

Sitten illan pääesiintyjän pariin...


Nightwish latasi sitten peliin sellaisen kaksituntisen, että ei voi kuin ihailla yhtyeen tekemistä ja tyylitajua. Metro Areenan lavalla ei kuultu sitä helpointa ”best of” keikkaa, vaan illan kokonaisuus oli rakennettu pitkien ja mahtipontisten sävellysten ympärille. Samaan settiin oli mahdutettu peräti kolme yhtyeen pisimpiin kuuluvaa teosta: The Poet and the Pendulum, Ghost Love Score sekä keikan päättänyt parikymmenminuuttinen The Greatest Show On Earth. Näistä ensin mainittu oli aivan huikea ja nousi yhdeksi illan kohokohdista. Muita illan helmiä olivat aina vaikuttava Ever Dream sekä harvemmin kuultu 7 Days to the Wolves.




Laulajatar Floor Jansen on kyllä nainen paikallaan keikasta toiseen, sillä niin varmaa ja ihailtavaa hänen suorituksensa on. No, olihan kyllä koko bändi maestro Tuomas Holopaisen johdolla huikeassa vedossa ja tähän kun vielä lisätään upeat valot ja pyrot, niin mitäpä muuta hyvältä hevikeikalta voi toivoa. Upea ilta!

Toinen arvio tästä illlasta kannattaa käydä lukaisemassa Metalliluolan sivuilta.

Nightwish Setlist Metro Areena, Espoo, Finland 2015, Endless Forms Most Beautiful