keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Aberlour 10 yo

Jatketaan "tusinatavaralla"...

Aberlour 10 yo, 40%


Tuoksu on kypsän hedelmäinen (aprikoosi, persikka, luumu). Tammi tuo kuivuutta. Vahvaa suklaata, espressoa. Nuoren viskin pistävyyttä.

Maku on runsaan hedelmäinen ja ihan maukas. Kuivahko maltaisuus. Tammi ja tumma suklaa tuntuvat selkeinä. Sitruksinen happamuus nousee taustalta vahvana pintaan.

Jälkimaku jää hieman latteaksi ja lyhyeksi. Pähkinää ja pistaasia. Hapanta hedelmäisyyttä, kuivaa puuta ja märkiä syksyisiä lehtiä. Loppu on jotenkin liian raa’an oloinen.

Perussettiä. Lisäkypsytys ei olisi ollut tälle varmaankaan pahitteeksi, sillä nyt yleisilme jäi hieman raakileeksi. Makuja yhteen sitovaa täyteläisyyttä olisin myös kaivannut lisää.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Caol Ila 12 yo


Caol Ila 12 yo julkaistiin vuonna 2002 ja tuolloin melko tuoreeltaan sitä tuli pullollinen hankittua. Aiemminhan Caol Ilan tislaamopullotteet olivat vähissä ja uuden sarjan julkaisu (12yo, 18yo, CS) oli varsin odotettu. Tuolloin 12 yo maistui oikein mainiolle, makean tervaiselle ja savuiselle, joten pullo tyhjeni nopsaan.

Nyt en edes muista koska olisin tätä viimeksi maistanut, joten otetaanpa viski käsittelyyn tuoreen pullon myötä. Nyt mennään käytännössä ihan livefiiliksellä, sillä viskiä on lasissa parasta aikaa ja kirjaan mietteet suoraan tähän.

Caol Ila 12 yo, 43%

Tuoksu on raa’ahkon hedelmäinen (aprikoosi) ja tuntuvasti turvesavuinen. Tervaista makeutta yrittää nousta taustalta esiin. Selkeää merellisyyttä (vaikka tislaamo kypsyttääkin viskinsä suurelta osin mantereella). Suolaisuus, märkä rantakallio, kevyt sitrus. Kevyt kuivahko tammi.

Maku on melko keveä ja suuntuntuma ohuehko. Rungon keveydestä huolimatta makua riittää kuitenkin hyvin. Tervainen turvesavu on herkullista ja hallitsevaa. Poltettua tammea, raikasta hedelmää, (vihreä omena, aprikoosi, sitrus). Kirpeys lisääntyy loppua kohden. Tammi tuo kuivuutta. Suolaisuus tuntuu vahvana.

Jälkimaku on hapahko ja jää jotenkin raa’an oloiseksi. Kirpakka sitrus, turvesavu ja tammi tuntuvat melko teräväpiirteisinä. Nyt kaivattaisiin lisää täyteläisyyttä.

Ihan ok ja odotusten kaltainen tislaamon perustuote, joka kyllä kilpailee tasapäin muiden vastaavien Islay-tislaamoiden perussarjalaisten (Laphroaig 10, Bowmore 12, Ardbeg TEN) kanssa. Vaikka mitään suurta elämystä ei tarjolla olekaan, niin tällaisille viskeille on kuitenkin aina oma paikkansa viskihyllyssä.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Stratovarius, Serenity - Verkatehdas, Hämeenlinna 19.9.2015


Pitkästä aikaa rockin pariin. Hämeenlinnan Verkatehtaalla vietettiin mukava voimametalli-ilta, kun lavalle nousivat itävaltalainen Serenity ja kotoinen Stratovarius.

Serenity aloitti pirteällä ja melodisella setillään, jota oli ilo kuunnella. Yhtyeen tyylissä on vahvoja yhtymäkohtia kotimaamme Sonata Arcticaan ja tietyissä kappaleissa laulaja Georg Neuhauser kuulostaa hämmästyttävän paljon Sonatan Tony Kakolta. Hyvä avaus illalle! Bändin julkaisema videokooste on katsottavissa alla.





The Matricide 
Coldness Kills 
Reduced to Nothingness 
Heavenly Mission 
Legacy of Tudors 
Forever 
Velatum 
Rust of Coming Ages 


Stratovarius saapui Verkatehtaalle taskussaan vain viikkoa aiemmin julkaistu Eternal-albumi. Levy onkin vahvinta Stratoa aikoihin, joten nyt oli lupa odottaa hyvää livevetoa. Ja sellainen saatiin!


Kesällä näin bändin pariin otteeseen. Tampereen South Parkissa mentiin ”perussetillä” ja Helsingin Tuska-festareilla kuultiin Visions-levy kokonaisuudessaan. Nyt oli siis vuorossa tuoreen Eternalin levynjulkkarikiertue ja kyllähän tämä albumi vahvasti edustettuna setissä olikin. Uusista kappaleista My Eternal Dream aloitti karkelot, Feeding The Fire sai ensiesityksensä livenä ja vahvatunnelmainen Lost Without The Trace toimi mainiosti. Shine In The Dark on yksi levyn suosikeistani ja hienohan se oli livenäkin. Pitkä ja mahtipontinen The Lost Saga oli huikea ja yksi illan ehdottomista kohokohdista.


Vanhemmasta tuotannosta mukaan oli napattu muutama helmi, joita en hetkeen ollut kuullutkaan livenä, eli Phoenix, SOS, sekä kaunis Forever.

Soundit pysyivät kirkkaana läpi keikan ja äänenvoimakkuus oli juuri sopivalla tasolla. Bändi oli erittäin hyvässä vedossa ja kyllähän tässä hienoa pr:ää uudelle levylle tehtiin.






Loistavat bändit ja keikat, mutta pientä kritiikin poikastakin illasta jäi. Verkatehtaan tiukan aikataulun vuoksi bändien esiintymistä aikaistettiin ja esim. Serenity joutui aloittamaan jo 10 min ovien avautumisen jälkeen, jolloin iso osa yleisöstä ei ollut vielä ehtinyt paikalle. Valokuvauksen kanssa koettiin kuitenkin illan suurin sekoilu. Kuvaaminen (jopa pokkareilla) kiellettiin, sallittiin, kiellettiin, sallittiin… Lopulta mitään yhtenäistä linjaa tuohon ei edes löytynyt, eikä edes henkilökunnalla tuntunut olevan yhteistä linjaa. Miten konserttivieraat voivat tietää mikä on sallittua, jos edes henkilökunta ei sitä tiedä tai säännöt vaihtuvat vähän väliä.

No, pääasia oli hyvä musiikki ja siinä suhteessa ilta täytti odotukset hienosti!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

BenRiach 1994 14 yo, cask #1652 for Finland


BenRiach 1994 14 yo, 57,5%, bottled SEP/2008. Cask No. 1652. Madeira Hogshead, richly peated. Selected and bottled for Finland. 329 bottles.

Suomeen on pullotettu vuosien varrella useita BenRiach-tislaamon single caskeja. Otetaan nyt käsittelyyn niistä yksi, eli vuonna 2008 julkaistu turpeinen, ex-madeiratynnyrissä kypsynyt versio. Tämä viski sai ilmestyessään varsin hyviä arvosteluja ja erä myytiinkin Alkosta nopeasti loppuun. Itse kirjoittelin Virtuaaliselle Viskifoorumille tuolloin näin:

Väri on kauniin oranssin punertava. Tuoksu on mahtavan hyvä, miellyttävän hedelmäinen ja tervaisen savuinen. Maku alkaa täyteläisenä hedelmäisyytenä kunnes kuivahko savuisuus tulee esiin. Kokonaisuus onkin yllättäen melko kuiva, jotenkin ennakkoon odotin makeampaa tuotetta. Kuitenkin tämä hedelmäisyyden ja kuivan savuisuuden liitto toimii yllättävän hyvin luoden viskistä monipuolisen ja vivahteikkaan paketin. Jälkimaussa tuntuu rutkasti kuivaa savua ja aavistuksen makeaa tervaisuutta. Mielestäni pullon vajaan 70€:n hintaan sai kyllä varsin hyvän vastineen.

Katsotaanpa miltä tämä viski tuntuu nyt, eli seitsemän vuotta myöhemmin:

Tuoksussa päällimmäisenä tuntuvat runsas makeahko hedelmäisyys ja vahva turvesavu. Palvikinkkua, tervaa, tuoretta luumua ja vahvaa kahvia. Vesilisä auttaa aromeja avautumaan.

Maku on alkuun makea ja melko täyteläinen. Runsas turvesavu tuntuu hallitsevana. Palanutta puuta, tervaa ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Makean alun jälkeen maku kuivuu ja viinimäistä happamuutta nousee esiin.

Jälkimaku on kuivahko ja melko kireä. Turvesavu, tammi ja hapan hedelmäisyys tuntuvat vahvoina. Makua ja voimaa riittää pitkään.

Lajissaan ihan ok kokonaisuus, mutta nyt ilman uutuuden viehätystä ei enää sen kummemmin säväyttävä. Vuoden 2008 alle 70€ hintalapulla tällainen olisi toki nykypäivänä ihan hyvä löytö!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Bladnoch 23 yo, Cadenhead's

Cadenhead’s numero 5 ja tällä erää myös viimeinen tästä hankalaksi osoittautuneesta maistelusessiosta. Lopulta pientä valoa näkyvissä ja Bladnochin myötä tämä vaikea sarja sai ihan kivan päätöksen.

Bladnoch 23 yo, 48,5%. Cadenhead’s 5cl mini


Tuoksu on makea ja runsaan hedelmäinen. Kypsää mangoa ja papaijaa. Tammi tuntuu kuivana taustalla. Hassu liimaaminen vivahde rikkoo tasapainoa.

Maku on todella pehmeä, kypsä ja kivan makea. Hunajaa, kypsiä hedelmiä, vaniljaa. Tammi tuntuu taustalla tyylikkäänä ja kokonaisuuteen hyvin sopivana.

Jälkimaku on ihan hieno hedelmäisyyden ja tammen liitto. Sopivasti happamuutta. Myös suolaisuutta nousee esiin. Kiva itämainen sweet & sour fiilis.

Positiivinen ylläri, sillä tämän Bladnochin makuprofiili oli oikein maukas ja miellyttävä.

torstai 10. syyskuuta 2015

Strathmill 18 yo, Cadenhead's

Maistelussa Cadenhead’s -session mini numero 4. Yllätyksenä ei enää tule se, että lasissa on jälleen kovin hankala tuote.

Strathmill 18 yo, 54,4%. Cadenhead’s 5cl mini


Tuoksu tarjoaa kypsää hedelmää, suklaata ja tammea. Taustalta nousee mintun raikkautta ja kypsää mustaherukkaa. Vaatii laimennusta avautuakseen.

Maku on terävä ja raikas. Makeaa vaniljaa, kypsää trooppista hedelmää. Tuore tammi, maapähkinä.

Jälkimaku jatkuu kirpakkana. Tammi nousee enemmän pintaan. Hento turpeinen vivahde. Hapan hedelmäisyys.

Jälleen Cadenheadsilta varsin haastava ja vaikeasti avautuva maisteltava. Laimennettuna viskistä sai edes jotain irti, mutta jos tässä olisi kisa käynnissä niin tuomio olisi ”ei jatkoon”.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Benrinnes 16 yo, Cadenhead's

Jatketaan Cadenhead's-matkaa Benrinnesin tislaamolle...

Benrinnes 16 yo, 53,2%. Cadenhead's 5cl mini


Tuoksu on pehmeä ja sitä hallitsee raa’ahko hedelmäisyys. Tammea, valkosuklaata, kukkaketoa ja vaniljaa.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja makeahko. Kypsä trooppinen hedelmäisyys. Bourbontynnyrin vaikutus tuntuu vahvana. Makea vanilja tuntuu runsaana. Taustalta nousee raikasta päärynää.

Jälkimaussa viehättävän hedelmäinen makeus sekoittuu kirpeään ja happamaan sitruksisuuteen. Tammi tuo kuivuutta taustalle. Kanelia tms. mausteisuutta.

Kivasta jälkimausta huolimatta kokonaisuus jää hieman kireäksi ja jälleen kyseessä oli todella haastava viski. Hyviä osia, mutta…

torstai 3. syyskuuta 2015

Dailuaine-Glenlivet 16 yo, Cadenhead's

Toisena Cadenhead’s-viskinä lasissa Dailuainen tislaamon tuotantoa.

Dailuaine-Glenlivet 16 yo, 55,6%. Cadenhead’s 5cl mini.


Tuoksu on raikkaan trooppisen hedelmäinen: Ananasta ja persikkaa. Vaniljaa, sitrusta ja kuivaa tammea. Makea kukkaisuus ja runsas päärynä.

Maku on vahva ja runsaan vaniljainen. Tammea ja kirpakkaa sitrusta. Kermatoffeeta ja hyvin hento turpeinen häivähdys.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana pitkään. toffee, tammi, kukkaisuus ja hedelmälakritsi.

Pienellä laimennuksella tämä Dailuaine avautui ihan mukavaksi viskiksi, mutta omaperäisyyttä ja vivahteikkuutta kaivattaisiin kyllä enemmän.