maanantai 31. elokuuta 2015

Glenrothes-Glenlivet 18 yo, Cadenhead's

Otetaanpa testiin muutama Cadenhead's-pullotus. Aloitetaan Glenrothesilla.

Glenrothes-Glenlivet 18 yo, 53,6%. Cadenhead's 5cl mini.


Tuoksusta on vaikea saada kiinni, mutta hiljalleen sieltä kuitenkin avautuu kevyttä raikasta hedelmäisyyttä, hunajaa, sekä kaurapuuroa. Makea maitokahvin vivahde nousee takaa esiin.

Maun osalta viski on melko täyteläinen ja sulkeutuneen terävän tuoksun jälkeen jopa yllättävänkin pehmeä. Raikas hedelmäisyys, toffee, runsas öljyisyys. Suolaisuutta (lakritsi).

Jälkimaku on happaman sitruksinen ja suolainen. Kukkaisuuttaja kuivaa tammea. Viinikumimakeisten makeutta nousee taustalta.

Tässäpä viski, johon voi (ja kannattaa) lisätä vettä ihan reippaasti. Laimennus nimittäin parantaa kokonaisuutta huomattavasti, mutta ei toki poista sitä tosiasiaa, että vastaavia ”yksinkertaisia perusviskejä” on markkinoilla valtavasti. Tällä esityksellä ei valitettavasti erotuta joukosta.

torstai 27. elokuuta 2015

Highland Park 12 yo (2015)

Highland Parkin 12-vuotiaasta arvosteltuna on vain pari vanhaa versiota, joten nyt on korkea aika kaataa lasiin uusi Alkon hyllyltä napattu miniatyyri.

Highland Park 12 yo, 40%. (5cl mini, 2015)


Tuoksu on pehmeän hedelmäinen, hunajainen ja kukkainen. Hento turvesavu, kevyt sherryisyys, suklaa. Taustalta melko vahvana vivahteena esiin nousee ylikypsää luumua sekä märkiä puunlehtiä.

Maku on erittäin pehmeä ja täyteläisyyttä löytyy kohtalaisesti. Kypsä hedelmäisyys hallitsee. Hieno turvesavun vivahde nousee hiljalleen esiin. Hento sherryisyys, kuivahko kukkaisuus. Kanervaa & hunajaa.

Jälkimaussa hedelmäisyys kuivahtaa ja yrttimäistä katkeruutta nousee esiin. Tummaa suklaata, hennosti tammea ja pieni turpeinen häivähdys.

Kokonaisuutena ihan maukas Highland Parkin perussarjalainen. Tyypillinen lajinsa edustaja, joka on säilyttänyt hyvän tasonsa vuodesta toiseen.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kilkerran Work in Progress 6th Release, Sherry Wood

Kilkerranin bourbonkypsytetty WiP 6 ei suuresti säväyttänyt, joten parantamisen varaa jäi. Nyt testiin saman sarjan sherryinen pullote. Sherrykypsytykseenhän voi aina luottaa, vai voiko?

Kilkerran Work in Progress 6th Release, Sherry Wood, 46%. Bottled 2014. Glengyle Distillery.


Tuoksu on pehmeä ja hennon sherryinen. ”Kypsempi” kuin bourbon-versiossa. Tuoretta luumua, minttua, toffeeta. Sekavuus häiritsee.

Maku on melko täyteläinen ja kevyt sherryisyys nousee heti esiin. Valitettavasti Sherry ei oikein sulaudu kokonaisuuteen, vaan pyörii erillään hieman outona vivahteena. Hentoa turpeisuutta ja suolaisuutta.

Jälkimaku latistuu oudosti. Jotain pahvimaista vivahdetta nousee esiin. Sherry tuntuu jotenkin tympeälle ja kokonaisuuteen sopimattomalle.

Sekava kokonaisuus, joka ei kyllä yllä Bourbonkypsytetyn tasolle. Pettymys.

perjantai 21. elokuuta 2015

Kilkerran Work in Progress 6th Release, Bourbon Wood

Lasissa viskiä Skotlannin Campbeltownista, Glengylen tislaamolta. Tislaamon Kilkerran-viskien Work in Progress -sarja on kerännyt maailmalla. ihan hyviä arvioita. Katsotaan…

Kilkerran Work in Progress 6th Release, Bourbon Wood, 46%. Bottled 2014. Glengyle Distillery.


Tuoksu on raikas, mutta jotenkin hieman raa’ahkon oloinen. Runsas hedelmäisyys ja liimamainen vivahde. Vaniljaa, hapahkoa sitrusta.

Maku on melko pehmeä ja makean hedelmäinen. Kiva turvesavun vivahde nousee esiin. Runsas kukkaisuus, viinikumimakeisia, makeaa vaniljaa. Yleisilme on nuori ja raikas.

Jälkimaku latistuu melko mitäänsanomattomaksi. Sitrusta, nuoren viskin raakuutta. Maku kuivuu reippaasti.

Ihan kelpo viski, mutta ei tästä nyt mitään wow-elämystä saa revittyä. Menee kansioon ”maista ja unohda”.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Laphroaig 21 yo, exclusively for Friends of Laphroaig

Laphroaigin juhlavuoden viskijulkaisut saivat jatkoa nyt 21-vuotiaan pullotteen muodossa. Keväällä julkaistu Laphroaig 15 yo oli ainakin ihan maukas tapaus, joten odotukset olivat suhteellisen korkealla. 21 yo on pullotettu kätevän kokoisiin 35cl pulloihin ja viski julkaistiin juhlistamaan 21 vuotta sitten perustettua Friends of Laphroaig -klubia.

Laphroaig 21 yo, 48,4%. Distilled 1993. Matured in first fill ex-bourbon barrels, (kiln-dried and air-dried American oak barrels). Exclusively for Friends of Laphroaig.


Tuoksu on vahvapiirteinen, raikas ja kevyen turvesavuinen. Sitrusta, suolaisuutta, kermatoffeeta. Paahtunut tammen vivahde nousee esiin. Tervaa. Raikas trooppinen hedelmäisyys pyörii runsaana ympärillä.

Maku on syvä ja herkullinen. Viskin suutuntuma on öljyinen ja todella täyteläinen. Hieno runsas hedelmäisyys, ananas, kuivattu aprikoosi. Vaniljajäätelöä ja aavistus tervaisuutta. Turvesavuisuus voimistuu hiljalleen taustalla.

Jälkimaku jatkuu maukkaana ja vahvana. Turvesavu nousee nyt enemmän pintaan voimistuen sopivan tuhdiksi. Öljyisyys on huomattavaa. Hedelmäisyys ja runsaahko tammi pysyvät hyvin sopusoinnussa. Merellisen raikas ja suolainen tuulahdus nousee esiin. Maku jatkuu vahvana kauan!

Onpas hyvä Islay-viski. Hieno ja tasapainoinen kokonaisuus, huikea täyteläisyys. Vaikka aiemmin julkaistu 15 yo oli jo oikein hyvä, niin nyt pistettiin kyllä heittämällä paremmaksi. Iso viski!

torstai 13. elokuuta 2015

Old Elgin 25 yo, Gordon & MacPhail, 1980's

Lasissa iäkäs Old Elgin -nimellä pullotettu ”mysteerimalt”. Kyseessä on siis skottilainen mallasviski, mutta tislaamoa/tislaamoita ole paljastettu.

Old Elgin 25 yo, 40%. Fine Old Malt Scotch Whisky. Gordon & MacPhail. 75cl, 1980’s.


Tuoksu on raikkaan herukkainen ja tuoreen hedelmäinen. Jouluista kuivattua sekahedelmää, kirpeää sitrusta. Tammea ja suklaatoffeeta.

Makua hallitsee raikas hedelmäisyys. Kiva herukkainen vivahde tuntuu runsaana. Pehmeä, öljyinen ja melko täyteläinen suutuntuma. Toffeeta, kukkaisuutta, ripaus lakritsia. Tammi nousee esiin taustalta.

Jälkimaku on kirpeän hedelmäinen, kääntyen enemmän hapahkoon suuntaan. Tammi tuntuu kuivana ja suolaisuus (lakritsi) lisääntyy. Lopussa voimistuu myös hapan sitrus (greippi). Makua riittää mukavan pitkään.

Maukas ja todella helposti lähestyttävä iäkäs mallasviski. Hyvää Gordon & MacPhail -laatua!

maanantai 10. elokuuta 2015

Teeling Whiskey Small Batch, rum cask finish

Lasissa vaihteeksi viskiä Irlannista. Nyt arvioitava Teeling Small Batch löytyy tällä hetkellä myös Alkon valikoimasta.

Teeling Whiskey Small Batch. 46%. Bottled 2/2015. Finished 6 months in ex-rum barrels.


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Nuori ja kevyt yleisilme. Puhdas viljaisuus, hento romminen vivahde. Vaaleaa siirappia, omenaa, banaania, valkosuklaata.

Maku on kivan pehmeä ja kevytpiirteinen. Raikas hedelmäisyys, kuiva viljaisuus. Sokeriliemimäinen makeus pyörii ympärillä. Makeaa/kuivaa/pehmeää, kirpeää… Jänniä makujen vastakohtia löytyy paljon. Raa'ahkoa sitrusta, nuoren viskin raakuutta.

Jälkimaku on hapahkon hedelmäinen ja edelleen kuivan viljainen. Lopussa yrttistä katkeruutta. Maku ei jaksa kantaa pitkälle.

Ei nyt kelvottoman huono, mutta ei mitenkään säväyttäväkään. Nuorta perussettiä.

perjantai 7. elokuuta 2015

Glentauchers 2007 7yo, The Speyside Trail

Glentauchers kuuluu vähemmän tunnettujen skottitislaamoiden suureen joukkoon ja blogistanikin tältä tislaamolta löytyy vain yksi arvio, sekin vuodelta 2009. Kokeillaanpa nyt toista yksilöä.

Glentauchers 2007 7yo, 46%. Sherry Butt. The Speyside Trail.


Tuoksu tarjoaa ylikypsää hedelmää (luumu & persikka), yskänlääkemäistä katkeruutta, anista ja liimaa. Taustalla pyörii tuoreen päärynän raikkautta. Ei säväytä tämä.

Makua hallitsee kypsä ja melko täyteläinen hedelmäisyys. Ylikypsää persikkaa, tuoretta luumua, makeaa viiniä. Kirpeä sitruksen puraisu.

Jälkimaku on hapahkon hedelmäinen ja reippaasti kuivuva. Tummaa vahvaa suklaata, katkeraa yrttisyyttä.

Erikoinen, ylikypsän hedelmäisyyden hallitsema nuorukainen. Odotukset eivät olleet korkealla, eikä tästä suurta elämystä muodostunutkaan. Plussana kuitenkin se, että huonompiakin viskejä on kuitenkin tullut maistettua.

maanantai 3. elokuuta 2015

Nightwish, Children of Bodom, Sonata Arctica - Ratinan Stadion, Tampere 31.7.2015


Tampereen Ratinan Stadionilla koettiin suuren luokan kinkerit, kun lavan valtasivat Nightwish, Children of Bodom ja Sonata Arctica.

Sonata Arctica aloitti illan reippaalla setillään. Avauskappaleena kuultiin pitkä White Pearl, Black Oceans... ja tästä mentiinkin hyvällä sykkeellä läpi koko tunnin setin ajan. Tuttua ja hyvää Sonataa oli taas kerran kiva kuunnella ja keikan aikana hiljalleen paikalle valuva yleisökin alkoi lämmetä loppupuolta kohden. Hyvän settilistan kohokohdaksi nousi harvemmin livenä kuultu Ecliptica-albumin Destruction Preventer.




White Pearl, Black Oceans... 
X Marks the Spot 
FullMoon 
I Have a Right 
8th Commandment 
Tallulah 
The Wolves Die Young 
Destruction Preventer 
Don't Say a Word 

'
Childen of Bodom ei ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikkeihini, eikä yhtyeen levyjäkään taida hyllystäni löytyä. Nyt oli kuitenkin hyvä tilaisuus katsastaa yhtyeen livekunto ja ihan mainio setti tästä muodostuikin. Selkeät soundit ja kiehtovat melodiat imaisivat mukaansa ja tunti kului ihan hyvissä merkeissä. Varsinkin Alexi Laihon kitarointi kuulosti läpi keikan erittäin hyvälle. Keikka tuntui paremmalle kuin vuosi sitten Wackenin lavalla osittain näkemäni ja jos nyt ei minusta vielä ihan fania tullut, niin kokemus oli kuitenkin varsin positiivinen.



Are You Dead Yet? 
Sixpounder 
Hate Me! 
Silent Night, Bodom Night 
Needled 24/7 
Everytime I Die 
Halo of Blood 
Scream for Silence 
Living Dead Beat 
Lake Bodom 
Downfall 
In Your Face 


Sitten illan odotettu hetki ja Nightwish. Tätä tänne tultiin tänään katsomaan ja mikä ilta tästä saatiinkaan. Yli 23 000 katsojan edessä esiintynyt yhtye oli yhdellä sanalla sanoen loistava!



Suuri lava, tyylikkäät valot ja pyrot loivat näyttävyyttä ja illan konsertti myös kuvattiin dvd-julkaisua varten. Kuvauskalustoa oli paikalla valtavasti, joten tuotantoon oli kyllä panostettu ihan tosissaan.
Parin tunnin setissä pääpaino oli uusimmassa Endless Forms Most Beautiful -albumissa ja upeastihan tämän levyn kappaleet taittuivat livetilanteeseen. Yhtye kuulosti ja näytti todella hyvälle, laulajatar Floor Jansenin loistaessa tähtenä pimenevässä illassa. Jansen oli näyttävä upeassa sinivalkoisessa mekossaan ja laulu tuntui lähtevän suoraan sydämestä, sillä niin huikeita tulkintoja illan aikana kuultiin. Yleisö eli hienosti mukana koko ajan ja tunnelma oli huipussaan. Lavan taustan upea videoseinä oli näyttävä ja koko keikan ajan nähty kappaleiden runsas kuvitus loi upeaa visuaalisuutta esitykseen.



Setissä riitti kohokohtia vaikka kuinka. Runsaiden pyrojen sävyttämä Stargazers nousi illan parhaimmistoon, ollen todella kova veto. Sleeping Sun soi Jansenin laulamana huikean hienosti, samoin Marco Hietala onnistui luomaan vähintään yhtä vahvan tunnelman laulamaansa The Islanderiin. Myös Ghost Love Score on aina vaan yhtä upea. Settilistalta oli uusien kappaleiden tieltä karsittu pois monta ”vakioliveä”, kuten Nemo ja Wish I Had an Angel.  Sen sijaan tuoreet My Walden ja Alpenglow puolustivat paikkaansa setissä täydellisesti. Loppuun oli säästetty sitten jotain tyylikästä ja mahtipontista. Endless Forms Most Beautiful -levyn pitkä päätöskappale The Greatest Show On Earth oli mykistävän upea vaihtelevine osuuksineen ja ilotulituksineen. Pysäyttävä kokemus ja aivan vertaansa vailla oleva live-esitys kruunasivat illan.




Shudder Before the Beautiful 
Yours Is an Empty Hope 
Amaranth 
She Is My Sin 
Dark Chest of Wonders 
My Walden 
The Islander 
Élan 
Weak Fantasy 
Storytime 
Endless Forms Most Beautiful 
Alpenglow 
Stargazers 
Sleeping Sun 
Ghost Love Score 
Last Ride of the Day 
The Greatest Show on Earth (Chapter 1: Four point Six, 2: Life, 3: The Toolmaker)






Nightwish oli Ratinassa vähintäänkin niin hyvä, kuin osasin odottaa. Kuluva kesä ei ole tarjonnut paljonkaan lämpöä ja aurinkoa, mutta hienoja keikkoja senkin edestä.