torstai 26. helmikuuta 2015

Anneke Van Giersbergen & Arjen Lucassen: The Gentle Storm acoustic - Nosturi, Helsinki 23.2.2015


Helmikuinen maanantai ja suunnaksi Nosturi Helsingissä. Luvassa yksi alkuvuoden odotetuimmista keikoista, eli hollantilaisten Anneke Van Giersbergenin ja Arjen Lucassenin akustinen setti. Kaksikko kiertää parhaillaan Eurooppaa uuden The Gentle Storm -yhtyeensä tiimoilta. The Gentle Storm "The Diary" -debyyttialbumi julkaistaan ensi kuussa ja tupla-cd sisältää levyn kappaleet sekä sähköisinä, että akustisina versioina. Hieno idea!

Nosturissa kuultiin siis ex-Gathering- yms. laulajatar Anneken ja Ayreon-mies Arjenin ”The Gentle Storm”-akustinen duokeikka. Vaikeasta maanantai-illasta huolimatta väkeä paikalla oli huikean paljon. Ennakkoon lippuja oli myyty kuulemma yli 500, joka yllätti ainakin itseni aivan täysin. No, turhaan ei paikalle tultu, vaan saimme koettavaksemme aivan mielettömän hienon konsertin. Keikan jälkeen kommenteissa ei ylisanoja säästelty: Huikea, sairaan kova, taianomainen, loistavaa, kaunista, jne. Tämä kaikki on varsin helppo allekirjoittaa, sillä niin kovan luokan suorituksen Anneke ja Arjen vetivät!


Kaikkiaan liki parituntinen keikka jakaantui kahteen osaan, jonka Anneke kitaroineen aloitti yksin. Kuultiin käsittämättömän hieno setti, joka sisälsi niin omaa tuotantoa, kuin myös runsaasti covereita. Chris Isaak-, Bruce Springsteen-, Pink Floyd- tai vaikkapa U2-versioinnit toimivat soolokappaleiden ohella upeasti. Flunssaa valitellut Anneke ei antanut väsymykselle tilaa, vaan veti setin niin kovalla tunteella, että oksat pois.


Arjen Lucassenin kanssa meno jatkui käsinkosketeltavan lämminhenkisenä. Nyt oltiin siinä, mihin livemusiikilla parhaimmillaan päästään. Yleisö kuunteli esiintyjiä, mutta myös esiintyjät kuuntelivat yleisöä. Vuorovaikutus oli niin aitoa ja vilpitöntä, että vastaavaa en kyllä muista nähneeni. Pitkät välispiikit ja spontaani kommunikointi yleisön kanssa loivat keikalle aivan ainutlaatuista tunnelmaa. Kuultiin kolme uutta The Gentle Storm -kappaletta: Endless Sea, The Moment ja New Horizons. Lucassenin Ayreon-tuotanto sai myös vahvasti sijaa ja hyvin valitut coverit täydensivät pakettia.
Encoreissa tarjottiin sitten kuorrutetta jo ennestään maukkaan kakun päälle. The Gatheringin Strange Machines, The Beatlesin A Day In The Life, sekä Ayreonin The Castle Hill ja My House on Mars olivat tämän kaksikon käsittelyssä aivan maagisia. Huh huh.


Nämä illan kaksi esiintyjää kera kahden kitaran täyttivät Nosturin salin niin lämminhenkisellä ja intiimillä tunnelmalla, ettei paremmasta väliä. Nyt mennään vasta helmikuuta, mutta tässä oli yksi vuoden 2015 keikoista! Kiitos Anneke & Arjen!

Illan setti (suluissa kappaleiden alkup. esittäjät):

Anneke Van Giersbergen:

Beautiful One (Anneke-Agua de Annique)
4 Years (Lorrainville)
Wicked Game (Chris Isaak)
Circles (Anneke van Giersbergen)
I'm on Fire (Bruce Springsteen)
Locked Away (The Gathering)
Wish You Were Here (Pink Floyd)
Drowning Man (U2)

Anneke Van Giersbergen & Arjen Lucassen:

Endless Sea (The Gentle Storm)
Day Six: Childhood (Ayreon)
Isis and Osiris (Ayreon)
The Moment (The Gentle Storm)
Comatose (Ayreon)
Valley of the Queens (Ayreon)
Mad World (Tears for Fears)
Waking Dreams (Ayreon)
New Horizons (The Gentle Storm)
The Garden of Emotions (Ayreon)
Day Seven: Hope (Ayreon), incl. excerpt from Mrs. Robinson
-----------------
Strange Machines (The Gathering)
A Day in the Life (The Beatles)
The Castle Hall (Ayreon)
-----------------
My House on Mars (Ayreon)



Nosturin illan avasi laulajatar Manna, säestäjänään kitaristi Mikko Joensuu. Vajaan puolen tunnin setti osoitti Mannan olevan vallan erinomainen laulaja, mutta kappaleita entuudestaan tuntematta kevyet soultulkinnat soljuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Laadukasta laulua ja soittoa, mutta kappaleet eivät olleet minua varten...





sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Dr. Feelgood, Andres Roots - Suistoklubi, Hämeenlinna 19.2.2015



Perinteistä Rock’n’Rollia Suistolla. Brittiläinen pitkän linjan Bluesrockjyrä Dr. Feelgood on vahvassa vedossa edelleen, vaikka yhtyeen klassisesta 1970-luvun kokoonpanosta on jäljellä enää vain loistava musiikki. Pitkän linjan muusikoita ryhmästä löytyy toki edelleenkin ja ammattitaito sekä esiintymisvarmuus olivat hienosti esillä Suiston illassa. Loistavia rockkappaleita bändillä riittää vaikka muille jakaa, joten illan 75 min setti mentiin käytännössä klassikosta toiseen. Välissä toki kuultiin vastapainoksi pari tuoreempaakin vetoa, jotka sulautuivat hittikimaraan varsin sujuvasti.


Vuonna 1994 edesmenneen Lee Brilleauxin isot saappaat yhtyeen laulajana vuonna 1999 perinyt Robert Kane on ehdottomasti mies paikallaan. Tyylikästä rocklaulua ja esiintymistä, huoliteltua pukua unohtamatta. Illan rytmiryhmä on vaikuttanut Feelgoodissa vielä kauemmin, eli jo 1980-luvulta lähtien: Kitaristi Steve Walwyn, Basisti Phill Mitchell ja rumpali Kevin Morris tekivät varmaa ja tarkkaa työtä läpi keikan.





Bändi avasi illan Chess Masters -albumin päätösraidalla Hoochie Coochie Man. Tämä vuonna 2000 julkaistu albumi oli muuten ensimmäinen Robert Kanen laulama Feelgood-levy.  Klassikoita tarjoiltiin illan täydeltä. Back In The Night kirvoitti yleisön hyvään yhteislauluun, See You Later Alligator soi tyylikkäästi ja vahva Milk And Alcohol rullasi kuten pitääkin. Roxette, She Does It Right, Going Back Home, Down At The Doctors ja monet muut tutut rallit kuultiin. Varsinaisen setin lopuksi palattiin jälleen Chess Masters-levyyn. Reipas rockabilly-pala Gimme One More Shot olisi ollut jo hyvä päätös illalle, mutta eihän se vielä siihen jäänyt. Encoreina kuultiin vielä maukas kaksikko: Vahva blues Riot In Cell Block No. 9 ja perään klassikoiden klassikko Route 66.

Dr. Feeldood tarjosi annoksen perinteistä ja tyylikästä rock’n’rollia ja kyllähän tällaisella musiikilla tulee aina olemaan oma paikkansa musiikkikartalla. Viihdyttävä ilta.

Tästä voi yrittää päätellä settilistaa :) Listan ulkopuolelta encoreina kuultiin Riot In Cell Block No 9, sekä Route 66. 


Ennen Dr. Feelgoodia lavalla nähtiin virolaiskitaristi Andres Roots ja reilun puolen tunnin instrumentaalisetti olikin ihan mukava. Olemukseltaan ja soittotyyliltään tämä herra toi mieleen erään Eric Claptonin… Rootsin kanssa lavalla nähtiin rumpali Raul Terep. Hyvä setti.



torstai 19. helmikuuta 2015

Bowmore 25 yo Small Batch Release

Lasissa iäkäs ja varsin herkulliseksi osoittautunut Bowmore.

Bowmore 25 yo Small Batch Release, 43%. Aged in American bourbon and Spanish sherry casks. (~2014)


Tuoksu on raikkaan marjaisa ja makean laventelinen. (Yli)kypsää trooppista hedelmäisyyttä. Tässä on jotain samaa kuin alkuperäisessä Bowmore Darkestissa, mutta vähemmän sherryisenä. Taustalla vaniljaa, banaania, sekä kevyesti tammea. Hyvin hento turvesavun häivähdys. Sherryisyys pysyttelee yllättävänkin kevyenä taustalla.

Maku on makeahko ja melko täyteläinen. Makea kukkaisuus (laventeli) on selkeästi esillä. Sherryisyys on kevyttä, (selvästi kevyempää kuin Bowmoren edellisissä 25-vuotiaissa). Hento turpeisuus pyörii ympärillä. Raikas marjaisuus. Tasapainoinen ja maukas yleisilme.

Jälkimaussa trooppiset hedelmät nousevat nyt kivan vahvana esiin. Sopivasti happamuutta (sitrus), sekä kevyt tammen vivahde. laventeli ”leijuu” ympärillä hitaasti hiipuvaan loppuun saakka. Lopussa kiva suolainen vivahde.

Tämä Bowmoren 25 yo oli profiililtaan selvästi vähemmän sherryinen kuin aiemmat vastaavat, joten kevyemmät vivahteet ja raikas trooppinen hedelmäisyys pääsevät paremmin esiin. Ihan tyylikäs ja herkullinen viski!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Amaranthe, Cypher 16 - Pakkahuone Tampere 11.2. & The Circus Helsinki 14.2.2015

Helsinki

Amaranthe on ollut viime vuosina ahkera vieras maamme keikkatarjonnassa ja samalla myös täällä blogissa. Uuden Massive Addictive -levyn tiimoilta kiertävä ryhmä saatiin nyt helmikuussa maahamme viidelle keikalle, joista kävin katsomassa kaksi.

Aiemmin näkemilläni Amaranthe-keikoilla olen toivonut yhtyeeltä pidempiä ja monipuolisempia keikkasettejä ja nyt odotus palkittiin. Kolmannen albumin myötä materiaalia alkaa olla keikoille vähintäänkin tarpeeksi, joten Tampereella ja Helsingissä kuultiin pisimmät ja parhaat näkemäni Amaranthe-vedot.

Tampere

Tampere

Tuore Massive Addictive-albumi oli vahvasti edustettuna ja hyvä niin. Tampereella settiin oli napattu tältä levyltä kuusi kappaletta ja Helsingissä vielä yksi enemmän. Liveversiot toimivatkin mallikkaasti ja oikeastaan koko albumi alkoi näiden keikkojen myötä avautua nyt toden teolla. Hienoimmin uusista kappaleista toimivat avausbiisinä kuultu Digital World, melodinen Trinity, kaunis Over And Done, sekä jämäkkä Massive Addictive.

Myös koko yhtye tuntuu saaneen tuoreesta materiaalista lisää virtaa, sillä lavalla nähtiin entistä vankempi ryhmä. Laulajatar Elize Ryd oli aivan liekeissä heittäytyen kappaleisiin hyvällä sykkeellä ja samaa voi sanoa toki koko yhtyeestä. Laulun ”örinäosaston” hoitava Henrik Englund on livetilanteessa vahvasti esillä ja Jake E täydentää laulutrion herkullisen monivivahteiseksi.  Nyt bändillä on tarjota niin viihdyttävää settiä, että pitkästymään ei todellakaan ehdi. Tampereella kuultiin kaikkiaan 17 kappaletta ja Helsingissä vielä kolme enemmän. Puolitoista tuntia kului kuin siivillä. Helsingin Circuksessa esitystä tehostettiin vielä klubitilassa toki hillityillä, mutta silti tehokkailla pyroefekteillä.

Tampere

Helsinki

Äänentoisto kummallakin keikalla oli huikea hyvä, samoin lavan valaistus toi yhtyeen aiempaa enemmän esiin. Aiempien keikkojen runsaasta strobovälkkeestä oli onneksi nyt luovuttu.
Amaranthe jatkaa nousujohteisessa kiidossa ja mikäs siinä, sillä niin viihdyttävää settiä näillä keikoilla tarjoiltiin.

Helsinki

Helsinki

Tampere

Tampere

Tampere

Helsinki

Tampere

Helsinki

Helsinki

Tampere

Helsinki (setlist.fm)

Molemmilla keikoilla illan avasi brittiläinen Cypher 16, joka ei onnistunut säväyttämään.

Cypher 16, Helsinki

Tasapaksussa materiaalissa ei ollut oikein mitään tarttumapintaa, eikä yhtyeen esityksestä jäänyt kyllä jälkipolville mitään kerrottavaa. No, kuultiin puoli tuntia tylsää tusinaheviä, mutta miksi ja kenelle? Nämä illat olivat täysin Amaranthen.

torstai 12. helmikuuta 2015

Aberlour 12 yo Double Cask Matured

Aberlour 12 yo Double Cask Matured, 40%. Traditional oak and sherry casks.



Tuoksu on makean sherryinen, mutta kevyehkö. Omenaa, kevyt lääkemäinen vivahde. Paahtunutta mallasta. 12 vuotta kypsytetyksi viskiksi yleisilme on jotenkin raa’ahko.

Maku on pehmeä ja ihan miellyttävä. Kiva sherryisyys, runsas toffee. Maltaisuus on melko kevyttä. Täyteläisyyttä ja makujen syvyyttä jää kaipaamaan.

Jälkimaku kuivahtaa ja muuttuu hieman kitkeräksi. Makea sherryisyys leijailee irrallaan kokonaisuudesta. Maku latistuu pian ja jää suhteellisen vaatimattomaksi.

Tämä Aberlour maksaa etelänaapurissa reilut 30€ pullo. Sillä hinnalla ihan kelpo tavaraa, mutta eipä juuri muuta.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Santa Cruz - Suistoklubi, Hämeenlinna 4.2.2015


Santa Cruz tarjoili Suistolla annoksen perinteistä hard rockia. Ehkä jopa liiankin perinteistä, sillä niin vahvat kasarivaikutteet paistavat tästä ryhmästä läpi. Guns N’Roses, Mötley Crue ja Skid Row ovat niin vahvasti läsnä, että nyt oltiin kuin aikamatkalla 1980-luvulle.

Santa Cruzin debyyttialbumi Screaming For Adrenaline julkaistiin vuonna 2013, mutta jo 2011 yhtye oli lämmittelemässä ”tukkahevin” mestariluokkaan lukeutunutta Cinderellaa Helsingin Nosturissa. Uusi albumi on luvassa maaliskuussa ja keikoillakin on jo tuoretta matskua mukana.



Tunnin setti piti sisällään hurjan määrän rockkliseitä ja kyllähän tätä reipasta menoa oli ihan hauska seurata. Kappalemateriaalissa Santa Cruzilla olisi kuitenkin vielä petrattavaa, sillä illan aikana kuullut kappaleet olisivat mahtuneet korkeintaan sinkkujen b-puolien täytteeksi yllä mainittujen klassisten kasaribändien tuotannossa. On tietty väärin verrata tätä ryhmää miljoonia levyjä myyneisiin bändeihin, mutta kun genre ja esiintyminen nyt vaan osuvat niin yksi yhteen.

Santa Cruzilla on kuitenkin potentiaalia nousta vaikka mihin, sillä esim. viime vuoden loppupuolella sinkkuna julkaistu Wasted & Wounded on ihan tarttuva ralli, joka lupailee ihan hyvää tulevaa albumia ajatellen. Jäämme odottamaan…





perjantai 6. helmikuuta 2015

Highland Parkia Birgerissä 4.2.2015


Hämeenlinnassa, olutravintola Birgerissä saatiin maisteluun mielenkiintoinen setti Highland Parkin viskejä. Tilaisuus oli järjestynyt Birgerin, Viskin Ystävien Seuran ja maahantuojan yhteistyönä ja hämeenlinnalaisten iloksi tilaisuus oli kaikille avoin sekä varsin maltillisesti hinnoiteltu. Tilaisuuden vetäjänä toimi raudankova ammattilainen, Senior Brand Amabassador Martin Markvardsen. Lähtökohdat tälle helmikuiselle, kauniin lumiselle talvi-illalle olivat siis sangen hyvät. Birgerissä tunnelma oli lämminhenkinen ja Martin esitelmöi varmaan tyyliinsä Highland Parkin tislaamosta, Orkneyn saaresta ja viskituotannosta yleisesti. Ainakin itse pidän Martinin tavasta vetää tastingeja, sillä ammattitaito, avoimuus ja selkeys ovat varsin hyvällä tasolla.


Maisteluun oli valittu kova nelikko ja laseista löytyivät seuraavat tuotteet:

Highland Park 1997 Sword 
Highland Park Dark Origins
Highland Park 21 yo
Highland Park 25 yo


Kattaus oli laadukas ja antoi varsin hyvän kuvan tämän pohjoisen saaritislaamon tuotannosta. Tässä omat mietteeni maistetuista:


Highland Park 1997 Sword, 43%. (Pääasiassa Taiwanin markkinoille tehty pullotus).


Tuoksussa runsas sherryisyys tuntuu vahvana. Hento kumin vivahde. Raikasta yrttisyyttä ja kivan minttuinen vivahde. Hento ”märkä” turpeisuus ja pehmeä savun häivähdys.

Maku on makean sherryinen ja maukas. Kiva mausteisuus tuo vivahteikkuutta. Puhdas maltaisuus kannattelee tasapainoista kokonaisuutta.

Jälkimaussa sherryisyys kääntyy suklaan eri vivahteisiin ja viski on suussa sulava ja herkullinen.

Sword oli kiva ylläri ja varsin maukas Highland Park!


Highland Park Dark Origins, 46,8%.


Tähän pullotuserään käytettyjen viskien iät vaihtelevat Martinin mukaan välillä 11-18 vuotta. Aiemmassa pullotuserässä puhuttiin jopa 30-vuotiaiden viskien mukana olosta, mutta tuosta on siis tultu nyt jo alaspäin.

Tuoksu on ohut ja hieman kirpeä. Makeaa sherryä, yrttejä.

Maku tarjoaa sherryä, rusinaa ja kevyesti kumia. Suutuntuma jää ohueksi.

Jälkimaku latistuu entisestään ja sherryn makeus kuivahtaa reippaasti. Vahva suolaisuus nousee esiin. Maltaisuus tuntuu kevyenä.

No niin no. Tämä viski ei päässyt tammikuussa maisteltuna suosikkilistoilleni, eikä tee sitä nytkään. Tämä nyt ei vaan ole minun juttu.


Highland Park 21 yo, 47,5%.


Tuoksu on syvä ja aromikas. Maukas vahva sherryisyys. Tummaa suklaata, pehmeä turpeisuus. Paahtunutta puuta, kevyt turvesavu.

Maku on täyteläinen ja huikean tasapainoinen. Sherry, tammi, mallas, vanilja ja hento turpeisuus muodostavat nautittavan kokonaisuuden.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Viski kuivahtaa sopivasti. Tammi, kuiva sherry ja kivan hapahko sitruksinen puraisu.

Herkullinen Highland Park, jossa kaikki osa-alueet ovat hienosti balanssissa. Tyylikäs näyte tislaamon huipputuotannosta.


Highland Park 25 yo, 45,7%. 

(50% First fill Sherry casks, 50% Refill Sherry casks)


Tuoksu on kevyt ja raikas. Makea trooppinen hedelmäisyys. Kauniin kevyt sherryisyys jättää tilaa muillekin vivahteille. Tammi tuntuu nättinä taustalla. Aromikas ja monimuotoinen.

Maku on makeahko, runsaan vaniljainen ja kypsän trooppisen hedelmäinen. Sherry on kevyttä. Marjaista kirpakkuutta. Tammi tuntuu puhtaana ja raikkaana.

Jälkimakua hallitsee runsas ja monimuotoinen hedelmäisyys. Suutuntuma on öljyinen.  Kevyt tammi. kaunis, tyylikäs ja hitaasti hiipuva.

Herkullinen ja upea viski, jossa kaikki palaset ovat tyylikkäästi kohdallaan. Viski rauhalliseen, hitaaseen nautiskeluun.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Snovonne, Amendfoil - Suistoklubi, Hämeenlinna 29.1.2015


Suiston torstai-illassa nähtiin pari mielenkiintoista yhtyettä, Snovonne ja Amendfoil.

Illan avasi toista levyään valmisteleva kotimainen Amendfoil. 45 min setti sisälsi materiaalia yhtyeen debyytiltä Skyline Escape, sekä peräti kuusi uutta kappaletta, jotka saivat Suistolla ensiesityksensä. Amendfoilin musiikkia on hieman vaikea pistää vain yhteen kategoriaan, sillä niin saumattomasti metal, rock, stoner, yms. vaikutteet sulautuvat yhteen. Raskaaseen ilmaisuun on upotettu hyviä melodioita ja jopa bändiä entuudestaan tuntematta juonesta sai Suistolla suht hyvin kiinni.



Sitten slovakialaistaustainen Snovonne.


Suiston blogista lainattu esittely kertoo näin: Snovonne on slovakialais-jenkkiläinen metalli-rockbändi, jossa nyttemmin soittaa kitaristi myös Suomesta. Samuli T. Mäkelä on Turenkilainen kitaristi ja säveltäjä, jonka tuotoksia voi kuulla niin metallibändien levyillä kuin kansainvälisissä tv-tuotannoissakin! Snovonnen musiikki on kunnianhimoinen sekoitus raskaita ja kevyitä riffejä sovitettuna herkkiin ja sydäntäsärkeviin melodioihin, jotka tuodaan esiin tummasävyisellä eleganssilla.
Jokaisen kirjoitetun ja lauletun sanan takana on luihin ja ytimiin ulottuva tunne ja omistautuminen. 
Rock ja metalli ovat Snovonnen kotisatamia, mutta kuten itse laulajatar Snovonne sanoo genreistä: "Riippuu ihan siitä, mitä biisi kulloinkin kaipaa.".


Snovonne tarjosi setissään juurikin sitä, mitä ennakkoon ajattelin. Monipuolisia kappaleita, teatraalista esiintymistä ja laadukasta soitantaa. Viihdyttävä esitys imaisi mukaansa ja tyylien kirjo piti mielenkiintoa yllä. Bändi oli vakuuttavan hyvä ja laulajatar ”Sno” valloitti paketin keskipisteenä.  Raskaat riffit sulautuivat musikaalivaikutteita sisältäviin kevyempiin melodioihin saumattomasti. Teatraalisuus ja kappaleiden vaihtelevuus toivat mieleen vanhan Alice Cooper -tuotannon. Myös goottiromantiikka oli vahvasti läsnä.

Hyvätunnelmainen ja vahva veto, vaikka arki-iltana yleisöä oli vain kourallinen.  Toivottavasti tästä bändistä kuullaan vielä!