tiistai 27. tammikuuta 2015

The Local Whisky Club ja "täysi-ikäiset" 22.1.2015



The Local Whisky Clubin vuosi 2015 aloitettiin ”täysi-ikäisten”, eli 18 yo ikämerkittyjen viskien parissa. Nykyään kun iso osa viskeistä pullotetaan vailla ikämerkintää, oli tämä klubi-iltamme harkittu vastaisku näille NAS (No Age Statement) -viskeille. Illan aikana paneuduttiin myös viskien kypsytykseen, tammeen sekä tynnyreihin. Maistelun lomassa kirjoittelin illan kattauksesta lyhyet mietteet ja tältä viskit tällä kerralla maistuivat:


Glenmorangie 18 yo Extremely Rare, 43%


Tuoksu on makea, karkkimainen ja kevyen maltainen. Raikas trooppinen hedelmäisyys, toffee. Kiva!

Maku on makean sitruksinen ja kevyen viljainen. Yleisilme on raikas ja puhdas. Hedelmäkarkkien makeutta.

Jälkimaku on kevyen toffeinen, raikas, kookoksinen ja tasapainoinen.

Puhdaspiirteinen ja maukas viski, joka tuntui alkuun jäävän muiden jalkoihin, mutta parani joka maistokerralla. Hedelmäinen aromikkuus nousi upeasti esiin savuisten tai sherryisten viskien jälkeen maistettuna. ”Herkkä kaunokainen”.


Highland Park 18 yo, 43%


Tuoksu on maanläheinen ja hennosti turvesavuinen. Pehmeä sherryisyys, suklaa. Taustalla kuiva yrttisyys (kanerva).

Makua hallitsee makeahko sherryisyys. Suuntuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Kevyt turvesavu, hento tervaisuus, lakritsi. Maukasta.

Jälkimaku kuivahtaa kauniisti ja tammea nousee mukaan. Sherry tuntuu tuhtina ja maukkaana.

Tyylikäs ja hieno viski, joka itselläni nousi tässä maistelussa kärkipaikalle.


Caol Ila 18yo, 43%


Tuoksua hallitsee runsas turvesavuisuus. Palvikinkkua, tervaa. Raikas sitrus taittaa tervaista makeutta. Savuisuudessaan tuhti, muuten hieman pliisu.

Maku on pehmeä, mutta viski rungoltaan valitettavan ohut. Tervainen savuisuus, kiva hedelmäisyys.

Jälkimaussa esiin nousee vahvaa salmiakkia sekä poltettua puuta. Tuhti turvesavu. Täyteläisyyttä jää kaipaamaan.

”Helppo ja yksinkertainen” kokonaisuus. Savuisuus hallitsee, mutta jotenkin viskin runko on liian ponneton.


GlenDronach 18yo Allardice, 46%


Tuhti sherryisyys on tuoksun vahvin osa. Suklaata, kuivattua luumua, rusinaa. Pehmeä ja täyteläinen.

Maku on runsaan rusinainen. Vahva sherry jyrää lähes kaiken muun alleen. Kuivattuja sekahedelmiä, tummaa suklaata, kevyesti tammea. Hyvä täyteläisyys.

Jälkimaku on makean sherryn kyllästämä. Suutuntuma on kivan öljyinen. Tammea. Lopussa suolainen vivahde.

Maukas, mutta tässä seurassa kovin yksioikoinen sherryjyrä.


Springbank 18yo, 46%


Tuoksun kantava voima on raikkaus ja kivan suolainen yleisilme. Sitrusta, aprikoosia, yrttejä. Kevyehkö, mutta aromikas.

Maku on täyteläinen, vahvapiirteinen ja varsin maukas. Raa’ahkoa sitrusta, suolaisuutta, kevyt tammen vivahde. Maltaisuus kannattelee runkoa jämäkästi. Vaniljaa nousee taustalta esiin.

Jälkimaku latistuu yllättävästi. Viskin kiva öljyisyys säilyy kuitenkin runsaana. Vahvaa suklaata, paahtunutta puuta.

Maukas ja monivivahteinen viski. Hieman lyhyestä jälkimausta huolimatta setin parhaimmistoa.


Kaikkien maistelijoiden kesken kyseltiin myös paremmuuksia ja tässä äänestyksessä viskit rankattiin näin:

1. Springbank (9 ääntä)
2. GlenDronach (7)
3. Highland Park (5)
4. Caol Ila (3)
5. Glenmorangie (0)

torstai 22. tammikuuta 2015

Bowmore 1983 23 yo, DL OMC #3423

Bowmore 1983 23yo, 50%. Dist. May 1983, bott. March 2007. Refill Hogshead DL Ref. 3423. Douglas Laing Old Malt Cask, 299 bottles.


Tuoksu on suolaisen salmiakkinen. Makea kukkaisuus, pehmeäturvesavu. Tammea, kookosta, hapanta sitrusta (greippi). Toffeinen täyteläisyys nousee taustalta esiin.

Maku on suolainen ja sitruksinen. Hedelmäkarkkien makeutta, laventelia, kermatoffeeta. Turvesavuisuus tuntuu kevyenä ja suutuntuma on mukavan öljyinen.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus säilyy loppua kohden yllättävän hyvin. Turvesavuisuus pysyttelee kevyenä. Vahva sitruksisuus tuo happamuutta. Laventelu tms. kukkaisuus jää pyörimään kitalakeen.

Tyypillinen ja ihan hyvä aikakautensa Bowmore.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Teerenpeli Hosa

Teerenpelin uutuusviski kantaa nimeä Hosa ja se on kypsytetty tynnyrissä, jossa ennen Teerenpeliä oli kypsytetty Islay-saaren savuista viskiä. Viski on ikämerkitsemätön, mutta huhuja noin kymmenestä ikävuodesta olen kuullut.

Teerenpeli  Distiller’s Choice HOSA, 43%. ”Black Cask Edition, 672 bottles.


Tuoksu on raikas ja makeahkon liimamainen. Runsas sitrus nousee esiin. Yleisilme on jotenkin raa’ahko, ohut ja mitäänsanomaton.

Maku on kevyt ja pehmeän maltainen. Hapahko sitrus tuntuu voimakkaana. Hento turvesavu pyörii irrallaan kokonaisuudesta. Ylikypsää hedelmää. Sekava maku, josta on vaikea saada otetta.

Jälkimakua hallitsee hapan sitrus. Maltaisuus on kuivaa ja savuisuus tuntuu taustalla hentona vivahteena.  Ohut.

Kokonaisuutena tämä viski on jotenkin rauhaton ja sekava, eivätkä palaset asetu kohdalleen oikein millään. Islaylta peräisin olevan tynnyrin käyttö on ajatuksena ihan mielenkiintoinen, mutta nyt en voinut välttyä ajatukselta, että tynnyri on ollut ”aivan loppu”, eikä sillä ole ollut enää tälle viskille mitään annettavaa. Pisteet kokeilusta, mutta parempaakin on Teerenpeliltä nähty.

torstai 15. tammikuuta 2015

Lounaalla Konttorissa



Alkuviikosta tuli piipahdettua Tampereella ja ”lounaspaikaksi” valikoitui viihtyisä, hyvän olut- ja viskivalikoiman omaava Olutravintola Konttori.
Laseihin kaadettiin kolme viskiä, joilla päivä saatiinkin mukavasti käyntiin.

Bowmore 1987 21yo Douglas Laingilta olikin vanha tuttu ja nyt kokemukset siitä olivat todella samankaltaiset kuin tässä reilut pari vuotta sitten kirjoittamassani arviossa.

Bowmore 1987 21 yo, 50%. Distilled June 1987, bottled September 2008. Refill Hogshead. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 4656. 229 bottles.


Tuoksu on makean kukkainen ja kevyen tervainen. Merellistä raikkautta.

Maku on makea, runsaan kukkainen, vahvan laventelinen. Trooppista hedelmää, vaniljaa, kevyt tammi.

Jälkimaussa miellyttävä kukkainen makeus hallitsee. Tasapainoinen.

Tyypillinen aikansa Bowmore.


Caol Ila The Distiller’s Edition, 43%. Dist. 2001, bott. 2013. Double matured in Moscatel cask wood.


Tuoksu on makean viinimäinen, raikkaan sitruksinen ja vahvan tervesavuinen.

Maku on huomattavan makea ja ”tahmean” viinimäinen. Runsas tervainen savuisuus, hapahko sitrus. Miellyttävä, mutta rungoltaan kovin ohut.

Jälkimaku latistuu valitettavan pliisuksi. Tervainen makeus ja turpeisusu hallitsevat.

Ihan kiva Caol Ila, mutta hyvistä makuelementeistä huolimatta kokonaisuus ei oikein kanna. Rotevuutta kaipaisi lisää.


Tobermory 1995 16yo, 54,1%. Bottled 2012. Single Cask Ref. ES 014/01. The First Editions.


Tuoksu on jännän suolainen, toffeinen ja maanläheinen. Erikoinen viinimäinen vivahde, vanha (lahoava) puu.

Maku on erikoinen sekoitus hapanta ja makeaa. Tammi, suolaisuus ja jotain vahvan viinimäistä. Melkoinen sekasotku.

Jälkimaku on melko ohut ja hapahko. Jää hieman vaisuksi.

Tämä erikoinen sekamelska ei oikein vakuuttanut. Liikaa kaikkea samassa paketissa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Laphroaig 1967 28 yo, Signatory Vintage cask 2205

1967-sarjan päätteeksi arviossa varsin huikeaksi osoittautunut Laphroaig.

Laphroaig 1967 28yo, 50,3%. Dist. 20.9.1967, bott. 10/1995. Cask No. 2205. Signatory Vintage.


Tuoksu on huumaavan hieno. Mahtava tervainen turvesavu hallitsee. Palvikinkkua, kypsiä trooppisia hedelmiä. Kuiva sitrus tuo hapokkuutta taustalle. Sisu-pastillia. Täyteläinen ja pehmeä. Wow!

Jo tuoksu lupasi paljon, eikä makukaan petä. Tämän viskin suutuntuma on huikean pehmeä. Makean tervasavuinen ja herkullinen maku vie miltei kielen mennessään. Täyteläinen runko, tasapainoisen vahva maltaisuus ja runsas hedelmäisyys.

Pitkä jälkimaku tarjoilee edelleen vahvaa turvesavua, hiiltä, tervaa ja paahtunutta puuta. Hieno hedelmien kirjo täydentää makupalettia. Suutuntuma säilyy runsaan öljyisenä ja raskaana. Kiva happaman sitruksen puraisu säväyttää lopussa.

WOW! Täydellinen Laphroaig? …No, ainakin lähellä ollaan. Paras maistamani yksilö tältä tislaamolta. Aivan huikea viski!

torstai 8. tammikuuta 2015

Highland Park 1967 25yo, Signatory Vintage cask 6685

Mainion Kinclaithin jälkeen pysytellään vielä parin seuraavankin viskin ajan tislausvuodessa 1967. Nyt lasissa Signatoryn pullottama Highland Park.

Highland Park 1967, 25yo, 51,6%. Dist. 2.10.1967, bott. 10/1992. Cask No. 6685. Signatory Vintage.


Tuoksu on pehmeä ja seesteinen. Makea maltaisuus, runsas hunaja. Kuivaa kanervaa ja hapahkoa sitrusta. Joku hieman tunkkainen vivahde häiritsee. Turvesavu nostaa päätään taustalta.

Makua hallitsee hunajainen makeus. Viinikumimakeisia, kaunis kukkaisuus. Maltaisuus tuntuu runsaana. Hedelmäisyys on hapahkoa. Taustalla tuntuu kiva suolainen vivahde.

Jälkimaku on tyylikäs ja hapahkon hedelmäinen. Suuntuntuma säilyy runsaan öljyisenä. Kevyesti tammea, sekä hento turvesavuisuus. Ripaus kuivahkoa yrttisyyttä. Pituutta riittää ihan mukavasti.

Maukkaan hunajainen ja hieno Highland Park, joskaan parhaisiin maistamiini tämän tislaamon pullotteisiin ei aivan ylletä.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kinclaith 1967, G&M "Old Map Label"

Lasissa viskiä Kinclaithin tislaamolta. Mikä Kinclaith? Tämä Glasgowssa sijainnut tislaamo oli varsin lyhytikäinen, sillä se oli toiminnassa vuodesta 1958 vuoteen 1975. Tislaamo valmisti täyteläistä ja jopa aavistuksen savuista Lowlandin mallasviskiä ja leijonanosa tuotannosta käytettiin Long John -blendiin. Virallisia tislaamopullotteita ei käsittääkseni ole ja harvassa ovat myös yksityisten pullottajien tuotteet. Tässä ensikosketukseni Kinclaithin viskiin, Gordon & MacPhailin pullottamana…

Kinclaith 1967, 40%. Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice  ”Old Map Label”.


Tuoksua hallitsee hapahko trooppinen hedelmäisyys. Maltaisuus on kevyttä. Raikasta yrttisyyttä, kiva herukkainen vivahde. Makea kukkaisuus pyörii kokonaisuuden ympärillä.

Maku on pehmeä ja ihan maukas. Hedelmäinen makeus ja vahvahko suolaisuus taistelevat tilasta. Suutuntuma on öljyinen, mutta viskin runko jää kevyeksi. Tuoksun tavoin esiin nousee herukkaista raikkautta.

Jälkimaku jatkuu seesteisenä ja melko makeana. Kevyt tammisuus nousee mukaan. Kevyt makuprofiili vaatii nyt veronsa, eikä maku jaksa kantaa kovinkaan pitkään.

Sarjassamme ihan kiva ja helposti juotava viski, mutta tässä tapauksessa viskin historiallinen arvo oli kuitenkin se isoin juttu. Toista Kinclaithia tuskin ihan heti kohdalle osuu…

perjantai 2. tammikuuta 2015

Highland Park Dark Origins

Vuoden ensimmäisenä viskiarviona viime vuonna julkaistu Highland Park, joka on kerännyt suhteellisen hyviä arvioita. Tähän pullotteeseen kerrotaan käytetyn paljon ensimmäisen täytön sherrytynnyreitä ja viski on yleisen nykykäytännön mukaisesti ”NAS”, eli ikämerkitsemätön. Huhut kertovat tähän pullotteeseen käytettyjen viskien iäksi 10-30 vuotta. Uskokoon ken tahtoo. Sitten itse viskin kimppuun…

Highland Park Dark Origins, 46,8%, (2014)


Tuoksua hallitsee makea sherryisyys. Hapanta marjaisuutta, appelsiinia, kevyttä yrttisyyttä. Pieni kumin vivahde rikkoo kokonaisuutta. Maltaisuus on kevyttä. Runsaasta sherrystä huolimatta tuoksu jää ohueksi.

Maku on makea ja kypsän hedelmäinen. Tuoretta luumua, makeaa appelsiinia, jännä suolainen vivahde (lakritsi). Pistävää yrttisyyttä nousee harmittavasti esiin. Maku lopahtaa keskivaiheilla yllättävän äkkiä.

Jälkimaussa sherryisyys on edelleen päällimmäisenä, mutta viski latistuu ihmeen ohueksi ja mitättömäksi. Sherryviskien tyypillinen täyteläisyys loistaa poissaolollaan. Loppu on kaiken lisäksi turhan katkera ja hapan.

Tässä viskissä on ihan hyviä elementtejä, mutta paketti ei pysy kasassa alkumakua pidemmälle. Kokonaisuutena heikohko esitys.