Varusmiessoittokunnan Brothers in Arms – rockin klassikot -konsertti
”Ohjelmisto koostuu klassisen rockin helmistä kuten Rainbow’n, Deep Purplen, Procol Harumin, Gary Mooren ja Stratovariuksen tuotannosta. Kiertueen valovoimaisena solistina toimii Stratovariuksesta tuttu Timo Kotipelto. Konserttien kapellimestareina toimivat musiikkiyliluutnantti Tero Haikala ja yliluutnantti Tommi Suutarinen”.
Tässä lähtökohdat illan esitykseen Verkatehtaan loppuunmyydyssä Vanaja-salissa. Varusmiessoittokunnan ja raskaan rockin yhdistäminen tuntui alkuun varsin erikoiselle ajatukselle, joten mielenkiintoa ei tästä tapahtumasta puuttunut. Yli 70-henkinen orkesteri oli kuitenkin ottanut homman innolla vastaan ja Hämeenlinnassa (sekä kolmella muulla paikkakunnalla) koettiin ikimuistoiset illat.
Rocky IV -leffasta tuttu War avasi illan mahtipontisena, jonka jälkeen illan pääsolisti Timo Kotipelto päästettiin tositoimiin Gary Mooren Over The Hills And Far Away -hitin parissa. Illan teema oli todellakin rock ja orkesterin tarjoama äänimaailma varsin muhkea. Perinteisten rocksoitinten taustalla suuri orkesteri toimi hyvin ja illan aikana kuullut sovitukset olivat varsin hienosti tehtyjä. Komeat pyrot ja valot tehostivat esitystä ja konsertti oli näyttävää seurattavaa.
Ensimmäisen osion huipennuksena kuultiin jykevä versio Deep Purple -klassikosta Burn ja sehän lämmitti Purplefanin mieltä.
Väliajan jälkeen liikkeelle lähdettiin jälleen instrumentaalikappaleella ja vuorossa oli tätä kiertuetta varten sävelletty Brothers in Arms. Huikea ilta jatkui - Dion Holy Diver, Heartin Alone Ja Deep Purplen Perfect Strangers olivat yhtä juhlaa.
Rainbow’n jylhä Stargazer sopi tälle orkesterille kuin nenä päähän ja kappale oli yksi illan upeimmista. Varsinaisen ohjelman viimeisenä kuultu Stratovarius-pala Deep Unknown oli hyvä, mutta eihän tämä rockin makuun päässeelle yleisölle vielä riittänyt, lisää oli saatava.
Odottavissa tunnelmissa kuultiin vitsailua siitä, että soittokunnan peruskonserttien encorena kuullaan yleensä ”Muistoja Pohjolasta”, mutta se ei taida kyllä nyt sopia tämän illan teemaan. ”Mitäs jos soitettaisiin teille Iron Maidenia?” Yleisö vastasi hyväksyvällä huutomyrskyllä ja The Trooper käynnisti huikean medleyn. Aces High jyräsi vastustamattomasti ja konsertti saateltiin loppuun Two Minutes To Midnightin tahtiin. Tunnelma salissa oli huikean hieno.
Tämä konsertti osoitti, että nykyään myös sotilasmusiikki voi rikkoa rajoja ja tarjota upeita ja monipuolisia elämyksiä. Erityisen upeaa on se, että näin pystytään tarjoamaan nuorille muusikoille aivan ainutlaatuisia esiintymismahdollisuuksia. Brothers in Arms oli hienosti onnistunut ilta klassikoiden parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti