torstai 29. toukokuuta 2014

GlenDronach 1995 17 yo, cask #1520. Bottled for Pikkulintu

Taannoin maistelussa pyörähti Helsingin Puotilassa sijaitsevalle Olutravintola Pikkulinnulle pullotettu GlenDronach.

GlenDronach 1995 17 yo. 55,2%. Distilled 24.3.1995, bottled 08/2012. Pedro Ximenez Sherry Puncheon, cask no. 1520. Selected and bottled for Pikkulintu. 226 bottles.


Tuoksu on raikkaan marjainen ja kypsän hedelmäinen. Makea sherryisyys, raikas minttu. Aprikoosia, persikkaa, kahvia. Pehmeä maltaisuus.

Maku on täyteläinen ja kermaisen sherryinen. Makeaa kypsää hedelmäisyyttä, suklaata, kahvia. Pehmeä ja makea maltaisuus. Voimakas. Kevyesti tammea.

Jälkimaku jatkuu vahvana. Runsas sherryisyys kuivahtaa hieman. Raikasta minttua ja hapahkoa sitrusta. Tammea nousee taustalta mukaan. Tanniinisuutta. Lopussa tuntuu kiva kahvin vivahde.

Kokonaisuutena ihan kiva, joskaan ei kovinkaan monivivahteinen GlenDronach. Makuun olisin kaivannut lisää syvyyttä ja täyteläisyyttä. Maukas viski kuitenkin, mutta parempiakin saman ikäluokan tynnyreitä on tältä tislaamolta pullotettu.


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ardbeg Auriverdes

Kuluvan kuukauden viimeisenä päivänä julkaistava Ardbeg Auriverdes on ainakin savuisten viskien ystäville yksi kevään odotetuimmista viskiuutuuksista. Itselläni oli mahdollisuus ottaa pieni varaslähtö tähän viskiin tutustumisessa, joten pidemmittä puheitta itse tuotteen kimppuun:

Ardbeg Auriverdes, 49,9%. American oak casks with specially toasted cask lids. The 2014 Limited Edition.


"The name Auriverdes derives from the colour of the golden whisky (auri) in Ardbeg’s iconic green bottle (verde)". 

Täyteläinen tuoksu lupailee hyvää. Paahtoleipää, kahvia. Tuhti, mutta pehmeä turvesavuisuus. Vihreää teetä ja sitrusta. Taustalla kaunis lakritsisen suolainen vivahde. Kuivattuja aprikooseja. appelsiinimarmeladia.

Maku tarjoilee herkullisen sekoituksen tuhtia turvesavua ja makeahkoa hedelmäisyyttä. Aprikoosia, persikkaa, vaniljajäätelöä. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Maukas paahteisuus tuntuu voimakkaana. Kevyt tammen vivahde. Raikasta marjaisuutta, salmiakkia. Kiva makea kukkainen vivahde.

Jälkimaussa turvesavu voimistuu maun edetessä ja nousee selvästi hallitsevaksi. Kuiva hedelmäisyys säilyy kauniina taustalla. Maku jatkuu riittävän kauan ja tasapaino säilyy hyvin.

Ardbeg on tehnyt yhden parhaista viskeistään moneen vuoteen. Tuhtia ”Ardbeg-savua” ja maukasta hedelmäisyyttä sopivan pehmeänä ja tasapainoisena kokonaisuutena. Hyvä viski.

torstai 22. toukokuuta 2014

Japanilaista Birgerissä 20.5.2014


Japanilaisten viskien tarjonta Euroopassa ja myös meillä Suomessakin on kovaa vauhtia lisääntymässä. Hämeenlinnassa, Olutravintola Birgerissä tarjoutui lämpimänä tiistai-iltana hieno tilaisuus maistella viisi erilaista Nikka-yhtiön tuotetta: Pure Malt Black, Nikka From The Barrel, sekä Yoichit 10 yo, 12 yo ja 20 yo. Tämä Viskin Ystävien Seuran ja Birgerin järjestämä tilaisuus houkuttelikin paikalle ihan mukavasti aiheesta kiinnostunutta väkeä. Osalle maistelijoista japanilainen viski ei ollut entuudestaan lainkaan tuttua, joten onkin mahtavaa että tällaisia tilaisuuksia järjestyy ja viski-intoilijat pääsevät kokeilemaan jotain uutta ja erilaista.

Maistelun lomassa aiheeseen meitä perehdytti Mikael Leppä, joka on itse asunut Japanissa ja tuntee paikallisen viskitarjonnan varsin hyvin. Lämminhenkistä jutustelua oli mukava kuunnella ja ilta sujui mutkattomasti ja rennolla otteella. Illan viskikattaus antoi ihan hyvän kuvan japanilaisesta viskituotannosta, joskin siis vain yhden tuottajan näkökulmasta. Tässä mietteeni maistetuista:


Nikka Pure Malt Black, 43%, (Blended Malt)


Mallasviskisekoite, jonka pääosana on Yoichi-tislaamon viski. Lisäksi sekoituksessa on viskiä Miyagikyo-tislaamolta, sekä myös Skottilaisen nimeämättömän tislaamon tuotantoa.

Tuoksua hallitsee makea trooppinen hedelmäisyys. ”Mehukas”. Kevyt maltaisuus, hunaja, aprikoosi. Taustalla liimamainen vivahde.

Maku on pehmeä. Suklaata, kahvia, vaniljaa. Kevyt maltaisuus ja kiva trooppinen hedelmäisyys. Öljyisyyttä.

Jälkimaku jatkuu makean trooppisen hedelmäisyyden hallitessa. Hieman liimamaisuutta nousee esiin. Kukkaisia piirteitä. Kevyt. Loppu latistuu hieman vaisuksi.

Ihan ok perusmalt, joskin yleisilme jäi vähän latteaksi.


Nikka From The Barrel, 51,4%, (Double Matured Blended Whisky)


Tuoksu on vahva. Pahvia, puuta, makeaa hedelmää. Kevyt maltaisuus. Vahvuutta riittää, mutta yleisilme on vähän tympeä eikä kovinkaan houkutteleva.

Maku on makean liimamainen ja kypsän hedelmäinen. Kevyt maltaisuus. Valkosuklaata, mausteisuutta. Ihan hyviä piirteitä, mutta runko jää hieman tyhjäksi.

Jälkimaku on kuivahko, kirpeän marjainen ja happaman hedelmäinen. Lyhyehkö.

Vahva ja ihan maukas viski, mutta jotain kuitenkin puuttuu.


Sitten Single Maltien pariin:


Nikka Yoichi 10 yo, 45%


Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja suklainen. Yleisilme on melko raskas. ”Likaista” turpeisuutta, makea kukkainen vivahde.

Maku on pehmeä ja makean hedelmäinen. maitokaakaota, kevyesti sherryä. Hento turpeisuus, mausteisuutta, vaniljajäätelöä.

Jälkimaku tarjoaa kuivattuja sekahedelmiä, raikasta minttua ja hapahkoa sitrusta. Poltettua sokeria sekä hiiltä. Pituutta riittää kohtalaisen hyvin.

Maukas 10-vuotias. Ikäluokassaan varsin hyvä.


Nikka Yoichi 12 yo, 45%


Tuoksu on makean hedelmäinen (ylikypsä persikka). Kevyt turpeisuus, mausteisuutta, hennosti tammea. Sherryä nousee taustalta esiin.

Maku on pehmeä. Trooppista hedelmäisyyttä, runsaasti vaniljaa. Täyteläinen turpeisuus, makea maltaisuus. Sherryä, sokerisiirappia.

Jälkimaku kuivahtaa sopivasti, hedelmäisen makeuden tuntuessa kuitenkin edelleen taustalla. Tammi nousee puhtaana ja raikkaana esiin.

Hyvä ja makean maukas viski. Monipuolisuudellaan himpun 10 yo:ta parempi.


Nikka Yoichi 20 yo, 52%


Tuoksu on kuivahkon sherryinen. Kaunis turpeisuus. Tummaa suklaata, kuivattuja sekahedelmiä. Syvyyttä löytyy hyvin. Tammi nousee taustalta esiin puhtaan raikkaana.

Maku on täyteläinen, maukkaan sherryinen ja suklainen. Palanutta puuta. Runsas mausteisuus (kaneli, inkivääri, mustapippuri). Vahva ja maukas runko.

Jälkimaussa sherryisyys kuivuu sopivasti. Tammi tuntuu runsaana. Kevyt liimamainen vivahde. Suklaata, kahvia, sopivasti happamuutta. Maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Herkullinen ja kauniisti ikääntynyt Yoichi! Enkä kuitenkin se viimeinen ”wow-efekti” jäi puuttumaan, joten pullon +-250€ hinta pitää huolen siitä, että omaan ostoskoriin tämä ei tule päätymään.  Illan ehdoton ykkösviski joka tapauksessa.



Mukavat maistelut! Aiheesta kiinnostuneille vinkiksi se, että pulloihin jäi vielä juotavaa, joten Birgerin hyllystä näitä vielä löytää..

lauantai 17. toukokuuta 2014

Floraa & Faunaa Pikkulinnussa 15.5.2014


United Distillers -yhtiön (nyk. Diageo) 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa lanseeraama pullotesarja sisältää viskejä 26 tislaamolta. Jokaisen pullon tunnuksena on joko kasvi tai eläin, joten viskikirjailija Michael Jackson nimesikin sarjan aikoinaan nimellä Flora & Fauna. Tämä varsin osuva nimi jäi elämään, vaikka tätä "otsikkoa" ei näistä pulloista löydykään.

Suomen Mallaswhiskyseuran järjestämässä tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua tämän jo lakkautetun sarjan pullotteisiin kuuden esimerkin voimin. Helsingin Puotilassa sijaitsevassa Olutravintola Pikkulinnussa järjestetyn tilaisuuden veti Mallaswhiskyseuran hallituksen jäsen Ilkka Ruponen. Viskien esittelyt ja sarjan historiikki kuultiin asiantuntevasti ja varmaotteisesti.

Hyvän tietopaketin ohella odotettuja olivat luonnollisesti myös illan viskit ja laseihin olikin kaadettu mukava pala katoavaa viskihistoriaa. Osa Flora & Fauna-sarjan pullotteista on nimittäin kadonnut markkinoilta jo käytännössä täysin ja sama kohtalo odottanee muutamien vuosien kuluessa kaikkia tämän sarjan pullotteita.

Maisteltavina olivat Glendullan 12 yo, Benrinnes 15 yo, Inchgower 14 yo, Pittyvaich 12 yo, Dailuaine 16 yo ja Caol Ila 15 yo. Seuraavassa omat arvioni maistetuista:


Glendullan 12 yo, 43%


Tuoksu on maltainen. Olkea, hunajaa, kevyt hedelmäisyys. Taustalla raikkaan sitruksinen vivahde.

Maku on maltainen ja mausteinen. Kuivaa viljaa, kevyesti yrttisyyttä. Hunajaa, maitokahvia.

Jälkimaku jatkuu tasaisen maltaisena ja kevyen hunajaisena. Melko lyhyt.

Ihan ok ”perusmallasviski”


Benrinnes 15 yo, 43%


Tuoksua hallitsee makea ja syvä sherryisyys. Ylikypsää hedelmää. kahvia, kuivattua luumua.

Maku on voimakkaan sherryinen. Hento turpeinen vivahde. Makeaa marjaisuutta, hiven rikkiä. Täyteläinen.

Jälkimaussa sherry säilyy vahvana ja hallitsevana, mutta kuivuu reippaasti. Kevyt tammen vivahde. Öljyisyyttä, sitrusta.

Ihan hyvä ja maukas ”sherryviski”. Mukava mausteisuus toi viskiin kivan vivahteen.


Inchgower 14 yo, 43%


Tuoksu on varsin kevyt ja happaman hedelmäinen (sitrus). Kevyt maltaisuus, kukkaisuutta.

Maku on makean sitruksinen ja ”puhdas”. Hento tammi, kevyt mallas ja makean kukkainen vivahde.

Jälkimaku on kevyt ja raikas. Lyhyt ja vaisuksi latistuva.

Tylsä ja ponneton esitys. Verrokkina arvioni vuodelta 2010


Pittyvaich 12 yo, 43%


Tuoksu on runsas ja sherryinen. Pahvia ja märkiä puunlehtiä. Suklaata. Hieman tympeä yleisilme.

Maku on makeahkon sherryinen. Hiven tammea. Joku hieman tunkkainen vivahde. Yksioikoinen.

Jälkimaussa sherry tuntuu edelleen hallitsevana. Taustalta nousee esiin raikasta sitrusta. Lakritsia.

Perus sherryttely, eipä juuri muuta. Maku jää jotenkin ponnettomaksi. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.


Dailuaine 16 yo, 43%


Tuoksua hallitsee pehmeä vahva sherryisyys. Täyteläinen maltaisuus. Kermaisuutta, luumukiisseliä.

Maku on täyteläinen ja vahvan suklainen. Sherryisyys on kuivahkoa ja runsasta. Tuhti maltaisuus. ”Roteva”.

Jälkimaku on kuivan sherryinen. Tammea nousee mukaan. Tanniinisuutta, hapahkoa sitrusta. Pituutta riittää kohtalaisen hyvin.

Hyvä ja tasapainoinen viski. Yleisilme on mukavan tuhti ja täyteläinen. Hyvää.


Caol Ila 15 yo, 43%


Tuoksu tarjoilee pehmeää ja makeaa turvesavua, poltettua puuta. Raikasta sitrusta, vaniljaa, mukavaa mausteisuutta (pippuria). Hyvällä tavalla ”likainen”.

Maku on öljyinen, makeahko ja maukas. Hieman tervainen vahva turvesavu on herkullista. Raikasta sitrusta. Kuivahko maltaisuus. Taustalta nousee esiin suolaisuutta (graavisuolattu kala). Täyteläinen ja tasapainoinen.

Jälkimaussa pehmeä savuisuus jatkuu runsaana. Kiva hedelmäisyys, mausteisuus ja reippaan suolainen vivahde (merilevä).

Hieno ja maukas Caol Ila. Tislaamon unohdettu klassikko. Verrokkina arvioni vuodelta 2009.


Illan kokonaisuus tarjosi varsin hyvän ja mielenkiintoisen otoksen Flora & Fauna-sarjan maailmaan ja vilkas viskikevät jatkui varsin hyvissä merkeissä. Mainio tilaisuus.

maanantai 12. toukokuuta 2014

The Local Whisky Club Porissa 10.5.2014


The Local Whisky Clubin tämän kevään retkikohteena oli Pori ja siellä toimiva Beer Hunter’s. Hunter’sin kaksi toimipistettä sisältävät kahden ravintolan lisäksi niin olutpanimon kuin viskitislaamonkin.

Reilun kahden tunnin bussimatkan aikana tunnelmaan virittäydyttiin pienillä mallasviskimaistiaisilla ja tietokilpailulla, joten matka taittui tilausajollamme viihtyisästi ja aika kului liki huomaamatta. Perillä Porissa suuntasimme ensin Panimolle.

Ravintola Panimo kätkee sisäänsä laadukkaan ruokaravintolan ja olutpanimon, jossa valmistuu paikan oma Mufloni -olut.



Beer Hunter’sin isäntä Mika Heikkinen oli meitä vastassa ja alkuun saimme johdatuksen oluen maailmaan. Muflonit ovat tulleet tunnetuiksi korkeasta laadustaan ja mielenkiintoisesta valikoimastaan. Tällä hetkellä valikoima kattaa yli kymmenen erilaista tuotetta, hedelmäisen kevyestä lagerista aina vahvasti humaloituihin ale-oluisiin.


Heikkisen esitystä oli hauska kuunnella, sillä tämä mies tuntuu nauttivan työstään! Eläväisten ja maanläheisten kertomusten avulla saimme varsin hyvän kuvan panimon historiasta ja nykytuotannosta. Mufloni-oluiden kysyntä on tällä hetkellä kovaa, eikä tuotanto tahdo pysyä aivan perässä. Tästä huolimatta Heikkinen painotti laadun merkitystä, eli ennemmin myydään hetki ”ei oota”, kuin lasketaan markkinoille tuotetta, joka panimomestarin mielestä vaatii vielä lisäkypsyttelyä. Tuotantoon on tulossa kuitenkin helpotusta, sillä panimolle on työn alla uusi nykyistä suurempi tila, joka tulee helpottamaan työskentelyä ja mahdollistaa myös tuotantomäärän kasvattamisen.

Mutta mitä olisi panimoon tutustuminen ilman maistiaisia, joten seuraavaksi pääsimme itse oluiden kimppuun. Heikkinen oli valinnut kattaukseen neljä eri tuotetta, joista seuraavassa omat mietteeni.



Vaalea Mufloni, 5,5%

Tämä saksalaisella humalalla humaloitu lager on kauniin puhdas, raikas ja miellyttävän pehmeä. Makeahko hedelmäisyys ja tyylikkään hento humalan aromi . Todella hyvä lager.

Mufloni Polaris IPA, 5%

Oluen valmistuksessa on käytetty saksalaista Polaris-humalaa.

Maku on maukas, sitruksinen ja hapahkon hedelmäinen. Humalointi tuntuu runsaana ja varsinkin lopussa kuivana ja katkerana. Greippistä happamuutta. Tyylikäs ja tasapainoinen IPA.

Mufloni CCCCC IPA, 7%


Viiden C:n IPA saa nimensä siihen käytetyistä viidestä eri C-alkuisesta humalajikkeesta: Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Columbus.

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Kahvia, tuhtia maltaisuutta. Runsas makeahko humalointi. Kypsä ”tumma” hedelmäisyys. Sopivasti sitruksista happamuutta. Tasapainoinen ja erittäin maukas kokonaisuus!

Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition, 6%

Alkon pienpanimovalikoimassa 2013 ollutta Saisonia löytyi vielä panimolta maistettavaksemme.

Maku on tyylilleen tyypillisesti hapahkon hedelmäinen ja hennon sitruksinen. Hapokasta omenaa, jännä katajainen ”puraisu”. Kuiva yleisilme. Tyylikäs ja hieno lajinsa edustaja. Harvinaista herkkua!


Maisteluiden jälkeen olikin aika siirtyä ruokapuolelle, jossa Panimon keittiö tarjosi varsin maukasta vatsantäytettä viihtyisässä miljöössä.

Maukkaan pihvin jälkeen vuorossa oli tutustuminen Old Buck- viskin maailmaan. Aivan ydinkeskustassa sijaitseva Panimoravintola Beer Hunter’s on tunnettu valtavasta viskivalikoimastaan ja ravintolan yhdessä nurkkauksessa valmistuu myös paikan oma mallasviski Old Buck.


Old Buck oli ensimmäinen Suomessa pullotettu mallasviski ja ensimmäinen pullote julkaistiin liki kymmenen vuotta sitten, loppuvuodesta 2004. Itse tislaamo on jopa huvittavankin pieni, tislauslaitteiston mahtuessa vain muutaman neliömetrin alueelle. Pientä on myös tuotanto ja sen myötä Old Buck tulee säilymään harvinaisena herkkuna, sillä tällä kapasiteetilla laajamittaiseen jakeluun ei ole mahdollisuutta.


Pieniä pullotuseriä on laskettu liikenteeseen tällä hetkellä seitsemän, joista viimeisin lanserattiin Alkon tilausvalikoimaan juurikin tätä juttua kirjoitellessa. Harvinaisuudesta joutuu luonnollisesti myös maksamaan, sillä tuosta nyt Alkosta löytyvästä pullosta joutuu köyhtymään 281€.

Ryhmämme sai maisteluun kaksi erilaista ”pukkia” ja tässäpä mietteet niistä:


Old Buck #2, Barrel nr. 5. Distilled 25.2.2003, bottled 7/2007. 70,6%. 



Viskiä on kypsytetty alkuun ex-Sherrytynnyrissä ja lopuksi ex-Bourbontynnyrissä.

Tuoksu on raikas, salmiakkinen ja yrttinen. Liimaa, pihkaa, kuusenhavua. Makea siirappinen maltaisuus.

Maku on makea, hurjan voimakas ja kauniin sherryinen. Liimamaisuutta, todella runsas yrttisyys. salmiakkia, yskänlääkettä, ylikypsää trooppista hedelmää.

Jälkimaku jatkuu hurjalla voimalla. Maku on täyteläinen, mutta lyhyehkö. Makeaa sherryisyyttä, mallasta, liimaa.

Erikoinen ja kiehtova makuelämys. Ei jokapäiväiseen käyttöön, mutta aivan huikea ”maisteluviski”.
Viskikirjailija Jim Murray antoi arvostelussaan tälle viskille huippupisteet 96/100 ja Old Buck nappasi tittelin ”vuoden mannereurooppalainen viski” (Jim Murray: Whisky Bible 2009).





Old Buck, 53,7%. Distilled 2010, bottled 2014. 
(VYS 2 vuotta juhlapullote, Alkon tilausvalikoima, 150 pulloa)

Tämän viskin kypytykseen käytetyn tynnyrin tarina on hieman tavallisuudesta poikkeava. Tynnyri on lähtöisin Jack Daniels-tislaamolta, jonka jälkeen panimoravintola Plevna on kypsyttänyt siinä Siperia-oluttaan. Vasta tämän jälkeen tynnyri täytettiin turpeisella Old Buck –tisleellä.

Tuoksu on raikas ja trooppisen hedelmäinen. Ananasta, vaniljaa ja runsaasti kookosta. Kevyt maltaisuus ja makea liimamainen vivahde. Sitrusta. Turvesavuisuus tuntuu yllättävän kevyenä.

Maku on makea. Kiva hedelmäisyys hallitsee. Turvesavuisuus on pehmeää ja kevyttä. Täyteläinen runko. Havua, viinikumimakeisia, raikasta kirpeää marjaa. Taustalta nouse runsas yrttisyys.

Jälkimaku on salmiakkinen, yrttinen ja voimakas. Turpeisuus tuntuu kevyenä.

Tämä Old Buck oli tuoksunsa osalta todella monivivahteinen, josta uusia aromeja löytyy koko ajan. Maku tarjoaa hienon hedelmien ja yrttien sekoituksen, jossa turvesavu pysyttelee kiltisti taka-alalla. Mielenkiintoinen ja moniulotteinen viski! Tynnyri oli kuuleman mukaan ainoa laatuaan, eikä toista vastaavaa ole. Tässä ei siis ole liioittelua puhua täysin uniikista ja ainutlaatuisesta tuotteesta.


Porilaisten viskielämysten jälkeen oli vielä hetki aikaa tutustua baarin massiiviseen valikoimaan ennen kotimatkalle siirtymistä. Paluumatkalla bussin täyttikin iloinen puheensorina ja reissusta tuntui jäävän seurueellemme varsin positiivinen fiilis. Kiitos Mika Heikkiselle ja Beer Hunter’sille elämyksellisestä retkipäivästä mallastuotteiden parissa.



lauantai 10. toukokuuta 2014

The Macallan Amber

Testissä Alkon valikoiman uutuusviski The Macallan Amber. Pullotiedot mainostavat 100% sherrykypsytystä, mutta jo viskin vaaleahko oranssin hohtoinen väri paljastaa, että ainakaan ensimmäisen täyttökerran tynnyreistä ei tätä pullotetta ole rakennettu.

The Macallan Amber, 40%. Sherry Oak Casks.


Tuoksu on maltainen ja kevyehkö. Sherryisyys tuntuu jotenkin epäpuhtaana. Aavistus kumia. Aprikoosia ja kirpakkaa marjaisuutta. Taustalla kiva mausteisuus.

Maku on maltainen ja viski on varsin helposti juotava. Sherryisyys on hyvin kevyttä. Makeaa kypsää hedelmää, aprikoosi, persikka, omena. Viski on nuoren oloinen ja tietty maun kypsymättömyys (raakuus) häiritsee.

Jälkimaku jatkuu runsaan maltaisena. Kuivattuja sekahedelmiä ja mausteisuutta. Pahvinen vivahde. Kuiva sherry nousee lopussa kivasti esiin.

Kokonaisuudesta poimitaan tällä kerralla esiin kaksi asiaa:

1. Amber on ihan ok nuori Speyside-alueen viski . Pehmeä ja helposti juotava.
2. Puhuttaessa 100% sherrykypsytetystä Macallanista esitys on suoraan sanoen aneeminen. Tislaamo tuotti aikanaan aivan upeita vahvan sherryisiä viskejä, mutta ilmeisesti jo pitkään hyvien sherrytynnyreiden saatavuus on ollut niin heikkoa, että tislaamo on nykyisellään vain kalpea varjo entisestä. Valitettavasti.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Smith's Glenlivet 1974

Jatketaan viskiarvosteluja iäkkäällä Glenlivetillä...

George & J.G. Smith's Glenlivet 1974, 43%. Bottled 10.11.2011. Gordon & MacPhail.


Tuoksu on puhdaspiirteinen ja melko voimakas. Runsas maltaisuus ja tammi tuntuvat vahvoina. Kuivattuja hedelmiä (omena, aprikoosi). Raikas yrttinen vivahde, mustaa teetä.

Maku on maukkaan makean hedelmäinen. Tammea, maltaisuutta, sekä hapanta sitrusta (greippi). Taustalla yrttisyyttä ja kuivaa sherryä. Kahvia. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaussa hallitsevina tuntuvat sitrusten kirpeys, voimistuva tammi, sekä hapahko hedelmäisyys. Maltaisuus on kuivaa. Lopussa tanniinisuutta. Vahvuus säilyy hyvin.

Perinteinen iäkäs Speysiden viski. Hyvää ja ihan tyylikästä, mutta ei kuitenkaan niin säväyttävää, että tästä sen kummemmin innostuisi. Tasaista ja varmaa Glenlivetiä kuitenkin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

PSOF Purple Night 2014 - Virgin Oil, Helsinki 26.4.2014

Huhtikuun lopun ”superlauantai” huipentui ainutlaatuisen Highland Park -tastingin jälkeen Purple-musiikin parissa.


Perfect Strangers of Finland Ry:n jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut Purple Night vietettiin Helsingin Virgin Oilissa hienojen kotimaisten esiintyjien kera.


Illan avasi Jaku Havukainen & Maria Hänninen duo. Kaksi kitaraa ja Hännisen vahva lauluääni, siinä eväät illan ”alkusoitolle”. Setissä oli mukavasti hieman vähemmän kuultua materiaalia Deep Purplelta, sekä yllärinä myös Tommy Bolinin soolotuotannosta oli napattu pari hienoa kappaletta mukaan.
Duo kuulosti erittäin hyvälle ja kappaleista varsinkin DP:n vanha April ja Bolinin upea Dreamer sävähdyttivät. Maybe I’m A Leo ja Lazy edustivat sitä tunnetumpaa osastoa ja saivat yleisönkin jo lämpenemään. Hieno avaus illalle!

Teaser
April
Holy Man
I Play Dirty
Dreamer
Maybe I'm A Leo
Drifter
Lazy



Pienen tauon jälkeen pistettiin homma raskaammin käyntiin ja vuorossa oli Stargazery.


Tapahtuman tiedotteessa yhtyettä kuvaillaan näin:

”Illan toinen esiintyjä on Stargazery, joka esittää omaa melodista hard rockia. Yhtyeen jäsenet ovat monipuolisesti mukana myös muissa kokoonpanoissa, joista mainittakoon Burning Point, Poison Black, Kalmah, Ghost Machinery ja Zenith Reunion. Kitaristi Pete Ahosen soitosta voi löytää vaikutteita kitaristisuuruus Yngwie Malmsteenin soitosta. Solisti Jari Tiura tuli suomalaisille tutuiksi kierrettyään Michael Schenkerin kanssa 2000-luvun alkupuolella. Hän oli myös viime vuoden Purple Nightissa vierailevana solistina ja lunasti siellä yleisön varauksettoman hyväksynnän. Stargazeryn hieno - vuonna 2011  julkaistu "Eye of the Sky" sai niin yleisön, kuin kriitikkojenkin hyväksynnän. Stargazeryn toinen levy on loppusuoralla ja toivottavasti se saadaan julkaisukuntoon Purple Nightin aikaan”.



Stargazeryn debyyttialbumi onkin varsin mainio ja melodinen hardrock-levy, joten keikalta oli lupa odottaa hyvää.

Hyvä setti saatiinkin ja bändin reilun tunnin keikka oli varsin viihdyttävää seurattavaa. Kappaleissa pääpaino oli Eye of the Sky-albumissa, mutta lisäksi kuultiin vähän maistiaisia tulevalta levyltä, sekä hieno Gary Moore -cover Murder in the Skies. Erittäin hyvänkuuloista soittoa ja kaiken kukkuraksi Jari Tiuran laulussa ja lavaolemuksessa näin ajoittain yhtymäkohtia Ronnie James Dioon. Jään mielenkiinnolla odottavaa tulevaa albumia.





Illan lopetuksena olisi vielä ollut Häivähdys Purppuraa -yhtyeen Deep Purple setti, mutta omalla kohdallani julkisen liikenteen aikataulut ja seuraavan päivän työt pakottivat suuntaamaan kotimatkalle jo Stargazeryn jälkeen. Jälkeenpäin kuulemani perusteella hyvä esitys jäi näkemättä, mutta kaikkea ei voi aina saada.
Kaksi kolmasosaa illan bändeistä tarjosivat kuitenkin jo niin hienot kokemukset, ettei paremmasta väliä. Musiikin lomassa oli myös mahtavaa tavata iso liuta tuttuja, tätä on aktiivinen kerhotoiminta parhaimmillaan.

Kiitos PSOF, ensi vuonna uudestaan…

torstai 1. toukokuuta 2014

Blogiteksti numero 1000

Blogini julkaistujen kirjoitusten laskuri näytti ennen tätä julkaisua lukemaa 999, joten nyt vuoronsa saa blogiteksti numero 1000.

Tasaluvun kunniaksi kaadoin lasiin iäkästä viskiä 1930-luvulta. Gordon & MacPhailin (James Gordon & Co) pullottama Pride of Strathspey on tislattu äitini syntymävuonna 1938, eli huikeat 76 vuotta sitten. Viski on pullotettu 1980-luvulla, joten pullotusvaiheessa viskillä on ollut ikää jo useampia vuosikymmeniä. Melkoista historiaa siis. Pride of Strathspey on mallasviskiä, mutta hieman hämärän peitossa on se, onko viski yhden tislaamon tuotos, vai sekoitus useamman tislaamon mallasviskeistä. Whisky-Online -sivuston mukaan tämä kyseinen pullote olisi peräisin Macallanin tislaamosta. Luotetaan tähän tietoon ja katsotaan mitä lasista löytyy…

Pride of Strathspey 1938, 40% (70 proof). James Gordon & Co, Elgin. 75cl.


Tuoksu on runsas ja aromaattinen. Mehevä sherryisyys tuo heti mieleen Macallanin. Havupuuta (pihkaa). Kevyt ja hieman tervainen turvesavu. Raikasta marjaisuutta (kypsä mustaherukka). Lakritsia / salmiakkia. Taustalla riittävän vahva maltaisuus ja sopiva tammen vivahde. Huikean hieno ja antiikkinen.

Maku on erittäin pehmeä ja maukas. Makeahko sherryisyys ja mehukas marjaisuus luovat kauniin rungon. Turvesavun vivahde tuntuu kuivana taustalla. Tupakkaa, moottoriöljyä, vahvaa kahvia.

Jälkimaussa tammi nousee sherryn takaa enemmän esiin. Herukkaa, viinikumimakeisia, lakritsia. Pihkaa ja kevyen tervaista turpeisuutta. ”Suussa sulava”.

Tyylikkään kaunis ja iäkäs pala sherryistä viskihistoriaa. Tällä maistamisella olen kyllä valmis uskomaan siihen, että lasissa oli Macallania. Gordon & MacPhail on pullottanut aikojen saatossa todellisia viskihelmiä ja tämä oli kyllä yksi niistä.

Tästä on hyvä jatkaa blogin matkaa eteenpäin uudella tuhatluvulla kohti uusia seikkailuja ja elämyksiä.