maanantai 28. huhtikuuta 2014

VYS & Highland Park 26.4.2014


Kuva: VYS

Viime lauantaina noin kolmellekymmenelle viskiharrastajalle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus osallistua Viskin Ystävien Seuran (VYS) järjestämään varsin mielenkiintoiseen tastingtilaisuuteen. Tilaisuuden aiheena oli Orkneyn saaren Highland Park ja kattauksesta löytyi toinen toistaan harvinaisempia versioita tämän arvostetun tislaamon tuotannosta. Maistelun oli saapunut vetämään tislaamon kuin omat taskunsa tunteva senior brand ambassador Martin Markvardsen. Martin vetikin homman läpi vankalla ammattitaidolla ja sopivan huumoriväritteisesti.

Maistelussa olivat seuraavat viskit:

Highland Park 25 yo, pullotettu 2004
Highland Park 25 yo, pullotettu 1998
Highland park 30 yo, pullotettu 2005
Highland Park 1958 17 yo
Highland Park 1956 20 yo
Highland Park 40 yo, pullotettu 1973

Ja nyt pidemmittä puheitta illan kattauksen kimppuun…


Highland Park 25 yo, 50,7%. Bottled 2005

Tuoksussa kuivahkoa sherryä, raikasta appelsiinia ja tummaa suklaata. Mehukas hedelmäisyys, hyvin hento turpeen aavistus.
Maku on runsaan sherryinen, kuivahko ja melko kireä. Vahva suklaa, taustalla tammea.
Jälkimaku on raikas, melko terävä ja voimakaspiirteinen. Kevyesti tammea, tanniineja.

Melko ”tiukka” ja haastava viski. Ei tästä omaa suosikkia tullut tälläkään maistokerralla.


Highland Park 25 yo, 53,3%. Bottled 1998

Tuoksu on pehmeä, kauniin suklainen ja kevyen sherryinen. Kypsä hedelmäisyys, tasapainoinen tammi.
Maku on pehmeä ja makea. Runsas hunaja, kevyt turpeen aavistus. Kuivaa kanervaa, hennosti tammea.
Jälkimaku on pitkä ja ihan miellyttävä. Viskin voima säilyy hienosti. tammi nousee selkeämmin esiin.

Maukas ja vahvapiirteinen, kauniisti ikääntynyt HP. Tislaamolleen varsin tyypillinen tuote. Vaatii pienen vesilisän avautuakseen.


Highland Park 30 yo, 48,1%, bottled 2005

Tuoksu on täyteläinen, pehmeä ja runsaan suklainen. Runsas maltaisuus. Tammi tuntuu sopivan vahvana taustalla. Mausteisuutta (maustepippuri, kaneli). ”Raskas” yleisilme.
Maku on kuivahkon sherryinen, pehmeä ja täyteläinen. Runsas mausteisuus, kuten tuoksussakin. Tammea, hento turpeisuus.
Jälkimaku on suussa sulavan pehmeä ja pitkä. Sherryn ja tammen yhdistelmä toimii hyvin. Öljyisyyttä, mausteita.

Hyvä iäkäs HP, joskin vivahteikkuutta olisi saanut olla enemmän. Kokonaisuus on melko raskas ja sherryn hallitsema.



Highland Park 1958 17 yo, 43%

Tuoksu on pehmeä ja hunajainen. Hento kanervaisuus. Täyteläinen ja tasapainoinen. Makeaa, raikasta hedelmää, hyvin kevyt tammi. Kookosta, kevyesti turvesavua.
Maku on pehmeä ja trooppisen hedelmäinen. Kookosta, kaakaota, raikas marjaisuus. Suutuntuma on öljyinen. Keveä ja ilmava yleisilme. Kevyt turpeisuus taustalla.
Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja maukkaana. Kaunis hedelmäisyys ja hyvin kevyt tammi. Kookos tuntuu edelleen.

Kevyehkö, maukas HP. Kaunis trooppinen hedelmäisyys ja raikas marjaisuus. Nätti viski, joka on säilynyt kauniin raikkaana.


Highland Park 1956 20 yo, 43%

Tuoksu on mukavan turvesavuinen. (Savuisuus on selvästi runsaampaa kuin edellisissä). Kuivattuja sekahedelmiä, maanläheisyyttä (puhdasta maakellaria). Herukanlehteä, hunajaa, vaahterasiirappia, nokkosta.
Maku on pehmeän turvesavuinen ja maukkaan hedelmäinen. Runsas, täyteläinen ja herkullinen. Öljyinen suutuntuma. Raikas marjaisuus. Hieno tasapaino ja vivahteikkuus.
Jälkimaku on pehmeä ja todella pitkä. Turvesavu tuntuu runsaana ja sekoittuu hienosti kypsään hedelmäisyyteen. Hunajaa, mausteisuutta. Lopussa aavistus sitrusten kirpeyttä.

Huippu! Upea, maukkaan turvesavuinen ja pehmeän hedelmäinen HP. Uusia vivahteita löytyy joka siemaisulla. Wow!


Highland Park 40 yo, 43%. Bottled 1973



Tuoksu on pehmeä. Mustaa teetä, suklaata, hennosti turvesavua. Kevyt moottoriöljymäinen vivahde. Kuivahko sherryisyys. Taatelikakkua, pehmeä maltaisuus.
Maku on pehmeä. Turvesavua, palvikinkkua, pehmeää kypsää hedelmää. Öljyinen suutuntuma. Sikaria, nahkaa, mustaherukkaa, maitosuklaata.
Jälkimaku on öljyinen, maukas ja pitkä. Moottoriöljy, suklaa, kaunis turvesavu. Hieno.

Loistava ja tasapainoinen esitys. Hyvää.


Kokonaisuutena varsin mielenkiintoinen maistelu, jossa setin kolme viimeistä viskiä tarjosivat juuri niin huikeat elämykset kuin ennakkoon uskalsin odottaakin. 40-vuotias oli aivan mahtava viskivanhus, joka on siis tislattu vuonna 1933 tai hieman aiemmin. Mahtavaa viskihistoriaa. 1958 oli kauniin puhdas ja herkullinen, mutta itselleni illan suurimman säväyksen tarjosi kuitenkin vuoden 1956 20-vuotias. Aivan huikea maukkaan savuinen ja runsaan hedelmäisen vivahteikas makupaletti.

Upea tasting, ei voi muuta sanoa.



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Alko ennen ja nyt



Viskiharrastajien keskuudessa kuulee usein puhuttavan, kuinka heikkoa Alkon mallasviskien tarjonta on. Kritiikki on toki yleensä ihan aiheesta ja itsekin olen tähän vuosien varrella syyllistynyt. Mutta, mutta… Osuipa tässä sattumalta käsiini vuoden 1996 Alkon hinnasto. Jos nykyvalikoima ei herätä viski-intoilijoissa suuria tunteita, niin tämä 18-vuoden takainen lista se vasta karu on. Toukokuussa 1996 Alkon perusvalikoimaan kuului huimat seitsemän skotlantilaista mallasviskiä!



Ainakin tuohon verrattuna kehitys on ollut huimaa ja kyllähän Alko yrittää nykyään palvella myös tällä saralla. Huhtikuu 2014 toi mukanaan ison parannuksen valikoiman tutkimiseen, sillä nyt myös väkevien alkoholijuomien tiedot löytyvät helposti netistä (http://www.alko.fi/tuotteet/). Viimeisimmän painetun hinnaston (1.1.2014) mukaan vakiovalikoima käsittää noin 40 mallasviskiä. Valikoiman vaihtuvuus on myös nykypäivänä aivan eri tasolla kuin vaikkapa vielä muutamia vuosia sitten, joten hyvällä tiellä Alkomme on (ainakin jos verrataan siihen, mikä tilanne on vuosia sitten ollut).

Vanhassa hinnastossa huomio kannattaa kiinnittää myös oikean alakulman tuotteeseen numero 1222. Mielenkiintoinen tuote, josta Virtuaalisella Viskifoorumilla julkaistu lainaus Alkon asiakasneuvonnan tiedotteesta kertoo näin:

”10-vuotias viski oli myynnissä Alkossa vuosina 1991-2000. Siihen käytettiin viimeiset silloin jo vähintään 10 vuotta kypsyneet Alkon oman tuotannon viskitisleet. Tisleet loppuivat ja niin loppui myös silloisen Primalcon  tarina viskinvalmistajana. 10-vuotiaan viskin kulmikas pullo taas oli suunniteltu alun perin Neljän Leijonan Whisky’lle, jonka pullotus loppui 1997 (pullossa on neljän ”leijonan” kohokuviot). Siitä jäljelle jääneet pullot käytettiin 10-vuotiaaseen”.




Pullon kuva ja tekstilainaus napattu Virtuaalisen Viskifoorumin keskustelusta ”Mitäs ihmettä tämä on?

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Turisas, Thaurorod - The Circus, Helsinki 20.4.2014


Melko harvakseltaan kotimaassamme keikkaileva Turisas tuli nähtyä viimeksi Nosturissa joulukuussa. Tuolloin yhteiskeikka Ensiferumin kanssa oli mitä mainiointa folkmetallin juhlaa. Nyt sama parivaljakko valloitti pääsiäispyhänä Helsingin The Circuksen ja hieman sattumankin kautta jälleen paikalla oltiin. Illan aikataulut osoittautuivat keikkaseurueellemme kuitenkin hieman haasteellisiksi ja päätimmekin suosiolla skipata tällä kerralla viimeisenä esiintyneen Ensiferumin osuuden. Turisaksen lisäksi tarkasteluun pääsi kuitenkin illan avannut Hyvinkäältä lähtöisin oleva metalliryhmä Thaurorod.

Thaurorod

Thaurorod oli itselle uusi tuttavuus. Melodinen metalli soi kovaa ja sinänsä ihan hyvin, mutta toisaalta ei kovinkaan omaperäisesti. Heavykliseitä täynnä oleva esitys jäi ainakin kappaleita entuudestaan tuntematta musiikillisesti melko valjuksi, eikä setistä painunut mieleen oikein mitään. Yritystä ja intoa, mutta omaperäisyys loisti poissaolollaan. Eihän tässä bändissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta vastaavia ryhmiä mahtuu maailmalla tusinaan ainakin 16kpl.


Turisas täytti Circuksen suuren lavan tyylillä ja näyttävästi. Ensimmäiset kolme biisiä mentiin samalla kaavalla kuin joulukuussa Nosturissa, mutta sitten saatiinkin varsinaista herkkua. Battle Metal -debyyttialbumin The Land of Hope and Glory kuuluu livenä harvoin kuultujen kappaleiden osastoon ja kappale olikin yksi illan huippuhetkistä. Yli kuusi minuuttia vahvatunnelmaista metallitulkintaa. Reipas One More sai yleisön hyppimään, For Your Own Good esitteli tuoreinta albumia ja jälleen keikan keskelle sijoitettu Turisasklassikko Battle Metal jaksaa säväyttää kerrasta toiseen.


Parin tuoreen biisin jälkeen seurasi keikan kohokohta nro 2. Varangian Way-albumin pitkä eepos Miklagard Overture on yksi lemppareistani Turisaksen tuotannossa ja varsin mahtipontisesti soi myös sen liveversio pääsiäissunnuntain illassa.

Encoreiksi oli säästetty Stand Up And Fight-Albumin nimikappale, joka upposikin kuulijakuntaan kuin veitsi sulaan voihin. Lopuksi homma niitattiin pakettiin discomusiikin tahdissa, kun Boney M -cover Rasputin tanssitti metalliyleisöä. Rasputin on kuulunut Turisaksen settiin usein ulkomailla, mutta vain hyvin harvoin kotimaan keikoilla. Hauska ja hyväntuulinen päätös viihdyttävälle ja tasokkaalle keikalle.

Tässä vaiheessa kun varmasti hyvin lämmitetty yleisö jäi odottamaan vielä illan toista pääesiintyjää Ensiferumia, me suuntasimme kotimatkalle näkemäämme tyytyväisinä ja taas yhtä keikkakokemusta rikkaampina.


Ten More Miles
Take the Day!
To Holmgard and Beyond
The Land of Hope and Glory
One More
For Your Own Good
Battle Metal
No Good Story Ever Starts With Drinking Tea
We Ride Together
Miklagard Overture
Encore:
Stand Up and Fight
Rasputin (Boney M cover)



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ord 15 yo, Cadenhead's

Glen Ord ei kuulu niihin kaikkein tunnetuimpiin viskitislaamoihin ja omatkin kokemukset ovat tästä hyvin vähäiset (yksi arvio blogissa ennen tätä). Nyt eteen osui kuitenkin Cadenhead’s -pullote, joten avoimin mielin maistamaan. Cadenhead’s näyttää nimeävän viskin pelkästään Ordiksi, ilman tislaamon Glen -etuliitettä.

Ord 15 yo, 57,3%. Cadenhead’s. (5cl mini)


Tuoksu on todella raikas ja runsaan sitruksinen. Tuoreita yrttejä (minttua, sitruunamelissaa). Hyvin kevyt maltaisuus. Puhdasta viljaa. Suolainen vivahde nousee taustalta esiin. Makeaa vaniljaa ja päärynää.

Maku on runsaan vaniljainen. Maltaisuus tuntuu runsaampana kuin mitä tuoksu antoi olettaa. Päärynäjäätelöä, sitrusta, raikkaita yrttejä. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku jatkuu runsaan sitruksisena, mutta nyt selvästi happamampana. Viskin raikkaus kestää loppuun saakka. Kevyehkö maltaisuus, hento tammen vivahde. Kukkaisuutta. Suutuntuma säilyy öljyisenä.


Ihan kiva. raikas ja puhdaspiirteinen viski, mutta eipä tällä tislaamo vielä uutta fania saa. Vastaavia tuotteita on markkinoilla valtavasti. Edit 8.2.2018: Uudessa arviossa pullo, missä sama ikä ja alkoholiprosentti.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

The Local Whisky Club & Glenmorangie, 12.4.2014



Hämeenlinnan The Local Whisky Clubin kevätkausi jatkuu vilkkaana ja viime lauantaina maisteluvuorossa oli Glenmorangien viskejä. Tilaisuuden saapui vetämään maahantuojan edustaja Jarkko Nikkanen ja kattaukseen oli koottu viisi mukavasti toisistaan poikkeavaa tuotetta: Original, Nectar d’Or, Lasanta, Quinta Ruban ja Artein. Perusluonteeltaan turpeeton, kevyehkö ja maltainen Glenmorangie saa ihan uusia piirteitä erilaisilla tynnyriviimeistelyillä ja erojen vertailu tällaisessa tastingissa on helppoa kuin heinän teko. Erilaiset viinitynnyriviimeistelyt tuottivat maisteluporukallemme ahaa-elämyksiä ja löytämisen iloa, eikä maistelusta mielenkiintoa puuttunut.

Maistelun lomassa kuulimme sopivasti tietoa itse tislaamosta - sen historiasta, tislauspannuista, kuin tynnyreistäkin.  Glenmorangien ”new make” tarjosi tilaisuuden tutustua tämän perinteikkään viskin kypsyttämättömään lähtökohtaan. Tälle vertailukohdan ja vahvan kontrastin tarjosi tuhdin turpeinen Ardbeg -tislaamon vastaava raakatisle.





Itselle vain Artein oli kattauksen viisikosta entuudestaan maistamatta. Vaikka muiden nyt maistettujen arviot olen jo blogiin aiemmin kirjannut, niin tässä kuitenkin lyhyet mietteet illan koko kattauksesta.


Glenmorangie 10 yo Original, 40%. Matured in first and second fill American white oak casks.

Tuoksu: Raikas. Hunajaa, sitrusta, puhdasta mallasta.
Maku: Maltainen. Omena, vanilja, hunaja, hapahko sitrus.

”Perusviski”


Glenmorangie 12 yo Nectar d'Or, 46%. Extra matured in Sauternes casks.

Tuoksu: Persikka, pehmeä mallas, hedelmäkarkit, toffee, vaahterasiirappi.
Maku: Täyteläinen ja makean maukas. Kypsä persikka, raikas sitrus, paahdettu sokeri. Kevyt maltaisuus. Jälkimaussa happamuutta nousee esiin.

”Kiva ja maukas”


 
Glenmorangie 12 yo Lasanta, 46%. Extra matured in Spanish Oloroso sherry casks.

Tuoksu: Kuivahko sherry, suklaa, kevyt mallas.
Maku: Maitosuklaa, hieman tympeä hapahko sherry. Jälkimaku ei jaksa kantaa ja on jotenkin raa’ahko.

”Ei mitenkään hyvä finistely”


 
Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban, 46%. Extra matured in Portuguese Port casks.

Tuoksu: makea, runsaan viininen. Fariinisokeri, raikkaat marjat, kevyt maltaisuus.
Maku: Makeutta ja viinimäistä happamuutta sulassa sovussa. Kevyehkö runko. Pehmeä, tasapainoinen. Vaisuhko jälkimaku.

”Mehukas makean ja happaman kaksintaistelu”


 
Glenmorangie Artein 15 yo, 46%. Super Tuscan Wine Finish (Sassicaia). Limited Edition, 2012.




Sekoitettu 15 ja 21 vuotiasta viskeistä (2 osaa 15 yo ja 1 osa 21yo).

Tuoksu on makea, pehmeän viinimäinen ja hunajainen. Aprikoosi, vivahteikas mausteisuus, pehmeä maltaisuus.

Maku on täyteläinen, pehmeä ja tasapainoinen. Runsas hunaja, kiva viinin vivahde. Kypsää marjaisuutta, makeaa appelsiinia. Tuhti runko.

Jälkimaku muuttuu (liian) happamaksi. Viini tuntuu vahvana. Tanniinisuutta, tammea. Pituutta riittää hyvin.

”Hyvä ja vahvapiirteinen” (Lopun happamuus jäi kuitenkin häiritsemään).


 
Glenmorangie New Make Spirit

Tuoksu: Vahva, runsaan maltainen ja paahtunut. Selkeäpiirteinen.
Maku: Makea, tuhdin maltainen, runsas. Kaurapuuroa, sokerisiirappia. Joku hieman tympeä vivahde.

”Perusmallasviskin pohja”


lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ballechin #2, Madeira Matured

Ballechin #2, Madeira matured, 46%. Released 2007


Tuoksussa tuntuu sekoitus makeaa ja hapanta (itämainen sweet & sour kastike). Viinin vaikutus on runsas. Turvesavuisuus on pehmeää ja sulautuu hyvin kokonaisuuteen. Makeaa sitrusta.

Maku on makea, ylikypsän hedelmäinen ja kivan mausteinen. Joulukakkua, vaniljaa, trooppista hedelmää. Öljyinen ja ”suun täyttävä” koostumus. Turvesavuisuus on vahvaa ja kevyen tervaista.

Jälkimakua hallitsee kuivahko turvesavuisuus. Viinimäisyys tuntuu sopivan vahvana. Runsas vanilja, hieman tammea.

Maukas ja tasapainoinen Ballechin, joskin viskin nuori ikä tuntuu tässä enemmän kuin muutamissa muissa tämän sarjan viskeissä. Vastaava tuote hieman iäkkäämpänä saattaisi olla jo todellinen herkku.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Ballechin #1, Burgundy Matured

Kaapista löytyi vielä samplet parista Ballechinista, joten jatketaan seuraavat postaukset niiden parissa.

Ballechin #1, Burgundy matured, 46%. Released 2006.


Tuoksu on runsas ja tasapainoinen. Kypsä hedelmäisyys ja maukas viinin vaikutus toimivat hyvin. Turvesavuisuus on pehmeää ja hieman tervaista. Hyvä startti.

Maku on pehmeä ja maukas. Makea, mehukas hedelmäisyys, tervainen turvesavuisuus. Yleisvaikutelma on, että viski tuntuu ikäistään kypsemmälle. Suutuntuma on melko runsas ja öljyinen.

Jälkimaku jatkuu hyvissä merkeissä. Maukas hedelmäisyys ja siihen kauniisti sulautuva tuhti turvesavu luovat tälle viskille varsin hyvän lopetuksen.

Tämä Ballechin on ikäluokassaan, nuorten savuisten viskien kategoriassa huippu. Erittäin onnistunut kokonaisuus, varsinkin kun viskillä ei ole ikää kuin n.3-4 vuotta. Herkullinen juoma.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Baton Rogue Morgue & Chris Holmes (ex.W.A.S.P.), The Ragged Saints - Suistoklubi, Hämeenlinna 4.4.2014

Chris Holmes

Ex-W.A.S.P. -kitaristi Chris Holmes nähtiin maassamme edellisen kerran  vuonna 1986, kun W.A.S.P. lämmitteli Iron Maidenia Helsingin jäähallissa. Nyt, liki 30 vuotta myöhemmin kantautui tietoja Holmesin muuttamisesta Suomeen ja yhteistyöstä kotimaisen Baton Rogue Morguen kanssa. Homma pistettiin käyntiin muutaman keikan käsittävällä Suomen kiertueella.

Suisto toimi yhtenä keikkapaikoista ja pakkohan tänne oli lähteä katsomaan tämän pitkään matalaa profiilia pitäneen kitaristin suoritusta. Klassikkomateriaalia W.A.S.P:n uran alkutaipaleelta oli luvassa, sillä ohjelmistossa tulisi olemaan kappaleita yhtyeen ensimmäisiltä albumeilta W.A.S.P. (1984) ja The Last Command (1985).

Ensiksi esiintymisvuoron sai kuitenkin The Ragged Saints. Tätä reipasta hardrockia olikin ilo kuunnella ja bändi veti oikein hyvän ja viihdyttävän setin. Hyviä melodioita ja perinteistä kasarimenoa riitti koko keikan ajan ja paikoitellen löysin vahvoja yhtymäkohtia Whitesnaken musiikkiin. Keikan jälkeen bändin kitaristi ylisti meille Suistoa klubina, jossa homma toimii ja on kiva soittaa. Tämä ilo välittyi kyllä hyvin myös yleisöön. ”Matkamuistoksi” ostettu cd tulee saamaan soittoaikaa reippaasti. Hyvää musiikkia!

The Ragged Saints

The Ragged Saints setti

Mainion alun jälkeen homma kuitenkin latistui pian. Baton Rogue Morguen laulaja Lee Angel oli aiemmin samana iltana kisaamassa tv:n Voice of Finland -lähetyksessä. Aikataulu oli kuitenkin pitkittynyt niin, että Suiston keikan aloitus venyi ja venyi, kunnes laulaja vihdoin saatiin paikalle.


Parin tunnin tauko bändien välissä oli auttamatta liian pitkä ja BRM pääsi aloittamaan settinsä vasta klo 01.25. Täysin typerää buukata kaksi tilaisuutta samalle illalle järkevän soittoajan kustannuksella.

Baton Rogue Morgue soitti alkuun viisi kappaletta omaa tuotantoaan. Pahasta viivästymisestä huolimatta homma toimi hieman yllättäenkin ihan hyvin. Bändi kuulosti jopa paremmalle, kuin aiemmilla näkemilläni kerroilla. Kappalemateriaali on kuitenkin omaan makuuni melko tasapaksua.


Kellon lähestyessä kahta oli illan odotetuimman hetken vuoro. Chris Holmes asteli lavalle bändin seuraksi, tarttui kitaraansa ja Wild Child pärähti vauhtiin saaden jatkokseen viisi muuta W.A.S.P. -klassikkoa. Tässä vaiheessa väsymys alkoi jo verottaa tunnelmaa, eikä yhtyeen esitys tarjonnut tähän lääkettä. Hyviä kasariklassikoita kuultiin, mutta ei tämä esitys kuitenkaan millään lailla säväyttänyt. Jotenkin oltiin aivan liian kaukana siitä ”oikeasta” W.A.S.P:sta, eikä Holmesin mukana olo tuonut käytännössä mitään lisäarvoa touhuun. Valitettavasti tämä ryhmä oli vain keskinkertaisen coverbändin tasolla. Viimeisenä kuultu Animal (F**k Like A Beast) oli odotettu päätös, jonka jälkeen suuntasi enemmän kuin mielellään kotia kohti.


Tämä keikkailta Suistolla ei kokonaisuutena ollut sieltä onnistuneimmasta päästä, mutta aina ei voi voittaa. Hyvän lämppärin jälkeen aikatauluongelmista alkanut alamäki vaati veronsa ja ”pääesiintyjän” osuus oli lopulta yksi heikoimmista näkemistäni pitkään aikaan.



torstai 3. huhtikuuta 2014

Ballechin #8, Sauternes Cask Matured

Ballechin #8, Sauternes Cask Matured, 46%. Released 2013.


Tuoksu on pehmeä ja tasapainoinen. Runsas maltaisuus, tuhti kuivahko turvesavu ja hento viinimäisyys muodostavat seesteisen ja hyvän tuoksupaletin.

Maku on pehmeä, melko kevytpiirteinen ja maukas. Turvesavu on tuntuvaa, muttei liian hallitsevaa. Viini tuntuu kivana makeutena. Trooppista hedelmää, karamellisoitua sokeria.

Jälkimaku säilyy mukavan makeana ja trooppisen hedelmäisenä. vaniljaa, banaania. Turvesavu voimistuu, nousten taustalta selkeämmin esiin.

Maukas ja tasapainoinen kokonaisuus. Hyvin onnistunut turpeinen viinikypsyttely.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ballechin #7, Bordeaux Cask Matured

Ballechin #7, Bordeaux cask matured, 46%. Released 2012


Tuoksu on makea ja viinin vaikutus tuntuu runsaana. Vahva toffeisuus, pehmeä turvesavu. Kiva sitruksinen vivahde. Hyvä!

Maussa korostuvat alkuun makeat ja herkulliset piirteet. Raikas kypsä hedelmäisyys. Turvesavuisuus on vahvaa, mutta pehmeää.  Makeuden takaa viini nousee esiin happamana ja voimakaspiirteisenä.

Jälkimaku on ihan miellyttävä. Viinimäisyys vuorottelee makean ja happaman välillä. Tanniinisuutta. Turvesavu tuntuu nyt kuivempana kuin alussa. Lopussa melko kireää hapanta sitrusta.

Ihan ok viski ja varsinkin sen tuoksu on hieno. Maku ei pysy ihan kasassa, vaan makean ja happaman kaksintaistelu jättää hieman ristiriitaisen kuvan.