maanantai 29. joulukuuta 2014

Blogi 6 vuotta! 2 x Single Cask Bowmore (1973 20yo & 1972 21yo)


29.12.2008 tulin perustaneeksi tämän blogin. Nyt tämän pienen ”projektin” parissa onkin vierähtänyt päivälleen jo kuusi vuotta. Blogin säännöllinen päivittäminen vaatii hieman aikaa, miettimistä ja vaivannäköä, mutta kun omiin kiinnostuksen kohteisiin keskittyen tätä harrastuksena tekee, on se ollut hauskaa ja antoisaa ainakin itselle ja toivottavasti myös teille lukijoille. On ollut ilo huomata, että blogin lukijamäärät ovat olleet kaiken aikaa tasaisesti kasvussa ja toki toivon tämän trendin jatkuvan edelleen. Ensi vuonna jatketaan totutulla kaavalla, eli lähinnä viski- ja konserttiarvioita on luvassa.

 Mutta nyt, kuusivuotisjuhlan kunniaksi kaksi mielenkiintoista Single Cask Bowmorea:

Bowmore 1973 20yo. Cask strength 56,8%. Bottled 1993. Cask: Single Oak Barrel. 204 bottles/ Germany.


Tuoksu on vahva, täyteläinen ja runsaan vaniljainen. Sitrusta, trooppisia makeita keltaisia hedelmiä. Turvesavuisuus tuntuu taustalla hyvin hentona.

Maku on voimakas ja tasapainoinen. Runsas hedelmäisyys hallitsee (raa’ahko mango, appelsiini). Tuhdisti vaniljaa ja toffeeta. Lakritsia, hento turpeisuus. Kuivahko tammen vivahde nousee esiin.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Maku säilyy varsin puhtaana kautta linjan. Pihkaista tammea, hapahkoa sitrusta. Turvesavu tuntuu edelleen kevyenä. Lopussa suolainen vivahde taittaa hedelmäisyyttä.

Vahva, maukas ja puhdaspiirteinen Bowmore. Erittäin hyvä esimerkki tislaamon laadukkaasta 1970-luvun alkupuolen tuotannosta.


Bowmore 1972 21yo. Cask Strength 49,1%. Bottled 1993. Cask: Single Sherry Butt. 474 bottles/ Germany.


Tuoksu on pehmeä ja mehukkaan sherryinen. Kevyesti turvesavua, sekä tervaista makeutta. Kokonaisuus on täyteläinen ja intensiivinen. Taustalta nousee esiin mausteisuutta (maustepippuri, kaneli). Hieno! ”Raikas ja eloisa”.

Maku on pehmeä ja täyteläisen makea. Runsas vahva sherry hallitsee maukasta kokonaisuutta. Tummaa suklaata, kahvia, lakritsia. Hyvin kevyt turvesavu. Raikas mintun vivahde. Paahtunutta puuta nousee esiin.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja herkullisena. Mehukas sherryisyys on ”isoa”. Kiva mustaherukan vivahde. Hedelmäisyys kääntyy makeasta hieman happamampaan suuntaan. Tammi kuivattaa sopivasti. Turvesavu pyörii kevyenä ympärillä. Makua riittää mukavan pitkään.

Todella herkullinen ja klassinen ”Sherry-Bowmore”. Hieno viski.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulutervehdys


Tunnelmallista ja maukasta joulua kaikille blogini lukijoille!

-Hannu


maanantai 22. joulukuuta 2014

Blues Pills, Kaleidobolt - Tavastiaklubi, Helsinki 19.12.2014


Ruotsista on aina saatu hyvää musiikkia, niin myös tällä kerralla. Blues Pillsin debyyttialbumi julkaistiin kesällä ja sen jälkeen yhtye on valloittanut kuulijat ja kriitikot ympäri Eurooppaa. Bändin psykedeelinen bluesrock toimiikin levyllä hienosti ja laulajatar Elin Larssonin sopivan rosoinen ja vahva ääni sopii kappaleisiin kuin nenä päähän.


Blues Pillsin ensivisiitti Helsinkiin oli alun perin buukattu pieneen On The Rocksiin, mutta keikan myytyä nopeasti loppuun se siirrettiin kovan kysynnän vuoksi Tavastialle. No, myös Tavastia oli loppuunmyyty ja luvassa oli hieno rockilta.

Illan avasi itselleni entuudestaan tuntematon, Helsingin kotipaikakseen ilmoittama Kaleidobolt, jonka progressiivinen raskas rock soljui toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keikka, josta ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin parin kappaleen vaikutteet Black Sabbathin alkuaikojen tuotannosta.

Kaleidobolt

Kaleidobolt

Kaleidobolt

Blues Pills sitä vastoin lunasti sille asetetut odotukset. Kuulimme vahvan keikan ja debyyttialbumin kappaleet avautuivat livetilanteessa hienosti. Pitkiä jamittelujaksoja viljeltiin kappaleisiin sopivasti ja tunnelataus oli käsin kosketeltava läpi keikan. Elin Larsson oli säteilevä ja kappaleiden tulkinnat odotetun vahvoja.


Käytettävissä olevan kappalemateriaalin kapeus on vielä keikkoja vahvasti rajoittava tekijä, joten nyt tyytyminen oli noin kymmenen kappaleen ja reilun tunnin settiin. Tässäkin ajassa bändi kuitenkin osoitti, että sillä on potentiaalia nousta jatkossa vielä vaikka mihin.

Tavastian ilta oli vahvatunnelmainen, sopivan psykedeelinen ja raskas, sekä ennen kaikkea lupauksia herättävä. Tästä yhtyeestä kuullaan vielä!







Blues Pills -setin runko. Tyylikästä käsityötä.

torstai 18. joulukuuta 2014

BenRiach 1998 16y, cask 7456 for Finland

Jälleen saatiin Alkon hyllylle yksi, nyt jo ties kuinka mones Suomeen pullotettu BenRiach Single Cask. Vuosien varrella joukossa on ollut jokunen ihan hyvä viski, mutta myös melko vaatimatontakin tavaraa. Tällä kerralla uidaan melkoisen syvissä vesissä.

BenRiach 1998 16yo, 58,5%. Cask no. 7456. Bottled Oct/2014. Virgin American oak finish. Bottled for Finland. 283 bottles.


Tuoksu on terävä ja raa’ahko. Paahtunut puu, päärynä, hapan sitrus. Makea liimamainen vivahde yrittää nousta esiin.

Maku on pistävä, raa’an hedelmäinen ja hapahko. Sitrus, kuiva tammi, paahtoleipä, raaka päärynä. Vaniljaista makeutta nousee esiin, mutta se jää jotenkin irralleen kokonaisuudesta.

Jälkimaku jää vaisuksi ja mitäänsanomattomaksi. Pistävä sitruksinen kirpeys ja happamuus on hallitsevaa.

Suoraviivainen ja mitäänsanomaton kokonaisuus. Edes vesilisä ei onnistu avaamaan makua. Alkon hinta 100€/pullo on karmiva. Kaikin puolin heikko esitys.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Mad Juana (feat. Sami Yaffa) - Suistoklubi, Hämeenlinna 13.12.2014




Jos käsite ”maailmanmusiikki” olisi yksi bändi, se voisi olla Mad Juana (USA). Sami Yaffan (Hanoi Rocks, Pelle Miljoona, Michael Monroe) ja laulajatar Karmen Guyn luotsaama yhtye on huikea sekoitus erilaisia musiikkityylejä. Bändin musiikissa voi kuulla vaikutteita esimerkiksi slaavilaisesta mustalaismusiikista, punkista, reggaesta, skasta, funkysta, etelä-amerikkalaisesta tangosta tai vaikkapa flamencosta. Tämä musiikillinen runsaudensarvi kiedottiin Suistolla maukkaasti yhteen peräti kahdeksanhenkisen yhtyeen toimesta.



Mad Juana rakentuu selvästi Yaffan ja Guyn ympärille, mutta pelkiksi taustamuusikoiksi ei muukaan bändi jäänyt. Esim. puhallinsoittimet (trumpetti ja saksofoni) saivat illan aikana runsaasti tilaa ja kokonaisuutta täydennettiin mm. haitarilla.



Karmen Guyn samettisessa äänessä oli juuri sopivasti karheutta mukana ja vahvalla tunteella vedetyistä kappaleista paistoi esiintymisen ilo.
Puolitoistatuntinen keikka ei suvantovaiheita tarjonnut ja tempo säilyi kovana läpi setin. Usein kappaleet vedettiin putkeen ilman taukoja ja vain silloin tällöin lyhyet välispiikit katkaisivat musiikki-iloittelun.


Encoreiksi oli säästetty pari coveria. Stevie Wonderin Superstition oli mukava funk-pala ja viimeisenä kuultu Those Were the Days -klassikko soi komeammin kuin vaikkapa Leningrad Cowboysilla konsanaan.

Mad Juana toi auringon joulukuun pimeyteen. Virkistävän erilainen ja maukkaan viihdyttävä keikka.



+ Superstition & Those Were the Days

perjantai 12. joulukuuta 2014

Anvil, Scene X Dream, Ranger - Nosturi, Helsinki 10.12.2014

Perinteistä metallia Nosturissa.


Illan avasi kotimainen Ranger – ja hyvin avasikin. Bändin tuotanto tarjoilee perinteistä metallia Manowarin, Motörheadin tai vaikkapa Slayerin hengessä ja hyvällä otteella. Vähäinen yleisö oli hyvin mukana ja tässähän oli ihan viihdyttävä avaus illalle. Voisin katsoa toistekin.

Ranger

Anvilin matkassa Eurooppaa kiertävä saksalainen Scene X Dream olikin sitten aneemisempi tapaus. Tylsät ja hieman progevivahteiset biisit eivät sytyttäneet sitten yhtään. Laulajan ääni toi paikoin mieleen Bruce Dickinsonin, mikä olikin sitten koko keikan positiivisin juttu. Kokonaisuutena kuitenkin haukotuttava esitys. Vuoden turhin keikka.

Scene X Dream

Anvil olikin sitten taas viihdyttävä.


Viimeksi 2011 Saxonin kanssa samaisessa paikassa nähty klassikkoyhtye tarjoili mukavan puolitoistatuntisen takuuvarmaa Anvil-menoa. Kitaristi-laulaja ”Lips”, Rumpali Robb Reiner ja yhtyeen uusi basisti Chris Robertson olivat laatineet hyvän settilistan, joka kattoi mukavasti yhtyeen uran. Keikan aikana kiinnitin huomiota varsinkin siihen, kuinka hyviä kappaleita bändin tuoreimmilta albumeilta löytyykään. Syystäkin Hope In Hell (2013) ja Juggernaut Of Justice (2011) olivat setissä vahvasti edustettuina.



Kappaleiden väleissä Lipsin hauskat tarinat nostivat hymyn suupielille ja nähtiinpä toki miehen humoristinen tavaramerkkikin, eli dildolla soitettu kitarasoolo.


Anvil on sympaattinen bändi ja vaikka Nosturissa oli yleisön osalta varsin väljää, ei se tahtia haitannut eikä tunnelmaa latistanut. Lipsille ja kumppaneille on nostettava hattua siitä, että bändi jaksaa edelleen koluta keikkapaikkoja hyvällä työmoraalilla, vaikka suuri suosio näyttää bändiä kiertävän ikuisesti. Anvil kuitenkin pysyy ja jopa paranee vanhetessaan.  Rakkaudesta lajiin.

Setti taisi mennä jotenkin näin:

March of the Crabs 
666 
School Love 
Badass Rock 'n' Roll 
Winged Assassins 
On Fire 
This Is Thirteen 
Mothra 
Thumb Hang 
Swing Thing 
Hope in Hell 
Eat Your Words 
Metal on Metal 
----------
Forged in Fire 
Running




tiistai 9. joulukuuta 2014

Bowmore 1997 "Hand-Filled", cask 23

Itsenäisyyspäivänä  linnan juhlien seuraaminen ei tuntunut kiinnostavalle ajanvietteelle, joten pienellä kaveriporukalla tuli illan aikana käytyä läpi muutamia mielenkiintoisia Bowmoreja.


Suurin osa oli jo entuudestaan tuttua juttua, mutta muutama uusi tuttavuuskin pääsi tarkastelun alle.
Tässä yksi aiemmin maistamaton, joka edustaa tislaamon tuoretta tuotantoa. "Hand-Filled -sarjan" Single Cask pullotteet ovat saatavissa vain tislaamolta.

Bowmore 1997 "Hand-Filled", 55,5%. Cask No 23. Distilled 14.1.1997, bottled 28.5.2013. First Fill Sherry Cask.


Tuoksu on voimakas ja todella tuhdin sherryinen. Kevyehkö turvesavun puraisu. Tervaista puuta, palanutta öljyä ja makeaa sitrusta.

Maku on vahva ja raskaspiirteinen. Täyteläinen sherryisyys tuntuu hurjana. Moottoriöljyä (hyvässä mielessä), palanutta tervaa, makeaa appelsiinia ja kypsää mustaherukkaa. Pehmeä turvesavu.

Jälkimaussa tuhti sherryisyys tuntuu nyt selvästi kuivempana. Mukaan nousee runsas suolaisuus (salmiakkilakritsi). Palanutta tammea ja ripaus katkeraa yrttisyyttä.

Huh. Onpas hurjaa tavaraa. Tässä Bowmore runsaan sherryn ja vahvojen makujen ystäville. Eihän tästä voi olla tykkäämättä, vaikka esim. vierellä maistetun Maltmen’s Selectionin pehmeyteen ja maukkaaseen mehukkuuteen ei tämä viski ylläkään.  ”Brutaali herkku”.


perjantai 5. joulukuuta 2014

Sonata Arctica - Verkatehdas, Hämeenlinna 3.12.2014


Sonata Arctica saapui Hämeenlinnaan ja Verkatehtaalle jo toisen kerran vuoden sisään. Nyt keikka järjestettiin osana yhtyeen Pariah’s Child -maailmankiertuetta ja Hämeenlinnasta alkoi kiertueen Suomen osuus. Uutta materiaalia oli siis luvassa, mutta huomio tulisi keskittymään myös yhtyeen alkuaikojen tuotantoon. Sonatan debyyttialbumi Ecliptica julkaistiin vastikään uutena juhlaversiona, joten odotuksia keikalla oli vahvasti myös tänne vanhan materiaalin suuntaan.


Uutta ja vanhaa saatiinkin. Alkupuoli mentiin enemmän tuoreen materiaalin parissa, kun taas enimmäkseen loppuun oli säästetty ne vanhat timantit. Keikka oli hyvää Perus-Sonataa, eli esiintymispuoli oli hallussa. Lava oli jälleen näyttävä, mutta voimakkaat vastavalot jättivät esiintyjät usein melkoisen varjoon. Tuore materiaali ei ole ainakaan ihan vielä itselleni auennut levyltä kuunneltuna, eikä Pariah’s Childin raidat nousseet nyt keikallakaan ihan suosikeiksi. Sen sijaan vanha tuotanto oli jälleen kerran upeaa kuultavaa. Varsinkin harvemmin kuullut tyylikäs Letter To Dana ja räväkkä 8th Commandment säväyttivät.




Sonata Arctica oli Verkatehtaalla yhtyeelle tyypillisesti hyvä ja viihdyttävä. Takuuvarmaa viihdettä reippaan powermetalin parissa.

Erikoista: Laulaja Tony Kakko vieraili Hämeenlinnassa toisen kerran viikon sisään. Edellisviikolla mies nähtiin ja kuultiin tulkitsemassa joululauluja Raskasta Joulua-kiertueella.





Sonata Arctican tarina julkaistiin äskettäin myös kirjana (Marko J. Ollila: Sonata Arctica) ja tämähän tarttuikin mukaan myyntitiskiltä. Tässäpä myös oiva joululahjavinkki yhtyeen ystäville.

Kirjan esittelyteksti:

”Kemin kuuluisimman musiikillisen vientituotteen epätodennäköinen tarina. 

Sonata Arctica kertoo Tony Kakon, pienenä kerrostalopihan lumipenkan päällä lumilapio kourassa hoilanneen ja jo kaksivuotiaana rocktähdeksi aikoneen kohta parikymmentä vuotta pulpunneesta musiikillisesta visiosta, tahdosta ja rautaisesta määrätietoisuudesta. Se kertoo myös yhtyeen alku-uran onnekkaiden olosuhteiden summasta, joita osuu tuhansien yrittäjien joukosta ani harvojen kohdalle. Sonata Arctica kertoo yhtyeen ja sen lähipiirin äänellä kansainvälisen menestyksen saavuttaneen mutta lööppijulkisuuden tutkan alapuolella lentävän yhtyeen ihmisistä, muusikoista ja suosiosta. 

Kirja on kasvutarina yhtyeen musiikista, sen erikoisista sivujuonteista ja genrehyppelyistä. Se on pohjoisen bändin metamorfoosi märkäkorvista myyntimenestyksiksi - se on lähikuva tiiviistä mutta joskus vaikeasta veljeydestä: iloista, suruista, kipeistä miehistönvaihdoksista, vaikeuksien voittamisesta ja musiikista työnä, jossa vuoroin tarjoillaan sampanjaa ja vuoroin paljon huonompaakin juomaa. Bändin jäsenten lisäksi kirjassa kuullaan 15-vuotisen matkan keskeisiä ihmisiä: "löytäjiä", levy-yhtiöväkeä, managereita, entisiä jäseniä ja kaveribändejä. 

Kirjan toimittaa Marko J. Ollila, kokenut rocktoimittaja, kääntäjä ja kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut mm. Nightwishista. 

Tony Kakko debytoi kirjassa myös pidemmän tekstin tekijänä. Kirjassa on myös hänen esikoisnovellinsa”.


tiistai 2. joulukuuta 2014

Glenlivet (Minmore) 1988 24 yo (+Raskasta Joulua)

Viime perjantaina julkaisemastani Raskasta Joulua -konserttiraportista kehkeytyi yllättäen melkoinen hitti. Parin Facebook-linkin avittamana julkaisu rikkoi heti julkaisupäivänään blogini päivittäisen kävijäennätyksen ja parissa päivässä tuo keikkaraportti oli noussut luetuimmaksi jutuksi blogini liki kuusivuotisen historian aikana. On tuo somen voima vaan ihmeellinen, jopa tällaisessa pienessä harrastejutussa. Kiitokset kaikille sivuillani käyneille ja tervetuloa uudestaankin!
Erityiskiitokset vielä Raskasta Joulua ja Elize Ryd.



Nyt on viskin paikka.

Glenlivet (Minmore) 1988 24 yo, 53,9%. Bottled Feb 2013. Claret cask. 258 bottles. Cadenhead's.


Tuoksussa tuntuu runsaasti sitrusta, johon kypsä banaani tuo makeutta. Persikkaa, mehukasta aprikoosia. Kiva hedelmien ilotulitus. Viinimäisyys on yllättävän piilossa, mutta nousee hiljalleen taustalta kevyenä esiin tuoden happamuutta. Maltaisuus on puhdaspiirteistä.

Maku on voimakas ja kivan makea. Trooppiset hedelmät hallitsevat. Persikkaa, appelsiinimarmeladia, sokerisiirappia. Kuivahko maltaisuus sulautuu kauniisti kokonaisuuteen. Suutuntuma on öljyinen ja runsas.

Jälkimaussa viski säilyttää makeutensa hyvin. Makeaa sitrusta, vaniljaa, sekä hapahko herukkainen puraisu. Vasta aivan lopussa maku kuivahtaa ja hennon viinimäisiä piirteitä sekä kevyesti tammea nousee esiin.

Maukas, puhdaspiirteinen ja tasapainoinen Glenlivet. Jotain vivahteikkuutta jäin kuitenkin kaipaamaan, mikä olisi nostanut tämän viskin aivan huippukategoriaan. Laadukas viski tässä on kuitenkin käsillä.