sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ben Nevis 1984 25 yo, cask #98/35/5

Ben Nevis 1984 25 yo, 56,3%. Bottled 2010. Cask no. 98/35/5


Kypsytetty 14 vuotta ex-Bourbontynnyrissä + 11 vuotta ex-Sherrytynnyrissä.

Tuoksu on todella voimakas ja pistävä. Kuivaa sherryä, vahvaa suklaata, espressoa. Taustalla raikas marjaisuus ja hyvin kevyt turpeisuus. Vaikeasti avautuva, joten kokeillaan hieman laimennettuna:
Vesilisän kera tuoksu avautuu mukavasti ja sherryisyys makeutuu selvästi. Hedelmäisyys on runsasta. Salmiakkia, maltaisuutta, tammea, nahkaa. Hyvä kokonaisuus.

Maku on voimakas ja kirpeän hedelmäinen. Kuivattuja sekahedelmiä, anista. Kuiva maltaisuus. Tuoksun tavoin ”raakana” vaikeasti avautuva, joten laimennus on paikallaan:
Maku muuttuu täyteläisemmäksi ja on runsaan sherryinen. Fariinisokeria, poltettua puuta, yrttimäistä katkeruutta. Taustalla suolaisuutta, sekä vahva nahan vivahde. Maku avautuu mukavan monimuotoiseksi.

Jälkimaku tarjoaa vahvaa kahvia ja tummaa suklaata, sekä hiiltynyttä tammea ja kuivaa tanniinisuutta. Viinimäisyys on hapahkoa. Maku on pitkä, mutta loppu muuttuu hieman liian katkeraksi. Myös puu nousee vahvana esiin.

Vahva sherryjyrä, mutta maku ei pysy ihan balanssissa ja tietty kitkeryys häiritsee.  Laimennettuna avautuu kuitenkin ihan maukkaaksi. Haastava viski ja vaikea maisteltava.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Fettercairn Fior

Fettercairn Fior, 42%


Tuoksussa tuntuu vahvana ylikypsää banaania ja persikkaa. Makeaa kukkaisuutta, lakritsia, sitruunateetä. Kevyt maltaisuus. Jännä.

Maku on erittäin pehmeä ja viski suutuntumaltaan melko täyteläinen ja miellyttävä.  Pehmeä hedelmäisyys (kypsä banaani). Hento, mutta selvästi erottuva  turvesavuisuus. Suolaisuutta, lakritsia, kevyesti tammea ja maltaisuutta.

Jälkimaku kääntyy enemmän suolaiseen suuntaan. Hedelmäisyys on hapanimelää. Hieman sitrusta, hento turpeisuus ja kevyt maltaisuus. ei kovin pitkä.

Ihan ok esitys. Fettercairn Fior on viski pehmeää ja helposti juotavaa mallasviskiä etsivälle. Miinuksena se, että vastaavan kaltaisia tuotteita on markkinoilla paljon, eikä Fior lopulta tarjoa kovinkaan persoonallista makumaailmaa. Tämä viski oli kuitenkin parempi kuin mitä ennakkoon odotin ja sehän on jo paljon.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Bunnahabhain 1974 37 yo, Douglas Laing Platinum Selection

Bunnahabhain 1974 37 yo, 57,6%. Distilled 5/1974, bottled 11/2011. Sherry cask. Douglas Laing Old & Rare Platinum Selection. 108 bottles.


Tuoksu on syvä ja tyylikkään sherryinen. Kuivattuja sekahedelmiä, tammea, nahkaa. Suklaatoffeeta, vahva kahvin vivahde. Taustalla aavistus mustaherukkaa, lakritsia ja minttua. Hyvä!

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Makeahko sherryisyys on hallitsevaa. Kypsiä luumuja, viikunaa, taatelia. Tammi tuntuu ”iäkkäänä” ja vahvana. Nahkaa.

Jälkimaku kuivuu todella paljon. Tammi ja hapan hedelmäisyys tuntuvat vahvimpina. Viinimäistä tanniinisuutta nousee esiin. Suolaisuutta, yskänlääkettä. Makeaa yrttisyyttä. Pitkä ja voimakas.

Pieni vesilisä korostaa maun monipuolisuutta ja tuo lisää makeutta. Viski herää eloon ja paranee huomattavasti.

Maukas ja tyylikäs sherrykypsytelty Bunna. Erittäin hyvä kokonaisuus.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Bunnahabhain 1997 13 yo, Adelphi

Tuhtia sherrykypsytettyä Bunnaa...

Bunnahabhain 1997 13 yo, 57,2%. Bottled 2011. Cask #5372, peated. Adelphi Selection, 369 bottles.


Tuoksu on vahva, kevyen turpeinen ja kuivan sherryinen. Runsas hedelmäisyys (kypsää luumua, viinirypälettä, makeaa sitrusta). Hennosti tervaisuutta, tummaa suklaata sekä lakritsia.

Maku on voimakas, täyteläinen ja varsin maukas. Sherryisyys on runsasta (kuivattu luumu, rusinat). Kuiva maltaisuus tuo ryhtiä taustalle. Kahvia, sekä hieman suolaisuutta.

Jälkimaku on pitkähkö ja hienosti voimansa säilyttävä. Suolaisuus vahvistuu runsaaksi. Sherry kuivuu tanniiniseksi ja happaman hedelmäiseksi. Hento turpeisuus.

Vahvan sherryinen Bunna, joka ei säikähdä edes suht. reippaasta laimennuksestakaan. Maku ja vahvuus säilyvät ihmeen hyvin. Kokonaisuus on maukas ja vahvaprofiilinen. Sherry hallitsee ja sopii tähän oikein mainiosti. Turvesavu tuntuu taustalla, mutta ei nouse mitenkään hallitsevaksi.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Bunnahabhain 1976, Malts of Scotland cask #6388

Vaihteeksi Bunnahabhainia lasissa.

Bunnahabhain 1976, 52,0%. Distilled 25.11.1976, bottled 3/2009, Sherry Butt no. #6388. Malts of Scotland, 275 bottles.


Väri on sherrykypsytetyksi viskiksi hyvin vaalea.

Tuoksu on raikas ja kirpeän hedelmäinen. Missä Sherry? Vaniljaa, aprikoosia, tammea. Kosteaa ruohikkoa, kuiva maltaisuus.

Maku on makean hedelmäinen (hedelmäpurukumi). Minttua, vaniljaa, toffeeta. Sherry on edelleen piilossa. Runsas maltaisuus, kevyesti tammea, oliiviöljyä.

Jälkimaku on kuivan maltainen ja happaman hedelmäinen (sitrus). Tammi nousee esiin selkeänä. Loppua kohden happamuus vain lisääntyy. Ei oikein vakuuta.

Erikoinen tapaus. Sherry loistaa poissaolollaan ja ei tähän muutenkaan oikein otetta saa. Kuitenkin hyviäkin (hedelmäisiä) piirteitä tästä löytyy, mutta +30v. ikäluokassa huomattavasti parempiakin pullotuksia on Bunnalta nähty.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Benromach Organic

Elintarvikkeissa luomutuotteita alkaa olemaan saatavilla jo laajalti eri tuoteryhmissä, mutta viskeissä luomumerkittyihin pullotuksiin törmää vielä harvakseltaan. Skotlannin Speysiden pienimmän tislaamon, eli Benromachin valikoimasta tällainen kuitenkin löytyy.

Benromach Organic, 43%, Matured in virgin Amererican oak casks.


Tuoksu on kepeän hedelmäinen ja raikas. Taustalta nousee esiin kevyesti turpeisuutta. Vadelmaa, sitrusta. Kevyt maltaisuus, märkää pahvia.

Maku on makeahkon hedelmäinen ja sitruksisen kirpeä. Kevyt, mutta kuitenkin selkeästi tuntuva turvesavuisuus pyörii ympärillä. Makea kukkainen vivahde. Kuiva runsas maltaisuus.

Jälkimaussa turpeisuus nousee vielä selvemmin esiin, vaikka kevyttä se edelleen onkin. Sitrusta, heinää, kevyt maltaisuus. Märän pahvin vivahde rikkoo viskin puhtautta ja makujen tasapainoa.

Benromach Organic on ihan hyvä perusviski. Nuori ja raikas, helposti juotava ja kevyt. Tämänkaltaiselta viskiltä odottaa kuitenkin puhdasta makuprofiilia ja siinä olisi ollut hieman parannettavaa, sillä tuo märän pahvin vivahde rikkoi ikävästi kokonaisuutta. Muuten siis ihan ok tuote.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Trooper ale, Robinsons Brewery


Kaikenlaiset rockbändien nimillä ja etiketeillä varustetut juomat lisääntyvät ja kasvattavat suosiotaan jatkuvasti. Valikoimissa löytyy niin viinejä, oluita, kuin kirkkaita viinojakin. Valitettavasti tuntuu kuitenkin sille, että näissä tuotteissa liian usein tärkeintä on juurikin se ulkoasu, sisällön ollessa sitten sitä tylsää ”bulkkitavaraa”.  Oluista esimerkkinä vaikkapa ruotsalainen mitäänsanomaton Motörhead Bastards-lager, muutamista kotimaisista virityksistä puhumattakaan.

Iron Maiden onnistuu sen sijaan yllättämään uutuudellaan varsin positiivisesti. Brittiläinen Robinsons Brewery on valmistanut maukkaan ja ”peribrittiläisen” alen, joka Iron Maidenin Piece of Mind-albumilta löytyvän klassikkokappaleen mukaan sai nimekseen Trooper.

Etiketissä olutta kuvaillaan seuraavasti: ”TROOPER is a Premium British Beer inspired by 
Iron Maiden and handcrafted at Robinsons brewery. Malt flavours and citric notes from a unique blend of Bobec, Goldings and Cascade hops dominate this deep golden ale with a subtle hint of lemon”. 

Trooper, 4,7% on varsin pehmeä ja helposti juotava ale.

Tuoksussa tuntuu makeahko runsas hedelmäisyys, sopivan vahva humalointi, maltaisuus, sekä mukava salmiakkinen vivahde.

Maku on runsaan hedelmäinen, sopivan makea ja tasapainoisen maltainen. Humalointi tuntuu selvästi, mutta se ei nouse liian hallitsevaan rooliin. Kiehtova lakritsinen vivahde. Hyvä tasapaino.

Maukas, erittäin pehmeä ja helposti juotava olut, joka osui ainakin omiin makumieltymyksiini todella hyvin. Kokonaisuuden kruunaa Maidenin The Trooper-singlestä tuttu kuvitus. Hieno tuote.

Erikoista: Erilaisilla keskustelupalstoilla tms. kritisoidaan usein maamme alkoholipolitiikkaa ja säännöksiä, mutta tämän oluen yhteydessä kunnostautui rakas naapurimme Ruotsi. Sikäläinen laki nimitäin sanoo, että alkoholituotteissa ei saa olla mitään viittauksia sotaan, aseisiin tai muuhun vastaavaan. Trooperin ratsumies katsottiin siellä epäsopivaksi, joten Ruotsia varten panimo joutui tekemään etiketistä uuden muokatun version. Suomessa Trooper on vähittäismyynnissä alkuperäisetiketillä.

Trooperin etiketti

Trooper-etiketin karsittu Ruotsi-versio

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hopealinja Silver Blues - Erja Lyytinen, Hämeenlinna 7.6.2013


Hämeenlinnan laivarannasta startannut kolmetuntinen Hopealinjan Silver Blues-risteily tarjosi lämpimän kesäillan lisäksi kotimaista huippubluesia. Erja Lyytinen oli houkutellut bluesväen liikkeelle ja risteily olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Viime vuosina on ollut mukava huomata, kuinka esiin on noussut uusi bluessukupolvi ja etenkin ilahduttavaa on ollut huomata myös naisten innostus tähän musiikkilajiin.


Erja Lyytinen aloitteli kitaroineen ja bändeineen risteilysettinsä puolisen tuntia laiturista irtautumisen jälkeen, joten aika maisemien katselulle laivan kannelta jäi tällä kerralla lyhyeksi. Muutamiin maisemakuviin toki oli aikaa ja ehtipä upean auringonlaskun bongaamaan kannelta vielä heti keikan päättymisen jälkeenkin.




Kahteen 45 min settiin jaettu keikka + pitkät encoret tarjosivat laadukasta kuultavaa. Lyytinen on kitaristina/laulajana loistava, varman ja lämminhenkisen esiintymisen tempaistessa mukaansa. Keikalla vallitsi rauhallinen, mutta innostunut tunnelma ja tällaiseen pieneen tilaan bändi sopikin erittäin hyvin. ”Olohuonekeikka” onkin varsin kuvaava nimitys esitykselle.


Lyytinen loisti illan tähtenä, mutta hyvä oli myös koko yhtye. Kitaristi Davide Floreno täydensi hienosti ja soolotkin lähtivät maukkaasti. Basisti Juha Verona oli varmaotteinen, kuten myös rumpali Miri Miettinen. Rockväki muistaa Miettisen takavuosilta ainakin Broadcastin ja Gringos Locosin riveistä, sekä myös Ben Granfelt Bandistä.

Settilistassa kuultiin hyvä sekoitus uutta ja vanhaa, niin Erjan omaa tuotantoa, kuin lainattuakin materiaalia. Välillä muisteltiin blueslegendoja, kuten Robert Johnsonia ja ajatuksissa mentiin kauas Amerikkaan  Missisippille. Missisippillä on muuten äänitetty myös Erjan albumi ”Dreamland Blues” (2006), osin paikallisten muusikoiden kanssa. Lyytisen uusin albumi Forbidden Fruit (2013) sai myös toki reilusti tilaa ja huomiota illan setissä.

Viimeiset tahdit kaikuivat järvellä vain hieman ennen laivan rantautumista lähtölaituriin ja  hyvillä mielin saattoi astella takaisin ukkoskuuron jälkeiseen kosteaan, mutta lämpimään kaupunkiin. Hieno ja lämminhenkinen ilta laadukkaan livemusiikin parissa!








torstai 6. kesäkuuta 2013

KISS, Reckless Love - Hartwall Areena, Helsinki 3.6.2013


Hartwall Areenalla tarjottiin Amerikan rokkia koko rahan edestä, kun maailman tunnetuimpiin yhtyeisiin lukeutuva KISS saapui 40-vuotisjuhlakiertueellaan paikalle.

Illan avasi kotimainen Reckless Love, joka koki lämppäribändin kovan kohtalon. Vain mustalla verhoiltu valtavan kokoinen ja ankea lava, halliolosuhteisiin vaatimaton valaistus ja (liian) hiljainen äänenvoimakkuus pitivät huolen, ettei esitys säväyttänyt. Lähes haukotuttavan puolituntisen ainoat valonpilkahdukset olivat pari tuttua radiohittiä (Beautiful Bomb ja Hot).

Vaan KISSiähän tänne oli tultu katsomaan ja johan meno muuttui. ”You wanted the best, you got the best. The hottest band in the world – KISS”-avausspiikin jälkeen bändi ”ratsasti ”lavalle hämähäkin muotoisen upean valotelineen päällä. Tämä yhtyeen uuteen lavarakennelmaan kuuluva ”spider” esiteltiin yleisölle ensi kerran vasta pari päivää aiemmin Tukholmassa.


Psycho Circus toimi hienona avauksena ja tästä jatkettiin tasaisesti yhtyeen uran hyvin kattavan materiaalin parissa. Vanhat 1970-luvun klassikot kuultiin ja bändin 1980-luvun ”maskittomalta” ajalta mukaan oli napattu takuuvarmat hitit Heaven’s On Fire ja Lick It Up. Uusinta Monster-albumia esiteltiin kahden kappaleen verran.

KISS on kasvomaalaustensa ohella tunnettu upeasta lavashowstaan ja siitä saatiin näyte tälläkin kerralla. Valot olivat todella upeat, Pommit paukkuivat, savua tuprusi ja liekit loimottivat. Suuri taustascreen tarjosi hienoa kuvitusta sekä livekuvaa esityksestä. ”Hämähäkki” liikkui lavan yllä hienosti.  Keikan jälkeen kuuluikin kommentteja tyyliin ”voiko enää näyttävämpää olla” ja paha tästä on visuaalisesti paremmaksi pistää.


Shown runko noudatteli aiemmilta KISS-keikoilta tuttua kaavaa (itselleni tämä oli kolmas KISS-keikka), jossa tietyt settiin istutetut osuudet olivat bändin aiemmin nähneille helposti ennalta arvattavat, kuten Gene Simmonsin korkealla valotelineen päällä laulama God of Thunder ja Paul Stanleyn ”lento” yleisön halki permannon keskellä sijainneelle pikkulavalle laulamaan Love Gunia. Raketteja ampuva kitara nähtiin myös, sekä rumpali ampumassa singolla.




Suuria showelementtejä siis tarjoiltiin, eikä pitkästymään päässyt. Hymy herkässä oli mukava suunnata kotimatkalle, kun huikea ilotulitus oli päättänyt viimeisenä kuullun Black Diamondin. KISS on erittäin viihdyttävä ja hyvässä vedossa edelleen, vaikka esiintymisvuosia on takana jo 40.



KISS mallia 2013:

- Paul Stanley, laulu, kitara
- Gene Simmons, laulu, basso
- Eric Singer, rummut, laulu
- Tommy Thayer: kitara, laulu

Illan setti (lähde: YLE):

1. Psycho Circus (Psycho Circus, 1998)
2. Shout It Out Loud (Destroyer, 1976)
3. Let Me Go, Rock’n’Roll (Hotter Than Hell, 1974)
4. I Love It Loud (Creatures Of The Night, 1982)
5. Hell Or Hallelujah (Monster, 2012)
6. War Machine (Creatures Of The Night, 1982)
7. Heaven’s On Fire (Animalize, 1984)
8. Deuce (Kiss, 1974)
9. Say Yeah (Sonic Boom, 2009)
10. Shock Me/Outta This World (Love Gun, 1977 / Monster, 2012)
11. God Of Thunder (Destroyer, 1976)
12. Lick It Up (Lick It Up, 1983)
13. Love Gun (Love Gun, 1977)
14. Rock And Roll All Nite (Dressed To Kill, 1975)

15.Detroit Rock City (Destroyer, 1976)
16.I Was Made For Lovin’ You (Dynasty, 1979)
17. Black Diamond (Kiss, 1974)




tiistai 4. kesäkuuta 2013

Ardbog

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin Ardbeg-perheen uusin tulokas, joka on saanut nimekseen Ardbog. Tätäkin Ardbegia on pullotettu vain pieni erä, joten kuhina kauppojen hyllyillä käy kuumana ympäri maailman. Ardbeg on onnistunut luomaan tehokkaalla markkinoinnilla näistä pullojulkaisuistaan "elämää suurempia" tapahtumia ja kauppa käy aina kuumana, vaikka itse viskit eivät ole viime julkaisuissa mitään kovinkaan säväyttäviä olleet. Nyt siis lasissa uusinta - Ardbogia...


Ardbog, 52,1%. Ex-Bourbon Barrels and Ex-Manzanilla Sherry casks.

Tämän noin kymmenvuotiaan viskin tuoksussa tuntuu tuhti turvesavuisuus, kuten Ardbegeissa yleensäkin. Sherryisyys on hapanta. Salmiakkia, suolaisuutta. Raikasta minttua, raakojen hedelmien kirpeyttä. Tyypillinen nuorehko Ardbeg.

Maku on yllättävän kuiva. Tuhkainen savuisuus, joka on todella vahvaa. Sherryisyys on oudon hapahkoa. Poltetun kumin vivahde nousee valitettavan selvästi esiin. Kirpeää hedelmää, nuoren viskin raakuutta.

Jälkimaku tarjoaa palaneen kumin, runsaan suolaisuuden ja kuivan turvesavun muodostaman sekavan yhdistelmän. Epämiellyttävää kitkeryyttä. Tympeä.

Vesilisä tuo viskiin lisää makeutta, mutta korostaa samalla kumin makua. Sherry ei ole oikein tasapainossa tässä kokonaisuudessa. Jälkimaku on edelleen aika kamala.

Vierellä maisteltu viime vuoden Arbeg Day-pullote on puhtaampi, selkeämpi ja raikkaampi. Ensimaistolla Ardbog tuntui kuitenkin paremmalle, mutta mitä enemmän näitä viskejä maisteli, niin sitä enemmän vaaka kallistui Ardbeg Dayn puoleen ja Ardbogin tympeät piirteet tuntuivat voimistuvan koko ajan.

Toisena verrokkina Ardbegin "vakiovalikoiman" Corryvreckan, joka olikin sitten edellisiä joka suhteessa aivan huikean paljon edellä, tarjoten täyteläisyyttä, makua ja pehmeyttä aivan eri tavalla.

Ardbogiin ei itselläni suuria odotuksia ollut, mutta tämä viski onnistui silti olemaan suuri pettymys. Ihmeen heikko esitys ja kyllä n.80-90€ hintaluokassa pitäisi parempaan pystyä. Se, että pullon kyljessä lukee Ardbeg (tai Ardbog) ei valitettavasti nykyään ole tae hyvälle sisällölle. Markkinamiehet ovat kuitenkin taas työnsä tehneet ja luultavasti hyvinkin pian ovat myös kaikki Ardbog-pullot hävinneet kaupoista.
Ensi kerralla sitten markkinointihumun tilalla hyvää viskiä pulloon, kiitos.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Epica, My Reflection - Nosturi, Helsinki 30.5.2013

Epica

Nosturissa koettiin sinfonisen metallimusiikin juhlaa, kun hollantilainen Epica saapui Suomeen juuri ennen yhtyeelle koittavaa taukoa. Bändin laulajattaren Simone Simonsin jo pitkällä oleva raskaus tulee piakkoin viemään hänet bändin sijaan lastenhoitopuuhiin.

Ennen Epicaa lavalla nähtiin kuitenkin kotimaista väriä My Reflectionin muodossa. Yhtyeen melodinen metalli oli hieman epäselvistä soundeista huolimatta livenä ihan toimivaa. Esikoisalbumin Dreamland Drowning (2012) kahdestatoista kappaleesta oli puolen tunnin keikkasettiin mahdutettu kahdeksan. Laulajatar Jennin ääni oli kiva ja sopi mukavan melodisiin kappaleisiin mainiosti. Ihan pirteä veto ja bändin cd lähtikin matkamuistoksi kotiiin.

My Reflection

Setlist, My Reflection


Vuonna 2002 perustettu Epica on tullut tunnetuksi sinfonisesta metallistaan, keulakuvanaan mezzosopraano Simone Simons. Simonen klassinen laulu, raskaat kitarariffit, sekä pitkät ja mahtipontiset kappaleet ovat muodostuneetkin yhtyeen tavaramerkiksi.

Simone Simons

Ennen illan keikkaa bändin jäsenet olivat hyvällä tuulella hämmästellen Helsingin aurinkoista ja varsin lämmintä säätä, kun olivat odottaneet tulevansa kylmään pohjolaan. Aiemmilla Suomen visiiteillä salmiakilla maustettuihin snapseihin tykästynyt Simone harmitteli naureskellen, että nyt jää "salmarit" lapsen takia juomatta. Illan keikalle bändiläiset lupailivat hyvää läpileikkausta yhtyeen koko uran varrelta ja sellainen saatiinkin...

Bändi ja bloggari ennen illan keikkaa

Epica oli lavalla juuri niin vakuuttava kuin oli mielessäni toivonutkin. Simonen ääni on uskomattoman upea ja livetilanteessa jopa vielä parempi kuin levyiltä kuultuna. Tällä laulajatterella on hieno kyky heittäytyä kappaleisiin ja nostaa äänellään ne sellaisiin ulottuvuuksiin joita ei levyiltä kuunnellessa tavoita. Upeutta korostivat koko keikan ajan erittäin hyvät ja selkeät soundit.
Vaikka olin aivan fiiliksissä Simonen suorituksesta, ei muu yhtye jäänyt yhtään heikommaksi. Kitarat jyräsivät juuri niin vahvasti kuin pitääkin, kosketinten luodessa taustalla hienoa melodiaa. Basso ja rummut jyskyttivät jämäkkinä taustalla. Bändin esiintyminen oli myös näyttävää ja koko yhtyeellä tuntui olevan vilpittömän hauskaa lavalla.
Keikan loppupuolelle oli säästetty "Epican helmi", eli jyhkeä Cry for the Moon, joka Simonsin mukaan on Epican uran kulmakivi ja soitettu lähes jokaisella bändin keikalla. Kappale tuntuu olevan yhtyeelle todella merkittävä ja muistorikas. Biisin videota on muuten katsottu YouTubessa yli 16 miljoonaa kertaa.


Noin 1t.45min. kului nopeasti illan täyttäessä odotukset täysin ja tästä esiintymisestä on vaikea keksiä oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa.

Lähitulevaisuudessa Simonen aika ja ajatukset menevät siis esikoislapsen parissa, mutta toivotaan, että Epica palaa jossain vaiheessa yhtä vahvana, kuin mitä se nyt Nosturissa esittäytyi. Lupauksia paluusta esitettiin jo ensi vuodeksi...







Setlist, Epica