keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Glenmorangie 12 yo Nectar d'Or

Glenmorangie 12 yo Nectar d'Or, 46%. Extra matured in Sauternes casks.


Tuoksu on makean toffeinen ja miellyttävä. Runsaasti kypsää trooppista hedelmäisyyttä, kermajäätelöä. Kevyt ja raikas. Kiva.

Viski on suutuntumaltaan mukavan täyteläinen ja maultaan makean trooppisen hedelmäinen. Runsaasti vaniljaa. pehmeä maltaisuus. Hyvä makujen tasapaino.

Jälkimaku ei oikeastaan muuta mitään, eikä tuo mitään lisää. Maku vain jatkuu tasaisena, kunnes hiipuu hiljalleen pois.

Nectar d'Or on ihan hyvä Glenmorangie, jossa viehätti maukas ja tasapainoinen kokonaisuus. Nyt maistellusta neljän viskin setistä selkeä suosikkini.






tiistai 28. toukokuuta 2013

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban

Glenmorangie 12 yo Quinta Ruban, 46%. Extra matured in Portuguese Port casks.


Tuoksu on tumman hedelmäinen, pehmeä ja makeahko. Tummaa suklaata, fariinisokeria, kuivattuja sekahedelmiä, kahvia.

Maku on miellyttävän pehmeä ja melko täyteläinen. Makeahko vahva hedelmäisyys, havupuuta, pihkaa, kypsää luumua. Taustalla hennosti turpeisuutta ja sitrusten raikkautta.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Hapan sitrus, erittäin kuiva maltaisuus, puhdas tammi. Portviinin vaikutus katoaa oudosti?

Tämä viski oli hieman kaksijakoinen. Tuoksu ja alkumaku ihan ok, mutta jälkimaku petti pahasti. Kokonaisuutena Quinta Ruban oli kuitenkin selvästi parempi kuin sherrykypsytetty Lasanta. Ihan ok viiniviimeistely, mutta ei suuria tunteita herättävä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Glenmorangie 12 yo Lasanta

Glenmorangie 12 yo Lasanta, 46%. Extra matured in Spanish Oloroso sherry casks.


Tuoksu on pehmeä ja kypsän hedelmäinen. Suklaata, lakritsia. Hieman situksista kirpeyttä. Sherryisyys on maltillista ja hieman kumimaista. Kevyt yleisilme.

Maku on kevyen sherryinen, jota häiritsee kuminen vivahde. Kuivattuja luumuja, tammea, märkiä puunlehtiä. Kuivahkoa maltaisuutta, jotain hapanta marjaa/hedelmää.

Jälkimaku on happaman viininen ja hieman suolainen. Maltaisuutta, hieman turvetta. joku outo vivahde häiritsee. Ei hyvä.

Sekava ja tasapainoton kokonaisuus. Sherryisyys jää melko vaisuksi, eikä nouse sille tasolle kuin olisi odottanut. Ei suosikkilistalle.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Glenmorangie 10 yo Original


Pari päivää sitten maistelussa oli neljän viskin setti Glenmorangielta ja tässäpä tunnelmia. Aloitetaan peruskympillä...

Glenmorangie 10 yo Original, 40%. Matured in first and second fill American white oak casks.


Tuoksu on puhtaan raikas ja kirpeän hedelmäinen. Ananasta kookosta, vaniljaa, banaania.. Kevyt maltaisuus.

Maku on tuoksun tavoin kevyt ja hentopiirtenen. Raikas hedelmäisyys, todella kevyt maltaisuus. Vaniljaa, kukkaisuutta, sitrusta. Ohut suutuntuma.

Jälkimaussa maltaisuus voimistuu hieman. Makeaa sitrusta, kukkaisuutta. Kirpeä ja sieman suolainen loppu.

"Perus ok". Erittäin puhdaspiirteinen ja nätti viski, jossa ei ole oikeastaan mitään vikaa, mutta eipä juuri mitään mihin tarttuakaan. Helposti juotavaa mallasviskien kevyttä sarjaa . "Juo ja unohda-osastoa".

torstai 23. toukokuuta 2013

Anssi Kela - Verkatehtaan Vanaja-sali, Hämeenlinna 22.5.2013



Anssi Kela räjäytti tiensä suomalaisten suosioon vuoden 2001 hittialbumillaan Nummela. Nyt vuonna 2013 tuoreimmalta, vain artistin nimeä kantavalta viidenneltä albumilta lohkaistu sinkku ”Miten Sydämet Toimii?” on soinut radioaalloilla liki kyllästymiseen asti, joten huomaamattomuuteen ei ainakaan Kela ole vielä 12 vuotta esikoisalbumin jälkeenkään vajonnut.

Rockpiirit kiinnittivät huomiota Kelan musisointiin Ylen Haaveiden Ilta-sarjassa, jonka yhdessä jaksossa  Kela nähtiin soittamassa Deep Purplen ja Rainbown musiikkia. Mies nähtiin myös vuoden 2012 Purple Nightin vierailevana kitaristina Helsingin Tavastialla.


Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-salissa keskiviikkona järjestetty akustinen ilmaiskonsertti oli ainutlaatuinen tilaisuus. Keikalle saattoivat ilmoittautua vain Anssi Kelan Facebooksivujen ”tykkääjät”  ja tempauksella juhlistettiin 10 000 tykkääjän rajan rikkoutumista. Verkatehdas valittiin Kelan FB-sivun mukaan paikaksi, ”koska se on yksi Suomen parhaista esiintymispaikoista. Usean sadan istumapaikan sali on tähän tarkoitukseen sopivan kokoinen ja Hämeenlinna on hyvällä etäisyydellä Helsingin ja Tampereen välissä - junalla pääsee lähes Verkatehtaan viereen”.


Sali täyttyi varsin mukavasti (Ilmoitettu yleisömäärä 578)  ja oli illan esityksen aika, tyyliin ”mies ja kitara”. Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kuulimme kuitenkin säestyksen pianolla ja nämä kappaleet olivatkin kuulemma ainoat iltaa varten etukäteen suunnitellut vedot. Alkoi ”toivekonsertti”. Yleisön toiveita kysellen settilista eteni kappaleesta toiseen ja kaikille tutut rallit soljuivat sulassa sovussa harvemmin kuullun materiaalin kanssa. Pakolliset hitit kuultiin: Nummela, Milla, 1972, Mikan Faijan BMW ja mitä niitä nyt onkaan... Omalla kohdalla kohokohdaksi nousi kuitenkin illan ainoa cover, tyylikkäästi esitetty hidas versio DIO:n esikoisalbumin nimikappaleesta Holy Diver.


Kela viihtyi lavalla pitkään, 2t.15min, joka on hatun noston arvoinen juttu yksin esiintyneeltä artistilta. Biisejä ja settilistaa ajatellen kokonaisuus ei vain aivan jaksanut kantaa koko settiä, vaan välissä kuultiin liikaa ”turhia” ja melko tyhjänpäiväisiä numeroita. Toki tässä kannattaa huomioida se, etten ole mikään Anssi Kela-fani ja kappaletuntemukseni on vajavaista. Suunniteltu settilista olisi kuitenkin ehkä toiminut paremmin kuin ”poukkoilu” yleisön toiveiden mukaan.

Vanaja-salin akustiikka on huippuluokkaa, niin hyvässä kuin pahassakin.  Soitto oli jälleen täällä soundeiltaan nautittavaa ja selkeää, mutta myös jokainen virhe/ylimääräinen ääni tms. kuuluvat varsin selkeinä. Yleisön taputukset, liikehdintä yms.  äänet  ”väärissä” kohdissa nousivat aina korostetusti esiin. Oma lukunsa tällä ja monilla muilla ilmaiskeikoilla on vielä se, että konserttiin täytyy lähteä koko perheen voimin huomioimatta sitä, että se perheen pienin Ville 4v ei ole juurikaan kiinnostunut artistista, eikä jaksa istua tuota paria tuntia paikoillaan. Siinä menee sitten äidin aika ja hermo junioria komennellessa, lähellä istuvien hermoista puhumattakaan. Nauti siinä sitten.

Kokonaisuutena on kuitenkin hienoa, että tällainenkin ilta järjestyi, sillä ei vastaavia tapahtumia ruuhkaksi asti ole. Näin hyvästä työmoraalista ja yleisön huomioimisesta voisi moni esiintyjä ottaa mallia. Itsestäni tämä keikka ei vielä Anssi Kela-fania kuitenkaan tehnyt, paitsi jos settilistalla on Purplea ja Rainbowta.

1. Kuolematon laulaja (piano)
2. Kipinöitä (piano)
3. Sormus 
4. Milla 
5. Jennifer Aniston 
6. Mikan faijan BMW 
7. Laulu petetyille 
8. Miten sydämet toimii? 
9. Harhaa 
10. Puistossa 
11. Älä mene pois (piano)
12. Aurinkosade 
13. Levoton tyttö 
14. Rakkaus on murhaa 
15. Holy Diver 
16. Parasta aikaa 
17. 1972 
18. Nummela 
19. Kaksi sisarta 
20. Kevät tulee 
21. Uudet autot 
Encore:
22. Karhun elämää 
23. Faijan haamu 
24. Suuria kuvioita

maanantai 20. toukokuuta 2013

Tislaamovierailu: Teerenpeli, Lahti



The Local Whisky Clubimme kevätretki suuntautui lauantaina 18.5. Lahteen ja siellä toimivaan Teerenpelin viskitislaamoon.

Hämeenlinnasta lähteneessä tilausbussissa matkaseurueemme pääsi viskin makuun jo matkalla ja "eväitä" tutkien ja maistellen matka Lahteen taittui lähes huomaamatta.
Perille päästyämme oli vielä hieman aikaa istahtaa tislaamon yhteydessä olevan ravintola Taivaanrannan terassille nauttimaan pilvisestä, mutta lämpimästä säästä ja Teerenpelin laadukkaista oluista.
Taivaanranta kätkee tislaamon ulkoapäin niin huomaamattomasti, että tuntui jopa hassulta ajatella että ravintolan kellarista löytyy oikea ja aivan täysiverinen mallasviskitislaamo.


Itse tislaamokellari on kuitenkin varsin tyylikäs ja viihtyisä. Lyhyen johdannon jälkeen alkoi kierroksemme valmistustiloissa. Huomio kiinnittyi siihen, kuinka kaikki on pientä ja kaikki työvaiheet mukavan lähellä toisiaan. Teerenpeli käyttää kevyen turpeista mallasta (n. 5ppm), mutta tulevaisuudessa kuulemamme mukaan on tarkoitus tehdä ainakin koe-eriä jopa erittän vahvan turvesavuisesta maltaasta.
Mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta koostuva vierre käytetään pienissä teräksisissä käymistankeissa, joita tislaamolla on toistaiseksi käytössä kaksi, mutta määrä tulee piakkoin tuplaantumaan, uusien tankkien jo odottaessa paikalla käyttöön ottoa. Käymisaika vierteellä on noin 70 tuntia.


Tislaus tapahtuu perinteisillä pannutislaimilla kahteen kertaan ja tällä hetkellä tislataan kolmena päivänä viikossa. Uudistusten ja laajennuksen jälkeen tislauskerrat pyritään tuplaamaan nykyisestä. Vetoisuudeltaan tuhannen litran molemmin puolin olevat pannut ovat kauniit ja juuri sellaiset, miltä mallasviskin tislauspannun olettaakin näyttävän. Täällä voi aistia kaikki viskinvalmistuksen pitkät perinteet varsin aitoina.



Viski kypsytetään tietenkin tammitynnyreissä ja kellarin tiloista löytyy myös yksi pieni kypsytysvarasto. Suuremmat varastot sijaitsevat muualla. Teerenpeli käyttää lähinnä ex-Bourbon ja Ex-Sherrytynnyreitä, mutta joitain kokeiluja /asiakkaiden tynnyreitä löytyy muitakin, esim. pari ex-Laphroaigin "quarter caskia".
Bourbontynnyreitä tulee ainakin Jim Beamilta ja Sherrytynnyrit (PX ja Oloroso) pääosin suoraan Espanjasta. Sherrytynnyrit ovat perinteisesti kooltaan varsin suuria (n.500litr. "butt"), mutta käytännön syistä Teerenpeli suosii pienempiä, 64 ja 200 litraisia tynnyreitä.


Vähintään kolmen vuoden kypsytysajan jälkeen viski pullotetaan näissä samoissa tiloissa käsityönä. Ennen pullotusta viski laimennetaan pullotusvahvuuteen, joka on tällä hetkellä 43%.

Erittäin hyvän ja perusteellisen kierroksen jälkeen olikin hyvä siirtyä itse viskin pariin. Kellariin oli katettu maisteluun neljä tuotetta: "New make" (63,5%),  sekä 43% vahvuudessa pullotetut 3 yo, 8 yo ja tislaamon uusin tuote, täysin sherrytynnyreissä kypsynyt "Kaski".


New Make tarjosi tuoksussa makeaa maltaisuutta, hieman paahteisuutta ja hapahkoa hedelmää. Maku oli kivan pehmeä, makea, maltainen, yllättävänkin täyteläinen ja öljyinen.

60% Bourbon ja 40% Sherrytynnyreistä sekoitettu 3 yo on tuoksussaan kevyt, maltainen, pehmeän hedelmäinen ja toffeinen. Taustalla raakaa päärynää. Maku on makean päärynäinen, vaniljainen (vaniljajäätelö) ja raikas. Sherry ei juurikaan tunnu. Öljyinen suutuntuma.

8 yo:n olen arvostellut aiemmin täällä. Huomiona nyt se, että sherryisyys tuli selkeämmin esiin kuin kolmevuotiaassa, vaikka tynnyreiden sekoitussuhde on sama 60/40.

PX-Sherrytynnyreissä kypsynyt Kaski on myös arvioitu jo aiemmin täällä, eikä tämä maistelu muuttanut hyvää käsitystäni tästä tuotteesta. Kaskesta on hyvän menenkin siivittämänä pullotettu nyt myös uusi erä, joten sitä pitäisi riittää valikoimassa näillä näkymin ainakin tämä vuoden ajan.


Juttua viskeistä ja tislaamosta riitti niin, että onnistuimme ylittämään meille varatun ajan. Noin tunnin mittaiseksi suunniteltu kellarivisiitti venähti pariin tuntiin, mutta onneksi esittelijällämme ei ollut tulenpalava kiire vastaanottamaan seuraavaa ryhmää. Viimein oli kuitenkin aika siirtyä syömään...

Tyylikkään ravintola Taivaanrannan ruokalista oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Teerenpelin vahvuuksia, olutta ja viskiä, oli myös hyödynnetty monissa annoksissa. Annokset olivat näyttäviä ja hyvän makuisia, sekä juuri sopivan täyttäviä.

Maittavan aterian jälkeen ehti vielä pienelle kaupunkikävelylle ja "jälkiruokaviskille", ennen kuin oli aika hakeutua takaisin bussille ja kotimatkalle. Teerenpeli jätti itsestään varsin hyvän ja miellyttävän kuvan, joten paikkaa voi kyllä lämpimästi suositella kaikille viskin ystäville. Ainakin "The Localin" bussissa tuntui vallitsevan paluumatkalla selkeä yksimielisyys onnistuneesta retkestä.






perjantai 17. toukokuuta 2013

Caol Ila 15 yo The Manager's Dram

Jatketaan viskillä, joka on vuosien saatossa saavuttanut melko legendaarisen statuksen.

Caol Ila 15 yo The Manager's Dram, 63%. OB for the S.M.D. Staff Association. Sherry Cask, Bottled 1990.


Väriltään viski on erittäin tummaa.

Tuoksu on huumaavan aromikas. Lempeän pehmeä turvesavuisuus, makeahko sherryisyys. Rusinaa, tuoretta luumua, taatelia, tervaa, appelsiinin kuorta, nahkaa, vanhaa puuta. Täyteläinen ja tasapainoinen. Upeasti "hallittava" jopa täydessä vahvuudessaan.

Maku on räjähtävän voimakas, mutta samalla mukavan pehmeä ja erittäin täyteläinen. Suutuntuma on todella paksu ja "lihaisa". Vaikka prosentteja on hurjasti, on veden lisäys turhaa. Turvesavuisuus on vahvaa ja hieman tervaista. Palanutta puuta. Sherryisyys on tuhtia ja sopivan makeaa, kuin "vanhan liiton" Macallaneissa.  Kuivattuja sekahedelmiä, kahvia, tummaa suklaata.

Jälkimaussa maku kuivuu reippaasti ja Sherryn makea hedelmäisyys muuttuu happaman viinimäiseksi. Turvesavuisuus pyörii ympärillä vahvana. Tammea, lakritsia, jotain yrttimäistä katkeruutta. Pitkä.

Kokonaisuutena hyvä Caol Ila - tai jopa erinomainen sellainen, mutta jälleen törmään samaan ongelmaan kuin aiemminkin tämän tislaamon kohdalla.: Vivahteikkuus ja ikäänkuin se viimeinen silaus jäävät puuttumaan. Klassikkona pidetty viski, mutta kriittisesti arvioituna ei kuitenkaan aivan sitä, mitä olisin toivonut. Silti yksi parhaista maistamistani Caol Iloista.





keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Clynelish 12 yo, 1960's ("pre-Brora")

Maistelussa harvinainen Clynelish-tislaamon viski, joka on tislattu vanhassa Clynelishin tislaamossa ennen kuin se muutettiin Broraksi 1960-luvun lopulla ja Clynelishia alettiin valmistamaan sille rakennetussa uudessa tislaamorakennuksessa. Historian havinaa on siis luvassa..

Clynelish 12 yo, 56,9%. OB, Ainslie & Heilbron for Edward & Edward Italy. "Pre-Brora", bottled 1960's.


Tuoksu on hienostunut ja puhdaspiirteinen. Raikas hedelmäisyys (aprikoosi, sitrus). Vaniljaa, kirpeyttä ja suolaisuutta. Taustalla hennosti kuivaa turpeisuutta. Huikean raikas ilme vielä noin 50-vuotta pullotuksen jälkeen!

Maku on yllättävän pehmeä, vaikka prosentteja on paljon. Tuoksun tavoin viskin raikkaus on merkillepantavaa. Raa'ahko trooppinen hedelmäisyys (raaka banaani, mango). Turvesavuisuus on alkuun hentoa, mutta voimistuu hiljalleen. Vaniljaa, hieman tammea. Vahamainen ja kevyen öljyinen suutuntuma. "Tuttua Clynelishiä Brora-vivahteella".

Jälkimaku on mukavan pitkä. Turvesavuisuus voimistuu edelleen ja nousee nyt lähes hallitsevaksi. Hedelmäisyyden kirpakkuus tasoittuu ja muuttuu enemmän happamaan suuntaan. Runsaan suolainen vivahde nousee lopussa esiin.

Pieni laimennus vedellä avaa makua entisestään ja viski nousee kokonaisuutena erittäin korkealle tasolle. Makuprofiililtaan viski on paljon nyky-Clynelishien kaltainen, mutta turpeisuus ja tietty maanläheisyys muistuttavat myös Broran tuotannosta. Toki Broran 1970-luvun alun tuotanto oli kuitenkin selkeästi turvesavuisempaa. Mielenkiintoinen ja upea viski, vaikkei Clynelish itselle kaikkein rakkaimpia tislaamoita tyyliltään olekaan.



maanantai 13. toukokuuta 2013

The Macallan 10 yo "Full Proof"

Lasissa Macallanin kymppivuotiaan vahva klassikkoversio.

The Macallan 10 yo "Full Proof", 57%. Sherry Wood, Giovinetti & Figli Import, Milano. 75cl. (1980's)


Tuoksu on vahvan sherryinen ja runsaan kypsän hedelmäinen. Luumu, rusinat, viikuna. Tummaa vahvaa suklaata, kahvia. Jotain moottoriöljymäistä ja raskasta. Taustalla raikasta minttua/sitrusta sekä hieman turpeisuutta. Tuhti ja täyteläinen. Toimii.

Maku on voimakas ja maukkaan sherryinen, kuten odottaa sopikin. Runsas kuivattujen hedelmien kirjo (rusina, luumu, taateli, viikuna). Sitruksista raikkautta, appelsiinkuorta. Kuivaa turpeisuutta. Runsas suolaisuus nousee taustalta esiin - lakritsi, salmiakki. Tuoksun tavoin jotain raskasta öljyisyyttä, "moottoriöljy".

Jälkimakua hallitsee kuiva ja erittäin vahvana säilyvä sherryisyys. Kevyesti turvetta ja tammea. Sitruunan kuorta, punaviiniä. Vahvaa kahvia, tummaa voimakasta suklaata, lakritsia.

Hurjaa tavaraa, jossa makua ja vahvuutta riittää. Tämä viski ei ole moksiskaan pienestä laimennuksestakaan. "Peruskymppiä" joka osa-alueella hurjasti parempi. Macallanin loistavien 18-vuotiaiden tyylikkyyteen ei tämä viski yllä, mutta viskin voima, täyteläisyys ja makujen vahvuus on kyllä huikean upealla tasolla. Mahtava viski.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Anneke Van Giersbergen - Klubi, Tampere 9.5.2013


"Ihana Anneke", kuulee usein sanottavan kun kyseessä on hollantilainen laulajatar Anneke Van Giersbergen.

Helatorstain Tampereen keikan perustella hän on paljon muutakin. Ihanuuden lisäksi Anneke on säteilevä, valovoimainen, herttainen, loistava, valloittava ja aivan huikea esiintyjä.

Yleisesti Anneke tunnetaan etenkin urastaan The Gatheringin entisenä laulajana, mutta tuon kuutisen vuotta sitten päättyneen "bändisuhteen" jälkeenkin on tapahtunut paljon. Neljä sooloalbumia, lauluosuudet Devin Townsendin kahdella albumilla,sekä lukuisat muut vierailut ovat työllistäneet tätä hurmaavaa laulajatarta. Musiikilisesti  liikutaan pääosin pop-rockin, progen ja folkin maailmoissa.


Nyt oman soolobändinsä kanssa keikkaileva Anneke oli lupaillut, että tällä neljä konserttia käsittävällä Suomenkiertueella kuultaisiin materiaalia soolotuotannon lisäksi myös ainakin The Gatheringin ja Devin Townsendin tuotannoista. Hyvää iltaa oli siis lupa odottaa ja sellainen saatiinkin.


Illan keikka Tampereen klubilla täytti nimittäin kaikki ennakko-odotukset. Bändi soitti hyvin ja illan tähtenä loistanut Anneke valloitti varmasti epäileväisimmätkin katsojat lämminhenkisellä esiintymisellään. Laulu kuulosti juuri niin hyvälle kuin mitä kuvitella saattoi. Keikalla kuultiin paljon tuoreimman Everything Is Changing-albumin materiaalia, joka toimikin livenä oikeastaan levyä "rockhenkisemmin" ja paremmin.
Setin loppupuolella Anneke näytti, että homma toimi myös ilman taustabändiä. Kuultiin kolme kappaletta, tyyliin nainen ja akustinen kitara. Täydehkö sali hiljentyi kuuntelemaan, kun mm. Cindy Lauperin Time After Time soi upean herkästi ja koskettavasti.


Raskaampaankin materiaalia saatiin ja millä tavalla. Illan kohokohdaksi nousi The Gatheringin vahvaakin vahvempi Strange Machines, joka upposi ainakin allekirjoittaneeseen kuin veitsi sulaan voihin. Kauaksi ei jäänyt myöskään Devin Townsend-pala Hyperdrive.

Puolentoista tunnin huikean konsertin päättyminen ilman encoreita, yleisön villistä kannustuksesta huolimatta, jätti sopivan näläntunteen - tätä on saatava joskus lisää.

Jälleen oli siis keikkarintamalla aihetta iloon ja kotimatkalla päässä kaikuivatkin vielä maukkaat melodiat ja Anneken heleä ääni. On se ihana.







sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Secret Stills 4.17 (Bowmore 2000/2012), Gordon & MacPhail

Gordon & MacPhailin Secret Stills-sarjassa on nähty muutamia varsin hyviä pullotteita ja sellaiseksi osoittautui myös tämä Bowmore.


Secret Stills 4.17 (Bowmore), 45%. Distilled 2000, Bottled 2012. First fill Bourbon casks. Casks #31524-31528. Gordon & MacPhail, 1720 bottles.


Tuoksussa raikasta vaniljaa, sitruksista kirpeyttä, hennosti turvesavua. Kermainen täyteläisyys sitoo aromit hyvin yhteen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Odotetun kaltainen ja yhtäläisyyksiä Bowmoren Tempest-pullotteisiin on paljon.

Maku on samettisen pehmeä ja mukavan vivahteikas. Kaunis makea mustaherukkaisuus, kevyt maltaisuus, hento turpeisuus. Öljyinen suutuntuma. Vaniljaa, kermaa, trooppista hedelmää, makeaa kukkaisuutta. Mielenkiintoinen yksilö.

Jälkimaku taituu raikkaan sitruksiseksi, vahvana tuntuvan mustaherukan tuodessa herkullisen vivahteen. Suutuntuma säilyy runsaan öljyisenä ja turvesavuisuus pysyttelee vain kevyenä vivahteena taustalla.

Todella maukas ja helposti nautittava Bowmore, jonka alkoholiposentti (45) tuntuu juuri oikealle. Positiivinen ylläri, hyvää!


perjantai 3. toukokuuta 2013

Glen Ord 1998/2008 for Wolsdorff

Skotlannin pohjoiselta Highlandilta löytyvän Glen Ord-tislaamon viskejä on lasiin osunut varsin harvakseltaan, joten arvostelujakaan ei näköjään ollut vielä täällä ainuttakaan. Nyt tarjoutui tilaisuus yhden Saksaan pullotetun Glen Ordin maisteluun ja vähiin kokemuksiini nojaten tämä viski vastasikin oikein hyvin tislaamon tyyliä.

Glen Ord 1998, 60,2%. Distilled 20 Feb 1998, bottled 30 Sep 2008. Cask No. 3458. Selected and bottled  for Wolsdorff Tobacco GmbH, Hamburg.


Tuoksu on raikas ja hentopiirteinen, yleisilmeen ollessa mukavan "puhdas". Kevyt maltaisuus, salmiakki, hunaja, omena. Rauhallinen ja ihan kiva.

Maku tarjoilee toffeeta, hunajaa,sekä runsaan kuivan maltaisuuden. Taustalla raikasta yrttisyyttä sekä kevyesti turpeisuutta. Hapahkoa omenaa.

Jälkimaku on runsaan maltainen. Makeaa marjaisuutta ja hedelmää, tuore litsi, omena. Taustalla märkää pahvia, sekä kevyt turvesavuinen vivahde. Suolaisuutta ja sitrusta.

Tämä Glen Ord-yksilö on viski, missä ei ole juurikaan mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään säväyttävää. "Tasainen keskitien kulkija". Maku kestää hyvin runsaankin veden lisäämisen.