lauantai 30. maaliskuuta 2013

Halestorm, Dead Cult Diaries - Nosturi, Helsinki 26.3.2013


Helsingin Nosturissa koettiin jälleen mukava keikkailta, kun Amerikkalainen Halestorm saapui viihdyttämään täkäläistä yleisöä.

Ennen illan pääesiintyjää lavalle saatiin kutenkin tuoretta kotimaista väriä. Jyväskyläläinen Dead Cult Diaries julkaisee debyyttialbuminsa lähiaikoina ja tämän viihdyttävän keikan perusteella on lupa odottaa ihan hyvää levyä. Livetilanteessa bändin "pop-rock-punk" kuulosti pirteältä ja laulajatar Emmyn hyvä ääni tarjosi miellyttävää kuunneltavaa. Mainio avaus illalle ja uudelle bändituttavuudelle arvosanaksi "ihan kiva".




Halestorm on yrittänyt kiilata itseään rockkansan tietoisuuteen ja yhtyeen kakkosalbumin "The Strange Case Of..." myötä suosio onkin lähtenyt kovaan nousuun. Laulajatar-kitaristi Lzzy Halen luotsaama ryhmä on kerännyt kehuja energisistä keikoistaan ja tästä saatiin hieno todiste myös Nosturin illassa.


"Freak Like Me" oli odotetun vahva avaus ja Lzzyn vahva ääni ja räväkkä esiintyminen tempaisivat mukansa. "Love Bites (So Do I)" jatkoi vahvalla otteella ja koko bändi tuntui olevan erittäin hyvässä vedossa, vaikka ainakin näin mieskatsojan silmissä suurin huomio kiinnittyi mustaan mekkoon ja huippukorkeisiin korkoihin sonnustautuneeseen Lzzyyn. Rumpali Arejay Hale veti taustalla omaa vahdikasta showtaan läpi keikan ja osoitti, että ei tuo rockin soittaminen tarvitse aina niin ryppyotsaista ja kaavoihin kangistunutta olla. Kun vielä kitaristi Joe Hottinger ja basisti Josh Smith hoitivat omat tonttinsa varmalla otteella, niin paketti oli maukkaasti kasassa.




Yhyeeen  oman tuotannon väliin oli keikkasettiin ujutettu pari todella maukasta coveria, eli DIO:n "Straight Through The Heart" ja Judas Priestin "Dissident Aggressor". Hyvät valinnat ja todella toimivat versiot!
Keikan puolivälissä raskaamman materiaalin vastapainoksi hengähdystaukoa tarjosi herkkä "Break In", Lzzyn säestäessä itseään pianolla.

Encoreiden aluksi oli vuorossa kappale, joka ei ole suuriin suosikkeihini kuulunut. Albumiversiona imelä ja "radiohitiksi" tehty puoliballadi "Here's To Us" oli kuitenkin livetilanteessa toimiva veto. Oikea biisi oikeassa paikassa ja taas osoitus siitä, kuinka hyvä live-esitys voi nostaa joitain kappaleita aivan uudelle ja levyiltä kuulemattomalla tasolle. Loppuun vielä raskaampi "I Miss The Misery" ja ilta oli jopa enemmän kuin odotusten arvoinen.


Halestorm oli Nosturissa erittäin hyvä ja yleisönsä huomioiva yhtye, jolla on mahdollisuudet nousta vielä korkeallekin tällä kovasti kilpaillulla rock-alalla.


Setlist:

Freak Like Me 
Love Bites (So Do I) 
You Call Me a Bitch Like It's a Bad Thing 
Dirty Work 
Straight Through the Heart (Dio cover)
Innocence 
Rock Show 
Break In 
Familiar Taste of Poison 
Drum Solo 
Daughters of Darkness 
Mz. Hyde 
Dissident Aggressor (Judas Priest cover)
It's Not You 
I Get Off 
Encore:
Here's to Us 
I Miss the Misery






torstai 28. maaliskuuta 2013

Nikka Taketsuru 21 yo

Otetaanpa käsittelyyn vielä myös 21-vuotias Nikka, jolle verrokkina tässä arvioinnissa toimii eilen arvioitu 12 yo.

Nikka Taketsuru 21 yo, 43%. Pure Malt


Tuoksu on "syvä", samettisen pehmeä ja täyteläisempi kuin 12 yo:ssa. Kypsää hedelmää, nahkaa, sekä runsaasti tammea. Taustalla "liimaa". Hyvä!

Maku on täyteläisempi ja pehmeämpi kuin 12 yo:ssa. Tyylikäs tammi tuo iän kauniisti esiin. Kypsää hedelmäisyyttä, vaniljaa. Pehmeä turpeisuus sekä suolaisuutta.

Jälkimaussa riittää hyvin voimaa ja pituutta. Raikas hedelmäisyys, mentholi, tuore puu, vanilja. Taustalla sitruksista kirpeyttä ja happamuutta.

Hyvän ja vahvan makuprofiilin omaava viski, kokonaisuuden ollessa vivahteikas ja maukas. Hyvä hinta-laatusuhde lentokentällä Japanissa, mutta Euroopassa pullo on valitettavan kallis.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Nikka Taketsuru 12 yo

Nikka Taketsuru 12 yo, 40%, Pure Malt


Tuoksu on hyvä. Raikas mehukas hedelmäisyys, sekä kirpakka raa'ahko marjaisuus hallitsevat. Kuivaa maltaisuutta, tammea, hapahkoa sitrusta.

Maku on kevyt, pehmeä ja maukas. Kuiva maltaisuus, kirpeä hedelmäisyys (vihreä omena). Öljyinen suutuntuma. Taustalla sitrusten raikkautta  ja aavistus savuisuutta.

Jälkimaku on kuivan maltainen, sitruksinen ja runsaan öljyinen. Hento tammen vivahde ja suolaisuus nousevat esiin. Maku hiipuu melko lyhyeen.

Hyviä piirteitä sisältävä puhdaspiirteinen Japsi, mutta kokonaisuus jää hieman ohueksi ja lopulta jopa mitäänsanomatomaksi. Helppo ja kevyt mallasviski.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Hibiki 21 yo

Iäkäs blendi Japanista.

Hibiki 21 yo, 43%


Tuoksussa kuivahkoa sherryisyyttä, tammea, suklaata sekä "liimaa". Melko täyteläinen ja tuhti, mutta ei niin puhdaspiirteinen kuin eilen arvioitu 17-vuotias.

Maku on täyteläinen ja runsas. Vahvahko sherry, mukava mausteisuus. Tammi tuntuu taustalla. Maanläheisyyttä, hennosti turvetta. Tasapaino?

Jälkimaku on kuivan sherryinen."Liimamainen" vivahde nousee vahvana esiin. Öljyinen koostumus. Tammi tuntuu taustalla tyylikkäänä.

Hyvä, mutta jotenkin "likainen" Hibiki. Sherryisyys on herkullista, mutta toisaalta se rikkoo makujen tasapainoa. Maukas ja "raskas" blendi kuitenkin, mutta ei yllä upean 17 yo:n tasolle.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hibiki 17 yo

Hieno blended-viski Japanista.

Hibiki 17 yo, 43%


Tuoksussa raikasta hedelmäisyyttä sekä puhdasta, tuoretta tammea. Vaniljaa. Jännän "liimamainen" vivahde vie heti ajatukset japanilaiseen viskiin. Kevyt, tasapainoinen ja miellyttävä.

Maku on todella pehmeä ja maukas. Kypsää trooppista hedelmää, hieman suolaisuutta, vaniljaa. Sopivasti tuntuva tuoreen tammen vivahde. Kaunis, eikä ollenkaan blendimäinen.

Jälkimaku jatkuu tyylikkäänä. Pehmeä maku säilyy vahvana pitkään. Maukas hedelmäisyys (mango, aprikoosi, omena). Tammea, ripaus salmiakkia, Hieno.

Todella hyvä japanilainen viski ja upea blendi. Pidän todella paljon ja varsinkin makujen puhdaspiirteisyys ja tasapaino on ihailtavaa. Tyylikästä viskitaidetta.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Yamazaki 12 yo, 43%

Tammikuussa 2009 maistelussa oli mukava setti japanilaisia viskejä, jolloin kirjasin ylös lyhyet kommentit maistetuista tuotteista tänne. Osa näistä viskeistä tuli maisteltua nyt neljä vuotta myöhemmin uudelleen, joten päivitetäänpä hieman. Ensiksi lasissa

Yamazaki 12 yo, 43%


Tuoksu on raa'ahkon hedelmäinen, hieman kirpakka ja nuorekas. Kevyehkö yleisilme. Taustalla hieman pippurisuutta (valkopippuri).

Maku on kevyt ja pehmeä. Maukas hedelmäisyys, öljyinen suutuntuma. Tuoretta tammea, hunajaa, kuusen versoja.

Jälkimaku on makeahko ja melko täyteläinen. Kypsä hedelmäisyys hallitsee. Tammea, liimaa. Loppu muuttuu melko teräväksi ja hieman pistäväksi.

Ihan ok Japsi, muttei kuitenkaan sen suuremmin säväyttävä. Pari lisävuotta kypsytyksessä ei tuo merkittävää eroa kymppivuotiaaseen verrattuna.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band - Suistoklubi 15.3.2013


The Beatles oli oman aikansa pop- ja rocksensaatio, jonka musiikki jaksaa ihastuttaa niin vanhaa kuin uuttakin kuulijakuntaa vielä nykypäivänäkin.

Hämeenlinnan Suistoklubilla tarjottiin todellista Beatles-herkkua, kun esiintymään saapui Jiri Nikkisen (mm. ex-Clifters) luotsaama The Beatles Tribute Band.
Yhteen tiedotteen mukaan "Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band esittää kattavan läpileikkauksen The Beatles -yhtyeen tuotannosta oikealla the 60's asenteella ja soundeilla, originaaleista sävellajeista ja alkuperäisillä puvuilla varustettuna!".



Ehtiessäni paikalle oli bändi juuri noussut lauteille ja jättäessäni takkia narikkaan kaikui salista herkullinen äänimaailma, "The Beatles" oli saapunut kaupunkiin.
Yhtye näytti lavalla todella hyvälle. Tyylikkäät puvut, lavastus, sekä näyttävät valot loivat esiintymiselle upeat puitteet. Mutta se musiikki... se tempaisi mukaansa.

Tällä tribuuttibändillä oli homma hallussa! The Beatlesin tuotanto on laaja ja sitä Nikkinen joukkoineen käytti hienosti hyväkseen. Kaikille tutut hittikappaleet kuultiin, mutta myös paljon harvinaisempaa ja vähemmän soitettua materiaalia. Nikkinen kertoi ansiokkaasti kappaleiden taustoista ja asialle omistautuminen tuntui olevan todella korkealla tasolla.
Settiin oli valittu myös paljon Beatlesin rocktuotantoa. Yhtyehän tunnetaan tarttuvista pop-iskelmistään, mutta The Beatles oli myös rockbändi, isolla R:llä. Yhtyeen tämä puoli tulikin tällä keikalla todistetuksi erinomaisesti.
Illan keikka oli pitkä, noin kaksi ja puoli tuntia, missä ajassa ehdittiin käydä läpi upean laaja otos tämän klassikkobändin tuotannosta. Aika kului kuin siivillä.
Yksittäisiä kappaleita en lähde tässä nostamaan esiin, sillä ilta oli yhtä juhlaa alusta loppuun. Ja vielä se pakollinen, Suiston soundit olivat taas aivan loistavat. Mahtava ilta upea bändin ja musiikin parissa!




tiistai 19. maaliskuuta 2013

Manowar - Pakkahuone, Tampere 14.3.2013


Ennakkoaavistusten ja yhden noin 10-vuotta sitten nähdyn Manowar-keikan perusteella ääntä ei tulisi puuttumaan Pakkahuoneen illasta, sillä tunnetaanhan Manowar yhtenä kovaäänisimmistä livebändeistä.
Tämä jenkkiyhtye oli selkeästi odotettu vieras maahamme, sillä illan keikka oli kalliista lipuista huolimatta myyty loppuun jo ennakkoon.

Pitkähkö intronauha antoi voimakkuudellaan osviittaa tulevasta ja yhtyeen perinteisen alkuspiikin "Ladies and gentlemen. From the United States of America, all hail - Manowar" jälkeen käyntiin räjähtänyt avauskappale Manowar löi luun kurkkuun kovaa volyymia epäilleille. Musiikki tuli nimittäin todella kovaa ja vahvat bassotaajuudet jyräsivät läpi kaikesta ja tärisyttivät koko salia pienen maanjäristyksen lailla.
Kovasta voimakkuudesta huolimatta ääni pysyi hyvin kasassa ja kirkkaana, mikä teki kuuntelusta miellyttävää. Vasta parituntisen keikan loppupuolella alkoi jatkuva bassovyörytys tuntumaan hieman puuduttavalle, mutta toisaalta vaikea olisi kuvitella Manowarin muuttavan tyyliään ja soundiaan yhtään rauhallisempaan suuntaan.

Musiikillisesti keikka tarjosi hyvän läpileikkauksen yhtyeen tuotannosta 30-vuoden ajalta. Uusin The Lord Of Steel-albumi oli luonnollisesti vahvasti edustettuna, mutta vastapainoksi kuultiin 1980-luvun alun tuotannosta sellaisia helmiä kuin vaikkapa "Kill With Power" ja upea, yhdeksi illan kohokohdista noussut "Mountains".
Yhtye esiintyi melko eleettömästi ja keikka oli kokonaisuutena hieman rutiininomainen, mutta Manowarin tapauksessa se riitti onnistuneeseen iltaan. Basisti Joey DeMaion osittain suomen kielellä pitämä puhe oli hauska ja nokkela veto, mutta iänikuiset basso- rumpu- ja kitarasoolot tuntuivat melko turhilta ajantäytteiltä.
Lava oli pelkistetyn tyylikäs ja taustascreeneille heijastetuilla kuvilla ja videoilla saatiin kappaleisiin lisää "elävyyttä".
Yleisö sai varmasti juuri sitä mitä oli tullut hakemaankin ja kotimatkalle saattoi lähteä hyvillä mielin. Keikka, jonka aikana musiikkia ei pelkästään kuullut, vaan sen myös tunsi. "Kings of Metal" oli maineensa veroinen.

Setlist:

Manowar
Call to Arms
Sign of the Hammer
The Power
Hail, Kill and Die
Guitar Solo
Brothers of Metal Pt. 1
Mountains
Expendable
El Gringo
Thunder in the Sky
Bass Solo
The Sons of Odin
Hand of Doom
Drum Solo
Kill With Power
Kings of Metal
Hail and Kill
Manowarriors
The Lord of Steel
Encore:
Warriors of the World United
Black Wind, Fire and Steel

Band:

Eric Adams        laulu
Karl Logan         kitara
Joey DeMaio      basso
Donny Hamzik   rummut

Ps. Keikalla oli kuvauskielto, joten ei kuvia.
Koko kiertueen kuvasatoa löytyy yhtyeen Facebook-sivulta.



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Amaranthe - Helsinki 8.3. ja Tampere 13.3.2013


Raikkaita pop-melodioita ja raskasta heavya maukkaasti yhdistelevä ruotsalaisyhtye Amaranthe jätti viime vierailullaan itsestään niin positiivisen kuvan, että tätähän oli lähdettävä katsomaan uudestaan.
Amaranthen uusi levy julkaistaan Euroopassa virallisesti ensi viikolla, joten nyt meneillään olevalla Suomen kiertueeella ohjelmistossa on paljon uutta materiaalia. (Uusi albumi on ennakkokuunneltavissa täällä 22.3. asti).


Perjantaina 8.3. Helsingin Virgin Oil Co oli liki täysi ja Amaranthe lunasti jälleen sille asetetut odotukset hyvänä livebändinä. Bändi oli "liekeissä" ja yleisö eli tunteella mukana. Ykköslevyn tuttujen biisien seassa kuultiin reilusti maistiaisia tulevalta "The Nexus"-albumilta ja hyvä niin, sillä näin saatiin settiin tuoreutta ja lisää pituutta.
Soundeiltaan keikka ei ollut kuitenkaan paras mahdollinen, eikä asiaa ainakaan auttanut autoon unohtuneet korvatulpat. Paikoitellen ääni tuppasi hieman puuroutumaan, eikä varsinkaan uudesta materiaalista saanut tällä ensikuulemalla aivan kaikkea irti. Hyvä ilta kuitenkin.


Uudet kappaleet jäivät sen verran vaivaamaan mieltä, että muutamaa päivää myöhemmin otin suunnaksi Tampereen Klubin ja lähdin katsomaan bändin toistamiseen.
Klubilla äänentoisto oli ainakin omalle paikalleni huomattavasti parempi kuin Helsingissä ja musiikista pääsi nyt nauttimaan paremmin. Pienempi klubi tarjosi myös hieman intiimimmän ja rauhallisemman tunnelman. Keikka oli jälleen hienoa seurattavaa ja yhtyeestä välittyvä positiivisuus ja ilo tuntuu varsin aidolta. Kolmen laulajan käyttö tuo mukavaa vaihtelua ja musiikillisesti melodisesta popista hyvinkin raskaaseen tulkintaan vaihtelevat kappaleet toimivat livenä hienosti. Kamelot-yhtyeenkin kanssa levyttänyt ja keikkaillut laulajatar Elize on valovoimainen keulakuva, joka  luo varsinkin "örinä-laulaja" Andyn kanssa klassisen ja herkullisen "kaunotar ja hirviö"-asetelman.


Mukavat ja viihdyttävät keikat, jotka osoittivat,että yhtyeen usi materiaali on vahvasti kilpailukykyistä hyvän ja mukaansatempaavan esikoisalbumin kanssa.



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Bowmore 12 yo 2000/2012, Adelphi cask 1882

Bowmore 12 yo, distilled 2000, bottled 2012. 56,1%. Cask #1882, Adelphi. 284 bottles.


Tuoksu on terävä ja voimakas. Savusaunaa, tervaa, runsas kypsä hedelmäisyys (sherryä?). Raikas "merellisyys" (mentholi). Taustalla salmiakkilakritsia.

Maku on täyteläinen, yllättävänkin pehmeä ja runsaan suklainen. Kypsä hedelmäisyys, vivahteikas marjaisuus (mustaherukka). Turvesavu on tuntuvaa ja makeahkoa. Tervaa, kevyesti puuta.

Jälkimaku jatkuu pehmeän turvesavuisuuden ja kypsän hedelmäisyyden hallitessa. Runsas mustaherukan vivahde nousee jälleen kauniisti esiin. Aivan loppu kuivahtaa reippaasti ja tammen vaikutus tuntuu selkeänä.

Ikäisekseen varsin hyvä Bowmore, joskin viskin korkea alkoholiprosentti tekee tästä hieman haasteellisen maisteltavan. Varovainen laimennus on paikallaan. Kokonaisuus on maukas ja täyteläinen, pidin kovasti.



maanantai 11. maaliskuuta 2013

J. Ahola duo - Suistoklubi, Hämeenlinna 9.3.2013


Euroviisuissakin Suomea edustaneesta Teräsbetoni-yhtyeestään tunnettu Jarkko Ahola saapui Suistolle yhdessä kitaristi Timo Niemistön kanssa ja luvassa oli kattaus akustisia versioita rockmaailman klassikkokappaleista.

Kaksi kitaraa sekä Aholan vahva ja monipuolinen ääni olivatkin varsin toimiva yhdistelmä. Erikseen on jälleen syytä nostaa esiin myös Suiston loistava äänentoisto, jonka ansiosta kuunteluelämys oli taas huippuluokkaa.
Illan setissä kuultiin Queenia, Whitesnakea, Rainbowta, Elvistä, Roy Orbisonia, yms. yms, mutta toki myös Teräsbetonia. Euroviisukappale Missä Miehet Ratsastaa ei setissä ollut, mutta yleisön hyvin tuntemat Taivas Lyö Tulta, Orjatar ja Metallisydän olivat sovitettu yhteen hyvin toimivaksi sikermäksi. Laulujen sanat olivat edelleen myös yleisöllä hallussa.
Rainbown Temple of the King-kappaleen Ahola esitteli yhtenä kaikkien aikojen parhaista biiseistä ja upeasti tuo klassikko soi nyt myös Suistolla.

Aholan ääni on siis erittäin vahva, päästen hyvin oikeuksiinsa näissä akustisissa tulkinnoissa.
Ajoittain, varsinkin korkealle yltävissä venytyksissä syntyi selkeitä mielleyhtymiä mm. Deep Purplen riveissäkin vaikuttaneen Glenn Hughesin lauluun.

Viime vuonna julkaistulta Ave Maria - Joulun Klassikot-albumilta kuultiin herkkä nimikappale, mutta rockhenkisessä konserttikokonaisuudessa ja vuodenaikakin huomioiden tämä tuntui kyllä turhalta "mainoskatkolta". Jos en olisi ollut autolla liikkeellä, niin tässä vaiheessa olisi voinut pistäytyä baaritiskillä.
Illan päättänyt "ikivihreä" What a Wonderful World jätti sen sijaan hyvän fiiliksen, laadukasta musiikkia on aina kiva kuunnella, varsinkin livenä.




torstai 7. maaliskuuta 2013

Bowmore Legend (2011)

Testissä "halpis-Bowmorea", eli suhteellisen tuore Legend-pullotus.

Bowmore Legend, 40%, (2011)


Tuoksu on pehmeä, hennon turvesavuinen ja hieman tervainen. Kypsää hedelmää, märkää pahvia.

Tämän erittäin helposti juotavan viskin maku on erittäin pehmeä. Maukas hedelmäisyys ja kuivahko, melko vahva turpeisuus hallitsevat. Märkiä puunlehtiä, tummaa suklaata, vahvaa kahvia.

Jälkimaussa tämä viski herää mukavasti eloon. Raikas marjaisuus hallitsee. tuoreita mausteyrttejä, kevyt turvesavuisuus, tervaista makeutta.

Edelleen varsin mukavana säilynyt Bowmore, eikä 1990-luvun pullotteeseen verrattuna mitään valtavaa eroavaisuutta ole. Toki muutamaa muutakin nykyistä Bowmorea vaivannut tuoksun "pahvisuus" tuli tässäkin nyt esiin.

Kokonaisuutena Legend tarjoaa hyvän hinta-laatusuhteen edullista Bowmorea etsivälle. (Hintaluokka n. 30€)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lagavulinia Hämeenlinnassa 23.2.2013


Hämeenlinnan The Local Whisky Clubin Lagavulin-illassa lauantaina 23.2.2013 oli tarjolla viisi mielenkiintoista tislaamopullotetta. Illan avasi kuitenkin ei musta, vaan valkoinen hevonen, eli White Horse-blendi. Tämän viskin olen arvostellut jo ennenkin, eikä tuohon juuri lisättävää ole. Tällä kerralla tuo maistui kuitenkin hitusen paremmin kuin tuon arvostelun kirjoittamisen aikaan.

Varsinainen Lagavulin-settti aloitettiin "kaikille tutulla" 16-vuotiaalla:


Lagavulin 16 yo, 43%. (Bottled 2012)


Tuoksu on syvä, vahvan turpeinen, tervaisen makea ja kypsän hedelmäinen

Maku on kuivahkon turpeinen ja yllättävän terävä. Taustalla hieman tervaista makeutta. Hieman "tyhjä" ja ohut.

Jälkimaku hiipuu yllättävän nopeasti. Kuiva turpeisuus, kuivatut hedelmät, hento tammi.

Ihan hyvältä vaikuttava avaus tälle Laga-kattauksella, mutta...  Kun tätä lopulta vertasi setin muihin viskeihin, ei ainakaan omissa papereissani jumbosijaa korkeammalle ollut mitään asiaa.




Toisena maisteluun edelliselle verrokiksi "sama" viski, mutta reilusti yli 10-vuotta sitten pullotettuna versiona:

Lagavulin 16 yo, 43%. "White Horse Distillers", bottled 1990's (tämä versio tod. näk. 1999)


Tuoksu on pehmeä, vivahteikkaan hedelmäinen ja raikas. Edellistä kevyempi turvesavuisuus, mukava mausteisuus (neilikka).

Maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen (kypsät keltaiset trooppiset hedelmät). Kuiva turvesavuisuus, mukava mausteisuus. Tässä maku kantaa hyvin ja "täyttää" suun.

Jälkimaku on pidempi kuin 2012-versiossa. Hedelmää, tervaa, kevyesti tammea. Jälleen kiva mausteisuus.

Nätti ja vivahteikas viski, joka oli illan tarjonnasta se oma suosikkini. Todella paljon parempi kuin ensin maistettu versio.

Aiemmat arvioni 16-vuotiaista voi lukaista tästä.




Distillers Edition tarjosi enemmän Sherryä ja makeutta:

Lagavulin Distillers Edition 1986, 43%. Bottled 2002. Double Matured (PX-Sherry Finish)


Tuoksu on pehmeä, runsaan sherryinen ja tervaisen hedelmäinen.

Maku on todella pehmeä ja "samettinen". Täyteläinen sherryisyys, turvesavu, palvikinkku, terva. Sherryn alla paljon samaa kuin 16-vuotiaan vanhemmassa versiossa.

Jälkimaku on miellyttävä ja vahva. Runsas sherry, savukinkku. Täyteläisyys säilyy mukavasti.

Hyvä ja maukas, pehmeän sherryinen Laga. Maukas tapaus. Tastingin "loppuäänestyksessä" tämä valittiin niukalla marginaalilla illan suosikkiviskiksi.



Lisää Sherryä tarjosi iltamme neljäs Laga:

Lagavulin 1995 12 yo, "Friends of the Classic Malts", 48 %. Bottled 2008. European Oak (First Fill Sherry)


Tuoksu on vahva, todella runsaan ja täyteläisen sherryinen, sekä turvesavuinen. Joku hieman tympeä ja kuminen vivahde häiritsee ajoittain.

Maku on odotetusti vahvan sherryisyyden hallitsema. Maukas turvesavuisuus, kypsä hedelmäisyys. Hieman kumia.

Jälkimaku jatkuu samalla kaavalla - vahvaa sherryä ja turpeisuutta. Kumimainen vivahde jää edelleen häiritsemään.

Hyvä ja tuhdin sherryinen Laga. Monien suosikki (jaettu kakksotila).



Viimeisenä lasissa vahva 12-vuotias:

Lagavulin 12 yo, 57,8%. "Special Release", bottled 2002.


Tuoksu on raikas, kuivan turvesavuinen ja mentholinen. Kevyesti tammea. Vahva ja raikas.

Maku on alkuun melko terävä, mutta tasoittuu nopeasti. Bourbontynnyrikypsytys tuo tammen kauniisti esiin. vaniljaa, sitrusta, "merellistä" suolaisuutta, kuiva ja vahva turpeisuus.

Jälkimaku on pitkä ja voimakas. Tammi hallitsee. Kuiva tuhti turpeisuus, vanilja, kookos. Hyvää.

Vahva, mukavan puhdaspiirteinen ja tuhti Laga. Erittäin hyvää. "Lopputuloksissa" jaetulla kakkostilalla.



Kokonaisuutena mielenkiintoinen ja antoisa setti yhden tislaamon valikoimasta. Kiitos vielä paikalla olleille, yhdessä maistelu on aina mukavaa!











lauantai 2. maaliskuuta 2013

Bowmore 15 yo 1997, The Whiskyman

Testissä "The Whiskyman"-nimikkeen alla pullotettua Bowmorea. The Whiskyman'in takana on pitkän linjan viskimies Dominiek Bouckaert ja yrityksen kotipaikka löytyy Belgiasta. Pullotteet on nimetty tunnettuja rock-kappaleita mukaellen.

Bowmore 1997 15 yo. Bottled 2012. 53,8%. The Whiskyman, 
" It's Only Single Malt But I Like It", 189 bottles.


Tuoksussa tuntuu raikasta, hieman kirpakkaa hedelmäisyyttä, sekä sisu-pastillia. Kuivahko turvesavuisuus, märkää pahvia. Kevyt tammen vivahde.

Maku on runsaan turvesavuinen. Palanutta puuta, raikasta hedelmää, kirpeaa marjaa. Toffeinen täyteläisyys. Vaniljaa ja sitrusta, mutta myös jotain hieman tunkkaista vivahdetta.

Jälkimaku on happaman sitruksinen ja kuivan savuinen. Tammea, suolaisuutta. Vivahteikkuus ei nouse sille tasolle kuin mitä olisi toivonut.

Selkeä pettymys tämä lopulta oli. Viski ei oikein puhjennut kukkaansa missään vaiheessa ja kokonaisuus jäi turhan yksitoikkoiseksi.
Jopa vierelle maisteluun otettu Speysiden Balvenie 14 yo Roasted Malt tuntui tämän rinnalla rotevalle ja maultaan runsaammalle.