keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Ladyburn 38 yo 1973

Skotlannissa Lowlandsin alueella sijainneen Ladyburnin toiminta jäi aikoinaan varsin lyhyeksi, sillä tuo vuonna 1966 perustettu tislaamo suljettiin lopullisesti jo yhdeksän vuotta myöhemmin vuonna 1975.
Jonkun verran Ladyburnin viskiä on vielä saatavilla ja kun mahdollisuus tarjoutui, niin olihan tätä testattava.

Ladyburn 1973 38 yo, 42,1%. Bottled 2012. Hogshead #4490, Blackadder Raw Cask, 172 bottles.


Tuoksu on hieno. Syvä ja intensiivinen hedelmäisyys - raikas sitrus, mango, tuore lakritsi. Hento herukanlehden vivahde. Maitosuklaata, kevyt maltaisuus ja nätti tammi. Taustalla ripaus salmiakkia ja hedelmäpurkkaa.

Maku on kevyt ja erittäin pehmeä. Öljyinen suutuntuma. Runsas tammi, kukkaisöljy, raikas hedelmäisyys. Aprikoosia, greippiä, lakritsia, pihkaa.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus kääntyy jännän suolaisuuden ja tammen yhdistelmäksi (merivedessä lionnut puu). Hapahko sitrus tuntuu kivana terävyytenä taustalla. Suklaisuutta nousee esiin, samoin jotain vahvaa kukkaisuutta/makeaa yrttiä. Maku jatkuu pitkään.

Kiehtova ja erilainen Lowland-viski, jonka makuprofiili on jotenkin täysin uniikki ja yllättävä. Mielenkiintoinen tuote, mutta n. 800€ hinta vie ainakin itseltä ostohalukkuuden omaan pulloon.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lullacry, Musta Joutsen - Suistoklubi, Hämeenlinna 22.2.2013

Lullacry

Suiston perjantaissa oli tarjolla kaksi kotimaista bändiä, Lullacry ja Musta Joutsen.

Illan avasi Musta Joutsen, jonka iskelmä/pop/rock ei ollut aivan suosikkiosastoani. Osa vähälukuisesta yleisöstä näytti pitävän esityksestä kovastikin, mutta itse keskityin lähinnä kameran asetuksiin ja valokuvausharjoitteluun..

Musta Joutsen

Lullacry olikin sitten itselleni se odotettu "kohde". Melodisella metallimusiikilla on aina vahva paikka sydämessäni ja kun tämä pitkän linjan yhtye oli vielä livenä näkemättä, olivat odotukset melko korkealla.


Setin ensimmäisessä kappaleessa vei hetken, ennen kuin pienen hakemisen jälkeen soundit saatiin ruuvattua kohdalleen ja tästä eteenpäin homma lähtikin rullaamaan varsin mainiosti. Bändi soitti hyvin ja laulajatar Tanja Lainion pehmeä, mutta vahva ääni toimi livetilanteessa mahtavasti. Yhtyeen esiintymistä ei vähäinen yleisömäärä häirinnyt, vaan bändistä välittyi aitoa soittamisen riemua. Monet kappaleet kasvoivat livetilanteessa studioversioita vankemmiksi ja Lullacry lunasti odotukseni hyvänä livebändinä kiitettävällä arvosanalla.



Levyltä kuunneltuna Lullacry on ollut hieman tasapaksun ja "tavanomaisen" oloista, mutta tällä livekeikalla bändi veti pisteet komeasti kotiin ja nyt keikan jälkeen soitossa olleet CD:t avautuvat kuuntelukokemuksina aivan eri tavalla kuin ennen. Tässä juuri yksi livemusiikin viehätys piileekin, hyvä keikka saa ne hyllyssä pölyttyneet levytkin heräämään taas uuteen eloon.


Lullacry:

Tanja Lainio: laulu
Sami Leppikangas: kitara
Sauli Kivilahti: kitara
Kimmo "Heavy" Hiltunen: basso
Jukka Outinen: rummut










torstai 21. helmikuuta 2013

Bowmore 1996/2012, Wilson & Morgan, Butt #960004

Bowmore 16 yo 1996/2012, 56,6%. Sherry Finish, Butt #960004. Wilson & Morgan Barrel Selection

Tuoksu on runsas ja mehukkaan sherryinen. Tuore tumma luumu, maitosuklaa. Erittäin pehmeä savuisuus. Makeaa kukkaisuutta (ei laventelia!). Taustalla mentholia.

Maku on pehmeä ja maukas. Suuntuntuma on melko ohut, mutta makua riittää kuitenkin mukavasti. Makea sherry, mehukas hedelmäisyys. Suutuntuma muuttuu öljyiseen suuntaan. Taustalla kevyt ja hieman tervainen turvesavuisuus.

Jälkimaku on todella makean sherryinen, öljyinen ja raikkaan sitruksinen. Savuisuus on edelleen hyvin kevyttä.

Ihan ok Bowmore, mutta maku jää hieman ohueksi ja on loppuun asti hieman liian makea.
Vesilisä korostaa savuisuutta ja nostaa sen hedelmäisyyden takaa selvemmin esiin.




tiistai 19. helmikuuta 2013

Glenmorangie Ealanta

Uutta Glenmorangieta lasissa..

Glenmorangie Ealanta, 46%. Distilled 1993, bottled 2012. American Virgin Oak, heavily charred.


Tuoksu on vahva ja monimuotoinen. Raikasta mentholia, sitrusta, paahtunutta viljaa. Kirpakoita marjoja (punaherukka), vaahterasiirappia, kukkaisuutta. Suklaata, sekä runsaasti vaniljaa.

Maku on raikas ja "puhdas". Kevyt maltaisuus, raa'ahkoja keltaisia hedelmiä (mango, vihreä rypäle). Tammi tuntuu selkeänä taustalla (tuore puu). Hapokas, hieman kirpeä marjaisuus (karviainen).

Jälkimaussa hallitsevat kuiva trooppinen hedelmäisyys sekä varsin viehättävä herukkainen vivahde. Maltaisuus on kuivaa. Tyylikäs ja mukavan pitkään voimansa säilyttävä.

Hyvä ja maukas Glenmorangie. Varsinkin jälkimaku on nautinnollisen hieno. Tämä viski myös "elää" mukavasti, joten eri maistokerroilla löytyy aina uusia piirteitä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Bowmore 1983 27 yo

Maistelussa "travel retail"-markkinoille pullotettu Single Cask Bowmore.

Bowmore 1983 27 yo, 55,6%. Single Sherry Hogshead. Distilled 12.11.1983, bottled 16.3.2011


Tuoksu on voimakas ja syvä. Antiikkinahkaa, kevyehkö sherryisyys, makea kukkaisuus. Pehmeä turvesavu tuo rotevuutta taustalle. Kypsää mustaherukkaa.

Kypsän hedelmäinen maku tuntuu täydessä vahvuudessaan alkuun jopa hyökkäävän vahvalle. Hapahkoa marjaisuutta, melko tuhti turpeisuus. Sherryisyys on melko kevyttä, mistään "sherrymonsterista" ei ole kyse. Taustalla kukkainen vivahde (laventeli).

Jälkimaku on pitkä ja mukavasti lämmittävä. Pehmeä turvesavu, kuivatut sekahedelmät. Aavistus makeaa sitrusta. Taustalla suolaisuutta ja lakritsia. Maku kasvaa hienosti loppua kohden!

Pieni laimennus ja aika lasissa parantaa makujen tasapainoa ja hioo viskin teräviä särmiä. Tämä 1983-vintage on kokonaisuutena hyvä 1980-luvun iäkäs Bowmore, mutta ei kuitenkaan ainakaan tällä maistamisella niin säväyttävä kuin vaikkapa joitain aikoja sitten arvosteltu 1985-vintage oli.

torstai 14. helmikuuta 2013

Teerenpeli Distiller's Choice KASKI

Maistelussa Teerenpelin uusi 100% ex-Sherrytynnyreissä kypsytetty Single Malt-viski.

Teerenpeli Distiller's Choice KASKI, 43%.


Tuoksussa tuntuu syvä, tumma ja lihaisa sherryisyys. Vahvaa tummaa suklaata, appelsiinin kuorta. Maltillinen turpeisuus. Taustalta nousee esiin eksottista hedelmää (viikuna tms). Hyvä!

Tämän erittäin helposti lähestyttävän viskin maku on mukavan pehmeä ja sopivan mekan sherryinen. Luumua, rusinaa, viikunaa. Taustan maltaisuus ja hyvin kevyt turpeisuus taittavat makeutta. Lopulta suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkaa samaa makukaarta, mutta mitään uutta ei oikeastaan nouse enää esiin. Jotenkin viskin "voima" loppuu hieman kesken. Lopussa marjaista kirpeyttä ja sopivaa happamuutta (puolukkasurvos).

Kokonaisuutena erittäin positiivinen yllätys. Hieno osoitus siitä, että kotimaamme viskituotannossa ollaan oikealla tiellä. Sherrykypsytys tuntuu sopivan Teerenpelille varsin mainiosti. Hyvä nuori viski!



tiistai 12. helmikuuta 2013

Timo Rautiainen & Neljäs Sektori - Suistoklubi, Hämeenlinna 8.2.2013



Timo Rautiaisen luotsaama Trio Niskalaukaus oli yksi 2000-luvun alun merkittävimmistä ja suosituimmista kotimaisista raskaan rockin yhtyeistä. Yhtyeen lopetettua toimintansa vuonna 2004 jatkoi Rautiainen musiikin tekemistä sooloartistina, josta tuloksena oli kolme studioalbumia.
2012 perustettu Timo Rautiainen & Neljäs Sektori julkaisi ensimmäisen albuminsa "Kunnes Kuolema Meidät Erottaa" viime syksynä. Musiikillisesti onkin aistittavissa paluuta tuonne vanhojen Niskalaukaus-levyjen suuntaan, levyn tarjotessa nipun raskaita riffejä, hyviä kertosäkeitä sekä mieleenpainuvia sanoituksia.

Tässä lähtökohdat Suiston keikalle, joka täyttikin sille asetetut odotukset. Illan settilistassa kuultiin luonnollisesti uutta Neljäs Sektori-materiaalia, kappaleita Rautiaisen soololevyiltä, sekä ilahduttavasti myös vanhaa Trio Niskalaukausta.


Yhtyeessä vaikuttavat:
Timo Rautiainen     laulu, kitara, baritonikitara
Jussi Nikula         rummut, laulu
Valtteri Tynkkynen     basso, laulu
Jarkko Petosalmi     kitara
Peter Engberg         kitara, laulu


Muusikoista kitaristi Jarkko Petosalmi oli mukana jo Trio Niskalaukauksessa ja rumpalia lukuunottamatta tällä kokoonpanolla tehtiin myös Rautiaisen kolmas sooloalbumi "En Oo Keittäny Enkä Myyny".

Suistolla kuultiin siis  parhaat palat Rautiaisen tuotannosta, eikä setti jättänyt moitteille sijaa. "Elegia", "Lumessakahlaajat" yms. vanhat hitit jyräsivät vakuuttavasti edelleen ja kyllähän tällainen raskaisiin riffeihin pohjautuva musiikki on parhaimmillaan juurikin livenä ja riittävän kovalla volyymilla. Rautiaisen (ja koko bändin) esiintymisestä paistoi vankka ammattitaito sekä tietty vaatimattomuus ja nöyryys. mikä on kunnioitettava taito nykypäivänä.

Encoreiksi oli säästetty kaksi Niskalaukaus-ajan helmeä. Hämeenlinnalaisen A.P. Sarjannon kirjoittama vahva "Kova Maa", sekä illan päättänyt alunperin Marja Mattlarin käsialaa oleva koskettavan upea "Lintu". ("Lintu" YouTubessa)

Upea ilta raskaan kotimaisen musiikin parissa.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viskejä Kanadasta

Kuva: Mikko Pitkänen, Alias Studiot Oy, Kuopio.

Kanadalainen viski on ollut itselleni melko tuntematonta muutamia perusblendejä lukuunottamatta. Nyt kuitenkin tarjoutui mahdollisuus maistella tämän vaahteranlehtimaan viskituotantoa hieman laajemmin, joten ennakkoluulottomasti viskit lasiin ja menoksi.
Pohjois-Amerikan viskit eivät yleensäkään kovin korkealla suosikkilistoillani ole ja se näkyy myös näissä arvioissa. Anteeksi lyhyet arvot, mutta kun ei iske niin ei iske.

Forty Creek John K. Hall Confederation Oak Reserve Canadian Oak Finish, Bottle #3019/16800, 40%. Tislaamo: Forty Creek Distillery

Tuoksu on makea, pistävä ja todella kevyt. Päärynää, desinfiointiainetta, liimaa. Jaiks.

Maku on pehmeä, mutta maultaan kovin raaka ja kypsymätön. Tunkkaista hedelmäisyyttä,jotain lääkemäistä, suolainen vivahde. Yäk.

Jälkimaussa liimaa, ylikypsää sitrusta, kuivaa puuta. Hyi.

Ei luvannut ensimmäinen viski hyvää jatkoa ajatellen..



Canadian Club 8 YO Sherry Cask, Batch SC-020, 41,3%. Tislaamo: Hiriam Walker

Tuoksu on pehmeä ja raikkaan  hedelmäinen. Taustalla kuiva sherryisyys. Ei erityisen houkutteleva.

Maku on makean sherryinen ja "raaka". Todella kevyt runko. Taustalla joku hyvin epämiellyttävä vivahde.

Jälkimaku on liian pitkä! Ällöttävä maku ei nimittäin meinaa häipyä millään.

Huh.


 
Canadian Club 20 YO, Bottle #145732, 40%. Tislaamo: Hiram Walker & Sons


Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, suklaata, raikasta hedelmää. 20-vuoden iästä huolimatta ihmeellisen raaka. Aprikoosia, persikkaa.

Maku on pehmeä ja makean hedelmäinen. kevyt runko, maltaisuutta, vaniljaa. Ohut.

Jälkimaku on ohut ja "mauton".  Hedelmäisyys on hieman pistävää.

Ei nouse odotusten tasolle tämäkään , mutta selkeä parannus edellisiin verrattuna.



Wiser’s 18 YO, Case #208/3500, 40%. Tislaamo: Hiram Walker & Sons

Tuoksu on outo. Makeutta, jotain liuotinainetta, liimaa tms. Ei houkuttele maistamaan.

Maku on raa'an hedelmäinen ja pistävä. Liimaa yms. epämiellyttävää. Järkyttävä.

Tätä ei oikeasti pystynyt juomaan...



Wiser’s Legacy Pot Still Rye Whisky, Bottled 2010, 45%. Tislaamo: Hiram Walker & Sons

Tuoksu on nuoren oloinen ja tympeä. Raikasta raa'ahkoa hedelmää, vaniljaa, suklaata.

Maku on makea ja runsaan vaniljainen. Outo ylikypsien hedelmien maku (banaaninkuori). Tammea.

Jälkimaku on lyhyt ja mitäänsanomaton. Terävä. Pahaa.

Jos jotain positiivista yrittää keksiä, niin olihan tämä parempi kuin tuo edellinen.




Alberta Premium 30 YO 100% Rye Whisky, Bottled 2011, 8400 bottles, 40%. Tislaamo: Alberta Distillers

Tuoksussa kaunis trooppinen "keltainen" hedelmäisyys, tammi, vanilja. Makea, mutta valitettavan ohut.

Maku on kypsän hedelmäinen ja rukiinen. Pehmeä, makea maltaisuus (mämmiä). Vaniljaa.

Jälkimaussa makeaa hedelmää, suolaisuutta ja tammea. Ohut ja outo. Ei hyvää tämäkään..

30v. ja tulos on tämä. Mitä järkeä?



Olihan setti. Ei tullut meikäläisestä kanadalaisen viskin ystävää näillä tuotteilla. Jos tuolta jonkun haluaa vielä nostaa esiin, niin "voittajaksi" kiilasi Canadian Club 20 yo, joka oli tasapainoisin ja kokonaisuudeltaan miellyttävin. Kiitoksen reiluista sampleista, pullotiedoista ja kuvasta Savon suuntaan.




perjantai 8. helmikuuta 2013

Ardmore 25 yo

Ardmore 25 yo, 51,4%


Tuoksussa kuivahkoa turvesavua ja raikasta havua. Täydessä vahvuudessaan hieman pistävä. Raakaa mangoa, tammea, vaniljaa.

Maku on ihan miellyttävä. Tuhti turvesavuisuus, makea kukkaisuus, vanilja, tammi, sekä taustalta nouseva suolaisuus. Suutuntuma on runsaan öljyinen.

Jälkimaku kääntyy kirpakan sitruksiseksi ja kuivan turpeiseksi. Hieman pistävä. Tammi tuntuu vahvana. Maun pituus ei riitä kovin pitkälle.

Ardmore 25 yo:n tuoksu ei oikein vakuuttanut, mutta maku alkoi lupaavasti. Valitettavasti loppu kuitenkin katosi turhan nopeasti ja viski oli lopulta melko yksioikoinen ja jopa tylsähkö. Pienellä vesitilkalla laimennettuma tuoksu parani, mutta maku lässähti täysin. Ei tästä ainakaan hintaluokassaan (n.150€) omaa suosikkia saa tekemälläkään.

torstai 7. helmikuuta 2013

Balvenie 14 yo Roasted Malt

Balvenie on jostain syystä jäänyt blogissani hyvin heikolle edustukselle, mutta otetaan nyt käsittelyyn yksi Alkonkin valikoimassa joitakin aikoja sitten nähty pullote.

Balvenie 14 yo Roasted Malt, 47,1%. Limited edition, 34 casks.


Tuoksussa tuntuu vahvana tislaamolleen tyypillistä hunajaa. Raikasta hedelmää, vaniljaa, paahtoleipää, runsas maltaisuus. Avautuu melko hitaasti, mutta on lopulta melko täyteläinen ja runsas.

Maku on pehmeä ja mukavan täyteläinen. Tummaksi paahdettua leipää, hunajaa, tammea. Runsas maltaisuus. Aamiaismuroja, kirpeää marjaisuutta.

Jälkimaku on kirpakka, sitruksinen ja kevyesti tamminen. Paahtunutta mallasta, olkea. Suklaisuutta, mikä tuo täyteläisyyttä. Kuivahtaa lopulta melko happamaksi.

Roteva, mutta lopulta kuitenkin melko yllätyksetön Balvenie. Hyvä viski kuitenkin.



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Glenfiddich: Deconstructing 15 yo Solera


UISGE 2013-tapahtumassa oli tarjolla myös kattava valikoima tastingtilaisuuksia, joista omaksi käyntikohteekseni valitsin Glenfiddichin. Brand Ambassador David Franchisin vetämästä maistelusta muodostuikin varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Glenfiddich 15 yo Solera Reserve ei pelkkänä pullottena herätä suuriakaan tunteita, mutta kun erilaisista kypsytystynnyreistä otettujen näytteiden avulla tämä viski "pilkotaan paloiksi" alkaa mielenkiinto heräämään.
Glenfiddich 15 yo Soleraan on käytetty kolmea eri kypsytystynnyrityyppiä: "American refill Bourbon", "European Oak Sherry", sekä "American virgin oak finish". 15-vuoden kypsytysajan jälkeen viskit on "naitettu" yhteen valtavan kokoisessa puisessa solerasammiossa.

Tässä maistelutilaisuudessa oli mahdollista maistaa nämä kolme eri tavoin kypsytettyä viskiä ensin jokainen erikseen, sitten tynnyrivahvuisena "solerasekoituksena", sekä lopullinen 40%-vahvuuteen laimennettu pullotettu versio.


Glenfiddich 15yo American Oak Cask – Natural strength and colour

Tuoksussa vaniljaa, toffeeta, voita, tammea, sekä suolaisuutta.

Maku on kuiva, mausteinen ja runsaan tamminen. Taustalla kevyt turpeisus. Suutuntuma on öljyinen. Raikas hedelmäisyys, aprikoosi. Tammi voimistuu loppua kohden ja hallitsee liikaa.

 Glenfiddich 15yo New American Oak Finish Cask - Natural strength and colour

Kypsytys ensin "refill"-tynnyreissä, jonka jälkeen viimeistelykypsytys uusissa tammitynnyreissä.

Tuoksu on makean tamminen. Vaniljaa, aprikoosia. Suklaata, toffeeta.

Maku on täyteläinen, kypsän aprikoosinen ja vaniljainen. Tammi tuntuu kauniina ja puhtaana. Makeaa hedelmää. Hyvä.

Glenfiddich 15yo European Oak Cask (Sherry) - Natural strength and colour

Tuoksua hallitsee runsas upea sherryisyys. Rusinaa, taatelia, karamellisoitua appelsiinia. Kevyesti tammea, mallasta ja kahvia.

Maku on täyteläinen ja todella herkullinen. Sherryisyys on runsasta ja täyteläistä. Rusinaa, luumua. Lopussa mukaan tulee sopivasti tammea, sherryisyyden säilyessä kuitenkin mukavan makeana. Runsas öljyisyys. Wow, todella hyvää! Tätä voisi ostaa heti pullollisen.

Glenfiddich 15yo Solera Vatted -  Natural strength and colour

Tuoksussa kevyttä sherryisyyttä, vaniljaa, sekä kypsää raikasta hedelmäisyyttä. Sitrusta, toffeeta, aavistus kahvia.

Maku on makea ja raikas. "Keltaista" hedelmää, sitrusten kirpeyttä. Vahva ja hieman pistävä. Taustalla makea sherryinen vivahde, sekä hennosti tammea. Öljyinen suutuntuma.

Tässä voi kyllä aistia selvästi kaikkien kolmen tynnyrityypin vaikutuksen. Eri tyylit täydentävät toisiaan ja "palapelin" palat alkavat loksahtaa paikalleen. Mielenkiintoista.

Glenfiddich 15 yo Solera Reserve, 40%

Tuoksussa makeaa sherryisyyttä, vaniljaa, hento turpeinen vivahde. Raikasta hedelmää, makeaa kukkaisuutta. Pehmeä ja pyöreä.

Maku on makea, runsaan hedelmäinen ja maltillisen maltainen. hyvin hento turpeinen aavistus. Sherryisyys tuo täyteläisyyttä taustalle. Todella pehmeä ja helposti juotava. Erittäin hyvä makujen tasapaino.

David Francis

Näiden viiden maistetun näytteen jälkeen oli oikeastaan hyvin helppo ymmärtää, miksi lopullinen tuote on juurikin tuollainen kuin Glenfiddich 15 yo Solera on. Tasapainoinen, pehmeä, ihan maukas ja helposti juotava mallasviski. Tynnyrivahvojen "samplejen" terävyys ja särmät ovat hioutuneet tasaiseksi kokonaisuudeksi ja näistä viskeistä on saatu luotua mahdollisimman laajaa asiakaskuntaa miellyttävä tuote. Tällä reseptiikalla kauppa ainakin käy, sillä Glenfiddich 15 yo kuuluu maailman myydyimpien mallasviskien joukkoon.
Omaan ostoskoriin valitsisin kuitenkin jotain persoonallisempaa, joten jään odottamaan josko joskus kaupan hyllylle ilmestyisi nyt maistetun kaltaista 100% Sherrykypsytettyä Glenfiddichiä.

Hieno tasting, joka kruunasi upeasti UISGEN torstai-illan!










perjantai 1. helmikuuta 2013

UISGE 2013

UISGE 2013-viskifestivaali pidettiin 31.1. - 1.2. viime vuoden tapaan Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tässä pienen kuvakoosteen myötä tunnelmia tapahtuman ensimmäisen päivän annista. Mukavaa taas oli, kiitokset tapahtuman puuhamiehille!