tiistai 29. tammikuuta 2013

Bunnahabhain 43 yo 1968, The Whiskyman

1960-luvun loppupuolen Bunnahabhainit ovat olleet yleensä varsin miellyttäviä tuttavuuksia ja tässä niistä taas yksi.

Bunnahabhain 43 yo 1968. 46,5%, bottled 2011. The Whiskyman "Dram Together". 120 bottles.


Tuoksu on melko voimakas, sisältäen kuivahkoa tammea sekä raikkaita trooppisia hedelmiä. Kevyesti turpeisuutta ja hieman ammoniakkia. Hieman kovahko, muuten tyypillinen tämän aikakauden Bunnalle.

Maku on mukavan makea ja todella pehmeä. Täyteläinen suutuntuma. Trooppista hedelmää - ananas, aprikoosi, mango. Kuivahkoa tammea sekä hyvin hento turpeisuus. Valkosuklaata.

Jälkimaku on pitkä ja kirpeän raikkaan hedelmäinen. Sitrusta ja karamellisoitua sokeria, mutta myös kuivaa maltaisuutta sekä hento puun vivahde.

Pehmeä ja hyvä 1960-luvun Bunna. "Pyöreä" makuprofiili kaipaisi ehkä kuitenkin enemmän särmää ja persoonallisuutta erottuakseen muista vastaavista. Muuten kyllä aivan erinomainen ja herkullinen tapaus.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Glenburgie 9 yo 2003, Asta Morris

Glenburgie 9 yo, 2003/2012, 53,6%. Asta Morris, Belgium. Cask AM 013, 334 bottles.


Tuoksussa tuntuu runsas ja vahva sherryisyyys. Rusinaa, luumua, taatelia, tummaa suklaata, kahvia. Taustalla kirpeä marjainen vivahde (raa'ahko herukka). Taustalla makeaa kukkaisuutta. Ikäisekseen oikein hyvä!

Maku on vahva ja runsaan sherryinen. Sitruksista kirpeyttä ja terävyyttä. Luumua, runsaasti rusinaa, nahkaa. Taustalla vahvaa kahvia ja hieman kumia. Runko jää hieman ohueksi.

Jälkimaku on kirpeän hedelmäinen/marjainen. Sitrus, rusina, pehmeä maltaisuus. Maku loppuu hieman kesken, jättäen jälkeensä melko terävän alkoholin pistävyyden.

Ihan ok nuori sherryttely, mutta täyteläisyyttä olisin kaivannut enemmän. Nyt kaikki maut eivät olleet sulautuneet yhteen ja jälkimaku loppui turhan lyhyeen.

Kuva: The Bonding Dram

perjantai 25. tammikuuta 2013

Glendullan 26 yo 1978, Rare Malts Selection

Pitkästä aikaa lasissa vanhan Rare Malts-sarjan viski.

Glendullan 26 yo 1978, 56,6%. Bottled April 2005. Rare Malts Selection.


Tuoksussa tuntuu raikasta kukkaisuutta sekä kermatoffeeta. Kuiva maltaisuus, hunajaista makeutta. Tammea, nahkaa. Taustalla hyvin kevyt turpeinen vivahde. "Puhdas mallasviskin tuoksu".

Maku on kermaisen täyteläinen ja voimakaspiirteinen. Toffeeta, hunajaa. Runsas, mutta tyylikäs tammi. Kukkaisuutta, vaniljaa. Taustalta nousee esiin aavistus sherryisyyttä.

Jälkimaku on voimakas ja jopa terävä, kuitenkin hyvällä tavalla. Kuiva hapokas hedelmäisyys (sitrus), tammi, raikas mentholi. Suuta kuivattava. Vesilisällä viski makeutuu ja maku täyteläistyy.

Hyvä iäkäs mallasviski. Vain tietty vivahteikkuuden puute estää tätä nousemasta aivan huippuviskien joukkoon.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Arran The Devil's Punch Bowl

Maistelussa mielenkiintoinen Arran-pullote. The Devil's Punch Bowl Single Malt koostuu Arranin mallasviskeistä, jotka ovat tislattu vuosina 1996, 1997, 1998 ja 2006. Mukana on viskiä vuonna 1996 täytetyistä ex-Bourbon- ja vuosina 1996-1998 täytetyistä ex-Sherrytynnyreistä sekä myös Arranin turvesavuista viskiä (Peated, Ex-Bourbon, 2006). Sekoitukseen on käytetty yhteensä 24 tynnyriä.

Arran The Devil's Punch Bowl, 52,3%. 6660 bottles, (2012)


Tuoksussa tuntuu nuoren viskin raakuutta ja ylikypsää hedelmää (päärynä, banaani). Kevyt, pistävä ja kirpakka. Valitettavan mitätön. Ajan kanssa tämä tosin hiljalleen paranee ja sherryisyys nousee selvemmin esiin. Turpeisuus pysyy piilossa.

Maku tuntuu tuoksun jälkeen yllättävänkin täyteläiselle ja runsaalle. Kypsä hedelmäisyys on hallitsevaa. Toffeeta, kaakaota, kevyt maltaisuus. Taustalla tasapainoa rikkovaa pistävyyttä. Sherry tuntuu hieman "päälleliimatulle".

Jälkimaku on kuiva, kirpakan hedelmäinen ja hennon suolainen. Maanläheisyyttä (turvetta) nousee nyt esiin. Maku jää melko lyhyeksi.

The Devil's Punch Bowl on jollain tapaa "keskenkasvuinen riiviö", eli han hyviä ja vahvoja piirteitä, mutta tietty tasapainottomuus tätä viskiä vaivaa. Ikää saisi olla enemmän, nyt nuoruus paistaa liikaa läpi. Arran ei ole kuulunut suosikkitislaamoideni joukkoon, eikä tämä viski tuo muutosta asiaan, vaikka "DPB" onkin parempi kuin moni muu maistamani tämän nuoren saaritislaamon tuote.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Bowmore 10 yo Tempest (Batch 4)

Bowmore 10 yo Tempest, 55,1%. Small Batch Release no 4, bottled 2012. Cask type: First Fill Bourbon.


Tuoksu on terävä ja hieman pistävän sitruksinen. Turvesavua, joka on kevyttä, mutta kuitenkin selvästi tuntuvaa. Raikasta hedelmää, mustaherukkaa. Taustalla suolaisuutta sekä hieman minttua.

Maku on vahva ja kirpakan hedelmäinen. Hyvin kevyt turvesavu, sitrus, lakritsitoffee, vanilja, valkosuklaa, pahvi. "Hapokas" suutuntuma.

Jälkimaku tarjoaa hedelmäisyyttä ja kuivaa turvesavua. Taustalta nousee kauniisti esiin hedelmäkarkkimaista makeutta ja viehättävää mustaherukkaa.

Tämä Tempestin uusin erä jatkaa tutulla linjalla, eikä suuria muutoksia aiempiin ole. "Ykkösbatchiin" verrattuna jälkimaku tuntui tässä uudessa pullotteessa hieman vivahteikkaammalle.

torstai 17. tammikuuta 2013

Ardbeg Supernova SN2010

Otetaan käsittelyyn vielä yksi Ardbeg ja nyt sieltä turpeisimmasta päästä.

Ardbeg Supernova SN2010, 60,1%.  (Limited release, 2010).


Tuoksussa on raakaa sitrusta ja runsaasti kuivaa turpeisuutta. Vaniljaa, suolaisuutta, omenaa, toffeeta. Hento tervaisuus tuo hieman makeutta taustalle. Kokonaisuutena hieman ohut ja "raaka".

Maku tarjoaa tuhdin annoksen kuivaa turvesavua. Hiiltä, tuhkaa, palanutta puuta. Voimakas vaniljaisuus, kirpakka sitrus.

Jälkimakua hallitsee edelleen vahvana säilyvä turvesavuisuus. Suolaisuutta, hapanta sitrusta, yskänlääkettä.

Supernova 2010 sisältää paljon tyypillisiä Ardbeg-piirteitä, mutta turvesavuisuus hallitsee kokonaisuuta liikaa. Täyteläisyyttä saisi olla myös enemmän. Nyt kokonaisuus jää turhan yksioikoiseksi ja teräväksi.
Rinnakkainmaistelussa tämä 2010-versio ei pärjänyt täyteläisemmälle ja hieman makeammalle vuoden 2009 Committee Releaselle.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Arddbeg 1994 17 yo, Murray McDavid

Ardbeg 1994 17 yo. 56,5%. Bottled 2011. Bourbon Cask. Murray Mcdavid Mission Gold, 306 bottles.


Tuoksu on vahva ja selkeäpiirteinen. Runsas kuiva turvesavu, makea vanilja, hento tammi. Taustalla raikas sitruksisuus sekä salmiakkilakritsia.

Maku on täyteläinen ja makea. Vaniljaa, kypsää trooppista hedelmää. Tuhti turvesavuisuus, hiili, salmiakki.

Jälkimaku on pitkähkö ja tasapainoinen. Makeus säilyy kivasti loppuun saakka. Turvesavu, vanilja, hento tervaisuus, tammi.

Hyvä ja maukas 1990-luvun Ardbeg, jossa viehättää sopivan makea ja täyteläinen kokonaisuus. Mielestäni selvästi maukkaampi kuin eilen arvosteltu vuotta vanhempi yksilö.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Ardbeg 1993 18 yo, Murray McDavid

Ardbeg 1993 18 yo. 56,9%. Bottled 2011. Bourbon Cask. Murray McDavid Mission Gold, 245 bottles.



Tuoksu on yllättävän kevyt. Tammea, vaniljaa, kuivaa turvesavuisuutta. Lakritsia, mentholia.

Viski on täydessä vahvuudessaankin pehmeä ja helposti juotava. Vaniljaa, kuivaa turpeisuutta, sitrusta. Runko jää hieman ohueksi.

Jälkimaku on pitkähkö. Tuhkaista turvesavua, kirpeää hedelmää, suolaisuutta. Taustalla lääkemäinen vivahde. Maku kuivuu reippaasti. kevyesti tammea.

Yllätyksetön Ardbeg. Ihan ok, mutta ei sen kummemmin säväyttävä.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ardbeg 1972 Cask #866

Ardbeg 1972, Bourbon Cask #866. Distilled 24.3.1972, bottled 24.8.2004. 48,3%. Bottled for Oddbins, 239 bottles.


Tuoksu on huumaavan aromikas. Kukkaisuutta (orvokki), mausteisuutta (kaneli). Pehmeä turvesavuisuus, täyteläinen hedelmäisyys (kypsä mango). Vaniljaa, tyylikästä tammea, nahkaa. Aivan huikea!

Maku on runsas ja maukkaan vaniljainen. Pehmeä turvesavu (märkä nuotio, hiili). Täyteläinen trooppinen hedelmäisyys. Tammi tuntuu runsaana, muttei lainkaan liian "puisena". Nahkaa.

Jälkimaku on todella pitkä. Vaniljaa, kuiva turvesavuisuus, vivahteikas kukkaisuus. Kevyesti tervaisuutta, salmiakkia. Tammi nousee taustalta jälleen kauniisti esiin. Suklaata, mausteisuutta (kaneli, neilikka). Maku jatkuu ja jatkuu...

Tämän jälkeen muistaa taas pitkään, mitä on oikeasti hyvä Ardbeg... Nam.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ardbeg Uigeadail, (bottled 2003)

Ardbeg Uigeadail, 54,2%, bottled 2003. (L3 283)


Tuoksu on makea ja runsaan tervainen,  sekä mukavan täyteläinen. Pehmeä vahva turvesavuisuus. Kypsää mehukasta hedelmää (luumu), raikasta appelsiinia.

Viskin suutuntuma on todella täyteläinen ja maku on maukas. Runsas makea sherryisyys, tuhti turvesavu. Tervaa, tummaa suklaata, luumua, salmiakkia. Suolainen vivahde taustalla.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja on pitkä. Sherryisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan. Savuisuus on tuhtia ja sopivasti "palanutta". Raikas sitrus (greippi). Tervaa, tammea.

Täyteläinen ja erittäin pehmeä, "iäkäs" Uigeadail, jonka maku on vahva ja tasapainoinen. Hieno viski! Tämänkin viskin kohdalla on vuosien aikana makuprofiilissa tapahtunut muutosta ja Uigeadailin nykyinen versio onkin vain kalpea varjo tästä "alkuperäisestä".

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ardbeg TEN (Introducing ten years old)

Ardbeg TEN, 46% (Introducing ten years old). 
Bottled 2000, (L0 072)


Tuoksu on tyylikkään hedelmäinen ja pehmeän turvesavuinen. Ananasta, sitrusta, vaniljaa, palanutta puuta. Tuhti turpeisuus ja hedelmäisyys ovat loistavasti tasapainossa.

Viski on todella pehmeä ja maultaan 10-vuotiaaksi todella iäkkään oloinen. Kuivahko, hiilimäinen turvesavu on hallitsevaa. Runsaasti makeaa vaniljaa sekä raikasta hedelmää. Valkosuklaata, tervaa, aavistus tammea. Mukavan makea.

Jälkimaku jatkuu pehmeänä ja täyteläisenä. Kermatoffeeta, kuivaa turvesavua. Edelleen makeaa vaniljaa ja hedelmäisyyttä. Lopussa taustalle nousee raikas sitruksisuus.

Hyvä, maukas ja tasapainoinen TEN, joka tuntuu todellakin selvästi iäkkäämmälle kuin mitä etiketissä lukee. Todella paljon parempi kuin nykyiset pullotteet.


maanantai 7. tammikuuta 2013

Crazy World - Suistoklubi, Hämeenlinna 4.1.2013


Puolisen vuotta sitten julkaistun The Return of the Clown-albuminsa tiimoilta kiertävä Crazy World saapui jälleen myös Suistolle, joten luvassa oli taas hienoa kuultavaa.
Edellisen kerran näin yhtyeen livenä elokuun lopulla Helsingin Tavastialla ja tuolloin keikan pääpaino oli juurikin tuossa uudessa "rock oopperassa". Nyt Suistolla kuultiin toki tätä uuttakin materiaalia, mutta myös kappaleita yhtyeen ensimmäiseltä albumilta, sekä runsaasti lainamateriaalia Led Zeppelinin tuotannosta.

Crazy World ( Mika Järvinen, Lauri Porra, Timo Kämäräinen, Esa Kotilainen ja Anssi Nykänen) tarjosi yleisölleen jälleen huippuviihdettä. Illan setti oli hieno sekä kappalelistaltaan, että myös soitannoltaan. Usein biisit venyivät pitkiksi "jamitteluiksi" ja jokainen bändin jäsen sai runsaasti myös soolotilaa.
Esa Kotilaisen Hammondista irtoava äänimaailma oli kerta kaikkiaan lumoava ja Deep Purple-fanina väkisinkin mieleen hiipi muisto edesmenneen Jon Lordin työskentelystä. Rummut, basso ja kitara tomivat kaikki upeassa sopusoinnussa ja  paketin täydensi Mika Järvisen persoonallinen laulu sekä vauhdikas esiintyminen.


Crazy Worldin oma materiaali toimi livenä tasaisen hyvin, mutta itselleni illan kohokohdat löytyivät Zeppelin-vedoista: Vakuuttavasti jyrännyt Heartbreaker, herkkä Since I've Been Loving You, sekä 20-minuuttiseksi sooloiluksi venynyt Immigrant Song olivat yhtä juhlaa.

Kokonaisuutena keikka oli "vanhakantaisen" rockin juhlaa, jossa ajatukset hiipivät äänimaailman mukana vahvasti 1970-luvun suuntaan. Modernilla otteella tosin. Hieno ilta jälleen kerran.

YouTubesta löytyy keikalta hyvälaatuista tallennetta, josta tässä Immigrant Song.



lauantai 5. tammikuuta 2013

Glen Moray 12 yo, (1980's)

Testissä vanha Glen Moray-pullotus.

Glen Moray 12 yo, 40%. 75cl, 1980's.


Tuoksu on kevyt, hunajainen ja maltainen. Raikasta, hapokasta hedelmää (greippi, aprikoosi). Yleisilme on hento, "puhdas" ja seesteinen. "Tyypillinen mallasviskin tuoksu".

Maku on kevyehkö ja puhtaan maltainen. Erittäin pehmeä ja helposti lähestyttävä. Raikas hedelmäisyys, (sitrus, ananas, kiivi). Toffeeta, hyvin hennosti turpeisuutta.

Jälkimaku jatkuu kevyissä merkeissä ja maku säilyy miellyttävänä. Runsaan maltaisuuden ja kevyen hedelmäisyyden takaa esiin nousee suolaisuutta (lakritsi), makeaa kukaisuutta sekä hyvin kevyt kuiva turpeisuus.

Ihan kiva "perusmalt", jota pullollinen kulunee varsin vaivattomasti. Plussaa puhtaasta ja selkeästä makuprofiilista, miinusta vivahteikkuuden puutteesta.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Turisas, Whispered - Nosturi, Helsinki 31.12.2012


Helsingin Nosturissa tuli koettua vuoden 2012 viimeinen ja samalla myös vuoden 2013 ensimmäinen keikka. Edellisvuoden päätti illan lämppäribändinä toiminut Whispered, kun taas Turisas käynnisti uuden vuoden ja oman settinsä tasan vuodenvaihteessa klo 00.00.

Whispered siis aloitti illan ja yhtyeen tyylilajina on bändin Facebooksivujen mukaan "melodic death metal with japanese folk elements". Keikka oli ihan ok, mutta yhtyettä ja biisejä entuudestaan tuntematta hieman tasapaksu. Runsas taustanauhojen käyttö häiritsi ja ainakin itsestäni tuntui välillä sille, että soittaako bändi laisinkaan livenä.

Whispered

Keskiyöllä olikin sitten Turisaksen "taistelumetallin" vuoro ja tämän bändin tahdissa vuosi vaihtuikin komeasti! Maailmalla, mm. Japanissa ja Etelä-Amerikassa  kotimaatamme enemmän suosiota nauttiva yhtye on kasvanut vuosien varrella vakuuttavaksi ryhmäksi ja homma toimii.
Nosturin keikka oli myös erään aikakauden loppu, sillä rumpali Tuomas "Tude" Lehtonen ja basisti Jukka Pekka Miettinen soittivat bändissä viimeistä kertaa. Uudet jäsenetkin ovat jo tiedossa ja Turisaksen tulevalta Etelä-Amerikan kiertueelta alkaen bassoon tarttuu Jesper Anastasiadis ja rumpupallille istahtaa Jaakko Jakku.


Illan keikka mentiin kuitenkin vielä vanhalla kokoonpanolla ja esitys olikin viihdyttävää seurattavaa. "To Holmgard and Beyond" toimi tehokkaana avauksena ja tämän jälkeen kappaleita kuultiin tasaisesti yhtyeen kaikilta albumeilta. Keikan encoreosuus oli järisyttävän kova, sillä "Stand up and Fight", "Sahti-waari", sekä illan odotetusti päättänyt "Battle Metal" toimivat aivan loistavasti!
Jos yhtye oli hyvässä vedossa, niin samaa täytyy sanoa myös Nosturin yleisöstä. Tunnelma oli riehakas läpi keikan. Paikalle oli saapunut bändin faneja runsaasti myös ulkomailta jopa Brasiliasta saakka.

Rockvuosi 2013 on avattu!




Soundi-lehden kuvia: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.433460880058072.100112.148140928590070&type=1



tiistai 1. tammikuuta 2013

Bowmore 10 yo National Garden Festival 1990

Bowmore 10 yo, 40%. National Garden Festival - Gateshead 1990. (5cl)


Tuoksu on täyteläinen ja runsas, jota kypsä "tumma" hedelmäisyys (Sherry) hallitsee. Suklaata, kahvia, lakritsitoffeeta, pehmeä turpeisuus. Hyvä!

Maku on todella pehmeä ja täyteläinen. Runsas hedelmäisyys, kevyt turpeisuus. Vahva katajainen / pihkainen "sivumaku" rikkoo kokonaisuuden. Taustalla suklaata, toffeeta, raikasta marjaisuutta, mantelia.

Jälkimaku on kuivan sherryinen ja pehmeän turpeinen. lopussa suolaisuutta (lakritsi). Erikoinen pihkan / katajan tms. maku tuntuu outona ja kokonaisuuteen sopimattomana.

Outo tapaus. Tuoksu oli hyvä ja nosti odotukset maun suhteen korkealle, mutta tuo ihmeellinen sivumaku pilasi makuelämyksen. Nyt jäikin kiinnostamaan se, että onko tämä outo makuvivahde ollut viskissä jo sen pullottamisesta lähtien, vai onko se "tarttunut" jostain vuosien pullossa olon aikana? Ilmeisesti täytyy yrittää etsiä jostain toinen vastaava yksilö ja testata sillä.