Caperdonich 1972 37 yo, Duncan Taylor #7416

Caperdonich-tislaamon vuoden 1972 vuosikerrat ovat olleet varsin maistuvia kautta linjan ja tässä jälleen niistä yksi.

Caperdonich 1972 37 yo, 55,6%. Distilled 11/1972, bottled 04/2010. Duncan Taylor Rare Auld, Cask No 7416. 144 bottles.

Miellyttävä tuoksu tarjoaa makeaa trooppista hedelmää, hedelmäkarkkia, valkosuklaata, ripauksen tammea sekä alkoholin pistävyyttä.

Maku on makea ja pehmeä. Hunajaa, maitosuklaata, kypsiä aprikooseja. Taustalla tammea sekä hento salmiakkinen vivahde.

Jälkimaku on pitkähkö ja hedelmäinen, sekä sopivan kevyesti tamminen. Hieman suolaisuutta.

Jälleen hyvä 1972, joskaan tämä yksilö ei ollut aivan niin vivahteikas kuin mitä parhaat kohdalle osuneet yksilöt ovat tarjonneet.

Lochside 46 yo 1965 Single Blend

 Jatketaan iäkkäissä merkeissä ja suparvahvan sherryisyyden hallitessa..

Lochside 46 yo, Distilled 1965, bottled 2011. 52,3%. Single Blend, 499 bottles. Adelphi.

Tuoksu on kuivahko ja todella voimakas sherryisyys hallitsee. Tummaa suklaata, luumua, rusinaa. "Moottoriöljyä", tummaa rommia sekä taustalla tuoreiden mintunlehtien raikkautta. Aavistus monille Japanilaisille viskeille ominaista "liimaa/maalia".

Viski on suutuntumaltaan täyteläinen. Makuprofiili on todella voimakas, mutta kuitenkin miellyttävän pehmeä. Kuivaa sherryä, kuivattuja hedelmiä, rommirusinaa. Tammi nousee taustalta runsaana esiin. Hieman katkeraa yrttisyyttä.

Jälkimaussa sherryisyyden tuoma kuiva hedelmäisyys jatkuu vahvana. Viljaa, tammea, "liimaa", sekä hieman yskänlääkemäisyyttä / rommia.

Hurjan voimakkaassa ja erikoisessa sherryisyydessään melko "extreme-viski". Erikoinen ja kiehtova makuprofiili: Sherry - rommi - rusina - tammi.  Hyvää, joskin "rommimaisuus" tuntui ehkä liian vahvalle omaan makuuni.

Glenburgie 22 yo 1966

Maistelussa vanha Glenburgie-tislaamon tuotos.

Glenburgie 22 yo, Distilled 1966, bottled 1988. 58%. Gordon & MacPhail, Sestante Import.

Tuoksu on voimakas. Raskasta sherryä, koneöljyä. Kuivattuja hedelmiä, tummaa vahvaa suklaata. Taustalla pehmeää makeahkoa yrttisyyttä (anis).

Maku on vahva ja maukas. Runsas sherryisyys on kuivaa ja tumman suklaista. Paahtunutta mallasta, kuivattua luumua, rusinaa, ripaus mentholia. Täyteläinen ja runsas.

Jälkimaku jatkuu vahvan kuivan sherryn hallitsemana. Kaakaojauhetta, kahvipapuja, sammaloituinutta puuta. Loppu kuivahtaa tanniiniseksi.

Erittäin hyvä sherrykypsytetty viski, jossa vahvuutta ja täyteläisyyttä riittää upeasti. Ihanteellinen viski nautiskeltavaksi kylmänä talvi-iltana!

Ardbeg Feis Ile 2011

Jatketaan vielä Ardbegin parissa ja napataan käsittelyyn vuoden 2011 Feis Ile-pullotus.


Ardbeg Feis Ile. 55,1%. Distilled 1998, bottled 2011. (Two PX-Butts).

Tuoksu on erikoinen. Vahva ja makea sherryisyys, kirpakka mineraalisuus. Voimakas ja hyvin tunnistettava Ardbegin turvesavuisuus. Salmiakkia, tummaa suklaata.

Maku on makea, runsaan viininen ja tuhdin savuinen. Taustalla kuivaa tammea sekä raikas sitruksinen vivahde. Kokonaisuus vaikuttaa hieman sekavalta, mutta maku on silti miellyttävä ja pehmeä.

Jälkimaku "ohenee" yllättävästi ja sherryisyys kevenee merkittävästi. Tammea, turvetta ja vaniljaa nousee kypsän hedelmäisyyden alta esiin. Tervaista makeutta.

Tässä viskissä makujen tasapaino on hieman hakusessa, mutta muuten kyseessä on maukas ja makean sherryinen Ardbeg, joka poikkeaa mukavasti tislaamon perusvalikoiman tuotteista. Tämä viski ei ole yleisesti saanut kovinkaan hyviä arvosteluja maailmalla, mutta itse pidin tästä paljonkin. Hyvää!

Ardbegia Ahvenessa 9.2.2012

Samoihin aikoihin Uisge-2012 tapahtuman kanssa vihittiin käyttöönsä  Punavuoren Ahvenen näyttävä "Ardbeg-huone". Ahvenen uusittu kabinetti oli saanut seinilleen Ardbegin tunnusomaisen sammalenvihreän värin sekä koristuksekseen tislaamoaiheista kuvitusta sekä muuta aiheeseen liittyvää rekvisiittaa. Hieno ja uniikki idea, joka toimii jatkossa upeana "näyteikkunana" tälle suositulle Skotlannin Islaylla sijaitsevalle, vahvan turvesavuisista viskeistään tunnetulle tislaamolle.

Pienimuotoisessa "avajaisjuhlassa" paikalla olivat tislaamon edustajina Uisgessakin omat tasting-settinsä vetäneet "Ambassadorit" Karen Fullerton sekä Jarkko Nikkanen.

Karen Fullerton & Ardbeg

Ahvenen illassa oli tarjolla rentoa yhdessäoloa, hyvää fiilistä, pientä purtavaa sekä tietysti Ardbegia.
Maistelussa  pyörähtivät tislaamon peruspullote TEN, sekä miellyttävänä yllätyksenä ja varmastikin kaikille paikalla olleille uutena tuttavuutena noin 10-vuotias "cask sample" tynnyristä 7995 (First Fill Barrel).

Ardbeg 2001, 61,3%. First Fill Barrel. Cask #7995. (Cask Sample 21.9.2011).

Tuoksu tarjoaa vaniljaa, runsaasti turvesavua, toffeeta, suolaisuutta sekä taustalla terävää pippurisuutta. Pehmeä.

Maku on voimakas, mutta heti alusta lähtien varsin tasapainoinen. Runsaasti vaniljaa (vaniljakastiketta), puhdasta tammea sekä reilusti turvesavua. Taustalla jännä sekoitus salmiakkia, trooppista hedelmäisyyttä sekä kookosta.

Jälkimaku on kuiva, kirpeän sitruksinen ja tuhkaisen turvesavuinen. Vahva maku säilyy pitkään...

Tasapainoinen ja tuhti esitys Ardbegilta. Pehmeä ja helposti nautittava viski jopa täydessä vahvuudessaan, joten veden lisäys ei ollut lainkaan tarpeen. Erään maistajan mielestä laimennus jopa heikensi ja rikkoi puhdasta makuprofiilia.

Mukava ilta, hyvää viskiä ja maukasta syötävää. Kattavasta Islay-viskien tarjonnastaan tunnettu Ahven on nyt vielä entistäkin hienompi koti Ardbegeille sekä muille laadukkaille mallasviskeille.

Japanilaista Uisgessa

Uisge 2012-tapahtumaan oli saatu mukaan todellinen Japanilaisten viskien asiantuntija, eli Dr. Koichi Inatomi.

Inatomin ura Japanilaisen viskin ja Suntory-konsernin  parissa alkoi jo vuonna 1959 ja virallisesti vuonna 2000 eläkkeelle jäänyt herra työskentelee kuitenkin edelleen Suntoryn Brand Ambassadorina kiertäen esittelemässä Japanilaista viskiä ja Suntoryn tislaamoiden tuotteita.

"Aktiiviurallaan" Inatomi ehti tehdä viskiteollisuudessa lähes kaikkea mahdollista. Toimenkuvana  olivat esim. varastopäällikkö, laboratoriokemisti, "master blender", tislaamopäällikkö, yms yms..

Uisgen "Master Class" tastingissä kuulimme yleistä Japanin viskihistoriaa, Suntoryn historiaa, sekä tietysti maistelimme viskiä. Runsaasti havainnollisia tislaamokuvia sisältänyt esitys oli mielenkiintoinen ja käytettävissä olleeseen aikaan nähden riittävän kattava. Selkeä ja rauhallinen puhe helpotti seuraamista. Mukana olleet viskit tarjosivat hyvän (mutta jo entuudestaan tutun) peruskattauksen:

- Hibiki 12 yo (Blended)
- Hakushu 12 yo
- Yamazaki 12 yo
- Yamazaki 18 yo

Viskien osalta siis tuttua ja turvallista, joten mielelläni olisinkin nähnyt kattauksessa edes yhden hieman harvinaisemman tuotteen. Tapahtuman suurin anti oli kuitenkin selvä, Dr. Inatomin kaltaisia legendaarisia viskihenkilöitä ei usein pääse kuulemaan ja tässä suhteessa tämä puolentoista tunnin "luento" täytti sille asetetut odotukset.

Monta kysymysmerkkiä jäi kuitenkin vielä ilmaan ja paljon on vielä itselle maistamatonta tuotantoa markkinoilla. Tutkimusmatka Japanilaiseen viskiin saa varmasti jatkoa kunhan vaan sopivia tilaisuuksia kohdalle osuu..

The Glenlivet "Guardians Cask"

Tämän vuoden Uisge-festivaaleilla yksi mielenkiintoisimmista tarjolla olleista viskeistä oli Glenlivet-tislaamon Single Cask-pullotus, "Guardians Cask".

The Glenlivet 18 yo, 55,7%, Single Cask Edition, "Guardians Cask". Cask No. 2911. Bottled 14.11.2011.

Tuoksu on pehmeän maltainen, hedelmäinen ja sopivalla tavalla terävä. Runsaasti hunajaa sekä vaniljaa. Vahva ja intensiivinen.

Maku on vahvapiirteinen, maukkaan hedelmäinen ja täyteläinen. Kaunis maltaisuus, toffee, maitosuklaa...

Jälkimaku on pitkä, voimakkaana jatkuva ja miellyttävä. Mallasta, suklaata, keltaisia hedelmiä ja lopussa hentoa turpeisuutta.

Maukas ja vahva, hyvästä tynnyristä pullotettu Glenlivet. Erittäin herkullinen viski.

Arvostelussa 31 viskiä

UISGE 2012-viskitapahtumaan liittyi myös viskikilpailu, mihin maahantuojat olivat saaneet ilmoittaa tuotteitaan arvosteltaviksi.
Sain kunnian olla mukana tuomaristossa ja arpa heitti maistelusarjakseni Speysiden/Highlandin viskit. Mukana oli 31 viskiä, jotka piti siis yhden iltapäivän aikana arvioida ja pisteyttää. Maistelu tehtiin sokkona, eli maistellessa ei ollut mitään tietoa siitä, mitä viskejä laseissa oli. Vain siis kilpailusarja oli selvillä.
Pisteytyksessä käytettiin perinteistä "kouluarvostelua" ja omalla kohdallani päätin, että mielestäni setin parhaalle (jos sellaisen löydän) annan täydet 10 pistettä ja muille sitten siitä alaspäin...

Kun maistelun ja arviointilomakkeiden palautuksen jälkeen laseissa olleet viskit julkistettiin, näytti oma listani lyhyiden kommenttien kera tältä:

10 pistettä:

- The Balvenie Port Wood 21 yo, 40%. "Sweet & Sour", hieno, vivahteikas ja pitkä.

9 pistettä:

- Aberlour 18 yo, 43%. Sherryinen, hyvä, vivahteikkaan hedelmäinen, maukas.
- GlenDronach Original 12 yo, 43%. Sherryä, tammea, tasapainoinen, maukas.

8 pistettä:

- BenRiach 15 yo Pedro Ximinez Finish, 46%. "Raskas", tumman suklainen, vahva.
- GlenDronach Revival 15 yo, 46%. Kuiva Sherry, puhdas, kaunis, kuivuva.
- The Macallan 12 yo Sherry Oak, 40%. Sherry, kypsää hedelmää. Pehmeä, maukas, hieman ohut.

7 pistettä:

- BenRiach Curiositas 10 yo, 46%. Savuesanssinen, tervainen, yksinkertaisen hyvää. (Setin ainoa 100% varmuudella tunnistamani viski).
- The Dalmore 18 yo, 43%. Sherryä, ylikypsää hedelmää. Erikoinen, suolaisuutta. Hieno jälkimaku. Tasapaino?
- Glenfiddich 12 yo, 40%. Maltainen, pehmeä, helppo.
- Glen Garioch Founder's Reserve. 48%. Kaakaota, pehmeä, mutta vahvapiirteinen.
- The Glenmorangie Original 10 yo, 40%.  Raikas, hieman vetinen, kivan hedelmäinen.
- Glen Moray Chardonnay Cask 10 yo, 40%. Runsaasti mallasta, kypsää päärynää. Täyteläinen, suklainen.

6 pistettä:

- The Balvenie Double Wood 12 yo, 40%. Mallasta, hentoa turpeisuutta. Perusmalt.
- Benriach 12 yo, 43%. Raikkaan hedelmäinen, toffeinen, pehmeä.
- Clynelish 14 yo, 46%. Suolaisuutta, mallasta, maitosuklaata, muovailuvahaa.
- Deanston 12 yo, 46,3%. "Keskitietä"
- Fettercairn Fior, 42%. Sherryinen?, outo, hapan.
- GlenDronach Allardice 18 yo, 46%. Suklaata, hedelmäistä happamuutta. Vähän ohut.
- Glen Elgin 12 yo. 43%. "Perus", täyteläinen, maitosuklainen.
- Glenfiddich 18 yo, 40%. Maltainen ja raskas, mutta jotenkin väljähtynyt.
- Glenfiddich 21 yo, 40%. Märkää pahvia, makeaa hedelmää.
- The Glenlivet French Oak Reserve 15 yo, 40%. Hedelmäinen, ihan kiva.

5 pistettä:

- Glenfiddich Solera 15 yo, 40%. Omenaa, mallasta, pehmeä.
- Glen Garioch 12 yo, 48%. Maltainen, vaisu.
- The Glenlivet Nadurra 16 yo, 57,6%. Raikkaan hedelmäinen, raaka.
- The Glenlivet Archive 21 yo, 43%. Maltainen, hedelmäinen, "tyhjä".
- Glen Moray 12 yo, 40%. Sitruksinen, vaisu.
- Imperial 1995 / 2011, Duncan Taylor Rare Auld, 54,1%. Persikkaa, liimaa, kuivaa hedelmää. Tiukka.
- Oban 14 yo, 43%. Suolainen, maltainen, hedelmäinen.

4 pistettä:

- Glen Garioch 1991, bottled 2010, 54,7%. Outo, tunkkainen, kitkerä.
- Glen Moray 1986 / 2011, Duncan Taylor Rare Auld, 51,7%. Hento turve, kaakao, sekava. Pahaa.


Uisgen virallisissa tuloksissa Highlandsarjan kolmen kärki oli:

1. The Balvenie Port Wood 21 yo
2. Aberlour 18 yo
3. BenRiach Curiositas 10 yo

Yhdeksän eri aluesarjan voittajien joukosta valittiin vielä koko festivaalin kärkikolmikko ja myös tässä Balvenie piti pintansa.

UISGE 2012, "best of the best":

1. The Balvenie Port Wood 21 yo
2. Bushmills 16 yo
3. Isle of Jura Prophecy

Irlantilaista Uisgessa

Irlantilainen viski on ollut minulle pitkään melko vierasta, eikä maistelukokemuksia tämän vihreän saaren tuotteista ole kovinkaan paljon vuosien varrella kertynyt. Viime vuoden Uisgessa lähdin hakemaan kokemuksia Jamesonin parista (juttu) ja nyt vuotta myöhemmin vuoronsa sai Cooley.

Cooleyn Brand Ambassador Jennifer Grahamin vetämässä maistelusessiossa oli mukana viisi Irkkua, joista selkeät muistikuvat itsellä olivat vain Connemaran osalta. Avoimin mielin siis kohti uusia makuelämyksiä.

Viskien esittely oli hyvä, kulkien yleisen Irlannin viskihistorian kautta Cooleyn historiaan, nykypäivään ja lopuksi itse tuotteisiin. Jenniferin iloinen ja lämminhenkinen esiintyminen sai hyvälle tuulelle ja tämä tasting olikin mainio tapa aloitella Uisgen perjantai-iltapäivää.

Maistelussa olivat:


Greenore Single Grain 8 yo, 40%.

Tuoksussa runsaasti mantelia, viljaa sekä vaniljaa.

Maku on pehmeä, viljainen, pähkinäinen ja kevyesti toffeinen. Kevyttä ja helppoa.

Helposti juotavaa "perusviskiä" Ihan kiva aloitusviski.


Kilbeggan, 40%.

Tuoksussa omenaa, kevyesti maltaisuutta sekä poltettua sokeria.

Maku on pehmeä, täyteläinen ja silkkinen. Suklaata, hentoa mausteisuutta. Loppu kuivahtaa tyylikkääästi.

Hyvä ja pehmeä. Oma suosikkini tästä setistä.


Tyrconnell Single Malt, 40%.

Tuoksussa maltaisuutta sekä raikasta hedelmää.

 Maku on hedelmäinen ja samaan aikaan hieman kuiva että makea. Taustalla suolainen vivahde. Ei ihan tasapainossa.

Hieman outo tapaus. Toisaalta ihan hyvä mutta toisaalta ei.


Locke's 8 yo Single Malt, 40%.

Tämä pienen määrän (n. 5-15%) savustettua mallasta sisältävä viski oli tuoksultaan  maltainen, hennon savuinen ja raikkaan hedelmäinen.

Maku on maukas, hedelmäinen ja miellyttävän nuotiosavuinen. Vaniljaa, sopivasti voimaa.

Ihan kiva ja maukas viski.


Connemara Peated Single Malt Whisky, 40%.

Tuoksu on nuorehko, raa'an hedelmäinen ja kuivan savuinen. "Tympeä".

Maku on mukavan savuinen, pehmeä ja kypsän hedelmäinen.

Liian nuoren tuntuinen ja turhan ohutrunkoinen viski. Muuten makuprofiililtaan miellyttävä tuote, jossa savuisuus on tuntuvaa, muttei liian hallitsevaa.

UISGE 2012

UISGE 2012

UISGE 2012 viskifestivaali järjestettiin Helsingissä 9.-10.2.2012. Tapahtumapaikaksi oli valittu Vanha Ylioppilastalo, joka tarjosikin upeat puitteet tälle järjestyksessään toiselle UISGE-festivaalille. Kaksi päivää kului kuin siivillä erilaisia tuotteita niin standeillä kuin tastingeissäkin maistellen. Mielenkiintoista juteltavaa riitti niin tislaamoiden edustajien kuin muiden harrastajienkin kanssa ja ajoittaisesta pienestä tungoksesta huolimatta tunnelma säilyi lämminhenkisenä ja rauhallisena läpi tapahtuman. Hienoa työtä, kiitos järjestäjille. Maisteluista ja tastingeistä lisää tuonnempana, nyt pidemmittä höpinöittä pienen kuvakoosteen pariin..

Vanha Ylioppilastalo

Vanhan sali

Bunnahabhain

"Thor"

"Douglas Laing"

"Unohtumaton tapaaminen". Willie Tait, Isle of Jura Distillery.

Benriach

Alistair Walker, Benriach/Glendronach, (keskellä)

Jennifer Graham, Cooley Distillery

Yleisnäkymää

"Shackleton"

Dr. Inatomi, Suntory

"Viivi & Jack"

Mackinlay’s Shackleton Whisky

Tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackleton miehistöineen pääsi vuonna 1907 lähemmäs etelänapaa kuin kukaan aiemmin, mutta lopulta ryhmän oli poistuttava hyytävistä olusuhteista kiireellä. Retkikunnalla oli ilmeisesti lähdön hetkellä niin kiire, että jäätikölle jäi/jätettiin myös jokunen laatikko.

Etelänapamanner kätki tätä aarretta pitkään, kunnes jäähän haudatut/hautautuneet laatikot löytyivät 100 vuotta myöhemmin. Laatikoiden kyljistä paljastui teksti " Mackinlay's Rare Old Highland Whisky".

Vuonna 2010 yksi laatikoista lennätettiin Uuteen-Seelantiin tutkittavaksi ja sulatuksen jälkeen käsissä oli 11 pulloa yli sata vuotta jäätiköllä maannutta viskiä.

Alkuvuodesta 2011 kolme pulloista lähetettiin Whyte and Mackayn laboratorioon tutkittavaksi ja siellä tehtyjen analyysien pohjalta yhtiön Master Blender Richard Paterson kera muiden asiantuntijoiden loivat Mackinlay'sin viskistä mahdollisimman tarkan jäljitelmän. Lopulta tätä "Shackleton's Replicaa" valmistettiin 50.000 pulloa. Sekoitukseen käytettiin mallasviskejä Skotlannista Speysiden, Highlandin ja Islands'in alueilta. Iäkkäimpänä mukana olevana viskinä on mainittu vuoden 1983 Glen Mhor.

Ja tältä se maistui:


Mackinlay’s Rare Old Highland Malt Whisky ‘Shackleton’s Replica’, 47,3%, White & MacKay 2011, Blended Malt, 50.000 bottles. 

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja kevyesti turpeinen. Maanläheisyyttä, syksyisiä lehtiä. Lakritsia, hento savun häivähdys.

Miellyttävän pehmeän ja täyteläisen suutuntuman omaava viski on hennon hedelmäinen, makeahkon maltainen ja hyvin kevyesti turpeinen. Makeus ja taustan kuivampi ruohoinen/yrttinen vivahde sulautuvat kauniisti yhteen.

Jälkimaku on aavistuksen turpeinen ja toffeinen. Sitrusta, hennosti tammea. Keskipitkä.

Ihan hyvä ja tasapainoinen sekoitus. "Tyypillinen Highlandviski". Hinta-laatusuhdetta ajatellessa mennään kuitenkin hieman miinukselle, sillä pullon hinta +100€ on mielestäni tästä vähän turhan paljon.

Royal Lochnagar 23 yo 1973, Rare Malts Selection

Pitkästä aikaa maistelussa vanhaa Rare Malts-sarjaa ja siitä itselle ennen maistamaton ja blogissa arvioimaton pullote.

Royal Lochnagar 23 yo 1973, 59,7%. Rare Malts Selection. Bottled April 1997.

Tuoksussa hunajaa, pehmeää mallasta, paahdettua pähkinää ja kypsää hedelmää. Alkoholi pysyy hienosti lähes täysin piilossa.

Maku on makea ja voimakas. Kypsää hedelmää, runsaasti hunajaa ja mehiläisvahaa. Suolapähkinää, sitrusta, appelsiinimarmeladia ja nyt myös alkoholin kirpakkuutta. Täyteläinen suutuntuma.

Jälkimaku on pehmeä, vahva ja kurkkua mukavasti lämmittävä. Kirpeää appelsiinia, hieman tammea sekä suolaisuutta. Sokeroimatonta omenahilloa, mallasta.

Kaunis iäkäs Highland-Malt, jonka makuprofiili on todella hyvä ja mielenkiintoinen. Varsin positiivinen tuttavuus.

(Kuva: whiskysamples.eu)

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa osa 5: Benriach

Cadenhead's-illan viidentenä viskinä lasissa Benriachia.

Benriach 23 yo, distilled 1986, bottled June 2009, 53,3%, Bourbon Barrel, 169 bts.

Tuoksussa makeaa trooppista hedelmää, vaniljakastiketta sekä hento kahvinen vivahde. Taustalla kevyesti tammea, kukkaisuutta sekä ripaus salmiakkia. Aromikas.

Maku on pehmeä ja hedelmäkaramellisen makea. Toffee, kypsät trooppiset hedelmät, runsas vanilja. Taustalla vivahteikasta kukkaisuutta.

Jälkimaussa hedelmäisyys muuttuu kirpeämmäksi (sitrus). Pituutta riittää mukavasti. Taustalla sopivan ohut tammen häivähdys. Tyylikäs.

Kaunis ja maukas, puhdaspiirteinen Benriach. Pieni vesilisä korostaa hentoja hedelmäisiä piirteitä. Kokonaisuus on "ilmavan" kevyt ja tyylikäs. Tämän tastingsetin oma suosikkini, joskin koko maistettu viisikko oli ainakin omaan makuuni kokonaisuudessaan erittäin korkeatasoinen.

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa osa 4: Dailuaine

Sitten maisteluvuoronsa saivat kaksi Bourbonkypsytettyä Speysiden alueen viskiä. Niistä ensimmäisenä Dailuaine.

Dailuaine 20 yo, distilled 1989, bottled February 2010, 56,5%, Bourbon Hogshead, 256 bts.

Tuoksu on maltainen ja jopa hieman "raskas". Kypsää hedelmää (omena), tammea, aavistus turpeisuutta, maitokaakaota sekä vaniljaa. Hyvä aloitus.

Maku on vahva ja suutuntuma mukavan vahamainen. Kypsää hedelmäisyyttä (keltaisia hedelmiä), vaniljaa, tammea. Täyteläinen ja aavistuksen turpeinen.

Jälkimaku on lämmittävä, pehmeä ja pitkä. Tammi ja hedelmäisyys ovat hyvin tasapainossa. Taustalla hieman suolaista turvetta. Hyvää.

Hienon tasapainoinen ja maukas Dailuaine. Hyvä esimerkki kauniisti Bourbontynnyrissä kypsyneestä Speysideviskistä.

Huomenna vuorossa tämän sarjan päättävä Benriach..

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa osa 3: Rosebank

Vuorossa vuonna 1993 suljetun Lowlandin alueella sijainneen Rosebank-tislaamon tuote.

Rosebank 22 yo, distilled 1989, bottled October 2011, 50,1%. Bourbon Hogshead, 222 bts.

Tuoksu on kevyt ja hentopiirteinen. Sitrusta, vaniljaa, kevyesti tammea. Makeahkoa kukkaisuutta, hunajaa. Puhdas.

Maku on pehmeä, sopivan täyteläinen ja puhtaan raikas. Mukava makeus pyörii ympärillä. Trooppista hedelmää, hento tammisuus. Tasapainoinen.

Jälkimaku on pitkä, raikkaan yrttinen ja kevyen salmiakkinen. Hedelmäinen makeus kuivahtaa sopivasti hieman happamaan suuntaan. Tammea kauniisti taustalla.

Hyvä ja puhdaspiirteinen Rosebank, joskaan ei kuitenkaan mikään "wow-elämys". Kuitenkin keskitasoa parempi "Rose".

Huomenna vuorossa Dailuaine...

Cadenhead'sia Hämeenlinnassa osa 2: Pulteney

Seuraavana tastingissa oli vuorossa pullote Skotlannin mantereen pohjoisimmalta tislaamolta.

Pulteney 18 yo, distilled 1990, bottled March 2009, 57,2%, Bourbon Barrel, 217 bts.

Tuoksussa vaniljaa, raikkaita hedelmiä, sekä pehmeää maltaisuutta. Raikasta sitrusta, hieman suolaisuutta. "Puhdas" ja ihan kiva.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Sitrus, puu sekä vähitellen esiin nouseva ja voimistuva mentholin raikkaus. Taustalla tislaamolle tyypillisesti suolaisuutta.

Jälkimaku on kirpakan hedelmäinen, kuivuva ja hieman hapokas. Taustalla kevyt tammisuus.

Hyvä ja raikas Pulteney. Nätti ja puhdaspiirteinen, joskin hieman yllätyksetön kokonaisuus. Voisin juoda toistekin.

Huomenna vuorossa Rosebank...