tiistai 30. lokakuuta 2012

Pain Confessor - Suistoklubi, Hämeenlinna 27.10.2012


"Pain Confessor 10th anniversary + "Incarcerated" album release party" - oli illan otsikko, kun Hämeenlinnalainen Pain Confessor juhli Suistoklubilla kymmenvuotista taivaltaan ja vastajulkaistua Incarcerated-albumiaan.



Yhtyeen musiikkia on luonnehdittu melodiseksi death metalliksi, eli rankahkot "mättöbileet" olivat luvassa. Tapahtuma kiinnosti hämäläisiä metallifaneja, joten keikka oli jo ennakkoon loppuunmyyty.

Juhlakonsertti jakautui kahteen settiin, eli Illan musiikillisen kattauksen Pain Confessor aloitti yhtyeen vanhemmalla tuotannolla ja lavalla nähtiin musisoimassa yhtyeen alkuperäisjäsenistöä. Hieno ja toimiva veto. Ykköslevyn väkevä "Lake of Regret" jyräsi edelleen vastustamattomalla voimalla.


Pienen tauon jälkeen lavalle asteli yhtyeen nykykokoonpano ja vuorossa oli tuore Incarcerated-levy. Tämä järjestyksessään neljäs Pain Confessor-albumi kuultiinkin bändin soittamana kokonaisuudessaan, levyn japsi-version bonusbiisit mukaan lukien.

Tältä live-kuuntelemalta päätellen Pain Confessor on tehnyt hyvän levyn, jossa aimpaa enemmän on annettu tilaa melodioille ja myös lauluun on sisällytetty enkä hieman aiempaa enemmän "puhdasta" tulkintaa "örinän" vastapainoksi. Täytyypä tutustua levyyn ja kuunnella kappaleiden studioversiot.
Bändin musiikki on toki edelleen raskasta ja synkkää, joten eipä tältäkään kiekolta vielä mitään radiohittejä voi odottaa. Itse enemmän hard rock- ja perinteisemmän heavyn miehenä jäinkin kaipaamaan vielä enemmän melodisuutta ja sitä "puhdasta" laulua.


Suistolle täytyy antaa jälleen kerran kiitosta todella upeista soundeista. Usein tämänkaltainen "brutaali" musiikki tuppaa menemään monissa keikkapaikoissa enemmän tai vähemmän puuroksi, mutta Suistolla kaikki on toisin. Kirkasta ja selkeää äänimaailmaa on ilo kuunella, kun jokainen soitin erottuu selkeänä.

Pain Confessor järjesti hyvät juhlat, vaikkei ihan näin raskas musiikkityyli aivan kärkipäässä omaa makuani olekaan. Hyvä ilta.









sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Leafblade, End of August - Suistoklubi, Hämeenlinna 25.10.2012



Suiston tunnelmallisessa torstai-illassa soi akustinen musiikki, kun Brittiläinen Leafblade saapui Hämeenlinnaan jo toista kertaa. Illan avauksena kuultiin kotimainen End of August.

End of August on uusi tuttavuus kotimaisella musiikkikartalla ja yhtyeen akustinen "indie folk" teki ainakin näin livetilanteessa hyvän vaikutuksen. Tyylikästä ja vahvaa, melankolista tulkintaa, joka sopi kylmään alkutalven iltaan hienosti. Kuuntelemaan "vangitseva" setti. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistaan 14.11.

End of August


Leafblade oli kokenut muutosta miehistössään sitten viimenäkemän. Nyt lavalla nähtiin duo Sean Jude - kitara,laulu & Kevin Murphy - basso.
Yhtyeen tyylilajina on akustinen, hieman aavemaisia ja mystisiä sävyjä omaava folkrock. Kappaleiden sanoituksiin on haettu vaikutteita tarustoista, luonnosta, tai vaikkapa vanhojen runojen maailmoista.














Bändin tälle vuodelle lupailtua uutta albumia ei ole ollut ainakaan vielä näköpiirissä, joten keikalla kuulimme lähinnä ensialbumi "Beyond, Beyond"in materiaalia höystettynä muutamalla coverilla. Jimi Hedrixin The Wind Cries Mary ja Led Zeppelin Going to California toimivatkin kaksikon käsittelyssä mallikkaasti.
Esitys oli kokonaisuutena varsin vahva ja Suiston yleisö sai viiden euron pääsylipuille varmasti enemmän kuin hyvän vastineen.

Tyylikäs ilta hyvän rauhallisen musiikin parissa.

Leafblade

perjantai 26. lokakuuta 2012

Cooley 1999/2012, Thosop Handwritten Label

Vaihteeksi lasiin eksyi irkkuviskiä..

Cooley 1999/2012, 53,3%. Thosop handwritten Label, 179 bottles


Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja pehmeän savuinen. Minttua, pähkinää, tammea, tervaista makeutta, palvikinkkua.

Maku jatkaa kauniisti tuoksun teemaa. Yleisilme on raikas, kevyehkö ja ilmava. Kirpakka hedelmäisyys, tammi, sekä kokonaisuuteen kivasti sointuva kevyehkö turvesavuisuus luovat tasapainoisen kokonaisuuden.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja hapokkaan hedelmäisenä. Turvesavuisuus tuntuu kevyenä vivahteena taustalla. Maku loppuu hieman kesken.

Ihan ok Irkku, muttei kuitenkaan sen erityisemmin säväyttävä kokemus. Pieni vesilisä tähän oli paikallaan, sillä laimennettuna viskin makukaari avautui selvästi paremmin kuin täydessä vahvuudessaan.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Aberlour 1985/2012 Thosop Handwritten Label

Aberlour 1985/2012, 45,1%. Thosop Handwritten Label, 219 bottles. Refill Bourbon Cask.


Tuoksu on kaunis. Makea vanilja, pehmeä kukkaisuus. Kypsiä trooppisia hedelmiä, Taustalla kiva tamminen vivahde.

Maku on pehmeä ja runsaan vaniljainen. Toffee, kevyt turpeisuus, tammi, jännä suolainen vivahde, "keltaiset hedelmät", tee, hunaja.

Jälkimaussa löytyy sitrusta, herukanlehteä, kukkaisuutta. Tammi nousee selvemmin esiin. Kuivuu reippaasti.

Ihan hyvä, joskin kuitenkin melko yllätyksetön pullote. Aberlourin tuotteita hallitsee yleensä vahva sherryisyys, mutta nyt maisteltu viski on hyvä osoitus siitä, että tämän tislaamon viski toimii hyvin myös näin "paljaana", ilman sherryn vaikutusta. Jos tätä verrataan aiemmin arvioimaani nuorempaan bourbon-kypsytettyyn Aberlouriin, niin korkeampi ikä ja matalampi alkoholiprosentti teki tästä  viskistä huomattavasti miellyttävämmän nautittavan kuin mitä tuo vuoden 1996 tynnyri pystyi tarjoamaan.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Port Ellen 27 yo 1983, The Whisky Agency

Port Ellen 27yo 1983/2010. 55.6%, The Whisky Agency, Private Stock, Refill Sherry Wood, 96 bottles


Tuoksu on makeahkon hedelmäinen ja runsaan savuinen. Havupuuta, tervaa, lakritsia. Seesteinen ja pehmeä.

Maku on täyteläisen hedelmäinen ja maukkaan turvesavuinen. Luumua, tervaa, grillimakkaraa, tammea, sitrusta, suolaisuutta. Jotain jää kuitenkin uupumaan.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus taittuu kirpeäksi ja hieman happamaksi. Sitrusta, tammea, kuivaa turpeisuutta.

Tämä Port Ellen oli selvästi parempi kuin eilen arvioitu High Spririts-pullote, mutta eipä tästäkään kuitenkaan klassikkoa saa tekemälläkään. Jotenkin alkaa olla sellainen fiilis, että Port Ellenin parhaat ajat on jo nähty. Onko parhaat tynnyrit jo pullotettu, vai alkaako ikää olemaan jo liikaa? Vaikea sanoa, mutta fakta on kuitenkin se, että tislaamon sulkemisesta tulee ensi keväänä kuluneeksi jo 30 vuotta, joten väkisinkin varastot hupenevat. Markkinoille tulevien pullojen hinnat nousevat myös kaiken aikaa, joten hyvän hinta-laatusuhteen metsästys alkaa olemaan tämän tislaamon kohdalla jo miltei mahdotonta.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Port Ellen 25 yo 1982, High Spirits

Port Ellen 25 yo 1982, 46%. Bottled 2008. High Spirits


Tuoksu on vahvapiirteinen ja siinä yhdistyvät "likainen" turvesavuisuus, lakritsi-salmiakki, vanilja, sitrus, tammi, sekä suolaisuus.

Maku on kirpakan sitruksinen ja suuntuntuma on melko ohut. Turvesavuisuus on yllättävänkin kevyttä. Tammea, vaniljaa, raakaa omenaa.

Jälkimaku on raikas, jota kirpeä hedelmäisyys hallitsee. Taustalla kuivaa tammea sekä suolaisuutta. Maku ei jaksa kantaa riittävän pitkälle.

Melko vaisu kokonaisuus, mistä ei jää kyllä mitään muisteltavaa.. Taitaapa olla jopa yksi heikoimmista maistamistani Port Elleneistä.

(kuva: whiskysamples.eu)

torstai 18. lokakuuta 2012

Bowmore 26 yo 1980 Glenkeir Treasures

Bowmore 26 yo, 49,4%. Distilled August 1980, bottled November 2006. The Whisky Shop Glenkeir Treasures. 195 bottles.


Tuoksu on pehmeä ja hentopiirteinen. Kuivahkoa trooppista hedelmäisyyttä, sitrusta, vaniljaa, tuoretta tammea. Turvesavuisuutta vain hyvin hento aavistus.

Maku on tuoksun tavoin kevyehkö. Kuivatut trooppiset hedelmät, vanilja, sitrus. Taustalta nousee esiin kevyt tervainen makeus. tammi tuntuu sopivan vahvana. Kuivaa turvesavuisuutta, hiiltä, toffeeta.

Jälkimaku on pitkähkö ja tasapainoinen. Hedelmäisyys, tammi ja kuiva turpeisuus saavat seurakseen raikkaan ja mukavan kirpakan sitruksisen vivahteen.

Kevyt ja "helppo" iäkäs viski. Kokonaisuus on ihan ok, mutta varsin yllätyksetön. Tämä viski kaipaisikin persoonallisuutta ja edes jotain vivahteikkuutta erottuakseen muista vastaavista tuotteista. Helposti juotava, mutta myös helposti unohdettava Bowmore. Ei klassikkoainesta.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Rival Sons - Pakkahuone, Tampere 12.10.2012


Rival Sons vieraili Tampereella viimeksi hieman vajaa vuosi sitten ja arvioni tuosta mainiosta keikasta voi lukea täältä.
Tuolloin ennustelin, että tämän bändin kohdalla keikkapaikat tulevat suurenemaan ja näin onkin käynyt. Viimeksi yhtye esiintyi siis Tullikamarin 350 ihmistä vetävällä Klubilla, mutta nyt oli otettu käyttöön jo samaisen rakennuksen 1200 paikkainen Pakkahuone.
Vaikka ilta ei tainnut olla aivan loppuunmyyty, oli väkeä paikalla kuitenkin varsin mukavasti.
Rival Sonsin tuore "Head Down" albumi on jälleen varsin laadukasta työtä, joten odotukset olivat keikankin suhteen korkealla.


Illan keikalla kävikin selväksi, että tämä bändi pystyy täyttämään vaivatta isommankin lavan. Rival Sons kuulosti ja näytti livenä jälleen todella hyvälle. Varmaa, tyylikästä esiintymistä oli ilo katsella ja soundit olivat loistavat. Pitkän, pari tuntia kestäneen keikan aikana kuultiin kappaleita mukavasti yhtyeen koko uran varrelta ja tunnelma salissa nousi ajoittain erittäin hyväksi.
Rival Sons oli parhaimmillaan nopeammissa rockpaloissa, jotka jyräsivät vastustamattomasti. Hitaampaa materiaalia kuultiin kuitenkin myös paljon (omaan makuuni ehkä hieman liikaakin) ja usein biisit venyivät pitkiksi jamitteluiksi.
Näissä jamittelu- / sooloiluosioissa kuultiin toki taidokasta musisointia, mutta ainakin itselleni näinä hetkinä yhtye vaikutti hieman poissaolevalta ja tunnelma väkisinkin lässähti. Tuntui, kuin bändi olisi soittanut itselleen unohtaen että heillä on myös yleisö paikalla.


Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja laadukas keikka, joka olisi varmasti pienellä tiivistämisellä ollut vieläkin parempi. Parit jamittelut pois ja tilalle kunnon rockbiisejä, niin ainakin minä olisin ollut varmasti tyytyväisempi.

Aika näyttää, riittävätkö Rival Sonsin rahkeet jatkossa vielä tätäkin suuremille areenoille. Tästä on ainakin hyvä jatkaa.



Bändin painettu settilista tälle kaikalle tuossa alla, mutta tuon ulkopuolelta kuultiin varmuudella ainakin "Memphis Sun" ja mielestäni myös "Save Me" oli mukana.

- Keep On Swinging
- Burn Down Los Angeles
- Gypsy Heart
- Wild Animal
- You Want To
- On My Way
- Until The Sun Comes
- The Heist
- Torture
- Run From Revelation
- Jordan
- All Over The Road
- Young Love
- Get What's Coming
- Pressure And Time
- Face Of Light
- Manifest Of Destiny #1
- I Want More





sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Craigellachie 12 yo 2000/2012 DL OMC Advance Sample

Tarkastelussa Alkon valikoiman uutuustuote.

Craigellachie 12 yo, 50%. Distilled Feb 2000, Bottled Aug 2012. Sherry Butt. Douglas Laing Old Malt Cask Advance Sample, 200ml. DL ref 8040.


Tuoksua hallitsee epäpuhdas sherryisyys, jonka makeus "lyö hieman yli". Kumimaisuutta, mintun raikkautta. Kepeä maltaisuus. Mikään ei ole oikein tasapainossa.

Maku on pehmeä ja makean sherryinen. Makeuden alta nousee raikasta sitrusta, minttua sekä vasta leikattua ruohoa. Kuiva, maltillinen maltaisuus. Viskin runko on kovin ohut ja sherryisyys tuntuu lähinnä makeutena, eikä lihaisana täyteläisyytenä kuten monissa hyvissä sherrykypsytetyisssä viskeissä.

Jälkimaku on raikas ja kirpeän hedelmäinen. Maku jää kuitenkin kovin tyhjäksi.

Tislaamolleen tyypillisen "hammastahnamaisen" raikkaita vivahteita omaava Craigellachie, mutta sherryisyys ei istu kokonaisuuteen ja makujen tasapaino on pahasti hakusessa. Vaisu esitys.

Erityshuomiona vielä se, että alla oleva Alkon makukuvaus tästä viskistä poikkeaa huomattavasti siitä, miltä tämä omassa suussani maistui:

"Kullankeltainen, täyteläinen, voimakkaan savuinen, tulinen, makean hedelmäinen, öljyinen, turpeinen, pitkä".

Ylläolevasta oikeastaan vain "kullankeltainen" ja makean hedelmäinen" osuvat mielestäni kohdalleen, muuten olen kyllä täysin eri linjoilla. Skottiviskiksi tämä tuote ei ole lähelläkään voimakkaan savuista ja turpeista, eikä maku ole missään nimessä täyteläinen tai pitkä, kuten tuo info väittää. Outoa ja jopa harhaanjohtavaa. Enpä muista aiemmin törmänneeni vastaavaan. Huh.

torstai 11. lokakuuta 2012

Lacuna Coil - Nosturi, Helsinki 9.10.2012


Italialainen, melodista metallimusiikkia esittävä Lacuna Coil on keikkaillut maassamme muutamaan otteeseen aiemminkin, mutta aina jostain syytä olen onnistunut nuo keikat missaamaan. Nyt, sateisena ja synkkänä lokakuun iltana oli aika paikata tämä puute, kun yhtyeen Dark Legacy-nimeä kantava kiertue starttasi Helsingin Nosturista.


Lähtökohdat illan keikalle eivät olleet aivan ihanteelliset. Nosturiin oli saapunut yleisöä arviolta noin puolet salin kapasiteetista ja tämän lisäksi yhtye oli kokenut menetyksiä vakiokokoonpanossaan. Bändin basisti oli potemassa käsivammaa, kun taas rumpali oli saanut määräyksen pysyä kotonaan hoitamassa perheeseen juuri syntynyttä pienokaista.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, joten rumpupallille oli hankittu tuuraaja pikahälytyksellä ja basistin tontilla hyödynnettiin nykytekniikan suomia mahdollisuuksia niin, ettei oikean basistin puuttumista keikan aikana musiikillisessa mielessä edes huomannut.


Heti avausbiisistä "I Don't Believe in Tomorrow" lähtien yhtye oli huikeassa vedossa. Kirkkaat, mutta juuri sopivan muhkeat soundit yhdistettynä Cristina Scabbian ja Andrea Ferron maukkaaseen duettolaulantaan takasivat viihtyvyyden. Yhtyeen "keulakuva" Christina Scabbia on lavalla todella säteilevä ja valovoimainen tähti, tuoden upeaa kontrastia muuten niin miehiseen metallirintamaan.


Täydet kaksi tuntia kestänyt konsertti jakautui varsin toimivasti  kolmeen osaan. Alun sähköisten tulkintojen jälkeen keikan puoliväliin oli sijoitettu upea akustinen osio, jossa yhtye pääsi esittelemään monipuolisuuttaan. Tämä viisi kappaletta sisältänyt tunnelmallinen setti olikin aivan huikea. Herkissä kappaleissa Scabbian kirkas ääni pääsi todella oikeuksiinsa ja akustisten kitaroiden luoma äänimaailma oli lähes henkeäsalpaavan maagista.


Tämän upean puolituntisen jälkeen pistettiin jälleen töpselit seinään ja loppu mentiin alun tavoin vahvan metallisissa soinneissa. Studiolevyiltä kuunneltuna Lacuna Coilin kappalemateriaali tuntuu ajoittain hieman tasapaksulta, mutta livetilanteessa ei moitteen sijaa löytynyt tässäkään suhteessa. Settilista oli koottu erittäin hyvin ja monipuolisesti. Kun keikan lopetuskin (värisyttävä "My Spirit") oli tyylikäs, ilman "pakollisia" encoreita, oli loistava ilta hienosti paketissa.

Kerrassan upea keikka, joka nouseekin ehdottomasti yhdeksi parhaista tänä vuonna näkemistäni esityksistä!

Setti:

1. I Don't Believe in Tomorrow
2. I Won't Tell You
3. Kill the Light
4. Senzafine
5. Heaven's a Lie
6. Self Deception
7. Entwined
8. To the Edge
9. Give Me Something More

Acoustic:
10. Falling Again
11. Closer
12. Within Me
13. End of Time
14. Shallow Life


15. Our Truth
16. Upsidedown
17. To Live Is to Hide
18. Fragile
19. Swamped
20. No Need to Explain
21. Survive
22. Trip the Darkness
23. Spellbound
24. My Spirit





tiistai 9. lokakuuta 2012

Bowmore 15 yo Mariner (+-2005)

Eilisen Mariner-pettymyksen jälkeen lasissa Mariner noin 7-8 vuoden takaa.

Bowmore 15 yo Mariner, 43%. (+-2005)


Tuoksu on kaunis. Makea kukkaisuus, kypsä hedelmäisyys sekä sopivan tuhti, hieman tervainen turvesavu. Aromit ovat hienosti tasapainossa. Houkuttelee maistamaan..

Maku on makea ja herkullinen. Hedelmäisyys on raikasta - kypsiä keltaisia luumuja, papaijaa. Mukava sherryinen vivahde. Turvesavuisuus tuntuu juuri sopivana taustalla.

Jälkimaussa hedelmäinen makeus säilyy hienosti. Kukkaisöljyä, tervaa, turpeisuutta sekä makeutta sopivasti taittavaa suolaisuutta.

Erittäin hyvä ja maukas Mariner! Sopivasti makeutta, täyteläisyyttä ja "Marinerin merellisyyttä" (suolaisuutta). Loistava makujen tasapaino. Tätä edeltäneen "Sreen Printed Label"-version ohella parasta Marineria. Erot näiden vanhempien ja uusien pullotteiden välillä ovat käsittämättömän suuria.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Bowmore 15 yo Mariner (2012)

Tarkastelussa Bowmore Marinerin tuorein versio..

Bowmore 15 yo Mariner, 43%, (2012)


Tuoksussa tuntuu päällimmäisenä kypsää hedelmäisyyttä sekä sopivan kevyt turvesavuisuus. Suolaisuutta (lakritsi). Tervaisuus tuo makeutta. Taustalla joku kuivahko ja pistävä vivahde.

Maku on pehmeä ja viski on suutuntumaltaan yllättävänkin kevyt. Kypsä hedelmäisyys (sherry), hento tervaisuus, kuiva turvesavuisuus sekä reipas suolaisuus.

Jälkimaku ei ihmeitä tarjoa. Tasainen maku vain hiipuu melko nopeasti pois. Yllätyksetön hedelmä-turve-suolaisuus hallitsee.

Kovin tasaiseksi ja jopa melko latteaksi hiotun oloinen on tämä pullotus. Mitä on tapahtunut tälle ennen niin upealle viskille? Bowmore Mariner mallia 2012 on valitettavasti selvästi heikoin koskaan maistamani Mariner. Tislaamon nykylinja näiden "peruspullotteiden" osalta alkaa näyttämään hieman huolestuttavalta...


lauantai 6. lokakuuta 2012

Bowmore 15 yo Laimrig (2012)

Sitten maisteluvuorossa Bowmoren uusin Laimrig-pullote.

Bowmore 15 yo Laimrig, 53,7%. Sherry Cask Finished, 18 000 bottles. (2012)


Tuoksu on syvä, voimakas ja täyteläisen pehmeä. Vahva sherryisyys, tumma suklaa, kuiva turvesavuisuus. Luumua, rusinaa, herukan raikkautta.

Maku on pehmeä ja kermaisen täyteläinen. Runsas sherryisyys hallitsee. Turvesavuisuutta löytyy sopivasti tuomaan vahvuutta makuun. Raikkaan kirpeää herukkaa, kevyesti tammea.

Jälkimaku säilyy mukavan hedelmäisenä ja täyteläisenä. Tammea, hieman suolaisuutta, marjojen kirpeyttä ja happamuuttta. makujen tasapaino säilyy hienosti loppuun asti.

Rinnakkainvertailussa tämä uusi Laimrig on viime vuonna julkaistua edeltäjäänsä tasapainoisempi kokonaisuus ja sen jälkimaku säilyy makeampana ja täyteläisempänä. Perusmakuprofiili on säilynyt viime vuodesta kuitenkin varsin samankaltaisena. Hyvä viski.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ardbeg Galileo

Testissä Ardbegin tuorein pullotus...

Ardbeg Galileo, 49%. Distilled 1999, bottled 2012


Tämän viskin kypsytykseen on käytetty Ex-Bourbon- sekä Ex-Marsalatynnyreitä. Marsalatynnyreiden osuuden on kerrottu olevan n. 30%.

Tuoksua hallitsee vahva ja makeahko turvesavuisuus. Tervaa, palvikinkkua, kuivaa tammea, vaniljaa, kermatoffeetta.

Maku on kuivan turpeinen ja hapokkaan hedelmäinen. Sitrusta, vaniljaa, hiiltynyttä puuta, sokerilientä. Suutuntumaltaan viski on melko ohut.

Kuivahko ja hieman pistävä jälkimaku on raikas (hammastahna). Kirpeä hedelmäisyys.Turpeisuus häilyy jossain taustalla eikä oikein sulaudu kokonaisuuteen.

Jälleen yksi uusi Ardbeg, mutta eipä oikein mitään uutta tarjottavaa. Kokonaisuus on hieman ohut ja tasapainoton. Varsinkin jälkimaku jätti paljon toivomisen varaa.
Vierellä verrokkina maisteltu viime kevään Ardbeg Day-julkaisu miellytti ainakin itseäni selvästi enemmän.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Sister Sin, MadCraft - On The Rocks, Helsinki 28.9.2012


Ruotsalainen Sister Sin tuli nähtyä livenä ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun yhtye kiersi Eurooppaa yhdessä U.D.O.:n kanssa, (arvioni täällä).
On The Rocksin lavalle asteli siis jo entuudestaan tuttu yhtye ja odotukset lupailivat jälleen energistä ja viihdyttävää settiä.

Aluksi lavalla pyörähti kuitenkin Helsinkiläinen MadCraft, jonka melodinen punkrock olikin hyvä alku illalle. Hyvää fiilistä ja esiintymisen iloa, ihan jees setti.

Sister Sin tarjoili yleisölleen juuri sitä, mitä ennakkoon oletinkin ja onnistui tehtävässään hyvin. Todella energinen yhtye onnistui jälleen ottamaan yleisönsä hienosti laulajatar Liv "Sin" Jagrellin johdolla ja keikka oli kaikin puolin viihdyttävä. Settilista oli pitkälti samanlainen kuin vuoden takaisella keikalla, joskin nyt kuultiin myös hieman maistiaisia bändin piakkoin ilmestyvältä  "Now And Forever"-albumilta. Parit coverit, U.D.O.:n "24/7" ja Motörheadin "Rock'n'Roll" jyräsivät komeasti.


Liv Jagrellin vahva ääni pääsee livetilanteessa hienosti oikeuksiinsa ja laulajattarella onkin jatkossa mahdollisuudet nousta heavyrockin naisvokalistien tärävimmälle huipulle.














Vuosi sitten hieman purnasin sitä, että tuolloin keikka loppui hieman lyhyeen ja sama pettymys koettiin nyt myös On The Rocksissa. Setti kesti vain n.45min, vaikka yleisö olisi halunnut selvästi enemmän.
Yhtye kuitenkin täytti Rocksin pienen lavan niin vahvalla energialatauksella, että kyllä keikasta varsin hyvä maku sen lyhyydestä huolimatta jäi. Jään odottamaan uutta levyä ja jossain vaiheessa sitten vielä pidempää keikkaa...