lauantai 29. syyskuuta 2012

Sonata Arctica - Tavastiaklubi, Helsinki 26.9.2012


Ilma ulkona kylmenee ja syksy pimenee, mutta se ei tahtia haittaa, sillä viime aikoina on itselläni riittänyt kiirettä ja menoja niin, ettei uusia juttuja meinaa ehtiä kirjoittelemaan.

Viime keskiviikkonakin olisi tapahtumaa ollut liiaksikin. Helsingissä olisi nimittäin ollut varsin mielenkiintoinen Ardbeg-komitean tasting-tilaisuus tislaamopäällikön johdolla, mutta olin jo aiemmin luvannut mennä samaan aikaan poikani kanssa Sonata Arctican keikalle. Näin suunnaksi siis Tavastia, tuo maamme legendaarisin rockklubi. Kiitokset Tavastian suuntaan ikärajattoman keikan järjestämisestä!

Ardbeg-tilaisuus oli kuulopuheiden mukaan ollut varsin hyvä ja onnistunut, mutta niin oli erinomainen myös Kemin powermetal-ylpeys Sonata Arctica.


Keikka päräytettiin käyntiin tuoreimman Stones Grow Her Name-albumin rivakalla avausraidalla Only the Broken Hearts (Make You Beautiful) ja jatkoa seurasi hienon Black Sheep-klassikon muodossa.
Tämän huikean avauksen jälkeen yhtye tarjoili mukavan 1t. 40 min. sekoituksen uutta ja vanhaa Sonata-tuotantoa, pääpainon ollessa kuitenkin tuon tuoreimman albumin materiaalissa ja hyvä niin, sillä varsin kelpo levyn on bändi saanut aikaiseksi.

Keikan keskivaiheille oli sijoitettu muutaman biisin rauhallinen akustinen osio, jossa mm. upea Tallulah ja Bon Jovin Wanted Dead Or Alive kuultiin hienoina sovituksina.

Yhtye oli pirteässä vedossa ja soundit Tavastialla erinomaiset, jopa parhaat pitkään aikaan kuulemani. Lava oli tyylikäs ja hienot valot täydensivät kokonaisuutta.

 Todella onnistunut ja hyvä ilta kotimaisen melodisen powermetallin parissa.




tiistai 25. syyskuuta 2012

The Glenlivet Master Distiller's Reserve

The Glenlivet Master Distiller's Reserve, 40%, "Travel Retail"


Matured in three different types of wood: European oak butts, first-fill American standard barrels and re-fill American oak hogsheads.

Tuoksu on pehmeä ja makean hedelmäinen. Hunajaa, toffeeta, tasapainoinen maltaisuus. Kevyt sherryisyys. Aprikoosia, valkosuklaata, neilikkaa.

Maku on todella pehmeä. Maltaisuus tuntuu runsaana. Kuivattuja sekahedelmiä (omena, luumu, rusina). Taustalla mausteisuutta sekä pähkinää.

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti. Hedelmäisyys säilyy runsaana. Katkeraa yrttisyyttä nousee esiin. Tummaa suklaata. Hieman "tunkkainen".

"Perus" Glenlivet. Helposti juotavaa, mutta ei millään muotoa oikein säväyttävä. Hyvää retkievästä vaikkapa taskumatin täytteeksi.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Seremonia, Earthbound Machine - Suistoklubi, Hämeenlinna 20.9.2012


"Seremonia-yhtye esittää psykedeliasävytteistä jytärokkia ja laulaa suomeksi", lukee yhtyeen Facebook-sivuilla.

Tässä lähtökohdat illan keikalle Hämeenlinnan Suistoklubilla. No, toki hieman taustatietoakin oli, sillä bändin "Rock'n'rollin maailma"-video julkaistiin jo keväällä ja tuore ensialbumikin oli ennakkokuunneltavissa netissä ainakin Sue-lehden sivuilla.


Seremonian musiikkiin on ammennettu vaikutteita 1970-luvun raskaasta rockista ja ainakin itselleni tulee ensimmäisenä mieleen alkuaikojen Black Sabbath. Synkkiä sanoituksia, joissa pimeyden voimat hallitsevat, sekä raskasta, melko hidastempoista soitantaa.  Raskaat riffit maustetaan psykedeelisillä ja hieman progemaisilla vivahteilla.


Illan keikka ei tästä ajatuksesta poikennut ja Suistolla kuultiin juurikin kaikkea edellä mainittua. Tämäntyylinen musiikki suomeksi laulettuna ei ole helppo yhtälö, mutta Seremonia onnistui kuitenkin varsin hyvin. Ajoittain tunnelma nousi jopa maagisen vangitsevaksi ja onnistui juuri siinä, missä yhtyeen vahvuus ja voima piilee. Ajoittain käännyttiin kuitenkin (tahattoman?) komiikan puolelle, sillä sanoituksia kuunnellessa (esim. Antikristus 666) ei pieniltä naurunpyrskähdyksiltä voinut välttyä.
Bändi oli soitossaan kuitenkin erittäin hyvä ja soundit Suistolla erinomaiset. Laulajattaren ehkä hieman tasapaksu ääni ja eleetön esiintyminen olisivat ehkä kaivanneet hieman enemmän syvyyttä ja uskallusta heittäytyä tilanteeseen.
Kokonaisuutena hyvä, mutta lyhyt keikka, joka kannatti ehdottomasti käydä katsomassa.



Tässä vielä linkki levyarvosteluun KaaosZinessä: Seremonia, Seremonia.

Lämppäribändi Earthbound Machine tarjoili vahvaa doomia, eli hidasta ja raskasta riffittelyä, joka oli ihan ok, mutta pidemmän päälle kuitenkin tasapaksuudessaan melko puuduttavaa.


perjantai 21. syyskuuta 2012

Y&T, Los Bastardos Finlandeses - Apollo Live Club, Helsinki 19.9.2012


Viime vuonna maassamme ensivisiitillä käynyt amerikkalainen hardrock-ikoni Y&T saapui jälleen ilahduttamaan täkäläisiä fanejaan. Yhtyeen liki tasan vuoden takainen keikkahan oli erittäin hyvä ja mieleenpainuva, joten odotukset tälle illalle olivat myös korkealla.

Ennen Y&T:tä illan avasi kuitenkin kotoinen rockpumppumme Los Bastardos Finlandeses, jonka edellinen näkemäni keikka ei juurikaan hurraa-huutoja kerännyt.


Nyt kaikki oli kuitenkin tosin ja Bastardosit vetivät mahtava setin. Saliin oli loihdittu todella hyvät ja tuhdit soundit, settilista oli viihdyttävä ja bändi terävässä iskussa. Apollon tyylikkäät puitteet ja suuri lava loivat esitykseen oman hohtonsa. Setin puoliväliin sijoitettu Thin Lizzy-cover Jailbreak sopi tilanteeseen kuin nenä päähän. Hyvä veto!

"El Gringo" Ben Granfelt

"Kerro kerro kuvastin"


Dave Meniketti
 Sitten Y&T. Dave Meniketti joukkoineen tarjosi jälleen rautaisannoksen 1980-luvun hardrockia parhaimmillaan. Lavalla nähtiin rentoa esiintymistä, jossa yleisö huomioitiin kiitettävästi mm. toiveita soittamalla. Pitkä, yli kahden tunnin setti oli hyvin kasattu ja aika kului kuin siivillä. Apollon lava oli tyylikäs ja soittajilla tilaa mellastaa. Ylätasanteelle sijoitetut rummut ja hieno videoseinä loivat näyttävyyttä.


Kappaleissa pääpaino oli odotetusti 1980-luvun alun materiaalissa, mutta ilahduttavasti setti oli jonkun verran muuttunut viimevuotisesta.
Tyylikäs, viihdyttävä  ja erittäin hyvä esitys jälleen tältä konkaribändiltä.


Katso YouTubessa: Y&T - Shine On, live @ Apollo Helsinki 19.9.2012


Brad Lang
John Nymann



Mike Vanderhule


+ yleisötoiveena esitetty "Beautiful Dreamer"


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Steamroller - Tavastia, Helsinki 17.9.2012

Steamroller

Rockia, bluesia, funkya, poppia, improvisaatiota, tasokasta soittoa, huumoria, juomista, hauskanpitoa. Tätä kaikkea tarjosi maanantai-iltainen Steamrollerin keikka Helsingin Tavastialla.

Doug Aldrich

Mutta mikä on Steamroller? Asia selvinnee parhaiten tästä keikan virallisesta tiedotteesta:

"Englantilaisen Whitesnake-yhtyeen kitaristi-lauluntekijä Doug Aldrich höyryää syksyllä Suomeen SteamRoller -yhtyeensä kanssa. Koko SteamRoller -trio on koostettu Whitesnake-tähdistä: Aldrichin lisäksi SteamRollerissa vaikuttavat myös Whitesnake-rumpali Brian Tichy ja nyt laulumikkiin tarttunut basisti Michael Devin.
"Voisin jatkaa ikuisesti, voisin jammailla ikuisesti" totesi pitkän linjan rock-kitaristi Doug Aldrich tämän vuoden maaliskuussa Auditorium Merulassa, Italiassa. Palava himo soittamiseen onkin Aldrichin luotsaaman SteamRoller-yhtyeen takana: trio syntyi alunperin Whitesnaken pitäessä tällä hetkellä hengähdystaukoa saatuaan yli vuoden mittaisen kiertueensa päätökseen.
Sana voimatrion vaikuttavuudesta on kuitenkin levinnyt nopeasti. Kolmen sekä henkilöinä että muusikoina ainutlaatuisen whitesnakelaisen uusi kokoonpano on herättänyt kiinnostusta heti SteamRollerin ensi metreiltä alkuvuodesta 2012.
Doug Aldrich on kirjoittanut kaksi edellistä Whitesnake-albumia yhdessä yhtyeen legendaarisen keulamiehen, David Coverdalen kanssa. Ennen liittymistään multiplatinaa myyneeseen Whitesnakeen kymmenisen vuotta sitten Aldrich on soittanut muun muassa Ronnie James Dion kanssa. Basisti ja laulaja Michael Devin on viettänyt Whitesnakea edeltäneet vuotensa Kenny Wayne Shepherdin ja George Lynchin kanssa. Palkittu Whitesnake-rumpali Brian Tichy puolestaan on aiemmin soittanut muun muassa Billy Idolin, Ozzy Osbournen, Slashin ja monen muun seurassa".


Michael Devin


Yhtyettä on markkinoitu vahvasti juurikin Doug Aldrichin bändinä (Doug Aldrich's Steamroller), mutta heti keikan alkajaisiksi Aldrich totesi, ettei asia ole näin, vaan yhtye on tasavertaisesti koko kolmikon yhteinen juttu.
Bändin Euroopankiertueen avannut Helsingin konsertti oli samalla Stemrollerin ensimmäinen virallinen keikka!

Brian Tichy

Homma starttasi käyntiin Led Zeppelin-vedolla Immigrant Song ja jatkoa seurasi yli kahden tunnin ajan. Bändi oli hienossa vedossa ja musiiikia kuultiin laidasta laitaan. Settilistaan oli poimittu kappaleita Zeppelinin lisäksi mm. Jeff Beckiltä, Mountainilta, The Alman Brothers Bandiltä, Michael Jacksonilta ja tietysti Whitesnakelta. Jacksonin hitistä "Billie Jean" kuultiin varsin onnistunut rockversio ja Whitesnakea edustivat mm. Slow An' Easy, Cryin in the Rain, sekä todella upea Ain't no Love in the Heart of the City.
Kattaus antoi kuulijoille sopivasti haastetta, sillä mihinkään best of-tyyppiseen ratkaisuus ei tällä keikalla turvaudutta, joten moni kappale jäi itseltäkin tunnistamatta.
Esiintymisen ilo ja hauskanpito välittyivät yleisöön hienosti. Tällaista on hyvä rockviihde - taitavaa ja mukaansatempaavaa soittoa, mutta koko ajan pilke silmäkulmassa. Mukavan vaihteleva ja erilainen ilta Tavastialla.

Kippis!


Tästä settilistasta puuttuu ainakin "Slow An' Easy"

Lämppäribändi, Venäläinen OldScool, hoiti hommansa tyylikkäästi ja perinteistä 1980-lukuvaikutteista hardrockia soittava ryhmä jätti itsestään ihan positiivisen kuvan.

OldSchool



perjantai 14. syyskuuta 2012

Nikka Yoichi 1991/2005, Cask 129504

Lasissa Yoichin Single Cask-pullotus.

Nikka Yoichi 1991/2005, 64%. Cask No. 129504, Warehouse 15.


Tuoksu on hyökkäävä ja makean liimamainen. Makeita hedelmiä, runsas tammisuus. Nahkaa, kevyt turvesavuisuuus. Mausteisuutta, tuoretta maalia. Varsin tyypillinen japanilaisen viskin tuoksu. Ei huono.

Maku on vahva ja täyteläinen. Todella makea hedelmäisyys, vahvana tuntuva tyylikäs tammisuus sekä hento turvesavu hallitsevat. Taustalla jotain liimamaista, sekä hieman katkeruutta. Makujen tasapaino säilyy kuitenkin varsin hyvin.

Jälkimaku kuivuu reippaasti. Tammea, tanniinisuutta, happamia hedelmiä, vahvaa mustaa teetä, lääkemäistä katkeruutta. Loppu on todella kuiva. Maku säilyy huikean pitkään.

Todella tyypillinen ja hyvä Japsiviski, jossa runsas hedelmäisyys, tammi sekä erikoinen liimamainen vivahde ovat hyvin tasapainossa. Jälkimaku tosin kuivuu hieman liikaa.

Täydessä vahvuudessaan vaativa maisteltava, joten pieni kikkailu veden kera on paikallaan.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Blair Athol "Distillery Only", b.2010


Blair Athol Cask Strength, 55,8%. Available only at the distillery. Bottled 2010.



Tuoksu on pehmeä ja "rauhallinen". Kypsää hedelmäisyyttä, mallasta, tammea, suklaata. Ei suuria vivahteita.

Maku on tuoksun tavoin korkeasta alkoholiprosentista huolimatta pehmeä. Täyteläinen makeus kietoo mukavasti otteeseensa. Flora & Fauna"-pullotteen tavoin runsaasti kermatoffeeta. kypsiä hedelmiä, havua, pihkaa.Maltaisuutta, sekä hieman viinimäistä happamuutta.

Jälkimaussa hedelmäisyys kääntyy edelleen happamampaan suuntaan ja viski kuivuu ehkä hieman liikaa. Suolainen vivahde taustalla.

Vahva ja ihan hyvä Blair Athol, mutta ei tässä toisaalta mitään klassikkoaineksiakaan ole. "Tulipa maistettua"-viski.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Deanston 'Toasted Oak' 1998/2012

Deanston 'Toasted Oak' 1998/2012, 56,4%. Distillery only, 326 bottles.

Kauniin pronssinvärisen viskin tuoksu on huikean voimakas. Salmiakkilakritsia, kuivaa maltaisuutta, tammea, paahtoleipää.

Tuoksun vahvapiirteisyys jatkuu myös maussa. Runsas maltaisuus, täyteläinen hedelmäisyys (kuivatut aprikoosit), lakritsi, kuiva paahteisuus. Hedelmäisyyden takana tuntuu huomattavan vahva suolaisuus.

Jälkimaku on kypsän hedelmäinen ja melko hapan. Taustalla tyylikäs tammisuus. Suolaisuus rikkoo kuitenkin tasapainoa.

Tämä vahva Deanston päihittää aiemmin maistamani tämän tislaamon peruspullotteet kirkkaasti ja sen "hedelmäinen/suolainen"-makuprofiilissa on paljon yhtymäkohtia joihinkin Sprinbankin viskeihin. Valitettavasti makukokonaisuus ei pysy aivan tasapainossa, mutta viskin vahvuus ja intensiivisyys on hieno.
Mielenkiintoinen viski maistaa, mutta eipä tätä tämän samplen jälkeen ikävä tule.

(kuva: whiskysamples.eu)

lauantai 1. syyskuuta 2012

"Tactical" (Talisker) 22 yo, 1979/2001, DL OMC

Testissä Douglas Laingin "Tactical" nimellä pullottama Talisker.

Tactical (Talisker) 22 yo 1979/2001, 50%. Douglas Laing Old Malt Cask, 288 bottles


Tuoksu on voimakas ja tuntuvan turpeinen. Palvikinkkua, tarvaa, raikasta mineraalisuutta, sitrusta, suolaisuutta. Runsaasti valkopippuria, taustalla poltettua puuta. Mitäpä muuta hyvältä Taliskerilta voi vaatia.

Viskin herkullinen maku on makea ja tervaisen savuinen. Vahva runko. Turpeisuus, kypsä hedelmäisyys ja tuhti savuisuus luovat maukkaan kokonaisuuden. Tavallaan hieman suoraviivaista ja yksinkertaista, mutta toimivaa.

Jälkimaku on pehmeä ja miellyttävän hitaasti hiipuva. Runsas turvesavuisuus, makea tervaisuus, tyylikäs tammi sekä runsas kuivattujen hedelmien kirjo.

Kokonaisuutena todella hyvä viski, joka on täyteläinen ja vahva, mutta samalla mukavan pehmeän makuprofiilin omaava. Herkullinen turvesavuisuus ja hieno makujen tasapaino. Menee parhaimpien maistamieni Taliskerien joukkoon.