maanantai 31. joulukuuta 2012

Bowmore 10 yo, Glasgow Garden Festival '88

Päätetään viskivuosi 2012 Bowmorella ja otetaan käsittelyyn hieman harvinaisempi 10-vuotias. Samalla haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja antoisaa viski- ja rockvuotta 2013!

Bowmore 10 yo Glasgow Garden Festival 1988, 40%, (5cl)


Tuoksu on hento ja seesteinen. Makeahko trooppinen hedelmäisyys ja kuivahko turpeisuus hallitsevat kokonaisuutta. Taustalla sitrusta, lakritsia, sekä pieni aavistus kypsää tummaa hedelmää (sherryä?). Erittäin tyypillinen tämän ajan Bowmoren tuoksu.

Maku on runsaan hedelmäinen. Aprikoosia, persikkaa, hunajaa. Tuoksun tavoin hennosti kypsää täyteläistä hedelmää (sherryä?). Kuivahko, maanläheinen ja täyteläinen turpeisuus. Taustalla suolaisuutta, mallasta sekä aavistus herukkaista kirpeyttä. Tasapainoinen ja pehmeä.

Jälkimaku on mukavan pitkähkö ja herkullinen. Raikas hedelmäisyys, kevyt turpeisuus. Sitrusta, lakritsia, suolaisuuta.

Hyvä ja "nätti" 10-vuotias. Tämä viski on tyyliltään hyvin lähellä vanhaa 12-vuotiasta, joskin kokonaisuus on pari vuotta nuorempana aavistuksen kevyempi.


lauantai 29. joulukuuta 2012

BenRiach 1976 28 yo cask #8081

Pienen joulutauon jälkeen jälleen viskien pariin. Tänään blogini täyttää jo neljä vuotta, joten otetaan synttäritunnelmissa tarkasteluun eräs varsin mainio BenRiach.

BenRiach 1976 28 yo, 58,7%, bottled Sept/05. Peated, Hogshead No. #8081. 189 bottles.


Tuoksu on voimakas. Trooppista hedelmää, tammea, kevyehkö turvesavuisuus. Aprikoosi, kookos, kirpakka sitrus, herukka. Kevyemmät hedelmäiset - ja raskaammat savuiset aromit ovat hienosti tasapainossa.

Maku on täyteläinen hedelmien ilotulitus. Aprikoosia, mangoa, ananasta, litsiä, makeaa sitrusta. Kevyt turvesavuisuus tuo mukavan vivahteen. Kookosta, pähkinää. Tammi tuntuu taustalla sopivan vahvana. Suutuntuma on öljyinen. Voimakas, mutta tyylikäs. Pieni vesilisä pehmentää ja avaa makua entisestään.

Jälkimaku on todella pitkä! Hedelmäisyys on nyt enemmän sitruksista (appelsiini, greippi). Myös mustaherukkaa nousee esiin. Turvesavuisuus tuntuu, mutta se ei nouse missään vaiheessa liian hallitsevaksi. Tammi tuo oman "iäkkään" vivahteensa. Ja vielä kerran, maku säilyy vahvana todella pitkään!

Hienon tasapainoinen ja vahvan makuprofiilin omaava BenRiach. Turpeisuus on tyylikkäänä taustalla, eikä missään vaiheessa vie tilaa runsaalta hedelmäisyydeltä. Ja se jälkimaku!
Upea viski, jossa on samaa hohdokkuutta kuin tässä "Whisky Fair-kaksikossa".








maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua

Tunnelmallista joulua kaikille blogin lukijoille!


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Bowmore 1987 21 yo, DL OMC

Bowmore 1987 21 yo, 50%. Distilled June 1987, bottled September 2008. Refill Hogshead. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 4656. 229 bottles.


Tuoksu on pehmeä, täyteläisen vaniljainen ja makean kukkainen. Suolaisuutta (salmiakki), trooppista hedelmää, toffeeta. Kaunis kevyt turpeisuus.

Maku on erittäin pehmeä ja todella makea. Trooppista hedelmää, vaniljaa, laventelia. Maltillinen turpeisuus, hento mustaherukkainen vivahde. Vahamainen suutuntuma.

Pitkässä ja miellyttävässä jälkimaussa hedelmien makeus väistyy ja runsas suolaisuus nousee pintaan. Aavistus tammea, raikasta hedelmää ja hento turpeisuus. Kukkaisuus (laventeli) säilyy vahvana vivahteena.

Hyvin odotuksia vastaava pullote. Trooppiset hedelmät, laventeli ja kevyt turpeisuus. Maukas, joskaan ei kovinkaan persoonallinen.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Bowmore 1989 22 yo, Blackadder Raw Cask #BF12867

Bowmore 1989 22 yo, 53,6%. Distilled 8.11.1989, bottled 02.2012. Refill Sherry Butt #BF12867. Blackadder Raw Cask, 288 bottles.


Tuoksu on hyvin tyypillinen 1980-luvun lopun Bowmorelle. Hento turvesavu, "karkkimainen" makeus, sekä kypsä trooppinen hedelmäisyys. Sherryn vaikutus ei juurikaan tunnu. Taustalla raikasta mentholia.

Maku on pehmeä ja kermaisen täyteläinen. Makea hedelmäisyys, jonka päälle avautuu kuivahko, hiilimäinen turvesavuisuus. Sitruksista raikkautta. Sherryn vaikutus on edelleen hyvin vaimea. Vaniljaa, aprikoosia, persikkaa. Tammi tuntuu sopivasti taustalla. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on raikkaan hedelmäinen ja sopivasti kuivuva. Sitrusta, viinimäistä happamuutta, tammea. Hyvin kevyesti turpeisuutta. Täyteläisyys säilyy kivasti.

Tämä "Refill Sherry Butt" on varmastikin jo aiemmin useaan kertaan käytetty, sillä tyypillisiä sherrykypsytyksen piirteitä ei tästä viskistä löydy. Toisaalta nyt itse tynnyri (tammi) on päässyt tuomaan makua ja kokonaisuus on ihan onnistunut. Makujen tasapaino ja täyteläisyys ovat hyvät. Kokonaisuutena ei mikään "tajunnanräjäyttäjä", mutta hyvä viski kuitenkin.
Makuprofiili on hyvin paljon samankaltainen kuin tässä Douglas of Drumlanrig-pullotteessa, mutta vahvempana ja intensiivisempänä.

(kuva: whiskysamples.eu)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Bowmore 1996 16 yo "The First Editions". Bottled for Finland

Tarkastelussa uusi, vain Suomen markkinoille pullotettu Bowmore.

 "The First Editions" Bowmore 1996, 16 yo, 52,8%. Bottled Nov. 2012. Selected and bottled for Finland. Sherry Hogshead, Single Cask Ref. ES 016/02. 297 bottles. Pullottaja Edition Spirits, Maahantuoja Vinoble Oy.


Tuoksu on pehmeän tervasavuinen ja hieman kuminen. Makea sherryisyys on tuntuvaa, muttei liian hallitsevaa. Kevyt yleisilme. Suolaisuutta (lakritsi). Taustalla hieman hapahkoa sitrusta.

Maku on pehmeä ja viski tuntuu yllättävänkin kevyelle. Sherryisyys on makeaa, mutta ei lihaisan täyteläistä, kuten olisin odottanut. Turpeisuus tuntuu hennosti taustalla, mutta savuisuutta saa oikein etsiä. Suolaisuutta, sitrusta.

Jälkimaussa sherryinen makea hedelmäisyys häipyy taustalle ja tilalle nousee hapanta ja kirpakkaa sitrusta (greippi). Turpeisuus säilyy kevyenä. Taustavivahteena tummaa suklaata sekä vahvaa kahvia.

Kokonaisuutena "puhdas" Bowmore, josta häiritseviä sivumakuja ei löydy, ei edes tislaamolleen tyypillistä laventelia.
Sherryisyys jää turhan kevyeksi, eikä ole täysin sulautunut kokonaisuuteen. Jotain "omaa persoonaa" jää tästä pullotteesta myös puuttumaan ja vastaavia tuotteita onkin markkinoilla paljon, eikä tämä yksilö pysty erottautumaan joukosta.
Ei huono viski, mutta ei ikäluokassaan huippukaan.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Springbank 1991/2012, Malts of Scotland #12036

Springbank 1991/2012, 51,5%. Bourbon Hogshead. Cask #MoS12036. Malts of Scotland, 144 bottles.


Tuoksu on runsaan vaniljainen ja puhtaan tamminen. Sitrusta, vihreää teetä. Puhdaspiirteinen ja miellyttävä.

Maku on makea ja herkullinen. Vaniljaa, kypsiä trooppisia hedelmiä. Kaunis tammisuus, öljyinen suutuntuma. Kukkaisuutta, havua.

Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Raikas hedelmäisyys hallitsee. Makeaa vaniljaa (vaniljajäätelö), kukkaisuutta, herukanlehteä, hedelmäpurukumia. Tammi kuivattaa kokonaisuutta sopivasti.

Vahvan ja mukavan intensiivisen makuprofiilin omaava Springbank. Tasapainoinen ja puhdaspiirteinen kokonaisuus. Laadukas pullote.

Kuva: thebondingdram.eu


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Longrow 18 yo (2012)

Longrow 18 yo, 46%. Bottled 2012


Tuoksu on melko täyteläinen ja pehmeä. Raikasta hedelmää, maanläheisyyttä, jotain kalkkimaista. Kevyt turvesavuisuus. Kermatoffeeta, liköörikonvehteja.

Maku on tyylikäs ja pehmeä. Kevyt makea hedelmäisyys, hento turvesavuisuus. Palanutta puuta, lakritsia, suolainen vivahde.

Jälkimaku on kevyt ja raikkaan sitruksinen (greippi). Toffeeta, tammea, suklaata. Kirpakka loppu. Herkullinen kevyt savuisuus (BBQ) jää pyörimään kitalakeen.

Ihan Hyvä Longrow, joskin jotain jää kokonaisuudesta uupumaan. Kokonaisuutena hieman "raskaampi" ja täyteläisempi kuin 2008-versio.

torstai 13. joulukuuta 2012

Glen Garioch 1968 29 yo cask #614

Glen Garioch ei kuulu kevyellä nykylinjallaan suurimpiin suosikkeihini, mutta vanhemmista pullotteista on löytynyt todellisia helmiä. Tässä yksi.

Glen Garioch 1968 29 yo, 54,4%. Cask No. 614. Distilled 27.4.1968. Cask type: Hogshead.


Tämän väriltään erittäin tumman viskin tuoksu on syvä ja huikean täyteläsen sherryinen. Sieraimiin tulviva tuoksu on vahva kuin veturi, mutta silti helposti hallittava ja jopa seesteinen. Kypsiä luumuja, rusinaa, suklaata, "vanhaa" tammea, kypsiä kirsikoita. Taustalla antiikkinahkaa, sekä kevyt turpeisuus. Pieni kirpakka sitruksen puraisu. Wow!

Maku on voimakas, runsas ja täyteläinen. Sherryisyys on todella tuhtia ja "lihaisaa". Tammi tuo sopivasti vivahdetta ja kuivuutta. Tummaa suklaata, kahvia, vahvoja punaisia hedelmiä, hapahkoa marjaisuutta. Suutuntuman öljyisyys on raskasta, tuoden mieleen hieman palaneen moottoriöljyn. Turpeisuutta, sopivasti kirpeyttä.

Jälkimaussa Sherry ja tammi kulkevat hienosti toisiinsa sulautuneina. Maku säilyy vahvana (siis todella vahvana!) pitkään. Sherryinen hedelmäisyys on tuhtia ja sopivasti viinimäisen hapanta. Lakritsia, turvetta, sekä sammalta tms. maanläheisyyttä.

Huikea makupaletti, joka on raskas ja täyteläinen. Upean paksu sherryisyys ja hienosti tasapainossa oleva kokonaisuus. Makua on niin että riittää. Klassikko!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Port Charlotte 2002/2012, Malts of Scotland #12034

Vielä yksi Port Charlotte...

Port Charlotte 2002/2012, 63.1%, Sherry Hogshead #MoS12034, Malts of Scotland, 265 Bottles.


Tuoksu on vahva, mutta pehmeä ja mukavan vivahteikas. Tuhti turvesavuisuus hallitsee. Kypsää hedelmää, "jouluista" mausteisuutta, raikasta minttua. Sherryisyys tuo makeutta ja täyteläisyyttä. katajaa, pihkaa, tammea. Hyvä!

Maku on täyteläinen ja voimakas. Maukas kypsä hedelmäisyys, pehmeä turvesavuisuus. Sherry on integroitunut kauniisti kokonaisuuteen.

Jälkimaussa tuntuu kuivaa sherryisyyttä, turvesavua, sekä kirpeää sitrusta. Viskin vahvuus kantaa makua pitkälle.

Oikein hyvä ja tasapainoinen, "kypsä" kokonaisuus. Sherrykypsytys sopii tähän todella hyvin. Viimepäivinä arvostelussa olleesta "Laddie-viisikosta" tämä on aivan omassa luokassaan. Hyvää!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Bruichladdich 9 yo 2002/2011, Heavily Peated. Liquid Sun

Bruichladdichin kolmen tislaamopullotteen jälkeen tarkasteluun vielä kaksi yksityisten pullottajien tuotetta.

Bruichladdich 9 yo, 2002/2011, 53,5%. Ex-Bourbon Wood, Heavily Peated. Liquid Sun, 279 bottles.


Tuoksu on vahva ja "tiivis". Mukava, hieman tervainen turvesavuisuus on vahvaa. Taustalla raikasta hedelmää (omena, sitrus). Kuivaa vaniljaa. Lupaava alku tälle viskille.

Maku on tarjoilee hedelmäkarkkia, makeahkoa turvesavua, vaniljaa, sekä kevyesti tammea. Suutuntuma on ohuehko.

Jälkimaku kuivahtaa hapokkaan hedelmäiseksi (greippi). Savuisuus tuntuu sopivan vahvana. Hieman yksioikoinen.

Ihan ok, mutta kuitenkin hieman ponnettomaksi jäävä kokonasiuus. Peittoaa kuitenkin viikonloppuna arvostellut OB-pullotteet.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Port Charlotte PC 10

Lisää Bruichladdichin vahvan turvesavuista viskiä lasissa.

Port Charlotte PC 10, "Tro Na Linntean", 59,8%. 6000 bottles, distilled 2002, bottled 2012. American Oak.


Tuoksu on makean turvesavuinen, kivan hedelmäinen ja vaniljainen. Suolapähkinää, päärynää. Ei suuria vivahteita, mutta hyvä tasapainoisuus.

Maku on täyteläinen, makean hedelmäinen ja todella vahvan turvesavuinen. Savuisuus voimistuu hiljalleen koko ajan ja nousee lopulta liiankin hallitsevaksi. Kumia, hiiltä.

Myös jälkimaussa savuisuus jyrää. Hieman kumimaisuutta, kirpakkaa hedelmää sekä suolainen vivahde.

Tuhti ja erittäin vahvan turvesavuinen PC. Kokonaisuus on kuitenkin yksioikoinen savun hallitessa liikaa. Maussa riittää vahvuutta hienosti. Parempi kuin eilen arvioitu Octomore tai edellispäivän The Peat Project, mutta eipä tästäkään omaksi suosikikseni ole.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Octomore 5.1

Huomattavasti eilistä Port Charlottea tuhdimpaa turvesavua Bruichladdichilta tarjoaa tämä "brutaali" Octomore.

Octomore 5.1 (5yo), 59,5%, 169ppm, 18000 bottles.


Tuoksu on erittäin vahvan savuinen, yllättävänkin pehmeä ja täyteläinen. Hiiltä, grillattua lihaa, vaniljaa, raikasta sitrusta.

Maku tarjoaa makeaa turvesavuisuutta - ja sitä riittää! Vaniljaa, puuta, "liimaa". Trooppista hedelmäisyyttä, maissia. Raaka ja (liian) nuori.

Jälkimaku jatkuu vahvan savun merkeissä. Hedelmäisyys kääntyy happamaksi. Suolaisuutta, outo liimamainen vivahde. Lyhyt.

Vahva "peatmonster" tuhtien savuviskien ystäville. Nuori ikä tuntuu kokonaisuudessa liikaa ja "liimamaisuus" vie ajatukset Japaniin. Outo ja "keskeneräinen".

perjantai 7. joulukuuta 2012

Port Charlotte The Peat Project

Taannoin maistelussani oli viisi erilaista Bruichladdich-tislaamon turpeista viskiä ja käyn ne nyt läpi yksi kerrallaan.

 
Aloitusvuoron saa

Port Charlotte The Peat Project, 46%

Turvepitoisuus n.40ppm, kypsytys "American Oak", ei ikämerkintää, julkaistu 2012.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja hieman pistävä (liian nuori?). Kuivahko turvesavuisuus tuntuu vahvana. Yksioikoinen ja tylsä.

Maku on "vetinen", runsaan savuinen ja... No, eipä juuri muuta. Kuitenkin hieman hedelmäisyyttä ja vetisyydestä huolimatta öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku tarjoaa sitrusta, savua, sitrusta, savua... Lyhyehkö.

Tämän viskin kokonaisuudessa ei juurikaan ilon aiheita ollut. Vaatimaton tekele.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Glenlivet 1996 15 yo, Signatory The Un-Chillfiltered Collection


Glenlivet 1996 15 yo, 46%. First fill Sherry Butt, cask no. 67667. Distilled 23.4.1996, bottled 11.1.2012. Signatory The Un-Chillfiltered Collection. 841 bottles.

Tuoksu on vahvan rusinainen. Ylikypsiä hedelmiä, piparkakkutaikinaa, ripaus minttua. Taustalla kevyt tamminen vivahde ja rommimaista makeutta.

Maku on samettisen pehmeä ja miellyttävä. Sekahedelmäkiisseliä, tammea, kanervaa, kevyesti yrttisyyttä. Ripaus maanläheistä turpeisuutta.

Jälkimaussa hedelmien makeus muuttuu hieman kitkeräksi. Tammea, yrttejä. Kevyt yskänlääkemäinen vivahde.

Kiva tuoksu ja maku, joskin jälkimaussa tasapaino rikkoutuu harmittavasti. Hyvä yritys, mutta ei kanna aivan maaliin saakka. Kokonaisuus oli kuitenkin odotuksiin nähden selvästi plussalla.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

BenRiach 1994 18 yo, cask 3585. Peated, Tawny Port Finish. Bottled for Finland

BenRiach 1994 18 yo, 49,6%. Peated, Tawny Port Finish. cask no. 3585, bottled Oct/2012. Specially selected and bottled for Finland. 301 bottles.


Tuoksu on tervaisen turvesavuinen ja kirpakan hedelmäinen. Luumua, tummaa suklaata, sitrusta. Viinimäistä happamuutta nousee taustalta. Punaherukkaa. Hieman kovahko.

Maku on happaman hedelmäinen ja tuhdin turvesavuinen. Savuisuus on hieman tervaista, mutta muuten kuivahkoa. Kirpeää marjaisuutta, tummaa suklaata, toffeeta. Viinimäisyys on yllättävänkin kuivaa ja hapanta.
Pienellä vesilisällä viski makeutuu ja esiin nousee maitokahvia ja makeahkoa marjaisuutta. Turpeisuus korostuu entisestään.

Jälkimaku tarjoilee kuivattuja sekahedelmiä, nuotiosavua ja happamia marjoja (punaherukka). Tanniinisuutta. Ei kovin pitkä ja tietyllä lailla sulkeutunut. Vesilisä pehmentää ja parantaa hieman.

Ihan ok viski, mutta... Kokonaisuus on yllätyksetön ja jopa hieman tylsä. Vastaavia pullotuksia on markkinoilla paljon, eikä tämä yksilö pysty erottumaan massasta. 90€ hintalapulla varustettuna hinta-laatusuhde ei tarjoa aihetta juhlaan.

Vierella maisteltu William K:lle pullotettu versio oli aavistuksen täyteläisempi ja myös tasapainoisempi. Samankaltaisuutta oli toki havaittavissa paljon, mutta William K oli himpun edellä.

Toisena verrokkina lasissa oli viime vuonna Alkolle pullotettu Rioja Finish, jonka tyylikkyyteen ja makuprofiilin herkulliseen monipuolisuuteen eivät nämä turpeiset versiot tällä kerralla yltäneet.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Bowmore 1985 26 yo

Bowmore 1985 26 yo, 52,3%. Ex-Sherry & ex-Bourbon casks. 750 bottles. Bottled 2012.


Tuoksu on hentopiirteinen, muttei kuitenkaan liian kevyt. Kypsää trooppista hedelmää, suklaata, kypsää luumua, toffeeta. Maltillinen sherryisyys, raikas sitruksisuus, hento makea kukkaisuus. Mustaherukanlehteä, tervaa. Kaunis turvesavuisuuus nousee taustalta esiin. Hyvä!

Maku on mukavan vahvapiirteinen ja se suorastaan yllättää voimallisuudellaan. Runsas hedelmäisyys sekä sopivan vahvana tuntuva tammi hallitsevat. Kypsää luumua, aprikoosia. Turvesavuisuus on taustalla, mutta mukavan tuhtina. Herukkaista kirpeyttä, tummaa suklaata. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on todella pitkä! Hedelmäisyyden makeus taittuu kirpakaksi (sitrus). Tammi tuntuu tyylikkäänä ja turpeisuus tuo hienon ja vahvan lisänsä kokonaisuuteen. Täyteläisyys säilyy mahtavasti ja maku jatkuu ja jatkuu...

Loistava ylläri. Tämän viskin makuprofiili on rotevampi kuin tämän sarjan edellisissä 1981 ja 1982 vintageissa. Makujen vahvuus ja tasapaino ovat upeat. Sherry- ja Bourbontynnyreiden yhdistelmä on onnistunut aivan esimerkillisesti. Yksi parhaista, tai oikeastaan jopa paras maistamistani 1980-luvun Bowmoreista!


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

The Macallan 18 yo 1978

The Macallan 18 yo 1978, 43%, bottled 1996. Matured in Sherry wood.


Tuoksu on syvä ja voimakkaan sherryinen, johon runsaahko tammi sulautuu saumattomasti. Kuivattuja sekahedelmiä, tummaa suklaata, kahvia. Ylikypsää luumua. Täyteläinen, voimakaspiirteinen ja pehmeä.

Maku tarjoaa vahvaa kaakaota, tuhtia sherryisyyttä, sekä tammea. taustalla pehmeä maltaisuus. Raikkaan minttuinen vivahde. Todella täyteläinen "body".

Jälkimaussa sherryisyys kuivahtaa hieman hapokkaaksi ja kevyen tanniiniseksi. Tammea, suklaata. Pitkä, pehmeä ja tasapainoinen. Ei liian makea.

Todella hyvä Macallan. Vertaillessa vuosikertoihin 1979 ja 1980, nyt maistettu 1978 tarjosi enemmän maun "syvyyttä" ja tammea. Myöskään viski ei ollut aivan niin makea kuin nuo seuraavat vintaget. Tasapainoinen kokonaisuus, jopa hieman parempi kuin hieno 1980-versio. Tässä testissä 1979 tuntui jäävän hieman väliinputoajaksi (vaikka hyvää on sekin).


perjantai 23. marraskuuta 2012

Glenglassaugh 1973 The Family Silver

Glenglassaugh 1973 The Family Silver, 40%. (OB), bottled +-1998


Tuoksu on tyylikäs ja pehmeä. Makeaa trooppista hedelmäisyyttä, lehtipuun versoja, aamukasteista ruohoa, viiniä (sherry). Kevyt maltaisuus ja hento tammi. Hieno!

Maku on kevytpiirteinen, mutta maukas. Makea "viinimäinen" hedelmäisyys (sherryä), kevyt tammi. Mineraalisuutta, pehmeää mallasta, mustaherukanlehteä, suklaata , nokkosta. Maku kasvaa mukavasti ajan myötä.

Jälkimaku on tasapainoinen ja miellyttävä. Makukaari ei enää lähde nousemaan, vaan hiipuu hiljalleen. Kypsää hedelmää, tammea, kevyttä turpeisuutta. Suolainen vivahde sekä raikasta marjaisuutta.

Miellyttävä ja tyylikäs viski. Hyvä makujen tasapaino. Loistava Glenglassaugh!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

SUISTO LIVE 15.11.2012: Jemina & Selina Sillanpää feat. Tim Ries (The Rolling Stones)


Viime viikon torstai-iltana Hämeenlinnan Suistoklubilla nähtiin Jemina & Selina Sillanpään "Rajamailla" levynjulkaisukiertueen avauskeikalla harvinainen vieras. Tim Ries on kovan luokan muusikko, joka on toiminut jo pitkään mm. The Rolling Stonesin saksofonistina ja hän nouseekin vielä loppuvuodesta Rollareiden kanssa lauteille Lontoossa ja New Yorkissa.


Illan Suiston keikasta löytyy kattava raportti Keikkaguru-blogissa, johon "lisäyksenä" omalta osaltani tässä muutama kuva illasta.

Tim Riesin tuottamalta Rajamailla-albumilta lohkaistun "Pedot"-videon voi katsastaa täältä.









tiistai 20. marraskuuta 2012

Bunnahabhain 1968 The Family Silver

Bunnahabhain 1968 The Family Silver, 40%. (OB). Bottled +-1998


Tuoksu: Runsasta sherryisyyttä, lakritsia, raikasta marjaisuutta, tummaa suklaata, "vanhaa" puuta. Täyteläinen ja syvä. Taustalla makeaa kukkaisuutta. Hieno ja tasapainoinen.

Maku: Todella pehmeä ja tasapainoinen. Keskimakea sherryisyys on hallitseva piirre. Suklaata, tammea. Tyylikäs, hento turpeisuus. Hapahkoa hedelmäisyyttä (kuivattu luumu), aavistus suolaisuutta.

Jälkimaku: Viski kuivahtaa sopivasti. Sherryisyys säilyy hallitsevana. Kaunis tammi. Sitrusta, viinimäistä tanniinisuutta. Miellyttävän pitkä.

Tyylikäs vanha Bunna. Maku on mukavan intensiivinen ja se pitää otteessaan kiehtovalla tavalla. Vivahteikkuutta olisi toki voinut olla enemmänkin, mutta eipä tässä mitään vikaa ole näinkään. Hieno viski!


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo DL OMC

Maistelussa iäkäs viski Douglas Laingilta ja elleivät viskimaailman kirjat ole aivan sekaisin, pullon sisältö on peräisin Glenfarclasin tislaamolta.

Probably Speyside's Finest Distillery 1967 41 yo, 50%.  Distilled Nov. 1967, bottled Sept. 2009. Sherry Butt, Douglas Laing Old Malt Cask, DL ref 5515. 456 bottles.


Tuoksu on aromikas ja runsaan hedelmäinen. Tyylikäs syvä sherryisyys, kaunis tammi. Mustaa teetä, tummaa suklaata, nahkaa, karamellisoitua appelsiinia. Hieno!

Maku on pehmeä ja maukas. Maut tuntuvat mukavan vahvapiirteisinä. Kuivahko, täyteläinen sherryisyys sekä runsas, mutta hienon tasapainoinen tammi. Suklaata, lakritsia, viikunaa, tuoretta luumua.

Jälkimaku kääntyy hieman kirpeän/happaman hedelmäiseksi. Tammi tuntuu upean tyylikkäänä ja sulautuen täydellisesti sherryisyyteen. Makeaa sitrusta. Sherryisyys on kuivaa ja vahvapiirteistä. Pitkä!

Tyylikäs ja herkullinen viski, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet hienosti paikoilleen. Esimerkillisen tasapainoinen makumaailma. Loistava pullotus!


perjantai 16. marraskuuta 2012

Joe Lynn Turner - Klubi, Tampere 14.11.2012


Mm. Rainbown sekä Deep Purplen vokalistina tunnetuksi tullut Joe Lynn Turner esiintyi keskiviikko-iltana Tampereen Klubilla. Sen verran harvinaista herkkua oli jälleen tarjolla, että sinnehän oli lähdettävä.
Pari keikkaa sisältävällä Suomen "kiertueella" Turnerin taustalla musisoinnista vastasivat kotimaisista rockpiireistä tutut nimet:

Klaus Wirzenius, basso
Okke Komulainen, koskettimet
Mika “Lamppari” Lamminsivu, kitara
Rolf Pilve,rummut



Kuten arvata saattoikin, illan settilista oli koottu pelkästään Rainbown ja Deep Purplen kappaleista, joten yleisölle tarjottiin todellinen klassikkokimara. Bändi oli loistava, kuten myös illan tähti Joe Lynn Turner, hittien seuratessa toisiaan. Pitkä keikka huipentui lopussa kuultuihin Deep Purplen merkkiteoksiin Burn ja Smoke on the Water. Mutta ei siinä vielä kaikki. "Smoken" jälkeen bändi palasi vielä lavalle ja oli illan todellisen herkkupalan vuoro. ZZ Topin "Tush" soi komeasti ja biisi venyi pitkäksi jamitteluksi, missä soittimetkin vaihtoivat "omistajaa". Joe Lynn Turner tarttui kitaraan, kun taas "Lamppari" sai käteensä basson. Huikeaa ja spontaania viihdyttämistä, jossa Turner näytti, että kyllä kitaran soittokin luonnistuu. Vielä tämäkään ei yleisölle, eikä bändille riittänyt, vaan perään rymisteltiin vielä rock'n'rollin tahdissa. Chuck Berryn "Johnny B. Goode" toimi hienona päätöksenä tälle loistavalle illalle. 
Yli kaksi tuntia laatumusiikkia ja kotimatkalle sai lähteä jälleen iloisin mielin. Hienoa!




17. Tush, 18. Johnny B. Goode

tiistai 13. marraskuuta 2012

Imaginaerum by Nightwish - Hartwall Areena, Helsinki 10.11.2012


Ennakkoasetelmat illan Nightwish-tapahtumaan olivat mitä mielenkiintoisemmat. Hartwall Areenalla tultaisiin näkemään yhtyeen uusi laulajatar, hollantilainen Floor Jansen, sekä konsertin jälkeen vuoronsa saisi uuden Imaginaerum-elokuvan maailman ensi-ilta.

Floor Jansen tuli Nightwishin laulajaksi pikaisella aikataululla, edeltäjänsä Anette Olzonin ja yhtyeen teiden erottua kesken syksyn Yhdysvaltain kiertueen. Jansen oli ainakin itselleni varsin tervetullut valinta bändiin, sillä laulajattaren aiempaa yhtyettä After Forever'ia on tullut jonkun verran kuunneltua ja näin myös bändin 2000-luvun alkupuolella kertaalleen keikallakin.


Illan konsertista kehkeytyikin varsin kovatasoinen kaikin puolin. Settilista oli erittäin hyvä, valot ja pyrotehosteet upeat, bändi hyvässä vireessä ja Floor Jansenin laulu kertakaikkiaan upeaa.
Jansenista Nightwish onkin saanut näyttävän ja valovoimaisen keulakuvan, joka esiintymisellään otti areenan suurella lavalla tilan ja yleisönsä haltuun varsin näyttävästi. Täytyykin toivoa, että pesti bändissä tulee jatkumaan meneillään olevan Imaginaerum-kiertueen jälkeenkin.


Nightwish on nykyään musiikillisesti varsin monipuolinen rockyhtye ja tästä saatiin hyvä osoitus keikan keskivaiheilla kuullussa Slow, Love, Slow-kappaleessa. Hidas tunnelmapala vei katsojat hämyisen jazzklubin maailmaan ja toi tyylikkään suvantovaiheen raskaamman materiaalin keskelle.
Instrumentaali Last of the Wilds antoi hengähdysaikaa laulajalle ja viereilevina muusikkoina lavalla nähtiin viulisti Pekka Kuusisto, sekä Troy Donockley pilleineen. Heti perään kuullun Arabesquen aikana tulitaitelijat loivat näyttäviä kuvioita muuten pimeällä estradilla.
Loppukeikan ajaksi pistettiin jälleen rockvaihde päälle ja kun viimeisenä kuultu Last Ride of the Day päättyi näyttävään ja Nightwishin tyyliin sopien mahtipontiseen ilotulitukseen, ei voinut olla kuin erittäin tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Kiitos Nightwish, Kiitos Floor Jansen.


1. Taikatalvi
2. Storytime
3. Dark Chest of Wonders
4. Amaranth
5. Scaretale
6. Ever Dream
7. Slow, Love, Slow
8. I Want My Tears Back
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
9. Last of the Wilds
(With Troy Donockley and Pekka Kuusisto)
10. Arabesque
(With pyro dancers)
11. Planet Hell
12. Ghost River
13. Song of Myself
14. Ghost Love Score
15. Last Ride of the Day





Tauon jälkeen vuorossa oli kohuttu Imaginaerum elokuva. Valitettavasti tämä musiikkivideomainen leffa ei tehnyt yhtä hyvää vaikutusta kuin illan keikka.
Imaginaerum on järjettömän sekava, erilaisissa fantasiamaailmoissa poukkoileva sekamelska, jonka heppoisesta juonesta huolimatta ainakin itse putosin kärryiltä niin monta kertaa, että katsominen alkoi olla todella turhauttavaa. Henkilöhahmot jäivät täysin "vieraiksi" eikä leffan ajatus ja juonen päämäärä kirkastunut missään vaiheessa.
Nightwishin jäsenet nähdään myös elokuvan muutamissa kohtauksissa, mutta nämäkin osuuden tuntuivat kovin teennäisiltä ja päälleliimatuilta. Yksi oudoimpia pitkään aikaan näkemiäni elokuvia, jossa hyvää oli lähinnä vain sen musiikki.




lauantai 10. marraskuuta 2012

Glenfarclas 105 20 yo

Tarkastelussa Glenfarclas 105:n uusi 20-vuotias erikoisjulkaisu. Tämä on toinen iäkäs 105, sillä aiemmin tislaamo on julkaissut kyseisestä viskistä peräti 40-vuotta kypsytetyn version. (Alkuperäinen 105 on kypsytysiältään noin 10-vuotiasta.)

Glenfarclas 105 20 yo, 60%. (2012, 4000 bottles)


Tuoksu on voimakas ja lääkemäinen. Kuivaa sherryä, nahkaa, haavanpuhdistusainetta, tummaa suklaata, appelsiinia.
Vesilisä avaa tuoksua huomattavasti: Toffeeta, kuivaa sherryä, kahvia, kosteita puunlehtiä. Lääkemäisyys säilyy edelleen vahvana. Kokonaisuus on laimennuksesta huolimatta jotenkin sulkeutunut ja "vaikea".

Maku on kypsän hedelmäinen (luumu) ja "tulinen". Vahva alkoholiprosentti tuntuu ja makuprofiilista on hankala saada otetta. Sherryisyys on ehkä yllättävänkin kuivaa ja ohutta. Sitrusta (greippi), lakritsia, yskänlääkettä, tammea.
Vesilisä pehmentää mukavasti ja parantaa juotavuutta, muttei oikeastaan tuo makupuolelle mitään uutta.

Jälkimaku jatkuu todella vahvana ja voimaa riittääkin mukavan pitkään. Kuiva sherryisyys ja sitrusten happamuus hallitsevat. Lopussa lääkemäisyys nousee taas selvänä esiin.

Kokonaisuutena erittäin vaikeasti lähestyttävä viski. Yrityksistä huolimatta en tähän oikein tarpeeksi otetta saanut ja kokonaisuus jäi pettymykseksi.
Monet alhaisemmalla alkoholiprosentilla pullotetut Glenfarclasit ovat tarjonneet selvästi parempia makuelämyksiä kuin mihin tämä uutuus nyt pystyi. Outo tapaus, joka jäi valovuoden päähän parhaista maistamistani tämän hienon tislaamon tuotteista.




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Accept, Metsatöll - Pakkahuone, Tampere 6.11.2012

Accept

Kuten on täälläkin tullut todettua, saksalainen heavylegenda Accept on tehnyt vahvan paluun metallikartalle ja tästä hienona osoituksena on yhtyeen nykykokoonpanon toinen albumi Stalingrad.
Kun bändi saapui nyt jälleen maahamme, oli matka Tampereen Pakkahuoneelle selviö, vaikka tämä olikin jo kolmas Accept-keikkani reilun kahden vuoden sisään.

Illan aloitti virolainen Metsatöll, jonka "kansanmusiikkihenkinen" raskas rock oli ihan mukavaa kuultavaa. Perinteisen kitara-basso-rumpu-akselin lisäksi lisäväriä ja omaleimaisuutta luotiin esim huilulla, säkkipillillä ja kanteleella. Kappalemateriaalin tasapaksuus alkoi tosin setin loppupuolella hieman vaivaamaan.

Metsatöll


Accept oli jälleen kerran todella vakuuttava. Laulaja Mark Tornillo on nyt viimeistäänkin täyttänyt täydellisesti Udo Dirkschneiderin jättämän aukon yhtyeen keulassa ja tuntuukin, että myös muu yhtye on saanut jostain uutta virtaa tekemiseensä.
Koko parin tunnin setin ajan Acceptista välittyi vilpitön esiintymisen ilo ja lavalla tuntui olevan todella työlleen omistautunut joukko.


Settilista oli kasattu mukavasti kattamaan niin uudemman tuotannon, kuin vanhat klassikotkin. Tuoreimman albumin "hitit" Stalingrad ja Shadow Soldiers nousivat illan kohokohtien joukkoon.

Viime kesän Sauna Open Air-keikalta sairausloman vuoksi puuttunut kitaristi Herman Frank oli nyt mukana tuoden täyteläisyyttä äänimaailmaan. Soolokitaristi Wolf Hoffmannin, sekä basisti Peter Baltesin huikeaa työskentelyä on taas ilo seurata keikasta toiseen.


Bändi soitti todella kovaa, mutta hyvillä soundeilla ja kaksi tuntia kului kuin siivillä.
Accept oli odotetun vahva ja keikka oli perinteisen heavyn juhlaa alusta loppuun.

- Hung, Drawn and Quartered
- Hellfire
- Restless and Wild
- Losers and Winners
- Stalingrad
- Breaker
- Bucket Full of Hate
- Monsterman
- Shadow Soldiers
- Neon Nights
- Bulletproof
- Aiming High
- Princess of the Dawn
- Up to the Limit
- No Shelter
- Pandemic
- Fast as a Shark

- Metal Heart
- Teutonic Terror
- Balls to the Wall