perjantai 30. syyskuuta 2011

Bowmore Dawn

Maistelussa maukas Portviinitynnyreissä viimeistelty Bowmore.


Bowmore Dawn, 51,5%. Port Casked, ( Finished in Ruby Port Casks).

Tuoksu on makean hedelmäinen, hieman happamaan viinimäisyyteen vivahtava ja raikkaan marjainen. Runsaasti makeaa kukkaisuutta. Turvesavuisuus on pehmeää ja kevyttä. Erittäin miellyttävä, makea ja tasapainoinen.

Maku on makea ja täyteläisen hedelmäinen. Runsaasti makeaa leventelia, hedelmäkarkkeja sekä tuoreita luumuja. Mukavan pehmeä ja lempeä turpeisuus.

Jälkimaku jatkuu herkullisena makean hedelmäisyyden hallitessa. Taustalta nousee esiin varsinkin ajan kansa voimistuvaa portviinin happamuutta. Kukkaiset aromit tuovat "keveyttä".

Makea ja maukas, onnistuneesti viinikypsytetty Bowmore. Mukavasti vivahteikkuutta ja monille (hyville) Bowmoreille ominaisia piirteitä. Hieno makujen tasapaino. Herkullinen viski, joskaan ei yllä aivan edeltäjänsä Bowmore Voyagen tasolle. Rinnakkainmaistettuna Voyage on kuin vahvempi painos tästä Dawnista: Täyteläisempi, intensiivisempi ja kaikin puolin vahvempi.



keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Glenfarclas 8 yo (1960's) & Glendronach 8 yo (1970's)

Kaksintaistelussa vuosikymmeniä sitten nuorina pullotetut Glenfarclas & Glendronach


Glenfarclas 8 yo, 70 Proof / 40%, 75cl, 1960's. Glenfarclas Glenlivet Distillery




Tuoksu on mukavan kevyt ja makea. Trooppista hedelmää, viinikumimakeisia, valkosuklaata, sekä tuoretta minttua. Kuivahkoa sherryisyyttä, (fino), karamellisoitua sokeria. Todella pehmeä ja miellyttävä. 

Maku on pehmeä, täyteläinen ja runsaan suklainen. Kuiva sherryisyys hallitsee. Runsas maltaisuus, kohtuullisen voimakas suolainen vivahde sekä kypsä hedelmäisyys muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Taustalla raikkaita yrttejä ja kukkaisuutta.

Jälkimaku on hieman kitkerän yrttinen ja runsaan maltainen. Huomattavan kuiva sherryisyys jatkuu selkeänä. Tummaa suklaata.

Hyvä ja maukas nuori Glenfarclas, joskin ehkä hieman "raakile". Varsinkin jälkimaku kitkeröityy aavistuksen liikaa.


Glendronach 8yo, 43%, OB by W.M. Teacher & Sons, 75cl, bottled mid 1970's.

Tuoksu on runsas, pehmeän aromikas ja kypsän hedelmäinen. Tummaa suklaata, makeita hedelmiä - luumu, rusina, taateli. Taustalla "puhdas" kuivahko maltaisuus. Alkoholiprosenttiin nähden voimakas ja täyteläinen. 


Maku on erittäin pehmeä ja todella täyteläinen. Maukas sherryisyys on suussasulavaa ja yhdistyy kauniisti suklaan, sekä maltaisuuden kanssa. Fariinisokeria, pihkaa, hennosti turvetta, kinuskia.


 Jälkimaussa sherryisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan ja maltaisuus nousee vahvemmin esiin. Taustalla sitruksista kirpeyttä. Nuori ikä tuntuu terävyytenä. 

Hyvä ja maukkaan sherryinen viski tämäkin. Tasapainoinen makuprofiili, lukuunottamatta hieman liian teräväksi kääntyvää loppumakua.

Mukava ja historiallinen parivaljakko, jotka kuitenkin nykypäivän hintojensa puolesta sopivat paremmin keräilijöiden hyllyyn kuin juotavaksi. Molemmissa huomionarvoista olivat alhaisista alkoholiprosenteista huolimatta varsin voimakkaat ja täyteläiset makuprofiiilit. Glendronach oli tästä hyvin samankaltaisesta kaksikosta se täyteläisempi ja tasapainoisempi esitys, joten sille kirjataan kaksintaistelun voitto.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Y&T, Baton Rogue Morgue - DOM, Helsinki 23.9.2011


Jenkkibändi Y&T on perustettu jo vuonna 1974, mutta jostain käsittämättömästä syystä yhtyeen ensimmäistä Suomen keikkaa saatiin odottaa aina vuoden 2011 syyskuuhun saakka. Tihkusateisena ja pimeänä perjantai-iltana yleisön tunnelma ennen keikkaa oli odottava ja innostunut, tätä näkemistä oli odotettu. "Tänään päättyy yli 25 vuoden odotus.." eräs musiikkialan ammattilainen kiteytti asian facebookissa.

Mutta ennen kauan odotettua hetkeä lavelle asteli Baton Rogue Morgue. Yhtyeen "prätkärock" soi ihan mallikkaasti, mutta kuten usein, lämppärin osa on vaikea, eikä esitys suuria tunteita ainakaan allekirjoittaneessa herättänyt. Sen sijaan bändin "Hellride" kappaleesta tehty video on katsomisen arvoinen. Videoon tästä.

Sitten odotettu hetki ja Y&T lavalle. Tuoreimman "Facemelter"-albumin Prelude/On With the Show toimi hienona avauksena ja jatkoa seurasi.. ja seurasikin taukoamatta lähes kahden ja puolen tunnin ja 23:n kappaleen ajan. Laulaja-kitaristi Dave Meniketti yhtyeineen oli kovassa vedossa ja keikka kulki eteenpäin vahvana ja viihdyttävänä.


Settilistassa pääpaino oli 1980-luvun alun tuotannossa. Albumeilta "Earthshaker" (1981), "Black Tiger" (1982) ja "Mean Streak" (1983) kuultiin yhteensä 15 kappaletta! Mahtava "nostalgiapaketti", mutta tuoreesti ja innostuneella otteella esitettynä. Oman mukavan sävynsä toivat myös hyvin valitut raidat uudesta materiaalista, jotka toimivat livetilanteessakin hienosti. Vuonna 2010 julkaistu Facemelter-albumi onkin hyvä osoitus siitä, ettei Y&T mallia 2011 ole pelkästään keikkalavoja koluava "kehäraakki", vaan bändillä on tarjota myös uutta hyvää materiaalia, joka kestää hyvin vertailun vanhojen klassikoiden rinnalla.


Y&T:n musiikin yksi vahvuus on siinä, että sen levyjen kappalemateriaali on äärettömän tasaista ja laadukasta. Ennen keikkaa kavereiden kanssa juteltiinkin, että on oikeastaan ihan sama mitä kappaleita vaikkapa tuolta 1980-luvun alun levyiltä soitetaan, sillä "vikaan" ei voi mennä oikeastaan millään valinnoilla.




 Keikka oli siis hieno ja täytti kaikki sille asetetut odotukset. Mahtava ilta loistavan hard rockin parissa ja 20 euron hintaiselle lipulle sai nyt kyllä mielettömästi vastinetta. Vastaavaa hinta-laatusuhdetta ei ole aivan äskettäin koettu.

Settilistasta kuvan otti Tony L. Kiitos!

Tästä painetusta listasta puuttuu kappale Don't Stop Runnin', joka kuultiin Summertime Girlsin ja Squeezen välissä.

torstai 22. syyskuuta 2011

Blackmore's Night - Finlandia-talo, Helsinki 20.9.2011

Deep Purple- ja Rainbow-yhtyeistään parhaiten tunnettu kitaristi Ritchie Blackmore saapui jälleen Suomeen ja konsertoi syksyisenä tiistai-iltana Helsingin Finlandia-talon tyylikkäissä puitteissa vuonna 1997 perustetun Blackmore's Night kokoonpanonsa kanssa. Blackmoren ja puolisonsa Candice Nightin luotsaaman yhtyeen musiikki poikkeaa selvästi perinteisestä heavysta tai hard rockista ja tätä vahvasti akustissävytteisesti soitettua musiikkia voisikin kuvailla renesanssihenkiseksi folk rockiksi. Tyyliin on haettu selkeitä vaikutteita keskiaikaisesta kultuurista, joka kuuluu musiikissa ja myös näkyy esiintymisasuissa. Myös konsettipaikat on valittu tyyliin sopivasti, eikä tätä kokoonpanoa nähdä perinteisillä rock-klubeilla, vaan esiintymisille haetaan sopivampia puitteita esim. vanhoista linnoista tai perinteisimmistä konsettisaleista kuten nyt Helsingissä.

Finlandia-talolla tarkasti aikataulun mukaan "God Save The Keg"-introlla alkaneen konsertin lavastuksen eteen oli yhtyelle tyypillisesti nähty vaivaa. Lava oli somistettu puiden ja muun kasvillisuuden reunustamaksi metsäaukioksi ja yhdessä taitavasti käytettyjen valojen, taustakuvien ja videoiden kanssa onnistuttiin luomaan tunnelma, jossa ainakin ajoittain saattoi kuvitella yhtyeen soittavan oikeasti metsässä. Valoilla luodun tunnelman mukaan välillä oltiin aurinkoisessa vehreydessä, välillä tähtitaivaan alla kuutamon loisteessa ja välillä punahehkuisessa "Liisa Ihmemaassa"-tyylisessä fantasiamaailmassa.

Konsertin aikana kuultiin kappaleita yhtyeen koko uran varrelta, sekä muutamia hyvin valittuja cover-versioita. "Lainatavarasta" kirkkaimpina loistivat värisyttävän upea Deep Purplen "Soldier Of Fortune", sekä Joan Baezin hieno, Heavy-yhtye Judas Priestinkin keikkasettiin vakiintunut ja komeasti kulkeva "Diamond And Rust".

Hyvä taustabändi, upeaakin upeampi kitarointi, Candicen heleä lauluääni, välispiikien lämminhenkinen huumori, Ritchien yleisölle tarjoilemat olutmukilliset, sekä vaikkapa kosketinsoittajan hersyvä Lady Gaga-imitaatio takasivat viihdyttävän illan. Miinuspuolelle täytyy tosin kirjata settilistan yllätyksettämyys, sekä kappalemateriaalin hienoinen tasapaksuus. Jotain räväkkyyttä olisi ajoittain kaivannut.

"The Clock Ticks On" kappaleen alussa kuultiin upeaa historiallista soitinta, kun Ritcie soitti kappaleen alun kampiliiralla, (hurdy gurdy).

Kaipaamaani räväkkyyttä on BN:n keikoilla saatu usein konserttien lopuksi encoreosuudessa, mutta tällä kerralla Blackmoren kuuluisa valkoinen Strotocaster pysyi piilossa, lukuunottamatta keskellä keikkaa kuultuja "Highland"- ja "Journeyman"-kappaleita. Mutta jotain allekirjoittanutta yllättänyttäkin koettiin: Lopussa kuultu "Dandelion Wine" on kuulunut kaikessa imelyydessään syvästi inhoamieni kappaleiden listalle, mutta nyt tuo "inhokki" sopi illan tunnelmaan enemmän kuin hyvin ja kuullosti jopa hyvälle. "We'll raise a glass, maybe two and we'll thinking of you, until our paths cross again..." Juuri näin. Loppuun vielä herkkä "The Village Lanterne" ja ilta alkoi olla paketissa. Loppunauhana kuullun Royal Guardsmen-yhtyeen "Snoopy Vs. The Red Baron'in" aikana Ritcie ja Candice intoutuivat pistämään tanssiksi ja mukaan lavalle ilonpitoon pääsi myös muutama onnekas eturivin katsoja. Hauska lopetus hyvälle illalle, vaikka kokonaisuutena illan esitys ei ollut kuitenkaan paras näkemäni Blackmore's Night-keikka, mutta ei toisaalta huonoinkaan.

Kuvat: Jari Kaikkonen / Perfect Strangers of Finland. Kiitos!

Illan settilista:

- Intro: God Save The Keg
- Locked Within the Crystal Ball
- Queen For a Day, Part I
- Queen For a Day, Part II
- Under a Violet Moon
- Soldier of Fortune
- Durch den Wald zum Bach Haus
- World of Stone
- All the Fun of the Fayre
- Diamonds and Rust
- Highland
- Journeyman
- Barbara Allen
- Fires at Midnight
- Home Again
- The Clock Ticks On
- Toast to Tomorrow
- Wind in the Willows

-----

- Darkness
- Dance of the Darkness
- Midwinters Night/Dandelion Wine
- The Village Lanterne
- Outro: Snoopy Vs. The Red Baron


Blackmore's Night'in tuoreimmalta "Autumn Sky"-albumilta lohkaistu "Highland" video katsottavissa täällä.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Bowmore De Luxe

Tarkastelussa 1980-luvun alussa pullotettu ikämerkitsemätön Bowmore:



Bowmore De Luxe, 43%, (early 1980's), 5cl

Tuoksu on tyypillinen aikansa Bowmoreille. Trooppista hedelmäisyyttä, raikasta herukkaa, sekä pehmeän keveä turpeisuus. Maltaisuus on myös hyvin esillä. Saman aikakauden 12-vuotiaaseen verrattuna todella kevyt ja hentoprofiilinen. "Helppo ja miellyttävä".

Viskin suutuntuma vaihtelee jossain kevyen ja täyteläisen välimaastossa. Makua hallitsee hedelmäinen makeus, sametinpehmeän turpeisuuden ja maltaisuuden muodostaessa taustalle tasapainoisen rungon. Raikas kirpakka marjaisuus tuo vivahteikkuutta. "yksinkertainen ja nuorekas".

Jälkimaku on kirpeän marjainen, hieman pistävä ja melko lyhyt. Nuori ikä tulee nyt selvästi esiin, eikä viskin makuprofiili enää kehity. Puhdas maltaisuus, raa'ahko hedelmäisyys.

Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa "perusmalt". Ihan maukas ja tislaamolle tyypillinen maku, mutta ehkä hieman turhan kevyenä. Ylempänä mainittu 12 yo tarjoaa huomattavasti täyteläisemmän ja monipuolisemman makumaailman. Toisaalta De Luxe on kuitenkin taas selvästi maukkaampi kuin tislaamon 2000-luvun nuorukaiset, kuten 8 yo, Legend ja Surf.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Bowmore 8 yo

Tarkastelussa Italian markkinoilla suunnattu nuori Bowmore.

Bowmore 8 yo, 40%. (+-2005)

Tuoksu on hieman kitkerä, aavistuksen yskänlääkemäinen ja kuivahkon savuinen. Pehmeää kypsää hedelmää, sekä "märkää turvetta"

Maku on pehmeä, kypsän hedelmäinen ja runsaan turpeinen. Profiili on "maanläheinen" - märkiä puunlehtiä, hieman katkeruutta, kuivia yrttejä, sekä hentoa tervaisuutta.

Jälkimaku kevenee ja makuprofiili raikastuu hieman. Makeahkoa tervaisuutta. Turvesavuisuus on hyvin kuivaa ja se tuntuu Bowmoreksi yllättävän voimakkaana. Makukaari ei jaksa kantaa kovinkaan pitkälle.

Yllätyksetön ja melko vaatimaton nuori Bowmore. Makuprofiili kuvaa hyvin tislaamon tämän aikakauden pullotteita. Maun "tympeys" pudottaa pisteitä eikä asiaa omalle suosikkilistalle ole. Usein tätä 8-vuotiasta verrataan Bowmore Legendiin, mutta rinnakkainmaistelu kertoikin sen olevan hyvin lähellä toista nuorukaista, eli Surfia. Näiden kahden makuprofiilit olivat todella samankaltaiset, kun taas Legend erottuu edekseen selvästi "puhtaampana", keveyemmän turpeisena ja hedelmäisempänä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

W&M House Malt - Born on Islay, 1994/2002

Wilson & Morganin pullottaman House Malt-sarjan tuotteet ovat saaneet ihan kohtuullisen hyviä arvosteluja, joten otetaan tarkasteluun niistä yksi.


Wilson & Morgan House Malt - Born on Islay. Single Islay Malt. Distilled February 1994, bottled February 2002. 43%. Room Sample, Cask No. 794-801.

Tuoksu on runsaan savuinen - hiiltynyttä puuta, poltettua kumia. Tervainen makeus ja kypsä hedelmäisyys, sekä hieman yskänlääkettä. Voimakas turvejyrä.

Maku on suuntuntumaltaan pehmeä. Viski on voimakasarominen, jota varsin tuhti nuotiosavu hallitsee. Poltettua puuta, hieman kumia, sekä kirpakkaa hedelmää. Sopivasti tervaista makeutta. Nuoruus nousee esiin tiettynä maun "raakuutena", mutta makujen tasapaino säilyy yllättävänkin hyvänä.

Jälkimaku on kirpeähkö ja turvesavuinen. Taustalla tervaa, kypsää hedelmää ja hieman kumia. Makukaari on lyhyt, joskin savu jää pyörimään aisteihin huomattavan pitkäksi aikaa.

Vahvoja makuja omaava nuori Islay-viski. Nuoruudestaan huolimatta ei nyt ihan toivoton tapaus, vaan kyllä tämä jopa pärjää vartailussa monille tislaamoiden virallisille pullotteille vastaavassa ikäluokassa.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Bowmore 1982 29 yo


Bowmore Vintage 1982, 29 yo, 47,3%. Distilled February 1982, bottled 2011. Ex-Bourbon Casks, 501 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja runsaan vaniljainen. Kypsää trooppista hedelmää sekä sopiva ripaus kirpakkaa herukkaa. Toffeeta, sekä hyvin hento aavistus turpeisuutta. Seesteinen, tasapainoinen ja miellyttävä.

Maku on maukas, mukavan vahvapiirteinen ja raikas. Runsas hedelmäisyys - persikka, ananas, aprikoosi. Reilusti vaniljaa, vaniljajäätelöä sekä sopivasti herukan kirpeyttä. Öljyinen suutuntuma - kukkaisuutta, kevysti laventelia.

Jälkimaku kuivahtaa keveämpään suuntaan. Tammi nousee kauniisti esiin hedelmäisyyden ja herukan takaa. Sitrusta. Kukkaisuus ja leventeli säilyvät tuomassa vivahteikkuutta.

Herkullinen, pehmeä ja tasapainoinen Bowmore. 1981 Vintageen verrattuna tämä 1982 tarjoaa enemmän vaniljaa ja hennommin laventelisuutta, sekä hieman "hiotumman" makuprofiilin. Erittäin hyviä viskejä kumpikin.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Bowmore 1981 28 yo

Maistelussa Bowmoren uuden Vintage-sarjan ensimmäinen osa.


Bowmore Vintage 1981, 28 yo, 49,6%. Bottled 2010. Ex-Bourbon Casks, 402 bottles.

Tuoksu on raikkaan kukkainen ja mehukkaan marjainen. Reilusti makeita kypsiä keltaisia hedelmiä, sekä vahvan aromaattista laventelia. taustalla hento kuivahko turpeisuus, mutta ei juurikaan savua.

Maku on erittäin pehmeä ja mukavan makea. Kypsää, (miltei ylikypsää) trooppista hedelmäisyyttä - ananas, papaija, aprikoosi, appelsiini. Aromikasta kirpakkaa marjaisuutta - mustaherukanlehti, sekä "parfyymimaista" laventelia. Taustalla mukavana kontrastina kuiva turpeisuus, mutta tuoksun tavoin savuisuutta vain hyvin hento aavistus, jos sitäkään. Kermatoffeisen täyteläinen "runko".

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti turpeisempaan suuntaan ja hieman savuisuuttakin nousee nyt esiin. Trooppinen hedelmäisyys jatkuu vahvana, mutta nyt kypsä makeus on muuttunut sopivasti kirpeäksi ja kuivemmaksi. Maku jatkuu pitkään ja aromirikas kukkais-hedelmä-turvesekoitus säilyy aistittavana todella kauan.

Kukkainen, makea ja täyteläinen Bowmore.  Nautittava ja herkullinen viski, joka edustaa hyvin tislaamon 1980-luvun alun tuotantoa.
Aika lasissa (happi) avaa makua ja vasta pienellä odotuksella viski puhkeaa todella kukkaansa ja kaikki sen sisältävät vivahteet pääsevät valloilleen. Tämän viskin nauttimisessa ei siis kannata kiirehtiä. Alkoholiprosentti tuntui sopivalle, eikä veden lisäys tähän viskiin ollut tarpeellista.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Bunnahabhain 1997 11 yo, Adelphi Selection

Bunnahabhain 11 yo, Distilled 1997, bottled 2009, 58,6%. Sherry Cask, peated. Cask no 5368, 610 bottles. Adelphi Selection.

Tuoksu on voimakas, runsasarominen ja "palanut". Tuhti savuisuus, puuhiili, kypsien hedelmien makeus, hento tervaisuus, sekä salmiakki tuntuvat vahvoina.

Maku on tuoksuun nähden yllättävän kuiva, sekä todella voimakas ja hieman pistävä. Kuivaa sherryä, runsaasti turvesavua. "Savukuoren" alla viski jää valitettavan ohueksi.

Jälkimaku on edelleen vahvan ja kuivan savun hallitsema. Salmiakki, kuivatut hedelmät. Hieman kitkerä.

Yksioikoinen ja todella vahva Bunna. Itse nautin edelleen tämän tislaamon tuotteet mieluummin vähemmän turvesavuisessa muodossa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Longmorn 30 yo, Gordon & MacPhail

Longmorn 30 yo, 43%, Gordon & MacPhail

Tuoksu on raikas ja makean sherryinen. Kypsää hedelmää - luumua, rusinaa, sitrusta. Maitosuklaata, lakritsia. Pehmeä ja miellyttävä aromaattisuus tuo mieleen jotkut iäkkäät Macallanit.

Maku on pehmeä ja makea. Runsas hedelmäisyys, hyvin kevyt maltaisuus sekä hento turpeisuus. Raikkaan minttuinen vivahde tuntuu vahvana. Maukas ja helposti juotava, joskin "runko" on hieman ohuenlainen.

Jälkimaku kuivuu odotetusti maltaisuuden, kevyen turpeisuuden sekä puun noustessa lähes sherryn yläpuolelle. Lopussa hieman pistäviä ja kitkeriä sävyjä.

Hyvä tuoksu ja maukkaan makea maun alkuosa. Miinuksena hieman ohut ja jotenkin ponnettomaksi jäänyt runko ja loppumaun kitkeryys. Ihan hyvä ja hinta-laatusuhteeltaan mainio viski kuitenkin. 




tiistai 6. syyskuuta 2011

Bowmore 17 yo 1994, Signatory for The Nectar

Bowmore 17yo 1994, 48.8%. Distilled 19.4.1994, bottled 16.6.2011. Signatory for The Nectar Belgium, Hogshead 570, 227 bottles.

Tuoksu on raikas ja hieman kirpeä. Puolikypsiä hedelmiä - omena, banaani. Hieman toffeeta, kukkaisuutta, sekä kevyesti kuivahkoa savua. Taustalla minttua, sekä hennosti laventelia.

Maku on mukavan pehmeä ja täyteläinen, sekä ehkä hieman yllättäenkin mahtavan voimakas. Hedelmien raikkautta, viinikumimakeisia, kukkaisuutta, makeaa leventelia, lakritsia. Kevyt, mutta tuntuva turvesavuisuus. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku on mukavan pitkä, jatkuen todella vahvapiirteisenä. Kevyt turvesavu, makea kukkaisuus sekä taustalta nouseva tammi luovat tähän viskiin varsin herkullisen lopun. Suolaisuus (salmiakkilakritsi) tuntuu voimakkaana vivahteena.

Hyvä ja vahvan makuprofiilin omaava Bowmore. Makujen tasapaino säilyy vahvasta "makea laventeli" - "suolainen lakritsi"-kontrastista huolimatta hyvänä. Paljon vaisumpiakin tämän ajan IB-pullotteita on kohdalle osunut, joten ihan miellyttävä tuttavuus oli tämä.


Kuva: whiskysamples.eu




sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Bowmore Cask Strength, (+-2005)


Bowmore Cask Strength, 56%, (bottled +-2005)

Tuoksu on pehmeä ja hedelmäinen, sekä kuivan savuinen. Aavistus toffeisuutta. Latistuu melko hennoksi ja on hieman yksioikoinen.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Kypsää hedelmäisyyttä ja kohtalaisen voimakas savuisuus. Alkoholi tuo terävyyttä. Tasapaksu.

Jälkimaku kuivuu ja savuisuus sekä puu? nousevat enemmän esiin. Vahva, mutta lyhyt. Ripaus raakaa herukkaa tuo kirpeyttä.

Lähellä nykyistä versiota, eli "ihan juotava", mutta jotain jää selkeästi puuttumaan. Vanha "Screen Printed Label"-versio on edelleen oma suosikkini näistä Bowmoren CS-pullotteista.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Caperdonich 38 yo 1972, The Whisky Agency

Viime helmikuun UISGE 2011-tapahtumassa Duncan Taylorin pullottama vuoden 1972 Caperdonich valittiin tapahtuman parhaaksi Highlandviskiksi. Suuria kehuja harrastajien keskuudessa on kerännyt myös nyt tarkastelussa oleva The Whisky Agencyn pullotus.

Caperdonich 38 yo 1972, 58,4%. Bottled 2011, Refill Sherry Hogshead. The Whisky Agency - The Perfect Dram, 145 bottles.

Tuoksu on monimuotoinen: Kevyttä ja raikasta, mutta toisaalta täyteläistä ja kypsän hedelmäistä. Toffeeta, mustaherukkaa, reilusti tammea, trooppista hedelmää, kukkaisuutta.

Maku on upea ja huikean voimakaspiirteinen. Vahvasta alkoholiprosentista huolimatta viski tuntuu mukavan pehmeälle ja suussa sulavalle. Makukirjo on huikea, - kaakaota, kypsää mehukasta hedelmää, sitruunateetä, kirpakkaa herukkaa, vaniljaa, toffeeta, makeaa kukkaisöljyä, sekä tammea.

Jälkimaku on pitkä ja kaunis. Tyylikäs tammi tuntuu miellyttävänä, hedelmäkaramellimaisen makeuden tuodessa vivahteikkuutta. Suutuntuma säilyy pitkään öljyisenä. Hieman katkera yrttisyys nousee lopussa ehkä turhan vahvana esiin.

Voimakaspiirteinen, maukkaan hedelmäinen ja herkullinen viski. Muistikuvien (ja muistiinpanojen) mukaan "UISGEN" Duncan Taylor-pullotus oli kuitenkin vielä aavistuksen tätä parempi.




torstai 1. syyskuuta 2011

Fuller's Brewer's Reserve No. 2


Fuller's-olutpanimon ensimmäinen, viskitynnyreissä kypsytetty Brewer's Reserve No. 1 ei suuremmin säväyttänyt. Nyt testissä No. 2, joka on kypsynyt entisissä konjakkitynnyreissä.

Fuller's Brewer's Reserve No. 2, Oak Aged Ale. 8,2%. Matured for a year in Fine Cognac Casks, ( 20 casks).

Väri: kaunis Pronssi.

Tuoksu: Runsaasti humaloitu, maltainen. Siirappista makeutta. Tynnyrikypsytyksestä ei tunnu merkittäviä viitteitä, no ehkä hieman tynnyrin tuomaa kuivuutta, (puuta).

Maku: Mukavan raikas ja yllättävän pehmeä. Humalointi tuntuu reippaana, mutta ei liian hallitsevana. Kevyesti paahtunutta mallasta, poltettua sokeria. Hyvällä mielikuvituksella voi aistia jotain konjakkimaisuutta. Makujen tasapaino on hyvä, mutta täyteläisyyttä voisi olle enemmänkin.

Jälkimaku on sopivan humalainen ja kuivan maltainen, sekää aavistuksen tamminen. Taas konjakin ssaa esiin vain "kuvittelemalla". Loppu tuntuu hieman vetiselle.

Ihan hyvä olut, joka miellytti kokonaisuutena enemmän kuin viskitynnyreissä kypsynyt ensimmäinen julkaisu. Konjakin osuus on lopputuloksessa varsin vähäinen, mutta vuoden tynnyrikypsytys on varmasti hionut olutta ja muodostanut tälle mukavan tasapainoisen makumaailman.