sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

4 x Glen Grant, osa 4

Ja vielä yksi iäkäs Glen Grant..

Glen Grant 39 yo 1970, 49,1%. Distilled 5.1970, bottled 9.2009. Duncan Taylor Rare Auld, cask no 3492, 141 bottles.

Tuoksu on runsas ja täyteläinen. Raikasta marjaisuutta, (herukka), tuoreita hedelmiä, (appelsiini, raikas omena). Pehmeä maltaisuus ja hyvin kevyt puun vivahde. Hyvä!

Maku on pehmeä ja makea. Vaniljaa, trooppista hedelmää. Tyylikäs tammisuus. Miellyttävä mausteöljyinen vivahteikkuus. Runsaasti kookosta, sekä sitrusta. 1972 BBR-pullotteeseen verrattuna hieman "ohut".

Jälkimaussa makeus jatkuu miellyttävänä. Ananas, banaani, vanilja kookos, hedelmäkarkit, runsas kukkaisuus. Öljyinen ja pitkä, tyylikäs.

Pehmeä ja miellyttävä, joskaan ei aivan niin säväyttävä kuin eilinen 1972. Kuitenkin todella hyvä ja hienostununeen vivahteikas viski.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

4 x Glen Grant, osa 3

Tänään vuorossa Glen Grant vuodelta 1972.

Glen Grant 1972, 51,8%. Bottled 2009. Berry Bros & Rudd, Cask no 744/9.

Tuoksu on runsaan vaniljainen ja herukkainen. Raikas ja miellyttävä. Trooppista hedelmää - aprikoosi, ananas. Toffeeta, taustalla kuivahko tyylikäs tammi. Hieno!

Maku on makean vaniljainen ja runsaan trooppisen hedelmäinen. Öljyinen suutuntuma, hieno vivahteikkuus ja herkullinen "body". Upea! Tuoreita hedelmiä, mm. makeaa sitrusta. Kookosta, nokkosta, kermatoffeeta.. Taustalla kauniisti tammea.

Jälkimaku on pitkä ja herkullinen. Herukkaa, herukkaa ja herukkaa. Tylikäs tammisuus. Makeus säilyy yllättävän hyvin. Hunajaa, sekä runsaasti vaniljaa.

Hieno esimerkki onnistuneesta pitkästä kypsytyksestä. Upea, voimakaspiirteinen, selkeä ja vivahteikas viski. Todella hyvää! Makukirjo on selvästi monipuolisempi kuin edellispäivinä arvioiduissa vahvan sherryisissä versioissa ja tämä kokonaisuus miellytti ainakin tällä kerralla selvästi enemmän.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

4 x Glen Grant, osa 2

Vuoroon toinen tuhdin sherryinen Glen Grant:

Glen Grant 32 yo 1976, 50%. Distilled December 1976, bottled March 2009. Sherry Butt. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 5034, 266 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja hieman hennompi kuin eilinen 1978. Kaunis sherryisyys, kevyt puu, rusina, suklaa, "yskänlääke". Ei kovin vivahteikas, mutta hyvin tasapainossa.

Maku on kuivan sherryinen ja hieman kitkerä. Puu nousee hedelmäisyyden takaa runsaana esiin. Täyteläinen suutuntuma. Vahva!

Jälkimaku on edelleen kuivan sherryn hallitsema. Tammi on vahvana mukana. Pituutta ja voimaa riittää hyvin.

Todella vahvapiirteinen, sherryn ja tammen hallitsema Glen Grant. Vivahteikkuutta olisin tosin kaivannut hieman lisää. Eilen arvioidun 1978:n rinnalla tämä tuntui hieman "yli-ikäiselle", (tuoreus ja mehukkuus puuttuivat). Hyvä sherrykypsytetty viski kuitenkin.

torstai 28. heinäkuuta 2011

4 x Glen Grant, osa 1

Maistelussa neljä mielenkiintoista 1970-luvulla tislattua Glen Grant-tislaamon viskiä yksityisiltä pullottajilta. Aloitetaan sherrykypsytetyistä:

Glen Grant 30 yo 1978, 45,9%. Distilled May 1978, Bottled May 2008. Sherry Butt. Douglas Laing Old Malt Cask. DL Ref 4295, 341 bottles.

Tuoksussa on mukavasti voimaa. Päällimmäisenä tuntuu kuivahkoa tuhtia sherryisyyttä ja mintun raikkautta. Taustalla tyylikäs tammisuus. Tummaa vahvaa suklaata, lakritsia, kirpeitä marjoja.

Maku on maukas ja "mehukas". Pehmeä "tuore" hedelmäisyys, mukava makeus. Raikasta marjaisuutta, hyvin hennosti tammea. Kevyt turvesavun häivähdys.

Jälkimaku jatkuu maukkaan hedelmäisenä. Sherryä, makeaa appelsiinia, herukkaa. Nyt myös tammi nousee selvemmin, mutta kauniisti esiin.

"Mehukas" ja maukas viski. Herkullinen ja varsin hienosti onnistunut Sherrykypsytys.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Springbank 12 yo Claret Wood

Testissä vahvan viinimäisiä piirteitä omaava Springbank.

Springbank 12 yo Claret Wood, 54.4%. Distilled May 1997, bottled February 2010, 9360 bottles. (7 years refill bourbon, 3 years fresh claret, 2 years re-charred casks).

Väriltään kauniin oranssisen viskin tuoksu on makeahkon viinimäinen, hieman pistävä ja hyvin hennon savuinen. Taustalla kevyen suolainen vivahde.

Mukavan voimakas maku alkaa hieman hapahkon viinin hallitsemana. Hedelmäisyyttä, joka tuo mieleen happaman omenan, tai jopa käyneen omenamehun. Kuivaa maltaisuutta ja hieman sitruksista kitkeryyttä. Taustalla reipas suolaisuus, sekä tammea. Tuoksussa tuntunut savuisuus on häipynyt lähes olemattomiin.

Jälkimaku on hapan, (edelleen se käynyt omenamehu), kitkerän sitruksinen sekä kuivan vaniljainen. Suolaisuus nousee takaa jälleen esiin ja kuiva savu muistuttaa taas olemassaolostaan. "Tiukka" ja lopussa aivan liian kuiva.

Hapan, viinikypsytyksen hallitsema ja liikaa epämiellyttäviä makuvivahteita omaava Springbank. Tältä tislaamolta on on tullut vuosien varrella todella hyviäkin pullotteita, mutta tämä ei ole yksi niistä - ainakaan omaan makuuni. Paljon kehujakin tämä viski on kerännyt, joten vahvasti mielipiteitä jakavasta pullotteesta on kyse.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Lochside 18 yo 1991, Douglas Laing OMC

Lasissa vuonna 1992 suljetun Lochside-tislaamon tuotantoa Douglas Laingin pullottamana.

Lochside 18 yo 1991, 50%. Bottled 2010. Douglas Laing Old Malt Cask, 289 bottles. DL Ref 6303.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, (kaneliomena), sopivan mausteinen, (inkivääri, kaneli, maustepippuri, vanilja). Taustalla kevyt maltaisuus, sekä sitrusta. Alkoholi puskee läpi hieman liian terävänä.

Maku on kevyt ja sitruksisen raikas. Alkoholi puraisee alussa kirpakasti, mutta pehmenee pian sopivasti "lämmittäväksi". Vaniljaa ja omenaa. Kevyt maltaisuus on kuivahkoa, jonka päälle avautuu hento mausteisuus, kuten tuoksussakin.

Jälkimaku on ohuehko, raikas ja tasapainoinen. Vivahteikkuutta kaipaisi lisää.

Raikas ja puhdaspiirteinen Lochside, mutta kokonaisuus jää turhan ohueksi. Ei hintansa arvoinen ja huomattavasti parempaakin on tältä tislaamolta tarjolla.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Glen Avon 1958

Glen Avon-kolmikon päätteeksi pullotus, jolle ikää on kertynyt kunnioitettavasti liki 50 vuotta.

Glen Avon 1958, 40%. Bottled 2007. Single Highland Malt. Avonside Whisky Ltd. (Gordon & MacPhail). Tislaamo ei tiedossa.

Tuoksu on miellyttävä, tyylikkäästi ikääntynyt ja runsas. Antiikkinahkaa, pehmeää sherryä, raikasta yrttisyyttä, kaunis tammisuus. Taustalla suklaata, sekä herukkaa. Kaunis ja tasapainoinen.

Maku on pehmeä ja miellyttävä. Herkullinen sherryisyys hallitsee. Taustalla sopivasti tuntuva pitkän kypsytyksen tuoma tammi. Makeita, mehukkaita hedelmiä, raikkaita marjoja. Hyvin kevyt kuiva turvesavuisuus. Raikas mintun vivahde nousee taustalta esiin. Suussa sulavaa..

Jälkimaku kääntyy kuivempaan suuntaan ja tammi nousee sherryisyyden takaa selvemmin esiin. Liiasta puumaisuudesta ei ole kuitenkaan tietoakaan. Hentoa turvesavua, tummaa suklaata, kypsiä hedelmiä.

Hienostunut ja tyylikäs viski, joka jätti nuoremmat versiot odotetustikin täysin varjoonsa. Korkea ikä tulee esiin juuri oikealla tavalla makua muuten hallitsevan sherryisyyden alta. Iän tuoma "kuivuus" ja makea sherryisyys ovat hienosti tasapainossa. Upea nautiskeluviski.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Glen Avon 15 yo

Jatketaan Glen Avonien parissa..

Glen Avon 15 yo, 40%. Single Highland Malt. Avonside Whisky Ltd. (Gordon & MacPhail). Tislaamo ei tiedossa.

Tuoksu on vivahteikas ja kaunis. Makeaa mausteöljyä, runsaasti vaniljaa sekä korillinen trooppisia hedelmiä. Kypsää sitrusta, (appelsiini). Pehmeä ja miellyttävä. Yllättävästi täysin erilainen kuin eilinen 12-vuotias.

Maku on makea ja pehmeä, sekä kevyt, trooppisen hedelmäinen ja vaniljainen. Kukkaisöljyä, herukkaa, hedelmäkarkkeja. Taustalla hento kuiva turpeisuus. Kevytprofiiliseksi viskiksi mukavan maukas.

Jälkimaku jatkuu miellyttävänä ja makean hedelmäisenä. Vaniljaa, herukkaa, toffeeta. Taustalla makeutta sopivasti leikkaava kuiva turve, heinä, puu, tms.

Kaunis ja vivahteikas viski. Trooppiset hedelmät, runsas vanilja ja raikkaat marjat ovat hienosti tasapainossa. Kevyttä, mutta maukasta. 12-vuotias oli selkeästi Sherryinen, mutta tämä 15 yo viittaa taas enemmän ex-Bourbontynnyrikypsytykseen.




keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Glen Avon 12 yo

Keväällä maistelussa ja blogiarviossakin pyörähti Gordon & MacPhailin hieno 35-vuotias Glen Avon-pullotus. Nyt kesähelteillä maistelussa oli kolme Glen Avonia lisää ja aloitetaan nuorimmasta päästä, eli tältä maistui tämän "mystery single maltin" 12-vuotias versio:

Glen Avon 12 yo, 40%. Single Highland Malt. Avonside Whisky Ltd. (Gordon & MacPhail). Tislaamo ei tiedossa.

Tuoksu on pehmeä, maukkaan sherryinen ja raikkaan yrttinen. Mukavasti "voimaa". Mallasta, sammalta, kypsiä hedelmiä, suklaata.

Maku on pehmeä ja miellyttävän sherryinen. Hento savuhuntu nousee herkullisella tavalla esiin ja sekoittuu kauniisti makeaan hedelmäisyyteen. Raikasta marjaisuutta, kukkaniittyä, tummaa suklaata. Maukas paketti!

Jälkimaku jatkuu pehmeissä merkeissä. Hedelmää, hyvin hento savu, kuiva heinä, punaherukka. Hieman ohuehko ja nopeasti hiipuva.

Hyvä ja maukas 12-vuotias. Mukavan vivahteikas ja mielenkiintoinen makuprofiili. Yleisimpien huhujen mukaan viski olisi peräisin Glenfarclas-tislaamolta, mutta mahdollisuuksia on varmasti paljon muitakin.. Mene ja tiedä. No, pääasia on, että viski on hyvää.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Auchentoshan 1999 Wine Cask Matured

Testissä viskifoorumilaisten keskuudessa hyviä arvosteluja saanut viinikypsytelty Auchentoshan.

Auchentoshan 1999 (9 yo), 58,2%. Wine Cask Matured.

Tuoksu on makea, hedelmäinen ja kevyehkö . Alkoholi tuntuu kirpakkana taustalla. Raikasta mentholia.

Maku on täyteläinen, hedelmäisen makea ja happaman viinimäinen, sekä hieman suolaiseen vivahtava, (sweet & sour). Täyteläisestä suutuntumasta huolimatta makukaari jää hieman ohueksi. Ylikypsistä hedelmistä muistuttava makeus hallitsee liikaa.

Jälkimaku jatkuu makean hedelmäisyyden sekä happaman viinin yhdistelmänä. Onneksi maku ei jatku kovin pitkään.

Erikoisia makuyhdistelmiä sisältävä makean hedelmäinen, mutta samalla hapan viski. Monet ovat pitäneet, minä en.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Clynelish 12 yo, Gordon & MacPhail

...ja vielä yksi Clynelish. Tällä kerralla lasissa vanha Gordon & MacPhail-pullotus.

Clynelish 12 yo, 40%. Gordon & MacPhail. (1980's, 5cl).

Tuoksu on täyteläinen ja pehmeä. Kypsää hedelmää, hento turvesavuisuus, makeaa mallasta. Taustalla hunajaa, pihkaa, sekä ripaus tervaa.

Maku on todella pehmeä ja mukavan makea. Kypsiä hedelmiä, (sherryä?), maitosuklaata, kevyesti turvesavua. Lisäksi poltettua sokeria, märkiä puunlehtiä, tuoreita yrttejä. Ei niin öljyinen ja "vahamainen" kuin monet muut maistamani Clynelish-viskit. Täyteläinen ja "pyöreä".

Jälkimaku on raikkaan hedelmäinen, savuinen ja suolainen, (salmiakki). Miellyttävä, joskaan ei pisimmästä päästä.

Hyvä ja maukas Clynelish, jossa on paljon samoja piirteitä kuin maukkaassa Flora & Fauna-pullotteessa. Rinnakkain vertaillessa F&F on profiililtaan vahvempi ja intensiivisempi, kun taas G&M:n versiossa korostuu vahvemmin hedelmäisyys ja makeus.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Clynelish 24 yo 1972, Rare Malts Selection

Hypätään eilisestä vielä pari vuotta taaksepäin ja katsotaan perään toinen Rare Malts-sarjan Clynelish.

Clynelish 24 yo 1972, 61,3%. Rare Malts Selection. Bottled September 1997.

Tuoksu on voimakas, kuivahko ja jo odotetusti hankalasti avautuva ja kovahko. Hetken lasissa pyörittelyllä löytyy sentään pehmeää maltaisuutta, hunajaa, sekä kynttilävahaa.

Suutuntuma on öljyinen ja maku tarjoaa runsasta maltaisuutta, kuivaa heinää ja ruohoa. Tuoksun tavoin taustalta nousee makeahkoa vahamaisuutta ja kevyesti hedelmää. Melko täyteläinen body.

Jälkimaussa vahamaisuus jatkuu, mutta muuten viski muuttuu kitkerämpään suuntaan. Voimakkuus kantaa makua melko pitkälle.

Jälleen vaikea Rare Malts-pullote. Parempi kuin 1974-versio, mutta ei omaan makuuni tämäkään.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Clynelish 23 yo 1974, Rare Malts Selection

Eilisen Rare Malts-Broran jälkeen pysytellään samalla tislaamoalueella ja otetaan käsittelyyn hieman iäkkäämpi Clynelish-pullotus.

Clynelish 23 yo 1974, 59,1%. Rare Malts Selection. Bottled May 1998.

Tuoksu on kuivan turpeinen, puu tuntuu vahvahkona. Taustalla merellistä raikkautta ja suolaisuutta. Hieman vaikeasti avautuva, eikä tästä oikein säväyttävää elämystä saa irti millään.

Maku on voimakas ja kuivahko. Turpeisuus ja puu hallitsevat. Taustalla reipasta suolaisuutta ja myös hieman makeaa öljyisyyttä nousee esiin.

Jälkimaku on merellisen raikas, kuiva ja pippurinen. Suolaisuus pysyttelee läsnä. Makeahkoa vahamaisuutta.

Ei kyllä oikein säväytä tämä. Kokonaisuus jää jotenkin vaisuksi ja mitäänsanomattomaksi. Liian vahva sellaisenaan, kun taas veden lisäys latistaa makuprofiilia markittävästi.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Brora 20 yo 1982, Rare Malts Selection

Tarkasteluvuorossa Rare Malts-sarjan Brora.

Brora 20 yo 1982, 58,1%. Rare Malts Selection. Bottled April 2003.

Tuoksu on kevyesti savuinen ja tasapainoisen hedelmäinen. Kukkaniittyä, heinikkoa, jotain yrttistä. Hieman kovahko ja vaikeasti avautuva.

Maku on melko täyteläinen. Kuivattuja hedelmiä, kevyttä savua, runsaasti kuivaa ruohoa. Vahva ja "tiukka", makuprofiilista on vaikea saada "kiinni".

Jälkimaku kuivuu reippaasti, (liikaa) ja laimentamattomana alkoholi nousee turhan selvästi esiin. Taustalla pehmeä hedelmäisyys yrittää parantaa makukaarta, mutta jostain esiin puskeva pistävä heinäisyys taas latistaa sitä..

Vaikea, vaikea viski. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä että tästä saa edes jotain irti. Vesilisä pehmentää makua ja parantaa juotavuutta, mutta ei suoranaisesti tuo makuun mitään lisäarvoa. Tämä Brora on valitettavan kaukana tislaamon 1970-luvun alkupuolen huipputuotannosta.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Balvenie 10 yo Founder's Reserve, 1980's

Maistelussa vanha Balvenie-pullotus 1980-luvulta. Tämä pullomalli kehitettiin aikoinaan vastaamaan konjakkipullon muotoa, sillä tuolloin konjakki oli "markkinajohtaja" ja Skottiviskeistä ainakin Balvenie ja Aberlour yrittivät haalia konjakinjuojia viskin pariin samankaltaisella ulkoasulla. (kuvassa maistelussa ollut 200ml pikkupullo, isossa pullossa kaula on vielä pidempi ja kapeampi). Nykyään näiden jalojen juomien markkinaosuudet taitavat olla kääntyneet toisin päin..

Balvenie 10 yo Founder's Reserve, 40%. 1980's, 200ml.

Tuoksu on "iäkäs" ja hienostuneen tyylikäs. Raikasta hedelmäisyyttä, hunajaa, antiikkinahkaa, aavistus pehmeää turvesavua. Täyteläistä toffeeta.

Maku on miellyttävän vaniljainen. Sitrushedelmiä, hunajaa, aavistus tammea, sekä mukava kevyt turvesavuisuus taustalla. Hieman (alkoholin?) kirpakkuutta ja kuivattujen yrttien vivahteita. Makea vanilja ja hunaja hallitsevat.

Jälkimaku on kuivan turpeinen ja "maanläheinen". Taustalta nousee esiin makeaa hedelmäisyyttä. Kukkaisuutta, "jouluisia mausteita". Hunajaisuus tuntuu edelleen vahvana. Maku ei kuitenkaan kestä kovin pitkään.

Hyvä ja mielenkiintoinen Balvenie. Harmi vaan, ettei maisteluun ollut tilaisuutta ottaa rinnalla vertailtavaksi kyseisen viskin uudempia versioita.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Thin Lizzy, Los Bastardos Finlandeses - Nosturi, Helsinki 9.7.2011


Klassikoiden ilta. Kaksi sanaa jotka kuvaavat hyvin kuumana lauantai-iltana koettua Thin Lizzy-konserttia.

Mutta ennen Lizzyä oli vuorossa Los Bastardos Finlandeses. Odotukset bändin esitykseen olivat suht korkealla, mutta muutamasta hyvästä kappaleesta huolimatta keikka oli melko vaisu. Tässä vaiheessa vielä puolityhjä sali, hieman suttuiset ja puuroutuvat soundit sekä tasapaksuhko kappalemateriaali eivät saaneet tunnelmaa nousemaan. Varmasti tämä joukko pystyy parempaankin.

Nykyinen Thin Lizzy tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan, sillä jo vuonna 1986 edesmennyttä yhtyeen silloista keulahahmoa Phil Lynottia on vaikea, tai jopa mahdoton korvata. Vaihtelevilla kokoonpanoilla esiintynyt yhtye on kuitenkin ainakin omasta mielestäni jo pitkään osoittanut, että se pystyy toimimaan täysipainoisesti myös ilman Lynottia, samalla hänen muistoaan kunnioittaen ja upeaa musiikillista perintöä vaalien.

Nyt kiertueella oleva kokoonpano on kovaa luokkaa vähänkin heavymusiikkia seuranneille:

Brian Downey - Rummut
Scott Gorham - Kitara
Darren Wharton - Koskettimet, laulu
Marco Mendoza - Basso
Ricky Warwick - Laulu, kitara
Richard Fortus - Kitara

Nosturin kuumasta illasta muodostuikin huikea hittikavalkadi yhtyeen pitkän uran varrelta. Uusi laulaja Ricky Warwick oli huikeassa vedossa - upeaa laulua, sekä mahtavaa työskentelyä "kolmantena kitaristina". Varsinkin miehen soittama akustinen kitara, joka oli miksattu ilahduttavan selvästi kuuluvaksi, toi kappaleisiin upeaa sävykkyyttä ja ulottuvuutta. Muutenkin koko konsertin ajan soundit olivat loistavat, kerrankin miksaajat olivat tehneet hienoa työtä.

Thin Lizzyn musiikissa riittää tarvittavaa syvyyttä ja vaihtelevuutta, tunnelmien vaihdellessa raskaista heavyteoksista, (esim Angel of Death) herkkiin ja seesteisiin sointuihin, (esim. Still in Love With You). Musisointi on ammattimaista, mutta ei liian "vakavaa" ja yhtyeen esiintymisestä paistoikin halu ja ilo soittaa, eikä keikka tuntunut "väkinäiseltä" tai edes rutiininomaiselta.

Thin Lizzyn laajasta tuotannosta kasattu settilista oli lähellä täydellistä, vaikka paljon hyviä kappaleita jääkin aina väkisin setin ulkopuolelle. Puolentoistatunnin keikaan oli mahdutettu niin hieno kattaus, ettei moitteille jäänyt sijaa. Kohokohtia on turha hakea, sillä niin hieno oli koko esitys, mutta kyllähän viskiharrastajan mieltä lämmitti erityisesti Whiskey in the Jar-klassikon kuuleminen. Ilman "pakollisia encoreita" vedetyn keikan täydellinen päätös oli puolestaan jylhä Roisin Dubh - Black Rose.

Thin Lizzy mallia 2011 tarjosi siis hienon illan ja tämä keikka olikin paras vuosien varrella näkemistäni muutamista Thin Lizzy-keikoista, sekä yksi parhaista tänä vuonna kohdalle osuneista konserteista!


Illan settilista:

Are You Ready
Waiting for an Alibi
Jailbreak
Do Anything You Want to Do
Don't Believe a World
Dancing in the Moonlight
Massacre
Angel of Death
Still in Love with You
Whiskey in the Jar
Emerald
Sha-La-La
Cowboy Song
The Boys Are Back in Town
Killer on the Loose
Rosalie
Roisin Dubh - Black Rose

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Bowmore Surf, (2007-)

Testissä Bowmore Surfin uusin versio. Maistelussa vertailukohtana saman viskin aiempi versio, jonka arvion voi lukea tästä.

Bowmore Surf, 40%. (Uusi pullomalli, 2007-, Travel Retail)

Tuoksu on melko täyteläinen ja tuhdimman savuinen kuin aiempi versio. Nuoruus paistaa läpi pienenä pistävyytenä. Makeahkoa hedelmäisyyttä, mutta aiemman version sitruksinen raikkaus puuttuu.

Maku on kuivempi kuin edeltäjässään, savuisuus on runsaampaa ja maku on kautta linjan vahvempi. Reipas turvesavu, kuivahko hedelmäisyys, sekä yllättävästi puuta, pahvia tms. nousee kevyesti esiin.

Jälkimaku on kuivan savuinen ja pehmeä. Maku säilyy yllättävän tuhtina.

Ihan miellyttävä ja helposti juotava viski, jonka maku on selvästi runsaampi kuin mitä edellisessä versiossa. No, eihän tämäkään viski kuitenkaan Bowmore-asteikollani korkealle nouse, mutta ihan ok ja edullinen "perusviski" kuitenkin kyseessä on.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Connemara 1992 Single Cask #112


Maistelussa vaihteeksi turpeista viskiä Irlannista..

Connemara Single Cask no 112. Distilled 11.8.1992, bottled 11.11.2009. 46%

Tuoksu on aromaattinen ja runsas. Kypsiä hedelmiä, raikasta kukkaisuutta, minttukarkkeja. Taustalla seesteinen ja hento viljaisuus.

Makuprofiili on miellyttävä ja suutuntuma öljyinen. Kevyt, mutta samalla runsas. Kypsiä hedelmiä, (Sherryä), karamellisoitua sokeria, pehmeää maltaisuutta. Hento savuisuus.

Jälkimaku on mausteinen, pehmeä ja makeahko. Aavistus kuivahkoa turvesavua. Ei erityisen pitkä.

Maukas ja todella helposti juotava irkkuviski.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Longrow 14 yo, OB for Belgium 2011

Lasissa Springbank-tislaamon turpeista tuotantoa.

Longrow 14 yo, 56,2%, OB, bottled for the Nectar Belgium 2011. Cask type: Refill Bourbon.

Tuoksu on erikoinen ja monimuotoinen - toisaalta raikas ja kuulas, mutta toisaalta raskas ja maanläheinen. Raikkaita hedelmiä, kirpakkaa sitrusta, suolaisuutta, toffeeta, turvesavua, märkiä puunlehtiä, sekä minttua. Erilaiset tuoksut nivoutuvat yllättävän hyvin yhteen.

Maku on tuoksun tavoin varsin vivahteikas. Öljyinen suutuntuma sekä runsas makujen kirjo tasrjoavat mukavan elämyksen. Makeahkoa kukkaisuutta, raikkaita marjoja, suolaisuutta, kevyt turvesavuisuus, sekä kirpakka sitruksisuus toimivat hienosti. Taustalla aavistus makeahkoa laventelia. Viski on erikoisesti kevyehkö, mutta samalla varsin runsaasti makuja omaava.

Jälkimaku taittuu yhä enemmän suolaiseen suuntaan, joka nouseekin ajoittain hieman liian vahvaksi rikkoen tasapainoa. Kuiva turpeisuus, sitrus, sekä kevyt kukkaisöljyisyys pysyttelevät makukaaren kantavina osina.

Hieman "likainen", vahvoja ja vivahteikkaita makuja omaava Longrow. Lopun suolaisesta "piikistä" huolimatta erittäin hyvää.

Kuva: whiskysamples.eu

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Bunnahabhain Cruach Mhona

Tarkastelussa vahvan turpeinen Bunnahabhain.

Bunnahabhain Cruach Mhona, 50%. Batch 2. (Travel Retail, 2011), Peated

Tuoksu on "nuori" ja vahvan savuinen, sekä terävä. Raikasta raa'ahkoa hedelmäisyyttä, kumia. Ei säväytä.

Maussa makeahko hedelmäisyys nousee alkuun mukavasti esiin, mutta pian vahva ja kuivahko savuisuus jyrää sen yli. Viski muuttuu yllättävän tiukaksi ja raa'an oloiseksi. Makeus ja kuiva turvesavu eivät sulaudu toisiinsa ja makuprofiili on levoton ja tasapainoton.

Jälkimaku jatkuu kuivan savuisuuden hallitessa. Kirpeä hedelmäisyys pistelee taustalla. Myös monille (liian) nuorille savuisille viskeille ominainen kumimaisuus tuntuu liian vahvana.

Raaka, tasapainoton ja outo Bunna. Jälleen vahvistui käsitykseni siitä, että Bunnahabhain on parempaa turpeettomana. Vierellä maisteltu Darach Ur peittosi tämän yritelmän aivan kirkkaasti.