perjantai 29. huhtikuuta 2011

5 X Ardbeg 1967

Aurinkoinen ilta ja viisi huikeaa Ardbegia.


Hieman reilu vuosi sitten maistelussa oli Signatoryn Agdbeg 1967 Pale Oloroso Butt #575. Tämä hieno viski sai nyt rinnalleen maisteluun kolme "sisartynnyriä", sekä yhden Douglas Laing-pullotteen ja illasta muodostuikin varsin mielenkiintoinen ja ehkäpä hieman yllätyksellinenkin.

#575 maistui yhtä loistavalle kuin aiemminkin, joten eipä siihen nyt muuta lisättävää. Arvioni tästä viskistä täällä.

Sitten aiemmin maistamattomien kimppuun. Ensin toinen "vaalea" versio:


Ardbeg 1967, 52,8%. Matured in a pale oloroso butt for 29 years. Butt no 576. Distilled 15.2.1967, bottled 15.2.1996. Signatory Vintage. 550 bottles.

Väriltään viski on aavistuksen vaalempi kuin #575.

Tuoksussa raikasta trooppista hedelmää - ananas, mango. Kevyt turvesavuisuus ja pehmeä maltaisuus. Hyvin kevyt sherryn vivahde. Kevyempi ja hieman hennompi kuin #575, mutta tyylikäs ja miellyttävä.

Maku on maukas, raikkaan hedelmäinen ja "tuore". Korkea ikä piiloutuu hienosti kirpeähkön hedelmäisyyden taakse. Turvesavu on alkuun hyvin kevyttä, mutta voimistuu koko ajan nousten lopussa hyvinkin hallitsevaksi elementiksi.

Jälkimaku tarjoaa nyt vahvaksi voimistunutta savuisuutta, pehmeää sherryä, sekä raikasta marjaisuutta, (herukka). Kuivahko tammi nousee myös esiin savun takaa. Maku jatkuu todella pitkään.

Tyylikäs ja upea viski. Alun keveys ja lopun vahva savuisuus luovat mukavan monipuolisen vaikutelman. Häviää täyteläisyydessä ja tasapainoisuudessa #575:lle, mutta on taas toisaalta mielenkiintoisempi upeasti nousevalla makuprofiilillaan. Tasapeli.


Sitten vuorossa pari väriltään tummempaa versiota:


Ardbeg 1967, 53,2%. Matured in a dark oloroso butt for 28 years. Butt no 574. Distilled 15.2.1967, bottled 11/1995. Signatory Vintage. 488 bottles.

Tuoksu on voimakas ja runsaan sherryinen, sekä suklainen, (tumma suklaa). Turvesavu on vahvaa. Hyvä ja tuhti aloitus.

Maku on voimakas, selvästi raskaampi kuin "pale"-versioissa. Sherryisyys on vahvaa, mutta yllättävän kuivaa. Tummaa suklaata, lakritsia, puuta. Savuisuus peittyy sherryisyyden taakse.

Jälkimaku on raikkaan sherryinen ja kuivan tamminen. Turvesavu nousee nyt vahvemmin esiin, hyvin kuivana sekin. Maku jatkuu pitkään..

Sherryisyyden kuivuus yllätti, sekä suhteellisen vahvana tuntunut puu. Silti hyvä ja vahva Ardbeg, vaikka tässä maistelussa joutui tyytymään jumbosijaan.



Ardbeg 1967, 52%. Matured in a dark oloroso butt for 30 years. Butt no 578. Distilled 15.2.1967, bottled 17.2.1997. Signatory Vintage. 540 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja hento, jota runsas makeahko sherryisyys hallitsee. Kevyt turvesavuisuus, toffee, maitosuklaa. Tyylikäs.

Maku on makean sherryinen, selvästi makeampi kuin #574. Turvesavu on runsasta ja sulautuu kauniisti vahvaan sherryisyyteen. Taustalla mukava hieman suolainen lakritsaisuus. Todella herkullinen runko.

Jälkimaku on todella pitkä, tuhti ja maukas. Täyteläistä makeaa ja pehmeää sherryä, sekä tervaista turvesavua. mahtava!

Loistava "old school" Sherry-Ardbeg. Mielettömän hyvää, mutta vivahteikkuudessa ja makujen "puhtaudessa" jää ehkä aavistuksen jälkeen "pale"-versioista.


Kokonaisuutena mahtavat viskit, joiden parissa oli mukava viettää aikaa samalla kauniista kevät-illasta nauttien. Ainakin nyt tällä kerralla vaaleat veivät voiton tummista, mutta kyllä koko nelikko asettuu aivan terävimmän kärjen tuntumaan kaikista maistamistani Ardbegeista.

Signatory-nelikon jälkeen lasissa pyörähti vielä yksi vuoden 1967 Ardbeg, Douglas Laing OMC 32 yo, jonka aiempi arviointini vastasi täysin nyt koettua. Arvion voi lukea tästä.


torstai 28. huhtikuuta 2011

Kuukauden levyklassikko 28: Accept - Metal Heart


Huhtikuun klassikkona perinteistä 1980-luvun heavya Saksasta.

Accept - Metal Heart julkaistiin vuonna 1985 ja albumi olikin sulavaa jatkoa yhtyeen loistavalle, 1983 julkaistulle Balls To The Wall-levylle. Monien mielestä Balls To The Wall onkin "se" Accept-levy, mutta itselle on aina kolahtanut enemmän Metal Heart ja sen upeasti rullaavat ja melodiset kappaleet. Udo Dirkschneiderin karhea ääni sopii levyn ilmeeseen hienosti ja kitarakaksikko Wolf Hoffman & Jörg Ficher tarjoavat parastaan. Huikeaa kitarailotulitusta läpi levyn.

Metal Heart tarjoaakin melodisen, mutta samalla raskaan kasariheavyn ystäville lähes täydellisen paketin eikä tämän levyn parissa pääse pitkästymään!

Nimibiisi Metal Heart käynnistää juhlat mahtipontisin sävelin ja kappaleen Beethovenilta pöllitty kitarasoolo jaksaa viehättää kerrasta toiseen.
Midnight Mover jatkaa raippaalla otteella ja hienolla melodialla ja tehokkaasti jytisee myös sitä seuraava Up To The Limit.
Nopea Wrong Is Right on huippu, huikean hieno heavyralli ja Sreaming For A Love-Bite Jyrää vahvalla kitarariffillään vastustamattomasti.
Too High To Get It Right tuo mieleen AC/DC:n, vahvaa jyräystä ja maukasta stemmalaulantaa.
Dogs On Leads alkaa hieman vaisuhkosti, mutta kasvaa kertosäkeeseen jälleen maukkaaksi ja tyypilliseksi Accept-vedoksi.
Teach Us To Survive on levyn väliinputoaja ja jää jamitteluhenkisyydessään jälkeen levyn muista kappaleista.
Suvantovaihe on kuitenkin lyhyt ja Living For Tonight palauttaa palikat taas vastaanpanemattomasti oikeaan asentoon. Tehokas ja upeasti jyräävä biisi!
Hienoa melodiaa tarjoilee päätöskipale Bound To Fail. Rullaavasti kulkeva teos onnistuu mainiosti ja päättää lähes täydellisen levykokonaisuuden.

Upea levy joka puolustaa paikkaansa yhtenä 1980-luvun merkittävimmistä heavyjulkaisuista.

Udo Dirkschneider: Lead vocals
Wolf Hoffmann: Guitars, electric sitar on intro of "Metal Heart", backing vocals
Jörg Fischer: Guitars, backing vocals
Peter Baltes: Bass Guitar, keyboards, backing vocals
Stefan Kaufmann: Drums

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

BenRiach 1976 cask 8795


BenRiach 1976, 33 yo, bottled July 2010. 53,2%. Bourbon Hogshead no 8795. 221 bottles

Tuoksusssa raikasta hedelmää, ananasta ja sitrusta. Vaniljaa, kuivaa puuta. Vahva ja varsinkin alkuun melko sulkeutunut. Hento häivähdys turvesavua.

Maku on täyteläinen, voimakas ja maukkaan hedelmäinen - Ananas, banaani, persikka. Kuivahko kukkaisuus, hieman pistävä yrttisyys. Yllättävän "kova".

Jälkimaku on voimakas ja terävä, kirpeän hedelmäinen ja hieman "raaka".

Tämän viskin kohdalla odotukset eivät täyttyneet. Yllättävän "raakilemainen" iäkäs BenRiach jää selvästi jälkeen muista tältä tislaamolta maistamistani vuoden 1976 pullotteista. (esim. nämä).

Vesilisä ja aika parantaa tätä viskiä huomattavasti, mutta varsinkin jälkimaku jättää edelleen liikaa toivomisen varaa..

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Turisas - Verkatehdas, Hämeenlinna 22.4.2011


Maailmalla runsaasti keikkaillut ja hyvässä suosiossa oleva "viikinkimetalliyhtye" Turisas palasi pääsiäiseksi kotiin ja Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-saliin, joten mikä olikaan parempi tapa viettää pitkäperjantai-iltaa, kun lähteä kuuntelemaan hyvää livemusiikkia.

Illan lämppäribändit Deadforger ja Crimfall tuli myös kuunneltua, mutta hieman vaisuiksi kummankin esitykset jäivät. Tavallaan ihan ok matskua, mutta eipä näillä paljon salin tunnelma kohonnut.


Tunnelmaa saatiin heti Turisaksen astellessa lauteille. Upea avauskappale To Holmgard and Beyond tempaisi yleisön mukansa ja upeat pyrotehosteet loistivat kirkkaina tummassa salissa. Bändi otti yleisönsä varmalla esiintymisellä, eivätkä edes pienet tekniset ongelmat menoa haitanneet. Kappaleita kuultiin tasaisesti yhtyeen kaikilta kolmelta levyltä ja hieman reilut puolitoista tuntia kestänyt esitys oli kokonaisuutena varsin hyvin rakennettu ja viihdyttävä. Livenä bändi kuulostaa erittäin hyvälle ja Turisas erottuukin mukavasti edukseen monista muista, sillä perinteisten soitinten lisäksi vahvasti esillä olevat viulu ja haitari täydentävät ja tuovat vahvan omaleimaisen vivahteen yhtyeen musiikkiin. Tummahko valaistus ja näyttävät pyrot tarjosivat hienon taustan tälle mahtipontisiakin sävyjä tavoittelevalle musiikille.


Turisas on vahvassa vireessä ja tämä keikka kotikaupungissa osoitti, että paljon hyvää on lupa tältä joukkiolta vielä odottaa. Stand up and fight - kantahämäläinen Battle Metal on voimissaan!

Verkatehtaan upea sali osoitti jälleen toimivuutensa, joten toivottavasti jatkossakin saadaan nauttia laadukkaasta rockmusiikista näissä hienoissa puitteissa.

Settilistassa oli mukana ainakin seuraavat:

To Holmgard and Beyond
One More
The March of the Varangian Guard
Take the Day!
The Messenger
A Portage to the Unknown
The Great Escape
Miklagard Overture
In the Court of Jarisleif
Hunting Pirates
Stand Up and Fight
?
Sahti-Waari
Battle Metal


Konsertin avauskappale "To Holmgard and Beyond"

Turisas:

Mathias Nygård, Laulu
Jussi Wickström, Kitara
Hannes Horma, Basso
Tude Lehtonen, Rummut
Olli Vänskä. Viulu
Netta Skog, Haitari

torstai 21. huhtikuuta 2011

Highland Fusilier 21 yo

Maistelussa vanha Gordon & MacPhail-pullote.

Highland Fusilier 21 yo, 70° proof. Pure Malt, Gordon & MacPhail, bottled 1978.

Tuoksu on runsaan hedelmäinen ja tyylikäs. Vahva aprikoosisuus hallitsee. Pehmeää turvetta, tammea. Raikkaita mausteyrttejä, kuivahkoa sherryä.

Maku on pehmeä & kevyen sherryinen. Tasapainoinen maltaisuus. Runsaasti kuivattuja hedelmiä - aprikoosi, persikka. Hento ja hienostunut, ehkä kuitenkin hieman liian "ohut".

Jälkimaku on hapokkaan hedelmäinen, (makea omena). Puu nousee nyt vahvemmin esiin. Makujen tasapaino säilyy hyvin, Lopussa yskänlääkemäistä yrttisyyttä.

Miellyttävä, kevytpiirteinen viski, joskaan ei kuitenkaan mikään "suuri elämys".

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

BrewDog Tokyo

Maistelussa vaihteeksi vahva tynnyrikypsytetty olut.

BrewDog Tokyo, (oak aged stout), 18,2%

Väriltään tämä olut on erittäin tumma, lähes musta.

Tuoksu on voimakasarominen ja viinimäinen. Taustalla vahvan paahteista maltaisuutta, humalaa, yrttejä, sekä siirappia.

Maku on makean maltainen, paahtunut ja vahvasti viinimäinen, (Port, Sherry). Maussa tuntuu myös poltettu sokeri, sekä taustan katkerahko yrttisyys. Hapokas suutuntuma. Paahdettu vahva mallas nousee lopussa vahvana esiin, samoin humala tuo kuivuutta alun makeuden vastapainoksi. Korkeasta alkoholiprosentista huolimatta tämä olut on yllättävänkin pehmeä.

Kokonaisuutena Tokyo on monimuotoinen ja huomattavan makea vahva olut. Pieninä annoksina mukava kokemus, mutta pullollisessa alkaa olemaan jo liikaa, sillä siirappisuus ja yrttisyys alkavat melko pian "tökkimään". Kannattaa kuitenkin maistaa jos jossain vastaan tulee.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Laphroaig 15 yo

Arviointivuorossa "vanhan liiton" Laphroaig.

Laphroaig 15 yo, 43%. 1990's.

Tuoksu on suhteellisen voimakas, raikkaan merellinen, suolainen, sitruksinen ja kevyesti turvesavuinen. Puhdespiirteinen ja keveä.

Maku on pehmeä ja melko kevyen tuntuinen. Hento savuisuus, kuivahko turpeisuus. Sitrusta, suolaisuutta, vaniljaa, märkää puuta.

Raikkaassa jälkimaussa sitruksisuus voimistuu. Kuivaa turpeisuutta, miellyttävä pehmeys. Maku loppuu kuitenkin hieman kesken.

Tyylikäs ja ihan hyvä Laphroaig. Keveys ja puhdaspiirteisyys tekevät tästä viskistä helpon nautittavan. Jotain jää kuitenkin puuttumaan.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Lagavulin 1988, Samaroli


Lagavulin 1988, 56%. Samaroli, 324 bottles. (Ei ikämerkintää, mutta saamieni tietojen mukaan tämä viski olisi pullotettu 1998).

Tuoksu on täyteläinen, runsaan savuinen ja makeahkon tervainen. Hiiltä, vaniljaa, kuivaa trooppista hedelmää.

Maku on vahva, kuivan savuinen, öljyinen ja täyteläinen. Varsin tyypillinen ja helposti tunnistettava Lagavulin. Poltettua turvetta, hiiltä, tuhkaa, vaniljaista makeutta. Korkeasta alkoholiprosentista huolimatta mukavan pehmeä.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana. Turvesavu, kevyt tervaisuus, hento puun vivahde. Vaniljaa, kirpeää sitrusta. Suutuntuma säilyy täyteläisenä pitkään.

Voimakas, mutta varsin "puhdas" ja selkeä, sekä tasapainoinen kokonaisuus. Malliesimerkki hyvästä Lagavulinista. Erittäin hyvää.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Lagavulin 15 yo


Arviointivuorossa harvinainen Lagavulin 1980-luvulta.

Lagavulin 15 yo, 45%, OB, Ceramic Decanter, 1980's.

Tuoksu on runsas ja reippaan savuinen. Pehmeää trooppista hedelmäisyyttä, turvetta, hiiltä, tuhkaa. Tuhti ja täyteläinen.

Maku on täyteläinen, todella pehmeä ja miellyttävä. Vahva savuisuus hallitsee. Taustalla Kypsää makeaa hedelmää, ripaus tammea, sekä kevyt suolaisuus. Yksinkertaista, mutta niin herkullista! Loistava makujen tasapaino.

Jälkimaku on pitkä, samettisen pehmeä ja makeahkon tervainen & savuinen, (BBQ). Maukas ja todella kauniin hitaasti hiipuva maku.

Loistava viski! Pehmeä, savuinen ja hedelmäinen sopivan yksinkertaisella tavalla. Huikean tasapainoinen kokonaisuus. Ehdottomasti yksi parhaista kohdalle osuneista Lagavulineista!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Whitesnake: Forevermore


Pitkästä aikaa uutta musiikkia blogissa ja tarkastelussa tuore Whitesnake-albumi Forevermore.

David Coverdalen luotsaama Whitesnake on jälleen uusinut kokoonpanoaan tälle levylle ja Forevermorella musisoinnista vastaavat Coverdalen lisäksi kitaristit Doug Aldrich & Reb Beach, Basisti Michael Devin, sekä rumpali Brian Tichy. Kosketinsoittimet on merkitty yhtyeestä jo eronneen Timothy Druryn nimiin.

Sitten levyn kimppuun:

Ykkösraita Steal Your Heart Away on keskitason rockia, joskin hieman tylsä ja puuduttava avaus.
All Out Of Luck jatkaa samoilla linjoilla, tasapaksua puurtamista.
Love Will Set You Free on jotenkin junnaaava sinkkulohkaisu, jonka kertosäkeeseen kyllästyy totaalisesti parin kuuntelun jälkeen.
Easier Said Than Done aloittaa "pakollisen" balladiosion. Näitähän WS on työstänyt tusinoittain, eikä tämä esitys tarjoa sillä saralla mitään uutta.
Tell Me How on jälleen yksi valitettavan tylsä rock, huoh.
I Need You (Shine a Light) on vihdoin reipas ja mukavan melodian omaava raikas veto. Hyvä biisi!
Hyvän hetken jälkeen pudotus on nopea ja raju, sillä One of These Days on järkyttävän ällö balladi. Whitesnaken kamalin kappale ikinä?
Love & Treat Me Right on ok rock - ei nyt huippu, mutta ei nyt ärsytäkään.
Nopea ja mukavasti jyräävä Dogs In The Street on hyvä ja nouseekin heittämällä levyn parhaimmistoon!
Fare The Well: Juuri kun päästiin vauhtiin, tunnelma lässäytetään taas yhdellä tusinaballadilla. Paikallisradiomuottiin työstettyä pullamössöä.
Whipping Boy Blues on äänimaailmaltaan jotenkin rasittava bluespohjainen viritelmä, joka ei oikein iske.
My Evil Ways on iloinen ja reipas ralli, jossa on taas tekemisen meininki. Ihan hyvä veto!
Levyn nimikappale Forevermore tarjoaa levylle hienon päätöksen. Herkkä, kaunis ja jyhkeän mahtipontiseksi kasvava teos pysäyttää kuuntelemaan.

David Coverdalen vahvaa laulua, jyrääviä kitaroita, paikoin hieman liiankin moderni ja kolkko äänimaailma, sekä muutama hyvä biisi. Siinäpä kiteytettynä Whitesnake 2011. Omaan makuuni turhan tasapaksuja ja jopa tylsiä biisejä on levyllä liikaa, joten muutamasta hyvästä hetkestä huolimatta kokonaisuus on pettymys - valitettavasti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Glen Avon 35 yo

Vahvan Sherryisen viikon päätteeksi arvioitavana vielä yksi loistava yksilö, joka on samalla tämän blogin blogiteksti numero 500.

Glen Avon 35 yo, Single Highland Malt, 41,2%. (Tislaamo ei tiedossa). Gordon & MacPhail. ( +-1995)

Viski on väriltään yksi tummista kohdalle osuneista.

Tuoksu on voimakas, mutta miellyttävän pehmeä ja odotetusti runsaan sherryinen. Kuivattuja luumuja, mustaa teetä, makeaa sitrusta, poltettua sokeria. Taustalla sopiva tamminen vivahde. Hmm.. Muistuttaa paljon maistamiani vanhoja Macallaneita.

Maku on pehmeä ja "paksu". Herkullinen makea sherry hallitsee. Rusinaa, taatelia, viikunaa. Kirpeähkö marjaisuus tuo raikkautta. Tammi tuntuu vahvana taustalla ja kuivattaa kokonaisuutta kevyesti.

Jälkimaussa hedelmäisyys kuivahtaa hieman happamaan suuntaan ja puu tuntuu vahvana, mutta kauniina. Sherryisyys on edelleen varsin hallitsevaa. Tanniininen & pehmeä loppumaku.

Herkullinen ja helposti juotava, todella pehmeä sherrymonsteri. Upea "old school" viski!

Mutta miltä tislaamolta viski on peräisin? Siihen ei kaiketi suoraa vastausta löydy, mutta varsin usein vastaavia pullotteita on yhdistetty Glenfarclasiin. Tämän pullotteen kohdalla omat aistit vievät vahvasti Macallanin suuntaan, mutta kuten sanottu, tätä voi vain arvailla. Pääasia kuitenkin on se, että viski on todella hyvää!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Karuizawa 1967, cask 6426


Vaihdetaanpa välillä mannerta ja katsotaan mitä sanoo Japanilainen sherrykypsytetty viski.

Karuizawa 1967, 58,4%, bottled 17.8.2009. Sherry Butt # 6426. OB Single Cask for La Maison Du Whisky & The Whisky Exchange. (LMdW 229 bottles).

Tuoksu on vahvan suklainen. Tummaa toffeeta, maitokahvia, sekä runsaasti kypsiä hedelmiä. Sherryisyys on vahvaa, kaunista ja kuivahkoa. Taustalla raikas ja näin iäkkäälle viskille yllättävänkin "tuore" tamminen vivahde.

Maku on voimakas, makean sherryinen, runsaan öljyinen ja uskomattoman vivahteikas. Tummaa suklaata, runsasta moninaisten hedelmien kirjoa, "puhdas" puu sekä makea kukkaisuus. Wow!

Jälkimaku on pehmeä ja täyteläinen. Maukas hedelmäisyys jatkuu ja kukkaisuus tuo hienoa vivahteikkuutta. Hento suolaisuus taittaa makeutta ja tammi tuntuu keväisen tuoreena ja kauniina taustalla. Maku säilyy huikean pitkään..

Kaikilta osa-alueiltaan todella upea ja herkullinen juoma. Yksi parhaista maistamistani sherrykypsytetyistä viskeistä!

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Tamdhu 20 yo 1989, DL Old & Rare

Lisää vahvaa sherryisyyttä lasissa.

Tamdhu 1989 20 yo, 56,1%, bottled 2010. Sherry Hogshead. Douglas Laing Old & Rare Platinum Selection.

Upea sherryisyyys hallitsee tuoksua. Hieno kirjo runsasta ja monivivahteista hedelmäisyyttä, sekä vahvaa teetä. Tummaa suklaata, raikasta mentholia. taustalla kuivahko, mutta pehmeä ja kevyt turpeisuus.

Maku on voimakas ja vahvan suklainen. Hedelmäisyys on runsasta. Karamellisoitua sokeria, makeaa appelsiinia, kahvia. Tuhti ja "maanläheinen" maltaisuus tuntuu taustalla. Kevyt turpeisuus, tammea, sekä hieman kuivaa tervaa.

Jälkimaku on pitkä ja hedelmäisyys kuivuu odotetusti. Tummaa vahvaa suklaata, yrttiteetä, tuoretta tammea, pihkaa. Pehmeä maltaisuus ja kuiva loppumaku.

Maukas ja voimakaspiirteinen sherryn hallitsema Tamdhu, josta ei voi olla pitämättä. Ei ehkä kovin omaperäistä, mutta hyvää!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Caperdonich 1972 G&M Cask Strength

Jatketaan vahvan sherryisissä merkeissä..

Caperdonich 1972, 49,9%. Bottled 2008, Sherry Butt no 1976. Gordon & MacPhail Cask Strength Collection.

Tuoksu on vivahteikas ja runsaan toffeinen, sekä vahvan sherryinen. Taustalla kauniin makea kukkaisuus, poltettua sokeria, sekä nahkaa.

Maku on todella runsaan sherryinen. Kypsiä täyteläisiä hedelmiä, suklaata, kahvia, nahkaa. Vahva, tasapainoinen, herkullinen. Taustalla sopivasti "tummaa" puuta.

Runsas jälkimaku tarjoaa huikeaa hedelmäisyyttä. Sherry kuivahtaa sopivasti antaen tilaa mausteisuudelle, raikkaalle kukkaisuudelle, sekä sopivalle tammen vivahteelle. Pitkä, hieman suolaiseen kääntyvä loppu..

Upea, upea sherryviski tämäkin. Tosin hieman jäin miettimään sitä, että onko sherry liiankin hallitseva ja kuinka paljon viskin monipuolisista makuvivahteista hautautuu tuon sherryisyyden alle? No, niin ja näin, herkkua joka tapauksessa.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Macallan Speymalt 1970

Tänään vuorossa paljon kehuja kerännyt liki 40-vuotias Macallan.

Macallan Speymalt 1970, bottled 2010, 46%, Gordon & MacPhail for LaMaison du Whisky, first fill sherry hogshead #10031

Tuoksu on voimakas! Vahva tammisuus ja makeahko sherryisyys kohtaavat kauniisti. Tummaa suklaata, kahvia, nahkaa, sekä "moottoriöljyä". Upealla tavalla "raskas".

Maku on tuoksun tavoin voimakas. Runsas hedelmäisyys, raikas minttu, sekä pehmeä öljyisyys. Upealla tavalla nouseva makuprofiili, joka voimistuu ja voimistuu kaiken aikaa. Vanhaa tammea, suklaata, lakritsia.

Jälkimaku on voimakas, runsasarominen ja upean herkullinen. Makujen vahvuus on lähes käsittämätöntä. Tammi nousee lopussa raskaan sherryn takaa kauniisti ja vahvana esiin.

Huh. Huikean vahvan makupaletin omaava viski. Ei ehkä hienostunein ja tyylikkäin Macallan, mutta kaikessa "raskaudessaan" järisyttävän hyvää.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Single Speyside Malt 1965, The Whisky Fair

Tämän viikon teemana iäkkäät Sherrykypsytetyt viskit ja ensimmäisenä vuoroon

Single Speyside Malt, (Glenfarclas) 41 yo 1965 , 53,5%. Bottled 2007. Matured in Sherry Cask. The Whisky Fair.

Tuoksu on kevyt, pehmeän hedelmäinen ja kauniin tamminen. Ripaus salmiakkisuutta. Seesteinen ja hieno.

Maku on pehmeä ja tyylikäs. Sherry & puu ovat hyvin tasapainossa. Kuivattuja hedelmiä, toffeeta, suklaata, siirappia. Mallas ja tammi taittavat makeutta sopivasti. Maku on vahvempi kuin mitä tuoksu antoi olettaa.

Jälkimaku on pehmeän hedelmäinen, sekä runsaan tamminen, kuitenkin "puhtaasti" ja tyylikkäästi. Kahvia. Kaunis ja hitaasti hiipuva.

Hieno nautiskeluviski. Tyylikästä & herkullista Glenfarclasia.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tomatin 1965 42 yo, Duncan Taylor


Lasissa iäkäs Speysiden alueen Tomatin-tislaamon viski.

Tomatin 42 yo 1965, 46,6%. Bottled 2008. Cask no 20947. Duncan Taylor Rare Auld, 137 bottles.

Tuoksussa makeahkoa viinietikkaa, (balsamico), raikasta hedelmäisyyttä, sekä runsaasti omenaa. Hento mausteisuus, (kaneli, pomeranssi) ja hieman "liimaa". Taustalla pitkässä kypsytyksessä mukavan raikkaana säilynyttä tammisuutta.

Maku on pehmeä ja makea. Kevyt makuprofiili tarjoaa kevyen hedelmäisyyden, tasapainoisen maltaisuuden ja tyylikkään tammen yhdistelmän, mutta liian hentona.

Jälkimaussa on kuivattuja hedelmiä, sekä pehmeää maltaisuutta. Tammea, sekä hyvin hento kuiva turpeisuus.

Tasapainoinen ja "helppo" iäkäs mallasviski. Kokonaisuus on kuitenkin hieman liian kevyt ja mitäänsanomaton. Näin pitkällä kypsytyksellä toivoisi saavan jotain säväyttävämpää. Nyt jää olo kuin 42 vuotta olisi mennyt hieman hukkaan.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Bowmore 15 yo Mariner "Screen Printed Label"

Herkullinen Bowmore tarkastelussa:

Bowmore 15 yo Mariner, 43%, "Screen Printed Label", (+-2000).

Tuoksu on makea, pehmeän hedelmäinen ja aromaattinen. Tervaa, kesäisiä kukkia, laventelia. Taustalla raikas merellinen henkäys, sekä makeutta sopivasti taittavaa suolaisuutta. Savuisuus on hentoa.

Maku on todella pehmeä, makean tervainen ja runsaan kypsän hedelmäinen. Hyvin kevyt savuisuus ja lempeä turpeisuus. Runsaasti laventelia sekä aavistus merellistä suolaisuutta. "Suun täyttävä" herkullinen maku.

Jälkimaku on pitkähkö, tervainen ja raikas. Makeus säilyy kauniisti loppuun asti ja laventeli tms. kukkaisuus tuovat hienoja makuvivahteita. Turpeisuus luo pehmeän taustan.

Lyhyesti sanottuna todella herkullinen 15-vuotias viski. Miksi vastaavia ei enää tehdä?