sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kuukauden levyklassikko 25: Deep Purple - In Rock


Loogisena jatkona kuluvan kuun puolessa välissä Tavastialla koettuun Purple Nightiin sopii tämänkertainen kuukauden levy, joka on Deep Purplen legendaarinen In Rock.

"Jos biisi ei ole dramaattinen tai jännittävä, sillä ei ole mitään asiaa tälle levylle"
Ritchie Blackmore

In Rock julkaistiin vuonna 1970 ja se onkin yksi ensimmäisistä täysverisistä heavyalbumeista. Tämä Deep Purplen neljäs albumi onkin monien mielestä se ensimmäinen oikea DP-levy, sillä levyllä esittäytyy yhtyeen legendaarisimmaksi muodostunut kokoonpano, ns. mark 2:

Ritchie Blackmore – kitara
Ian Gillan – laulu
Roger Glover – basso
Jon Lord – kosketinsoittimet
Ian Paice – rummut

In Rock on tyrmäävän raskas ja särmikäs, mutta samalla melodinen sekä sävykäs heavylevy.

"Uhkaavan intron" jälkeen levyn starttaava Speed King näyttää heti mitä tuleman pitää. Nopea rockjyrä tarjoaa hengästyttävän avauksen.
Bloodsucker jatkaa voimalla. Kappale "lämmiteltiin" uudelleen myös vuoden 1998 Abandon levyllä.
Child In Time: Yksi levyn kulmakivistä. Pitkä, vaihtelevatunnelmainen kappale imaisee mukaansa. Yhtye panee parastaan ja laulaja Ian Gillan venyttää ääntään ennenkuulemattomasti. Ritchie Blackmoren kitara soi runsaana ja mahtipontisena. Huikea teos.
Flight Of The Rat on rumpali Ian Paicen näytöstä. Raipas ja upea menopala on suotta jäänyt enkä levyn hieman tuntemattomimpien kappaleiden joukkoon. Jon Lord saa urkuineen myös runsaasti soolotilaa.
Into The Fire: Raskas riffittely ja toimiva melodia on perusvarmaa "helppoa" purplea.
Living Wreck jatkaa vahvana ja jyrää vastustamattomasti. Hieno melodia. Gillan ja Lord loistavat.
Hard Lovin' Man päättä alkuperäisen albumin. Jälleen vahvaa kitarointia ja Jon Lordin runsasta, viiltävän tehokasta kosketintyöskentelyä.

Seitsemän kappaletta sisältävältä levyltä puuttui kuitenkin levy-yhtiön mielestä singlebiisi, joten päätettiin tehdä vielä yksi kappale. Tuloksena oli Black Night. Kappale, josta muodostui yksi DP:n tunnetuimmista ja suosituimmista, päätyi singlejulkaisun lisäksi vain levyn joillekin versioille, sekä vuoden 1995 remasteroidulle cd-versiolle.

Jos In Rockia ei levyhyllystä löydy, niin suositeltavin hankinta onkin juuri tuo vuoden 1995 cd-julkaisu, jolla siis hienosti remasteroidun alkupeäisen albumin lisäksi kuullaan runsaasti herkullista lisämateriaalia.

Nimensä mukaisesti kivenkova klassikko joka ehdottomasti yhdessä Machine Headin kanssa edustaa merkittävintä osaa Deep Purplen tuotannossa.


Speed King
Bloodsucker
Child In Time
Flight Of The Rat
Into The Fire
Living Wreck
Hard Lovin' Man

Black Night (Original Single Version)
Studio Chat
Speed King (Piano Version)
Studio Chat
Cry Free (Roger Glover Remix)
Studio Chat
Jam Stew (Unreleased Instrumental)
Studio Chat
Flight Of The Rat (Roger Glover Remix)
Studio Chat
Speed King (Roger Glover Remix)
Studio Chat
Black Night (Unedited Roger Glover Remix)

Vuoden 1995 remasteroidun cd:n kansi

tiistai 25. tammikuuta 2011

Millburn 25 yo 1976 The Whisky Shop


Tämän Millburnin maistoin ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja silloin se tuntui varsin hyvälle. Nyt lähes 7 vuotta myöhemmin tarjoutui tilaisuus maistaa tätä viskiä uudelleen ja tässä kommentit:

Millburn 1976 25 yo, 58,9%. distilled 27th August 1976, Bottled 20th May 2002. Single Cask, 276 bottles. Douglas Laing for The Whisky Shop.

Tuoksussa "paksu" hedelmäisyys, jonka taustalta erottuu kevyttä savuisuutta. Runsaasta alkoholista huolimatta yllättävän pehmeä. Sitrusta, appelsiinin kuorta, salmiakkia. Monipuolinen ja miellyttävä.

Maku on vahva ja täyteläinen, sekä makean hedelmäinen, (kypsä ananas). Herkullinen "body". Taustalla pyörivä kevyt ja kuivahko savuisuus tuo kontrastia, mutta sulautuu kauniisti hedelmäisyyteen.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana ja nyt kuivemman hedelmäisenä, (aprikoosi). Kevyt savu ja turve pyörivät kaiken aikaa mukana. Pitkä ja miellyttävä.

Erittäin hyvä ja laadukas Millburn. Maukasta tavaraa.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

UISGE 2011

Helmikuu ja UISGE 2011 lähestyy, tässä tapahtuman virallinen lehdistötiedote:

TIEDOTE - Julkaisuvapaa 20.1.2011

UISGE 2011 – SUOMEN ENSIMMÄINEN VISKIFESTIVAALI 10. JA 11.2.

Suomen Mallaswhiskyseura ja ravintola Gallows Bird järjestävät yhteistyössä kaikkiaan 16:n viskejä maahan tuovan tai niitä valmistavan yrityksen kanssa Suomen ensimmäisen pelkästään viskeille omistetun yleisötapahtuman.

Viskejä on meillä toisinaan esitelty olutfestivaalien ohessa, mutta koskaan aikaisemmin ne eivät ole päässeet pääosaan – monologista puhumattakaan. Muissa Pohjoismaissa tällaisilla tapahtumilla on jo vakiintuneet perinteet, ja nyt, kun kiinnostus viskeihin on Suomessakin ollut useita vuosia voimakkaassa kasvussa, alan harrastajat ja kaupalliset tahot päättivät viimein koota voimansa yhteisen asian edistämiseksi. Festivaalin nimen on inspiroinut gaelinkielinen ”elämän vettä” tarkoittava sanapari ”uisge beatha”, jonka alkuosa istunee vaivatta myös suomalaisten suuhun.

Ravintola Gallows Birdin tiloissa on kahden iltapäivän ja illan aikana esittelyssä ja maistettavissa yli 100 erilaista viskiä. Suurin osa niistä on Skotlannissa valmistettuja single malt -viskejä. Muun maailman tuotantoakaan ei silti ole unohdettu, ja mukana ovat luonnollisesti myös molemmat suomalaiset mallasviskitislaamot, porilainen Beer Hunter’s ja lahtelainen Teerenpeli.

Viskejä esittelevät maahantuojien ja valmistajien edustajat. Kotimaisten voimien lisäksi paikalle saapuu kymmenkunta ulkomaista vierasta, jotka pitävät ohjattuja maistelusessioita päämiestensä tuotteista. Suomen Mallaswhiskyseura puolestaan järjestää mahdollisuuden tutustua viskinmaistelun perusteisiin asiantuntijan opastamana joko englannin (Gordon Muir) tai suomen (Timo McAaltonen) kielellä.

Asiantuntijoista valittu tuomaristo maistelee ja valitsee mukana olevista viskeistä parhaimmiston. Tuomaroinnin tulokset julkistetaan tilaisuudessa 10.2.

Festivaali on avoin kaikille 20 vuotta täyttäneille. Se on suomalaisten viskiharrastajien kohtauspaikka, mutta tarjoaa toisaalta tietoa ja monipuolista maistettavaa jokaiselle viskeistä kiinnostuneelle – aiemmasta kokemuksesta ja harrastuneisuudesta riippumatta.

Festivaali avataan torstaina 10.2. klo 14 pidettävällä lehdistötilaisuudella. Yleisölle festivaali on avoinna sekä torstaina 10.2. että perjantaina 11.2. klo 15–22, ja ravintola on auki aina klo 2:een asti. Ravintola Gallows Bird sijaitsee Espoon Niittykummussa Merituulentien varrella, osoitteessa Niittyportti 2.

Tilaisuuteen ei ole sisäänpääsymaksua. Tiskillä peritään 3 euron suuruinen lasipantti, jonka saa takaisin, kun lähtiessään palauttaa käyttämänsä maistelulasin. Viskit anniskellaan ja maksetaan maahantuojien ja valmistajien omilla esittelypisteillä. Maksaminen näillä esittelypisteillä tapahtuu ravintolan tiskiltä myytävillä maksulipukkeilla. Viskien lomassa voi nauttia myös kevyttä pubiruokaa.

Mukana ovat kaikki merkittävät Suomessa toimivat viskien maahantuojat ja valmistajat: Altia, Diamond Beer Brewing Company, Hartwa-Trade, Heino Juomat, Interbrands, Lignell & Piispanen, Maxxium Finland, Moët Hennessy Suomi, Norex, Panimoravintola Beer Hunter’s, Pernod Ricard Finland, Servaali, Tampereen Viinitukku, Teerenpeli Yhtiöt, Vinoble ja Wennerco.

Helsingin keskustasta Gallows Birdiin ja takaisin järjestetään yleisölle maksuton kuljetus. ”UISGE 2011” -tekstein kilvitetty Westendin Linjan bussi lähtee Kiasman tilausajopysäkiltä (Mannerheimin patsaan edustalta) molempina festivaalipäivinä klo 14.45 ja 17.45. Paluukuljetusten lähtöajat ovat kumpanakin päivänä klo 18.15 ja 22.15. Kuljetuksiin ei voi tehdä paikkavarauksia. Mukaan otetaan saapumisjärjestyksessä niin monta matkustajaa kuin bussiin mahtuu.

Lisätietoja:
Lea Rantala, The Gallows Bird, info(at)gallowsbird.fi
Mika Jansson, Suomen Mallaswhiskyseura, mika.jansson(at)nsn.com
Ilkka Ruponen, Suomen Mallaswhiskyseura, ilkka.ruponen(at)elisanet.fi
www.gallowsbird.fi
www.mallaswhiskyseura.fi

perjantai 21. tammikuuta 2011

Dalmore 1992 Mackenzie


Lasissa mielenkiintoinen Port-tynnyrikypsytelty Highland-viski Dalmore, (ja samalla tämän blogin ensimmäinen viski tältä tislaamolta).

Dalmore 1992 Mackenzie, 46%. Distilled 17.12.1992, bottled 2010. The Mackenzie has received a 6 year secondary maturation in port pipes after its initial 11 years in normal hogsheads. 3000 bottles.

Tuoksu on mukavan makea ja raikkaan hedelmäinen. Runsaan hedelmäkuoren alla märkää, raikasta ruohikkoa, tummaa suklaata, sekä hyvin hento savun häivähdys.

Suutuntumaltaan viski on täyteläinen ja pehmeä. Tuoksun tavoin hedelmäisyys jatkuu maussa runsaana ja kokonaisuutta sopivalla otteella hallitsevana. Taustalla kevyt maltaisuus, minttuinen raikkaus, sekä lähes olematon savu. "American Oak" tuo taustalle mukavan vaniljaisen ja tammisen vivahteen.

Jälkimaku jää ehkä hieman lyhyeksi, mutta on kuitenkin varsin miellyttävä. Hedelmäisyys kuivahtaa hieman ja esiin nousee vahvan espresson hieman katkera vivahde. Viskin raikkaus säilyy mukavasti loppuun asti ja "puhdas" tammi nousee esiin.

Hyvä ja varsin tasapainoinen kokonaisuus. Kauniin hedelmäinen ja makea, mutta kriittisesti arvioituna ehkä hieman persoonaton. Bourbon- ja Portviinitynnyreiden yhdistely on tässä tapauksessa onnistunut varsin hienosti niin, että makujen tasapaino säilyy ja molempien tynnyreiden tuomat piirteet ovat ilahduttavan hyvin havaittavissa.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

SOTW-blogin Ardbeg-hakemisto

Tästä hakemistosta löytyvät nyt kaikki tässä blogissa käsitellyt Ardbegit, (tällä hetkellä 101 kpl). Päivitetty 14.2.2024.



Tislaamovierailu 15.11.2017

Tislaamovierailu 19.9.2019


OB:


- Ardbeg New Make, 69,4% (2014)


Ardbeg 1965, Casks 3678 & 3679 (2005)
- Ardbeg 1972/2004 Bourbon Cask #866, 48,3%
- Ardbeg 1972/2004, Single Cask 868, Bourbon Hogshead, 48,5%.
- Ardbeg 1972/2004, Single Cask 3038, Bourbon Hogshead, 44,2% 
- Ardbeg Provenance 1974/1997, 55,6%
- Ardbeg Provenance 1974/2000, 55%
- Ardbeg 1974/2004, Single Cask 2739, Bourbon Hogshead, 53,7%.
- Ardbeg 1974/2005, Single Cask 2741, Bourbon Hogshead, 51,9%
-  Ardbeg 1974 cask #2751. 51,8%. Distilled 14 June 1974, bottled 20 Sept 2005. Cask Type: Bourbon. 141 bottles.
- Ardbeg 1974/2006, Single Cask 3327, Bourbon, 54,1%
- Ardbeg 1990 Cask Strength, 55%. Bottled 2004. Japanese backlabel
- Ardbeg 1990 Single Cask No. 86, 52,8%. Distilled 30.8.1990, bottled 11.4.2007. Sherry Butt, 300 bottles. Bottled for Fortnum & Mason.
- Ardbeg 1990 Airigh Nam Beist, 46%.
- Ardbeg 1990 Airigh Nam Beist, 46%. Bottled 2008. (Bottle code L8 084)
- Ardbeg 1992/2008, Single Cask 772. First Fill Bourbon Barrel, 55.7%
- Ardbeg 1998 Very Young, 58,3. Bottled 2004. 
- Ardbeg 1998 Still Young, 56,2%. Bottled 2006.

- Ardbeg 1998 Almost There, 54,1%. Bottled 2007.
- Ardbeg 1998 Renaissance, 55,9%. Bottled 2008.
- Ardbeg 1998, 55,1%. Feis Ile 2011, PX Sherry Butts 
- Ardbeg 1999 Galileo, 49%. Bottled 2012
- Ardbeg 2001, 61,3% First Fill Barrel #7995. (Cask Sample) 
- Ardbeg 2005 French Oak Cask No. 4585. 54,6%
- Ardbeg 2005 Sherry Cask No. 1322. 56,7%
- Ardbeg 2009, First Fill Bourbon Cask No. 2223. 57,2% (Cask Sample)

Ardbeg 5 yo Wee Beastie, 47,4%.  Matured in ex-bourbon and Oloroso sherry casks. (2020)
- Ardbeg TEN, 46%, (Introducing TEN, L0)
- Ardbeg TEN, 46% (L4 267)

Douglas of Drumlanrig:

Ardbeg 1991 20 yo, 54,5%. Cask LD 7930. Distilled March 1991, bottled November 2011. Douglas of Drumlanrig. 12 bottles

Gordon & MacPhail:

 - Ardbeg 1975, 40%. Bottled 1998. Spirit of Scotland.

Malts of Scotland:

- Ardbeg 1991, 48,4%. Dist. 2/1991, bott. 10/2011. Sherry Hogshead, cask MoS 11003. Malts of Scotland for Hotel Bero. 5cl mini, 1 of 96.

Murray McDavid:

- Ardbeg 1993/2011 18 yo,56,9%, Bourbon Cask
- Ardbeg 1994/2011 17 yo, 56,5%, Bourbon Cask

The Scotch Malt Whisky Society:

- 33.14, Ardbeg 1973/1992, 56,1% 

Signatory:

- Ardbeg 1967/1995, 28 yo, 53,2%, Dark Oloroso Butt #574

-Ardbeg 1967/1995, 28 yo, 53,7%, Pale Oloroso Butt #575
- Ardbeg 1967/1996, 29 yo, 52,8%, Pale Oloroso Butt # 576
- Ardbeg 1967/1997, 30 yo, 52%, Dark Oloroso Butt #578

Speciality Drinks Ltd:

- Elements of Islay Ar5, 57,8 %. Bottled 2014. Speciality Drinks Ltd

The Whisky Exchange:

-Ardbeg 2000/2009 "Quite Young", 62,6%, "Straight from the Cask".

Muut:

- Ardbeg "Villa Real" 1994 12 yo, 59%. Private Cask. Bottled by Springbank Distillers Ltd 2006. 120 bottles.


Muuta:

- Näin aukeaa Ardbeg Provenance
- Ardbeg Komiteatapahtuma Helsingissä 2010
- Ardbegia Ahvenessa 9.2.2012 
- Ardbegeja Hämeenlinnassa 29.3.2012

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Purple Night 2011 - In Rock, Tavastia, Helsinki 15.1.2011


Perfect Strangers of Finlandin järjestämä Purple Night 2011 houkutteli kirpeästä talvisäästä huolimatta Tavastialle mukavan runsaan yleisön. Ja miksipä ei, luvassahan oli reilu annos Deep Purple-sukupuun musiikkia erilaisten kokoonpanojen esittäminä.

Illan aloitti 'Eavier Than 'Umble, jonka Uriah Heep-coverit tomivat mukavana lämmittelynä illalle. Between Two Worlds, Look At Yourself, Sunrise, Easy Living, July Morning... Hienoja biisejä ja hyvää tulkintaa. Tätä olisi kuunnellut kauemminkin, mutta kun muutakin oli vielä tulossa...



Seuraavaksi "Black Sabbathin" vuoro, eli lavalle Void In Black. Yhtyeen setissä ei ollut tilaa Ozzy Osbournen aikaisille Sabbath-veisuille, vaan kappaleet oli valittu Ronnie James Dion, Ian Gillanin ja Glenn Hughesin aikakausilta. Jälleen oli mielenkiintoista kuultavaa tarjolla. Vierailevia solistejakin kuultiin, joista Kilpi-yhtyeen Taagen laulama Seventh Star soi jylhänä ja mahtipontisena, kun taas Mika Järvisen tulkitsema Born Again tarjoili annoksen psykedeelisyyttä, jossa Led Zeppelin piirtyi vahvana mieleen.


Void In Blackin setti:

Seventh Star
Born Again
Neon Knights
Children Of The Sea/Sign Of The Southern Cross
Mob Rules
Heaven And Hell


Sitten illan pääsetin pariin. Musiikista vastasi tätä iltaa varten koottu House Band, jossa musisoivat Lacu Lahtinen - Rummut, Mika Lamminsivu - Kitara, Klaus Wirzenius - Basso ja Risto Lassila - Keys. Solisteina toimivat Taage, Jukka Ilmonen, Michael Henneken, J.J. Hjelt, Kimmo Blom sekä A-P Louhelainen.

Illan teeman mukaisesti Deep Purplen In Rock-klassikkoalbumin kaikki kappaleet kuultiin, sekä nippu muita, erittäin hienoja biisejä. Bändi kuullosti hyvälle ja kappaleittain vaihtuneet laulajat toivat mukavaa elävyyttä ja vaihtelua keikkaan. Esityksessä nousi esiin monta hienoa kappaletta, joita ei ole liian usein "oikean Purplen" setissä kuultu, kuten esimerkiksi Living Wreck tai Flight Of The Rat.

Erittäin hyvin onnistunut ilta loistavan musiikin parissa. Kiitos jälleen kerran PSOF!

Nämä kuultiin:

Speed King
Stormbringer
Bloodsucker
Never Before
Hard Lovin' Man
Knocking At Your Back Door
Child In Time
You Keep On Moving
Living Wreck
Strange Kind Of Woman
Into The Fire
Burn
Flight Of The Rat
Highway Star
Black Night
Sometimes I Feel Like Screaming
Perfect Strangers





perjantai 14. tammikuuta 2011

The Real McKenzies, Klubi, Tampere 13.1.2011


Kanadalainen jo 1992 perustettu "Kelttipunkbändi" The Real McKenzies saapui jälleen maahamme tarjoamaan punkrockia ja skottilaista kansanmusiikkia yhdistelevää omalaatuista musiikkiaan. Suuntasin siis Tampereen Klubille katsomaan mistä on kyse.

Yhtyeen keikka olikin varsin viihdyttävä, jossa perinteiset punksoinnut saivat kummasti uutta ilmettä kun mukana soi periskottilainen säkkipilli. Asiaan kuuluvasti yhtyeen jäsenet olivat sonnustautuneet kitteihin. Ryhmän esityksestä paistoi läpi selvä tekemisen riemu ja lavalla tuntui tosiaan olevan "McKenzien perhe". Bändin jäsenet näyttivät keskenään vastaavat kaikesta, niin soitosta, tekniikasta, kuin myös paitamyynnistäkin.


Kappaleita kuultiin runsaasti viime vuonna julkaistulta Shine Not Burn livealbumilta ja lavalla nähtiin ja kuultiin reippaan rockin lisäksi runsaati alatyylin huumoria, kiroilua ja oluen juontia. Siis kaikkea mikä perinteisesti on tuttua meille suomalaisillekin. No, hauskaa oli ja viihdyttävän esityksen myötä aika kului kuin siivillä. Hauska ja erilainen rock-ilta tarjosi kyllä edulliselle lipunhinnalle täyden vastineen.






keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ardbeg 1977, Bottled 2004

Eilisen "mystery samplen" arvoitus ratkesi ja Ardbeg-viskistähän siinä sitten oli kyse. Kyseinen Ardbeg on saavuttanut aikojen saatossa tietyn klassikkoaseman ja hyväähän tuo oli "sokkonakin" maistettuna. Varsinkin tuoksu oli todella hieno. 

  Ardbeg 1977, 46%, bottled 2004. 

Tuoksu on "iäkäs", hienostuneen tyylikäs. Hiiltä, pehmeää nuotiosavua, antiikkinahkaa. Taustalla raikas hedelmäisyys. Hyvä ja seesteinen. 

Maku on miellyttävän vaniljainen ja voimakas. Savu ei ole niin hyvin esillä kuin tuoksussa. Selkeä ja "puhdas". Sitrushedelmiä, tammea, hieman alkoholin kirpakkuutta. Makeahko vanilja hallitsee. 

Jälkimaku on kuivan turpeinen. Taustalta nousee esiin makean hedelmäisiä, kukkaisia ja tammisia vivahteita. Miellyttävä, joskaan ei kovin pitkä. 

Tyylikkään tuoksun omaava hyvä, pehmeän nuotiosavun sävyttämä viski. Maku ei kuitenkaan noussut aivan tuoksun tasolle. 

 Kiitokset "POP" tästä mukavasta samplesta!

tiistai 11. tammikuuta 2011

Mystery Malt??

Eräänä nousevana viskitrendinä olen pannut merkille erilaisten "sokkotastingien" järjestämisen. Ideana on siis se, että maisteltavaksi valittuja viskejä ei paljasteta etukäteen maistelijoille, joten kukin voi tehdä viskistä arviot "puhtaalta pöydältä" ilman tietyn merkin / etiketin "makua".

Ajatuksena mielenkiintoinen ja kaiketi suosiotakin saavuttanut maistelumuoto, mutta...

Itse olen "sokkona" maistellut muutamia yksittäisiä viskejä ja kokemukset ovat olleet lähinnä negatiivisia. Miksi näin?
Omasta mielestäni viskin nauttiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa ajalla, paikalla ja luonnolliseti itse viskillä on oma asemansa. Viskin nauttimien alkaa valinnalla, "mitä tänään lasiinsa kaataisi". Valittu tuote luo tietysti mielikuvia ja odotuksia juomaa kohtaan ja maistellessa onkin hieno tarkkailla kuinka maku vastaa tätä alun mielikuvaa ja jos nämä kaksi asiaa kovasti poikkeavat toisistaan, niin on antoisaa spekuloida miksi näin on. Jos taas odotukset ovat jotain tuotetta kohtaan korkealla ja viskin nauttiminen ne ylittää, tuloksena on upean viskin lisäksi nautinto onnistuneesta valinnasta.
Jos viskejä maistaa sokkona, niin liian monta mahdollisesti nautintoa aiheuttavaa tekijää jää pois. Samoin olen huomannut sen, että väkisinkin maistettavaa viskiä yrittää tunnistaa, mikä vie yllättävän paljon "tilaa" itse viskin makuvivahteiden tarkastelulta ja hyväkin viski jää usein "kylmäksi" ja vaillinaiseksi. Jotenkin kummasti asiaan ei auta enää jälkeenpäin saatu tieto siitä, mikä pullo oli kyseessä.

Kotioloissa muutaman "sokkoviskin" maistelu käy toki hauskasta vaihtelusta, mutta vaikkapa ravintolassa en ole valmis maksamaan viskeistä joita ei saa itse valita.

No, sokkomaistelua on kuitenkin loppukuusta luvassa, kun lupauduin "tuomaroimaan" viskejä UISGE 2011 viskitapahtumaa varten. Kokemuksia tästä sitten myöhemmin..

Ja tämän pitkän aasinsillan kautta päivän viskiin, joka on.. toistaiseksi Arvoitus.

???

Tuoksu on "iäkäs", hienostuneen tyylikäs. Hiiltä, pehmeää nuotiosavua, antiikkinahkaa. Taustalla raikas hedelmäisyys. Hyvä ja seesteinen.

Maku on miellyttävän vaniljainen ja voimakas. Savu ei ole niin hyvin esillä kuin tuoksussa. Selkeä ja "puhdas". Sitrushedelmiä, tammea, hieman alkoholin kirpakkuutta. Makeahko vanilja hallitsee.

Jälkimaku on kuivan turpeinen. Taustalta nousee esiin makean hedelmäisiä, kukkaisia ja tammisia vivahteita. Miellyttävä, joskaan ei kovin pitkä.

Tyylikkään tuoksun omaava hyvä, pehmeän nuotiosavun sävyttämä viski. Maku ei kuitenkaan noussut aivan tuoksun tasolle.

Niin, tuoksu (ja samplen antaja:) viittaavat selvästi Ardbegiin, maku taas voi olla peräisin mistä vain..

Ja arvoituksen ratkaisu löytyy nyt täältä.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Tomatin 1980 cask 994

Tomatin on Skotlannin Speysiden alueella sijaitseva tislaamo, jonka tuotteita ei vielä aiemmin ole tässä blogissa arvioitavana ollut. Paikataan nyt tilannetta yhden Single Caskin verran.

Tomatin 1980/2008. 47,4%, OB, cask no 994, 172 bottles.

Tuoksu on keveän kukkainen ja kaunis. Orvokkia, herukanlehteä. Pehmeä, hedelmäinen ja tasapainoinen. Ajan myötä herukka nousee hallitsevaksi.

Maku on runsaan herukkainen, hieman kirpeä, öljyinen ja mausteinen. Selkeä mustaherukan aromi vahvistuu suussa tasaisesti koko ajan. Raikas hedelmäinen makeus ja taustalla pehmeä (märkä) turpeisuus.

Jälkimaku on raikas, jatkuen maukkaan marjaisena. Suuntuntuma säilyttää öljyisyytensä ja taustan kukkaisuus / yrttisyys tuo vivahteikkuutta. Maku säilyy pitkään ja monille viskeille tyypillistä loppumaun kuivumista ei juurikaan tapahdu.

Mielenkiintoinen ja hyvä Tomatin-yksilö. Varsinkin hieman "Bowmoremainen" herukkaisuus miellytti mukavasti.

torstai 6. tammikuuta 2011

Speyside Reserve Blended Malt

Tällä kerralla maistelussa mielenkiintoinen mallasviskien sekoite:

Speyside Reserve Blended Malt, 46%, Berry Bros & Rudd. Released 2009.

Tuoksu on kevyt ja hedelmäinen, jossa alkoholi tuntuu hieman pistävänä. Taustalla hento sherryinen? vivahde, sekä "märkää pahvia". Jotain lääkemäistä. Erikoinen ja hieman sekava, ei kuitenkaan ollenkaan huono.

Maku on kevyt, ihan maukas ja tasapainoinen. Raikas hedelmäisyys hallitsee, (omena), taustalla hieman sherryisyyttä?, (kypsiä luumuja). Pehmeä maltaisuus. Savuisuutta erottuu vain aivan hennosti jossain taustalla.

Jälkimaku on mausteinen ja makeahkon turpeinen. maitokahvia, hapahkoa hedelmäisyyttä, tummaa suklaata.

Hyvä ja tasapainoinen "Speysider". Helposti lähestyttävä "perusviski".

tiistai 4. tammikuuta 2011

Caol Ila 25 yo, 43%


25-vuotias Caol Ila pullotettiin aiemmin tynnyrivahvuisena, mutta vuonna 2010 tämän tuotteen prosentit pudotettiin "perustasolle", eli 43:een. Miltä sitten uutukainen maistuu?

Caol Ila 25 yo, 43%, (bottled 2010)

Tuoksu on voimakkaan savuinen ja tervaisen makea. Taustalla suolaisuutta, sekä kuivahkoa turvetta. Monille Caol Ila-viskeille tyypillisesti melko "yksinkertainen".

Maku on kuivahkon savuinen ja pehmeä. Alhainen alkoholiprosentti tekee tästä viskistä erittäin helposti juotavan. "Tasainen" ja hieman yllätyksetön makuprofiili. Vahva savu, raikas marjaisuus, sekä pehmeä turpeisuus.

Jälkimaku on tämän viskin paras osa. Hedelmäisyys ja kirpakka marjaisuuus nousevat mukavasti savun alta esiin, jota täydentää pehmeä, kuivahko turpeisuus.

Ihan hyvä, joskin "ennalta arvattava" Caol Ila. Tämän ikäiseltä viskiltä olisi toivonut kokonaisuuteen lisää monipuolisuutta. Vaan eipä tuo maun monivivahteisuus ole niitä tämän tislaamon vahvimpia valtteja ennenkään ollut. No, ostaessa ainakin voi olla varma siitä mitä saa, eli varmaa perustavaraa ilman suuria yllätyksiä.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Benriach 16 yo 1994 exclusively for Pikkulintu

Maistelussa loistavasta viskivalikoimastaankin tunnetun Olutravintola Pikkulinnun 10-vuotisjuhlapullotus.

Benriach 16 yo 1994, 51,3%. Peated, PX-Sherry finish. Single cask no 5632. Bottled Sept. 2010 exclusively for Pikkulintu. 350 bottles.

Tuoksu on tumman hedelmäinen, paahteinen ja runsaan savuinen - kaiken kaikkiaan todella voimakaspiirteinen ja mukavan tuhti pakkaus. Vahvaa kahvia, poltettua sokeria, hiiltä.

Maku on melko täyteläinen, raikkaan hedelmäinen ja maukkaan tervasavuinen. Sherry ei nouse liian hallitsevaksi vaan tuo juuri sopivan makean hedelmäisen vivahteen. Puhdas, kuivahko turpeisuus, kirpakka marjaisuus, espresso, vahva kaakao, "sisu-pastilli". Reippaasti hiiltynyttä puuta. Hyvä makujen tasapaino.

Jälkimaussa savuisuus nousee hallitsevammaksi ja tuntuu tuhtina ja kuivempana kuin alussa. Hedelmäisyys kuivuu selvästi ja painuu turvehunnun alle. Loppumaku onkin runsaan turpeinen ja pehmeä. Miellyttävä maku jää pyörimään pitkään..

Hyvä, vahvoja mutta selkeitä makuvivahteita omaava viski. Erittäin hyvin onnistunut "finistely" Sherrytynnyrissä tuo mukavan vivahteen, mutta ei kuitenkaan "peitä" liikaa.

Onnittelut Pikkulinnulle 10-vuotisesta taipaleesta ja varsin onnistuneesta tynnyrivalinnasta tähän juhlapullotteeseen. Slainte!

lauantai 1. tammikuuta 2011

Bowmore 10 yo, Cadenhead's

Pistetäänpä viskivuosi 2011 alulle ja päivän valintana, ainakin omaksi iloksi ja Viskisiepon kiusaksi, Bowmorea:)

Bowmore 10 yo, 42,5%, Cadenhead's Original Collection. (Bottled around 1990)

Tuoksussa raikkaita keltaisia hedelmiä, herukkaa, nokkosta. Hyvin kevyt, lähes olematon savuharso, sekä mukava raikkaus. Hento hiilen ja puun vivahde nousee ajoittain taustalta esiin. Hmm.. paljon yhtymäkohtia Bowmoren 1960-luvun lopun loistavaan tuotantoon.

Maku on hedelmäinen ja raikas. Vaniljasokerisuus, kirpeähköt hedelmät & raikas herukkaisuus toimivat hienona runkona. Jälleen selviä yhtymäkohtia 1960-luvulla tislattuihin selvästi iäkkäämpiin pullotuksiin. Turvesavuisuus pyörii taustalla kuivahkona ja hyvin maltillisena, aavistus märkää puuta nousee myös esiin.

Jälkimaku on maukas, hapokkaan marjainen ja kuivahkon hedelmäinen. Yllättävänkin pitkään jatkuva miellyttävä ja vivahteikas maku.

Maukasta, mutta siis vain 10 vuotiasta? Aivan loistava viski ja nyt mennäänkin heittämällä kärkeen maistamieni "kymppien" joukossa. Wow!

Ps. Tästä viskistä on tihkunut tietoja, että 10 yo ikämerkintä ei välttämättä pidä paikkaansa. Tarinan mukaan tynnyrin tarkkaa ikää ei tiedetty merkintöjen puuttumisen vuoksi, mutta se päätettiin pullottaa kuitenkin tällä ikämerkinnällä varustettuna. On siis syytä epäillä jo maunkin puolesta, että todellisuudessa viski on huomattavasti vanhempaa.

(kuva: whiskysamples.eu)