lauantai 31. joulukuuta 2011

Caperdonich 1972 16 yo, Signatory Sailing Ships No.1

Vuoden viimeisenä viskiarvosteluna vanha Signatoryn pullotus. Sen myötä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää uutta vuotta 2012!


Caperdonich 1972 16 yo, 40%. Distilled 24.10.1972, bottled Nov. 1988. Sherry Casks #7130, #7131 & #7132. Signatory Sailing Ships Series No.1 (Benan 1875). 1200 bottles.

Tuoksu on tyylikkään sherryinen. Runsas kypsä hedelmäisyys - rusinaa, kuivattua luumua, viikunaa. Taustalla nahkaa sekä tummaa suklaata. Raikkaan mentholinen vivahde. Hyvä!

Maku on pehmeä ja runsaan sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, jouluista mausteisuutta (hedelmäkakku). Hennosti tammea, nahkaa, sekä raikasta yrttisyyttä.

Viskin makukaari on mukavasti nouseva ja jälkimaussa maku voimistuu upeasti loppua kohden. Kuivaa sherryä, kanelia, sekä hieman sitrusta. Melko vahva, mutta tasapainoinen tammi nousee myös esiin. Maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Kaunis ja mukavan vahvapiirteiseksi nouseva viski. Herkullinen sherrykypsytys toimii tässä hienosti. 40% vahvuudessa pullotettu viski on varsin helposti nautittava ja miellyttävän pehmeä. Erittäin hyvää!


torstai 29. joulukuuta 2011

Blogi kolme vuotta

Blogin kolmevuotispäivänä muutama tilastotieto:

Kuluneen vuoden aikana blogini lukijamäärät ovat olleet edelleen kasvussa, kiitos siitä teille! Yli 35 500 käyntiä tällä sivustolla viimeisen vuoden aikana on mukava luku.

Viskien osalta yksittäisten sivujen katselutilaston mukaan vuoden luetuimmat viskiarvostelut olivat:

1. Ardbeg Uigeadail
2. Bunnahabhain Darach Ur
3. Ardbeg Supernova
4. GlenDronach 1994 15yo #1498
5. Ardbeg Corryvreckan
6. Teerenpeli 8 yo
7. Bowmore 15 yo Mariner

Konserttiarvioissa eniten osumia ovat keränneet

1. Rush
2. Thin Lizzy
3. Blackmore's Night

Suosituimmat sivuille johtaneet hakusanat olivat:

1. smoke on the water
2. bowmore mariner 15 yo maku
3. ardbeg uigeadail
4. smoke on the water finland
5. smoke on the water whisky
6. bunnahabhain darach ur
7. glen grant 1990 berry bros & rudd (Tätä en ole edes maistanut :D)

Liikenteen lähteissä Google on selkeä ykkönen, Viskikaappi-foorumin seuratessa hyvänä kakkosena.

Sotwblogin neljäs vuosi käynnistyy piakkoin - ja jonkun hyvän viskin merkeissä :). Pysykää mukana.






keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Royal Lochnagar 12 yo

Maistelussa Skotlannin viskimarkkinoita vahvasti hallitsevan Diageon pienimmän tislaamon perustuote.

Royal Lochnagar 12yo, 40%

Tuoksu on pehmeän maltainen ja kypsän hedelmäinen. Kahvia, hennosti turvetta. Appelsiinimarmeladia, suolaista merenrantakivikkoa.

Maku on mukavan pehmeä ja täyteläisen maltainen. Aprikoosia, kahvia sekä kevyt turpeisuus. Hunajaista makeutta, sitrusten kirpeyttä.

Jälkimaku kuivahtaa reippaasti. Mallasta, hennosti turvetta. Suolaisuutta, hieman tammea sekä greipin kirpeyttä.

Yleisesti hieman aliarvostettu pullote, mutta hyvä ja "perinteinen" mallasviski. Kokonaisuus on selkeä ja tasapainoinen. Royal Lochnagar 12 yo on viski, joka vie ajatukset Skotlannin ylämaille. Tätä voisi ottaa pullon reppuun ja lähteä patikoimaan jokien varsille ja kukkuloille. Kokonaisuutena mukavan kiehtova, mutta samalla sopivan "simppeli" tuote.


maanantai 26. joulukuuta 2011

Big Peat Christmas Edition


Testissä Douglas Laingin Big Peat jouluversio. Big Peat on sekoitus Islayn mallasviskeistä ja perusversiosta (46%) poiketen tämä "limited edition" on pullotettu tynnyrivahvuudessaan (57,8%).

Big Peat Christmas Edition, 57,8% (Islay Blended Malt Whisky, 2011).

Tuoksu on raikas, sitruksinen sekä kuivan savuinen. Hieman poltettua kumia, joskaan ei niin voimakkaana kuin perusversiossa. Nuori ja vähän raa'ahko.

Suutuntumaltaan kevyehkön viskin maku on "puhdas". Vaniljaa, sitrusta, "liimaa" sekä voimakkaaksi nouseva turvesavuisuus. Savu tuntuu palaneelle ja lyö turhan vahvasti läpi muuten keveässä makuprofiilissa.

Jälkimaku on vahva ja liian hallitsevan savuinen. Märkää nuotiota, palanutta makkaraa. Kuivahko, taustalla sitruksista kirpeyttä.

Big Peat Christmas Edition on kaksijakoinen tuote: 1. Pohjalla hyvin kevyt ja "puhdas" runko (kuten hyvissä Lowlandviskeissä). 2. Todella vahva turvesavu.
Maut eivät oikein asetu tasapainoon ja ihan mielenkiintoisista aineksista huolimatta lopputulos jää jotenkin vajaaksi ja tylsäksi. Perusversio miellyttää ainakin itseäni enemmän makuprofiilin paremman tasapainonsa ansiosta.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu on taas


Rauhallista ja nautinnollista 
joulua kaikille!

- Hannu

torstai 22. joulukuuta 2011

BenRiach 1971 40 yo, Cask No. 1947

BenRiach 1971 40 yo, 49,8%. Bottled July 2011. Hogshead #1947. 229 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen ja hieman lakritsinen. Taustalla tyylikäs tammisuus. Makeahkoa yrttisyyttä, mintun raikkautta. Pohjalla täyteläinen maltaisuus.

Maku on täyteläinen, voimakaspiirteinen ja maukas. Raikkaita tuoreita hedelmiä, viinikumimakeisia, puhdasta tammea, vaniljaa, valkosuklaata, kukkaisöljyä. Runsaasti herukkaa, kuivaa mineraalisuutta - kalkkikiveä.

Jälkimaku on pitkä. Kypsät keltaiset hedelmät, raikas herukka sekä hyvin kuiva tammi hallitsevat ja maku säilyy vahvana todella kauan. Taustalla kevyen turpeinen ja suolainen vivahde.

Todella hyvä BenRiach, joka on huomattavasti säväyttävämpi kuin eilinen vuoden 1972-versio. Upea, mutta valitettavan kallis (~400€) viski.

Takana on nyt yhdeksän BenRiachin maraton, joka osoitti eroja löytyvän eri pullotusten väleillä huomattavasti. Jos jotain haluaa nostaa tästä yhdeksiköstä esiin, niin kärkikolmikon muodostivat yllä olevan 1971:n kanssa Belgiaan pullotettu 1975, sekä hyvän hinta-laatusuhteen omaava todella maukas 1980.  Mielenkiintoisia viskejä kuitenkin koko joukko!


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

BenRiach 1972 39 yo, Cask No. 802


BenRiach 1972 39 yo, 40,1%. Bottled July 2011. Hogshead #802. 169 bottles.

Tuoksu on kaunis ja seesteinen. Tammi, raikas marjaisuus, kirpakka herukka, nokkonen. Kukkaisuutta, hennosti turvetta. Puhdaspiirteinen ja kevyt.

Maku on alkuun hyvin hento, mutta avautuu nopeasti oikein herkulliseksi. Trooppista hedelmäisyyttä, raa'ahkojen marjojen kirpeyttä. Kuivaa tammea, tanniinisuutta, kukkaisuutta.

Jälkimaku on kirpeän herukkainen ja kuivan puinen. Maku hiipuu hieman liian ohueksi. Hento suolaisuus, yrttisyys. Aivan loppu katkeroituu vähän liikaa.

Maukas ja tyylikäs viski, mutta makuprofiili jää hieman liian ohueksi. Tässä hintaluokassa (+300€) odottaisi enemmän.
Yllättäen pieni vesilisä avaa makua ja parantaa kokonaisuutta, vaikka prosentit ovat jo valmiiksi alhaiset.

(Kuva: whiskysamples.eu)

tiistai 20. joulukuuta 2011

BenRiach 1975 35 yo, Cask No. 7227

Kuva: whiskysamples.eu
BenRiach 1975 35 yo, 51%. Bottled May 2011. Sherry Hogshead #7227. Bottled for Asta Morris Belgium. 236 bottles.

Tuoksu on raikas, mutta ei kovinkaan tyypillinen sherryiseksi viskiksi. Raikasta, hedelmää, kookosta, fariinisokeria, kukkaisuutta, valkosuklaata. Kevyesti tammea. Fino Sherry?

Maku on pehmeä, mukavan makea ja hedelmäinen. Makeaa sitrusta. Siirapia, raikasta hapokkuutta. Kuivahkoa sherryä, tammea. Tuoksun tavoin monista sherrykypsytetyistä viskeistä poiketen erilainen ja mielenkiintoinen makuprofiili.

Jälkimaku on maukkaan hedelmäinen ja sitruksinen. Tammea, lakritsia, kuivaa turvetta, herukkaa.

Hyvä ja mielenkiintoinen BenRiach. Erikoinen sherrykypsytys - välillä hyvinkin kuiva, välillä taas varsin makealta tuntuva. Erikoinen ja maukas yksilö, joka nousee tässä vaiheessa tämän "Benriach-maratonin" kärkijoukkoon yhdessä vuoden 1980 Cask 2531:n kanssa.

maanantai 19. joulukuuta 2011

BenRiach 1976 34 yo, Cask No. 6942


BenRiach 1976 34 yo, 57,8%. Bottled July 2011. Butt #6942. 469 bottles.

Tuoksu on pehmeä ja kuivahkon sherryinen. Voimakas. Suklaata, tammea, nahkaa.

Maku on todella vahva. Sherryisyys hallitsee, mutta myös tammi tuntuu runsaana. Kypsää hedelmää, raikasta marjaa, lakritsia.

Jälkimaku on hieman kireä. Kuivaa sherryä, tammea. "Maanläheinen", mausteinen.

Voimakas ja jälleen melko haastava BenRiach. Ajan ja pienen laimennuksen kanssa avautuu oikein maukkaaksi, mutta onko kuitenkaan tämän "kikkailun" arvoinen? Mielestäni ei. BenRiachin kehuttu 1976 vuosikerta ei ole näköjään automaattisesti tae loistavasta pullotteesta.

(Kuva: whiskysamples.eu)


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

BenRiach 1978 32 yo, Cask No. 4387


BenRiach 1978 32 yo, 50,9%. Bottled July 2011. Virgin American Oak Finish, Hogshead #4387. 354 bottles.

Tuoksu on reippaan tamminen ja raikkaan marjainen. Hento savun vivahde. Minttua, täyteläistä hedelmäisyyttä, mustaa teetä.

Maku on täyteläinen ja kuivahkon tamminen. Kypsiä hedelmiä, kevyesti turpeisuutta. Maitosuklaata, yrttejä. Hieman hapokas.

Jälkimaku on kuivahko ja melko kova. Tammi, kuivatut hedelmät, hento turve. Loppuu hieman kesken.

Ihan hyvä, mutta tasapaksu kokonaisuus. Ei yllä vuoden vuoden 1980-version tasolle.


lauantai 17. joulukuuta 2011

BenRiach 1979 31 yo, Cask No. 11195


BenRiach 1979 31 yo, 50,3 %, Bottled July 2011. Bourbon Barrel #11195, 148 bottles.

Tuoksu on kevyt ja pehmeä. Tyylikkäästi tammea, vaniljaa sekä keltaisia hedelmiä. Kyvyt maltaisuus. Varsin hento. Aivan kevyesti turpeisuutta.

Maku on maltainen, kuivahko ja raikkaan hedelmäinen. Yllättävän kevyt ja nuorekas - yli 30 vuoden ikä ei kyllä tunnu. Kirpeää omenaa, vaniljaa, suolaisuutta, salmiakkilakritsia, viinikumia, Taustalla hyvin kevyt turvesavun aavistus.

Jälkimaku makeutuu yllättäen. Kukkaisuutta, öljyinen suutuntuma ja vahva maltaisuus. Pituutta riittää kohtalaisesti. Kuivattava tammisuus ja turpeisuus nousee esiin vasta aivan lopussa.

Keveydestään huolimatta hieman vaikeasti avautuva, tietyllä lailla kovahko BenRiach vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, että tämän makuproifiilista saa kaiken irti. Haastava yksilö.

(Kuva: whiskysamples.eu)

perjantai 16. joulukuuta 2011

Benriach 1980 31 yo, Cask No. 2531


BenRiach 1980 31 yo, bottled July 2011. 49.8%. Virgin American Oak Finish. Barrel #2531, 171 Bts.

Tuoksu on raikas ja hieman kirpeä. Kypsää marjaisuutta, koivunlehtiä, tuoretta tammea. Taustalla hennosti turpeisuutta ja kypsää hedelmää. Maitosuklaata, vaniljaa. Nuorekas ja "puhdas".

Maku on todella pehmeä. Makea hedelmäisyys, kaunis tammisuus. Täyteläinen ja herkullinen. Kukkaisuutta, vaniljaa, maitosuklaata, kirsikkaa. Hyvin hento turpeinen vivahde.

Jälkimaku on pitkä ja maukas. Tasapainoinen makean hedelmäisyyden ja kuivemman tammen yhdistelmä toimii hienosti. Kukkaisöljyä, viinikumia, herukkaa. Hyvää!

Nyt on jo tekemisen meininki. Herkullinen ja vivahteikas viski. Todella hyvää - vieläköhän ehtisi kirjoitaa joulupukille yhden lahjatoiveen...

(kuva: whiskysamples.eu)

torstai 15. joulukuuta 2011

BenRiach 1984, 26 yo, Cask No. 7193


BenRiach 1984 26 yo 54,1%. Bottled July 2011, cask #7193, Peated, Virgin American Oak Finish.

Tuoksu on tervaisen savuinen ja mukavan tamminen. Havumetsää, pihkaa, makeita hedelmiä, vahvaa lakritsia, suklaata. Tasapainoinen ja miellyttävä.

Maku on täyteläinen ja makeahko. Runsaan tervainen savuisuus on miellyttävää - vahvaa, mutta pehmeää. Kypsää hedelmäisyyttä, tammea.

Jälkimaku on lämmittävä, mukavan pehmeä ja pitkään jatkuva. Öljyinen rakenne tuntuu miellyttävänä. Turvesavua ja tervaista makeutta, mutta myös kuivempia vivahteita, (puu). Lopussa hieman kokonaisuuteen sopimaton suolaisuus yrittää nousta pintaan.

Varsinkin alkuun erittäin hyvältä tuntuva BenRiach, mutta ajan kanssa maisteltuna loppujen lopuksi makuprofiili on hieman yllätyksetön ja tylsä.

(Kuva: whiskysamples.eu)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

BenRiach 1989 22 yo, Cask No. 5620

Vilkkaan rockviikon jälkeen ja flunssan helpottaessa on taas aika palata viskien pariin. Maistelussa nippu BenRiach-tislaamon Single Cask-pullotuksia, joista olisi tarkoitus arvioita tänne niputtaa yksi per päivä-tahdilla nuorimmasta vanhimpaan edeten. Ja eikun menoksi..


BenRiach 1989 22 yo, bottled July 2011. 50.6%, Virgin American Oak Finish, Hogshead # 5620, 240 Bts.

Tuoksu on raikas, vaniljaisen makea sekä tyylikkään tamminen. Kirpeähköä marjaisuutta, kypsiä keltaisia hedelmiä. Taustalla "liimamainen" vivahde.

Maku on mukavan pehmeä, kuivan hedelmäinen ja tasapainoisen tamminen. Suuntuntuma jää hieman ohueksi ja alkoholi tuntuu melko vahvana. Ei kovinkaan vivahteikas yksilö.

Jälkimaku on tämän viskin heikoin osa.  Suutuntuma muuttuu öljyiseksi ja kuiva puu sekä hedelmäisyys hallitsevat. Tuoksussakin tuntunutta "liimaa" taustalla. Pistävä.

Ihan ok, muttei kuitenkaan sen suuremmin säväyttävä BenRiach

(kuva: whiskysamples.eu)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Within Temptation - The Circus, Helsinki 10.12.2011


Hollantilainen Within Temptation kiertää parhaillaan maailmaa uusimman The Unforgiving-albuminsa myötä. Tämä yhtyeen uusin levy on erittäin hyvä kokonaisuus, jossa yhdistyvät niin raskas rock, hyvät melodiat kuin laulajatar Sharon den Adelin kaunis äänikin. Kun vielä levyn kappaleisiin tehdyt pienoiselokuvat täydentävät pakettia, voidaan sanoa WT:n tehneen yhden parhaista albumeistaan.

Helsingissä keikkapaikkana toimi The Circus, joka oli loppuunmyyty jo aikoja sitten.


Keikan alku tuotti pienen pettymyksen. Aiemmilla kiertueen keikoilla (tai ainakin osalla niistä) oli lavan takana nähty näyttävä videoseinä, aiemmin mainittuja pienoiselokuvia ja muuta visuaalista sisältöä varten. Circuksessa tätä elementtiä ei kuitenkaan ollut, joten näyttävistä lavasteista tunnetulla yhtyeellä puitteet esiintymiseen olivat tällä kerralla vaatimattomat. Harmi.

Pääasia, eli musiikillinen osuus ei sitä vastoin jäänyt vaatimattomaksi. Keikan avannut The Unforgiving-levyn aloituskolmikko Shot in the Dark, In the Middle of the Night ja Faster toimivat hyvin myös livenä. Bändi oli hyvässä vireessä ja Sharonin laulu, sekä välitön esiintyminen olivat kaunista kuultavaa ja katsottavaa.

Settilistassa pääpaino oli uuden levyn materiaalissa ja levy kuultiinkin illan aikana lähes kokonaan.

Pikkujouluaikaan sopiva, 1980-luvun discohitteihin pohjautuva Sinead toimi livetilanteessa mainiosti ja hyppyytti niin bändiä kuin yleisöäkin. Vanhemmasta tuotannosta napatut poiminnat, kuten Ice Queen ja Mother Earth muistuttivat, että WT on tehnyt hyvää musiikkia jo vuosia.

Kestoa keikalla oli n.1t.40min, joka kului nopeasti viihdyttävän, joskin paikoin ehkä hieman rutiininomaisen esityksen parissa. Viikon sisään kolmas näkemäni rock-keikka oli taas erilainen ja antoisa kokemus, poiketen tyylitään täysin vaikkapa keskiviikkoisesta Deep Purplen esityksestä.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Deep Purple & Orchestra - Hartwall Areena, Helsinki 7.12.2011


Raskaan rockin pioneeriyhtye Deep Purple saapui konsertoimaan maahamme ties monennettako kertaa ja ilahduttamaan täkäläisiä faneja syksyn pimeydessä. Tällä kerralla bändi on kiertueella hieman totuttua suuremmalla joukolla, sillä yhtyeen mukana lavalla nähdään lähes 40-päinen sinfoniaorkesteri. Itselleni illan Purple-keikka oli jo kolmastoista, joten tuttua musisointia oli luvassa, toki orkesterin tuomin lisämaustein.


Lyhyen orkesteri-intron jälkeen tuttu rummutus avasi keikan ja Highway Star käynnisti liki kahden tunnin klassikkoputken.
Jatkoa seurasi painopisteen ollessa 1970-luvun materiaalissa. Tuhti Hard Lovin' Man, Maybe I'm a Leo, Strange Kind of Woman. 
Tuoreemmasta tuotannosta saatiin näyte viimeisimmän studioalbumin Rapture of the Deep (2005) nimikappaleen muodossa. Itämaishenkinen ja vahva kappale saikin mukavasti lisäväriä orkesterisovituksesta.
Woman from Tokyo-klassikon jälkeen oli vuorossa kitaristi Steve Morsen herkkä Contact Lost soolonumero, joka sai peräänsä hitaan When a Blindman Cries bluesin. Tyylikästä tulkintaa ja yksi illan helmistä.
Reippaampaan ilmaisuun palattiin Steve Morsen toisessa sooloiluhetkessä Well Dressed Guitar, jonka jälkeen oli illan yllärin vuoro. Fireball-albumilta löytyvä The Mule oli nostettu keikkasettiin vain paria keikkaa ennen tätä iltaa ja se kuultiin kokonaisuudessaan ensimmäisiä kertoja liki 40-vuoteen. Kappaleen keskelle Ian Paice takoi napakan rumpusoolon.
Lazy ja No One Came jatkoivat 70-lukuteemaa ja Don Aireyn kosketinsoolossa kuultujen Finlandia- yms. sävelten jälkeen oli vuorossa setin ainoa 1980-luvulta peräisin oleva kappale. Perfect Strangers soi orkesterisovituksena upeasti; tässä yhtyeen ja suuren orkesterin yhdistäminen onnistui aivan nappiin.
Loppu alkoi häämöttämään Space Truckin'n ja "blogin nimibiisi" Smoke on the Waterin kaikuessa Areenalla.
Encoreina tutut Hush Ja Black Night, joista kuultiin orkesterista huolimatta hieman tasapaksut versiot.


Jälleen hyvä ilta Deep Purplen musiikin parissa, lievästä tasapaksuudesta ja kokonaisuuden yllätyksettömyydestä huolimatta. Suuri orkesteri toi mukavasti lisäväriä esitykseen, joskin kevyemmät sävyt hukkuivat välillä liiaksi bändin alle. Paikoin kuitenkin yleisölle tarjottiin upeita sovituksia ja yhteistyötä.
Kokonaisuutena ei aivan parhaita näkemiäni Purple-keikkoja, mutta taas hieman erilainen ja itselleni sinfoniaorkesterin kanssa ennennäkemätön yhdistelmä.
Jään odottamaan tämän veteraanibändin seuraavaa askelta, vielä ei ole aika jäädä eläkkeelle.

Ian Gillan, laulu
Steve Morse, kitara
Roger Glover, basso
Don Airey, koskettimet
Ian Paice, rummut

Deep Purple Overture
Highway Star
Hard Lovin' Man
Maybe I'm a Leo
Strange Kind of Woman
Rapture of the Deep
Woman From Tokyo
Contact Lost
Guitar Solo
When a Blind Man Cries
The Well Dressed Guitar
The Mule (with Drum Solo)
Lazy
No One Came
Keyboard Solo
Perfect Strangers
Space Truckin'
Smoke on the Water
------------------------
Hush
Bass Solo
Black Night

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Saxon, Anvil, Crimes of Passion - Nosturi, Helsinki 4.12.2011

Saxon

Pitkän linjan brittiyhtye Saxon heitti kesällä vakuuttavan keikan Tampereen Sauna Open Airissa, joten odotukset tähän joulukuiseen Nosturin keikkaan olivat korkealla. Yleisöä oli pimeänä sunnuntai-iltana paikalla täysi sali, konsertti oli loppuunmyyty jo ennakkoon.

Ennen Saxonia lavalla nähtiin kuitenkin muutakin mielenkiintoista, kuten pitkän työn heavymusiikin parissa tehnyt kanadalainen Anvil, sekä illan aloittanut uusi brittituttavuus Crimes of Passion.

Crimes of Passion

Crimes of Passion avasikin illan hyvin ja bändin melodinen heavy toimi livetilanteessa mallikkaasti. Tällä yhtyeellä on kasassa paljon hyviä elementtejä, mutta tie menestykseen tullee olemaan kovan työn takana, sillä tällä kappalemateriaalilla ei valitettavasti vielä erotuta tarpeeksi muista vastaavista yhtyeistä.

Anvil

Anvil oli Saxonin ohella odotettu tapaus, sillä hieman "surullisenkuuluisan" maineen omaava bändi on saanut mukavasti näkyvyttä ja mainetta vuonna 2008 julkaistun dokumenttielokuvan muodossa, joka on nähty myös Suomen tv:ssa ainakin pariinkin otteeseen. "Spinal Tap"-klassikon henkinen leffa onkin valloittanut hevikansaa ympäri maailman.

Anvilin keikka Nosturissa olikin erittäin hyvä ja viihdyttävä. Laulaja-kitaristi Steve "Lips" Kudlow valloitti vilpittömän oloisella ja iloisella esiintymisellä, rytmiryhmän (Glenn Five, basso ja Robb Reiner, rummut) säestäessä mallikkaasti taustalla.
Vajaan tunnin setissä kuultiin niin uutta kuin vanhaakin Anvilia ja yleisö oli koko keikan ajan varsin hyvin mukana. Kappalemateriaalin laadukkuus ei ole ikänä ollut Anvilin suurimpia vahvuuksia, mutta livetilantessa hyvällä asenteella ja esiintymisellä paketti toimi enemmän kuin hyvin. Yhtyeen suurin "hitti" Metal on Metal ei kuulu heavyrockin suuriin kulmakiviin, mutta Nosturissa tämä Anvilklassikko nosti tunnelman kattoon.


March of the Crabs
666
Juggernaut of Justice
Winged Assassins
Mothra
Thumb Hang
Swing Thing
Fuken Eh!
Metal on Metal



Pienen tauon jälkeen lavalle asteli Saxon, todella tylsän ja pitkän intronauhan saattelemana. Tylsyys jäikin tuohon introon ja avausbiisistä Hammer of the Gods aina pari tuntia myöhemmin viimeisenä kuultuun Princess of the Nightiin ei kyllästymisestä ollut tietoakaan.


Yhtye on vakuuttavan kovassa vireessa ja laulaja Biff Byford joukkoineen pystyi säilyttämään hengästyttävän energiatason koko parituntisen ajan. Setissä oli mukana paljon uusimman Call to Arms levyn materiaalia ja hyvä niin, sillä levyltä löytyy varsin edustuskelpoista soitettavaa. Upea nimibiisi Call to Arms soi jylhänä ja upeana. Soundit keikalla olivat erittäin hyvät ja kirkkaat, huolimatta kovasta äänenvoimakkuudesta. Soitettuja kappaleita tukivat Biff Byfordin selkeät välispiikit ja kappaleiden esittelyt. Kuvasipa mies yleisöä omalla videokamerallaankin, (lopputulos nähtäneen netissä lähiaikoina). Keikan loppupuolisko oli varattu 1980-luvun materiaalille, jossa Saxonklassikot seurasivat toistaan henkeäsalpavan tehokkaasti ja keikka onnistui täyttämään kaikki odotukset. Saxon mallia 2011 on todella kova!



Hammer of the Gods
Heavy Metal Thunder
When Doomsday Comes (Hybrid Theory)
Never Surrender
Chasing the Bullet
Motorcycle Man
Back in '79
Solid Ball of Rock
To Hell and Back Again
I've Got to Rock (To Stay Alive)
Call to Arms
Rock the Nations
Demon Sweeney Todd
The Eagle Has Landed (Yleisön valinta, vaihtoehtona oli "Broken Heroes")
Mists of Avalon
Power and the Glory
Denim and Leather
And the Bands Played On
Wheels of Steel
Encore:
Crusader
747 (Strangers in the Night)
Encore 2:
Strong Arm of the Law
Princess of the Night

• Biff Byford -- Vocals
• Doug Scarratt -- Rhythm guitar
• Paul Quinn -- Lead guitar
• Nigel Glockler -- Drums
• Nibbs Carter -- Bass


Nosturin ilta tarjosi siis kolme hyvää bändiä ja neljä tuntia heavyn juhlaa, joten 25 euron pääsylipulle sai todella vastinetta ja vähän enemmänkin.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Bunnahabhain 9 yo 2001 ( DL OMC Advance Sample)

Testissä Alkon valikoimasta löytyvä nuori Bunnahabhain.

Bunnahabhain 9 yo, 50%. Distilled Oct 2001, bottled July 2011. Sherry Butt #7503. Douglas Laing Old Malt Cask Advence Sample, 200ml.

Väri on sherrykypsytetyksi viskiksi melko vaalea.

Tuoksu on Bunnahabhaineille tyypilliseen tapaan pehmeä ja "lempeä". Makea maltaisuus yhdistyy sherryiseen hedelmäisyyteen. Taustalla suolaisuutta, (lakritsi), kypsiä aprikooseja, sekä hieman yrttisyyttä. Ei savua.

Maku on maukkaan hedelmäinen ja kermainen, joskin ehkä hieman liian makea. Pehmeä maltaisuus, kypsät keltaiset hedelmät, toffee. Taustalla hieman katkeruutta (vahva yrttitee) sekä suolaisuutta.

Jälkimaku on runsaan hedelmäinen, mutta kääntyy hieman liian kitkeräksi. Maltaisuus tuntuu sherryn alla. Vahvaa teetä. Loppu on melko lyhyt, mutta mukavasti lämmittävä ja makea.

Ikäisekseen ihan kiva sherryinen Bunna. Sherry ei ole liian hallitseva, mutta jää hieman irralleen kokonaisuudesta. Hieman hajanaisen makuprofiilin omaava viski kaipaisikin lisää tasapainoisuutta. Nyt pyöritään vähän "sitä sun tätä" osastolla. Liian nuori?


lauantai 3. joulukuuta 2011

Uisgea!

Eilen täällä blogissakin julkaisemassani SMWS:n lehdistötiedotteessa oli aiheena vuoden 2011 suomalainen viskiteko. Tämä kunnianosoitus meni varmasti oikeaan osoitteeseen, sillä Uisge-viskifestivaalin järjestäminen oli todella suuri askel suomalaisessa viskikulttuurissa ja sen kehittämisessä. Palkittu Thomas Aschan tarjosi festivaalille tilat Gallows Bird-ravintolastaan ja kuulemani mukaan uskoi lähes ainoana yrityksenä tapahtuman onnistumiseen.
Thomas ei ollut asialla kuitenkaan yksin, joten tässä yhteydessä ei sovi unohtaa myöskään Suomen Mallaswhiskyseuran ja maahantuojien ensiarvoisen tärkeää panosta, mikä lopulta mahdollisti tapahtuman toteutumisen. Mukana festivaalin toteutuksessa olivat kaikki merkittävät viskien maahantuojat!
Parin aktiivisen viskiharrastajan aloitteesta lähtenyt festivaali-idea jalostui todeksi eri sidosryhmien yhteistyönä ja huipentui helmikuussa kireästä pakkasesta huolimatta viskintäyteiseen tapahtumaan, joka keräsi Gallows Birdin pullolleen viskistä kiinnostunutta yleisöä.

Tämän ensimmäisen Uisgen hyvä menestys oli pohjana myös sille, että tapahtuma saa jatkoa helmikuun 9. ja 10. päivä järjestettävän Uisge 2012 tapahtuman muodossa. Tästä ensi vuoden tapahtumasta on tulossa edellistä mittavampi ja se siirtyy myös uusiin ja suurempiin tiloihin. Uisge 2012-tapahtuman  paikkana toimii Vanha Ylioppilastalo aivan Helsingin ydinkeskustassa ja paikalle ovat jälleen lupautuneet käsittääkseni lähes kaikki viskien maahantuojat. Eri viskilaatuja on festivaaliin tulossa maisteltavaksi ainakin 150! Festivaalivieraiden palvelemiseksi myös ruokaa pitäisi olla tapahtumassa tarjolla aiempaa enemmän ja tilojen kasvamisen myötä kaikki halukkaat mahtunevat tällä kerralla myös sisään.
Eiköhän suunnata joukolla kohti "Vanhaa" ja tehdään tapahtumasta jälleen unohtumaton hetki suomalaisessa viskihistoriassa.

Vanha Ylioppilastalo, Mannerheimintie 3






perjantai 2. joulukuuta 2011

Vuoden viskiteko 2011

Suomen Mallaswhiskyseura ry. valitsi vuoden suomalaisen viskiteon

2.12. – Suomen Mallaswhiskyseura ry. valitsi ensimmäistä kertaa vuoden suomalaisen viskiteon. Tunnustuksen tarkoituksena on nostaa esiin suomalaiseen viskikulttuuriin positiivisesti vaikuttaneita henkilöitä ja toimijoita.

Vuoden 2011 suomalaiseksi viskiteon tekijäksi on valittu ravintoloitsija Thomas Aschan ja ravintola Gallows Bird. Tunnustus annettiin ”Uisge 2011” -viskifestivaalien järjestämisestä.

Kuluvan vuoden helmikuussa järjestetty ”Uisge 2011” oli Suomen ensimmäinen oikea viskitapahtuma, jossa maahantuojat, harrastajat ja muut viskistä kiinnostuneet kokoontuivat tavalla, jota ei Suomessa ollut aikaisemmin nähty. Sellaisenaan se oli suuri virstanpylväs suomalaisessa viskikulttuurissa ja nosti viskitietoisuuden- ja kiinnostuksen Suomessa uudelle tasolle.

Thomas Aschan uskoi siihen, että tämänkaltaiselle tapahtumalle on myös Suomessa kysyntää ja uskalsi panostaa tapahtuman toteuttamiseen. Uisge 2011 osoittautuikin suureksi yleisömenestykseksi kun yli tuhat viskin ystävää kokoontui kaksipäiväisen tapahtuman aikana tutustumaan viskikulttuuriin.

Kunniakirja vuoden 2011 suomalaisesta viskiteosta luovutetaan sen saajalle 15.12.2011 järjestettävässä Suomen Mallaswhiskyseuran tilaisuudessa.
---
Suomen Mallashiskyseura ry. on vuonna 1998 perustettu edistämään skotlantilaista viskikulttuuria suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa. Seura kerää tietoa viskien valmistuksesta, käyttötavoista, historiasta, tislaamoista, raaka-aineista sekä henkilöistä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet whiskykulttuurin kehittymiseen.

Valtakunnallisesti toimivaan seuraan kuuluu n. 350 jäsentä ja sillä on paikallisklubeja useilla paikkakunnilla.

Lisätietoja internetissä: www.mallaswhiskyseura.fi

Lisätietoja antavat:

Antti Tuurala
Presidentti
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 516 9541
antti@mallaswhiskyseura.fi

Mika Jansson
Pääsihteeri
Suomen Mallaswhiskyseura ry.
p. 040 7072 472
mail@mallaswhiskyseura.fi

torstai 1. joulukuuta 2011

Bunnahabhain 1997 13 yo (Bottled for Finland)

Testissä Suomeen pullotettu turpeinen Bunnahabhain.


Bunnahabhain 1997 13 yo, 54,1%. Heavily Peated. Distilled 11/12/1997, bottled 11/3/2011. Cask No. 5507. Signatory Cask Strength Collection, Exclusively bottled for Finland. 301 bottles.

Tuoksussa kuivaa savua, hiiltä, vaniljaa, sekä kumia. Taustalla merellisyyttä - raikkaus, suolaisuus.

Viskin suutuntuma on hyvin ohut. Maku on vahvan savuinen. Kuivahko makuprofiili on todella kapea-alainen eikä avaudu toivotulla tavalla. Kuivaa savua, palanutta puuta, sitrusta, suolaisuutta.

Jälkimaku on lyhyt. Kuiva savu, raikkaat hedelmät, salmiakki. Vaikka maussa on vahvuutta, niin se katoaa ihmeen nopeasti.

Todella yksioikoinen ja vaatimaton Bunna. Turhan ohut, "kapea" ja lyhyt maku. Täyteläisyyttä ja vivahteikkuutta kaivattaisiin savun seuraksi rutkasti lisää.
Aiemmin varsin heikoksi arvioimani Bunnahabhain Cruach Mhonakin oli rinakkainmaistelussa maukkaampi kuin tämä Signatoryn pullote.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kilchoman 3 yo 100% Islay

Testissä turpeista Islay-saaren viskiä. Tämä Kilchoman-tislaamon tuote on valmistettu Islaylla kasvaneesta ja mallastetusta ohrasta, sekä myös tislattu, kypsytetty ja pullotettu siellä. Tästä nimitys "100% Islay".

Kilchoman 3 yo Inaugural 100% Islay, 50%. (Released 2011)

Tuoksu on runsaan savuinen - palanutta puuta, nokea, tuhkaa. Raikas sitruksisuus tuo kirpeyttä ja runsas vaniljaisuus makeutta. Aavistus kumimaisuutta taustalla. Vihreää teetä.

Maku on makean vaniljainen ja palaneen savuinen. Runsas nuotiosavu suorastaan hyökkää päälle peittäen alleen lähes kaiken muun. Hennon hedelmäinen (sitrus) tausta tuo kirpeyttä. Lakritsia, suolaisuutta, kumia.

Jälkimaku on edelleen erittäin vahvan turvesavun hallitsema. Kuiva, hieman pistävä ja raskas. Palanutta kumia. Melko lyhyt.

Liian vahvan savuisuuden hallitsema nuori Kilchoman ei säväytä. Viskin sävykkyys on kadotettu täysin tässä melko tympeän makuisessa tuotoksessa. Parempaakin on tältä tislaamolta julkaistu, joten 100% Islay on selkeä pettymys. Esimerkiksi rinnalla maistelussa ollut Belgiaan pullotettu Single Cask oli huikean paljon maukkaampi.




keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rival Sons - Klubi, Tampere 21.11.2011


Amerikkalainen Rival Sons on noussut kohinalla Euroopan rockpiirien tietoisuuteen ja monet povaavatkin yhtyeelle suurta läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Vuonna 2008 perustettu yhtye julkaisi esikoisalbuminsa "Before the Fire" "omakustanteena" lähinnä digitaalisessa muodossa vuonna 2009 ja jatkoa seurasi tänä vuonna EP:n, sekä ensimmäisen levy-yhtiön kautta julkaistun CD:n "Pressure and Time" muodossa. Tyylisuuntana levyillä on bluespohjainen raskas rock, joka on 70-lukulaisuudessaan mukavan retroa, mutta toisaalta sopivan modernilla otteella. Musiikillisia yhtymäkohtia voi löytää vaikkapa legendaariseen Led Zeppelin-bändiin.


Britanniassa ja Keski-Euroopassa kiertäessään Rival Sons on vetänyt katsomot täyteen ja mukavaa olikin huomata, että yhtyeen ensimmäinen minikiertue Suomessa (Turku-Helsinki-Tampere) kiinnosti myös täkäläistä yleisöä. Rival Sonsin maine hyvänä livebändinä oli siis kiirinyt jo tännekin asti ja synkästä maanantai-illasta huolimatta Tampereen Klubi täyttyi varsin mukavasti.


Ennen illan keikan alkua Klubilla soi vain vaimea, seesteisen rauhallinen musiikki ja tunnelma oli lähes harras. Hiljaisuuden katkaisi AC/DC-klassikko Shoot to Thrill, joka rävähti kaiuttimista yllättäen - ja kovaa. Tämän mukaansatempaavan intron jälkeen bändi lavalle ja illan rockjuhla oli valmis alkamaan. Rival Sons oli lavalla erittäin hyvä ja soundit Klubilla erinomaiset. Settilista oli koottu tasaisesti kattamaan yhtyeen (vielä pienen) tuotannon ja paketti pidettiin kasassa keskittymällä vain olennaiseen ilman pitkiä soolo-osuuksia. Kappaleiden tulkinnoissa oli mukavaa vivahteikkuutta, raskaampien sointujen saadessa ajoittain rinnalleen hyvinkin keveitä ja seesteisiä osuuksia. Ainakin itselle yhtyeestä välittyi spontaani ja muuntautumiskykyinen kuva, eli homma ei ollut niin kaavoihin kangistuneen oloista kuin mitä turhan usein keikoilla kuulee.
70-lukulainen rock toimi loistavasti eikä juuri muuta olisi voinut toivoa. No, keikka olisi voinut olla pidempikin (nyt 1t.10min.), mutta toisaalta se jätti sopivan odottavan tunteen bädin seuraavaa kiertuetta/ levyä ajatellen. Keikkapaikkakin saattaa olla ensi kerralla jo huomattavasti suurempi..

 Rival Sons:

Jay Buchanan - Laulu
Scott Holiday - Kitara
Robin Everhart - Basso
Mike Miley - Rummut

Setlist
 

maanantai 21. marraskuuta 2011

"Bottled for Finland"

Vajaa viikko sitten Mallaswhiskyseuralaisille tarjoutui tilaisuus maistella vain Suomen markkinoita varten pullotettuja viskejä. Illan kulusta löytyy kattava raportti Viskisiepon blogissa, joten itse totean tässä vain lyhyesti, että ilta oli mukava ja sitä oli ilo olla järjestämässä. Kiitos omasta puolestani kaikille paikalla olleille!




sunnuntai 20. marraskuuta 2011

GlenDronach 1991 18 yo, Cask #3182

Maukkaan sherryistä Glendronachia..

GlenDronach 1991 18 yo, 51,7%. PX Sherry Puncheon #3182. Distilled 15.11.1991, bottled 06.2010. 633 bottles.

Tuoksu on runsaan sherryinen, raikas, kirpakan yrttinen ja hieman pistävä. Aavistus tammea, sekä makeaa sitrusta.

Maussa mukava sherryisyys valloittaa sopivalla makeudellaan. Kuivattuja hedelmiä, taatelia, rusinaa. Taustalla nahkaa, kevyesti tammea, sekä paahdettua pähkinää. Lempeä. Sherry jättää tilaa muillekin makuvivahteille.

Jälkimaku maukas ja tyylikkään pehmeä. Makea sherry ei lyö liiaksi läpi kuten monissa muissa PX-kypsytetyissä viskeissä. Tammi tuo kuivuutta  ja taittaa makeutta kauniisti. Pehmeä ja miellyttävä.

Hyvä PX-tynnyrissä kypsynyt GlenDronach. Tasapainoinen ja mukavan pehmeä kokonaisuus. Astetta parempi kuin vuotta myöhemmin pullotettu sisartynnyri #3181.



perjantai 18. marraskuuta 2011

Purple Night 2012

Hieno avaus rockvuodelle 2012 .Tätä ei kannata missata!


Tapahtuman virallinen tiedote:

Perfect Strangers of Finland - PSOF ry järjestää Purple Night -tapahtuman jo neljättä kertaa. Illan kaksimerkityksinen nimi ”All Night Long” viittaa Rainbow´n albumiin "Down to Earth" vuodelta 1979 ja siihen, että illan aikana tullaan kuulemaan ainoastaan Rainbow´n musiikkia aikakaudelta 1975 – 1995.

All Night Long -illan aikana Rainbow'n musiikkia ovat tulkitsemassa Suomesta koottua "Rainbow-eliittiä" sekä laulun että kitaroinnin muodossa. Solisteina toimivat Peter James Goodman (Conquest, Purple Society), Jukka Jay Lewis (Yö, OZ), Jukka Nummi (Myon, Rainbow Shakers, Angry Machine) ja jenkkivahvistus Tom Oh (Red Car Driver, Rock Rooster). Solistit tulkitsevat jokaisen Rainbow-solistin (Dio, Bonnet, Turner ja White) aikakaudelta olevia kappaleita.

Vierailevina kitaristeina esiintyvät Nikolo Kotzev (Brazen Abbot, Glenn Hughes, Joe Lynn Turner), Anssi Kela ja Juha Tikka (Shades of Purple). Jokainen valittu kitaristi edustaa omalla persoonallisella tavalla Rainbow-kitaristin Ritchie Blackmoren tyyliä.
Ja eihän melodista hardrockia esittävä ilta olisi mitään ilman taustalaulajia. Riitta ”Ritchie Millhill” Myllymäellä ja Päivi ”Daisy Pinehill” Petäjämäellä on molemmilla klassisen musiikin tausta mm. oopperakuoroista ja he laulavat myös rockia ja kansanmusiikkia.

All Night Long –konsertin housebändi on tuttu jo viime vuodelta ja bändillä on erittäin läheinen yhteys Rainbow'ssa vaikuttaneisiin laulajiin. Housebändin jäsenet ovat soittaneet mm. Joe Lynn Turnerin, Graham Bonnetin ja Doogie Whiten Suomen kiertuebändeissä. Housebändin rummuissa "Lacu" Lahtinen (Popeda, Michael Monroe), kitarassa Mika "Lamppari" Lamminsivu, bassossa Klaus Wirzenius (Manzana, Pate Mustajärvi N.Y.T.-kiertue) ja koskettimissa Okke Komulainen (Leningrad Cowboys, Sleepy Sleepers, Bomfunk MC). Myös illan solistina toimiva Jukka ”Jay” Lewis on soittanut Graham Bonnetin Suomen kiertuebändissä.

Showtime jo klo 20:00, joten tule mukaan heti alusta kokemaan, mitä sateenkaaren päässä voi löytyä. Aarrearkusta pompahtaa illan aikana esiin satunnaisessa järjestyksessä enemmän ja vähemmän tunnettuja melodisia aarteita.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Bunnahabhain 1967 43 yo, (The Whisky Agency)

Ja sitten käsittelyyn tällä erää viimeinen 1960-luvun Bunna, joka olikin varsin maukas tapaus.

Bunnahabhain 1967 43 yo. 40,5%, bottled 2010. Ex-Sherry Hogshead. The Whisky Agency Private Stock, 139 bottles.

Tuoksu on pehmeä, kypsän hedelmäinen, makean sherryinen ja kukkainen. Herukanlehtiä, lakritsia, kahvipapuja. Miellyttävä ja "syvä".

Maku on todella pehmeä ja suutuntumaltaan varsin miellyttävä. Keskimakeaa sherryä (Oloroso?), karamellisoitua sitrusta, kuivaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata.  Kauniina lisänä taustalta nousevaa tyylikästä tammea.

Jälkimaku on kuivahko. Runsaasti kuivattuja luumuja, vahvaa kahvia, kaakaopapuja, sitrusta, sekä hyvin kuivaa tammea. Erittäin runsaasti kuivuvasta lopusta huolimatta makujen tasapaino säilyy hienosti.

Nätti sherrykypsytetty hienosti ikääntynyt Bunna. Todella hyvä ja tyylikäs kokonaisuus. Vivahteikkuutta kun olisi ollut vielä hieman enemmän.. Hyvä näinkin ja viimeisen viikon aikana maistamistani Bunnahabhaineista tämä kiilasi kyllä aivan kärkisijoille. Hieno viski.






tiistai 15. marraskuuta 2011

Bunnahabhain 1967 Cask #3315, (Malts of Scotland)

Bunnahabhain 1967, 43 yo, 41,1%. Bourbon Hogshead #3315. Distilled 27.3.1967, bottled 06.2010. Malts of Scotland, 147 bottles.

Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja toffeinen. "Maanläheisyyttä" - puunlehtiä, ruohikkoa. Raikkaita mausteyrttejä, vaniljaa, tammea.

Maku on makea ja miellyttävä. Maukas trooppinen hedelmäisyys, sekä runsaasti vaniljaa. Taustalla kirpeää marjaa sekä kuivahkoa puuta. Suutuntuma jää hieman ohueksi.

Jälkimaku jatkuu raikkaan hedelmäisyyden hallitessa ja on samalla hapokas, hieman suolainen ja mineraalinen. Edelleen hieman ohut, mutta todella pitkään jatkuva.

Maukas ja tasapainoinen, mutta hieman yllätyksetön ja kevyeksi jäävä yksilö. Ei niin hyvä kuin saman pullottajan vuoden 1968 cask 12291.

Kuva: whisky-doris.de

maanantai 14. marraskuuta 2011

Bunnahabhain 1967 36 yo, (Duncan Taylor)

Jatketaan edelleen 1960-luvun Bunnahabhainien parissa ja nyt vuodella 1967.

Bunnahabhain 1967 36 yo, 40,7%. Bottled 2004. Duncan Taylor, 50ml.

Tuoksu on raikkaan marjainen ja hieman kirpeä. Trooppista hedelmää (raaka mango). Taustalla vaniljaa, makeahkoa kukkaisuutta, sekä kuivaa tammea. Nätti.

Maku on pehmeä, kevyen turpeinen ja kypsän hedelmäinen (mango, banaani, aprikoosi, makea sitrus). Kuiva maltaisuus, vahva suolainen vivahde, "laastaria", mantelia.

Jälkimaku on kirpeähkö, raikkaan hedelmäinen ja sopivasti tamminen. Lääkemäinen vivahde häiritsee kokonaisuutta.

Hyvä Bunna tämäkin, muttei kuitenkaan mikään suuri elämys. Ajoittain liian vahvana tuntuvat suolaiset ja lääkemäiset vivahteet heikentävät kokonaisuutta.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Bunnahabhain 1965 45 yo, (The Whisky Agency)


Bunnahabhain 1965 45 yo, 40% (natural cask strength). Bottled 2010, Refill Hogshed, 195 bottles. The Whisky Agency Private Stock.

Tuoksu on kevyt ja miellyttävä. Minttua, raa'ahkoja trooppisia hedelmiä, herukkaa, kuivaa maltaisuutta.

Maku on maukas ja täyteläinen. Suuntuntuma on mukavan öljyinen. Tyylikäs makupaletti, jossa keltaisia hedelmiä, (keltainen luumu), hennosti turvesavua, pehmeää maltaisuutta sekä kesäistä kukkaisuutta.

Jälkimaku hiipuu varsin kevyeksi, mutta säilyy miellyttävänä. Hedelmäisyys saa rinnalleen korkeasta iästä kertovaa tammea, sekä kuivaa turpeisuutta.

Nätti ja kevytpiirteinen iäkäs Bunna. Kaunis trooppisten hedelmien ja tammen liitto. Todella hyvää! "Herkkä ja tyylikäs".

Kuva: thebondingdram.eu

lauantai 12. marraskuuta 2011

Bunnahabhain 1968 41 yo Cask 12291,(Malts of Scotland)

Sherryisten Bunnien jälkeen kontarastia tarjoaa ex-Bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö.

Bunnahabhain 1968 41 yo, 40%. Bourbon Hogshead #12291. Distilled 27.12.1968, bottled 06.2010. 164 bottles.

Tuoksu on kypsän (trooppisen) hedelmäinen ja toffeinen. Pehmeä maltaisuus, lakritsi, merellinen suolaisuus, makea kukkaisuus sekä vahva kookos muodostavat tähän viskiin monivivahteisen ja kauniin tuoksun.

Maku on "vain" 40-prosenttiseksi viskiksi yllättävän vahva. Maukas, täyteläinen hedelmäisyys, hento turvesavu. Taustalla raikasta piparminttua, sekä vaniljaa. Suuntuntuma on hieman ohuehko.

Jälkimaku on raikas, tyylikäs ja runsaan kookoksinen. Minttu, hedelmät ja taustalta esiin nouseva tammi sulautuvat kauniisti yhteen.

Maukas ja tyylikäs esimerkki hyvästä 1960-luvun lopun Bunnasta. Selkeä ja tasapainoinen makuprofiili. Bourbontynnyrikypsytys antaa hienosti tilaa viskin herkille ja kevyemmille piirteille, jotka sherrykypsytys varmastikin peittäisi.

(Kuva: maltsandmore.de)