perjantai 31. joulukuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 24: Iron Maiden - Iron Maiden


Vielä juuri ennen vuodenvaihdetta ehditään ottaa käsittelyyn joulukuun klassikkolevy, joka on yksi NWOBHM-aallon kirkkaimmista tähdistä, eli Iron Maiden.

Tämä kaikkien aikojen suosituimpiin heavybändeihin kuuluva yhtye on pysytellyt genren terävimmässä kärjessä jo 30 vuoden ajan, nykykokoonpanon täyttäessä konserttisaleja ja stadioneita ympäri maailman.
Kuten monilla yhtyeillä, ei alkutaival ollut pelkää ruusuilla tanssimista, vaan menestyksen eteen oli tehtävä lujasti töitä ja bändi hioikin kappaleitaan runsaalla keikkailulla jo ennen ensimmäistäkään julkaisua. Myös miehistöä vaihtui tiuhaan tahtiin. Paljon nykyisestä "klassisesta" kokoonpanosta poikkeavalla ryhmityksellä äänitetty ensimmäinen albumi Iron Maiden loi kuitenkin jo vahvan pohjan sille mitä tuleman pitää, joten tässäpä tämänkertainen valinta kuukauden levyksi.

Tämä yhtyeen nimeä kantava albumi julkaistiin huhtikuussa 1980, vieläpä samana päivänä kuin toisen suuren Brittimetallibändin Judas Priestin legendaarinen British Steel.

Iron Maidenin kokoonpano tällä levyllä oli perustaja basisti Steve Harrisin lisäksi seuraava: Paul Di'anno (laulu), Dave Murray (kitara), Clive Burr (rummut), sekä Dennis Stratton (kitara). Tästä kokonpanosta Harrisin lisäksi vain Murray vakiinnutti paikkansa yhtyeessä pysyvästi.

Levyllä kuultavat kappaleet olivat siis hioutuneet lopulliseen muotoonsa ahkeralla keikkailulla ja lopputulos onkin erittäin hyvä. Hyvät melodiat, ajan henkeen kuulunut "punk-henkisyys", (varsinkin Di'annon laulussa), sekä sopivan rosoinen äänimaailma toimivat hyvin ja levy sisältääkin monta kuolematonta Iron Maiden-klassikkoa.

Räväkkä Prowler avaa pelin, jota seuraa vielä Paul Di'annon seuraajan Bruce Dickinsoninkin aikana keikkabravuuriksi muodostunut Sanctuary.
Remember Tomorrow esittelee Maidenin "tavaramerkiksi" muodostuneen monimuotoisen kappalerakenteen ja Running Free on suoraviivainen, hyvin mieleen painuva levyn ensimmäinen singlelohkaisu, joka säilyi pitkään kiinteänä osana yhtyeen konsertteja.
Phantom Of The Opera: Myöhemminkin IM:n tuotannossa tuttu "laukkaava" rytmi kiidättää kappaletta eteenpäin kuin höyryveturi. Yksi albumin helmistä.
Instrumentaali Transylvania toimii myös mallikkaasti ja "herkkä" Strange World keventää tunnelmaa sopivasti. Charlotte The Harlot on reipas, "punkahtava" rock ja päätöskappale Iron Maiden jyrää vakuuttavasti. Tämä yhtyeen nimibiisi kuuluukin vielä nykyäänkin 100% varmasti bändin keikkasettiin.

Levyn kannessa esiintyvä hirviö "Eddie" muodostui yhtyeen "maskotiksi" ja hahmo esiintyykin eri muodoissa bändin levyillä ja oheistuotteissa. Myös Iron Maidenin konserteissa tämä Eddie yleensä käy näyttäytymässä muodossa jos toisessa.

Iron Maiden jatkaa suosittuna siis edelleenkin. Paul Di'anno keikkailee nykyään sooloartistina, Clive Burrin ura loppui? ensin alkoholiongelmiin, sittemmin vakavaan sairauteen ja Dennis Stratton on ollut mukana muutamissa menestystä vaille jääneissä bändeissä.

Iron Maiden on ollut aina tunnettu hyvistä live-esiintymisistään, joten tässä taltiointi vuodelta 1980 - Phantom Of The Opera:

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Blogi 2 vuotta & Morrison's Bowmore 21 yo

Aika rientää ja tänään tämäkin blogi saavutti jo kahden vuoden iän. Lukijamäärätkin ovat tasaisesti olleet kasvussa ja viimeisen vuoden aikana kirjatut noin 30 000 käyntiä on hieno luku! Kiitos siitä teille, jotka olette jaksaneet käydä juttuja lukemassa.
Yksittäisistä aiheista eniten "osumia" keräsi syyskuun kuudes päivä julkaistu vanhan Oddbins-viskihinnaston esitellyt "Historian havinaa". Myös suosittu Serge Valentinin ylläpitämä Whiskyfun-sivusto noteerasi tuolloin tämän mielenkiintoisen löydön.

Mutta pidemmittä puheitta jatketaan tästä taas eteenpäin ja katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pysykää mukana!

Ja merkkipäivän kunniaksi jotain juhlaan sopivaa, eli Bowmorea hieman totutusta poikkevassa muodossa:

Morrison's Bowmore 21 yo, 43%, blended.

It is a limited edition, special blend of only 6000 bottles. It commemorates 500 years since the first recorded distillation of Scotch Whisky and the 25th anniversary of the international wine and spirit competition.

Tässä sekoitteessa mallasviskin osuus on noin 50%, josta suurin osa luonnollisestikin Bowmorea. Viski on julkaistu käsittääkseni vuonna 1994.

Tuoksu on erittäin pehmeä ja runsaan hedelmäinen. Kypsiä hedelmiä, (kuivattu luumu), hentoa turpeisuutta. Maitokahvia, fariinisokeria. Taustalla kuivahko, puhdas viljaisuus.

Maku on makeahkon hedelmäinen, todella pehmeä ja helposti juotava. Kevyen sherryinen "runko", mukavaa mausteisuutta, poltettua sokeria. Hento & puhdas viljaisuus tuo keveyttä.

Jälkimaku kuivahtaa varsin kevyeksi, mutta maku säilyy hienostuneen tyylikkäänä. Sherryisyys tuntuu selkeänä loppuun saakka.

Mielenkiintoisen makuprofiilin omaava blendi, joka on selvästi kevyempi kuin Bowmoren samanikäiset Single Maltit. Silti kokonaisuus kantaa hyvin ja tämä viski onkin omiaan hitaaseen nautiskeluun. Tyylikäs ja maukas viski jossa "blendimäisyys" on läsnä, mutta varsin onnistuneella tavalla.

torstai 23. joulukuuta 2010

Kun joulu on..




Rauhallista joulua

Palataan viskien ja musiikin pariin taas kun kinkku on syöty..

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Bowmore 15 yo 1995, The Whisky Agency Anatomy Series


Joulun odotukseen sopii vaikkapa lasillinen hyvää Bowmorea. Tässä yksi versio:

Bowmore 15 yo, distilled 1995, bottled 2010, 54.1%. The Whisky Agency Anatomy Series, Ex-sherry Butt, 132 Bts.

Tuoksu on raikas, hieman suolainen ja kevyen hedelmäinen. Taustalla pehmeä, hieman tervainen savuisuus. Hento herukkaisuus tuo vivahteikkuutta.

Maku on makea ja maukas. Mukava turvesavu kietoo otteeseensa ja runsas hedelmäisyys, (aprikoosi, persikka, banaani) säestää taustalla. Vaniljasokeria, kookosta, tuoreita raikkaita yrttejä. Suuntuntuma on silkkinen ja öljyinen. Sherryisyys ei nouse päärooliin, vaan on taustalla tuomassa makeutta. Turpeisuus on todella pehmeää ja "lempeää".

Jälkimaussa savuisuus nousee enemmän esiin, maukkaan hedelmäisyyden kuivuessa taustalle. Viski säilyttää öljyisen koostumuksensa ja maku jatkuu miellyttävän pitkään.

Maukas ja hedelmäinen Bowmore. Monien vierastamaa "laventelia" ei tästä versiosta juurikaan löytynyt.

Vuosi 1995 lieneekin jonkinlainen taitekohta Bowmoren tuotannossa, sillä tästä pullotteesta voi löytää selviä yhtymäkohtia tislaamon nykyiseen 12-vuotiaaseen, joka on markkinoilla ollut vuodesta 2007 lähtien, (eli tislattu siis 1995-). Hedelmäisyys, makuprofiilin "keveys" ja "laventelin" häviäminen ovat selkeästi havaittavia eroja vaikkapa aiempiin, 1980-luvulla tislattuihin. Juurikin tämä vuosi 1995 on noussut erittäin suosituksi monien harrastajien keskuudessa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hazelburn 12 yo


Tällä kerralla lasissa viskiä Springbankin tislaamolta Campbeltownista.

Hazelburn 12 yo, 46%

Tuoksussa kuivahkoa sherryä, nahkaa. Salmiakkista suolaisuutta. Toffeeta, pehmeää turvetta. Appelsiinia, mausteita, (kaneli, inkivääri). Hyvä ja vivahteikas tuoksu, joka tuo mieleen jotkut iäkkäämmät Springbankit.

Maku on todella pehmeä, maukkaan sherryinen ja "suussa sulava". Sherryn alla pehmeää maltaisuutta sekä sopivan suolainen vivahde. Ei niin monipuolinen kuin mitä tuoksu oli, mutta varsin maukas ja hedelmäisen "mehukas".

Jälkimaku on sopivan voimakas, jossa sherryisyys muuttuu tumman suklaan ja kahvin suuntaan. Viski kuivuu sopivasti ja suolaisuus, (lakritsi) säilyy kevyenä taustavivahteena.

Yleensä en ole ollut Hazelburn-pullotuksiin kovasti innostunut, mutta tämä viski tarjosi positiivisen yllätyksen. Oikein maukas tapaus!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Glen Elgin 12 yo


Maistelussa viskiä Skotlannin Speysidelta:

Glen Elgin 12 yo, 43%

Tuoksu on kevyehkö, pehmeä ja runsaan hapokkaan hedelmäinen, (päärynä, vihreä omena). Taustalla kuivahkoa maltaisuutta. Hedelmäisyys tuntuu jotenkin "esanssimaiselle" ja hallitsee liikaa.

Maku on kevyehkö, pehmeä ja melko hyvin tasapainoinen. Kirpeähkö hedelmäisyys on selkeästi esillä, mutta ei niin hallitsevana kuin tuoksussa. Viski on sopivan makea ja kuivahko mallas / hento turve pysyttelevät keveinä taustalla.

Jälkimaku latistuu melko mitättömäksi ja on muuhun kokonaisuuteen nähden yllättävän terävä. Viski myös kuivuu reippaasti ja (hapan) "tanniinisuus" nousee melko hallitsevaksi.

Ihan juotava keskitason "perusmalt", mutta ei tämä maistelu ostohaluja tätä pulloa kohtaan herätä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Helloween & Stratovarius, Pakkahuone Tampere 14.12.2010


Varsin kylmänä joulukuisena tiistai-iltana oli Tampereen Pakkahuoneella mukavaa lämmikettä tarjolla. Tiedossa tupla-annos perinteistä "powermetallia" malliin Helloween ja Stratovarius. Kyseessä on siis Helloweenin the 7th Sinners maailmankiertue, jolla kotimainen Stratovarius täydentää paketin koko kiertueen ajan.

Ennen näitä yhtyeitä lavalle pääsi kuitenkin ruotsalainen Avatar, jonka goottihenkistä "örinää" kyllä kuunteli, muttea eipä tuo puolen tunnin setti suuria tunteita herättänyt.

Stratovariukselle olikin sitten jo varattu tunti soittoaikaa ja sen bändi käyttikin tehokkaasti hyväkseen. Biisilista oli valittu todella hyvin, eikä suvantokohdille ollut tilaa. Phoenix oli loistava avaus ja setin aikana hyvät kappaleet imaisivat mukaansa. Eagleheart, Hunting High And Low, Black Diamond.. Olisikin toivonut, että bändillä olisi ollut isompi osa lavasta-, sekä monipuolisemmat valot käytettävissään. Bändi oli hyvässä vedossa.


Phoenix
Legions
Darkest Hours
The Kiss of Judas
Against the Wind
Eagleheart
Distant Skies
Speed of Light
Paradise
Hunting High and Low
Black Diamond


Pienen tauon jälkeen tunnelma sähköistyi kaiuttimista pauhanneen AC/DC:n For Those About To Rockin myötä, lavan taustavalojen leimahdellessa "tykinlaukausten" tahdissa. Tämän jälkeen hauskan intron saattelemana Helloween lavalle ja Are You Metal? aloitti setin. Illan biisilista oli kasattu varsin 1980-lukupainoitteiseksi, mikä oli ehkä hienoinen yllätys, mutta ei lainkaan huono sellainen. Eagle Fly Free, March Of Time, Future World... Nostalgista. Sykähdyttävä oli myös lähes vartin pituinen "The Keeper's Medley". Lavasteet ja valot olivat näyttävät, mm. lavan taustalla pyörinyt uuden levyt kansikuvan suuri "sirkkeli", sekä hauska valtavan kokoinen kurpitsa, joka "kasvoi" saliin viimeisen kappaleen aikana.

Kokonaisuutena keikkaa olisi voinut hivenen tiivistää, sillä nyt aikaa kulutettiin reilusti erilaisilla sooloilla sekä pitkillä yleisön huudatuksilla. Ainakin omalla kohdallani nämä suvantovaiheet pääsivät hieman latistamaan tunnelmaa. Setti olisi ollut varmasti parempi, jos sitä olisi tiivistetty näiltä osin vaikka 20 minuuttia lyhyemmäksi.

Aivan onnistunut ilta kuitenkin ja hymyssä suin ajeltiinkin 13v. juniorin kanssa kotia kohti. Pakkahuonetta täytyykin kiittää, että tässä konsertissa oli myös ikärajaton osa, joten suosikkibändien tarjoama keikkaelämys, uusi kiertuepaita, sekä yhteiskuva basisti Markus Grosskopf'in kanssa oli mahdollinen myös nuorelle fanille.


Are You Metal?
Eagle Fly Free
March of Time
Guitar Solo
Where the Sinners Go
Steel Tormentor
Drum Solo
I'm Alive
You Stupid Mankind
Forever And One (Neverland)
A Handful of Pain
Keeper of the Seven Keys / King For A Thousand Years / Halloween
I Want Out
----
Ride the Sky
Future World
----
Dr. Stein



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Bowmore Darkest


Testissä nykyisen Bowmore 15yo Darkest-pullotteen edeltäjä, vuoteen 2007 asti valikoimassa ollut ikämerkitsemätön versio.

Bowmore Darkest, 43%, Sherry Casked.

(Epävirallisten tietojen mukaan viskiä on kypsytetty ex-Bourbontynnyreissä noin 12 vuotta ja lisäksi ex-Sherrytynnyreissä noin 2 vuotta).

Tuoksussa esiin tulvahtaa erittäin makeaa sherryisyyttä. Pehmeitä (hieman ylikypsiä) hedelmiä, sekä makeahkon tervaista savua.

Täyteläinen ja pehmeä viski on suutuntumaltaan öljyinen. Maku on huomattavan makea ja hedelmäinen. Tuoksun tavoin hedelmäisyys on "ylikypsää" - Rypäle, luumu, persikka.. Tervainen turvesavu sulautuu mukavasti hedelmäisyyteen luoden hieman kuivempaa ryhdikkyyttä. Tuttu laventelisuus nousee myös taustalta kivasti esiin.

Jälkimaku on pitkähkö ja siinä laventelisuus nousee huomattavan vahvaksi. Tervasavu kuivuu sopivasti kohti pehmeää loppua.

Maukas, makean herkullinen ja runsaan hedelmäinen Bowmore. Siinä ja siinä onko makeus liiankin hallitsevaa? Viski kuin hieman ylikypsä luumu:)

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Tarja - What Lies Beneath tour, Verkatehdas Hämeenlinna 7.12.2010

Kansainvälisen tason artistien esiintymiset Hämeenlinnassa ovat olleet varsin harvinaista herkkua, joten kun Tarja Turusen What Lies Beneath-kiertue kaupunkiin saapui, ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

Illan lämppäri Markize oli laitettu aloittamaan oma settinsä ihmeellisen aikaisin, joten tätä ranskalaisbändiä oli Verkatehtaan Vanajasalissa ihmettelemässä vain kourallinen yeisöä. Piakkoin toisen levynsä julkaiseva yhtye selvisi laulajatar Alina Dunaevskayan johdolla olosuhteisiin nähden varsin hyvin ja puolituntinen oli ihan mukavaa melodista "goottimetallia".


Ennen Tarjan astumista lavalle salikin täyttyi jo kohtuullisesti ja hyvä niin, sillä mukava ilta tästä muodostuikin.
Reilun puolentoista tunnin setissä pääpaino oli luonnollisesti My Winter Storm (2007) ja What Lies Beneath (2010)-levyjen materiaalissa, mutta mahtuipa mukaan hieman muistoja laulajan Nightwish-ajaltakin. Tarjan laulua on kyllä ilo kuunnella ja hän "peseekin" edelleen useimmat euroopan "oopperametallivokalistit" mennen tullen. Myös taustabändi vakuutti ja soitto kulki varmaotteisesti. Setin keskivaiheilla rumpali Mike Terrana jopa "varasti" shown takomalla harvinaisen viihdyttävän ja energisen soolon. Sellisti Max Liljan mukana olo kokonpanossa toi esityksiin syvyyttä, mikä korostui varsinkin hitaimmissa kappaleissa.

Esityksen loppupuoliskolla kuultiin hieno muutaman kappaleen akustinen tuokio, alkaen Nightwishin tunnelmallisesta Lappi-kappaleesta ja päättyen värisyttävän hienoon tulkintaan "lumiukkoklassikosta" Walking In The Air.
Akustisen "välipalan" jälkeen nupit vedettiin välittömästi kaakkoon, sillä Ciaran's Well ja In For The Kill jyräsivät todella raskaasti. Setin ehdoton tehokaksikko.

Encore-osuuden aloittanut Stargazers toi muistoja mieleen Nightwishin ajoilta ja nousi (odotetustikin) keikan huippuhetkien joukkoon.

Miinuspuolelle voidaan kirjata Tarjan oman kappalemateriaalin tietty heikkous, sillä sooloalbumeiden sisältö on hieman hajanaista ja paikoin vain keskinkertaista. Toki livenä monet näistä kappaleista kuullostivat kuitenkin huomattavasti levyversioita paremmilta.

Kokonaisuutena hyvä ja etenkin tyylikäs hevikeikka. Kyllä vastaavia kävisi täällä kotikulmilla useamminkin katsomassa.

Band:

* Tarja Turunen - Voice
* Mike Terrana (MASTERPLAN, SAVAGE CIRCUS, RAGE, YNGWIE MALMSTEEN) - Drums
* Christian Kretschmar (SCHILLER) - Keyboards
* Kevin Chown (TONY MACALPINE, TILES) - Bass
* Alex Scholpp (FARMER BOYS) - Guitar
* Max Lilja (HEVEIN, ex-APOCALYPTICA) - Cello




maanantai 6. joulukuuta 2010

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve


The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve, 40%.

Kypsytytetty ex-Bourbontynnyreissä + 6-9 kuukautta uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Tuoksu on täyteläinen, makeahko ja tasapainoinen. Kaunis tammen vivahde. Kermainen suutuntuma ja pehmeä hedelmäisyys, aprikoosi, ananas).

Maku on täyteläinen ja pehmeä. makeahko hedelmäisyys & kuivan puhdas tammisuus toimivat kauniisti yhdessä. Taustalla mausteisuutta, (kaneli, inkivääri).

Jälkimaku on terävähkö ja raippaasti kuivuva. Tynnyreiden vaikutus tuntuu puun noustessa hallitsevaksi, (ei kuitenkaan misään nimessä negatiivisessa mielessä, vaan tässä loppukypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä on erittäin onnistunut ratkaisu). Taustalla reippaasti kuivattua hedelmää..

Täyteläinen, kauniisti tammen sävyttämä Glenlivet. Hyvä esimerkki tyylikkästi onnistuneesta tynnyriviimeistelystä.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Dalwhinnie 15 yo


Dalwhinnien 15-vuotias on kuulunut UD:n, nyk. Diageon "Classic Malts of Scotland"-sarjaan jo 1980-luvun lopulta lähtien. Katsotaan mitä tästä "klassikkoviskistä" paljastuu vuonna 2010.

Dalwhinnie 15 yo, 43%

Tuoksu on hunajaisen makea. Hento yrttisyys, mukavan vivahteikas mausteisuus sekä aavistuksenomainen ripaus savuisuutta. Erittäin pehmeä ja keveähkö.

Maku on kevyt, varsin kukkainen ja hunajainen. Taustalla hieman vaniljaa, sekä hento puun vivahde. Varsin helposti juotava viski.

Jälkimaku on hieman terävä ja tasaisen makeahkon maltainen. Hento savuisuus nousee myös esiin.

Puhdaspiirteinen "perusmalt", - siinäpä kai tämän pullotteen suosion salaisuus. Kevyttä ja helposti juotavaa, mutta eipä tämä nyt aiheuta mitään sen suurempia hurraa-huutoja.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Port Ellen 27 yo 1982, "whiskyforum.se"


Vuosina 1982 ja 1983 tislattuja Port Elleneitä putkahtelee markkinoille vielä toistaiseksi kuin sieniä sateella, mutta onko etiketissä komeileva "kulttitislaamon" nimi aina tae laadusta? Otetaanpa taas yksi pullote tarkasteluun..

Port Ellen 27 yo, distilled 1982, bottled 2010. 61%. Sherry Cask #2858. Selected and bottled for whiskyforum.se by Old Bothwell. 102 bottles.

Tuoksu on terävä, lääkemäinen ja kohtalaisesti tervasavuinen. Raikasta, raa'ahkoa hedelmäisyyttä. Hieman "levoton", eikä oikein säväytä.

Maku on voimakas ja vahvan kumimaisen savuinen. "Palanut", terävä ja hieman pistävä sitruksinen raikkaus. Sherrytynnyröinnin tuoma hedelmäisyys tuntuu yllättävän happamana. Ilman laimennusta alkoholi tuntuu ärhäkkänä. Savun "kumimaisuus" häiritsee pahasti.

Jälkimaku on kuivan savuinen ja oieastaan aika tympeä. Savu hallitsee liikaa ja maku muistuttaa hiiltynyttä märkää puuta. Sherryn vaikutus hyvin heikko. Maku jää myös melko lyhyeksi.

Outo ja tasapainoton Port Ellen, joka ei sopinut omaan makuuni ollenkaan. Tympeä savu dominoi liikaa ja makuprofiili on valitettavan "epäpuhdas". Vierellä vartailun vuoksi maistetut pari muuta PE-versiota todistivat, että tämä oli pitkään aikaan kehnoin kohdalleni osunut Port Ellen:(

Kiitos JaRiMi