sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Port Charlotte 8yo 2001, "Artworks"


Maistelussa Bruichladdich-tislaamon turpeinen Port Charlotte, (IB, Single Cask).

Port Charlotte 8 yo, 65,4%, distilled 7/2001. Bourbon Barrel, cask no 203. "Artworks", Art of Whisky, (2010)

Tuoksu on "puhdas" ja raikas. Runsas turvesavuisuus, vaniljainen tammisuus sekä toffeinen makeus muodostavat hyvän kokonaisuuden. Alkoholi pysyy ihmeen hyvin piilossa.

Maku on räjähtävän vahva, mutta viski on silti suhteellisen helposti maisteltavissa ilman laimennusta. Kuiva & voimakas savuisuus, tyylikäs ja kuivahko tammisuus, aavistus tervaa sekä kuivattuja hedelmiä, (aprikoosi). Yleisilme on raikas ja selkeä. Pienellä laimennuksella viski makeutuu ja toffeisuutta nousee esiin.

Jälkimaku on savuinen ja vaniljainen. Raikkaus säilyy mukavasti. Tuhti savu jää pyörimään kitalakeen pitkään..

Selkeä ja puhdaspiirteinen "peatmonster". Maukas ja sopivan "yksinkertainen" nuorukainen, johon hyvä tynnyri tuo oman vivahteensa runsaan savun vastapainoksi. Huikeasta alkoholiprosentista huolimatta toimii maistelussa hyvin ilman vesilisää. Kohtuuhintainen pullo tarjoaa savuviskien ystäville varsin hyvän hinta-laatusuhteen.

torstai 25. marraskuuta 2010

Springbank 12 yo, "Green Thistle"

Tarkastelussa "vanhan liiton" sherrykypsytettyä viskiä Campbeltownista.

Springbank 12 yo "Green Thistle", 46%

Tuoksu on voimakkaan sherryinen. Kuivattua luumua, rusinaa, taatelia. Huomattava makeus sekä hyvin hento savuisuus sulautuvat hyvin yhteen.

Maku on pehmeä, mukavan mausteinen ja makea. Sherry hallitsee, taustallaan kaunis kevyt turvesavuisuus, kuivahko yrttisyys, (minttu), sekä kevyt suolaisuus.

Jälkimaussa sherry muuttuu kirpeän marjaiseksi, (herukka). Kokonaisuus kuivahtaa ja hento tammen vivahde nousee sherryn alta selvästi esiin.

Maukas, vahvan sherryinen Springbank. Jotain vivahteikkuutta olisin kaivannut lisää.. Silti varsin mainio sherrypommi. Harmi, ettei tätä ole enää kovinkaan järkevään hintaan saatavissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 23: Deep Purple - Come Taste The Band


Vuonna 1975 julkaistu Deep Purple - Come taste The Band sai vihdoin ansaitsemansa "uusintakäsittelyn" 35th Anniversary Editionin muodossa, joten tässä ilmiselvä tämän kuukauden klassikko.

Come Taste The Band on varmastikin yksi Deep Purplen vähiten tunnetuista levyistä, sillä jo ilmestyessään se sai huomattavsti vähemmän huomiota kuin edeltäjänsä. Suuri vaikutus levyn vastaanottoon oli varmastikin siinä, että kitaristi Ritchie Blackmore oli jättänyt bändin jo aiemmin ja tilalle palkattiin suurelle yleisölle tuntematon amerikkalainen Tommy Bolin. Tämä Deep Purple-kokoonpano jäi myös varsin lyhytikäiseksi, sillä levyä seuranneen kiertueen päätteeksi maaliskuussa 1976 bändi ilmoitti lopettavansa. Kaiken lisäksi Tommy Bolin menehtyi huumeiden yliannostukseen vielä saman vuoden joulukuussa.

Mutta itse levyyn. Come Taste The Band on aina jakanut vanhat purplefanit ikään kuin kahteen leiriin, puolesta ja vastaan, mutta mielestäni aivan suotta, sillä niin hyvä tämä suurimmaksi osaksi Bolinin ja David Coverdalen työstämää materiaalia sisältävä albumi on.

Comin' Home on vahva aloitus, Coverdalen laulu pursuaa voimaa ja koko bändi kuullostaa hyvälle.
Lady Luck
jatkaa samoissa tunnelmissa, mutta levyn kolmas raita Gettin' Tigher yllättää. Glenn Hughesin laulama kappale on vahvan funkvaikutteinen, poiketen yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Erittäin onnistunut kappale, jota ainakin Hughes on myöhemmin ahkerasti esittänyt soolokeikoillaan.
Raskas Dealer tarjoaa vahvaa kontrastia edelliselle ja kappaleessa ääneen pääsee Coveradalen lisäksi myös Tommy Bolin.
Seuraavina I Need Love - Coverdale "lempiaiheensa" parissa ja Drifter - vahva ja nopeahko rockbiisi.
Love Child jyrää taas vastustamattomasti, Kosketinsoittaja Jon Lord on urkuineen huikeassa vedossa. Jykevä esitys myös Coverdalelta.
This Time Around / Owed To G: upea parivaljakko, jossa ensin Glenn Hughesin laulama herkkä "balladi", jota seuraa saumattomasti Bolinin säveltämä upean vahva instrumentaaliosuus.
Monipuolinen You Keep On Moving päättää vahvan kokonaisuuden laadukkaasti. Laulussa toimiva Coverdalen ja Hughesin duetto.

35th Anniversary Edition tupla-CD tarjoilee levyn äänimaailman "päivitettynä nykyaikaan", sekä muutaman kivan bonusraidan.
Tällä julkaisulla Come Taste The Band kuullostaa paremmalle kuin koskaan!

35th anniversary edition 2CD

Disc one (Original Album Remastered)

1. "Comin' Home" – 3:54
2. "Lady Luck" – 2:48
3. "Gettin' Tighter" – 3:36
4. "Dealer" – 3:53
5. "I Need Love" – 4:24
6. "Drifter" – 4:05
7. "Love Child" – 3:07
8. "This Time Around" / "Owed to 'G'" – 6:13
9. "You Keep on Moving" – 5:22

Bonus track

10. "You Keep on Moving (Single Edit)" – 4:32

Disc two (2010 Kevin Shirley Remixes)

1. "Comin' Home" - 4:08
2. "Lady Luck" - 2:46
3. "Gettin' Tighter" - 4:23
4. "Dealer" - 3:55
5. "I Need Love" - 5:16
6. "You Keep on Moving" – 5:18
7. "Love Child" – 3:05
8. "This Time Around" - 3:24
9. "Owed to 'G'" – 2:56
10. "Drifter" – 3:59

Bonus tracks (previously unreleased)

11. "Same in LA" (Coverdale, Hughes, Paice, Lord) – 3:19
12. "Bolin/Paice Jam" (Bolin, Paice) – 5:47

Yhtye:

* Tommy Bolin - guitars, vocals, bass guitar on "Comin' Home"
* David Coverdale - lead vocals
* Glenn Hughes - bass, vocals (lead vocals on "Gettin' Tighter" and "This Time Around")
* Jon Lord: keyboards, piano, synthesizer, backing vocals on "Comin' Home", bass on "This Time Around"
* Ian Paice - drums, percussion

maanantai 22. marraskuuta 2010

Highland Park 12 yo, 1990's


Highland Park 12 yo, 40%, 1990's

Tuoksu on hyvä. Kevyt turvesavu sekä pehmeä, kypsä hedelmäisyys. Hennosti rusinaista makeutta. Taustalla kuivahko maltaisuus sekä kuivan heinäniityn vivahde.

Maku on pehmeä ja maukas. Kauniin hento turvesavu, kevyt kuivahko sherryisyys sekä tasapainoinen maltaisuus. Kuivaa kanervikkoa ja sammalta.

Jälkimaku on hento, jossa viskin makuprofiili säilyy silkkisen pehmeänä ja herkkänä. Tyylikäs makukirjo - kuiva sherry, hento savuisuus, sekä hieman suolainen tuulahdus.

Maukas ja tyylikäs Highland Park. Kevyehkö, pehmeä ja helposti juotava, mutta kuitenkin riittävän täyteläinen.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Bowmore 1989, 16 yo, Milroy's of Soho


Maistelussa mielenkiintoinen Single Cask Bowmore:

Bowmore 1989, 16 yo, 46%. Distilled 18.2.1989, bottled 9.9.2005. Refill Hogshead, cask no 1094. Milroy's of Soho.

Tuoksu on alkuun hieman terävä, mutta mukavan raikas. taustalla raskas savuhuntu. sekä hento laventelisuus. Tuhkainen savuisuus, menee ehkä hieman "yli" ja saa viskin tuntumaan ikäistään nuoremmalle.

Maku on pehmeä, makea ja öljyinen. Vivahteikas kukkaisuus, (laventeli), makean tervainen vahvahko savuisuus, pehmeä hedelmäisyys sekä mukava vaniljainen tammen vivahde.

Jälkimaussa suutuntuma jatkuu todella öljyisenä ja maku kukkaisen keveänä. Tervaa, kuivahkoa turvetta & savua. Vivahteikkuus säilyy mukavasti.

Kokonaisuutena ihan hyvä ja varsin tyypillinen 1980-luvun lopun Bowmore. Täyteläisyyttä olisi tosin kaivannut hieman lisää..
Tämä Milroy's of Sohon pullotus pärjäsi kuitenkin varsin hyvin rinnakkainvertailussa saman vuoden ja saman ikäiseen OB-pullotteeseen. OB oli profiililtaan hieman "puhtaampi" ja hedelmäisempi, kun taas Milroy's tarjosi hieman monipuolisemman ja selvästi savuisemman makukirjon. Kiitos Antille samplesta ja kuvasta.

torstai 18. marraskuuta 2010

Glenkinchie 12 yo Cask Strength


Glenkinchie 12 yo, Natural Cask Strength, 58.7%. Bottled for the Friends of the Classic Malts. 5010 bottles.

Tuoksu on Lowlandin viskeille tyypilliseen tapaan kevyt, kukkainen, kirpeän raikas, (vihreä omena), sitruksinen, sekä hennon hunajainen. Korkea alkoholiprosentti häiritsee ja pieni laimennus onkin tarpeen.

Maku on voimakas, kirpeän hedelmäinen ja terävä. Kevyt maltaisuus ja hyvin hento makeus.

Jälkimaku kuivuu maltaisempaan suuntaan. Sitruksista kirpeyttä.

Korkea alkoholiprosentti ja kevyt makuprofiili eivät ole helpoin mahdollinen yhtälö. Täydessä vahvuudessa alkoholi hallitsee liikaa ja makuvivahteet eivät pääse kunnolla esiin. Laimennuksessa vaarana on taas viskin "latistuminen", hennot maut kun eivät paljon ohennusta siedä. Aikaa ja kärsivällisyyttä vaativa tuote, joka ei tosin sittenkään suurta vaikutusta tehnyt.

tiistai 16. marraskuuta 2010

GlenDronach 1994 15 yo, cask 1498


Testissä uusi, Alkolle pullotettu GlenDronach Single Cask.

GlenDronach 1994. 15yo, 55,5%. Distilled 15.7.1994, bottled 6/2010. Pedro Ximinez Sherry Puncheon. Cask no 1498. 737 bottles. Specially selected and bottled exclusively for Finland.

Tuoksu on huomattavan makea ja pehmeän hedelmäinen. Rusinaa, ylikypsää luumua, paahdettua sokeria. Terävän raikas (minttuinen) alkoholin puraisu. Taustalla hieman kuivempaa vivahdetta, (puu, kuiva heinä, mallas).

Maku on makea ja terävän voimakas. Alkuun lähes siirappinen makeus lyö jopa hieman yli ja tekee tästä viskistä hyvinkin äitelän tuntuisen. Pian kuitenkin taustalta nousee esiin kuivempia ja jopa puisia vivahteita, sekä reipas alkoholin puraisu. Viskin "runko" tuntuu yllättävän ohuelle. Jälleen esiin puskevat ylikypsien hedelmien aromit. Hieman outo kokonaisuus.

Jälkimaku on terävä ja jopa pistävä. Jälleen sherryisyyden takaa nousevat esiin kuivemmat vivahteet sekä tiukahko alkoholi. Taas ylikypsää hedelmää ja joku suolainen vivahde. Sekavaa..

Kummallinen tapaus. Tavallaan ihan hyviä Sherrykypsytetyn viskin elementtejä, mutta maussa ei tunnu olevan minkäänlaista tasapainoa. Sherrykin tuntuu jotenkin "päälle liimatulle" ohuehkon rungon päällä.

Harvinaisen heikko tynnyri GlenDronachilta, valitettavasti. Esimerkiksi vierellä vertailun vuoksi maisteltu 1992 cask 401 on kaikilta osin puhtaasti "100-0" parempi.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Airbourne - Pakkahuone, Tampere 12.11.2010


Austaralialaisbändi Airbourne saapui melko lyhyen ajan sisään jo toistamiseen Suomeen ja aiemmat keikat missattuani nyt olikin ilo suunnata Tampereen Pakkahuoneelle tarkastamaan yhtyeen kehuttu keikkakunto.
Airbounen musiikissa kuuluu selviä vaikutteita legendaarisilta bändeiltä kuten AC/DC tai Motörhead, mutta toteutus on toimiva ja kuitenkin riittävän omaperäinen.

Tampereen illassa yhtyeen energialataus ei jäänyt kenellekään epäselväksi avausbiisi "Raise the Flag"in tärähdettyä vauhtiin. Tästä mentiinkin voimalla eteenpäin seuraavat 80 minuuttia, eikä pitkästyttäviä suvantokohtia tarjoiltu. Tiukkaa rockia, annos rock-kliseitä esim. oluen ja viinin merkeissä, parhaat biisit bändin tähän mennessä kahdelta julkaistulta albumilta, Runnin' Wild (2007) ja No Guts, No Glory (2010). Girls In Black-kappaleen aikana laulaja-kitaristi Joel O'Keeffe suoritti myös retken yleisön sekaan, aivan kuin sen toisen isomman Aussibändin Angus Youngilla oli tapana tehdä jo yli 30-vuotta sitten.

Hyvää meininkiä siis hieman lyhyehköstä kestosta huolimatta. Toisaalta jos kaikki olennainen saadaan puristettua 80 minuuttiin, niin mitä sitä suotta pitkittämäänkään. Kokonaisuus ratkaisee. Ja loppulause tulee eräältä myöskin melko isolta bändiltä: "I know, it's only rock'n'roll, but i like it"!


Setti:

Raise The Flag
Hellfire
Chewin' The Fat
Diamond In The Rough
Blonde, Bad And Beautiful
Girls In Black
Bottom Of The Well
Cheap Wine & Cheaper Women
Born To Kill
No Way But The Hard Way
Too Much, Too Young, Too Fast
-----------------
Runnin’ Wild
Stand Up for Rock 'N' Roll


* Joel O'Keeffe – laulu, kitara
* Ryan O'Keeffe – rummut
* David Roads – kitara
* Justin Street – basso

Purple Night 2011

Tässäpä varsin mainio aloitus rockvuodelle 2011!

torstai 11. marraskuuta 2010

Bruichladdich Black Art


Bruichladdich Black Art, 51,1%. 1989 Vintage, 19 yo. Matured in Bourbon and assorted Wine Casks. 6000 bottles.

Tuoksu on makean hedelmäinen ja marjainen, sekä hyvin viinimäinen. Taustalla raikasta mentholia. Melko terävä ja hieman pistävä.

Maussa erikoinen marjaisuus hallitsee, (mustikka?). Viski on erittäin makea ja erikoinen. Hapokas hedelmäisyys on lähes etovan "ylikypsän" makeaa. Taustalla kummittelee kuivahko puu, mikä tuntuu oudolle, sillä minkäänlaista makujen tasapainoa ei tunnu löytyvän. Alkoholi tuntuu myös melko vahvana kevyehkön rungon takana.

Jälkimaku on melko hapan, kypsien hedelmien sävyttämä. Kuivan tammen aromi, sekä syksyisten maahan pudonneiden märkien puunlehtien tunkkaisuus työntyvät myös esiin. Lopuksi tiukan puinen kuivuus nousee hallitsevaksi.

Oudoin viski aikoihin. Kyllä tätä pienen "dramin" nautti ihan mielenkiinnosta, mutta siihen saa omalla kohdallani jäädä. Plussaa kuitenkin upeasta pakkauksesta, joka hakkaa sisällön kirkkaasti. Thanks Markus.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Inchgower 25 yo 1980, Auld Distillers Collection


Flora & Fauna-sarjan Inchgowerin jälkeen jatketaan saman tislaamon parissa mutta täysin erilaisella pullotteella.

Inchgower 25 yo, Jack&Jack Auld Distillers Collection, very dark sherry cask, dist. 1980, 300 bottles, 54,1%

Tämän väriltään erittäin tumman viskin tuoksu on upea ja vahva: Todella runsas sherryisyys, salmiakki, grillatut hedelmät ja hieman rommimainen makeus, (paahdettu sokeri) hallitsevat. Taustalla kahvin aromeita, sekä hento savun häivähdys.

Maku on voimakas, mutta varsin pehmeä. Korkeaa alkoholiprosenttia tuskin huomaa. Sherryisyyden voima ei yllätä - se on täysin hallitsevaa, mutta herkullista. Kypsiä hedelmiä, kaakaota, hento nuotiosavu. Kuiva nahkainen vivahde leikkaa sopivasti makeutta. Taustalla puhdas tammen vivahde.

Jälkimaku jatkuu suussasulavana mukavan pitkään. Viski kuivahtaa ja sherryn rinnalle nousee vivahteita espressosta tai jopa hyvin humaloidusta Stoutista/Porterista. Suolainen & salmiakkinen vivahde pyörii taustalla.

Huikean vahvaprofiilinen ja tuhdin sherryinen Inchgower. Hieno esimerkki siitä, mitä hyvällä (sherry)tynnyrikypsytyksellä saadaan aikaan, vaikkei tislaamon "perusprofiili" olisikaan aivan mielenkiintoisemmasta päästä. Huikean hyvä viski. Antille kiitokset samplesta ja kuvasta.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Inchgower 14 yo "Flora & Fauna"


Inchgower 14 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksussa esiin nousee mukava turvesavun pöllähdys. Pehmeä maltaisuus, jännän suolainen turpeisuus. Hieman yksitoikkoinen.

Maku on makeahko, hillityn savuinen ja pehmeä. Tämä viski on suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta makuvivahteiden puute hieman latistaa kokonaisuutta. Turpeisuus tuntuu taustalla hieman tunkkaisena.

Jälkimaku on melko raikas ja kevyt. Savuisuus häipyy vain hyvin heikoksi aavistukseksi. Loppuu hieman kesken.

Kokonaisuutena pehmeä ja kevyen savuinen "perusmalt". Ei herätä suuria tunteita.

torstai 4. marraskuuta 2010

Linkwood 12 yo "Flora & Fauna"


Linkwood 12 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on raikas, keveän maltainen, mutta hieman pistävä (sitrus) ja melko mitäänsanomaton.

Maku on maltainen, hennosti savuinen, kukkaisen raikas ja kevyehkö. Taustalla kevyt öljyinen mausteisuus, (yrttiöljy?).

Jälkimaku jää vähän vaatimattomaksi. Pehmeää maltaisuutta, kevyesti hedelmää ja pistävän terävää kirpeyttä.

Tämä viski menee ainakin omalla kohdallani sarjaan "Maista ja unohda".

tiistai 2. marraskuuta 2010

Mortlach 16 yo, "Flora & Fauna"


Mortlach 16 yo, 43%, "Flora & Fauna"

Tuoksu on makean hedelmäinen ja sherrytynnyröinnin vaikutus tuntuu vahvana. Tummaa suklaata, maitokahvia. Pehmeä ja täyteläinen.

Maku on "paksu", runsaan sherryinen ja voimakas. Tuhti, kypsä hedelmärunko, (luumua, rusinaa..) ja taustalla vahvaa tummaa suklaata sekä kahvia.

Jälkimaku jatkuu voimakkaana ja on pitkähkö. Kuivahko sherryisyys hallitsee, taustalta nousee esiin pehmeä turpeisuus.

Hyvä ja voimakaspiirteinen, klassinen "Sherrymonsteri". Erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin mitä vahvempi "veljensä" on.