torstai 30. syyskuuta 2010

Highland Park 1990

Pari kuukautta sitten maistelussa käväisi Highland Park 1994, eikä se tuolloin kovin suuria tunteita herättänyt. Nyt tuon pullotteen rinnalla maistelussa sen "isoveli" vuosimallia 1990.

Highland Park 1990, 40%. Bottled 2010.
Created exclusively for global travel retail.


Tuoksu on kevyt, raikkaan ja suolaisen merellinen. Sherryisyys tuntuu pehmeänä ja kuivahkona. taustalla hentoa yrttisyyttä -minttu, anis, sekä kuivaa viljaa. Hunajaista makeutta, lakritsia.

Maku on pehmeä ja mukavan hedelmäinen. Sherryisyys on keveää, mutta täyteläisempää ja tasapainoisempaa kuin 1994-versiossa. Kuivattuja sekahedelmiä, ripaus kaakaota, pehmeää makeahkoa mallasta ja hyvin hento turvesavuisuus. Tämä viski on hyvin "pyöreä" ja helposti nautittava. Pieni maun laimeus tosin vaivaa tätäkin pullotetta.

Jälkimaku on pehmeä ja sherryisyys muuttuu raikkaampaan ja kirpeähkön marjaisaan suuntaan, turpeisuus kuivuu ja mallas nousee vahvana esiin. Kuivaa ruohikkoa, kanervaa. Vähän pliisu, lisää voimaa kaipaisi.

Tavallaan ihan tyylikäs ja kauniisti ikääntynyt viski, joka saa 1994-version tuntumaan rinnallaan todella raakileelta. Miinuksena tässäkin vain 40% vahvuus, joka tuntuu latistavan makua liikaa - jotain jää puuttumaan.. Kokonaisuus menee osioon "ihan kiva", vaan eipä juuri muuta.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Kuukauden levyklassikko 21: Metallica - Master Of Puppets


Metallica nousi valtaisaan maailmansuosioon viimeistään vuoden 1991 "Black Albumin" myötä ja siltä lohkaistut hitit Enter Sandman ja Nothing Else Matters ovat varmasti tuttuja vähemmän metallimusiikkia seuraavillekin.

Paljon tapahtui kuitenkin aikaisemminkin. Vuoden 1983 esikoisalbumi Kill 'Em All oli vielä hiomaton timantti, eli hienoja biisejä sisältänyt "raakile", joka esitteli uuden tulokkaan nousevassa speed- ja trashmetalligenressä.
Kakkoslevy Ride The Lightning (1984) oli jo parempi kokonaisuus ja bändin ote oli hioutunut huimasti.
Nyt käsittelyssä oleva kolmoslevy Master Of Puppets (1986) loikin sitten jo metallimusiikin historiaa. Yhtye oli hioutunut saumattomaksi ryhmäksi ja lopputulos on häkellyttävän kova.

Master Of Puppetsia pidetään yleisesti yhtenä trashmetallin klassikoista ja sen vaikutus koko musiikkityyliin on ollut huomattava. Levy onkin useissa äänestyksissä valittu kaikkien aikojen kovimmaksi metallilevyksi.

Avausbiisi Battery avaa levyn akustishenkisellä kitaroinnilla, kunnes tärähtää ja kunnolla. Nopea, melodinen ja raskas kappale takoo metallihistoriaa. Loistava avaus.
Nimibiisi Master Of Puppets on varmastikin monien Metallicafanien suurin suosikki yhtyeen tuotannosta, eikä suotta. Hieno ja vaihtelevatunnelmainen teos, johon hidas väliosa tuo oman säväyttävän lisänsä. Tarttuva kertosäe on klassikko-osastoa jo itsessään.
The Thing That Should Not Be tarjoaa raskasta poljentoa ja hitaahkoa tempoa, mutta seuraava Welcome Home (Sanitarium) on taas monipuolisempi, melodinen ja vaihtelevatempoinen. Vastaanpanematon klassikko.
Raskaalla otteella jyräävä Disposable Heroes kulkee vahvana ja pysäyttävänä kuin mummo lumihangessa ja armoa ei anna seuraava kappalekaan Leper Messiah. Biisi on yksi levyn raskaimmista.
Pitkä instrumentaali Orion pitää otteensa koko reilun kahdeksan minuutin kestonsa ajan, harvinaista herkkua. Upea teos.
Päätöskappale Damage Inc. nostaa taas kierrokset huippuunsa ja vauhti tempaisee mukaansa. Kappaleen tunelmassa on jotain samaa kuin avausbiisi Batteryssa, joten ympyrä sulkeutuu ja levy saa täydellisen päätöksen.

Tätä levyä kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä. 55 minuuttia metallimusiikin historiaa!

Tämä albumi jäi basisti Cliff Burtonin viimeiseksi, sillä mies menehtyi traagisesti Ruotsissa sattuneessa auto-onnettomuudessa kesken yhtyeen Euroopankiertueen.

1. Battery – 05:10 (Hetfield, Ulrich)
2. Master of Puppets – 08:38 (Burton, Hammett, Hetfield, Ulrich)
3. The Thing That Should Not Be – 06:32 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
4. Welcome Home (Sanitarium) – 06:28 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
5. Disposable Heroes – 08:14 (Hammett, Hetfield, Ulrich)
6. Leper Messiah – 05:38 (Hetfield, Ulrich)
7. Orion – 08:12 (instrumentaali, Burton, Hetfield, Ulrich)
8. Damage, Inc. – 05:08 (Burton, Hammett, Hetfield, Ulrich)

* Cliff Burton - basso, taustalaulu
* Kirk Hammett - soolokitara
* James Hetfield - laulu, rytmikitara
* Lars Ulrich - rummut

maanantai 27. syyskuuta 2010

Longrow 16 yo 1974


Eilisen 18-vuotiaan Longrown perään hieman "historiallisempi" tapaus samalta tislaamolta:

Longrow 16 yo 1974, 46%

Tuoksussa nousee heti esiin puhdas kuivan turpeen aromi. Hento savun häivähdys pyörii mukavasti ympärillä. Pehmeää, makeahkoa hedelmää, kevyt sherryisyys. Hieno tuoksu - maanläheinen, mutta sopivan vivahteikas.

Suutuntumaltaan tämä viski on todella täyteläinen ja paksu. Maku on runsas, johon sopivan tuhti makeahko turpeisuus luo pohjan. Päälle avautuu upea makukirjo: Hento nuotiosavu, pehmeä hedelmäisyys,runsas öljyisyys, kypsä marjaisuus, kaunis kukkaisuus ja mausteisuus, (neilikka).

Jälkimaku on mielettömän herkullinen jatkuen "paksuna" ja vahvana, mutta samalla samettisen pehmeänä todella pitkään. Hedelmäisyyden, hennon savun, sekä esiin nousevan suolaisuuden tasapaino on täydellinen.

Vaikka eilinen 18 yo oli herkkydessään varsin kaunis viski, niin nyt pompataan aivan eri maailmaan. Upea, upea makuelämys. Sherrytynnyreitä lienee käytetty ainakin osana tätä viskiä ja ne tuovat lopputulokseen juuri sopivan - ei liian hallitsevan vivahteen. Aivan suvereenisesti paras kohdalleni osunut Longrow - ainakin toistaiseksi.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Longrow 18 yo


Maistelussa viskiä Campbeltownista..

Longrow 18 yo, 46%, (bottled 2008)

Tuoksu on raikas ja sitruksisen puhdas. Kevyt maltaisuus, aivan hento savu, sekä toffeinen / hunajainen makeus. Vaniljaa, kevyt tamminen vivahde.

Maku on miellyttävä, jossa kevyt savuisuus yllättää alussa, mutta pian taustalta nousevat raikkaat ja hieman kirpeätkinhedelmäiset aromit. Runsaasti sitrusta, vaniljaa, kuivahkoa tammisuutta sekä kevyt maltaisuus.

Jälkimaku on tasapainoinen tarjoten kirpeähkön hedelmäisyyden lisäksi myös vahvan suolaisen piikin. Savuisuus kuivuu ja häipyy lopuksi lähes olemattomiin.

Tämä Longrow on hyvä osoitus siitä, että kevytkin viski voi olla hyvää. Tyylikäs, puhdaspiirteinen ja herkkä kokonaisuus. Viski hitaaseen nautiskeluun.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Unshine: The Enigma of Immortals


Nyt onkin menty blogissa pitkään puhtaasti viskin merkeissä, joten on aika ottaa väliin hieman musiikkia.

Syksyn pimeneviin iltoihin ja vaikkapa viskilasillisen taustamusiikiksi sopii mainiosti kotimaisen Unshine-yhtyeen albumi The Enigma of Immortals.

Tarjolla on varsin miellyttävä paketti melodista "druidimetallia" sopivan mahtipontisesti toteutettuna. Kokonaisuuteen pehmeyttä ja sävykkyyttä tuo laulajatar Susanna Vesilahden heleä ääni.
Albumikokonaisuus on tasaisen hyvä, jossa kappaleet ovat kauniin melodisia, mutta sopivan monimuotoisia ja paikoin raskaitakin. Hitaimmissa kohdissa voi aistia vaikutteita vaikkapa keskiajalta tyyliin Blackmore's Night, kun taas välillä ollaan tyylillisesti lähellä Within Temptationin Mother Earth albumin tunnelmia.
"Maanläheisyys" on vahvasti läsnä läpi albumin ja vehreät metsät, kirkkaat järvet sekä loimuavat nuotiot piirtyvät mieleen levyä kuunnellessa. "Tyylikästä metallia".

Mukava lisä levyhyllyyn, jossa hyvin tehdyllä kotimaisella musiikilla on aina paikkansa. Tyylilajikin kun sattuu vetoamaan pieneen "menninkäisminääni" varsin osuvasti.
Ja kuten alussa jo totesinkin, lasiin vaikkapa hyvää mallasviskiä, levy soimaan ja nauttimaan..

Kappaleet:

01. Awen
02. Gathering Of The Kindred Spirits
03. Animal Spirit
04. My King
05. Catherine His Beloved
06. Luminaries
07. The Paradise Lost
08. Washer At The Ford
09. Forget Me Not
10. The Seer Of Sights
11. With The Silents Of The Earth

* Susanna Vesilahti - vocals
* Harri Hautala - guitars, keyboards
* Jari Hautala - guitar
* Jukka "Stibe" Hantula - drums
* Teemu "Teemal" Vähäkangas - bass





Lisää musiikkia yhtyeen MySpace-sivulta.

torstai 23. syyskuuta 2010

2 x Lagavulin 16 yo

Testissä pari Lagavulinin 16-vuotiasta, joiden pullotusajankohdassa eroa on noin kymmenisen vuotta.

Lagavulin 16yo, 43%, "Port Ellen", ("+-2008")

Tuoksu on kuiva ja runsaan turvesavuinen - hiiligrilliä, tuhkaa. Paksu hedelmäisyys, (kuivattuja hedelmiä). Raskas ja hieman tympeä profiili.

Maku on voimakkaasti kuivan savuinen. Tuhti turpeisuus pohjana, jossa vivahteena hieman tervaa sekä kuivahkoa sherryn vivahdetta. Voimakas ja raskas, "moottoriöljyä".

Jälkimaku jatkuu kuivan savun merkeissä, johon terva tuo pienen mielenkiintoisen vivahteen. Loppu on hieman kitkärä.

Hieman tympeän makuprofiilin omaava Islay-monsteri, joka on omaan makuuni turhan kuivahko ja yksitoikkoinen.


Lagavulin 16yo, 43%, "White Horse Distillers", (1990's, 5cl)

Tuoksussa vastaan tulee runsas turpeisuus, mutta savua on vähemmän kuin yllä olevassa versiossa. Raikasta hedelmää, merellistä suolaisuutta. Kevyt tervainen tammen vivahde. Puhdaspiirteinen ja tasapainoinen. Tämä tuoksu tuo mieleen monet Port Ellen-pullotteet.


Maku on pehmeä ja hienostunut, jossa todella tasapainoinen makujen harmonia: Sopiva savuisuus, kuivahko turpeisuus, makea tervaisuus ja raikas hedelmäisyys. Taustalla mukava"iäkäs" tamminen vivahde. Tyylikäs "body".

Jälkimaku jatkuu suussa sulavan pehmeänä ja on mukavan pitkä. Kevyt savuhuntu saa seurakseen raikkaan tuulahduksen, sekä sopivan suolaisuuden ja makean tervan yhdistelmän.

Olen lähes sanaton. Tiesin että eroja näiden viskien välillä on, mutta että näin paljon. Huh. Tämä on yksinkertaisesti hieno viski! Tyylikäs, "iäkäs", pehmeä ja tasapainoinen. Selvästi kypsempi, "valmiimpi" ja herkullisempi kuin nykyinen pullotus.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Feis Ile 2010 osa 4: Bowmore


Bowmore 25 yo, 53,1%. Feis Ile 2010, (25th Anniversary commemorative bottling), 100 bottles.

Tuoksun aluksi esillä on tuhdin täyteläinen turpeisuus, mutta pian taustalta nousee runsaasti pehmeää hedelmäisyyttä, (aprikoosi), raikasta merellisyyttä sekä makeaa kukkaisuutta. Ripaus kirpeähköä marjaisuutta. Hyvin hento savuisuus. Pehmeä ja kevyen seesteinen.

Maussa makeat ja kuivatut hedelmät vuorottelevat vivahteikkaasti keskenään kuivahkon savuhunnun päällä. Trooppista hedelmäisyyttä, raikasta marjaisuutta. Taustalla kuivahko turpeisuus. Iän tuomaa "rauhallisuutta" ja tyylikkyyttä, kukkaista hunajaisuutta, kevyesti laventelia.

Jälkimaku jatkuu maukkaana, laventelisuuden noustessa enemmän esiin. Makeus säilyy yllättävän hyvin, savuisuus jatkuu kevyenä. Ihan hyvä tasapaino.

Ainakin muiden maistettujen Feis Ile-pullotteiden rinnalla erittäin hyvää. Hienoja "makuelementtejä", mutta jotenkin tuntuu että parempaankin olisi ollut vielä mahdollisuus. "Rauhallinen" ja hyvä, mutta kokonaisuus jää ehkä hieman liian tasaiseksi verrattaessa vaikkapa tislaamon 1960-luvun vivahteikkaaseen "huipputuotantoon". Toisaalta muutamaan aiemmin lukemaani kriittiseen arvioon verrattuna tämä viskielämys oli kuitenkin varsin positiivinen.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Feis Ile 2010 osa 3: Bruichladdich & Bunnahabhain

Bruichladdich 2004/2010 'Islay Barley'. 57.5%, OB, Laddie Festival, Kentra Farm, fresh sherry butt, 1060 bottles.

Tuoksu on makea, runsaan hedelmäinen - viikunaa, rusinaa.. Savuisuus on hyvin hentoa. Pehmeä ja viinimäinen, raikas.

Maku on todella makea ja ylikypsän hedelmäisyyden hallitsema. Tuoretta viikunaa, taatelia - Sherry dominoi todella vahvana. Taustalla hieman kuivattavaa maltaisuutta. Savuisuus ja turpeisuus edelleen varsin kevyttä.

Jälkimaku jatkuu makean siirappisena muuttuen jopa hyvinkin äiteläksi. Taustalta nousee onneksi esiin kuivaa savuisuutta, tätä olisi kaivannut jo alussa.

Outo tapaus. Alkuun tuo sokerinen hedelmäisyys tuntui ihan kivalle, mutta pian se löi aivan liikaa läpi ja viski muuttui todella äiteläksi. Tämä maistaminen riitti mainiosti, pullollisen juomisessa olisi tekemistä ihan liikaa.



Bunnahabhain 18yo, 51,4%, OB for Feis Isle 2010, 384 Bottles, PX Cask.

Tuoksu on makeahko, jossa reippaasti ylikypsää hedelmää ja karamellimaista esanssisuutta. Taustalla jotain raikasta, (minttu), mutta myös suolaisuutta. Sekava..

Maku on makea, pehmeä.. ja outo. Hedelmäisyys on erittäin makeaa, mutta samalla oudosti hapanta. Turpeisuus on kuivaa ja suolaista. Tuoksun tavoin todella sekava paketti..

Jälkimaku kuivuu liikaa ollen todella tiukka, (tanniininen) ja hapan. Hedelmäisyys menee melko etovaksi.

Viski kuin liian kauan kellarissa ollut hapantunut mehu:) Outo ja sekava kokonaisuus.. huh huh.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Feis Ile 2010 osa 2: Lagavulin

Lagavulin 1994/2010. 52.7%, OB for Feis Isle 2010, 528 Bts., European Oak ex Sherry Cask.

Tuoksussa kuivaa vahvaa savua ja turvetta. Sherry tuntuu kuivan hedelmäisenä ja "tiukkana". Vahvaa tummaa suklaata.

Maku on yllättävän kuiva. Vahva turpeisuus taistelee sherryisyyden kanssa eikä tasapainoa oikein tunnu löytyvän. Savuisuus on voimakasta ja todella kuivaa, jopa hieman kitkerää. Vaikeasti avautuva ja "tiukka".

Jälkimaku jatkuu kuivan savun merkeissä, taustalta nousee hedelmäisyyden sekaan jotain hapanta, (suoturvetta). Aika kireä tapaus.

Hieman outo ja sulkeutunut. Tämä olisi ehkä kaivannut hieman vettä? Paljon samaa kuin tislaamon 16-vuotiaassa, joka ei ole suosikkeihini kuulunut milloinkaan.


Lagavulin, bottled 2010. 52.5%, OB, Limited edition, only available at the distillery, 6000 Bottles.

Tuoksu on huomattavasti kevyempi ja pehmeämpi kuin edellisessä. Raikas sherryisyys, pehmeää savua ja runsaasti kuivattuja hedelmiä. Merellistä suolaisuutta.

Maku on pehmeä ja se tuntuukin ainakin edellisen jäljiltä suhteellisen kevyelle. Savuisuus on pehmeää ja makeaa, grillattuja hedelmiä, bbq-kastiketta, tervaa. maukas ja tasapainoinen.

Jälkimaussa makeus säilyy yllättävän hyvin ja tervainen savu ja hedelmäisyys hallitsevat. Loppu hiipuu hieman liian nopeasti ja muuttuu aavistuksen "vetiseksi".

Hyvä ja makean maukas Lagavulin. Pidempi ja vahvempi jälkimaku olisi nostanut tämän jopa erittäin hyvien viskien kastiin. Omaan makuuni selvästi parempi kuin yllä oleva Feis Ile-pullotus.

(Kuvat: Whsikysamples)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Feis Ile 2010 Osa 1: Kilchoman & Caol Ila

Joka keväiseen Islayn Feis Ile tapahtumaan pullotettiin jälleen tänäkin vuonna mielenkiintoisia viskejä ja nyt pienellä viiveellä maistelussa pyörähti julkaisut kuudelta eri tislaamolta. Aloitetaan tarkastelemalla mitä löytyi Kilchomanin ja Caol Ilan festaripulloista.


Kilchoman 2007/2010. 62.2%, OB for Feis Isle 2010, Bourbon Cask 11307, 258 Bts.

Tuoksussa kuivaa ja erittäin vahvaa savua. Tuhkaa, juuri sammutettua nuotiota. Puhdas ja voimakkaan vaniljainen tammisuus.

Maku on tuoksun tavoin erittäin voimakkaan savuinen ja kuivan turpeinen. "Puhdas" puu säestää hyvin taustalla. Suolaisuutta nousee myös esiin. Hetkellisesti välähtää nuoruuden ja alkoholin "tiukka puraisu". Hyvä makujen tasapaino.

Jälkimaku jatkuu kuivana ja on suhteellisen pitkä. Tuhkaa, turvetta, tammea. Alkoholi lämmittää mukavasti, mutta ei tunnu häiritsevänä.

Hyvä ja puhdaspiirteinen Kilchoman.Selkeästi parempi kuin aiemmin tässä blogissa arvioidut tislaamon edelliset julkaisut. Iso harppaus ylöspäin ja varsin positiivinen yllätys.


Caol Ila 1999/2010. 61.9%, OB, Feis Ile 2010, Sherry Cask #305646.

Tuoksu on hyvä. Tuhti, mutta pehmeä savuisuus & kuivahko sherryisyys. Kuivattuja hedelmiä, nuotiosavua ja tervaista tuoretta puuta.

Maku on pehmeä, maukas ja täyteläinen. Tuhti turvesavu, terva, sekä runsas sherryisyys. Sherry ei nouse esiin liian makeana vaan on hienosti sopusoinnussa muun kokonaisuuden kanssa.

Jälkimaku on vahva, tervasavuinen ja merellisen suolainen. Lopussa latistuu yllättävästi ja jää turhan lyhyeksi.

Hieman vaisuksi jäävää jälkimakua lukuun ottamatta erittäin hyvä Caol Ila, jossa on paljon samoja piirteitä kuin "Managers' Choicessa". Lisää vastaavia kiitos.

(Kuvat: Whiskysamples.eu)

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Glen Garioch 1971 Samaroli

Sestanten Bowmoren jälkeen pysytellään vuodessa 1971 ja otetaan käsittelyyn viski, jota on maailmalla luonnehdittu "legendaariseksi". Tätä pullotusta on ylistetty kaikissa arvioissa, kuten esimerkiski täällä, joten tässäpä riittävästi syytä ottaa juoma tarkasteluun.

Glen Garioch 1971. Matured in Sherry wood. 59,6%. Samaroli, 2280 bottles. (Ikämerkitsemätön, mutta "luotettavien huhujen" mukaan tämä viski on pullotettu jo kahdeksan vuoden ikäisenä).

Tuoksu on raikkaan sherryinen ja voimakas, ei kuitenkaan alkoholinen. Runsas hedelmäisyys, (taateli, kuivattu luumu), minttu, kaakao, hento savuisuus, nuotion tuhkaa. Tummaa suklaata, vahvaa kahvia, tupakkaa.. Tuoksu elää ja muuttuu kaiken aikaa - Huikeaa.

Suuntuntumaltaan tämä viski on todella täyteläinen ja paksu.

Maku on huikean voimakas ja todella herkullinen. Upea, tiivis sherryisyys toimii vahvana runkona, jonka päälle levittäytyvä makukirjo on hieno: Suklaa, appelsiinimarmeladi, kookos, paahdetut pähkinät, runsaat kypsät hedelmät. Turpeisuus tuo taustalle sopivan kuivan vivahteen ja savuisuuden pysytellessä varsin hentona. Makuprofiilin huikea voimakkuus ei hellitä missään vaiheessa.

Jälkimaku jatkuu vahvana ja pitkään. Sherryisyys saa seurakseen hiiltä, tuhkaa, sekä nahkaa. Raikas minttuisuus elävöittää taustalla.

Kertakaikkiaan hieno, puhdas ja tasapainoinen, upean vivahteikas "Sherrymonsteri". Tästä viskistä löytyy samoja pirteitä kuin monista 1970-luvun sherrykypsytetyistä Ardbegeista. Ikäluokassaan (alle 10 vuotta) tämä on aivan käsittämätön. Mahtava viski.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Bowmore 14 yo 1971, Sestante

Ardbegien jälkeen paluu Bowmoren pariin:

Bowmore 14 yo, 40%. Distilled 1971. Sestante.

Tuoksu on yllättävän voimakas, vaikka alkoholia on vain 40%. Pehmeä turvesavuisuus, hunajainen makeus ja yllättävän reipas merellinen raikkaus. Taustalla hyvin hento herukkainen vivahde.

Maku on voimakas ja "hapokas". Tässä on todella paljon samaa kuin keraamisessa (OB) 10-vuotiaassa! Maltaisuus on kuivahkoa, hedelmäisyys raa'ahkon kirpeää, mutta taustalta nousee sopivan tasapainoittavaa hunajaista makeutta ja toffeeta. Savua hyvin hennosti. Raikkaus pitää otteensa koko ajan.

Jälkimaku jatkuu raikkaana ja herukka vilahtaa hentona taustalla. Kirpeää omenaa, sitrusta. Kevyt kuivahko savuisuus nousee lopussa hyvin esiin. Vahvuutta riittää yllättävän pitkään.

Hyvä ja voimakaspiirteinen Bowmore. Vaikea uskoa alkoholiprosentiksi vain 40%, mutta kun tämä on jo toinen vastaava Bowmore missä tämä efekti näin vahvana on, niin pakkohan se on uskoa. Suoraviivaisen Bowmoren ystäville varsin suositeltava tapaus, joskin nykyään ehkä hieman hankalasti hankittavissa oleva. Mielenkiintoinen viski.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ardbeg-komitea juhli Helsingissä

Eilen koettiin Helsingissä Suomen ensimmäinen Ardbegin komitea-ilta ja On The Rocks-ravintolaan olikin saapunut peräti 250 kutsun saanutta komiteajäsentä. Komitean 10-vuotis juhlateemalla järjestetyssä illassa tarjolla oli savuista Ardbeg-viskiä, pientä naposteltavaa, musiikkia, leikkimielisiä kilpailuja, yms.. Ilta oli varsin onnistunut ja tapahtuma hyvin järjestetty, joten vastaavien tilaisuuksien soisikin yleistyvän maassamme. Mukava oli myös tavata tuttuja, niin vanhoja kuin uusiakin ja vaihtaa kuulumisia illan aikana.
Lisää juttuja illasta viskifoorumilla.

Tässä muutama kuva + video illan annista:





torstai 9. syyskuuta 2010

2 x Bowmore 1968 (Signatory)














Pitkästä aikaa Bowmoren pariin ja laseissa kaksi Signatoryn vuosituhannen vaihteessa pullottamaa versiota.


Bowmore 1968, 32 yo, 46%. Distilled 27.2.1968, bottled 25.8.2000. Cask no 1422. 236 bottles. Signatory.

Tuoksussa pehmeää turpeisuutta ja makeahkoa hedelmäisyyttä - ananas, mango, persikka. Taustalla runsaasti herukanlehteä sekä nokkosta. Vaniljainen mausteisuus nousee myös esiin. Tämä varsin miellyttävä tuoksu on itseasiassa varsin tyypillinen tämän ajan Bowmorelle.

Maku on herkullinen. Upea trooppinen hedelmäisyys luo pohjan, johon sekoittuu maukas ja silkinpehmeä turvesavuisuus sekä raikas herukkaisuus. Suutuntuma on mukavan öljyinen. Hedelmäkaramellimaisen makeuden takaa esiin nousee ripaus kuivahkoa tammea.

Jälkimaku on mukavan pitkä, runsaan herukkainen ja sopivasti tamminen, jota maukas ja vahva vaniljaisuus maustaa.

Herkullinen ja varsin tyypillinen 1968 vuoden Bowmore. Persoonallisuutta ehkä olisi voinut olla enemmän, mutta "peruselementit" ovat kauniisti järjestyksessä.


Bowmore 1968, 31 yo, 43%. Distilled 8.10.1968, bottled 4.11.1999. Cask no 3817. 238 bottles. Signatory.

Tuoksu on turpeinen ja kypsän hedelmäinen. Tasapainoinen ja pehmeä, mutta ei niin vivahteikas kuin cask 1422. Herukka nousee kauniisti esiin taustalta.

Maku on todella pehmeä ja täyteläinen. Runsas, kypsä hedelmäisyys luo maukkaan pohjan, taustalla "pyöreähkö" turpeisuus sekä hento puun vivahde. Öljyinen suutuntuma.

Jälkimaku jatkuu silkinpehmeänä ja makeana. Tuttu "hedelmäkarkki" nousee herukan alta esiin, kunnes aivan lopussa pehmeä tammisuus tuo kokonaisuuteen hieman kuivemman vivahteen.

Tasapainoinen, erittäin pehmeä ja todella helposti juotava herkku tämäkin. Kriittisesti arvioituna kokonaisuus on ehkä hieman tasapaksu, edellinen oli selvästi vivahteikkaampi.

Vertailun vuoksi perään OB 1968 32yo, joka oli tähän kaksikkoon verrattuna kuin vanhasta Duracell-mainoksesta. Kun Signatoryn pullotteista maku hiipui, niin OB:n maku vain jatkuu ja jatkuu.. Hieno viski, mutta hyviä ja todella maistamisen arvoisia ovat nämä Signatoryn pullotteetkin. Varsinkin cask 1422 omasi varsin paljon samoja elementtejä kuin tuo 32-vuotias tislaamopullote.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Historian havinaa

Erään käytettynä ostamani kirjan välistä löytyi taannoin varsin mukava yllätys, eli vanha Oddbinsin viskihinnasto. Tämä hinnasto on peräisin reilun parinkymmenen vuoden takaa, eli 1980-luvun lopulta. Hintataso on tuolloin ollut kyllä jotain aivan muuta kuin mihin nykypäivänä on saatu tottua ja väkisinkin tätä katsellessa alkaa haikailemaan aikakonetta, millä pääsisi hakemaan vaikkapa vuoden 1969 Port Ellenia hintaan £14,85! Katsokaa ja ihmetelkää..


sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Goose Island Bourbon County Stout


Vaihteeksi maistelussa Bourbontynnyreissä kypsytettyä vahvaa Stoutia Yhdysvalloista.

Goose Island Bourbon County Stout 2009, aged in Bourbon Barrels, 13%.

Tämän hyvin tumman oluen tuoksu on mainio. Makean siirappista mallasta sekä sopivasti kuivaa, vaniljaista puuta. Bourbontynnyröinti on mukavan selkeästi esillä.

Maku on pehmeä ja kevyesti hiilihappoinen. Makea maltaisuus, kypsä hedelmäisyys sekä vaniljainen tammi luovat hyvän ja tasapainoisen kokonaisuuden, jossa alkoholi pysyy ihmeen hyvin piilossa. Taustalta esiin nousee voimakasta paahteisuutta ja espressoa.

Jälkimaussa kuivan puun vivahde nousee vahvemmin esiin makeuden takaa ja nyt myös alkoholi muistuttaa olemassaolostaan lämmittäen mukavasti kurkkua. Loppuun kaipaisi ehkä hieman enemmän täyteläisyyttä.

Erittäin hyvä, makea Stout, jolle Bourbontynnyrikypsytys sopii kuin nenä päähän tuoden mukavan persoonallisen vivahteen.

torstai 2. syyskuuta 2010

9 x "Managers' Choice", (osa 3/3)


Talisker
, cask 7147. Bodega Sherry European Oak. 58,6%. Filled 7.12.1994, bottled 2.3.2009. 582 bottles.


Tuoksussa päällimmäisenä tuntuu mukavan vahva turvesavu. Taustalla pehmeää hedelmäisyyttä ja merellistä raikkautta. Hyvä.

Maku on maukas. Savuisuus yllättää vahvuudellaan, mutta tilaa saavat myös hedelmäisyys sekä raikkaus. Puu nousee esiin kevyenä taustalle ja kuivahko "tulinen" mausteisuus tuo "terävän särmän".

Jälkimaku on pitkä ja sopivasti kuivuva. Puu nousee kauniin selkeästi esiin hedelmäisyyden ja savun takaa. Myös "Taliskermaista" pippuria pyörii mukana.

Varsin hyvä ja vahva, klassinen Talisker, jossa savuisuus oli todella intensiivisesti läsnä. Vesilisä avasi makua huomattavasti ja jo laimentamattomanakin hyvä kokonaisuus parani vielä selvästi.


Caol Ila, cask 14185. Bodega Sherry European Oak. 58%. Filled 22.10.1997, bottled 13.3.2009. 366 bottles.

Tuoksu on runsas. Tuhti turvesavu & tervainen makeus toimivat hyvin. Taustalla kypsää hedelmää ja tummaa suklaata. Lupaa hyvää..

Maku on vahvan savuinen ja erittäin voimakasprofiilinen. Hededelmäisyys on runsasta ja maut hyvin tasapainossa. Sherryn ja turpeen yhdistelmä on "ronski" ja hieman "likainen".

Jälkimaku kuivuu reippaasti vahvan tumman suklaan suuntaan, savuisuus jatkuu reippaana. Vahvuus ei hellitä ja maku jatkuu pitkään varsin tuhtina.

Vahva ja täyteläinen Caol Ila. Sherrykypsytys täydentää hyvin kokonaisuutta, joka ehkä kuitenkin kärsii pienestä yllätyksettömyydestä, vaikka hyvä viski onkin. Tislaamon ns. peruspullotteet tämä tynnyri kuitenkin jyrää täysin maanrakoon.


Lagavulin, cask 4477. Bodega Sherry European Oak. 54,7%. Filled 25.10.1993, bottled 19.2.2009. 612 bottles.

Tuoksu on vahvan savuinen, ja tuhdin hedelmäinen. Tervaa, sopivasti tammen kuivattavaa vivahdetta, BBQ-kastiketta.

Maku on voimakas ja täyteläinen. Tervasavuisuus on vahvaa ja mukavan makeaa. Sherryinen hedelmäisyys on herkullista ja sulautuu kokonaisuuteen saumattomasti. Taustalla hieman kuivempi turpeisuus sekä aavistus tammen vivahdetta. Loistava "runko".

Jälkimaku on pitkä, jossa savuisuus muuttuu huomattavan kuivaksi. Riittävä makeus tulee kuitenkin hedelmäisyydestä, joten tasapaino säilyy. Puu pysyttelee varsin hentona ja kauniina taustalla. Hyvää!

Hieno ja vahva Lagavulin. Todella onnistunut pullote ja yksi illan omia suosikkeja.


Mielenkiintoiset yhdeksän viskiä siis takana ja hyvää oli. Näin jälkeenpäin ajateltuna parhaiten setistä mieleen jäivät kevyemmästä osastosta Dalwhinnie ja Royal Lochnagar, sekä savuisemmasta osastosta Lagavulin. Pettymyksestä vastasi Cragganmore, jonka päärynäisyys ei ainakaan tällä maistamisella oikein toiminut.