maanantai 28. joulukuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 12: AC/DC - Highway To Hell.


Hypätäänpä jouluisista tunnelmista nyt aivan eri tunnelmiin ja otetaan käsittelyyn kuluvan vuoden vuoden viimeinen levyklassikko:

AC/DC: Highway To Hell.

Vuonna 1979 julkaistu levy on tämän Australialaisbändin yksi ehdottomia kulmakiviä yhtyeen pitkällä uralla ja valitettavasti se muistetaan myös siitä, että se jäi laulaja Bon Scottin viimeiseksi levyksi miehen menehdyttyä traagisesti alkuvuodesta 1980. Hieno laulaja on pysyvästi poissa, mutta musiikki elää ja tämä levy onkin huikea näyte AC/DC:n voimarockista, johon ajan hammas ei vuosienkaan saatossa ole purrut.

Vahvariffinen nimibiisi Highway To Hell avaa levyn ja kappaleesta on muodostunutkin yksi bändin tunnetuimmista.
Nopeatempoinen Girls Got Rhythm löy lisää löylyä ja hitaasti alkava ja raskaasti etenevä Walk All Over You on vahva kuin härkä.
Melodinen Toch Too Much keventää tunnelmaa, jonka jälkeen Beating Around The Bush menee hyvänä välipalana.
Lisää bensaa liekkeihin lyö loistava klassikko Shot Down In Flames, joka saa reipasta jatkoa kappaleista Get It Hot ja If You Want Blood ( You've Got It).
Love Hungry Man on toimiva, taas hieman keveämpi ralli ja vahva blues Night Prowler päättää kivenkovan kokonaisuuden. Järisyttävän kova rocklevy!

Bon Scottin poismenon jälkeeen yhtye löysi nopeasti uuden laulajan, ( Brian Johnson) ja jatkaa vahvana edelleeen, mutta onneksi levyillä ja monien muistoissa myös Bon Scott tulee elämään ikuisesti.

Highway To Hell:

* Bon Scott – lead vocals
* Angus Young – lead guitar
* Malcolm Young – rhythm guitar, backing vocals
* Cliff Williams – bass, backing vocals
* Phil Rudd – drums

1. Highway To Hell
2. Girls Got Rhythm
3. Walk All Over You
4. Touch Too Much
5. Beating Around The Bush
6. Shot Down In Flames
7. Get It Hot
8. If You Want Blood (You've Got It)
9. Love Hungry Man
10. Night Prowler

Tässä AC/DC konserttilavalla Pariisissa 1979: Shot Down In Flames.

1 kommentti:

  1. Bonin aikainen levy, joka alkaa High on hieno valinta. Se toinenkaan High-alkava ei olisi ollut paskempi, mutta tässä on kyllä yksi ihan parhaista. Vähintään Top3:een tämän vuoden klassikkovainnoistasi.

    VastaaPoista