perjantai 31. heinäkuuta 2009

Bruichladdich 2001 "The Resurrection Dram".


Testissä Bruichladdich 2001 "The Resurrection Dram", 46%, Distilled 23.10.2001, bottled 2008. 24000 bottles. Kuvassa ja maistelussa "very limited McA special edition":).

Nuori Bruicladdich ei herätä ennakkoon kovinkaan suurta innostusta, mutta katsotaan...

Tuoksu on ihan mukava ja monia ikäisiään "kehittyneempi". Kevyt turve, suolaisuus ja hedelmäisyys - varsin toimiva yhdistelmä.

Viski on erittäin pehmeä ja helposti juotava. Tässä tapauksessa onkin ollut varmaankin hyvä päätös laimentaa tämä 46%:iin, sillä vahvempana alkoholi saattaisi nousta liikaa esiin ja peittää alleen viskin suhteellisen hennot maut.

Vaikka tämä on ns. lightly peated Laddie, niin turpeisuus kuitenkin tuntuu mukavan vahvana. Hienoinen hedelmäisyys tuo makeutta muuten hyvin merellisen suolaiseen kokonaisuuteen.

Jälkimaku on nuorille viskeille tyypillisesti lyhyt, mutta monien liian nuorien viskien pistävyys onneksi puuttuu.

Kokonaisuutena positiivinen yllätys ja varsin "valmis" 7-vuotias on tässä käsillä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Judas Priest: A Touch Of Evil - Live.


Brittiläiseltä pitkän linjan heavyjyrä Judas Priestilta ilmestyi hetki sitten uusi livekokoelma nimeltään A Touch Of Evil - Live. Levyn kantavana ideana on niputtaa yhteen kappaleita, joita ei aiemmilla bändin livelevyillä olla kuultu ja näin ollen bändin suurimmat hitit on jätetty tällä kerralla sivuun.

Näissä vain yhden cd:n livejulkaisuissa on monesti hieman välityön makua ja hienoiset epäilykset tähän suuntaan olivat myös tämän Touch Of Evilin kohdalla.
Musiikki kuitenkin toimii varsin hyvin, kappaleet on pääosin hyvin raskaita ja tutut tuplakitarat jauhavat tehokkaita sooloja, sekä laulaja Rob Halfordin ääni kantaa vielä riittävän tehokkaasti. Uusimman Nostradamus-albumin kapaleet Prophecy ja Death nousevat levyn kantaviksi voimiksi, viimeksi mainitun jyrätessä jykevän raskasta ja hidasta doomia vahvasti Black Sabbathin hengessä.

Mutta kuitenkin tälläkin levyllä piilee se (lyhyen) livekokoelman "sudenkuoppa", eli kokonaisuus jää hajanaiseksi. Nyt levy on kuin palapeli, jossa monta hienoa palaa on löytänyt paikkansa, mutta väleistä puuttuu tärkeitä paloja, joilla kokonaisus saataisiin nidottua valmiiksi. Tämän kokoelman sijaan olisin itse toivonut täysimittaista livejulkaisua vaikkapa bändin Nostradamus-kiertueelta, jonka settilista on ollut varsin hyvä ja monipuolinen.

A Touch Of Evil, kappaleet:

1. Judas Rising
2. Hellrider
3. Between The Hammer & The Anvil
4. Riding On The Wind
5. Death
6. Beyond The Realms Of Death
7. Dissident Aggressor
8. A Touch Of Evil
9. Eat Me Alive
10. Prophecy
11. Painkiller

Ps. Judas Priestin kotisivujen lisäksi tutustumisen arvoiset ovat myös bändin kitaristi K.K. Downingin viralliset kotisivut, jotka ovat muuten aitoa Suomalaista käsityötä.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Laphroaig 1989 17 yo.


Jatketaan Laphroaigin parissa. Kaapista löytyi samplepulloon jemmattuna vielä parin vuoden takaista pullotetta, joten katsotaanpa josko saataisiin tislaamon mainetta edes vähän kohennettua eilisen pettymyksen jälkeen.

Laphroaig 1989 17 yo, 50,3%, Friends Of Laphroaig / Feis Ile 2007.

Tuoksu on täyteläinen, turpeinen, runsas, jossa reilusti raikkautta, merellistä suolaa ja ripaus salmiakkia. Hento savuisuus on miellyttävän pehmeää.

Maku on huomattavasti täyteläisempi kuin vaikkapa uudessa 12 yo Cairdeasissa, sekä riittävän makea, hyvin kevyesti tervainen ja vahvasti turpeinen. Merellistä suolaisuutta löytyy sopivana vivahteena taustalla ja kokonaisuus pysyy kautta linjan hyvin tasapainoisena. Raikkaan pirteää makua riittää mukavasti ja pehmeä, pitkähkö jälkimaku niputtaa kokonaisuuden hyvin yhteen.

Toimiva ja aivan hyvä Laphroaig, jota nauttii ihan mielellään toisin kuin eilistä Cairdeas 12 yo:ta. Kuitenkin jotain jää tästäkin uupumaan, eli klassikkotasolle on vielä tästäkin matkaa...

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Laphroaig Cairdeas 12 yo.


Pariin kertaan lasissa on pyörähtänyt uusi Laphroaig Cairdeas 12 yo, 57,5%, Friends Of Laphroaig / Feis Ile 2009.

Tässä tuntemukset:

Tuoksu on raikkaan (raa'an) hedelmäinen, jonka läpi alkoholi tuntuu vahvana. Missä on tälle perinteiselle Islay-tislaamolle tyypillinen savu? Nyt tuoksu ei ole lainkaan tunnistettavissa Laphroaigiksi. Ainoastaan hieman vettä lisäämällä savuisuutta irtoaa hento häivähdys.

Maku on korkeasta alkoholiprosentista johtuen voimakas. Kirpeä hedelmäisyys, (päärynä, vihreä raaka omena), nousee päällimmäisenä esiin, jota merellinen raikkaus täydentää. Siinäpä se sitten oikeastaan olikin... Savuisuutta / turvetta ei löydy juuri nimeksikään, samoin poissa on vanhoille hyville Lappareille tyypillinen "lääkemäisyys" ja suolaisuus. Niinpä tämä viski onkin Laphroaigiksi todella outo ja vaisu.

Jälkimaku on varsin lyhyt, terävän pistävä ja varsin mitätön, joka tekee viskistä selkeästi ikäistään nuoremman oloisen

Suoraan sanottuna kaiken kaikkiaan huono tuote, joka kilpaileekin vahvasti heikoimman maistamani Laphroaigin tittelistä.
Laphroaigin pullotteissa on kautta linjan tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana isoja muutoksia ja suunta on valitettavasti jyrkästi alaspäin.

Lisää ajatuksiani Laphroaigin nykytilasta täällä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Octomore 01.1


Bruichladdich-tislaamon Octomore "turvejyräsarjasta" julkaistiin juuri uusikin versio, mutta nyt tarkastelussa viime vuonna julkaistu ensimmäinen versio, eli Octomore 5 yo, edition 01.1, 63,5%, 131 ppm.

Massiivisen turpeisesta viskistä on siis kyse ja tässä kokemukset:

Tuoksu on pistävän voimakas, jossa raikasta merellisyyttä. Savuisuus on vahvaa, mutta pehmeää. Runsaasti kuivia yrttejä.

Maku on raa'ahko, voimakas ja polttava. Vahva turpeisuus ja savuisuus nousee nopeasti esiin ja tasapainottaakin tämän nuoren viskin raakaa kokonaisuutta, mutta silti tuntuu sille, että ikää saisi olla lisää. Mitään vivahteikkuutta tästä on turha etsiä.

Lyhyt ja terävä jälkimaku tarjoaa vahvaa savua, puuhiiltä ja mentholmaista raikkautta.

Tämä viski vaatii ehdottomasti hieman vettä sekaan auetakseen edes vähän, mutta eihän tästä valitettavasti kovin hyvää millään saa.

Tämä ensimmäinen Octomore on mielestäni pullotettu aivan liian nuorena ja näin tulos on kovin keskeneräisen tuntuinen.
Ihan mielenkiintoinen viski maistaa, mutta enempää ei tee mieli.

torstai 23. heinäkuuta 2009

The Battle Rages On.

Kun Youtubesta löytyy nykyään jo ihan hyvälaatuisia videoita joka lähtöön, niin palataanpa vielä hetkeksi viime lauantaisen Deep Purplen konsertin pariin. Näin soi "The Battle Rages On" Tampereen jäähallissa:

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Fishky

Nyt jotain hyvin erilaista.

Tarkastelun alla Fishky, Single Malt Scotch Whisky, Herring Cask Finish, 50,2%. (http://www.stupidcask.de/).

Ajatus sillitynnyrissä kypsytetystä viskistä kuullostaa ihan hyvälle huumorille ...aina siihen asti kun kyseistä tuotetta joutuu maistamaan. Tämän viskin mausta on nimittäin huumori kaukana.

Näin vastenmielistä ja järjettömän suolaista viskiksi kutsuttua alkoholia ei ole ennen vastaan tullut. Tämä on oikeasti kamalaa ja pistääkin ihmettelemään kuka näitä ostaa ja miksi? Tai miksi edes tällaista on myynnissä? Itse en kyllä keksi yhtäkään järkevää syytä hankkia tätä moskaa.

No, ylivoimaisesti kamalin viski mitä olen maistanut. Onhan sekin tietysti joku meriitti tälle ällöttävyydelle.

Joten, älkää ostako millään hinnalla ...tai, älkää ottako edes ilmaiseksi kuten minä pienen samplen muodossa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Deep Purple, Jäähalli Tampere 18.7.2009


Viime vuosina tiuhaan tahtiin keikkaillut Deep Purple ilahdutti jälleen Suomalaisia ystäviään heittämällä keikat Kotkassa ja Tampereella. Itse suuntasin Tampereen Jäähalliin seuraamaan itselle jo muistaakseni kahdennentoista Purple-keikan reilun parinkymmenen vuoden ajalla.
Tunnelma keikalla oli jälleen totutun hyvä ja bändi on edelleen hyvässä vireessä tarjoten vankan ja ammattitaitoisen, joskin yllätyksettömän esityksen.

Tässä illan anti biisi biisiltä:

Highway Star oli ottanut jälleen paikkansa avauksessa, paras mahdollinen alku keikalle!

Things I Never Said, kappale jota ei kuulla Rapture Of The Deep-albumin perusversiolla, vaan bonuksena levyn joillakin versioilla, on kuitenkin ottanut paikkansa bändin livesetissä ja puolustaa paikkaansa täysin, hyvä reipas veto.

Wrong Man, Rapture Of The Deepin raskasta osastoa, hyvä livebiisi.

Strange Kind Of Woman edustaa klassista "vanhan liiton" Purplea, toimii aina.

Rapture Of The Deep, itämaisia sävyjä sisältävä monimuotoinen kappale, ei ehkä ihan parhaimmillaan livenä.

Fireball, taattu vauhtibiisi 1970-luvun alusta.

Contact Lost, kitaristi Steve Morsen kaunis soolo, jota yleisö hiljenee kuuntelemaan ja hallissa vallitsee harras tunnelma.

Sometimes I Feel Like Screaming on upea kappale. Hienon melodian sisältävä kappale on yksi illan kohokohdista.


Well Dressed Guitar, reipas instrumentaali joka sytyttää yleisön lopullisesti.

Wring That Neck jatkaa instrumentaalilinjalla, toimiva jamittelu vanhasta kappaleesta.

The Battle Rages On on illan helmi. Jykevä kappale jyrää vastustamattomasti.

Don Aireyn soolo tarjoaa "urkuja ja harmooneja" totuttuun tyyliin. Maukas soolo jossa kuultiin Suomen keikoille tyypillisesti jälleen myös Sibeliuksen Finlandiaa. Pitkähkö soolo-osuus päättyi seuraavan kappaleen tuttuun urkuintroon ja tämä on tietysti...

Perfect Strangers, vahva teos, klassikosta voitaneen jo puhua. Itsellä tosin ehkä pientä kyllästymistä tällä hetkellä havaittavissa tähän kappaleeseen.

Space Truckin, tuttu keikkajyrä menee tasapaksusti läpi. Sitten se...

Smoke On The Water, biisi joka ei esittelyjä kaipaa. Uppoaa kyllä aina kuin veitsi voihin.

Encoret:

Speed King. Tuttu ja nopeatempoinen kappale, jonka keskivaiheilla pitkä jamittelusessio. Bändin jäsenet saavat soolotilaa ja Gillan laulelee klassikkosävelmiä, mm. Elvistä.

Hush tuo tuulahduksen DP:n alkuajoilta, toimiva kappale edelleen.

Black Night päättää odotetusti keikan. Varma valinta lopetukseksi ja tuttu melodia jääkin varmasti soimaan hallista poistuvan tyytyväisen näköisen yleisön korviin.

Takuuvarma perus-setti siis, joka oli mukava taas nähdä ja kuulla, mutta ei kuitenkaan yllä muutamien unohtumattomien Purple-elämysten joukkoon.

Deep Purple 2009:

Ian Gillan - laulu
Steve Morse - kitara
Roger Glover - basso
Ian Paice - rummut
Don Airey - koskettimet

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Bowmore 1991 16 yo Port Matured

Vielä yksi, (ja taas tyyliltään erilainen), port-tynnyreissä kypsytelty Bowmore.


Bowmore 1991 16 yo, 53,1%, Port Matured. (24 fresh port pipes).


Tuoksussa pehmeää savua sekä makeaa paksuhkoa viinimäisyyttä, rusinaa. Portviini menee ehkä hieman yli ja tuo hieman tunkkaisuutta.

Maku on täyteläinen, todella makea ja viski on heti hyvin "auki", toisin kuin vaikkapa uusi 21-vuotias. (tosin pullokin on ollut jo pitkään auki).
16-vuoden port-tynnyrikypsytys luonut tähän viskiin erittäin vahvan makuprofiilin, jossa viinimäisyys hallitsee vahvasti, (ehkä jopa liikaa?). Savuisuus täydentää kokonaisuutta mukavasti ja jälkimaku on varsin pehmeä ja herkullinen.

Kokonaisuutena voimakas Bowmore, jota portviinisyys dominoi vahvalla otteella.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Bowmore Voyage


Jatketaan Bowmoren parissa, eli eilisen uutuuden vastapainoksi hieman vanhempaa tuotantoa ja Port-tynnyreissä kypsytellystä viskistä on tässäkin kyse:

Bowmore Voyage 56%, Port Casked. ("Matured in traditional Bourbon Casks and finished in Ruby Port Pipes."). 12000 bottles, bottled 2000.

Tuoksu on hyvin raskas, mutta miellyttävällä tavalla. Makeaan täyteläiseen hedelmäisyyteen sekoittuu sopivasti tervaista savua ja vivahteikasta laventelia.

Maku on todella täyteläinen ja maukas, sekä niin pehmeä ja suussa sulava, että on vaikea kuvitella alkoholia olevan mukana peräti 56%.
Kypsytys, jossa osan ajasta tämä viski on kypsynyt perinteisissä Bourbon-tynnyreissä, mutta lopuksi se on viimeistelty muutaman vuoden ajan entisissä Portviinitynnyreissä tuo juuri sopivan hedelmäisyyden. Savuisuus on maukkaan tervaista ja laventeli leijuu vahvana harsona ympärillä. Mahtava!

Pitkä jälkimaku vie makuja eteenpäin yhä ja yhä...

Kerrassaan upea makukokonaisuus. Kautta aikojen yksi suurista Bowmore-suosikeistani.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Bowmore 1988 21 yo.

Ensitestissä uusi Bowmore 1988 21 yo, 51,5%, Port Cask Matured. Distilled 10.3.1988, 7200 bottles.

Tuoksu on makeahko, kypsän hedelmäinen, (rypäle, luumu, päärynä), ja hennosti savuinen. Ripaus lakritsia.

Maku on täyteläisen Portviinin hallitsema. 21-vuoden kypsytys on kuitenkin leikannut reilusti makeutta ja ensituntuma onkin odottamaani kuivempi. Viski on voimakas, mutta samalla miellytävän pehmeä. Savuisuus on monille iäkkäille Bowmoreille tyypillisesti vain hentona taustalla. Pääosassa ovatkin hedelmät, mutta tällä kerralla ei niin vivahteikkaana kuin muutamissa muissa Bowmore-pullotteissa.

Jälkimaku kuivuu tasaisesti ja hedelmäisyys muuttuu hieman kirpeämpään suuntaan.

Kokonaisuutena ihan hyvää, mutta jotenkin odotin kyllä enemmän. Tämä viski vaatisi varmasti ainakin muutaman maistelukerran avautuakseen täysin. Nyt hieman "tukossa".

Ps. Pienen vesitilkan lisäys avasi makua selvästi korostaen makeita piirteitä ja parantaen makujen tasapainoa.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kaksi "ei kovin hyvää" Bowmorea.


Olen oikeastaan aina suhtautunut todella epäilevästi ja varoen yksityisten pullottajien Bowmore-viskeihin ja etenkin nuoriin pullotuksiin. Vastaan on nimittäin tullut niin monta heikkoa tuotetta, joissa Bowmorelle ominaiset hyvät piirteet ovat olleet täysin kateissa. Seuraavassa jälleen kaksi esimerkkiä tästä:

Bowmore 1995, 56,2%, bottled 2006. Cask no:s 38/39/40. Berry's Own Selection, Berry Bros & Rudd.

Tuoksu on epämiellyttävän tunkkainen ja palaneen kuminen.

Maku on heti jotenkin keskeneräisen tuntuinen. Hieman ylimakea, (ällöttävä), makeus ja vahvasti palaneen kumin mieleen tuoma voimakas savuisuus ei ei ole mikään herkullinen yhdistelmä.

Jälkimaku on lyhyt, varsin tunkkainen ja kitkerä.

Kamala viski eikä lainkaan tunnistettavissa Bowmoreksi.

Tapaus 2:

Bowmore 1991 12 yo, 60,3%, cask no 10597. Distilled September 1991, bottled November 2003. Blackadder Raw Cask.

Hyvin samankaltainen viski kuin yllä oleva, joskin makujen "tasapaino" ja täyteläisyyys oli tässä hiukan parempi, mutta lähellekään hyvää viskiä ei tästäkään edes kuvittelemalla saa.

Loppuun voisikin esittää kysymyksen, miksi ja kenelle tällaisia pullotetaan? Itse ainakin suosittelen pysymään erossa näistä.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 7: Whitesnake - Lovehunter


Pari päivää sitten esittelemäni Whitesnaken Slide It In olisi sekin käynyt hyvin tähän kuukauden klassikoksi, mutta nostetaan kuitenkin esiin toinenkin Whitesnake-tuotos, eli Lovehunter vuodelta 1979.
Whitesnaken tuotannosta riittäisi klassikoita moneenkin tarinaan, sillä levyt kuten Trouble, Saint And Sinners, Come An' Get It tai Ready An' Willing tarjoavat kaikki hienoa ja vahvan bluespohjaista rockia.

Mutta nyt valintani oli siis Lovehunter:

Avaus Long Way From Home on mainio bluespoljento joka tarjoaa hienon ja hyvin rullaavan melodian.
Walking In The Shadow Of The Blues on levyn helmiä, jykevä biisi joka kulkee vastustamattomasti kuin juna.
Help Me Thro' The Day on hidas, toimiva blues ja seuraava Medicine Man tarjoaa lääkettä rakkauden nälkään.
You'n'Me ja Mean Business ovat reippaita perinteisiä rockralleja ja levyn nimibiisissä Lovehunter käärmeen häntä heiluu ja Whitesnaken sanoituksille tyypillinen rakkauden metsästys jatkuu.. Jykevä biisi.
Outlaw on jälleen bluestyylinen ja vahvasti 70'lukulainen perinteinen rock.
Rock'n'Roll Women jatkaa reippaalla linjalla ja naisia jälleen etsitään... Lopuksi rauhoitutaan ja herkän kaunis We Wish You Well tarjoaa tunteikkaan päätöksen hyvälle kokonaisuudelle. Hieno levy, ei voi muuta sanoa.

2006 julkaistu remasteroitu cd tarjoaa edellisten lisäksi vielä neljä bonusbiisiä:

11. Belgian Tom's Hat Trick (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
12. Love To Keep You Warm (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
13. Ain't No Love In The Heart Of The City (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)
14. Trouble (Andy Peebles Radio Session Recorded 29/3/79)


perjantai 10. heinäkuuta 2009

Ardbeg 1967 32 yo DL OMC


Maistelussa hieman iäkkäämpää Ardbeg-tuotantoa, eli Ardbeg 1967 32 yo, 47,5%, Sherry Cask. Distilled March 1967, botteld November 1999. Douglas Laing Old Malt Cask, 185 bottles.

Tämän viskin väri on hyvin erikoinen, varsin tumma ja voimakkaan vihertävä kuin vahvasti leväinen suovesi. Epäilyttävää.

Tuoksu onkin jo tuttua Ardbegia: Voimakas savu ja makea sherryisyys, mutta myös reilusti merellistä mentholmaista raikkautta.

Viskin ulkonäkö on kyllä niin epäilyttävä, että hyvästä tuoksusta huolimatta maistaminen hieman arveluttaa. Mutta.. Maku toimii! Voimaa riittää ja hiiltynyt puu & makea sherry toimivat raskaana pohjana, savuisuus pyörii pehmeänä ja tasapainoisena, sekä merellinen suolaisuus ja raikkaus luovat vivahteikkuutta. Sherrytynnyröinnin tuoma hedelmäisyys on kuivahkoa ja paikoin jopa kirpeätä.

Suhteellisen lyhyt jälkimaku on kuiva ja palanut, joskin taustalta häivähtää aavistus makeahkoa tervaisuutta.

Ikäisekseen hyvin säilynyt ja voimakas yksilö, joka edustaa iäkkäiden Ardegien raskasta sarjaa. Todella tuhti esitys.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Whitesnake - Slide It In, 25th Anniversary Special Edition.



Viimekuussa putkahti kauppoihin pari mukavaa remaster-levyä, kun Whitesnaken Slide It In sekä Slip Of The Tongue saivat uudet muhkeat julkaisunsa.

Näistä omasta mielestä parempi ja "klassisempi" Snakelevy on alunperin vuonna 1984 julkaistu Slide It In ja tätä levyä tulikin nuoruusvuosina kuunneltua ja paljon! Mutta varsin hyvältä tämä kuullostaa edelleen näin vuonna 2009:kin.
Tähän remaster-versioon on saatu nyt ensi kertaa samoihin kansiin levyn Euro- ja Jenkkiversiot, jotka hieman poikkeavat toisistaan, sillä näiden versioiden välillä bändi koki pientä miehistönvaihdosta ja jälkimmäinen Jenkkimarkkinoille tehty versio äänitettiin uuden kokoonpanon toimesta uudestaan. Kattava selvitys tästä "säätämisestä" ja näiden levyjen eroista löytyy esim täältä.
Levyn bonuksena saadaan nykytyylin mukaisesti myös DVD, johon on kerätty muutama levyn promovideo, sekä jokunen livebiisi. Tuttua, mutta edelleen ihan käypää matskua.

Mutta itse musiikki.
Tällä levyllä Whitesnake siirtyi bluespohjaisesta poljennosta ensi kertaa enemmän ns. valtavirtarockin pariin, mutta tarttuvat heavybiisit toimivat. Levy onkin huikea kokonaisuus, varsinainen melodisen heavyrockin ilotulitus, jossa heikkoa lenkkiä ei juuri ole. Biiseista mainittakoon tässä nyt vaikkapa upea Love Ain't No Stranger, mahtipontinen Slow & Easy, reipas Guilty Of Love ja räväkkä nimibiisi Slide It In.

"Aitoa" ja hyvää herkkua kasarirockin ystäville! Suosittelen.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

SOTW-blogin Bowmore-hakemisto

Tästä hakemistosta löytyvät kaikki blogissa käsittelemäni Bowmoret, (tällä hetkellä 202 kpl).
Päivitetty 25.1.2019.


Tislaamovierailu 13.11.2017


OB:

- Bowmore ”ship label”, 70°proof, 1 2/3 fl. ozs. Sherriff’s Bowmore Distillery Ltd. (1960’s)

- Bowmore 1956, 43%, Sherry Casks, (OB for Soffiantino).
- Bowmore 1957 38 yo, 40,1%.
- Black Bowmore 1964 42 yo, 40,5%
- White Bowmore 1964 43 yo, 42,8%.
- Bowmore 1965, 43%, (Sherry Casks).
- Bowmore 1965 Full Strength, 50%, (Sherry Casks).
- Bowmore 1967, 43%, Matured in specially selected Sherry Casks. 1980’s
- Bowmore 1968 32 yo, 45,5%.
- Bowmore 1969, 43%, (Sherry Casks).
- Bowmore 1969 25 yo, 43%.
- Bowmore 1972 21 yo, 43%
- Bowmore 1972 21yo. Cask Strength 49,1%. Bottled 1993. Cask: Single Sherry Butt. 474 bottles/ Germany.
- Bowmore 1972 27 yo, 53,3%.
- Bowmore 1973 20yo. Cask strength 56,8%. Bottled 1993. Cask: Single Oak Barrel. 204 bottles/ Germany.
- Bowmore 1981 28 yo, 49,6% 
- Bowmore 1982 29 yo, 47,3% 
- Bowmore 1983 27 yo, 55,6%. Single Sherry Hogshead
- Bowmore 1984, 58,8%.
- Bowmore 1985 26 yo, 52,3%
- Bowmore 1988 21 yo, 51,5%, Port Cask Matured.
- Bowmore 1989 23 yo Port Cask Matured, 50,8%.
- Bowmore 1989 16 yo, 51,8%.
- Bowmore 1990 16 yo 53,8%, Sherry Matured.
- Bowmore 1990 27 yo The Feis Ile Collection 2017. 52,4%. Matured in Port Casks. 200 bottles.
- Bowmore 1991 16 yo, 53,1%, Port Matured.
- Bowmore 1992 16 yo, 53,5%, Wine Cask Matured.
- Bowmore 1995 13 yo, 54,6%, "Maltmen's Selection".
- Bowmore 1996 Hand-Filled, 56,2%. Distilled 17.9.1996, bottled 5.11.2016. Cask No 2534. First Fill Oloroso Sherry Butt.
- Bowmore 1997 "Hand-Filled", Cask 23

- Bowmore 1998 Stillmen’s Selection 17 yo, 53,1%. 
- Bowmore 1998 19 yo The Feis Ile Collection 2017, 54,3%. Cask no 57
- Bowmore 1998 Cask Sample 13.11.2017, ex- Jack Daniels cask no 514.
- Bowmore 1998 Cask Sample 13.11.2017. Oloroso Sherry Butt, cask no 1032
- Bowmore 1999 Mashmen's Selection
- Bowmore 1999 8 yo, 57,4%, Feis Ile 2008.
- Bowmore 1999 9 yo, 57,1%, Feis Ile 2009.
- Bowmore 1999 Warehousemen’s Selection 17 yo, 51,3%. 
- Bowmore 1999 17yo, 56,1%. Hand Filled, Pedro Ximenez Cask #24. Feis Ile 2016. 666 bottles.
- Bowmore 1999 Hand-Filled, 55,7%. Distilled 20.1.1999, bottled 5.7.2017. Cask No 25, First fill Oloroso Sherry Butt.
- Bowmore 2002 Cask Sample, first fill Oloroso Sherry Butt, cask no 2459
- Bowmore 2005/2017, Cask Sample (ex-Bourbon Cask)
- Bowmore "Hand-Filled" 2009 Virgin Oak, Cask 1568, 59,7%. Bottled 13.11.2017
- Bowmore New Make, distilled 13.11.2017.

- Bowmore 30 yo, 43%, "Seadragon" Arvio 1. Arvio 2.
- Bowmore 30 yo, 43%, "Kranna Dubh".
- Bowmore 26 yo The Vintner’s Trilogy French Oak Barrique, 48,7%
- Bowmore 25 yo, 43% "old label".
- Bowmore 25 yo, 43%, ceramic bottle.
- Bowmore 25 yo, 43%, +-2004.
- Bowmore 25 yo, 43%, 2007-.
- Bowmore 25 yo, 53,1%. Feis Ile 2010 25th commemorative bottling.
- Bowmore 25 yo Small Batch Release, 43%. Aged in American bourbon and Spanish sherry casks. (~2014)
- Bowmore 25 yo, 43%. Matured in American bourbon and Spanish sherry casks. (2017)
- Bowmore 21 yo, 43%, (kapea laatikko, 1990-luku).
- Bowmore 21 yo, 43%, miniatyyri.
- Morrison's Bowmore 21 yo, 43%, blended
- Bowmore 19 yo French Oak Barrique, 48.9%. Matured in first-fill ex-Château Lagrange French oak barriques. (2018)
- Bowmore 18 yo, 43% (+-2008)
- Bowmore 18 yo, 43% (+-2015)
- Bowmore 18 yo ”Deep & Complex”, 43%. Oloroso & Pedro Ximenez Sherry casks. Exclusive to the Global Traveller.
- Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy Manzanilla Cask, 52,5%.
- Bowmore 17 yo, 43% "Sreen Printed Label", +-1995
- Bowmore 17 yo, 43%, miniatyyri.
- Bowmore 17 yo, 43%, (2007- ).
-  Bowmore 17 yo White Sands, 43%. Matured in ex Bourbon casks. (2014)
- Bowmore 15 yo 40%, ceramic decanter, Glasgow Garden Festival '88.
- Bowmore 15 yo Darkest, 43%. (+-2008)
- Bowmore 15 yo Darkest, 43%, Sherry Cask Finished (+-2015)
- Bowmore 15 yo Laimrig 50,3%, 4500 bts. (julkaistu 2009).
- Bowmore 15 yo Laimrig 54,4%, 15000 bts. (julkaistu 2011).
- Bowmore 15 yo Laimrig, 53,7%, 18000 bts. (2012)
- Bowmore 15 yo Feis Ile 2012, 55,4%, 750 bts.
- Bowmore 15 yo Mariner, 43%, "Screen Printed Label" +-2000.
- Bowmore 15 yo Mariner, 43%, (+-2005)
- Bowmore 15 yo Mariner, 43%, (2007-).
- Bowmore 15 yo Mariner, 43%, (2012)
- Bowmore 15 yo "Golden & Elegant",  43%. Marriage of 1st fill Bourbon Casks and Hogsheads. Exclusive to the Global Traveller.
- Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018, 52,5%. First-fill Oloroso Sherry casks. 3000 bottles.
- Bowmore 12 yo 43%, "brown dumpy bottle", 1980-luku.
- Bowmore 12 yo, 40%, (Screen Printed Label", +-2000)
- Bowmore 12 yo, 43%, ("Screen Printed Label"). (1)
- Bowmore 12 yo, 43%, ("Screen Printed Label"). (2)
- Bowmore 12 yo, 43%, miniatyyri.
- Bowmore 12 yo, 40%. (+-2005)
- Bowmore 12 yo, 40%. (+-2009)
- Bowmore 12 yo, 40%. (2012)
- Bowmore 12 yo, 40% (2017)
- Bowmore 12 yo Enigma, 40%. (+-2009)
- Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017, 53,8%.
- Bowmore 10 yo, 40%, Glasgow Garden Festival '88
- Bowmore 10 yo, 40%, National Garden Festival 1990
- Bowmore 10 yo, 40%, "screen printed label"
- Bowmore 10 yo, 43%.
- Bowmore 10 yo 40% Ceramic Decanter.
- Bowmore 10 yo Tempest, 55,3%, batch 1, 2009
- Bowmore 10 yo Tempest, 56%, batch 2, 2010
- Bowmore 10 yo Tempest, 55,6%, batch 3, 2011 
- Bowmore 10 yo Tempest, 55,1%, batch 4, 2012
- Bowmore 10 yo Tempest batch VI, 54,9%
- Bowmore 10 yo The Devil's Casks, 56,9%, 2013
- Bowmore 10 yo The Devil’s Casks II, 56,3%, 2014. First fill sherry casks (2014)
- Bowmore 10 yo Inspired by the Devil’s Casks, 46%
- Bowmore 10 yo "Dark & Intense", 40%. Marriage of Spanish Oak Sherry Casks and Hogsheads. Exclusive to the Global Traveller.
- Bowmore 9 yo "Sherry Cask Matured", 40%. Matured in a combination of Oloroso sherry and bourbon casks. (2016)
- Bowmore 8 yo, 40%, (+-2005)
- Single Islay Malt 5 yo, 40%. Stanley P. Morrison 
- Bowmore 100 Degrees Proof, 57,1%.
- Bowmore Bicentenary
- Bowmore "Bicentenary Cask Strength", 56,2%, bottled 1979.
- Bowmore Black Rock, 40%. Matured in sherry and bourbon casks. (2014)
- Bowmore Cask Strength, 56%, "Sreen Printed Label", (bottled +-2000)
- Bowmore Cask Strength, 56%, (+- 2005)
- Bowmore Cask Strength, 56%. (2007-).
- Bowmore Claret, 56%.
- Bowmore Darkest, 43%
- Bowmore Dawn, 51,5%
- Bowmore De Luxe, 43% 
- Bowmore The Devil's Casks III,  56.7%. First fill Oloroso and Pedro Ximenez sherry casks. (2015)
- Bowmore Dusk, 50% 
- Bowmore Feis Ile Collection 2016, American Virgin Oak & European Oloroso Sherry Casks, 54,9%. 
- Bowmore Gold Reef, 43%, (travel retail 2014)
- Bowmore Legend, 43%, miniatyyri.
- Bowmore Legend, 40%, (1990-luku).
- Bowmore Legend, 40%, (2011) 
- Bowmore Mizunara Cask Finish, 53,9%. 2000 bottles, (2015)
- Bowmore No.1, 40%. First fill bourbon casks. (+-2017)
- Bowmore Small Batch, Bourbon cask matured, 40% (2014)
- Bowmore Springtide, 54,9%.
- Bowmore Surf, 43%, screen printed label.  
- Bowmore Surf, 40%.
- Bowmore Surf, 40%. (2007-)
- Bowmore Vault Edition First Release, ”Atlantic Sea Salt” 51,5%
- Bowmore Voyage, 56%.

Adelphi:

- Bowmore 2000 /2012, 12 yo, 56,1%. Cask #1882

Asta Morris, Belgium:

- Bowmore 1998 13 yo, 49,7%. Cask AM003.

Berry Bros & Rudd:

- Bowmore 1987 / 2009, 58,7, Berry's Own Selection.
- Bowmore 1994 / 2008, 54,5% (BBR for LMDW).
- Bowmore 1995/2006, 56,2%, Berrys Own Selection.

Blackadder:

- Bowmore 1987 21 yo, 50,1%, Cask 2790
- Bowmore 1989 22 yo, 53,6%, cask #BF12867
- Bowmore 1991 12 yo, 60,3%, Blackadder Raw Cask.

Cadenhead's:

- Bowmore 1964 21yo, 46%
- Bowmore 1979 11 yo, 58,4%.
- Bowmore 2000 12 yo, 59,6%
- Bowmore 2001 13 yo, 46%. Cadenhead Small Batch
- Bowmore 10 yo, 42,5% (bottled around 1990)

Càrn Mòr:

- Bowmore 11 yo 2001, 46%. Bottled 2013. PX-Sherry finish, 2 Hogsheads, 549 bottles. 

Chester Whisky & Liqueur Company:

- Bowmore 1998/2013 15 yo, 55,2%.

Creative Whisky Company:

- Bowmore 2001, 10 yo, 56,2%. PX-Finish. Cask No. 22. Exclusive Casks.

Douglas Laing:

- Bowmore 1983 20 yo, 51,4%, Old Malt Cask for The Vintage House.

- Bowmore 1983 25 yo, 47,8%, Platinum Selection.
- Bowmore 1987 21 yo, 50%. Old Malt Cask  #4656 Toinen arvio täällä.
- Bowmore 1987 22 yo, 56,1%, Platinum Selection.

- Double Barrel 10 yo: Bowmore & Highland Park, 46%. (Blended Malt)

Douglas of Drumlanrig:

- Bowmore 1989/2011, 46%, Refill Butt LD 7462

Duncan Taylor:

- Bowmore 1966, 40 yo, 43,4%, Cask #3316
- Bowmore 1966, 40 yo, 43,2%, Cask #3317
- Bowmore 1968 38 yo, 42,7%. Distilled 10.1968, bottled 10.2006. Cask no. 3827. Duncan Taylor Rare Auld. 148 bottles.

Edition Spirits:

- Bowmore 1996 16 yo, 52,8%. "The First Editions", Sherry Hogshead, #ES016/02

Elements of Islay:

- Elements of Islay Bw2, 55,9%. (Dist. 1994, bott. 2012)
- Elements of Islay Bw6, 55,2%. Distilled 1999, bottled 2016. First Fill Bourbon Barrels

Gordon & MacPhail:

- Secret Stills 4.17 (Bowmore 2000/2012). 45%. Casks 31524-28

Intertrade import, Italy:

- Bowmore 20 yo, 1965 / 1985, 48,5%.

Jack Wieber Whisky World:

- Bowmore 1990 16 yo, 58,8%, cask 966, JWWW Scottish Castle Collection no 16.

James MacArthur:

- Bowmore 1989 / 2003, 57,3%.

Mackillop's Choice:

- Bowmore 1989 24 yo, 53,5%. Cask no. 4290. Distilled 8.5.1989, bottled 1.9.2013. 

Malts Of Scotland:

- Bowmore 1989 / 2011, 51,2%. Bourbon Hogshead #11004
- Bowmore 1995 "Amazing Casks", 56,4%, Bourbon Barrel #177
- Bowmore 2000 / 2010, 58,7%, Bourbon Barrel #800266
- Bowmore 2001 / 2012, 58,2%. Bourbon Hogshead#MoS12060

Milroy's of Soho

- Bowmore 1989, 16yo, 46%, cask no 1094

Moon Import:

- Bowmore 1964 / 1987, 46% Cask #1546, "The Birds 1"

Murray McDavid:

-Bowmore 1989 21 yo, Bourbon/Pauliac/Chateau Latour. Mission Gold, 55,2%
- Bowmore 1995 11 yo, Viognier finish, 46%.

The Nectar of the Daily Drams:

- Bowmore 21 yo, 1989/2011, 48,1%
- Bowmore 15 yo. 1995/2010, 46%

Prestonfield:

- Bowmore 1965 22 yo, 43%, cask no 47, Prestonfield.
- Bowmore 1972 16 yo, 43%, cask nos 1036 - 1039, Prestonfield.
- Bowmore 1972 36 yo, 48,8%, Prestonfield.

Royal Mile Whiskies:

- Young Peaty Islay, 61,5%. Distilled at Bowmore distillery 17.2.1999, Bottled 3/2005. 322 bottles.
- Young Peaty Islay, Second Batch, 61,3%. Distilled at Bowmore distillery 17.2.1999, bottled 5/2005. 322 bottles.

Scotch Malt Whisky Society:

- Bowmore 1997 / 2007, 59,6%. SMWS 3.132, "Beachcomber's tipple".

Sestante:

- Bowmore 14 yo, 1971, 40%

Signatory:

- Bowmore 1968 31 yo, 43%, cask 3817
- Bowmore 1968 32 yo, 46%, cask 1422
- Bowmore 1980 28 yo, 44.7%, Cask Strength Collection.
- Bowmore 1985 25 yo, 51,6%, Cask Strength Collection. Cask #32208.
- Bowmore 1994 17 yo, 48,8%. Signatory for The Nectar Belgium

Single Malts Of Scotland:

- Bowmore 1995 13 yo, 56,4%.

Thosop bvba:

- Bowmore 1993, 17 yo, 53,7%, Bourbon cask #477

The Whisky Agency:

- Bowmore 16 yo, 1993/2010, 59,9%, "The Perfect Dram IV".
- Bowmore 16 yo, 1993/2010, 53,8%, "The Perfect Dram"
- Bowmore 17 yo, 1993/2010, 54,6%, "The Perfect Dram"
- Bowmore 15 yo, 1995/2010, 54.1%, "Anatomy Series"
- Bowmore 17 yo, 1996/2013, 52,7%, "Faces"

The Whiskyman:

- Bowmore 1997/2012 15 yo, 53,8%. "Its Only Single Malt But I Like It"

The Whisky Shop:

- Bowmore 26 yo 1980/2006, 49,4%. The Whisky Shop Glenkeir Treasures 

Wilson & Morgan:

- Bowmore 1996 16yo,  Butt #960004. Wilson & Morgan Barrel Selection
- Bowmore 2001, 46%, bottled 2013. PX-Sherry finish. Casks 20126/7/8/9/0.

WoodWinters:

- The Four - Isle Solera (Bowmore) 16 yo, 58,1%. Bottled 2016. Sherry Cask

Muut:

- Bowmore 12 yo Cask Strength, Sheraton Miyako Hotel, Tokyo.


Muuta sekalaista:

Bowmore tastingvideo.
Bowmore Legends video.
Bowmorea Hämeenlinnassa 7.12.2013

Bowmore 1968 32 yo.

Jatketaan iäkkään Bowmoren parissa, eli tarkastelussa Bowmore 1968 32 yo, 45,5%. Bottled by Morrison Bowmore Distillers Limited to celebrate 50th anniversary of the original Stanley P Morrison Company.

Tämän viskin tuoksu on käsittämättömän aromikas, suorastaan huumaava. Kevyen turpeisuuden päälle levittäytyy vaniljaa, runsaasti raikasta herukkaa, eksoottista hedelmää ja makeaa "vaahtokarkkia". Upea tuoksuelämys!

Tämä viski "sulaa suuhun". Maussa turpeisuudesta on jäljellä vain aavistus ja tilan valtaavat trooppiset hedelmät, (aprikoosi, mango, ananas..), sekä vahva ja mukavan kirpea herukka.


Jälkimaku on todella pitkä ja niin aromikas että on vaikea edes miettiä mitä vivahteita sieltä löytyy. Jokaisella maistelukerralla löytyy aina jotain uusia huikeita makuja.

Kokonaisuutena aivan loistava viski ja tämä(kin) Bowmore onkin hyvin korkealla parhaiden maistamieni viskien joukossa.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Bowmore 1969


Maistelussa vanha Bowmore, eli Bowmore 1969, 43%. Matured in specially selected Sherry Casks. Ei ikämainintaa, mutta pullotettu ilmeisesti 1980-luvun loppupuolella?

Tuoksu on todella voimakkaasti herukkainen ja täyteläisen makea. Poltettua sokeria, kevyttä turvetta. Hento vivahde nokkosta tuo kirpeyttä. Hedelmäisyyttä on runsaasti ja tuoksu on kertakaikkiaan mahtava. Tätä voisi nuuhkia vaikka kuinka kauan. Wow!

Maku on makean pehmeä, intensiivinen, täyteläisen hedelmäinen ja raikkaan herukkainen. Savua / turvetta löytyy Islay-viskiksi vain hyvin hento häivähdys.

Marjaisa ja pitkä jälkimaku kruunaa paketin. Huh huh. Aivan loistava viski.

Tässä siis viski joka todella säväytti ja nouseekin todella korkealle maistamieni Bowmore-pullotteiden joukossa. Lisää vastaavia kiitos!


Pitkä säilytysaika oli tehnyt tehtävänsä pullon korkille, joka irtosikin pullon suulta vain pieninä palasina:

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Spinal Tap - Back From The Dead

Spinal Tap on palannut! Tämän legendaarisen bändin uusin levy Back From The Dead juhlistaa yhtyeen jo 25-vuotista taivalta.

Levy on hämmentävä, joka tosin ei Spinal Tapin ollessa kyseessä tullut yllätyksenä. Levyllä kuullaan niin uutta, vanhaa ja kierrätettyä, suurimman osan kappaleista ollessa tuttuja jo yhtyeen aiemmilta julkaisuilta. Kaikki on pistetty kuitenkin uusiksi ja vanhoihin "hitteihin" on pumpattu rutkasti uutta ilmettä. Levyllä löytyy musiikin tyylilajeja valtava määrä, on raskasta rockia, funkya, jazzia, reggaeta... Kokonaisuus toimii yllättävän hyvin ja hymy nousee herkästi suupieliin uusien sovitusten parissa.

Eikä siinä vielä kaikki: Bonuksena tulevalla DVD:llä bändin jäsenet kertovat levyn sisällöstä yms..

Eikä siinäkään vielä kaikki: Levyn pahvikansista saa taiteltua oman noin 43 cm leveän ja 35 cm korkean Spinal Tapin:) :


Yleensä en minkäänlaista pisteytystä ole näissä "arvosteluissani" käyttänyt, mutta nyt täytyy tehdä poikkeus. Ykkösestä kymppiin asteikolla tälle kokonaisuudelle täytyy antaa täydet 11 pistettä. This Is Spinal Tap!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Highland Park Bicentenary 1977


Lisää viimeviikon kesätastingin satoa.. Vuorossa "nollaviskin" virkaa toimittanut Orkeysaarilta tuleva Highland Park Bicentenary 1977, 40%, bottled 1998.

Tällä viskillä juhlistettiin tastingimme lisäksi alunperin tislaamon 200-vuotista taivalta 1798 - 1998.

Tuoksu on huumaavan aromikas. Hunajaa, kanervaa, sekä hentoa savuisuutta. Siis kaikki piirteet, jotka yleisimmin liitetään Highland Parkiin. Upea!

Maku on kevyt ja tyylikkään hienostunut. Pehmeä hunaja tuntuu vahvana ja savuisuus pysyttelee sopivan hillittynä. Taustalta nousee esiin hieman kirpakkaa yrttisyyttä.

Jälkimaku on suhteellisen hento ja jää hieman turhan lyhyeksi.

Kokonaisuutta arvioitaessa tuoksu antoi tällä kerralla enenmmän kuin maku, mutta upean kaunis ja herkkä klassikkoviski tässä kuitenkin on käsillä. Ei kiireisille juojille, vaan jo pelkästä tuoksusta kannattaa nauttia pitkään...




Katso myös tämä aiheeseen liittyvä juttu.