torstai 31. joulukuuta 2009

Port Charlotte 5 yo. 2002 / 2008, (Nadi Fiori).


Uudenvuoden viskinä Bruichladdich-tislaamon Port Charlottea:

Port Charlotte 2002, aged 5 years, 46%, bottled 2008. First Fill Sherry, Nadi Fiori.

Tuoksussa raikasta sherryä, rusinaa, toffeeta ja poltettua sammalta. Hyvä, mutta hieman yksioikoinen. Ei vielä lupaa mitään erityistä, mutta maistetaanpa...

Maku on vain 5 vuotiaaksi viskiksi yllättävän täyteläinen. Rusinainen sherry hallitsee, jonka keskellä reipas tuulahdus suolaisuutta. Tähän maukkaaseen runkoon sekoittuu kirpeähköä sitrusta ja pähkinää. Savuisuus on vahvaa, mutta tasapainoista, eikä se peitä muita makuja liikaa.

Jälkimaku on lyhyehkö, mutta pehmeä ja miellyttävä. Rusinaisuus vaihtuu mukavan hapokkaaksi marjaisuudeksi ja savuisuus pyörii ympärillä miellyttävän tervaisena.

Kokonaisuutena mainio nuorukainen ja tähän astisista selkeästi paras maistamani PC. Odotukset Port Charlotte-sarjan tulevaisuuteen nousivat tämän myötä reippaasti. Mielenkiintoista odottaa, mitä vaikkapa 5-10 lisäkypsytysvuotta saa aikaan vastaavissa tynnyreissä.

(Kuva: whiskysamples.eu)


Hyvää Uutta Vuotta
2010!


tiistai 29. joulukuuta 2009

Synttärit!



Blogi 1 vuotta! 29.12.2009

Kylläpä tuo aika rientää, sillä tänään tulee kuluneeksi 1 vuosi siitä kun aloitin tämän blogin.

Alkuperäinen ajatus oli oikeastaan kerätä tässä muodossa itselle hieman muistiinpanoja ja kuvia maistetuista viskeistä yms, mutta mukavaa on ollut havaita, että nämä höpinät ovat kiinnostaneet muitakin. Siitä osoituksena yli 23000 käyntiä näillä sivuilla tämän vuoden aikana ja muutama rohkea on uskaltautunut myös kommentoimaankin. Lisää kommentteja ja palautetta saa lähettää jatkossakin!

Blogitekstejä kertyi vuodessa liki 250 ja erilaisia viskejä tuli arvioitua noin 170. Musiikkipuolella pino levyjä ja jokunen konsertti päätyi myös arvioitavaksi. Tästä on kiva jatkaa eteenpäin ja yritetään nyt ainakin toinen vuosi kahlata läpi samalla kaavalla... Nyt omasta puolestani kiitos tästä vuodesta blogin lukijoille!

maanantai 28. joulukuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 12: AC/DC - Highway To Hell.


Hypätäänpä jouluisista tunnelmista nyt aivan eri tunnelmiin ja otetaan käsittelyyn kuluvan vuoden vuoden viimeinen levyklassikko:

AC/DC: Highway To Hell.

Vuonna 1979 julkaistu levy on tämän Australialaisbändin yksi ehdottomia kulmakiviä yhtyeen pitkällä uralla ja valitettavasti se muistetaan myös siitä, että se jäi laulaja Bon Scottin viimeiseksi levyksi miehen menehdyttyä traagisesti alkuvuodesta 1980. Hieno laulaja on pysyvästi poissa, mutta musiikki elää ja tämä levy onkin huikea näyte AC/DC:n voimarockista, johon ajan hammas ei vuosienkaan saatossa ole purrut.

Vahvariffinen nimibiisi Highway To Hell avaa levyn ja kappaleesta on muodostunutkin yksi bändin tunnetuimmista.
Nopeatempoinen Girls Got Rhythm löy lisää löylyä ja hitaasti alkava ja raskaasti etenevä Walk All Over You on vahva kuin härkä.
Melodinen Toch Too Much keventää tunnelmaa, jonka jälkeen Beating Around The Bush menee hyvänä välipalana.
Lisää bensaa liekkeihin lyö loistava klassikko Shot Down In Flames, joka saa reipasta jatkoa kappaleista Get It Hot ja If You Want Blood ( You've Got It).
Love Hungry Man on toimiva, taas hieman keveämpi ralli ja vahva blues Night Prowler päättää kivenkovan kokonaisuuden. Järisyttävän kova rocklevy!

Bon Scottin poismenon jälkeeen yhtye löysi nopeasti uuden laulajan, ( Brian Johnson) ja jatkaa vahvana edelleeen, mutta onneksi levyillä ja monien muistoissa myös Bon Scott tulee elämään ikuisesti.

Highway To Hell:

* Bon Scott – lead vocals
* Angus Young – lead guitar
* Malcolm Young – rhythm guitar, backing vocals
* Cliff Williams – bass, backing vocals
* Phil Rudd – drums

1. Highway To Hell
2. Girls Got Rhythm
3. Walk All Over You
4. Touch Too Much
5. Beating Around The Bush
6. Shot Down In Flames
7. Get It Hot
8. If You Want Blood (You've Got It)
9. Love Hungry Man
10. Night Prowler

Tässä AC/DC konserttilavalla Pariisissa 1979: Shot Down In Flames.

torstai 24. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!


Rauhallista
ja
Nautinnollista

Joulua
Blogin lukijoille!

T: Hannu

tiistai 22. joulukuuta 2009

SOTWblogin joulumusiikkikatsaus.

Joulu on taas ovella ja varmaankin lähes niin kauan kun on ollut jouluja, on ollut myös joulumusiikkia. Mikäpä sitten on hyvää joulumusiikkia, kirjo ja valikoima on ainakin laaja. Tässä pieni katsaus omasta hyllystä löytyviin joululevyihin, jotka eivät edusta sitä aivan perinteisintä "Heinillä Härkien Kaukalon" osastoa:


Halford: Winter Songs. (2009).

Judas Priest-laulaja Rob Halfordin soolo-uutuus on nimensä mukaisesti vahvasti talvitunnelmainen. Muutama hyvä melodinen heavybiisi höystettynä parilla perinteisemmällä joululaululla on hieman hämmentävä kokemus ja levyn idea jää vähän arvoitukseksi. Miksi, kenelle, milloin kuunneltavaksi? Ehkäpä rockhenkinen pikkujoulu olisi oikea paikka tälle. Sinänsä hyvälle heavylevylle irtoaa joulutunnelmapisteitä 7.


Blackmore's Night: Winter Carols. (2006).

Ex-Deep Purple kitaristi Ritchie Blackmoren ja vaimonsa Candice Nightin luotsaama Blackmore's Night luottaa akustishenkiseen ja hieman keskiaikaistyyliseen tunnelmaan. kappaleet ovat mukavan vaihtelevia sekä sopivan tunnelmallisia ja levy onkin varsin toimivaa ja hienosti joulunaikaan sopivaa. Mökille takkatulen ääreen, joulutunnelmasta 9 pistettä.



Brian Setzer Orchestra: Boogie Woogie Christmas. (2002).

Stray Cats-miehen pirteä levy isolla orkesterilla höystettynä sekoittaa mehukkaasti niin rockia, swingiä, jazzia kuin bluesiakin. Pääosin tutuista joululauluista kuullaan mukavan maukkaat ja
erilaiset versiot. Joulutunnelmasta 8.





Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Tiernapojat. (2002).

Perinteinen Tiernapojat kuvaelma saa täysin uuden lähestymistavan tässä raskaasti soivassa "näytelmässä". Niskalaukauksen "paalujunttahevi" sopii tähän täydellisesti, puheosuuksien tuodessa tasapainottavaa rauhallisuutta. Bändin apuna "rooleissa" myös Ismo Alanko, Jarkko Martikainen ja Toni Wirtanen. Levy "äijäjouluun", jossa saunotaan, paistetaan makkaraa ja juodaan olutta suoraan pullosta. Rock! 9 joulupistettä.



Glenn Hughes: Soulful Christamas. (2000).

Ex-Deep Purple-miehen joulusoolo tarjoaa nimensä mukaisesti hidasta soulia ja pehmeää funkya. Tunnelmallinen ja rauhallinen, joskin ehkä hieman vaikeasti avautuva levy on taiteellinen ja hieno. Levy ennemminkin ajatuksella kuunneltavaksi kuin taustamusiikiksi. Tunnelmasta 8.




Tarja Turunen: Henkäys Ikuisuudesta. (2006).

Tässä upotaankin sitten ärsyttävän syvälle puhkikuluneiden joululaulujen suohon. Kappalevalinnat ja toteutus ovat kamalia, vaikka entisellä Nightwish-vokalistilla varmasti eväitä parempaan olisi ollut. "Walking In The Air" on ainoa valonpilkahdus, mutta kun kappaleen aiempi Nightwish-versio on paljon parempi, ei pisteitä heru. Tälle ällöttävyydelle joulutunnelmapisteitä pyöreä 0.



Twisted Sister: A Twisted Christmas. (2006).

Tuttuja joululauluja reippaina heviversioina on vaikea yhdistelmä. Heikosti onnistuu myös tämä levy, joka tosin toimii hyvin kertakäyttövitsinä, mutta jo toisesta kuuntelukerrasta lähtien tunnelmaa on yhtä paljon kuin neulasensa pudottaneella muovikuusella. Ensikuuntelun aiheuttamasta hymystä irtoaa joulutunnelmaa 2 pisteen edestä.



Sarah Brightman: A Winter Symphony. (2008).

Tyylikäs ja upeasti toteutettu levy. Hienosti klassista- ja kevyempääkin musiikkia yhdistelevä kokonaisuus yhdessä Sarah Brightmanin upean äänen kanssa toimii. Kappalevalinnat eivät myöskään ole niitä kaikkein kuluneimpia, joten tästä irtoaa iloa ja tunnelmaa useampaankin kuunteluun. Tässä asuu joulu. 10 pistettä.




Bonus:

Rob Halford: Silent Night ( Single, 1992 recording).

Vahvaa tunnetta ja tulkintaa. Upea. 10pistettä.









sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Bowmore 21yo 1964, Cadenhead.


Vaihteeksi vanha Bowmorepullotus tarkastelussa...

Bowmore 21 yo 1964 , 46%, bottled 1985, Cadenhead dumpy.

Tuoksu on pehmeä ja kuivan turpeinen. Taustalla reilusti paahdettua kookosta, sekä kevyttä hedelmäisyyttä, (aprikoosi). Pieni ripaus herukkaa, sekä kuivaa tammipuuta.

Viski on öljyinen ja täyttää suun mukavalla intensiivisyydellä. Turpeisuutta löytyy Bowmoreksi yllättävänkin voimakkaana ja tuhtina savuisuutena. Hedelmäisyys on myös hienosti läsnä, (aprikoosi, persikka). Taustalta vahvasti esiin nousevat kookoksen ja toffeen vivahteet.

Jälkimaku on miellyttävä, pitkä ja raikas. Savuisuus väistyy ja esiin nousevat kirpeähköt hedelmät ja marjat. Taustalla kuivaa turvetta.

Kokonaisuus on tasainen, (ehkä liiankin siloteltu?), keltaisten hedelmien ja turvesavun liitto.
Sinänsä erinomainen viski, mutta makukirjo olisi saanut olla vielä monipuolisempi kuin mitä se nyt tarjosi. Vierellä maisteltu todella upea Prestonfield 1965 oli selkeästi monipuolisempi ja jättikin tämän Cadenhead-pullotteen selvästi varjoonsa.

(Kuva: whiskysamples.eu)

perjantai 18. joulukuuta 2009

Erikoisia "herkkuja".


Tämän jutun otsikko olisi voinut olla vaikkapa "viskejä helvetistä", sillä niin omituisia ja erilaisia "herkkuja" oli tarjolla keskiviikkoisessa viskiseuran tilaisuudessa Helsingissä.
Tässä lyhyet kommentit illan kummajaisista:



Glen Ardoch, Single Malt Scotch Whisky, (Highland), 40%. Tislaamosta ei tietoa

Tuoksu on nuorekas, maltainen ja raaka.
Maku on maltainen, alkoholinen ja vaisu.
Jälkimaku on lyhyt ja terävä.

Mistähän näin heikkoa Single Maltia on edes löytynyt...



Champa, Blended Whisky, 40%. Peräisin Laosista.

Tuoksussa makeaa toffeeta ja etikkaa.
Maku on kammottavan öljyinen, (moottoriöljy), ja ällöttävän makea.
Jälkimaku tarjoaa alkoholia ja jotain muuta.

Onko tämä edes viskiä?





Millstone 2002, Dutch Single Malt.

Tuoksu on maltainen ja raikkaan hedelmäinen.
Maku on kevyt, maltainen ja melko tasapainoinen. Päärynää.
Pehmeä ja lyhyt jälkimaku.

Ennakko-odotukseen nähden yllättävänkin hyvä. Hollantilaisilla näyttäisi potentiaalia löytyvän ihan kunnon viskiin. Muutama vuosi lisää ikää näyttää sitten lopullisen suunnan..



Glenn Ness 12yo, Speyside Single Malt, 40%. Tislaamosta ei tietoa.

Tuoksu on nuori ja "pontikkainen".
Maku makean maltainen ja terävä.
Jälkimaku on tympeän liimamainen.

Ei hyvää...





Glen Breton Ice Single Malt Whisky, 10yo, 40%. Canada. Aged in Icewine barrels.

Tuoksu on kevyen viininen, alkoholinen ja jotenkin outo.
Maku on kevyehkö, jossa viinimäistä makeutta ja mallasta.
Jälkimaku on melko runsas ja pitkähkö.

Ei nyt suorastaa pahaa, mutta ei nyt niin hyvääkään...



Tällaisia "herkkuja" tällä kertaa...

tiistai 15. joulukuuta 2009

Michael Schenker Group, Nosturi, Helsinki 14.12.2009.

Pitkän linjan hardrock/heavykitaristi Michel Schenkeriä en ollut aiemmin livenä nähnyt, joten kireää pakkasta uhmaten piti lähteä matkaan ja kohti Helsingin Nosturia. Keikkapaikalle saavuin juuri kun lämppäribändi Kings Of Modesty lopetteli omaa settiään, joten siitä ei sen enempää.

Sitten Michael Schenker, jonka ura on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, mutta varovaisen toiveikkaat kuitenkin. Aikataulun mukaan klo 21.00 bändi kipusi lavalle ja epäilykseni "kitarasankarin" huonosta kunnosta hälvenivät. Puolentoistatunnin reipas ja hyväntuulinen keikka imaisi mukaansa ja niin itse kitaristi kuin koko bändikin (Schenker, Gary Barden, Chris Glen, Chris Slade, Wayne Findlay) tuntuivat olevan varsin hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Settilista oli mainio sekoitus uutta ja vanhaa, pääpainon ollessa luonnollisesti 1980-luvulla, rakennettuna MSG:n muutaman ensimmäisen levyn ympärille. Keikan lopuksi kuultiin myös Schenkerin U.F.O.-ajoilta pari mainiota vetoa, Rock Bottom, sekä mielettömän kova livebiisi Doctor Doctor, jossa Jari Tiura (laulanut myös aiemmin MSG:n riveissä) nousi lavalle duetoimaan Gary Bardenin kanssa. Tämä biisi olikin loistava loppuhuipennus erittäin onnistuneelle maanantai-illalle. Hinta-laatusuhteeltaan erinomainen keikka, sillä valitettavan harvoin 25 eurolla pääsee nykypäivänä näin tasokasta hardrockia seuraamaan.


Settilista:

Ride On My Way
Cry For The Nations
Let Sleeping Dogs Lie
Armed & Ready
Ready To Rock
I Want You
Night To Remember
Into The Arena
Lost Horizons
Rock My Nights Away
On And On
Attack Of The Mad Axeman
....

Dance Lady Gypsy
Rock Bottom
....

Doctor Doctor

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

HPK 80 vuotta!


Hypätäänpä vaihteeksi jääkiekon maailmaan.

HPK, eli Hämeenlinna Pallokerho, eli tuttavallisesti vain Kerho juhlisti eilen seuran 80-vuotista ja menestyksekästäkin taivalta juhlaottelulla, jossa vastaan asettui Helsingin IFK. Tässä pelin alkutunnelmat:




Omia muistoja HPK:n peleistä itsellä riittää jo 30 vuoden ajalta, aina silloisesta ykkösdivisioonajoukkueesta lähtien. Vuosien varrella on tapahtunut paljon ja Kerholaisittain suurimpana huipennuksena on tietenkin kevään 2006 liigamestaruus. Täytyypä toivoa, että tuo mestaruus saisi vielä joskus jatkoakin... Onnea 80-vuotias HPK!

Ja itse illan pelissä Kerho oli ailehtelevan syksyn jälkeen vaihteeksi hyvässä vireessä ja Stadilaiset painettiin polvilleen 4-1 lukemin...


Juhlaottelun HPK pelasi seuran alkuperäisiä vastaavissa pelipaidoissa.



perjantai 11. joulukuuta 2009

Bunnahabhain 1967 33yo DL OMC.

Iäkästä ja pehmeän hedelmäistä Islayviskiä lasissa: 

Bunnahabhain 1967, 33yo, Cask Strength 41,25%, distilled May 1967, bottled February 2001. Douglas Laing Old Malt Cask, 204 bottles.

Tämän hennon vaaleankeltaisen viskin tuoksu on vaikuttavan upea ja tyyliltään hyvin lähellä vaikkapa saman aikakauden Bowmoreja. Kypsää trooppista hedelmäisyyttä ja kesäistä yrttitarhaa, jossa Nokkonen/herukka nousevat vahvana esiin. Turpeisuutta vain aivan kevyesti taustalla. 

Maku on täyteläisen pehmeä, tarjoten vahvaa kirpeää marjaisuutta, viinimarjamehua, kuivahkoa hedelmäisyyttä (ananas, aprikoosi) ja aavistuksen turvetta. Voimakkaan mineraalinen merellisyys tuo mukavan raikkaan ja suolaisen vivahteen. 

Jälkimaku on pitkä ja siinä esiin nousee kaunis tammen vivahde. Myös hedelmäisyys jaksaa kantaa mukavan makeahkona loppuun asti.

Kokonaisuutena todella kauniisti ikääntynyt, tasapainoinen ja herkullisen hedelmäinen Bunna. Myös lopun harvinaisen tyylikäs tammisuus viehättää. Kilpailee tasapäin 1960-luvun hienojen OB-pullotteiden rinnalla. Yksi niistä viskeistä, missä 0,7l pullo alkaa äkkiä tuntumaan liian pienelle...

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Within Temptation: An Acoustic Night At The Theatre.


Hollantilaisyhtye Within Temptation on ollut 2000-luvun yksi tyylikkäimmistä melodista rock-/metallimusiikkia soittavista yhtyeistä. Uudella livelevyllä An Acoustic Night At The Theatre tuo tyylikkyys viedään huippuunsa ja levyllä kuullaaan kappaleita bändin uralta upeasti toimivina versioina. Hitaissa akustisesti (tai ainakin "semiakustisesti") soitetuissa kappaleissa laulaja Sharon den Adelin heleä ääni pääsee hienosti oikeuksiinsa ja tunteellinen tulkinta lumoaa kuulijan. Loistavista esityksistä voidaan nostaa esiin vaikkapa värisyttävä "Frozen", sekä Anneke van Giersbergenin kanssa duetoitu "Somewhere". Levyllä kuullaan myös yhtyeen uusin single "Utopia", joka sekin sulautuu kokonaisuuteen saumattomasti.

Loistava levy vaikkapa pimeiden talvi-iltojen tunnelmanluojaksi, tai vaikkapa joulunaikaan korvaamaan puhkikuluneet perinteiset joululaulut..

Tässä "Somewhere" kuvan kera:


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Bowmore "Bicentenary Cask Strenght".

Suomen itsenäisyyspäivän iltaan hieman vanhempaa Bowmoretuotantoa tarkasteluun, eli

Bowmore "Bicentenary Cask Strength", 98.8°proof /56.2%, OB for Fecchio & Frassa, Italy, bottled 1979. Matured in Sherry Cask.

Tästä Italiaan tehdystä "kuutiopullo"-Bowmoresta on olemassa muutamakin versio, joista joissakin pullon takaetiketissä mainitaan tislausvuodeksi 1969, kun taas joissakin pulloissa ei takaetikettiä ole, eikä siis myöskään tietoa tislausajankohdasta.
Nyt maistelussa olevassa versiossa ei tislausajankohtaa mainita, mutta jossain vuosien 1964 - 1969 välillä liikutaan, eli 10-15 vuotiaasta viskistä on kyse. Jos jollakin löytyy tarkempaa tietoa näistä eri versioista, niin otan sitä mielelläni vastaan.

Mutta maistamaan:

Tuoksussa pehmeää, mutta suhteellisen voimakasta turpeisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, banaania, mangoa..

Maku on mukavan makea ja todella voimakas. Suklaata, pehmeää hedelmää, kevyttä kuivaa turvetta, tervaa. Maku on todella "tiivis" ja kaikin puolin intensiivinen.

Jälkimaku on vahva! Hedelmäisyys kuivuu ja tilalle nousee merellistä raikkautta, lakritsaa ja kirpeää marjaa. Maku jatkuu valtavalla voimalla pitkään...

Kokonaisuus on siis voimakas makupommi jossa mennään eikä meinata. Ei turhaa hienostelua vaan tiukkaa ja tuhtia makua alusta loppuun. Taas hyvä osoitus Bowmoren monista ja erilaisista puolista. Hieno "extremekokemus"!

(kuva: Whiskysamples)

torstai 3. joulukuuta 2009

4 x Bowmore miniatyyri.


Testissä neljän Bowmore-miniatyyrin boksi noin kymmenen vuoden takaa.


Bowmore Legend, 43%:

Tuoksu on hento, hedelmäinen ja kuivan turpeinen.

Maku on kevyt, kuivan savuinen ja hieman hedelmäinen.

Jälkimaku tarjoaa runsasta hiljalleen hiipuvaa nuotiosavua, sekä aavistuksen salmiakkia.

Hyvä ja helposti juotava perustuote. Erikoista: Normaalissa 0,7l pullokoossa Legendin vahvuus on ollut aina alhaisempi, eli 40%.


Bowmore 12yo, 43%:

Tuoksu on hieno, vahvan laventelinen, salmiakkinen ja tervainen.

Maku on makea, tervainen ja voimakkaan laventelinen. Täyteläinen herkku.

Jälkimaku on tervaisen savuinen, voimakas ja pitkähkö.


Todella maukas Bowmore, jossa makea tervasavu ja laventeli hallitsevat.



Bowmore 17yo, 43%:

Tuoksu on runsas, jossa täyteläistä hedelmää ja kevyesti laventelia. Aavistus kuivaa turpeisuutta.

Maku on silkinpehmeä ja tyylikäs. Toffeeta, hentoa tervasavua ja kevyt laventelivivahde.

Jälkimaku on pitkä, hedelmäinen ja kevyen savuinen.

Tyylikäs viski, loistavan tasapainoinen kokonaisuus!


Bowmore 21yo, 43%:

Tuoksu on tyylikäs, hienostunut, runsasarominen ja täyteläinen. Tasapainoinen hedelmäisyys ja turpeisuus, herukkaa.

Maku on todella pehmeä ja "kaunis". Runsas hedelmäisyys saa seurakseen raikasta herukkaa turvesavun pysytellessä suosiolla taustalla.

Jälkimaku on pitkä ja vivahteikas, herukkaa ja paahdettua vaahtokarkkia.

Kokonaisuus on upean moniulotteinen ja kaunis. Herkkä ja herkullinen viski!


tiistai 1. joulukuuta 2009

Hanoi Rocks - Buried Alive DVD.


Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että Hanoi Rocksin viimeisen keikan (Tavastia 12.4.2009) DVD-julkaisu Buried Alive ilmestyi kauppoihin juuri joulumarkkinoille.

Bändihän urakoi näita jäähyväiskeikkoja kahdeksan keikkaa kuudessa päivässä ja nyt DVD:llä nähdään niistä se viimeinen. Itse olin paikalla muutamaa päivää aiemmin ja nyt DVD:tä katsellessa onkin ollut hauska bongata eroja keikkojen välillä.

DVD:llä nähdään pitkä, noin 2,5 tunnin keikka ja vaikka bändi on ihan hyvässä vireessä, niin pientä puutumista jossain välissä kotikatsomossa tulee. Aiemmin kyseisellä viikolla siis livenä itse nähty keikka oli lyhyempi ja varsin sopiva tiivistelmä bändin urasta, joten kokonaisuus oli tuolloin toimivampi.
Bändin esityksestä paistaa tällä viimeisellä keikalla ehkäpä pieni hermostuneisuus ja väsymyskin, joten settiin mahtuu ehkä turhankin paljon "tyhjää".
Mutta hyvääkin on paljon. Kattava läpileikkaus bändin pitkältä uralta on pääosin varsin viihdyttävää seurattavaa, jossa huomio kiinnittyykin vanhojen standardiklassikoiden joukossa myös bändin uudempaan materiaaliin. Kappaleet kuten Street Poetry, Day late.., Obscured, Hypermobile jne. nousevatkin tietyllä lailla keikan huippukohdiksi ollen loistavia livebiisejä.
Keikan loppupuolella lavalle nousee myös "ex-Hanoi" Nasty Suicide, jonka vierailu on toki hieno juttu, mutta hieman ulkopuoliseksi kuitenkin "Nasse" lavalla jää.

Eli summa summarum, kaksi ja puolituntia hyvää rockia hieman haikeissakin jäähyväistunnelmissa, sekä iso pala suomalaista rockhistoriaa, varsinkin jos tämä keikka todellakin tulee jäämään Hanoi Rocksin viimeiseksi keikaksi ikinä.

Bonuksena nähtävä 12 minuutin dokumentti bändin viimeisestä viikosta on toimiva ja sopivan lyhyt tiivistelmä näiden keikkojen ympäriltä.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Linkwood 1990, G&M for LMDW.


Nyt jotain hyvin hyvin erilaista...

Linkwood 1990/2009, 45%, Gordon & McPhail for La Maison Du Whisky, Cask no 6269. (Sherry Butt).

Tämän todella tumman, ruskean punertavan viskin tuoksussa on
Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Rusinaa, kypsää punaista hedelmää, suklaata).

Mausta löytyy Sherryä, Sherryä ja Sherryä. ( Uskomattoman vahva sherryisyys toimii kuitenkin yllättävän hyvin tässä täyteläisen rusinaisessa ja todella makeassa viskissä).

Jälkimaku tarjoaa yllättäen Sherryä, Sherryä ja vielä lisää Sherryä. (Kevyt ja kuivahko puun vivahde yrittää taistella rusinaisuuden ylivaltaa vastaan, onnistuen tuomaan edes pientä muutosta makeaan kokonaisuuteen).

Mitäpä tästä muuta... No, sherryisin viski mikä on koskaan vastaan tullut. Makeaa... ja samalla hemmetin hyvää, mutta ollaanko jo siinä pisteessä että tämä on enemmän Sherryä kuin viskiä? :)
"Distillery character" - sitä on turha etsiä.
(Kuva: whiskysamples.eu)

perjantai 27. marraskuuta 2009

Glenfarclas 1968 Family Cask for Luc Timmermans


Lasissa varsin herkullinen Glenfarclas:

Glenfarclas 1968/2009, 51%, OB Family Cask for Luc Timmermans, Gonzales Byass Cask #699 (Fino-Sherry) - Whiskysamples Anniversary - 60 bottles.

Tuoksu on tyylikäs. Antiikkinahkaa, sopivasti puuta, tummaa suklaata, espressoa, kuivattuja hedelmiä.




Tämän suutuntumaltaan miellyttävän paksun ja täyteläisen kermaisen viskin maku on upean hienostunut ja vivahteikas. Sherryisyys on tasapainoista, ei liian makeaa, mutta kuitenkin runsaan hedelmäistä. Sopivasti iäkkääseen viskiin kuuluvaa puun vivahdetta sekä aavistus mentholin raikkautta.


Jälkimaku on mukavan pitkä, jossa hedelmäisyys kuivuu entisestään ja esiin nousee raikkaan hapokasta marjaisuutta. Pitkästä kypsytyksestä kertova puu luo kauniisti "arvokkuutta".


Todella miellyttävä juoma, joka on hieno esimerkki tyylikkäästi hyvässä tynnyrissä pitkään kypsyneestä viskistä.

Kuvat pullosta ja tynnyristä: whiskysamples.eu

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Bowmore Legends.

Tänään hieman erilaista juttua hullun keräilijän "sälä on aina kivaa" osastolta:)
Bowmore Legend-viskiä julkaistiin vuodesta 1994 lähtien erilaisilla kuva-aiheilla ja tarinoilla varustetuissa "tin boxeissa". Näitä "tinejä" on nyt 14 erilaista, joten pistin kameran vaihteeksi videoasentoon ja tältä nuo mukavasti kuvitetut purkit näyttävät:

maanantai 23. marraskuuta 2009

Lagavulin 1993, Feis Ile 2008.


Lagavulin onkin ollut blogissani täysin käsittelemättä, johon osasyynsä lienee sillä, ettei tislaamon perustuote 16yo ole koskaan omiin suosikkeihin kuulunut. Mutta muuta ja mielenkiintoisempaakin tavaraa tältä tislaamolta on tarjolla, joista tässä yksi:

Lagavulin 1993, 52,9%, cask no 1403. Distilled 13.4.1993, bottled 2008. Wood type: European Oak. Bottled especially to celebrate Feis Ile 2008.

Tuoksussa puhdasta, tuoretta puuta sekä reilusti tervaisen makeaa savua. Aavistus mentholia.

Maku on pehmeä, mutta todella voimakas. Täyteläisen vaniljainen makeus, tyylikäs tynnyripuu sekä vahva turvesavu luovat todella herkullisen ja intensiivisen kokonaisuuden.

Jälkimaku on öljyinen, positiivisella tavalla raskas, runsaan savuinen ja pitkä.

Melkoinen monsteri Lagalta. Loistava tynnyri, jossa on vahvaksi Islay-viskiksi kaikki tarvittava: Sopiva makeus, vahva turvesavu ja tyylikäs puun vivahde. Lagavulinin peruspullotteisiin verrattuna tämä kipuaa pisteissä "Spinal Tap"-tyyliin täyteen yhteentoista:)

lauantai 21. marraskuuta 2009

Kuukauden levyklassikko 11: Montrose - Montrose.


Vihdoin viimein kauppojen hyllyille ilmestyi remasteroitu cd-versio legendaarisesta Montorosen ensimmäisestä albumista, joten tässäpä selvä ja ajankohtainen valinta kuukauden levyklassikoksi.

Yksinkertaisesti nimeä Montrose kantava levy ilmestyi alunperin vuosien 1973/74-vaihteessa ja bändissä vaikuttivat tuolloin sellaiset herrat kuin Ronnie Montrose - kitara, Sammy Hagar (myöhemmin mm. Van Halen, Chickenfoot) - laulu, Bill Church (myöhemmin mm. Sammy Hagar band) - basso, sekä Denny Carmassi (myöhemmin mm. Whitesnake) - rummut.

1970-luvun tyyliin levy on lyhyehkö, n.32 min, mutta kahdeksan kappaleen levyllä ei juuri huteja ole. Jykeviä kitarariffeja, Hagarin persoonallinen laulu, sekä erittäin hyvät kappaleet nostavat tämän levyn suurten hardrock-albumeiden joukkoon.

Rock The Nation on vahva avaus ja kakkosena kuultava Bad Motor Scooter on jäänyt myöhemminkin elämään mm. Sammy Hagarin soolokeikoilla, samoin kuin kappaleet Space Station #5, sekä mukavan raskas Rock Candy. Levyn ainoa cover-pala Good Rockin' Tonight (Roy Brown) tarjoaa perinteistä rock'n'rollin ilosanomaa ja levyn kokonaisuus on todella vahva alusta loppuun.

Perinteisestä ja jykevästä 1970-luvun hard rockista pitäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy!

1. ROCK THE NATION
2. BAD MOTOR SCOOTER
3. SPACE STATION #5
4. I DON'T WANT IT
5. GOOD ROCKIN' TONIGHT
6. ROCK CANDY
7. ONE THING ON MY MIND
8. MAKE IT LAST

Tässä Montrose lavalla vuonna 1974:

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Bowmore 21yo 1972.


Maistelussa 1990-luvun alkupuolella pullotettu 21-vuotias Bowmore:

Bowmore 21 yo 1972, 43%.

Tuoksu on täyteläisen "pyöreä" ja makean hedelmäinen. Taustalla makean turpeinen, mutta hento savuisuus sekä raikasta herukkaa.

Maku on sherryisen täyteläinen, todella hedelmäinen ja varsin herkullinen. Savuisuus jää täysin piiloon kypsien hedelmien ilotulituksen alle. Herukka tuo hieman hapokkuutta ja viskin runko on hienon vivahteikas ja "elää" lasissa monipuolisesti.

Jälkimaussa runsas hedelmäisyys jatkuu, huolimatta siitä, että viski kuivuukin hieman. Aavistus kuivaa turvetta ja kevyen tervaista savua pyrkii esiin.

Varsin mainio ja mukavan hedelmäinen 1970-luvun alun Bowmore. Sherrytynnyreitä lieneekin käytetty reippaammin kuin myöhemmissä "vuosikerrattomissa" 21-vuotiaissa. Herkullinen viski.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Ardmore 12 yo 100th Anniversary.


Ardmore 12yo, 40%, distilled 1986, Ardmore 100th Anniversary 1999.

Tämän suhteellisen harvinaisen Ardmoren tislaamopullotteen tuoksu on tasapainoisen turpeinen, kuivahkon, mutta täyteläisen hedelmäinen ja hunajainen. Aavistus marjaista kirpeyttä.

Maku on täyteläinen jossa Speysiden viskiksi runsaasti hiiltä sekä kuivaa turvetta. Savuisuus on alkuun yllättävänkin voimakasta. Makujen tasapaino säilyy mukavasti pehmeän hedelmäisyyden tuodessa sopivasti makeutta.

Jälkimaku on pehmeä ja miellyttävä, makua riittää mukavasti vaikka viski on "vain" 40% vahvuinen.

Tämä viski on siis tasapainoinen, savuinen, hunajaisen pehmeä ja kokonaisuutena melko tuhti paketti. Hyvä ja mielenkiintoinen 12-vuotias, joskin muutama lisävuosi olisi saattanut hioa makuprofiilia vielä monipuolisemmaksi..

Ardmore on tärkeä ainesosa Teacher's Highland Cream blendissä, mutta rinnakkainmaistelussa tämä sekoiteviski jäi täysin "isoveljensä" jyräämäksi. Teacher'sista lisää joskus myöhemmin, kun saan vertailtavaksi muutaman eri aikakausina pullotetun version...

maanantai 16. marraskuuta 2009

Aberlour a'bunadh, (batch 20).


Lasissa käväisi mainiosti vaikkapa kylmään talvi-iltaan soveltuva vahvan sherryinen

Aberlour a'bunadh, 60,5%, batch no 20. Matured exclusively in Spanish oak Oloroso Sherry butts.

Tuoksu on pistävän voimakas ja vaatiikin hieman laimennusta avautuakseen kunnolla. Veden kera löytyy mainion pehmeää ja makeaa sherryistä hedelmää, appelsiinia ja suklaata.

Maku on paksun sherryisen makea. Viski on huikean voimakas, mutta samalla yllättävän pehmeä. Veden kera kokonaisuus tasapainoittuu ja herkullista suklaisuutta nousee esiin. Sherry hallitsee kuitenkin makupalettia vahvasti. Herkullista!

Jälkimaussa sherry kuivuu sopivasti ja voimakkuus jatkuu mukavan lämmittävänä.

Tämä tanakka sherrypommi vaatii ainakin omalla kohdallani pienen laimennuksen, jonka jälkeen viski aukeaa mukavan täyteläiseksi ja pehmeäksi suklaa-sherry-yhdistelmäksi.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Talisker 10yo.


Napataanpa käsittelyyn Isle Of Skyen ainoan tislaamon klassinen ja arvostettu viski,

Talisker 10 yo, 45,8%.

Tuoksussa on monille saarelaisviskeille tyypillistä merellistä raikkautta, suolaa, sekä pehmeää savuisuutta.

Maku on melko pehmeä, makeahkon savuinen ja täyteläinen. Merellistä suolaa ja mineraalisuutta. Varsin maukas ja tasapainoinen runko.

Jälkimaku on vahva, terävän pippurinen ja tuntuu loppuvan jotenkin kesken. Aivan lopussa esiin nousee joku hieman "tympeä" vivahde.

Pieni vedenlisäys paransi varsinkin jälkimakua, tasoittaen liikaa terävyyttä ja avaten makua hieman enemmän.

Ihan hyvä ja mielenkiintoinen "perusmalt", joskin jälkimaun terävyys ja lyhyys laskee kokonaisarvosanaa.

SMWS:n perjantaisessa viski-illassa Talisker sai vierelleen kylmäsavulohileivän ja yhdistelmä osoittautuikin aivan loistavaksi. Lohi + viski sulautuivat yhteen täydellisesti luoden alkuruokana nautitusta annoksesta upean makuelämyksen.